Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
en voisi olla suvakin kanssa, ei vaan pystyisi hyväksymään ihmistä joka tekee mahdolliseksi haittamaahanmuuton ja raiskaamiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi elää tosikon ja pikkutarkan miehen kanssa.
En myöskään läheisyyskammoisen.
Läheisyys ja se, että kummankaan ei kauheasti tarvitse miettiä voiko toista nyt lähestyä tai voiko hänelle nyt puhua.
Se on tärkeää, että molemmilla on hyvä ja helppo olla suhteessa.
En tarkoita etteikö riitoja koskaan olisi, mutta ne pystytään puhumaan ja asioita ei lakaista maton alle tai jätetä muhimaan hampaankoloon.
Ja tietysti se rakkaus, kemia ja vetovoima toisiinsa.
Haha, kaikki miehet: seksiä pitää olla
Kaikki naiset: en halua lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksistä en jousta
Mielenkiinnosta kysymys teille seksimaanikoille:
Haetteko te ensisijaisesti kumppania seksiä varten ja sen on sitten ihan kiva bonus, että voi esimerkiksi keskustella ja pelata afrikan tähteä toisen kanssa. Tai suurimpana asiana, jakaa koko elämän, murheet, ahdistukset, ilot ja lapset saada myös. Vai haetteko ensisijaisesti kullia/pillua jonka kanssa myöhemmin puhua kunhan kusivehkeitä on saatu hinkattua yhteen?
Tai ainakin tuntuu, että osalle parisuhde = "seurustelu", hyötyminen, seksi, nautinto ja osa ymmärtää parisuhteen koko elämän jakamisena ja sellaisena sielunkumppanuutena jossa haetaan ihmistä kenen kanssa haluaa olla, vanheta ja lopuksi kuolla _turvallisesti_ pois.
Jos seksi ällöttää, älä kuvittele eläväsi parisuhteessa.
Me muut nautimme siitä, jopa suuseksistä puolin ja toisin. Ehkä meillä on erilaiset vehkeet kuin sinulla!Rakastelu lisää yhteenkuuluvuutta, parantaa stressistä ja avaa mielet keskusteluyhteydelle. Missään ei ole antoisampaa jutella kuin alasti sängyssä.
Tule onnelliseksi sen munkkiveljesi kanssa.
Voimmeko tästä vastauksesta olettaa kyllä, kumppani on ensisijaisesti seksiä varten?
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta jos en haluaisi seksiä en kyllä olisi ikinä parisuhteistakaan kiinnostunut. Arki hoituu ihan omin voimin. Siinä mielessä seksi on kyllä ensisijainen parisuhdetarve.
Sulle ilmeisesti seksi on syy parisuhteeseen, moni toivoo ihan kumppanuutta. Elämänkumppana, jonka kanssa jakaa elämää. Ehkä tehdä pari lastakin, viettää arke, hankkia koira yhdessä. Esim. koiran hankkiminen on ihan yhtä hyvä syy parisuhteelle kuin että joku himoitsee seksiä.
Eiväthän nämä mainitsemasi seikat tarkoita, että jos nämä muut ovat, niin silloin ei enää tarvitse olla seksiä?
Nämä kaikki saattavat olla ja myös se seksi.
Miksi täytyy olla joko/tahi ajattelu?
En usko, että myönteisesti seksiin suhtautuvat tätä tarkoittavat tai näin ajattelevat.
Että pelkän seksiä takia menevät tai ovat parisuhteessa. Mutta, että eivät suostuisi seksittömäån suhteeseen vaikka muita osioita olisikiniin.
Ne eivät korvaa sitä seksin osuutta.
Voisi ajatella, että parisuhde on ikäänkuin se terveellinen *lautasmalli*.
Kaikkea tarvittavaa tarvitaan sopivassa määrin. Jos seksisektori puuttuu, niin tulee *puutostila*.
Siis joillekin ihmisille. Eikä siinä ole mitään väärää tai moitittavaa.
Se on oikeastaan ihan luonnollinen asia.
Ei sitten tuu muista sektoreista puutostiloja? :o
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näistä "seksiä on oltava ja ketään en hoida" -mielipiteistä tulee väistämättä mieleen tilanne, missä itseä kohtaa jokin odottamaton terveyden romuttava asia, vaikkapa vakava onnettumuus, ja se kumppani vierellä vilkaisee lopputulemaa, kohauttaa olkiaan ja toteaa että suhde oli nyt sitten tässä kun ethän sinä tuosta tule vuosikausiin olemaan panokunnossa ja hoivatakin pitäisi, ja häipyisi sitten etsimään sitä seuraavaa tervettä ja seksinhaluista partneria. Eli juuri silloin kun on maassa ja tarvitsisi tukea tämä ns. kumppani vielä tuuppaisi hieman alaspäin ja poistuisi takavasemmalle.
Toki seksi on tärkeä osa parisuhdetta eikä omaa terveyttään pidä romuttaa toista hoivaamalla, ja jos ongelmat pitkittyvät ja oma jaksaminen rupeaa loppumaan niin toki suhteen jatkamista on syytä harkita uudelleen, mutta tuollainen julistus antaa kyllä melko hedonistisen ja tunnekylmän kuvan sen sanojasta.
En kyllä itse haluaisi tilanteeseen, jossa olisi koko ajan tiedossa että suhde on olemassa ainoastaan niin kauan kun menee hyvin. Mielummin sitten yksin niin tietää ettei ainakaan tule hylätyksi juuri sillä vaikeimmalla hetkellä.
1000 peukkua ja aamen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin etten ole valmis tekemään kompromisseja oikein missään. Nykyinen parisuhde on niin kaikin puolin hyvä ja helppo, että mieluummin olisin varmaan yksin kuin ottaisin yhtään missään suhteessa huonomman.
Sama täällä. En ylipäätään ymmärrä ihmisiä, joiden parisuhdekäsityksissä korostuvat kompromissit, vaikeudet, vastoinkäymiset, uhrautuminen ja niin edelleen. Minun kokemukseni pitkistä parisuhteita on, että ne ovat helppoja, hauskoja ja tavattoman antoisia.
Hmmm? Miksi siis monikko? Miksi suhteet ovat kariutuneet, jos koko ajan on hauskaa, helppoa ja antoisaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksistä en jousta
Mielenkiinnosta kysymys teille seksimaanikoille:
Haetteko te ensisijaisesti kumppania seksiä varten ja sen on sitten ihan kiva bonus, että voi esimerkiksi keskustella ja pelata afrikan tähteä toisen kanssa. Tai suurimpana asiana, jakaa koko elämän, murheet, ahdistukset, ilot ja lapset saada myös. Vai haetteko ensisijaisesti kullia/pillua jonka kanssa myöhemmin puhua kunhan kusivehkeitä on saatu hinkattua yhteen?
Tai ainakin tuntuu, että osalle parisuhde = "seurustelu", hyötyminen, seksi, nautinto ja osa ymmärtää parisuhteen koko elämän jakamisena ja sellaisena sielunkumppanuutena jossa haetaan ihmistä kenen kanssa haluaa olla, vanheta ja lopuksi kuolla _turvallisesti_ pois.
Jos seksi ällöttää, älä kuvittele eläväsi parisuhteessa.
Me muut nautimme siitä, jopa suuseksistä puolin ja toisin. Ehkä meillä on erilaiset vehkeet kuin sinulla!Rakastelu lisää yhteenkuuluvuutta, parantaa stressistä ja avaa mielet keskusteluyhteydelle. Missään ei ole antoisampaa jutella kuin alasti sängyssä.
Tule onnelliseksi sen munkkiveljesi kanssa.
Voimmeko tästä vastauksesta olettaa kyllä, kumppani on ensisijaisesti seksiä varten?
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta jos en haluaisi seksiä en kyllä olisi ikinä parisuhteistakaan kiinnostunut. Arki hoituu ihan omin voimin. Siinä mielessä seksi on kyllä ensisijainen parisuhdetarve.
Sulle ilmeisesti seksi on syy parisuhteeseen, moni toivoo ihan kumppanuutta. Elämänkumppana, jonka kanssa jakaa elämää. Ehkä tehdä pari lastakin, viettää arke, hankkia koira yhdessä. Esim. koiran hankkiminen on ihan yhtä hyvä syy parisuhteelle kuin että joku himoitsee seksiä.
Eiväthän nämä mainitsemasi seikat tarkoita, että jos nämä muut ovat, niin silloin ei enää tarvitse olla seksiä?
Nämä kaikki saattavat olla ja myös se seksi.
Miksi täytyy olla joko/tahi ajattelu?
En usko, että myönteisesti seksiin suhtautuvat tätä tarkoittavat tai näin ajattelevat.
Että pelkän seksiä takia menevät tai ovat parisuhteessa. Mutta, että eivät suostuisi seksittömäån suhteeseen vaikka muita osioita olisikiniin.
Ne eivät korvaa sitä seksin osuutta.
Voisi ajatella, että parisuhde on ikäänkuin se terveellinen *lautasmalli*.
Kaikkea tarvittavaa tarvitaan sopivassa määrin. Jos seksisektori puuttuu, niin tulee *puutostila*.
Siis joillekin ihmisille. Eikä siinä ole mitään väärää tai moitittavaa.
Se on oikeastaan ihan luonnollinen asia.Ei sitten tuu muista sektoreista puutostiloja? :o
No en sitten pystynyt kuvaamaan *lautasmallia* tarpeeksi selkeästi?
*Kaikkia tarvittavaa tarvitaan sopivassa määrin*.
Ihan sama jos joku muu tarvittava puuttuu.
Mutta ajattelin lähinnä niitä, jotka sanovat, että seksiä ei parisuhteessa tarvita tai seksi ei ole niin tärkeää, muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi, jos minä en halua seksiä niin toinenkin saa olla ilman jne.
Tottakai *puutostila* tulee, jos jokin oleellinen tai toiselle oleellinen puuttuu, oli se mikä sektori tahansa.
Sekin on totta, että vaikka seksiä olis vaikka kuinka, mutta muuten ei kumppania huomioi tai arvosta, niin *puutostila* on niillä puuttuvilla sektoreilla.
Luulin, että tämä oli esimerkissäni ilmiselvää, mutta ei näemmä.
Puutostila voi siis olla ihan millä sektorilla tahansa tai monella. Tai niin, että lautasmalli on oikeanlainen ja parisuhde toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa heijastuvat mielenkiintoisesti ihmisten erilaiset kiintymystyylit ja niistä kumpuava arvomaailma.
Vastausten perusteella on helppo erottaa toisistaan varsinkin välttelevästi kiintyneet ja turvallisesti kiintyneet. Välttelevästi kiintyneet korostavat "omaa aikaa", eivät usko voivansa asua kenenkään kanssa, haluavat "itsenäisen" kumppanin jota ei tarvitse olla tukemassa joka asiassa ja ajattelevat suhteen jatkuvan niin kauan kuin ollaan intohimoisia ja rakastuneita. Oma hyvinvointi menee suhteen edelle. Heillä on selvästi eniten asioita, joista eivät ole valmiita tekemään kompromissia.
Turvallisesti kiintyneet sen sijaan painottavat sitoutumista, syvän kumppanuuden rakentamista pikkuhiljaa ja elämän jakamista myötä- ja vastoinkäymisissä, terveellistä keskinäistä riippuvuutta kumppaneiden välillä, turvallisuutta ja luottoa siihen että toinen pysyy rinnalla vastatuulesta huolimatta, intohimolla ei niin paljon väliä.
Ristiriitaisesti kiintyneiltä vastauksia näyttäisi olevan aika vähän - ja osasyy lienee se, että he ovat liiankin valmiita myymään kaikki periaatteensa pitääkseen rakkauden. Heidän mottonsa on "riittää kun rakastaa". Heidän on vaikea päästä eron jälkeen eteenpäin, he uskovat rakkauden olevan harvinaista ja pelkäävät yksin jäämistä.
Ei kannata loukkaantua tai kiistellä näistä eroista parisuhdearvoissa. Ongelmia tulee silloin, kun hyvin erilaiset arvomaailmat laitetaan samaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin etten ole valmis tekemään kompromisseja oikein missään. Nykyinen parisuhde on niin kaikin puolin hyvä ja helppo, että mieluummin olisin varmaan yksin kuin ottaisin yhtään missään suhteessa huonomman.
Sama täällä. En ylipäätään ymmärrä ihmisiä, joiden parisuhdekäsityksissä korostuvat kompromissit, vaikeudet, vastoinkäymiset, uhrautuminen ja niin edelleen. Minun kokemukseni pitkistä parisuhteita on, että ne ovat helppoja, hauskoja ja tavattoman antoisia.
Hmmm? Miksi siis monikko? Miksi suhteet ovat kariutuneet, jos koko ajan on hauskaa, helppoa ja antoisaa?
Eivät ne ole kariutuneet vaan kestäneet oman aikansa ja päättyneet, kun on pitänytkin. Ensimmäisessä huomasimme olevamme liian erilaisia ja toisessa kumppanini alkoi sittenkin haluta lapsia. Kahdesta ihmisestä voi tulla ajan myötä yhteensopimattomia, mutta ei se koetusta suhteesta huonoa tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa heijastuvat mielenkiintoisesti ihmisten erilaiset kiintymystyylit ja niistä kumpuava arvomaailma.
Vastausten perusteella on helppo erottaa toisistaan varsinkin välttelevästi kiintyneet ja turvallisesti kiintyneet. Välttelevästi kiintyneet korostavat "omaa aikaa", eivät usko voivansa asua kenenkään kanssa, haluavat "itsenäisen" kumppanin jota ei tarvitse olla tukemassa joka asiassa ja ajattelevat suhteen jatkuvan niin kauan kuin ollaan intohimoisia ja rakastuneita. Oma hyvinvointi menee suhteen edelle. Heillä on selvästi eniten asioita, joista eivät ole valmiita tekemään kompromissia.
Turvallisesti kiintyneet sen sijaan painottavat sitoutumista, syvän kumppanuuden rakentamista pikkuhiljaa ja elämän jakamista myötä- ja vastoinkäymisissä, terveellistä keskinäistä riippuvuutta kumppaneiden välillä, turvallisuutta ja luottoa siihen että toinen pysyy rinnalla vastatuulesta huolimatta, intohimolla ei niin paljon väliä.
Ristiriitaisesti kiintyneiltä vastauksia näyttäisi olevan aika vähän - ja osasyy lienee se, että he ovat liiankin valmiita myymään kaikki periaatteensa pitääkseen rakkauden. Heidän mottonsa on "riittää kun rakastaa". Heidän on vaikea päästä eron jälkeen eteenpäin, he uskovat rakkauden olevan harvinaista ja pelkäävät yksin jäämistä.
Ei kannata loukkaantua tai kiistellä näistä eroista parisuhdearvoissa. Ongelmia tulee silloin, kun hyvin erilaiset arvomaailmat laitetaan samaan suhteeseen.
Minä olen turvallisesti kiintynyt mutta haluan silti asua erikseen ja kaipaan kumppanilta itsenäisyyttä. Mieltymykseni eivät liity kiintymyssuhdetyyliini vaan siihen, että olen introvertti, herkkä ja vapaudenkaipuinen enkä halua lapsia tai elämänkumppania. Se, miten haluaa asua ja kaipaako enemmän turvallisuutta vai säpinää, on monesta kiinni.
Ei pidä tehdä vääriä yksinkertaisuuksia. Ihmisellä on muitakin psykologisia ulottuvuuksia kuin kiintymys, vaikka tuo teoria hyödyllinen onkin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa heijastuvat mielenkiintoisesti ihmisten erilaiset kiintymystyylit ja niistä kumpuava arvomaailma.
Vastausten perusteella on helppo erottaa toisistaan varsinkin välttelevästi kiintyneet ja turvallisesti kiintyneet. Välttelevästi kiintyneet korostavat "omaa aikaa", eivät usko voivansa asua kenenkään kanssa, haluavat "itsenäisen" kumppanin jota ei tarvitse olla tukemassa joka asiassa ja ajattelevat suhteen jatkuvan niin kauan kuin ollaan intohimoisia ja rakastuneita. Oma hyvinvointi menee suhteen edelle. Heillä on selvästi eniten asioita, joista eivät ole valmiita tekemään kompromissia.
Turvallisesti kiintyneet sen sijaan painottavat sitoutumista, syvän kumppanuuden rakentamista pikkuhiljaa ja elämän jakamista myötä- ja vastoinkäymisissä, terveellistä keskinäistä riippuvuutta kumppaneiden välillä, turvallisuutta ja luottoa siihen että toinen pysyy rinnalla vastatuulesta huolimatta, intohimolla ei niin paljon väliä.
Ristiriitaisesti kiintyneiltä vastauksia näyttäisi olevan aika vähän - ja osasyy lienee se, että he ovat liiankin valmiita myymään kaikki periaatteensa pitääkseen rakkauden. Heidän mottonsa on "riittää kun rakastaa". Heidän on vaikea päästä eron jälkeen eteenpäin, he uskovat rakkauden olevan harvinaista ja pelkäävät yksin jäämistä.
Ei kannata loukkaantua tai kiistellä näistä eroista parisuhdearvoissa. Ongelmia tulee silloin, kun hyvin erilaiset arvomaailmat laitetaan samaan suhteeseen.
Sinun mukaasi turvallisesti kiintyneet eivät voi olla polyamorisia tai asettaa hyvinvointiaan suhteen yläpuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumeidenkäytöstä tai kai pitäisi sanoa niiden käyttämättömyydestä en tingi. Ei nistiä enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen turvallisesti kiintynyt mutta haluan silti asua erikseen ja kaipaan kumppanilta itsenäisyyttä. Mieltymykseni eivät liity kiintymyssuhdetyyliini vaan siihen, että olen introvertti, herkkä ja vapaudenkaipuinen enkä halua lapsia tai elämänkumppania. Se, miten haluaa asua ja kaipaako enemmän turvallisuutta vai säpinää, on monesta kiinni.
Ei pidä tehdä vääriä yksinkertaisuuksia. Ihmisellä on muitakin psykologisia ulottuvuuksia kuin kiintymys, vaikka tuo teoria hyödyllinen onkin.
Arvasin että saan luokitteluja vastustavia viestejä. En tietenkään usko kiintymystyylien selittävän kaikkea, olen itsekin vaikeasti luokiteltava. Siitäkin huolimatta halusin sanoa tämän, koska mielestäni kiintymyssuhdeteoria toi mielenkiintoisen näkökulman keskusteluun ja tarjosi vastauksia siihen, kun monet ihmettelivät, miten toiset ihmiset voivat ajatella noin ja toiset näin. Nämä arvot kun hyvin usein tuppaavat liittymään kiintymystyyleihin, jotka ovat melkoisen kiinteä osa ihmistä, syvästi sisäistettyjä ja vaikeasti muutettavia, joten on turha syyllistää ihmisiä heidän erilaisista parisuhdearvoistaan. Mutta tietysti ne arvot liittyvät myös ihmisen muihin persoonan osiin, arvomaailmaan ja elämänkokemuksiin, ja samassa kiintymystyylissä voi olla hyvinkin erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen turvallisesti kiintynyt mutta haluan silti asua erikseen ja kaipaan kumppanilta itsenäisyyttä. Mieltymykseni eivät liity kiintymyssuhdetyyliini vaan siihen, että olen introvertti, herkkä ja vapaudenkaipuinen enkä halua lapsia tai elämänkumppania. Se, miten haluaa asua ja kaipaako enemmän turvallisuutta vai säpinää, on monesta kiinni.
Ei pidä tehdä vääriä yksinkertaisuuksia. Ihmisellä on muitakin psykologisia ulottuvuuksia kuin kiintymys, vaikka tuo teoria hyödyllinen onkin.
Arvasin että saan luokitteluja vastustavia viestejä. En tietenkään usko kiintymystyylien selittävän kaikkea, olen itsekin vaikeasti luokiteltava. Siitäkin huolimatta halusin sanoa tämän, koska mielestäni kiintymyssuhdeteoria toi mielenkiintoisen näkökulman keskusteluun ja tarjosi vastauksia siihen, kun monet ihmettelivät, miten toiset ihmiset voivat ajatella noin ja toiset näin. Nämä arvot kun hyvin usein tuppaavat liittymään kiintymystyyleihin, jotka ovat melkoisen kiinteä osa ihmistä, syvästi sisäistettyjä ja vaikeasti muutettavia, joten on turha syyllistää ihmisiä heidän erilaisista parisuhdearvoistaan. Mutta tietysti ne arvot liittyvät myös ihmisen muihin persoonan osiin, arvomaailmaan ja elämänkokemuksiin, ja samassa kiintymystyylissä voi olla hyvinkin erilaisia ihmisiä.
Juu, itsekin olen teorian fani ja pidän sitä hyvin hyödyllisenä. Mutta ihmisessä on niin paljon liikkuvia osia, js ainakin minun mieltymyksiini vaikuttavat sekä fysiologiset ominaisuudet (herkkyys), temperamentti (vetäytyvä) että arvot (vapaus, autonomia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni erittäin joustavana ja tasa-arvoa vaalivana miehenä. Mutta kuitenkin jos vaimo ei pidä itseään todella timmissä kunnossa, huolehdi lantionpohjalihaksista, halua kokeilla seksuaalisesti kaikkea mitä mieleeni tulee/olen nähnyt pokesta, niin suhde loppuu siihen.
Samoin, jos ruoka ei ole lämmintä kun tulen töistä kotiin (ei saa myöskään olla liian kuumaa, jotten polta kieltäni), pidä kotia siistinä, pese astioita, vessaa, kylpyhuonetta etc. niin ulos lentäisi saman tien.
Valitettavasti tuo kuvastaa erittäin hyvin suurta osaa suomalaisista miehistä. Säälittävää
Jaa, ei minun mielestäni. Provolta sen sijaan haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitää tykätä suuseksistä. Koetin tapailla naista joka ei siitä välittänyt mutta ajatus siitä että olisi ilman lempiseksimuotoaan koko loppuelämän on ihan mahdoton.
No tämä mullakin ehkä, koska en saa muuten (tai vaikeasti). Pitää tykätä sekä ottaa vastaan, että antaa. N
Aika monessa asiassa voi lopulta tehdä kompromissin, jos todella haluaa. Riippuu aika paljon kokonaisuudesta: jos ihminen on muuten ihana, voi joustaa joistain asioista vaikka ei etukäteen ajattelisi tekevänsä niin.
Minä esimerkiksi ateistina ja uskonnottomana voisin kyllä olla parisuhteessa uskonnollisen kanssa, kunhan tämän arvot eivät sotisi omiani vastaan (esim. naisten aseman suhteen) ja kunnioittaisi omaa uskonnottomuuttani. Sama pätee poliittisiin mielipiteisiin.
Tupakoinnista en voisi joustaa vaikka haluaisinkin, koska olen astmaatikko. Sama pätee lemmikkieläimiin.
Asioita, joita en voisi enkä haluaisi sietää: humalahakuinen ryyppääminen, rasistinen tai muuten syrjivä ajattelu, luonteen ilkeys tai pahansuopaisuus, kunnoituksen puute, henkinen ja fyysinen velttous, rikollisuus, ja tietenkin väkivalta (myös henkinen).
Kompromissia en tekisi pelailun kanssa. Eli jos joutuisin kuuntelemaan tuntikaupalla jotain peliä kotonani niin suhde olisi siinä. Sama lastenohjelmien Ja lasten äänien kanssa, eli kompromissia en tekisi lasten hankkimisen suhteen. Meidän hiljainen koti on vain ja ainoastaan aikuisille.
En voisi tehdä yhtään kompromissia.