Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Niin kauan kun syytät äitiäsi olet kiinni hänessä ja vihassa ja katkeruudessa.

Parisuhteessa toki pitää saada olla oma kokonainen itsensä mutta eihän se tarkoita että päästää kaiken kakan pihalle ja puolison niskaan.

Sinä olet aikuinen ja pystyt opettelemaan hallitsemaan tunteitasi. Et voi vedota siihen että "tällainen olen ja minun tunteet" vaan otat sen monesti mainitun vastuun omista tunteistasi etkä lähde negatiivisten ja voimakkaiden tunteiden vietäväksi. Se raivoreaktio ei ole ainoa mahdollinen, sen aika on ollut ja mennyt.

Jos todellakin välität kumppanistasi ja tahdot päästä irti vihasta ja kaunasta.

Jos et halua, jatkat loputtomiin valitsemallasi tiellä.

"Etkä lähde". Miten niin en lähde? Miksi en lähde? Mulla on siihen oikeus, niinhän täällä minuakin kohtaan käyttäydytään. Joku lähtee tunteittensa viemänä ehdottamaan mulle, että tukahdutan tunteeni. (En varmana tukahduta.) Jos hänkin hiukan harkitsisi, mitä sanoo, tajuaisi, ettei osaa neuvoa eikä auttaa.

Miten mä en lähtisi negatiivisten tunteiden vietäväksi? Minusta mulla on niihin oikeus. Kukaan ei kysynyt multa, haavoittaako sellainen minua. En halua haavoittaa muita, mutta mä en ala itseäni suirsimaan, sitä vihaa ei, kuule vellihousu, pitele kukaan.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Ihmismieli on jännä juttu. Ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja ajatukset vaikuttavat tuneisiin joita tunnet.

Eli aloitat prosessin tietoisesti ja "väkisin" vaikka et kokisikaan sellaisia tunteita joita kuvittelet vaadittavan sillä hetkellä.

Se vaatii työtä ja kurinalaisuutta mutta on mahdollista.

Valitettavasti se ei tapahdu niin että joku kertoo taikasanan ja hups, kaikki on hyvin.

Siis jäikö sulta nyt tajuamatta, että tunnen vihaa ja pahaa oloa? Ei se mihinkään katoa sillä, että olisi jokin vaadittu tunne? Mikä se edes olisi? Miten sä et tuollalailla tukahduta vain sitä vihaa ja pahaa oloa? Tässä ei haeta niiden tukahduttamista, se on aivan hyödytöntä, koska sillä lailla ne eivät häviä minnekään. Ne vaan muhivat minussa edelleen? En näe mitään järkeä tuossa neuvossasi. Se viha on tässä se asia, ei mitkään "vaaditut tunteet" duh.

Ap

Sanoit ettet voi toteutattaa neuvoa jota et jotain tunnetasolla.

Siihen viitattiin.

Olet tehnyt erittäin selväksi että tunnet vihaa jne ja siihenhän tuossa juuri annettiin vinkkiä mitä tehdä. Hallitse ja ohjaa ajatuksiasi niin vaikutat tunteisiisi ja pikkuhiljaa opit uudet ajatusmallit ja pääset ko tunteista ja niiden tekosyyllä toteuttamistasi reaktioista eroon.

En vastaa sinulle enää jos tämänkin torppaat, turha valuttaa vettä hanhen selkään.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

En aio. Mä haluan paremman ratkaisun siihen, etten pura vihaani muihin, kuin täällä esitetty et lähde sen valtaan. Ei vihaa suitsimalla tai hillitsemällä tehdä onnellisia ihmisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Ihmismieli on jännä juttu. Ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja ajatukset vaikuttavat tuneisiin joita tunnet.

Eli aloitat prosessin tietoisesti ja "väkisin" vaikka et kokisikaan sellaisia tunteita joita kuvittelet vaadittavan sillä hetkellä.

Se vaatii työtä ja kurinalaisuutta mutta on mahdollista.

Valitettavasti se ei tapahdu niin että joku kertoo taikasanan ja hups, kaikki on hyvin.

Siis jäikö sulta nyt tajuamatta, että tunnen vihaa ja pahaa oloa? Ei se mihinkään katoa sillä, että olisi jokin vaadittu tunne? Mikä se edes olisi? Miten sä et tuollalailla tukahduta vain sitä vihaa ja pahaa oloa? Tässä ei haeta niiden tukahduttamista, se on aivan hyödytöntä, koska sillä lailla ne eivät häviä minnekään. Ne vaan muhivat minussa edelleen? En näe mitään järkeä tuossa neuvossasi. Se viha on tässä se asia, ei mitkään "vaaditut tunteet" duh.

Ap

Sanoit ettet voi toteutattaa neuvoa jota et jotain tunnetasolla.

Siihen viitattiin.

Olet tehnyt erittäin selväksi että tunnet vihaa jne ja siihenhän tuossa juuri annettiin vinkkiä mitä tehdä. Hallitse ja ohjaa ajatuksiasi niin vaikutat tunteisiisi ja pikkuhiljaa opit uudet ajatusmallit ja pääset ko tunteista ja niiden tekosyyllä toteuttamistasi reaktioista eroon.

En vastaa sinulle enää jos tämänkin torppaat, turha valuttaa vettä hanhen selkään.

Vihaa hillitsemällä ei tehdä onnellisia ihmisiä. Jos et tämän vertaa ihmispsykologiasta tajua, niin elele vihasi hillitsemällä hallitsevaa elämääsi. Mua ei sellainen onnelliseksi tee, ja sillä sipuli. Jos ihminen yrittää hillitä vihaansa, se alkaa hallita häntä, eikä ihminen ole vapaa. Ymmärrän, ettei vapauden nimissä saa satuttaa muita, mutta silti tuo ei ole mulle ratkaisu hyviin suhteisiin ainakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

En aio. Mä haluan paremman ratkaisun siihen, etten pura vihaani muihin, kuin täällä esitetty et lähde sen valtaan. Ei vihaa suitsimalla tai hillitsemällä tehdä onnellisia ihmisiä.

Ap

Nyt sanon suoraan: olet joko tyhmä tai sitten tahallasi väärinymmärrät.

Kukaan ei ole ehdottanut (vihan) tunteiden tukahduttamista.

Mitä sinä oikein haluat? Sinulle on annettu erittäin hyviä neuvoja mutta kiukuttelet ja haukut niiden antajia ja asetat itsesi muiden yläpuolelle (minulla on oikeus tuntea, raivota, olla katkera, muiden tulee kärsiä eikä kukaan voi ymmärtää mitä minä olen kokenut/koen), turha sinulle on mitään enää sanoa.

Ihmettelen miestäsi ja toivon että pelastaisi oman elämänsä, lähtisi ja jättäisi sinut yksin raivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Ihmismieli on jännä juttu. Ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja ajatukset vaikuttavat tuneisiin joita tunnet.

Eli aloitat prosessin tietoisesti ja "väkisin" vaikka et kokisikaan sellaisia tunteita joita kuvittelet vaadittavan sillä hetkellä.

Se vaatii työtä ja kurinalaisuutta mutta on mahdollista.

Valitettavasti se ei tapahdu niin että joku kertoo taikasanan ja hups, kaikki on hyvin.

Siis jäikö sulta nyt tajuamatta, että tunnen vihaa ja pahaa oloa? Ei se mihinkään katoa sillä, että olisi jokin vaadittu tunne? Mikä se edes olisi? Miten sä et tuollalailla tukahduta vain sitä vihaa ja pahaa oloa? Tässä ei haeta niiden tukahduttamista, se on aivan hyödytöntä, koska sillä lailla ne eivät häviä minnekään. Ne vaan muhivat minussa edelleen? En näe mitään järkeä tuossa neuvossasi. Se viha on tässä se asia, ei mitkään "vaaditut tunteet" duh.

Ap

Sanoit ettet voi toteutattaa neuvoa jota et jotain tunnetasolla.

Siihen viitattiin.

Olet tehnyt erittäin selväksi että tunnet vihaa jne ja siihenhän tuossa juuri annettiin vinkkiä mitä tehdä. Hallitse ja ohjaa ajatuksiasi niin vaikutat tunteisiisi ja pikkuhiljaa opit uudet ajatusmallit ja pääset ko tunteista ja niiden tekosyyllä toteuttamistasi reaktioista eroon.

En vastaa sinulle enää jos tämänkin torppaat, turha valuttaa vettä hanhen selkään.

Vihaa hillitsemällä ei tehdä onnellisia ihmisiä. Jos et tämän vertaa ihmispsykologiasta tajua, niin elele vihasi hillitsemällä hallitsevaa elämääsi. Mua ei sellainen onnelliseksi tee, ja sillä sipuli. Jos ihminen yrittää hillitä vihaansa, se alkaa hallita häntä, eikä ihminen ole vapaa. Ymmärrän, ettei vapauden nimissä saa satuttaa muita, mutta silti tuo ei ole mulle ratkaisu hyviin suhteisiin ainakaan.

Ap

Ja mikähän sinua nyt hallitsee?

Teitähän se niin korpeaakin, että mulla on varaa etsiä onnea, eikä koittaa vain hillitä ja hallita tunteitani, ollakseni jollekin jokin naitava kodinlaittaja tai vastaava. Etsin vapautta, sielun ja hengen vapautta ja onnellisuutta ollessani vapaa. Toivoisin siihen mahtuvan myös suhteen. Siksi tää prosessi tarvitaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Ihmismieli on jännä juttu. Ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja ajatukset vaikuttavat tuneisiin joita tunnet.

Eli aloitat prosessin tietoisesti ja "väkisin" vaikka et kokisikaan sellaisia tunteita joita kuvittelet vaadittavan sillä hetkellä.

Se vaatii työtä ja kurinalaisuutta mutta on mahdollista.

Valitettavasti se ei tapahdu niin että joku kertoo taikasanan ja hups, kaikki on hyvin.

Siis jäikö sulta nyt tajuamatta, että tunnen vihaa ja pahaa oloa? Ei se mihinkään katoa sillä, että olisi jokin vaadittu tunne? Mikä se edes olisi? Miten sä et tuollalailla tukahduta vain sitä vihaa ja pahaa oloa? Tässä ei haeta niiden tukahduttamista, se on aivan hyödytöntä, koska sillä lailla ne eivät häviä minnekään. Ne vaan muhivat minussa edelleen? En näe mitään järkeä tuossa neuvossasi. Se viha on tässä se asia, ei mitkään "vaaditut tunteet" duh.

Ap

Sanoit ettet voi toteutattaa neuvoa jota et jotain tunnetasolla.

Siihen viitattiin.

Olet tehnyt erittäin selväksi että tunnet vihaa jne ja siihenhän tuossa juuri annettiin vinkkiä mitä tehdä. Hallitse ja ohjaa ajatuksiasi niin vaikutat tunteisiisi ja pikkuhiljaa opit uudet ajatusmallit ja pääset ko tunteista ja niiden tekosyyllä toteuttamistasi reaktioista eroon.

En vastaa sinulle enää jos tämänkin torppaat, turha valuttaa vettä hanhen selkään.

Vihaa hillitsemällä ei tehdä onnellisia ihmisiä. Jos et tämän vertaa ihmispsykologiasta tajua, niin elele vihasi hillitsemällä hallitsevaa elämääsi. Mua ei sellainen onnelliseksi tee, ja sillä sipuli. Jos ihminen yrittää hillitä vihaansa, se alkaa hallita häntä, eikä ihminen ole vapaa. Ymmärrän, ettei vapauden nimissä saa satuttaa muita, mutta silti tuo ei ole mulle ratkaisu hyviin suhteisiin ainakaan.

Ap

Ja mikähän sinua nyt hallitsee?

Mielestäni viha, jota äitini takia pakkautui minuun aivan hirveän paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Ihmismieli on jännä juttu. Ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja ajatukset vaikuttavat tuneisiin joita tunnet.

Eli aloitat prosessin tietoisesti ja "väkisin" vaikka et kokisikaan sellaisia tunteita joita kuvittelet vaadittavan sillä hetkellä.

Se vaatii työtä ja kurinalaisuutta mutta on mahdollista.

Valitettavasti se ei tapahdu niin että joku kertoo taikasanan ja hups, kaikki on hyvin.

Siis jäikö sulta nyt tajuamatta, että tunnen vihaa ja pahaa oloa? Ei se mihinkään katoa sillä, että olisi jokin vaadittu tunne? Mikä se edes olisi? Miten sä et tuollalailla tukahduta vain sitä vihaa ja pahaa oloa? Tässä ei haeta niiden tukahduttamista, se on aivan hyödytöntä, koska sillä lailla ne eivät häviä minnekään. Ne vaan muhivat minussa edelleen? En näe mitään järkeä tuossa neuvossasi. Se viha on tässä se asia, ei mitkään "vaaditut tunteet" duh.

Ap

Sanoit ettet voi toteutattaa neuvoa jota et jotain tunnetasolla.

Siihen viitattiin.

Olet tehnyt erittäin selväksi että tunnet vihaa jne ja siihenhän tuossa juuri annettiin vinkkiä mitä tehdä. Hallitse ja ohjaa ajatuksiasi niin vaikutat tunteisiisi ja pikkuhiljaa opit uudet ajatusmallit ja pääset ko tunteista ja niiden tekosyyllä toteuttamistasi reaktioista eroon.

En vastaa sinulle enää jos tämänkin torppaat, turha valuttaa vettä hanhen selkään.

Vihaa hillitsemällä ei tehdä onnellisia ihmisiä. Jos et tämän vertaa ihmispsykologiasta tajua, niin elele vihasi hillitsemällä hallitsevaa elämääsi. Mua ei sellainen onnelliseksi tee, ja sillä sipuli. Jos ihminen yrittää hillitä vihaansa, se alkaa hallita häntä, eikä ihminen ole vapaa. Ymmärrän, ettei vapauden nimissä saa satuttaa muita, mutta silti tuo ei ole mulle ratkaisu hyviin suhteisiin ainakaan.

Ap

Ja mikähän sinua nyt hallitsee?

Mielestäni viha, jota äitini takia pakkautui minuun aivan hirveän paljon.

Ap

Ja tietenkin se, että minulla ei ole ollut keinoja vapautua siitä, ja teidän keinonnehan eivät tähtää siitä vapautumiseen, vaan kahleisiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

En aio. Mä haluan paremman ratkaisun siihen, etten pura vihaani muihin, kuin täällä esitetty et lähde sen valtaan. Ei vihaa suitsimalla tai hillitsemällä tehdä onnellisia ihmisiä.

Ap

Nyt sanon suoraan: olet joko tyhmä tai sitten tahallasi väärinymmärrät.

Kukaan ei ole ehdottanut (vihan) tunteiden tukahduttamista.

Mitä sinä oikein haluat? Sinulle on annettu erittäin hyviä neuvoja mutta kiukuttelet ja haukut niiden antajia ja asetat itsesi muiden yläpuolelle (minulla on oikeus tuntea, raivota, olla katkera, muiden tulee kärsiä eikä kukaan voi ymmärtää mitä minä olen kokenut/koen), turha sinulle on mitään enää sanoa.

Ihmettelen miestäsi ja toivon että pelastaisi oman elämänsä, lähtisi ja jättäisi sinut yksin raivoamaan.

Onhan se vihan tunteiden tukahduttamista, jos neuvo niihin on, että ajattele tunnetta jota vaaditaan? Mikä se sitäpaitsi on? Mä haluan olla onnellinen, ei se ajattelemalla että oon vapaa synny, vaan vapaudesta muun muassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

En aio. Mä haluan paremman ratkaisun siihen, etten pura vihaani muihin, kuin täällä esitetty et lähde sen valtaan. Ei vihaa suitsimalla tai hillitsemällä tehdä onnellisia ihmisiä.

Ap

Nyt sanon suoraan: olet joko tyhmä tai sitten tahallasi väärinymmärrät.

Kukaan ei ole ehdottanut (vihan) tunteiden tukahduttamista.

Mitä sinä oikein haluat? Sinulle on annettu erittäin hyviä neuvoja mutta kiukuttelet ja haukut niiden antajia ja asetat itsesi muiden yläpuolelle (minulla on oikeus tuntea, raivota, olla katkera, muiden tulee kärsiä eikä kukaan voi ymmärtää mitä minä olen kokenut/koen), turha sinulle on mitään enää sanoa.

Ihmettelen miestäsi ja toivon että pelastaisi oman elämänsä, lähtisi ja jättäisi sinut yksin raivoamaan.

Sama. Ap haluaa valita kurjuutensa ja jatkaa siinä. Minä en ole psykiatri enkä tietenkään voi tehdä diagnooseja. Mut tulee tässä vähän mieleen ne muutamat pershärötyypit jotka tunnen. Sama kela pyörii, ehkä elämän loppuun saakka. Eikä kukaan voi auttaa kun asianosainen ei halua ottaa apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

En aio. Mä haluan paremman ratkaisun siihen, etten pura vihaani muihin, kuin täällä esitetty et lähde sen valtaan. Ei vihaa suitsimalla tai hillitsemällä tehdä onnellisia ihmisiä.

Ap

Nyt sanon suoraan: olet joko tyhmä tai sitten tahallasi väärinymmärrät.

Kukaan ei ole ehdottanut (vihan) tunteiden tukahduttamista.

Mitä sinä oikein haluat? Sinulle on annettu erittäin hyviä neuvoja mutta kiukuttelet ja haukut niiden antajia ja asetat itsesi muiden yläpuolelle (minulla on oikeus tuntea, raivota, olla katkera, muiden tulee kärsiä eikä kukaan voi ymmärtää mitä minä olen kokenut/koen), turha sinulle on mitään enää sanoa.

Ihmettelen miestäsi ja toivon että pelastaisi oman elämänsä, lähtisi ja jättäisi sinut yksin raivoamaan.

Onhan se vihan tunteiden tukahduttamista, jos neuvo niihin on, että ajattele tunnetta jota vaaditaan? Mikä se sitäpaitsi on? Mä haluan olla onnellinen, ei se ajattelemalla että oon vapaa synny, vaan vapaudesta muun muassa.

Ap

Tämän ketjun perusteella aiot tehdä sellaisia valintoja, ettet tule koskaan olemaan onnellinen

Ja se ei ainakaan auta, että läheiset tekevät jotain mikä vaatii itsestä korjaamista, että ajattelee vain, että oon vapaa. Se ei oikeasti ole yhtään mitään. Yhtä hyvin voisi olla ajattelematta mitään. En hae sen kaltaista vapautta. Ihailen ihmisiä, jotka seisovat sanojensa takana, mutta eivät pura muihin mitään tarpeetonta, varsinkaan omaa p*skaansa. Ja joilla on samaan aikaan kyky saada ympärillään olevat asiat jopa kääntymään paremmiksi. Mieleen tulee ensimmäisenä Kylli Kukk.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

En aio. Mä haluan paremman ratkaisun siihen, etten pura vihaani muihin, kuin täällä esitetty et lähde sen valtaan. Ei vihaa suitsimalla tai hillitsemällä tehdä onnellisia ihmisiä.

Ap

Nyt sanon suoraan: olet joko tyhmä tai sitten tahallasi väärinymmärrät.

Kukaan ei ole ehdottanut (vihan) tunteiden tukahduttamista.

Mitä sinä oikein haluat? Sinulle on annettu erittäin hyviä neuvoja mutta kiukuttelet ja haukut niiden antajia ja asetat itsesi muiden yläpuolelle (minulla on oikeus tuntea, raivota, olla katkera, muiden tulee kärsiä eikä kukaan voi ymmärtää mitä minä olen kokenut/koen), turha sinulle on mitään enää sanoa.

Ihmettelen miestäsi ja toivon että pelastaisi oman elämänsä, lähtisi ja jättäisi sinut yksin raivoamaan.

Onhan se vihan tunteiden tukahduttamista, jos neuvo niihin on, että ajattele tunnetta jota vaaditaan? Mikä se sitäpaitsi on? Mä haluan olla onnellinen, ei se ajattelemalla että oon vapaa synny, vaan vapaudesta muun muassa.

Ap

Tämän ketjun perusteella aiot tehdä sellaisia valintoja, ettet tule koskaan olemaan onnellinen

Mitä valitoja näet tämän ketjun perusteella?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Vielä kerran. Ihmisen pitää valita, alkaako ottaa vastuuta elämästään ja tunteistaan nyt, VAI haluaako jäädä uhriksi raivoamaan ja katkeroitumaan siitä mitä pahaa joskus tapahtui. Tämän ketjun perusteella sinä AIOT valita katkeruuden äitiäsi kohtaan. Ja AIOT jäädä syyttelemään muita kurjista tunteistasi ja sinä AIOT tuupata erilaisten selitysten varjolla kaikki kurjat tunteesi jatkossakin toisten niskaan, koska sinun mielestäsi sinulla on oikeus tehdä niin koska sinun tunteesi ovat suuria ja tärkeitä. Eli sinä haluat valita uhrin osan ja pysyä siinä. Mulle on ihan sama mitä elämälläsi teet, ei ole minun elämäni. Minä kuten moni muukin yritettiin sua auttaa ja tsempata. Mutta et vissiin halua nähdä sitä niin. Vaan haluat säilyttää uhrin roolisi.

En aio. Mä haluan paremman ratkaisun siihen, etten pura vihaani muihin, kuin täällä esitetty et lähde sen valtaan. Ei vihaa suitsimalla tai hillitsemällä tehdä onnellisia ihmisiä.

Ap

Nyt sanon suoraan: olet joko tyhmä tai sitten tahallasi väärinymmärrät.

Kukaan ei ole ehdottanut (vihan) tunteiden tukahduttamista.

Mitä sinä oikein haluat? Sinulle on annettu erittäin hyviä neuvoja mutta kiukuttelet ja haukut niiden antajia ja asetat itsesi muiden yläpuolelle (minulla on oikeus tuntea, raivota, olla katkera, muiden tulee kärsiä eikä kukaan voi ymmärtää mitä minä olen kokenut/koen), turha sinulle on mitään enää sanoa.

Ihmettelen miestäsi ja toivon että pelastaisi oman elämänsä, lähtisi ja jättäisi sinut yksin raivoamaan.

Sama. Ap haluaa valita kurjuutensa ja jatkaa siinä. Minä en ole psykiatri enkä tietenkään voi tehdä diagnooseja. Mut tulee tässä vähän mieleen ne muutamat pershärötyypit jotka tunnen. Sama kela pyörii, ehkä elämän loppuun saakka. Eikä kukaan voi auttaa kun asianosainen ei halua ottaa apua vastaan.

Se, ettet sinä ymmärrä heitä ei tee heistä sairaita, ei sinustakaan, mutta aika sairas asenne, että mittaat omalla mittarillasi toisia. Et sinä ole mikään maailmankaikkeuden keskipiste ja toisia niin hyvin ymmärtävä, että voisit arvostella heitä. Varsinkin kun oma ymmärryksesi on noin pientä. Sinulla ei ehkä ole aavistustakaan, millaisissa vankiloissa nämä sinulle mieleesi tulevat henkilöt elävät, jolloin sinun heille suomasi "vapaus" olisi itsellesikin edelleen vankila, jossa et suostuisi ikinä asumaan. Säälittävä roska. Koska siitä ei olisi poistettu niitä kahleita, joita heillä on, joita sä säälittävä paska et edes näe.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Teitähän se niin korpeaakin, että mulla on varaa etsiä onnea, eikä koittaa vain hillitä ja hallita tunteitani, ollakseni jollekin jokin naitava kodinlaittaja tai vastaava. Etsin vapautta, sielun ja hengen vapautta ja onnellisuutta ollessani vapaa. Toivoisin siihen mahtuvan myös suhteen. Siksi tää prosessi tarvitaan.

Ap

Melkoita shittiä

Jätä se jalopeura!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Ihmismieli on jännä juttu. Ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja ajatukset vaikuttavat tuneisiin joita tunnet.

Eli aloitat prosessin tietoisesti ja "väkisin" vaikka et kokisikaan sellaisia tunteita joita kuvittelet vaadittavan sillä hetkellä.

Se vaatii työtä ja kurinalaisuutta mutta on mahdollista.

Valitettavasti se ei tapahdu niin että joku kertoo taikasanan ja hups, kaikki on hyvin.

Siis jäikö sulta nyt tajuamatta, että tunnen vihaa ja pahaa oloa? Ei se mihinkään katoa sillä, että olisi jokin vaadittu tunne? Mikä se edes olisi? Miten sä et tuollalailla tukahduta vain sitä vihaa ja pahaa oloa? Tässä ei haeta niiden tukahduttamista, se on aivan hyödytöntä, koska sillä lailla ne eivät häviä minnekään. Ne vaan muhivat minussa edelleen? En näe mitään järkeä tuossa neuvossasi. Se viha on tässä se asia, ei mitkään "vaaditut tunteet" duh.

Ap

Sanoit ettet voi toteutattaa neuvoa jota et jotain tunnetasolla.

Siihen viitattiin.

Olet tehnyt erittäin selväksi että tunnet vihaa jne ja siihenhän tuossa juuri annettiin vinkkiä mitä tehdä. Hallitse ja ohjaa ajatuksiasi niin vaikutat tunteisiisi ja pikkuhiljaa opit uudet ajatusmallit ja pääset ko tunteista ja niiden tekosyyllä toteuttamistasi reaktioista eroon.

En vastaa sinulle enää jos tämänkin torppaat, turha valuttaa vettä hanhen selkään.

Vihaa hillitsemällä ei tehdä onnellisia ihmisiä. Jos et tämän vertaa ihmispsykologiasta tajua, niin elele vihasi hillitsemällä hallitsevaa elämääsi. Mua ei sellainen onnelliseksi tee, ja sillä sipuli. Jos ihminen yrittää hillitä vihaansa, se alkaa hallita häntä, eikä ihminen ole vapaa. Ymmärrän, ettei vapauden nimissä saa satuttaa muita, mutta silti tuo ei ole mulle ratkaisu hyviin suhteisiin ainakaan.

Ap

Ja mikähän sinua nyt hallitsee?

Mielestäni viha, jota äitini takia pakkautui minuun aivan hirveän paljon.

Ap

Ja mikä oikeus sinulla on aiheuttaa muille vihaa, joka sinun takiasi pakkautuu heihin? Mikä oikeuas sinulla on pilata puolisosi ja mahdollisten lastenne elämä? Miksi sinun vapautesi on tärkeämpi kuin heidän mielenterveytensä? Miksi sinä saat olla äitiäsi pahempi ja silti syyttää äitiäsi kaikesta? Jos äidilläsi muka oli vastuu käytöksestään ja teoistaan, miksi sinulla ei ole, kun toimit samoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.

Ap

Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös

Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.

Ap

Terapioissa voi käydä vaik 20 vuotta, mut siit ei ole mitään hyötyä jos ei suostu kohtaamaan omaa vastuutaan ja omia kipujaan. Usko jo, et voi odottaa mieheltä et hän toimii niinkuin haluat. Hän on eri ihminen, omine tarpeineen.

Miten niin suostu? Olet erittäin loukkaava, kysymys ei ole suostumisesta, vaan terapeutin avusta kyetä siihen, tajuatko? Siis suostuisin siihen ihan heti, jos se näytettäisiin mulle, että miten se korjataan. Olet aivan hirveän loukkaava ihminen, älä ikinä puhu terapioissa kävijöille heidän prosessistaan, koska olet alentava ja loukkaava terapiassa käyviä ihmisiä kohtaan! Vai miten sä neuvoisit minua että miten tuntisin oloni ok:ksi ilman sitä, että syyllistän kumppania? Sähän siis tiedät kysymättä, mille musta tuntuu ja mistä tunne kumpuaa, eikö niin? Joten nyt voitkin sitten auttaa, kun oot niin etevä.

Ottaisin koska tahansa tunteen onnesta parisuhteessa sen sijaan, että vihastun ja puran vihani kumppaniin, miten säkin voit olla niin tyhmä, että kuvittelet, etten suostuisi siihen? Kumman kuvittelet olevan kivuliaampaa, ääl iö?

Ap

Sinä annat paljon informaatiota itsestäsi ihmisille jotka näistä asioista jotain tietävät (yleensä oman kokemuksen kautta).

Et voi saada (kestävää) onnen tunnetta ja tasapainoa jos et SUOSTU kohtaamaan pohjamutia myöten haavojasi ja sitä kuinka olet jatkanut väkivallan kierrettä hylkäämällä itsesi ja kostamalla syyttömälle miehellesi.

Se tekee kipeää ja voi viedä aikaa mutta et ikinä saa oloasi muuttumaan jos et sille tielle lähde.

Ota nyt vihdoin selkeä neuvo vastaan: lakkaa syyttämästä äitiäsi (se ei tarkoita tapahtuneen kieltämistä) ja syytämästä pahaa oloasi muiden päälle. Älä reagoi vaan opettele ymmärtämään miksi tunnet ja haluat käyttäytyä kuten haluat ja opettele uusi suhtautuminen asioihin. Näe että oma toimintasi vaikuttaa voimakkaasti muihin.

No siis eihän sellainen neuvo auta, jota ihminen ei voi tunnetasolla toteuttaa, tajuatko? Jos siitä ei ole mitään apua, että lakkaa syyttämästä äi ti ään, niin miksi tekisi niin? Minusta nuo opettele uusi toimintatapa ovat aivan käsittämättömiä neuvoja. Eli ihminen ei saakaan reagoida tunteella, eikä olla siis oma itsensä? Sen voin hyväksyä, ettei tunnetta, jolla reagoidaan, ilmaista, mutta en kyllä parisuhteessa. Muiden seurassa ok. Parisuhteessa pitää saada olla kokonaisena.

Ap

Ihmismieli on jännä juttu. Ajatuksiisi pystyt vaikuttamaan ja ajatukset vaikuttavat tuneisiin joita tunnet.

Eli aloitat prosessin tietoisesti ja "väkisin" vaikka et kokisikaan sellaisia tunteita joita kuvittelet vaadittavan sillä hetkellä.

Se vaatii työtä ja kurinalaisuutta mutta on mahdollista.

Valitettavasti se ei tapahdu niin että joku kertoo taikasanan ja hups, kaikki on hyvin.

Siis jäikö sulta nyt tajuamatta, että tunnen vihaa ja pahaa oloa? Ei se mihinkään katoa sillä, että olisi jokin vaadittu tunne? Mikä se edes olisi? Miten sä et tuollalailla tukahduta vain sitä vihaa ja pahaa oloa? Tässä ei haeta niiden tukahduttamista, se on aivan hyödytöntä, koska sillä lailla ne eivät häviä minnekään. Ne vaan muhivat minussa edelleen? En näe mitään järkeä tuossa neuvossasi. Se viha on tässä se asia, ei mitkään "vaaditut tunteet" duh.

Ap

Sanoit ettet voi toteutattaa neuvoa jota et jotain tunnetasolla.

Siihen viitattiin.

Olet tehnyt erittäin selväksi että tunnet vihaa jne ja siihenhän tuossa juuri annettiin vinkkiä mitä tehdä. Hallitse ja ohjaa ajatuksiasi niin vaikutat tunteisiisi ja pikkuhiljaa opit uudet ajatusmallit ja pääset ko tunteista ja niiden tekosyyllä toteuttamistasi reaktioista eroon.

En vastaa sinulle enää jos tämänkin torppaat, turha valuttaa vettä hanhen selkään.

Vihaa hillitsemällä ei tehdä onnellisia ihmisiä. Jos et tämän vertaa ihmispsykologiasta tajua, niin elele vihasi hillitsemällä hallitsevaa elämääsi. Mua ei sellainen onnelliseksi tee, ja sillä sipuli. Jos ihminen yrittää hillitä vihaansa, se alkaa hallita häntä, eikä ihminen ole vapaa. Ymmärrän, ettei vapauden nimissä saa satuttaa muita, mutta silti tuo ei ole mulle ratkaisu hyviin suhteisiin ainakaan.

Ap

Ja mikähän sinua nyt hallitsee?

Mielestäni viha, jota äitini takia pakkautui minuun aivan hirveän paljon.

Ap

Ja mikä oikeus sinulla on aiheuttaa muille vihaa, joka sinun takiasi pakkautuu heihin? Mikä oikeuas sinulla on pilata puolisosi ja mahdollisten lastenne elämä? Miksi sinun vapautesi on tärkeämpi kuin heidän mielenterveytensä? Miksi sinä saat olla äitiäsi pahempi ja silti syyttää äitiäsi kaikesta? Jos äidilläsi muka oli vastuu käytöksestään ja teoistaan, miksi sinulla ei ole, kun toimit samoin?

Miten niin äitiäni pahempi? Älä valehtele itsellesi siitä, miten niin mä muka olen äitiäni pahempi? Kuka lapsi kasvaa ilman muita aikuisia todistamassa tilanteita minun kanssani mun myöntämättä ongelmaa, häh, kuka?

Toisekseen, äitini ei ole ottanut mitään vastuita tähän päivään saakka, miksi tosiaan mullakaan olisi? Tosin olet liian tyhmä tajutaksesi, etten mä tässä vastuunottamista kaipaa, vaan vapautta. Mun vapauteni on mulle kaikista tärkeintä, vain sen avulla voin rakastaa lapsianikin, jota he tarvitsevat, mutta ethän sä sitä ymmärrä, koska olet eräänlaisissa ikeissä elävä säälittävä köyhä luuseriorja.

Ap