Lue keskustelun säännöt.
Olen pahassa pulassa enkä tiedä, onko miehen käytös rakkautta vai puhdasta kontrollointia
12.01.2019 |
Olen pulassa koska joitakin kuukausia tapailemani mies on sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni. Olin itse alkuun ihastunut mutta olen viime aikoina miettinyt, olenko sittenkään rakastunut. Haluaisin edetä rennommalla otteella ja koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita, joihin en ole vielä valmis. Näitä ovat mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan. Olen sanonut, että ei näitä asioita pidä kiirehtiä vaan pitää elää päivä kerrallaan. Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita, joiden takana en sataprosenttisesti seiso. Riidat hänen kanssaan ovat totaalisen kauheita koska mies menee silloin aivan pois tolaltaan ja sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet (=tarpeeni ottaa omaa aikaa) ja hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti.
Olen tosi empaattinen ja miellyttämishaluinen ihminen. Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut. Vaikuttaa samalla impulsiiviselta ja herkältä. Narsisitista hänen käytöksensä minusta kuitenkin vähintäänkin joiltakin osin on.
Haluaisin itse edetä rauhassa ja katsoa, mihin tämä johtaa. Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa. Mies haluaisi nähdä joka päivä. Minulla on vaativa työ, josta kyllä pidän mutta joka vie valtavasti aikaani sekä energiaani tällä hetkellä. Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle ja minä taas koen nämä viestittelyt ahdistavina katkoina, joiden jälkeen joudun taas kasaamaan ajatukseni tehdäkseni asiaa, joita tein ennen tekstaria. Ei niin, etten arvostaisi ajatusta miehen huomionosoituksesta.
Olen ihan poikki siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat siitä, ettei minulla ole aikaa panostaa suhteeseen mutta tunnen samalla lyöväni laimin myös itseäni. Olemme molemmat neljäkymppisiä eli kokemusta löytyy. Miehen käsitys parisuhteesta on erittäin tiivis ja itse olen lapsettomana aiemminkin lapsettomien kanssa seurustellessani tottunut siihen, että omaa aikaa voidaan viettää myös kavereita erikseen viikottain nähtäessä ja että kumppania kuunnellaan ja hänelle annetaan tarvittaessa täysi työrauha.
Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä ja kuulemma ne johtuvat hänen aiemmissa suhteissaan esiintyneistä pettämisistä. Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta ja minua lievästi sanottuna ärsyttää se, että hän odottaa minun raportoivan omista menoistani ja jopa välillä soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen.
Olen miettinyt, pitäisikö minun yksinkertaisesti viheltää peli poikki. Mies on toisenlainen kuin aiemmat kumppanini ja se varmasti hänessä viehättää. Olen ajatellut, etten halua toistaa aiempia virheitä ja roikkua suhteessa, jossa minä olen ollut se rakastuneempi ja tarvitsevampi osapuoli. En ole ihan varma, kohtaammeko lopulta henkisesti ja mikä osa miehen huomiosta on rakkautta ja mikä kontrollointia. Minusta rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä pitäisi koskaan vaatia.
Ylireagoinko vai mitä? Olen ihan hukassa omine ajatuksineni ja pelkään jopa mahdollisen manipuloinnin jo vaikuttaneen ajatuksiini.
Kommentit (335)
Voi ei. Nyt todellakin yrität sivuuttaa kaikki näkemäsi hyvät ominaisuudet. Vaikka hän saisi maailmaan rauhan, se ei muuta sitä mitä hän on sulle jo aiheuttanut. Sun ei ole hyvä tässä olla, eikä tämän ihmisen kanssa tule ikinä tuntumaan hyvältä. Etkä missään nimessä ole vastuussa toisen hyvinvoinnista.
Terv. 106, 112
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kuin tuo ap:n mies. On aika paljon traumoja, jotka tulevat eri tavoilla esiin. Kaipaan paljon varmistusta sille, että suhde oikeasti on vakaa (perhetausta oli hyvin epävakaa). Mistään tahallisesta manipuloinnista ei kuitenkaan ole kyse. Työstän terapiassa asioitani, mutta se on hidasta. Puoliso on kuitenkin toistaiseksi jaksanut rinnalla. Hän on minua tasapainoisempi, mutta hänelläkin on omat ongelmansa, joiden kanssa olen yrittänyt parhaani olla avuksi. Kumpikaan meistä ei ole sellainen, jolla olisi todella suuri oman tilan tarve. Muussa tapauksessa suhde ei varmasti toimisi. Ap, etsi itsellesi joku sellainen, jonka kanssa jaksat paremmin. Eivät ihmiset muutu täysin toisiksi edes ajan kanssa.
Onko sillä ap väliä mitkä miehen motiivit ovat? Eikö merkittävää ole vain se, että sinut tämä suhde saa voimaan huonosti?
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jäin miettimään sitä, onko miehellä töitä, muita ystäviä tai ylipätään omaa elämää? Tässä kerrottiin aika paljon aloittajan ja miehen suhteesta, mutta olettaisin, että jos miehellä on jotain järjellistä tekemistä omalla ajallaan, hän olisi paremmin tasapainossa itsensä kanssa. Eikä raskaan työpäivän jälkeen kerta kaikkiaan jaksaisi vetää pulttia minuuttiaikatauluista ym.
On se hälyyttävää ja ahdistavaa, jos toinen haluaa koko painollaan ripustautua sinuun. Sinut vastuutetaan hänen koko elämästään ja hyvinvoinnista. Kaikki uhkailevat puheet siitä, kuinka hän hajoaa jos menettää sinut tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on takertuja, eikä ole käsitellyt ongelmiaan. Terapiaa mies tarvitsee, oletko valmis sitä antamaan?
Tiedän tämän. Olen ehdottanut ja sanonut, että hänen pitää mennä jonnekin keskustelemaan asioistaan. Koen itsekin miehen tarvitsevan apua eikä minusta ole terapeutiksi koulutuksellani. Tuntuu pahimmalta jättää sinänsä monessa mielessä hyvä tyyppi selviytymään itsekseen. Luulen, ettei yksinään tule selviämään ja homma tulee menemään vain pahemmaksi. Silti koen velvollisuutta auttaa. En vain tiedä miten.
Olet niin empaattinen. Siitä tulee tuo tunne, että on autettava.
Et ole terapeutti. Mies tarvitsee terapiaa.
Se sinun empatiasi ja sitä kautta tunteesi, että uhrautumisesi voisi auttaa?.... ei pelasta tuota tilannetta. Se tuhoaa ainakin sinun vapautesi ja itsmääräämisoikeutesi, jos jäät siihen.
Tuollainen kontrollointi on pelottavaa.
Toki mies tarvitsee apua. Sinä et ole pelkästään sitä varten. Sinä etsit tasavertaista parisuhdetta.
Mies yrittää erilaisia temppuja sitten, kun lähdet. Älä mene niihin. Hän löytää kyllä uuden kohteen ja toivottavasti hakee apua.
Pidä pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi auttaa häntä. Tuo menee todella pahaksi, syvenee koko ajan kun jatkat suhdetta ja etenkin jos annat miehen itkuille ja vaatimuksille periksi. Tunnistan kuvauksesta itseni nuorempana, mutta tuo mies on aloittanut epävakaan ja narsistisen käytöksen (en sano hänen olevan narsisti, puhun vain käytöksestä) niin varhain, että nyt pitäisi sinun juosta ja lujaa. Itse sain aina piiloteltua pakkomielteisyyttäni ja omistushaluani puoli vuotta tai enemmänkin, koska yleensä sen aikaa ihastuneet miehet pysyivät kontrollissa ihan pitämättäkin. Hän näyttää aloittaneen kontrolloinnin heti alkuun.
Se käytös ei siitä vähene "kun mies alkaa luottaa". Noin varhain ihmissuhteessa pitäisi vielä olla sokea luottamus ja ihastus toiseen, mutta hän kokee sinut ja käytöksesi uhaksi jo nyt.
vieras13 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen kyllä ihmetyttää toikin, että nykyään heti tosi pienestä leimataan narsistiksi. Suurimmalla osalla on joitain narsistisia piirteitä jotka tulevat joissain tilanteissa ilmi. Se ei silti tee heistä varsinaista narsistia. Tuon ap:n kertoman perusteella on oikeasti aivan mahdoton kertoa onko kyseessä oikea narsisti (tuskin, sen verran harvinaista se on) vai ihminen, jolla tietyssä tilanteessa tulee esiin narsistisia piirteitä (mikä on hyvin yleistä) mutta joka ei kuitenkaan missään nimessä täytä narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerejä.
-sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni
-koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita: mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan
-Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita
-Riidat: Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet
-Riidat: =tarpeeni ottaa omaa aikaa
-hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti
-Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut
-Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa.
-Mies haluaisi nähdä joka päivä
-Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle
-Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat
-Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä
-Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta
-hän odottaa minun raportoivan omista menoistani
-soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen
Yhteenvetona näkisin sairaan mustasukkaisen tyypin ja narsistisia piirteitä, kuten ap:n syyttäminen riidoista, rakkaudentunnustusten vaatiminen, ajan vaatiminen, manipulointi. Se kumpi piirre noista ottaa pahemman vallan ajan saatossa, ei voi tietää.
Sopii täysin narsistiseen exääni kaikki tyo kertomasi. Yhden vuoden elämästäni tuhlasin häneen, mutta ainakin opin paljon..
Kaikki mitä kuvailit, tapahtui minulle jo suhteen alussa. Lisäksi valehtelua.
Heti alussa kävi selväksi että hän oli valehdellut asioita henkilöllisyydestään. Tämän olisi pitänyt olla jo itsessään niin suuri punainen lippu että se ovi olisi pitänyt sulkea alkuunsa. No, narsisti on hurmaava ja vakuuttava. Ja minä empaattinen ja uskon ihmisistä hyvää.
Ensimmäiset kuukaudet olivat rakkauspommituksen ja kuvailemiesi kaltaisten tilanteiden täyttämää. Olisi pitänyt ensinnäkin olla heti sitoutunut, mikä tarkoitti esim kavereiden ja omien suunnitelmien unohtamista. Rakkaudentunnustukseen painostamista. Somessa parisuhdestatukseen painostamista, yhteisten kuvien lisäämiseen ym. Jatkuvaa soittelua, viestittelyä, suuttumista jos en ole tavoitettavissa...
Kaikenlaista muutakin "mielenkiintoista", sairasta mihin kierolla tavalla turtui kun punaisia lippuja oli jatkuvalla syötöllä niin paljon. Esim.yöllisiä katoamisia kun ei saanut seksiä, jatkuvaa matkojen ostamista jolla ajatteli pitävänsä minua "vallassa", ja jota myöhemmin sitten käytettiin myös minua vastaan "kaikki mitä oon sun eteen tehnyt"... Ja sanoin kyllä monesti etten halua mitään materiaalista häneltä, kännykkäso cellus jolla pystyi seuraamaan milloin olen online somessa, muiden ihmisten ulkonäön arvostelu ulkona liikkuessa jne.
Yritin jättää muutamankin kerran, mutta aina puhui itsensä kanssa. Lopulta jouduin jättämään no contact periaatteella, kun narsistin suhteen muu ei toimi.
Ikinä en tule antamaan toista mahdollisuutta ihmiselle joka valehtelee, tai jossa näkyy mitään merkkejä manipuloinnista tai kontrolloinnista. Sanoisin sulle ap, että juokse kun näet vielä metsän puilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... tässä vielä yksi uusi näkökulma ap:lle pohdintaan, jos haluat vielä asiaa pyöritellä ja et ole varma päätöksestäsi.
Miehesi (tai sinä tai kumpikaan?) ei ole vielä saanut kutsua murtautua ulos vanhasta minästään uuteen hengelliseen minäänsä. Tämä tapahtuu yleensä kolmikymppisenä, joskus myöhemmin. Tämä ei näy ulospäin, mutta koska sinä tunnistat jo tuon tietyn hyvän, olet päässyt kiinni asiaan. Hengellinen kehitys tulee mukaan, kun annetaan sen kaipaamaa huomiota ja katsotaan rauhassa asiaa. Pelkkä käytös (tekstarit ja muu) on liian pinnallista tarkastelua. Väkivaltaa ei tietenkään pidä suvaita, eikä itsensä tai muiden satuttamista. Ymmärtääkseni miehesi kuitenkin vielä yrittää, joten kaikki ei ole vielä ohi kohdaltanne.
Miehesi toimii omaksi ja muiden parhaaksi nyt -usko pois, sillä hän todellakin hyvin intensiivisesti etsi, kokeili, yhä uudestaan ja uudestaan rajojasi, omia rajoituksiaan, omaa tahtoaan muiden yli, kuitenkin yhä hakee vastauksia sinusta, taistelee, pakenee, palaa, katuu, uppoaa, lopulta unohtaa ja uudestisyntyy. Hän harjoittelee, TESTAA. Myös sinua, että kuka sinua hallitsee, hän vai sinun Jumalasi, jne. Hän tekee sen rakkaudesta sinuun, ei rakkaudesta sinun elinvoimaasi. Hän vahvistaa sinua nyt: sparraa, tekee sitä mitä kuuluu, palauttaa sinut takaisin, tekee mahdottomaksi palata entiseen, sulkee ovia, avaa uusia, vie eteenpäin, paikkaa ja ohjaa sielusi kehitystä. Hän murtaa sinua, ja itseään, sillä se on hänen tehtävänsä täällä nyt sinua kuunnellen ja sinun kanssasi. Sillä murtunut on vahva, koska murtunutta ei riko mikään, koska hän on Jumalan, itsevahva ei.
Suomeksi sanottuna hän tekee sinusta Jumalan omaa. Eli toisinsanoen kuolemaa pelkäämätöntä.
Luovuta tämä ongelma ja aikataulusi siis Jumalalle. Jumala on ne kuten kaiken muunkin luonut, ei me. Hän auttaa, ei me. Hän opastaa, ei me. Sinä voit opetella nyt luottamaan Jumalaan, Hän voi opettaa sen sinulle. Olkaa levossa ja keskustelkaa siitä.
Prosessi voi alkaa ja edistyä juuri siten kuin nyt teillä vissiin on käynnissä. Miehesi näkee sinut tarpeeksi turvallisena ja luotettavana henkilönä, jonka kanssa käydä tämä mullistava transformaatio itsensä ja sielunsa kanssa läpi. Se on voinut odottaa puhkeamistaan, mutta oikeaa turvallisuushakuista henkilöä ei ole ollut. Nyt on: sinä. Myös prosessin tuomat palkinnot kuuluvat työn tehneelle, ei ne ole kenelle tahansa tarkoitettuja. Ja sinä tiedät jo mistä hyvästä ja minkätasoisesta palkinnosta on kyse, olethan saanut jo kokea sitä kuvailemaasi hyvää. Hän on tiennyt halustaan syvälliseen muutokseen, siksi pysyy kiinni sinussa, kun tuntee sinut vahvuutta antavaksi. Auta häntä ymmärtämään: ilman sinua ei olisi riitoja, ei kehitystä, ei peiliä, ei vääntöä, ei tuskaa, ei kipua. Kaikki nämä ovat tarpeellisia. Hänelle ja sinulle ap. Uudestisyntymä missä tahansa asiassa on suuri hengellistä aitoutta vaativa prosessi ja jos sen yrittää tehdä toisen puolesta ja varsinkin jos yrittää tehdä sen omassa voimassaan, epäonnistuu. Siksi pyydä uskossasi taivaan apua. Yksin et selviä. Ei asiat ole miehesi vika, tämä on oma henkinen testisi. Palkkio on kova, siksi myös vääntö.
Te saatte tukea ja tolkkua tuohon tilanteeseenne, mutta hengellistä heräämistänne te ette voi sivuuttaa. Olkaa rakkaudessa, äläkä pelkää. Sinä näet jo sen kaiken hyvän, mitä Jumala on puhunut sydämeesi, puhutko nyt itse sen päälle omiasi ja yrität kontrolloida asiaa? Luota Jumalaan, relaa.
Olkaa siunattuja molemmat, kyllä te selviätte kirkkauteen kumpikin.
Aiemmissa suhteissa esiintynyt pettämistä... Ei tuo käytös kyllä pelkästään sellaisesta voi kieliä. Minä uskon, että hän on ollut aiemmissa suhteissaan samanlainen kuin sinunkin kanssasi. Onko sitten todellista pettämistä tapahtunut vai onko se miehen kuvitelmaa, ellei sitten naisten pakoyritys suhteesta, jotta mies viimein jättäisi rauhaan.
Minä uskoisin tuolla tavalla käyttäytyvän miehen olleen samanlainen aiemmissakin suhteissaan, mutta hän kertoo sinulle ja todennäköisesti näkee itsekin vain sen, mitä pahaa toinen osapuoli hänelle on tehnyt.
Jos kerran haluat jutella asiasta jonkun miehen tuttavan kanssa, niin ole varovainen, sillä mies tuskin ilahtuu jos saa tietää. Hän voi käydä radikaaliksikin, kun sinä hänen mielestään ehkä häpäiset hänet kieroilemalla hänen selkänsä takana.
Täällä onkin jo sanottu, että kun jätät, jätä mieluiten puhelimessa, ellei miehellä ole mitään sinulle kuuluvaa kuten vaikka avaimet. En jättäisi edes julkisella paikalla, koska mies voi hyvin olla yllättäen vastassa kotiovellasi, vaikka lähdette eri suuntiin, eikä suostu lähtemään ennen kuin suostut taas rakastamaan häntä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Kyllä, hän varmasti romahtaa, kun jätät hänet. Mutta ei siksi, että hän rakastaisi sinua, vaan siksi, että HÄN tulee torjutuksi. Hän varmasti ahdistelee sinua, uhkailee ehkä itsemurhalla ja soittelee sinulle rautatiekiskoilta, kunnes eräänä päivänä hän hiljenee. Hän on löytänyt uuden rakkaan, uuden kontrolloitavan. Ellei hänellä sitten ole tätä uutta rakasta jo katseltuna - jos hän vaikka onkin varautunut siihen, että sinä olet lähdössä. Silloin et kuule hänestä enää ikinä mitään, sillä hän jatkaa seuraavan kanssa siitä mihin jäitte.
Kyse on hänestä, ei sinusta. Sinä olet vain väline hänen itserakkautensa tyydyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vielä tässä. Ulkopuolisesta varmasti tilanne on lähinnä absurdi mutta olen ensisijaisesti HUOLISSANI MIEHESTÄ. Hän EI ole narsisti (vaikka käytöksessä onkin narsistisia piirteitä) mutta tarvitsee apua, jota minä en osaa hänelle antaa. Haluan parisuhteen, en hoivasuhdetta.
Olisin vastaavalla tavalla huolissani myös naispuolisesta ystävästä, jonka kokisin voivan psyykkisesti huonosti.
Sua on jo hämärrytetty niin paljon ettet näe tilannetta. Mulle kävi samoin. Epäilin narsismia kyllä suhteen aikanakin jo, mutta jopa senkin jälkeen kun LUIN KIRJOJA NARSISMISTA ajattelin ettei hän ole narsisti. Narsismin diagnosoiminen ei ole helppoa, ja se ettei kumppanisi täytä kaikkia hälytysmerkkien piirteitä, ei tarkoita etteikö hn olisi narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmissa suhteissa esiintynyt pettämistä... Ei tuo käytös kyllä pelkästään sellaisesta voi kieliä. Minä uskon, että hän on ollut aiemmissa suhteissaan samanlainen kuin sinunkin kanssasi. Onko sitten todellista pettämistä tapahtunut vai onko se miehen kuvitelmaa, ellei sitten naisten pakoyritys suhteesta, jotta mies viimein jättäisi rauhaan.
Minä uskoisin tuolla tavalla käyttäytyvän miehen olleen samanlainen aiemmissakin suhteissaan, mutta hän kertoo sinulle ja todennäköisesti näkee itsekin vain sen, mitä pahaa toinen osapuoli hänelle on tehnyt.
.
Tämä.
Minullakin on konttolloiva ja manipuloiva mies, joka on välillä henkisesti väkivaltainen. Tosin nykyään ajattelen, että vika on oikeasti minussa ja että mies on parempi kuin minä ja että saan olla kiitollinen, että hän viitsii olla kanssani. Ei siitä sen enempää.
Hän kertoi, että kaikki hänen exänsä ovat pettäneet häntä. Olen joiltain kysynytkin ja se on totta ja viimeisin jättikin hänet toisen miehen vuoksi. Mutta se exä on sanonut, ettei voinut hyvin suhteessa ja on nyt onnellinen ja tajuaa vasta jälkeenpäin, mikä suhteessa oli vinossa.
Minä olen itse miettinyt välillä eroa oikein vakavastikin, mutten ole kyennyt siihen. Tällä hetkellä kaikkinon taas todella hyvin ja ihmettelen, milsi olen ajatellut eroa unelmamiehestä. Äärilaidasta toiseen siis. Olen viime vuosina alkanut kuitenkin rajusti ihastua toisiin miehiin. Jos tästä tulee ero ja se on minun aloitteestani, niin varmaan siihen liittyy toinen mies. Muuten en saa lähdettyä. Voi tietty iolla, että mies lähtee ihan ykskaks. Mutta ilmeisesti kaikki hänen eksänsäkin ovat turvautuneet toisiin miehiin, mies siis on oikeassa sanoessaan heidän pettäneen. Mutta hän on itse vaikuttanut asioiden kehittymiseen diihen suuntaan.
Lähde nyt ap. Mitä pidempään mietit, sitä vaikeampaa siitä tulee. Ja hae apua itsellesi. Ei sekään ole tervettä, että.kokee olevansa noin vastuussa toisesta noin lyhyen tuntemisen jälkeen. Hän on pärjännyt nelikymppiseksi ilman sinua ja pärjää jatkossakin. Itseaaiassa lyön vetoa, että eron jälkeen ihmettelet murtuneena, että miten mies näyttää toipinern erosta niin hyvin, hän menee eteenpäin todennäköisesti kevyesti, ihan kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan. Varaudu siihen, että sekin tulee loukkaamaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olet koko syksyn pohtinut tämän miehen kanssa ollessa, että millainen on hyvä suhde?
Yritätkö nyt kääriä paskaa käärepaperiin?
Hyvä suhde on sellainen, jossa ei tarvitse koko ajan pohtia ja miettiä onko suhde hyvä. Hyvässä suhteessa ollaan vaan, ei oo turhia vääntämisiä yms.
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin jo sanottu, että kun jätät, jätä mieluiten puhelimessa, ellei miehellä ole mitään sinulle kuuluvaa kuten vaikka avaimet. En jättäisi edes julkisella paikalla, koska mies voi hyvin olla yllättäen vastassa kotiovellasi, vaikka lähdette eri suuntiin, eikä suostu lähtemään ennen kuin suostut taas rakastamaan häntä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Joo. Jos hänellä ei nyt olekaan avainta, niin jättämisen jälkeen hän on ovellasi, pitää itkuisen esityksen, uhkailee kaikella mahdollisella ja poistuu kuin poistuukin paikalta avaimen kanssa niin, ettei häntä enää niin vain jätetäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi iso ongelma on varmasti se, että kyseenalaistan omia ajatuksiani liikaa. Välillä miehen kanssa kaikki on hyvin ja hän on tuttu, turvallinen oma itsensä (tai se, mitä hänen kuvittelen olevan). Välillä taas tunnen, etten tunne häntä lainkaan ja ajattelen, että minun on päästävä pois hänen vaikutuspiiristään. Tämä mm. miehen selittäessä omaa, minulle jotenkin oudolta tuntuvaa filosofiaansa elämää kohtaan. Tällöin oma tunnetilani on puhdas kauhu sekä järkytys siitä, miten olan saattanut tähän ihmiseen haksahtaa.
Minulla on tosi iso oman tilan tarve mm. siksi, että yksin ja rentoutuneena tunnen olevani oma itseni. Kun olen vieraiden ihmisten seurassa, kadotan tästä olosta osan ja huomaan vaistomaisesti pyrkiväni vähintäänkin hyvin diplomaattiseen käytökseen. Miehen seurassa en tunne edelleenkään saavani olla oma itseni siksi, että osa tarpeistani on miehen mielestä vääränlaisia (mm. tietynasteinen materialismi, joka tosin symboloi itselleni lähinnä perusturvallisuutta).
Olen ollut tosi pitkään sinkkuna tätä suhdetta ennen ja saanut olla hyvin paljon yksikseni. Mies ei tästä selkeästi pidä joten eiköhän tässä homman pitäisi olla järjellä ajateltuna taputeltu.
-ap
Kerro sit miten jättäminen meni?
Tämä on jotenkin kamala ketju. Muistuu oma 20-vuotinen avioliitto mieleen. Mies ei ollut samanlainen, mutta samalla lailla ailahteleva. Pahinta hänessä oli syyllistäminen. Siksi liitto kesti niin pitkään, koska välillä oli pitkiä aikoja asiat hyvin. Ero tulee vasta sitten, kun huonoa on enemmän kuin hyvää. Ja hyvään uskovana ihmisenä sitä uskoi, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi.
Se, mitä eron jälkeen opin, että rakkaus ei vaadimitään, vaan se antaa toiselle täyden vapauden. Rakkaus ja vaatimukset ovat poissulkevia asioita. Myöskään rakkauteen ei mahdu pelkoa.
Oli kamalaa tajuta, että en ollut rakkaussuhteessa, vaan riippuvuussuhteessa.
Hyvä aloittaja, kyllä sinä tiedät, ettei tuollainen käytös ole rakkautta, vaan kontrollointia. Älä tee sitä virhettä, jonka tuhannet muut naiset ovat tehneet jäämässä sairaaseen suhteeseen. Siinä menetät lopulta vain omankin terveytesi ja pilaat koko elämäsi. Tuo mies on vaarallinen, kun et enää käyttäydykään hänen pillinsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on takertuja, eikä ole käsitellyt ongelmiaan. Terapiaa mies tarvitsee, oletko valmis sitä antamaan?
Tiedän tämän. Olen ehdottanut ja sanonut, että hänen pitää mennä jonnekin keskustelemaan asioistaan. Koen itsekin miehen tarvitsevan apua eikä minusta ole terapeutiksi koulutuksellani. Tuntuu pahimmalta jättää sinänsä monessa mielessä hyvä tyyppi selviytymään itsekseen. Luulen, ettei yksinään tule selviämään ja homma tulee menemään vain pahemmaksi. Silti koen velvollisuutta auttaa. En vain tiedä miten.
Olet niin empaattinen. Siitä tulee tuo tunne, että on autettava.
Et ole terapeutti. Mies tarvitsee terapiaa.
Se sinun empatiasi ja sitä kautta tunteesi, että uhrautumisesi voisi auttaa?.... ei pelasta tuota tilannetta. Se tuhoaa ainakin sinun vapautesi ja itsmääräämisoikeutesi, jos jäät siihen.
Tuollainen kontrollointi on pelottavaa.
Toki mies tarvitsee apua. Sinä et ole pelkästään sitä varten. Sinä etsit tasavertaista parisuhdetta.
Mies yrittää erilaisia temppuja sitten, kun lähdet. Älä mene niihin. Hän löytää kyllä uuden kohteen ja toivottavasti hakee apua.
Pidä pääsi.
Tämä. Ja lisään, että sen lisäksi ettet pysty empatiallasi auttaa miestä, olet lopulta osa ongelmaa, koska mahdollistat hänen kontrolloivan toimintansa. Jos haluat auttaa, ainoa mitä voit tehdä on lakata mahdollistamasta hänen sairasta kontrollointiaan. Tajuathan, että hyökkäävä käytös ja ison riidan käynnistäminen on miehen puolelta taitavaa strategiaa sinua kohtaan - olet ihminen, joka ei jaksa konflikteja, jolloin alat välttelemään miehen suututtamista --> kavennat omaa elintilaasi.
Itse en _ikinä_ alkaisi tuohon. Mutta tiedän muitakin, jotka myyvät oman elämänsä toisen ihmisen takia. Sun päätös suostutko tohon.
- kovin hyvä pari.