Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista
09.01.2019 |
Kahdestaan ollessamme olemme kuin luotuja toisillemme. Miehen lapsen ollessa paikalla mies on levoton, joutuu laittamaan ruuat, siivoamaan lapsen jäljet, keksimään ohjelmaa, heräämään yöllä. Kokee myös syyllisyyttä, kun olen omissa oloissani ja hän ei pysty antamaan aikaa minulle.
Olen enemmän töissä, harrastuksissa tai muuten vaan hakeudun omiin juttuihin.
Lapsi on miehen ja ei minulla ole halua olla siinä välissä. Olen yrittänyt selventää tilannetta, että saavat omaa aikaa, mutta ei tahdo ymmärtää.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Ensin vampataan varattu mies ja sitten ihmetellään, surkeeta!
Kumpi tuli eka, lapsi vai uusi suttura?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä kaikesta paistaa läpi niin selvästi se mikä ero on naisen ajatusmaailmalla ennen ja jälkeen lapsien. Joku jo valmiiksi äiti osaa suhtautua lapsiin ja perhekuvioihin ihan eri tavalla. Lapseton taas ottaa itse omaa tilaa ja kieltäytyy rakentamasta yhteistä juttua miehen ja lapsen kanssa, koska ”ei mun tarvii.”
Mies taas kokee takuulla tästä pahaa oloa ja avuttomuutta, kun hän elämäntilanteineen ja lapsineen ei ”kelpaa” Ap:lle eikä pysty jakamaan kanssasi hänen ja lapsena maailmaa, joka on iso osa 1/2 hänen elämäänsä.
Ei teille hyvin tuolla metodilla käy. Suosittelen rakentamaan suhdetta myös miehen lapsiviikolla lapsen kautta, mutta se voi olla vaikeaa jos asenne on tuo mikä aloituksesta tulikin jo ilmi.
Ihan eri laseilla oikeasti lukee tämän läpi kun itsellä ikää 38.v ja kaksi lasta. Veikkaan että Ap on 27-35 vuotias lapseton, tottunut ajattelemaan aina vain itseään, harrastuksia ja töitä.
En minäkään hoida miehen lapsia, vaikka äiti itsekin olen. Ihan siksi, että mies ei heidän eteensä eväänsä liikauta - mikä hoitaja minä olen?
Jos lapsia tekee, ei niitä saa toisen kontolle sysätä. Jos lapsia haluaa nähdä, niin ihan itse miehen on haluttava sitä, ja siihen liittyy myös lasten mukana tulevat ylimääräiset kotityöt.Ei tämä ole minäminä, vaan vastuun jakamista sinne, mihin vastuu kuuluu.
Eli ymmärsinkö oikein, kun miehen lapset tulevat teille, kukaan ei pidä huolta heistä?
Sinä huolehdit vain omasta jälkikasvustasi, niinkö?
Sääliksi käy miehen lapset, jos todella noin on:(
En tykkää termistä "uusperhe". Ei siinä ole mitään uutta ja mullistavaa, että puolisot vaihtuvat ja on eri vanhempien lapsia. Mulla on suvussa näin ainakin kolme sukupolvea taaksepäin. Itselläni ei ole uusperhettä eikä tule.
Wt on emotionaalisesti joustamatonta muutosvastarintaista väkeä, mutta ukko pitää olla. Ihan sama mistä paskalaarista kaavittu. Kunhan nyt joku on, ja sopii sohvan kuoppiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.
En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.
En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa. Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa.
Miksi ylipäänsä ryhtyy suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos tuollainen ahdistaa? Se on kiinteä osa miehen elämää ja hän varmasti haluaa elämänsä kokonaisuudessaan jakaa naisystävän kanssa, vaikkei mitään äiti roolia tarvitse omaksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä kaikesta paistaa läpi niin selvästi se mikä ero on naisen ajatusmaailmalla ennen ja jälkeen lapsien. Joku jo valmiiksi äiti osaa suhtautua lapsiin ja perhekuvioihin ihan eri tavalla. Lapseton taas ottaa itse omaa tilaa ja kieltäytyy rakentamasta yhteistä juttua miehen ja lapsen kanssa, koska ”ei mun tarvii.”
Mies taas kokee takuulla tästä pahaa oloa ja avuttomuutta, kun hän elämäntilanteineen ja lapsineen ei ”kelpaa” Ap:lle eikä pysty jakamaan kanssasi hänen ja lapsena maailmaa, joka on iso osa 1/2 hänen elämäänsä.
Ei teille hyvin tuolla metodilla käy. Suosittelen rakentamaan suhdetta myös miehen lapsiviikolla lapsen kautta, mutta se voi olla vaikeaa jos asenne on tuo mikä aloituksesta tulikin jo ilmi.
Ihan eri laseilla oikeasti lukee tämän läpi kun itsellä ikää 38.v ja kaksi lasta. Veikkaan että Ap on 27-35 vuotias lapseton, tottunut ajattelemaan aina vain itseään, harrastuksia ja töitä.
En minäkään hoida miehen lapsia, vaikka äiti itsekin olen. Ihan siksi, että mies ei heidän eteensä eväänsä liikauta - mikä hoitaja minä olen?
Jos lapsia tekee, ei niitä saa toisen kontolle sysätä. Jos lapsia haluaa nähdä, niin ihan itse miehen on haluttava sitä, ja siihen liittyy myös lasten mukana tulevat ylimääräiset kotityöt.Ei tämä ole minäminä, vaan vastuun jakamista sinne, mihin vastuu kuuluu.
Eli ymmärsinkö oikein, kun miehen lapset tulevat teille, kukaan ei pidä huolta heistä?
Sinä huolehdit vain omasta jälkikasvustasi, niinkö?
Sääliksi käy miehen lapset, jos todella noin on:(
Ymmärsit väärin. Kyllä mies heistä huolen pitää, mutta on luonteeltaan sellainen, että takuulla ulkoistaisi sen minulle jos voisi.
Mies hoitaa heitä pelikoneilla. Minun lapseni ovat eri ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.
En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.
En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa. Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa.
Uskomattoman keskenkasvuisia naislapsia miehet valitsevat uusiksi puolisoikseen!
Ikävää kaikkien kannalta nämä uudet liitot, joissa asioita ei puhuta selviksi jo ennen yhteen muuttoa.
Todella itsekkäitä naisia, jotka muuttavat yhteen miehen kanssa edes haluamatta luoda lämpimiä ja rakastavia suhteita miehen lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.
En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.
En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa. Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa.
Miksi ylipäänsä ryhtyy suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos tuollainen ahdistaa? Se on kiinteä osa miehen elämää ja hän varmasti haluaa elämänsä kokonaisuudessaan jakaa naisystävän kanssa, vaikkei mitään äiti roolia tarvitse omaksua.
Miksi ei, jos ei ole pakko leikkipuistoissa istua?
Mä lopetin miehen lapsiviikolla ruoan tekemisen perheelle, kun lapsi (13 v) valitti ruoan olevan pahaa. En edes pahastunut, asia oli minun osaltani sitä myöten selvä. Miehen lapsi, mies kasvattaa. Lapsi syököön jatkossakin makaronia päivästä toiseen, minä pilkon vihannekset itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Uusperhe ei ole koskaan ”perhe”. Tai voi olla, kun 4-7 vuoden muotoutumisvaihe on ohi, ja kunhan lapset asuvat talossa enemmän kuin 4 pv/kk.
Varma tapa tappaa uusperhe on pakottamalla yhtälö perheeksi, eli vaatimalla puolisia toimimaan vanhemmat tavoin.
Terv. Uusperheellinen
Ja toisaalta täydellinen eristäytyminen toisen lapsista on varma keino aiheuttaa ongelmia parisuhteeseen.
Minä olen eristäytynyt miehen lapsista jo vuosia. Parisuhde voi hyvin.
Mutta mieheni ei vaadikaan minulta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin miehen lapsiviikolla ruoan tekemisen perheelle, kun lapsi (13 v) valitti ruoan olevan pahaa. En edes pahastunut, asia oli minun osaltani sitä myöten selvä. Miehen lapsi, mies kasvattaa. Lapsi syököön jatkossakin makaronia päivästä toiseen, minä pilkon vihannekset itselleni.
Minä teen lapsiviikoilla ruokaa. Jos lapset eivät syö, niin mies tehköön toinen ruoka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.
En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.
En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa. Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa.
Uskomattoman keskenkasvuisia naislapsia miehet valitsevat uusiksi puolisoikseen!
Ikävää kaikkien kannalta nämä uudet liitot, joissa asioita ei puhuta selviksi jo ennen yhteen muuttoa.
Todella itsekkäitä naisia, jotka muuttavat yhteen miehen kanssa edes haluamatta luoda lämpimiä ja rakastavia suhteita miehen lapsiin.
Minä puhuin miljoona kertaa miehelle siitä, että minä olen jo lapseni hoitanut ja uutta lapsiperhe-elämää en ala elämään. Kieltäydyin ekasta kosinnastakin tähän vedoten.
Mies lupasi, ettei minun tarvitse tehdä mitään, eikä hän vaadi minulta mitään. Ja tämä on pitänyt.
Kyse on sopimuksesta.
Lähiäitinä arvostaisin sellaista "äitipuolta" joka ei varsinkaan alkuvaiheessa liikaa tuppaa väliin kun lapsi on isäviikonloppuja viettämässä. Näkevät harvoin ja lasta harmittaa jos eivät saa olla kahdestaan. En toki tarkoita sitä että uuden naisystävän pitää kadota kuin pieru saharaan aina kun lapsi on paikalla. Suhde muodostuu sitten ajan kanssa ihan luonnostaan. Yksi äitipuoliehdokas oli meinaan liian tungetteleva ja mielistelevä, onneksi isä huomasi itsekin tilanteen... lapsi ja isä eivät saaneet enää hetken rauhaa kahdestaan kun oli koko ajan survomassa noķkansa väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin vampataan varattu mies ja sitten ihmetellään, surkeeta!
Kumpi tuli eka, lapsi vai uusi suttura?
Oliko aloituksessa mainittu varattu mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.
Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?
ap
Ymmärrän kyllä jos et halua ottaa roolia lapsen hoitamisessa, yöheräilyssä yms. Tuo ettet voi tehdä lapsen läsnä ollessa ruokaa tai matkustaa lapsen ja miehen kanssa on minusta ihmeellistä. Siitä saa helposti sellaisen kuvan, että hyljeksit lasta. Vaikkei hän sinun olekaan, niin hän on miehellesi varmasti rakas ja kuuluu erottamattomasti hänen elämäänsä. Se miten suhtaudut häneen heijastuu varmasti mieheesi.
Reissut lasten kanssa voi olla vähän raskaita ja ovat tietenkin tärkeää lapsen ja vanhemman yhteistä aikaa. Mutta mies varmasti haluaa myös sinut mukaan noihin tärkeisiin hetkiin. Kyllä lapsikin siihen oppii, että isän elämään kuuluu nyt myös nainen, joka ei ole hänen äitinsä. Ei sinun silti tarvitse vieraaksi ja ulkopuoliseksi jäädä. Mitä äitisi haluaisi kutsua kaikki lapsensa puolisoineen johonkin reissuun juhlistamaan synttäreitään ja mies toteisi ettei tule, koska kyse ei ole hänen äidistään.
Tuo ruoka/kotityöjuttu on vielä ihmeellisempi. Mikset voi laittaa ruokaa kolmelle kahden sijaan? Eikö ne lapsen ruoat tulisi siinä samalla? Ei se sinusta vielä äitiä tee, jos joskus laita ruokaa, jota lapsikin syö. Miten sinä suhtautuisit jos miehesi kieltäytyisi keittämään kahvia silloin kun siskosi tai paras kaverisi tulee käymään? Ei ole hänen sukulaisensa/ystävänsä, joten sinä saat keittää, kunhan keität myös hänelle.
Pitäähän miehen hoitaa oma osansa kotitöistä silloinkin, kun lapsi on paikalla. Ei se niin voi mennä, että nainen tekee silloin enemmän, että miehellä olisi aikaa olla lapsen kanssa. Nainen voi siivota omat jälkensä, pestä omat pyykkinsä ja laittaa omat ruokansa eikä se lisää millään tavalla miehen työmäärää. Mies voi touhuta arkiaskareita lapsen kanssa.
Jos minun kavereita tulee meille käymään, tietenkin keitän heille kahvit ja yleensä leivon jotain. Jos miehen kavereita tulee, niin hän saa touhuta itse tarjottavat, toki minun leipomuksia saa ottaa, jos niitä on. Alussa leivoin ja laitoin kahvipöydän valmiiksi miehen kavereillekin, mutta sitten tajusin, että ei ole minun homma. Kesti aika pitkään ennen kuin mies lopetti pyynnöt, että keitätkös meille kahvit, napinaa kesti vielä pitempään.
En ole lapselle äitipuoli, lapsen äiti on elossa ja lapsi on kirjoilla hänen luonaan. Valehtelisin, jos kertoisin miehen ja minun suhteeni olevan samanlainen lapsen ollessa meillä, ei silloin mikään ole samalla tavalla. Jotkut asiat ovat ihan mukaviakin lapsen ollessa täällä, mutta yhteinen aikamme on tietenkin rajoitetumpaa lapsen ollessa .
Mies on lapsen isä ja joutuu sopeuttamaan omat menonsa sen mukaan. Yhteiset menot uimahallissa menee niin, että itse uin matkaa ja mies touhuaa lapsen kanssa. Voin lukea kotona omassa rauhassa ja tehdä muutenkin omia juttuja.
Päivän, kahden reissuja voin tehdä yhdessä, en enempää. Mies haluaa minut mukaan kaikkialle, mutta myönnän väsyväni ja saa siis mennä lapsen kanssa kahden.
Kotityöt hoituu molemmilta, oli lapsi paikalla tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lähiäitinä arvostaisin sellaista "äitipuolta" joka ei varsinkaan alkuvaiheessa liikaa tuppaa väliin kun lapsi on isäviikonloppuja viettämässä. Näkevät harvoin ja lasta harmittaa jos eivät saa olla kahdestaan. En toki tarkoita sitä että uuden naisystävän pitää kadota kuin pieru saharaan aina kun lapsi on paikalla. Suhde muodostuu sitten ajan kanssa ihan luonnostaan. Yksi äitipuoliehdokas oli meinaan liian tungetteleva ja mielistelevä, onneksi isä huomasi itsekin tilanteen... lapsi ja isä eivät saaneet enää hetken rauhaa kahdestaan kun oli koko ajan survomassa noķkansa väliin.
Samaa mieltä. Minusta ap toimit oikein ja järkevästi, jos kerran suhtaudut lapseen ystävällisesti. Jos eroaisin niin olisin oikein iloinen kaltaisestasi "ex-miehen uudesta".
Miehen tunteet eivät ole sinun vastuullasi, hänen on itse käsiteltävä ne. Ehkä voit vielä selittää hänelle, että olet tyytyväinen tilanteeseen ja suhteeseenne, pidät lapsesta ja sinua ei haittaa olla hieman erillään, hänen ei tarvitse olla huolissaan tuosta etääntymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Eli ollaan perhettä kun uusionainen passaa isää ja lasta ja katsotaan yhdessä tvtä? Selvä.
Miksi miehen pitäis lapsiviikollaan passata myös ap:ta? Ap asuu siellä asunnossa, sotkee ja syö siinä kuin mieskin. Mutta ei osallistu kotitöihin vedoten lapseen. Miten se lapsi estää ap:ta hoitamasta omia sotkujaan ja omaa osuuttaan kotihommista? Tai miten ne ap:n sotkut onkin yhtäkkiä miehen vastuulla. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Lähiäitinä arvostaisin sellaista "äitipuolta" joka ei varsinkaan alkuvaiheessa liikaa tuppaa väliin kun lapsi on isäviikonloppuja viettämässä. Näkevät harvoin ja lasta harmittaa jos eivät saa olla kahdestaan. En toki tarkoita sitä että uuden naisystävän pitää kadota kuin pieru saharaan aina kun lapsi on paikalla. Suhde muodostuu sitten ajan kanssa ihan luonnostaan. Yksi äitipuoliehdokas oli meinaan liian tungetteleva ja mielistelevä, onneksi isä huomasi itsekin tilanteen... lapsi ja isä eivät saaneet enää hetken rauhaa kahdestaan kun oli koko ajan survomassa noķkansa väliin.
Minusta tuntuu pahalta nähdä miehen suru siitä, kun en jaksa olla satasella mukana hänen ja lapsen touhuissa. Haluan antaa heille aikaa olla keskenään, mutta mies kärsii siitä, kun joutuu jakamaan huomiotaan. Olisiko ratkaisu se, kun joku aiempi kirjoitti eli lähtee kokonaan muualle lapsen ollessa paikalla?
Ja toisaalta täydellinen eristäytyminen toisen lapsista on varma keino aiheuttaa ongelmia parisuhteeseen.