Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini
12.01.2019 |
Miten tuntisin oloni ihan ok:ksi ilman sitä, että syyllistän heti kumppania? Se ei tarkoita hänen oikeaa, harkittua syyllistämistäön, vaan sitä, että asia ahdistaa ja tuottaa mulle niin pahan olon, että olisi aivan sietämätöntä keneltäkään vaatia, että mä kestän ne olot yksin, jos mun kanssani kerran elää toinen, jos ei, niin ei mulle niin vaikeaa ahdistusta edes epäonnistumisista tulekaan. (Niitähän ei silloin toiset näe, eikä ole niistä minua arvostelemassa edes teoriassa).
Mun mies ei aiemmin kuulemma satuttanut itseään vaikka mä purinkin vihaani häneen, mutta saatuamme lapsia olen onnistunut ilmeisesti satuttamaan häntä kuitenkin arvostelemalla hänen vanhemmuuttaan, ja kun hän ei ensin siitäkään välittänyt, niin nyt meillä on perhetyöntekijöitä, ja kun he ovat sanoneet samaa, kuin minäkin, niin oisko se sitten vaikuttanut, että mies on masentunut. Toisaalta hehän eivät ole sanoneet asioista mitenkään pahasti ja he koittavat tukea, eivät kiusata.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Eikä se tunne sitäpaitsi kerro MINUSTA, vaan pahoinpitelystäni. Mutta ethän sä tajua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa terapiassa oot käynyt? Koska luulen et se olis se mikä auttaa. Käsitellä ne äidin aiheuttamat traumat. Niin sun paha olo vähenee ja pystyt ottamaan vastuun tunteistasi etkä kaada niitä toisen päälle. Mikään ratkaisukeskeinen kikkakolmosten etsiminen tai pelkkä asioista puhuminen ei auta, jos sulla on traumaattisia kokemuksia. Pitää olla terapeutti joka osaa auttaa sut niiden äärelle ja läpi. Tsemppiä. Kuulostaa siltä et tilanne paha eikä pariduhdekaan kauaa voi tuollaista kestää
Ensin kävin kogninitiivis(i)ssa, se oli oikeasti ihan paskaa, vaikka auttoikin tämän ongelman aiheuttamiin ongelmiin. Mutta ei poistanut tätä ei ratkaissut sitä, ei avannut sitä, että miten mulla ei ois paha olla? Ei se ole oikein, että mulla on paha olla. Mitä se kumppani siinä sitten edes hyörii, ellei auttaakseen? Seksinkö perässä? Luuseri. Ei hän minulta mitään saanut. Itse halusi niin nussimaan, nuija.
Ap
No tästä vastauksesta voisi päätellä et olet tosi aggressiivinen ja epäkunnioitat ihmisiä. Vastuu avun hakemisesta on sulla. Eikä kukaan toinen voi sun työtäsi tehdä. Sun pitää itse suostua. Vaikuttaa siltä et syytät muita ongelmistas
En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa terapiassa oot käynyt? Koska luulen et se olis se mikä auttaa. Käsitellä ne äidin aiheuttamat traumat. Niin sun paha olo vähenee ja pystyt ottamaan vastuun tunteistasi etkä kaada niitä toisen päälle. Mikään ratkaisukeskeinen kikkakolmosten etsiminen tai pelkkä asioista puhuminen ei auta, jos sulla on traumaattisia kokemuksia. Pitää olla terapeutti joka osaa auttaa sut niiden äärelle ja läpi. Tsemppiä. Kuulostaa siltä et tilanne paha eikä pariduhdekaan kauaa voi tuollaista kestää
Ensin kävin kogninitiivis(i)ssa, se oli oikeasti ihan paskaa, vaikka auttoikin tämän ongelman aiheuttamiin ongelmiin. Mutta ei poistanut tätä ei ratkaissut sitä, ei avannut sitä, että miten mulla ei ois paha olla? Ei se ole oikein, että mulla on paha olla. Mitä se kumppani siinä sitten edes hyörii, ellei auttaakseen? Seksinkö perässä? Luuseri. Ei hän minulta mitään saanut. Itse halusi niin nussimaan, nuija.
ApNo tästä vastauksesta voisi päätellä et olet tosi aggressiivinen ja epäkunnioitat ihmisiä. Vastuu avun hakemisesta on sulla. Eikä kukaan toinen voi sun työtäsi tehdä. Sun pitää itse suostua. Vaikuttaa siltä et syytät muita ongelmistas
Epäkunnioitan siksi, että joku haluaa nussia ihmistä, jonka tunteista se ei edes välitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa terapiassa oot käynyt? Koska luulen et se olis se mikä auttaa. Käsitellä ne äidin aiheuttamat traumat. Niin sun paha olo vähenee ja pystyt ottamaan vastuun tunteistasi etkä kaada niitä toisen päälle. Mikään ratkaisukeskeinen kikkakolmosten etsiminen tai pelkkä asioista puhuminen ei auta, jos sulla on traumaattisia kokemuksia. Pitää olla terapeutti joka osaa auttaa sut niiden äärelle ja läpi. Tsemppiä. Kuulostaa siltä et tilanne paha eikä pariduhdekaan kauaa voi tuollaista kestää
Ensin kävin kogninitiivis(i)ssa, se oli oikeasti ihan paskaa, vaikka auttoikin tämän ongelman aiheuttamiin ongelmiin. Mutta ei poistanut tätä ei ratkaissut sitä, ei avannut sitä, että miten mulla ei ois paha olla? Ei se ole oikein, että mulla on paha olla. Mitä se kumppani siinä sitten edes hyörii, ellei auttaakseen? Seksinkö perässä? Luuseri. Ei hän minulta mitään saanut. Itse halusi niin nussimaan, nuija.
ApNo tästä vastauksesta voisi päätellä et olet tosi aggressiivinen ja epäkunnioitat ihmisiä. Vastuu avun hakemisesta on sulla. Eikä kukaan toinen voi sun työtäsi tehdä. Sun pitää itse suostua. Vaikuttaa siltä et syytät muita ongelmistas
Ja en ole epäkunnioittava sinänsä, mutta reagoin kyllä epäkunnioittavasti, jos joku satuttaa ja loukkaa mun tunteitani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa terapiassa oot käynyt? Koska luulen et se olis se mikä auttaa. Käsitellä ne äidin aiheuttamat traumat. Niin sun paha olo vähenee ja pystyt ottamaan vastuun tunteistasi etkä kaada niitä toisen päälle. Mikään ratkaisukeskeinen kikkakolmosten etsiminen tai pelkkä asioista puhuminen ei auta, jos sulla on traumaattisia kokemuksia. Pitää olla terapeutti joka osaa auttaa sut niiden äärelle ja läpi. Tsemppiä. Kuulostaa siltä et tilanne paha eikä pariduhdekaan kauaa voi tuollaista kestää
Ensin kävin kogninitiivis(i)ssa, se oli oikeasti ihan paskaa, vaikka auttoikin tämän ongelman aiheuttamiin ongelmiin. Mutta ei poistanut tätä ei ratkaissut sitä, ei avannut sitä, että miten mulla ei ois paha olla? Ei se ole oikein, että mulla on paha olla. Mitä se kumppani siinä sitten edes hyörii, ellei auttaakseen? Seksinkö perässä? Luuseri. Ei hän minulta mitään saanut. Itse halusi niin nussimaan, nuija.
ApNo tästä vastauksesta voisi päätellä et olet tosi aggressiivinen ja epäkunnioitat ihmisiä. Vastuu avun hakemisesta on sulla. Eikä kukaan toinen voi sun työtäsi tehdä. Sun pitää itse suostua. Vaikuttaa siltä et syytät muita ongelmistas
Ja minun ongelmani syy onkin joku muu, kuin minä itse. Eli ä i ti ni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Mitä se auttaa, kun mua raivostuttaa?
Ap
Sinä kysyit, mitä se vastuun ottaminen käytännössä tarkoittaa. Minä vastasin siihen.
Ei tuo siinä hetkessä auta, mutta pitkällä tähtäimellä asenteesi muuttuu - jos oikeasti sisäistät mistä on kyse. Ja kun asenne muuttuu, niin tapahtuu suuri muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Eikä se tunne sitäpaitsi kerro MINUSTA, vaan pahoinpitelystäni. Mutta ethän sä tajua.
Ap
Pahoinpitely tapahtui kauan sitten. Sitä ei enää ole. On vain jäljellä tunne, tässä hetkessä.
Vastuun ottamisella autat sekä miestä että itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Mitä se auttaa, kun mua raivostuttaa?
ApSinä kysyit, mitä se vastuun ottaminen käytännössä tarkoittaa. Minä vastasin siihen.
Ei tuo siinä hetkessä auta, mutta pitkällä tähtäimellä asenteesi muuttuu - jos oikeasti sisäistät mistä on kyse. Ja kun asenne muuttuu, niin tapahtuu suuri muutos.
No, jos tuo on vastauksesi, niin sitten vastuun ottaminen ei ole apu mun tilanteeseen, eli se oli täysin turha neuvo ja vastaus.
Etkö tajua, että et ota ollenkaan kantaa minun tilanteeseeni? Sinulla on mielessäsi ratkaisu johonkin toiseen ongelmaan, jota tuputat avuksi mulle? Itsekin myönnät, että sinun vastauksesisi ole apu minun vihaani, mä kysyn silnulta, mikä sitten auttaa? Et osaa vastata.
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Eikä se tunne sitäpaitsi kerro MINUSTA, vaan pahoinpitelystäni. Mutta ethän sä tajua.
ApPahoinpitely tapahtui kauan sitten. Sitä ei enää ole. On vain jäljellä tunne, tässä hetkessä.
Vastuun ottamisella autat sekä miestä että itseäsi.
Se tunne ei olekaan mikään mitätön asia. Minä elän arvostamalla tunteitani ja itseäni, en tukahduttelemallaniitä, kuten sä ilmeisesti, koska et ole niin arvokas itsellesi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.
Ap
Miten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Eikä se tunne sitäpaitsi kerro MINUSTA, vaan pahoinpitelystäni. Mutta ethän sä tajua.
ApPahoinpitely tapahtui kauan sitten. Sitä ei enää ole. On vain jäljellä tunne, tässä hetkessä.
Vastuun ottamisella autat sekä miestä että itseäsi.
Se tunne ei olekaan mikään mitätön asia. Minä elän arvostamalla tunteitani ja itseäni, en tukahduttelemallaniitä, kuten sä ilmeisesti, koska et ole niin arvokas itsellesi.
Ap
Minulle ei olisi mitään arvoa elämässä tukahduttaa tunteitani parishteen takia. Jos olen parisuhteessa, olen siinä kokonaisena tai sitten en välitä olla ollenkaan. Minäkin ansaitsen parishuteen, vaikka äi ti ni pahoinpite li minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Eikä se tunne sitäpaitsi kerro MINUSTA, vaan pahoinpitelystäni. Mutta ethän sä tajua.
ApPahoinpitely tapahtui kauan sitten. Sitä ei enää ole. On vain jäljellä tunne, tässä hetkessä.
Vastuun ottamisella autat sekä miestä että itseäsi.
Se tunne ei olekaan mikään mitätön asia. Minä elän arvostamalla tunteitani ja itseäni, en tukahduttelemallaniitä, kuten sä ilmeisesti, koska et ole niin arvokas itsellesi.
Ap
Sen lisäksi et arvostat tunteitasi sun pitää ottaa niistä vastuu eikä oksentaa muiden päälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.
ApMiten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös
Minusta tällainen ajattelu on ihan perseestä, että ihmisen pitää olla parantunut ennen parisuhdetta. Kyllä mä ainakin menen parisuhteeseen nimenomaan parantamaan ja parantumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvamalla aikuiseksi. Otat vastuun omista tunteistasi.
Neuvopa sitten, kuinka. Varaan oikeuden siihen, että neuvosi eivät ole toimivia, mutta ehkäpä sulla on, anna pois vain.
ApEn ole ylläoleva, mutta tuo ”vastuun ottaminen tunteista” on sitä, että tajuat, että ne tunteet tulevat sisältäsi, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa niihin.
Aloituksessa kerrotkin tajunneesi tämä, ainakin osittain. Opi tiedostamaan entistä vahvemmin, että tunne kertoo AINA sinusta itsestäsi, ei koskaan miehestä. Miehen toiminta vain triggeröi ne tunteet sinussa.
Ja kun tajuat vastuusi, niin pyydä anteeksi. Aidosti.
Eikä se tunne sitäpaitsi kerro MINUSTA, vaan pahoinpitelystäni. Mutta ethän sä tajua.
ApPahoinpitely tapahtui kauan sitten. Sitä ei enää ole. On vain jäljellä tunne, tässä hetkessä.
Vastuun ottamisella autat sekä miestä että itseäsi.
Se tunne ei olekaan mikään mitätön asia. Minä elän arvostamalla tunteitani ja itseäni, en tukahduttelemallaniitä, kuten sä ilmeisesti, koska et ole niin arvokas itsellesi.
ApSen lisäksi et arvostat tunteitasi sun pitää ottaa niistä vastuu eikä oksentaa muiden päälle
Eli miten? Sano sama lause siten, että avaat ei-mitään-tarkoittavan sanaparin "ottaa vastuu"
Ap
Sori ap. Alkaa tulla vaikutelma ettei sun ole aikomustakaan ottaa vastuuta ja kasvaa aikuiseksi. Vaan valitset sen katkeruuden ja muiden syyttelyn. Niin voi toki valita. Mut samalla jatkat äitisi polkua.
Et kuitenkaan tee mitään mitä neuvotaan, joten mitä täällä kyselet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisessa terapiassa oot käynyt? Koska luulen et se olis se mikä auttaa. Käsitellä ne äidin aiheuttamat traumat. Niin sun paha olo vähenee ja pystyt ottamaan vastuun tunteistasi etkä kaada niitä toisen päälle. Mikään ratkaisukeskeinen kikkakolmosten etsiminen tai pelkkä asioista puhuminen ei auta, jos sulla on traumaattisia kokemuksia. Pitää olla terapeutti joka osaa auttaa sut niiden äärelle ja läpi. Tsemppiä. Kuulostaa siltä et tilanne paha eikä pariduhdekaan kauaa voi tuollaista kestää
Ensin kävin kogninitiivis(i)ssa, se oli oikeasti ihan paskaa, vaikka auttoikin tämän ongelman aiheuttamiin ongelmiin. Mutta ei poistanut tätä ei ratkaissut sitä, ei avannut sitä, että miten mulla ei ois paha olla? Ei se ole oikein, että mulla on paha olla. Mitä se kumppani siinä sitten edes hyörii, ellei auttaakseen? Seksinkö perässä? Luuseri. Ei hän minulta mitään saanut. Itse halusi niin nussimaan, nuija.
ApNo tästä vastauksesta voisi päätellä et olet tosi aggressiivinen ja epäkunnioitat ihmisiä. Vastuu avun hakemisesta on sulla. Eikä kukaan toinen voi sun työtäsi tehdä. Sun pitää itse suostua. Vaikuttaa siltä et syytät muita ongelmistas
Ja minun ongelmani syy onkin joku muu, kuin minä itse. Eli ä i ti ni.
Ap
Ei ihan noin. Äidistäsi se on lähtenyt mutta nyt (ja jo vuosien ajan) olet itse vastuussa toiminnastasi ja reaktioistasi. Sinulle on annettu täysin oikeita neuvoja ja tasan tarkkaan ymmärretty mikä ongelmasi on, et vain halua ottaa niitä vastaan ja alkaa itse tehdä töitä sisimpäsi kanssa, mieluummin olet syytön uhri ja kiusaat muita.
Ettei vain narsistin lapselle olisi kehittynyt narsismia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ole kuvitellutkaan, että ne tunteet tulisivat mieheltä. Olen silti purkanut ne häneen, koska ainkin yksi siellä oleva tunne on häpäisy, mies ei sano, että on puolellani, se saa tunnepuoleni reagoimaan siten, että hän vihaa siis minua, ja reagoin. Ja ei siinä auta yhtä.n ajatella, että mies ei vihaa minua, koska ne tunteet tuntevat niin, että se vihaa.
ApMiten pärjäät lastes kanssa? Siirrätkö kokemaas pahaa heihin? On myös täysin kohtuutonta kuvitella et sun miehen pitäis vastaanottaa sun paha olo ja sen aiheuttama henkinen väkivalta. Ja vielä auttaa, pelastaa, ymmärtää. Ei ole hänen tehtävänsä. Traumat ei tahdonvoimalla ja käyttäytymisellä parane, siks ne on traumoja. Kun kohtaa tilanteita missä se trauma laukeaa, taantuu sinne traumatisoitumisikään, usein pikkulapseksi. Mut kukaan muu ei voi sua auttaa kuin sinä terapeutin avustuksella. Pitää oikeesti suostua tekemään töitä eikä paeta muiden syyttelyyn tai katkeruuteen. Ei mennyttä takaisin saa, eikä mitään hyvityksiä ole tulossa. On sun vastuulla mitä nyt teet. Nythän pilaat edelleen itse omaa elämääsi ja läheistes myös
Ja toi pitää suostua tekemään töitä on niin alentava lause, kuin sinusta voi tähän keskusteluun tulla. Kuvitteletko sä, etten mä kärsi tilanteesta? Mä olen käynyt yli kymmenen vuotta terapiassa. Älä sä tule mulle sanomaan, etten ole yrittänyt. Mutta miehenkin kohdalta voin sanoa, ettei ole sillälailla ollut paras mahdollinen apu, että hän on hyväksynyt kaiken sen peen niskaansa. Ja sen oon tarkistanut monta kertaa, että etkö todella halua erota tms.
Ap
Säkin neuvot vain miten autetaan miestä tässä, se on karrikoidusti sanottuna hänen asiansa. Mutta entä minä ja se, mille musta tuntuu?
Ap