Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?

Helppo en luopuisi hevosistani. 

Vierailija kirjoitti:

En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.

Miten meinaat toimia sellaisessa tilanteessa, että kun olet sopivan kumppanin rinnallesi löytänyt ja vaikkapa vuosien päästä hän sairastuukin vakavammin ja tarvitsee läheisten tukea ja apua? Jätät hänen kun hän kaipaa sinulta tukea ja apua? Vain kuinka toimisit tällaisesa tilnateessa?

Itselleni taas juurikin tuo, että pystyy seistä kumppanin rinnalla niin hyvinä aikoina kuin pahemmissakin hankaluuksissa, on sellainen asia, josta en pysty joustamaan. Kaipaan sellaista suhdetta joka on oikeasti vakaalla pohjalla ja perusta niin tukeva, ja toista rakastaa ja toisesta välittää molemmin puolin niin paljon ihmisenä, että jakaa elämän hyvässä ja huonossa.

Minullakin on kokemusta omaishoitajana olemisesta miehelleni useamman vuoden osalta. Masennuin pahasti ja tajusin muutoksen välttämättömyyden vasta kun mietin autolla ajaessani rekan keulaan ajamista. Koska en enää jaksanut olla äitinä miehelleni ja itse ilman kumppania. Jos meillä ei olisi lapsia olisin ajanut varmasti itseni vielä huonompaan tilaan mutta onneksi lasten takia piti oikeasti huolehtia omasta kunnosta ennenkuin romahdan totaalisesti.  

Ilman todellista kokemusta tästä on niin helppo täällä huudella että oikea rakkaus kestää kaiken ja sairauden vuoksi jättäjät ovat pahoja itsekkäitä ihmisiä. Aikuisten välinen rakkaus on aina ehdollista ja elämä ei ole mustavalkoista. 

87685678 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissia en tekisi pelailun kanssa. Eli jos joutuisin kuuntelemaan tuntikaupalla jotain peliä kotonani niin suhde olisi siinä. Sama lastenohjelmien Ja lasten äänien kanssa, eli kompromissia en tekisi lasten hankkimisen suhteen. Meidän hiljainen koti on vain ja ainoastaan aikuisille.

Kuulokkeet on keksitty. Pelaajana en halua sitä ääntä myöskään toiseen suuntaan, kun haluan keskittyä pelin maailmaan.

Se ärsyttävä ähinä ja napsutus kuuluu kyllä.

Liberalismi ja sosialismi eivät asu minun kanssani saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.

Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.

Onko tosiaan noin? Minulle olisi aivan itsestäänselvyys, että toimisin mieheni omaishoitajana, mikäli sellainen tilanne tulee eteen. Olemme nyt vielä suht nuoria, ja voihan se olla että sellaisessa tilanteessa sitten todellisuudessa mieli muuttuisi. Mutta silti ihmettelen ja myös vähän epäilen, jos 80% toimisi noin kuten sanot....

...80 % miehistä...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teistä "en halua omaishoitajaksi" oikeasti jättämään syvästi rakastamanne ihminen, kun hän alkaisi tarvita apua. 😮 Vai ettekö rakasta kumppaneitanne niin, että ero tuntuu fyysisenä kipuna?

En ole läheisriippuvainen ja tiedostan sen, että parisuhde vaatii paljon muutakin kuin rakkautta. Tämän pitäisi kaikille olla selvää.

Ystävänä voisin jäädä varmasti tulemaan toista, mutta en ole omaa onnellisuuttani valmis uhraamaan kenenkään puolesta.

Syvä rakkaus ja välittäminen ei ole lähesriippuvuutta. Sinulle ne taitaa olla vähän vieraita asioita? Itselleni tällaiset ovat elämässä niitä tärkeimpiä asioita, joista en olisi valmis luopunaan sairauden ja vaikeuden kohdatessa. Sinulle prioriteetit ovat nähtävästi toiset.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Ilman todellista kokemusta tästä on niin helppo täällä huudella että oikea rakkaus kestää kaiken ja sairauden vuoksi jättäjät ovat pahoja itsekkäitä ihmisiä. Aikuisten välinen rakkaus on aina ehdollista ja elämä ei ole mustavalkoista. 

Toisekseen ei ole yhtään vähemmän rakastamista, vaikket olisi läheisen omaishoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.

toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.

Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.

No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa. 

Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.

Jos mieheni sairastuisi tai loukkantuisi vakavasti, minulle ei tulisi mieleenkään jättää häntä, koska rakastan häntä. Tuo asia on ainakin itselleni itsestäänselvyys.

Minulle ei taas tulisi mieleenkään olettaa, että toinen jäisi omaishoitajaksi minulle, jos en enää kykene osallistumaan sellaiseen parisuhteeseen, joka meillä oli. Yhtä lailla täysi itsestäänselvyys, että jos ei pysty toisen tarpeisiin vastaamaan, eikä tilanteessa ole odotettavissa muutosta, ainoa reilu ratkaisu on päättää suhde.

Onko parisuhde omien ja toisen tarpeiden täyttämistä vai elämän jakamista, rakkautta ja syvempää välittämistä? Tässä tuntuu ihmisten ensisijaiset lähtökohdat, mielipiteet ja arvot jakautuvan. Itse olen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.

toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.

Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.

No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa. 

Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.

No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun. 

Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.

Niin eli kai sä sit olet kertonut puolisollesi että lähdet heti jos ei ole tarpeeksi seksiä. Miten se olisi reilua että avioliitto vastaisi vaan sun tarpeita.

Parisuhteen täytyy vastata molempien tarpeisiin tai se ei ole oikeutettu. Niinhän kirjoitin ihan tuossa yllä. Oletko kertonut puolisollesi, että edellytät hänen jäävän suhteeseen, jossa vain sinun tarpeesi täyttyvät?

Näet ensisijaisesti parisuhteen kaupankäyntinä. Eikö olisi humaanimpaa joko valita puolisoksi ihminen joka ajattelee kuten sinä tai sitten ihan rehellisesti ostaa rahallisesti nuo palvelut joita vaadit?

Näen parisuhteen oikeudenmukaisena järjestelynä, joka on reilu molemmille. Sinulle on taas okei syyllistää toinen jäämään suhteeseen kanssasi myös sellaisessa tilanteessa, että sinä olet tyytyväinen ja saat kaiken tarvitsemasi kun taas kumppanisi kärsii ja jää vaille. Minun omatuntoni ei tuollaiseen kyllä taipuisi. Sen verran vahva arvo reiluus minulle on.

Reiluus? Omatunto? Jättää puoliso vääjäämättä kun hän sairastuu? Sulla vaikuttaa olevan hyvin itsekeskeinen ja itsekäs ajatusmaailma. Monet oikeasti välittävät rakkaastaan ja puolisostaan heillä toisen hyvinvointi kuuluu osana siihen ns. omaan hyvään ja yhteiseen hyvään.

Ymmärrän, että itsekkäälle ihmiselle olisi tuskaa ja kärsimystä huolehtia toisesta silloin hän sitä enemmän tarvitsee ja joustaa toisen sairauden sattuessa itse. Itsekkäälle ei ole silloin hyvä olla ja kokee itse jäävänsä kovasti vaille. Ei näe yhteistä hyvää, on vain minä.

Ei Omaishoito ole mikään rakkauden tae. Parempi on olla hyvin hoidettuna niin että molemmat jaksavat. Ei siksi tarvitse erota ettei jaksa omahoitaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.

Eli toimisi myös toiseen suuntaan? Jos siis itse joutuisit vaikka syömään lääkkeitä jotka vaikuttaa negatiivisesti haluihin, niin sinulle olisi ok että puolisolla olisi muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.

Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.

Totta. Olin omaishoitaja ja siinä meni kaikki, mitä pidän parisuhteen mittana; romantiikka, kumppanuus, kunnioitus, seksi. Olin vain hoitaja, enkä saanut suhteesta enää mitään muuta kuin pahaa mieltä. Minulle ei riittänyt se loppuelämäksi.

Koirastani en luopuisi. Puoliso EI todellakaan olisi mikään pelien pelaaja (ps, netti ym). En olisi kotipiika😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi parisuhteeseen jossa ei ole aitoa rakkautta ja sitouduta olemaan toisen rinnalla. Tästä en tingi, eikä onneksi ole tarvinnutkaan. Sairastuin vakavasti mutta puolisolleni ei tullut mieleenkään sen takia jättää minua, olenhan yhä sama ihminen. Sama toimii myös toisinpäin. Jos aidosti rakastaa, ei vain pysty jättämään jos toista elämä potkii päähän.

Et selvästikään ole joutunut valitsemaan parisuhteen ja oman hyvinvointisi väliltä, kun noin varmasti esität asiasi. Olen sinulle siitä kateellinen. Todellisuus on vähemmän mustavalkoinen kuin nuo "jos aidosti rakastaa".

Voit toki kertoa oman kokemuksesi tänne, erikoista lähteä mollamaan toisen mielipidettä avaamatta sen enempää omaa ajatusta tai kokemustaan. Millä tavalla itse olet joutunut valitesemaan oman hyvinvointisi ja kumppanin hyvinvoinnin väliltä sairauden sattuessa?

Ei toki asiat ole mustavalkoisia. Sairaus voi esim. pitkän päälle muuttaa ja katkeroittaa sen sairaan niin, että hän alkaa käyttäytyä todella huonosti kumppaniaan kohtaan tms. Sellainen voi tottakai voi viedä voimat ja mielenterveyttäkin horjuttaa siltä terveeltä joka huolehtii ja joustaa.

Täällä on kuitenkin lähtökohtana esitetty sellaista mielipidettä, että lähtee suhteesta kun toinen sairastuu, tyyliin tietenkin ja heti. Se on vähän eri asia.

Mustasukkaisuus tuhoaa parhaankin parisuhteen.

Rahan käyttö. Kiinteät asumiskulut suostun jakamaan korkeintaan 50/50 ja ei, en enää alennu maksamaan suurempaa osaa ruokaostoksista siksi että mies on taas työntänyt rahansa johonkin harrastussälään tai ostellut vähän lisää autoprojekteja. Pienet tulot eivät ole este parisuhteelle, mutta en enää koskaan tee sitä virhettä että alan elättää aikuista ihmistä. "Yhteiset rahat" on typerä konsepti. Vastaan omista menoistani ja edellytän, että mies tekee samoin.

En mistään. Väärä suhde, jos tarvitaan kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.

Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut. 

Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?

Itsekkään onnellisuus koostuu parisuhteessa siitä mitä toinen voi hänellä antaa ja tehdä. Jos tulee tilanne, että hänen tulisi joustaa ja ottaa enemmän toista huomioon, niin kokee sen epäoikeudenmukaisena ja erittäin raskaana. Ei ole meitä ja meidän hyvinvointia ja onnellisuutta. On vain minä.

Oma kriteerini on, etten voisi jakaa elämääni kovin itsekkään kanssa. Itsekkyys näkyy monessa muussakin asiassa parisuhteessa kuin suhtautumisessa sairauden sattuessa. Ehkäpä olisikin hyvä, että nämä vähän enempi itsekkäät pariutuisivat keskenään.

Kyllä se on kakkalla käynti ovi auki. Siitä ei tingitä.