Lue keskustelun säännöt.
Olen pahassa pulassa enkä tiedä, onko miehen käytös rakkautta vai puhdasta kontrollointia
12.01.2019 |
Olen pulassa koska joitakin kuukausia tapailemani mies on sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni. Olin itse alkuun ihastunut mutta olen viime aikoina miettinyt, olenko sittenkään rakastunut. Haluaisin edetä rennommalla otteella ja koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita, joihin en ole vielä valmis. Näitä ovat mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan. Olen sanonut, että ei näitä asioita pidä kiirehtiä vaan pitää elää päivä kerrallaan. Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita, joiden takana en sataprosenttisesti seiso. Riidat hänen kanssaan ovat totaalisen kauheita koska mies menee silloin aivan pois tolaltaan ja sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet (=tarpeeni ottaa omaa aikaa) ja hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti.
Olen tosi empaattinen ja miellyttämishaluinen ihminen. Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut. Vaikuttaa samalla impulsiiviselta ja herkältä. Narsisitista hänen käytöksensä minusta kuitenkin vähintäänkin joiltakin osin on.
Haluaisin itse edetä rauhassa ja katsoa, mihin tämä johtaa. Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa. Mies haluaisi nähdä joka päivä. Minulla on vaativa työ, josta kyllä pidän mutta joka vie valtavasti aikaani sekä energiaani tällä hetkellä. Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle ja minä taas koen nämä viestittelyt ahdistavina katkoina, joiden jälkeen joudun taas kasaamaan ajatukseni tehdäkseni asiaa, joita tein ennen tekstaria. Ei niin, etten arvostaisi ajatusta miehen huomionosoituksesta.
Olen ihan poikki siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat siitä, ettei minulla ole aikaa panostaa suhteeseen mutta tunnen samalla lyöväni laimin myös itseäni. Olemme molemmat neljäkymppisiä eli kokemusta löytyy. Miehen käsitys parisuhteesta on erittäin tiivis ja itse olen lapsettomana aiemminkin lapsettomien kanssa seurustellessani tottunut siihen, että omaa aikaa voidaan viettää myös kavereita erikseen viikottain nähtäessä ja että kumppania kuunnellaan ja hänelle annetaan tarvittaessa täysi työrauha.
Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä ja kuulemma ne johtuvat hänen aiemmissa suhteissaan esiintyneistä pettämisistä. Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta ja minua lievästi sanottuna ärsyttää se, että hän odottaa minun raportoivan omista menoistani ja jopa välillä soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen.
Olen miettinyt, pitäisikö minun yksinkertaisesti viheltää peli poikki. Mies on toisenlainen kuin aiemmat kumppanini ja se varmasti hänessä viehättää. Olen ajatellut, etten halua toistaa aiempia virheitä ja roikkua suhteessa, jossa minä olen ollut se rakastuneempi ja tarvitsevampi osapuoli. En ole ihan varma, kohtaammeko lopulta henkisesti ja mikä osa miehen huomiosta on rakkautta ja mikä kontrollointia. Minusta rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä pitäisi koskaan vaatia.
Ylireagoinko vai mitä? Olen ihan hukassa omine ajatuksineni ja pelkään jopa mahdollisen manipuloinnin jo vaikuttaneen ajatuksiini.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on takertuja, eikä ole käsitellyt ongelmiaan. Terapiaa mies tarvitsee, oletko valmis sitä antamaan?
Tiedän tämän. Olen ehdottanut ja sanonut, että hänen pitää mennä jonnekin keskustelemaan asioistaan. Koen itsekin miehen tarvitsevan apua eikä minusta ole terapeutiksi koulutuksellani. Tuntuu pahimmalta jättää sinänsä monessa mielessä hyvä tyyppi selviytymään itsekseen. Luulen, ettei yksinään tule selviämään ja homma tulee menemään vain pahemmaksi. Silti koen velvollisuutta auttaa. En vain tiedä miten.
Argh. Nyt lopetat tollasen. Sä et vastuussa sen terapiasta. Sulla ei ole mitään velvollisuutta. Toki voit sanoa silme, että sun mielestä hän tarvitsee terapiaa ja annat puhelinnumeron ja voitte vaikka yhdessä varata ekan ajan. Sen jälkeen ette enää näe.
Jos mies alkaa manipuloida tai vetoaa sun miellyttämishaluun, niin alat huutaan täyttä kurkkua ja juokset pois. Muuta vaihtoehtoa sulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kuukauden olette seurustelleet ja teillä on hirveitä riitoja.
Ei sellaista pitäisi olla noin uudessa suhteessa.
Eikä missään ihmissuhteessa pitäisi joutua sietämään puhelinhäiriköintiä tai mitään muutakaan häiriköintiä.
Jos mies rakastaisi ja arvostaisi sinua, hän tukisi uraasi eikä yrittäisi torpedoida sitä häiritsemällä töiden tekemistä.
Jos tilanne on noin paha jo nyt, miten vaikea luulet sen olevan sitten kun suhde arkipäiväistyy. Saatko käydä töissä lainkaan, tai edes kaupassa. Saatko tehdä yhtään mitään ilman miehen lupaa. Saatko meikata tai valita itse omat vaatteesi.
Jos jäät tuohon suhteeseen niin saatat saada koiran kaulapannan ja talutushihnan. Ihan vain omaksi parhaaksesi. Mieshän haluaa vain suojella sinua.
Vähän offtopik tuohon kertomaani muutaman viikon juttuun >
Minä itse olen se mt-ongelmainen ja yhtenä diagnooseistani on epävakaa persoonallisuus. Pitkäaikainen keskivaikea masennus. Kolme muutakin psykiatrian puolelta. Yritin näistä kertomalla selventää käyttäytymis- ja ajatusmallejani. En tietenkään avautunut em. asioista enempää mitä vielä oli välttämätön. Mies väitti ymmärtävänsä mutta rivien välistä sekä käytöksellään hän viestitti läsnäolonsa parantavan minut. Pariin kertaa hän sanoikin että "hyvinhän sulla on mennyt".
Nyt vasta kirjoittaessa tajuan kuinka sairasta se ajanjakso oli. En ole tästä edes omalle psykiatrille puhunut. Onneksi elämäni oli hetken aikaa jo ollut suht stabiilia että tajusin lähteä. Laitoin vain lyhyen viestin, en vastannut enää puheluun tai viesteihin. Onneks loppuivat nopeasti.
- 106
Ap, sinussa itsessäsi on todella paljon läheisriippuvuuden merkkejä.
Tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille. Ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan. Et tiedä, mitä itse haluat ja tarvitset, vaan kohdistat voimasi toiseen ja hänen ongelmiinsa. Siedät huonoa kohtelua säilyttääksesi toisen kiintymyksen. Koet herkästi itsesi syylliseksi toisen ärtymykseen, kiukutteluun ja vihanpuuskiin. Etsit rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät pysty rakastamaan.
Sinun tulisi olla huolissaan itsestäsi ja terapian avulla pyrkiä kohti terveempää minuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
113, erittäin hyvä puheenvuoro.
Tuossa suhteessa on kyllä molemmilla osapuolilla lukuisia ongelmia, eikä tuollaiset itsestään korjaannu. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinussa itsessäsi on todella paljon läheisriippuvuuden merkkejä.
Tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille. Ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan. Et tiedä, mitä itse haluat ja tarvitset, vaan kohdistat voimasi toiseen ja hänen ongelmiinsa. Siedät huonoa kohtelua säilyttääksesi toisen kiintymyksen. Koet herkästi itsesi syylliseksi toisen ärtymykseen, kiukutteluun ja vihanpuuskiin. Etsit rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät pysty rakastamaan.
Sinun tulisi olla huolissaan itsestäsi ja terapian avulla pyrkiä kohti terveempää minuutta.
Tiedostan tämän erittäin hyvin. Käyn edelleen satunnaisesti tapaamassa terapeuttuani siksi, että pysyn tavallaan itse kartalla sen suhteen, missä haluan olla. Tiedostan, etten ole kasvanut terveessä kasvuympäristössä mutta olen siitä huolimatta onnistunut saamaan elämäni jotenkin pyörimään eteenpäin raiteilla haluamaani suuntaan.
Tämän miehen kohtaaminen on todellakin saanut minut tuntemaan pakan uudelleen sekoittumisen pelkoa ja tunnen ajautuneeni jo naapuriraiteelle, joissa en halua olla. Pahoittelut, mikäli joku on kokenut tämän lässyttämiseksi. TAJUAN järjelläni miehen käyttäytyvän väärin ja olen sisäisesti raivoissani. Tunteet sisälläni kehoittavat varmaan elämäni loppuun saakka auttamaan vielä nyrjähtäneempiä ja siksi minä haluan heitä vältellä.
Tässä epäterveessä suhteessa molemmat ruokkivat toistensa käyttäytymistä.
Mies on takertuva, joka saa ap:n perääntymään. Perääntyminen saa miehen ahdistumaan. Ap läheisriippuvaisena hoivaa ahdistunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinussa itsessäsi on todella paljon läheisriippuvuuden merkkejä.
Tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille. Ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan. Et tiedä, mitä itse haluat ja tarvitset, vaan kohdistat voimasi toiseen ja hänen ongelmiinsa. Siedät huonoa kohtelua säilyttääksesi toisen kiintymyksen. Koet herkästi itsesi syylliseksi toisen ärtymykseen, kiukutteluun ja vihanpuuskiin. Etsit rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät pysty rakastamaan.
Sinun tulisi olla huolissaan itsestäsi ja terapian avulla pyrkiä kohti terveempää minuutta.
Tiedostan tämän erittäin hyvin. Käyn edelleen satunnaisesti tapaamassa terapeuttuani siksi, että pysyn tavallaan itse kartalla sen suhteen, missä haluan olla. Tiedostan, etten ole kasvanut terveessä kasvuympäristössä mutta olen siitä huolimatta onnistunut saamaan elämäni jotenkin pyörimään eteenpäin raiteilla haluamaani suuntaan.
Tämän miehen kohtaaminen on todellakin saanut minut tuntemaan pakan uudelleen sekoittumisen pelkoa ja tunnen ajautuneeni jo naapuriraiteelle, joissa en halua olla. Pahoittelut, mikäli joku on kokenut tämän lässyttämiseksi. TAJUAN järjelläni miehen käyttäytyvän väärin ja olen sisäisesti raivoissani. Tunteet sisälläni kehoittavat varmaan elämäni loppuun saakka auttamaan vielä nyrjähtäneempiä ja siksi minä haluan heitä vältellä.
Eli itsekin tiedät, mistä on kysymys. Kuitenkin sinä teit tämän aloituksen. Mitä hait sillä?
Vierailija kirjoitti:
Tässä epäterveessä suhteessa molemmat ruokkivat toistensa käyttäytymistä.
Mies on takertuva, joka saa ap:n perääntymään. Perääntyminen saa miehen ahdistumaan. Ap läheisriippuvaisena hoivaa ahdistunutta.
Kunnes ahdistuu itse ja perääntyy jne. Loputon kierre täynnä ahdistusta. Ehkä parisuhde voisi olla jotain parempaakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinussa itsessäsi on todella paljon läheisriippuvuuden merkkejä.
Tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille. Ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan. Et tiedä, mitä itse haluat ja tarvitset, vaan kohdistat voimasi toiseen ja hänen ongelmiinsa. Siedät huonoa kohtelua säilyttääksesi toisen kiintymyksen. Koet herkästi itsesi syylliseksi toisen ärtymykseen, kiukutteluun ja vihanpuuskiin. Etsit rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät pysty rakastamaan.
Sinun tulisi olla huolissaan itsestäsi ja terapian avulla pyrkiä kohti terveempää minuutta.
Tiedostan tämän erittäin hyvin. Käyn edelleen satunnaisesti tapaamassa terapeuttuani siksi, että pysyn tavallaan itse kartalla sen suhteen, missä haluan olla. Tiedostan, etten ole kasvanut terveessä kasvuympäristössä mutta olen siitä huolimatta onnistunut saamaan elämäni jotenkin pyörimään eteenpäin raiteilla haluamaani suuntaan.
Tämän miehen kohtaaminen on todellakin saanut minut tuntemaan pakan uudelleen sekoittumisen pelkoa ja tunnen ajautuneeni jo naapuriraiteelle, joissa en halua olla. Pahoittelut, mikäli joku on kokenut tämän lässyttämiseksi. TAJUAN järjelläni miehen käyttäytyvän väärin ja olen sisäisesti raivoissani. Tunteet sisälläni kehoittavat varmaan elämäni loppuun saakka auttamaan vielä nyrjähtäneempiä ja siksi minä haluan heitä vältellä.
Eli itsekin tiedät, mistä on kysymys. Kuitenkin sinä teit tämän aloituksen. Mitä hait sillä?
Hain tällä näkemystä siitä, että kuvaamani miehen käytös ei todellakaan ole normaalia enkä ole kohtuuton, mikäli miehen jätän. Olen seurustellut aiemmin normaalin, tasapainoisen ihmisen kanssa ja meillä oli mielestäni aika normaali ja hyvä suhde. Ero johtui siitä, etten minä halunnut lapsia.
Minulla valitettavasti on kokemusta myös huonoista parisuhteista, joista (yllättäen) minun on ollut vaikeaa irtaantua.
Jos keskustelupalstalla ei saa nimettömänä tällaisesta keskustella, mikä olisi mielestäsi paremoi paikka? Toivoin erilaisia näkemyksiä ja niitä myös sain, kiitos niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinussa itsessäsi on todella paljon läheisriippuvuuden merkkejä.
Tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille. Ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan. Et tiedä, mitä itse haluat ja tarvitset, vaan kohdistat voimasi toiseen ja hänen ongelmiinsa. Siedät huonoa kohtelua säilyttääksesi toisen kiintymyksen. Koet herkästi itsesi syylliseksi toisen ärtymykseen, kiukutteluun ja vihanpuuskiin. Etsit rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät pysty rakastamaan.
Sinun tulisi olla huolissaan itsestäsi ja terapian avulla pyrkiä kohti terveempää minuutta.
Tiedostan tämän erittäin hyvin. Käyn edelleen satunnaisesti tapaamassa terapeuttuani siksi, että pysyn tavallaan itse kartalla sen suhteen, missä haluan olla. Tiedostan, etten ole kasvanut terveessä kasvuympäristössä mutta olen siitä huolimatta onnistunut saamaan elämäni jotenkin pyörimään eteenpäin raiteilla haluamaani suuntaan.
Tämän miehen kohtaaminen on todellakin saanut minut tuntemaan pakan uudelleen sekoittumisen pelkoa ja tunnen ajautuneeni jo naapuriraiteelle, joissa en halua olla. Pahoittelut, mikäli joku on kokenut tämän lässyttämiseksi. TAJUAN järjelläni miehen käyttäytyvän väärin ja olen sisäisesti raivoissani. Tunteet sisälläni kehoittavat varmaan elämäni loppuun saakka auttamaan vielä nyrjähtäneempiä ja siksi minä haluan heitä vältellä.
Eli itsekin tiedät, mistä on kysymys. Kuitenkin sinä teit tämän aloituksen. Mitä hait sillä?
Hain tällä näkemystä siitä, että kuvaamani miehen käytös ei todellakaan ole normaalia enkä ole kohtuuton, mikäli miehen jätän. Olen seurustellut aiemmin normaalin, tasapainoisen ihmisen kanssa ja meillä oli mielestäni aika normaali ja hyvä suhde. Ero johtui siitä, etten minä halunnut lapsia.
Minulla valitettavasti on kokemusta myös huonoista parisuhteista, joista (yllättäen) minun on ollut vaikeaa irtaantua.
Jos keskustelupalstalla ei saa nimettömänä tällaisesta keskustella, mikä olisi mielestäsi paremoi paikka? Toivoin erilaisia näkemyksiä ja niitä myös sain, kiitos niistä.
En tarkoittanut pahalla. Kiinnosti oikeasti. Kerroit kuitenkin käyneesi terapiassa ja seisovasi nyt jaloillasi. Miksi sitten siedät huonoa kohtelua ja harkitset sellaisen parisuhteen jatkamista, jossa voit huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP, sinulla on aina oikeus lopettaa mikä tahansa ihmissuhde sillä perusteella, että sinun ei ole riittävän hyvä olla ko ihmisen seurassa. Se on aivan riittävä oikeutus, mitään muuta syytä et tarvitse. Jos jonkun ihmisen seurassa ahdistaa, sinulla on oikeus olla ilman tuon ihmisen seuraa. Se riittää, ettei ole hyvä olla, vaikket edes tietäisi syytä. Kaikilla on tämä sama oikeus.
Tunnistathan, että taustassasi on jotain, johon tämä ihminen kolahtaa. Ilmeisesti tämän ihmisen avulla alitajuisesti yrität jatkaa lapsuuden kesken jääneiden ongelmien ratkomista. Mutta ne eivät ratkea näin. Terapia on sitä varten. Jatka mieluummin sitä, tiiviimmin, jos mahdollista.
Aloituksellaan ap etsi edes jonkinlaista hyväksyntää, johon tarttua ja sillä oikeuttaa halunsa jatkaa tuhoisaa suhdetta. :(
Onnea. Olet löytänyt psykopaatin hullun. Pakene, kun vielä voit ja kykenet.
Minusta on huolestuttavaa että ap ei itse tiedä suorilta käsin vastausta kysymykseensä. Tuossa on niin monta hälytysmerkkiä. Mies selvästi onnistunut jo manipuloimaan ap:ta, ap ei kykene enää ajattelemaan rationaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on huolestuttavaa että ap ei itse tiedä suorilta käsin vastausta kysymykseensä. Tuossa on niin monta hälytysmerkkiä. Mies selvästi onnistunut jo manipuloimaan ap:ta, ap ei kykene enää ajattelemaan rationaalisesti.
Ei nuo ole hälytysmerkkejä. Ne ovat selkeitä tekoja ja sanoja. Eikä normaalia ihmistä manipuloida kahdessa kuukaudessa.
Ap, älä oikeesti mieti sen miehen pärjäämistä.
Näin ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, että sinä itse tarvitset kaiken avun.
Olet tuntenut miehen kaksi kuukautta ja koet velvollisuudeksesi auttaa häntä oman hyvinvointisi kustannuksella.
Ei sellainen ole lainkaan tervettä.
Katopa sweet but psycho lyriikat.
"RUN don't walk away"