Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.

En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.

Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.

Vähän outo ajatus, että parisuhde on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa X hyvällä vuodella ostaa Y vaikeaa vuotta. Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä se voi perustua kiitollisuudenvelkaan. Kyllä parisuhteen pitää lisätä molempien onnellisuutta ja hyvinvointia koko ajan, jotta se on oikeudenmukainen.

Aika monelle se onnellisuus ja hyvinvointi näyttää tulevan vain seksin kautta.

Sanoisin että pelkkä seksi ei riitä, mutta jos seksi puuttuu, onnellisuus ja hyvinvointi alkavat kyllä nopeasti rapautua. Kaikki eivät tarvitse seksiä ollenkaan, ja se varmaan helpottaa elämää aika lailla. Itse en seksittömässä parisuhteessa viihtyisi.

Oletko parisuhteessa tällä hetkellä?

Kyllä. Ero sinkkuaikoihin on melkoinen juuri päivittäisen seksin ja fyysisen läheisyyden ansiosta.

Nyt tässä on yhtäkkiä mukana myös läheisyys. Onko seksi ainoa tapa sinulle olla toisen lähellä?

Seksi on yksi tapa olla toisen lähellä ja myös hyvin ainutlaatuinen sellainen. Siinä on myös henkinen elementti, jos et tiennyt.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Mikä on tämä kauhea tarve niillä joille seksi on suhteen ainoa mittari mennä henkilökohtaisuuksiin toista vastaan? Huono itsetunto siitä että tietää ettei oikeasti tunne kumppaniaan kohtaan mitään muuta kuin tarpeen täyttää oma kiintiöseksi? Mikäs siinä jos se sinulle on ainoa asia miksi olla suhteessa. Jää vain kysymys miksi sitten suhteessa ikinä olisit kun voit tarpeesi täyttää muuten.

Jaa, kun minusta näyttää että nimenomaan te seksinkarsastajat olette aina niitä jotka hyökkäätte meidän muiden kimppuun arvostelemaan. Kyllähän sekin jostain teidän epävarmuudestanne kertoo.

Vastasit mielestäni hieman ohi aiheesta tai et ollut ymmärtänyt kysyjän pointtia. Hänhän nimenomaan totesi saman kuin sinäkin, että hän ei haluaisi lähteä suhteesta, jossa on onnellinen, vaikka puolisoa olisi kohdannut esimerkiksi tapaturma.

Kyse on siis lopulta siitä, mikä tekee meidät onnellisiksi. Onko se esimerkiksi seksi tai elämän jakaminen toisen kanssa. Minulle seksi ei ole niin tärkeää, ettenkö voisi olla mieheni takia olla ilman sitä, jos mies ei.jostain syystä pystyisi. Seksi ei ole koskaan oikeastaan tehnyt minua onnelliseksi. Se tuottaa nautintoa sopivana määrinä, mutta onnelliseksi tulen hyvästä keskustelusta, naurusta, kokemusten jakamisesta mieheni kanssa. Jos siis lähtisin vaikka onnettomuuden vuoksi tästä suhteesta, todennäköisesti menettäisin myös tämän ainutlaatuisen ihmissuhteen mieheeni.

En ole seksimaanikko. Seksi on osa parisuhdetta. Jos haluaa vain seksiä niin sitä saa satunnaisista suhteista tai vakipanolta.

N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.

Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.

56456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksistä en jousta

Mielenkiinnosta kysymys teille seksimaanikoille:

Haetteko te ensisijaisesti kumppania seksiä varten ja sen on sitten ihan kiva bonus, että voi esimerkiksi keskustella ja pelata afrikan tähteä toisen kanssa. Tai suurimpana asiana, jakaa koko elämän, murheet, ahdistukset, ilot ja lapset saada myös. Vai haetteko ensisijaisesti kullia/pillua jonka kanssa myöhemmin puhua kunhan kusivehkeitä on saatu hinkattua yhteen?

Tai ainakin tuntuu, että osalle parisuhde = "seurustelu", hyötyminen, seksi, nautinto ja osa ymmärtää parisuhteen koko elämän jakamisena ja sellaisena sielunkumppanuutena jossa haetaan ihmistä kenen kanssa haluaa olla, vanheta ja lopuksi kuolla _turvallisesti_ pois.

Seksimaanikkoja täällä ei varmaankaan ole yhtäkään, mutta vastaan ihan normaalina ja terveenä miehenä.

Haen kumppanista kokonaisuutta, siis kaikkea tuota mainitsemaasi. Ei siinä katsota että mikä asia edellä mennään, vaan pitää löytyä kaikkea riittävästi. Sen takia kai suhteessa ollaan, että siitä kumpikin saa haluamiansa asioita ja on onnellinen, eikö niin? Vai riittääkö, että sinä olet tyytyväinen?

Seksiä voisi oikeastaan verrata tässä rahaan. Raha-asiat ovat toinen suuri syy suhteiden kariutumiselle. Silloin kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse olla huolissaan eikä edes puhua, mutta jos sitä ei ole niin se alkaa vaikuttaa kaikkeen. Tai joku vertasi suhdetta lautasmalliin, sekin oli aika osuva. Pitää olla kaikkea sopivasti tai tulee puutostila.

Sinulle tuntuu olevan tuo toisen seura ja turvallisuus se päällimmäinen asia, pelkäät siis yksinäisyyttä ja yksin kuolemista, siitä tulee se paine että jos et saakaan pidettyä kumppania tyytyväisenä joka tavalla ja hän lähteekin. Sen takia sitten purat pelkosi meihin, jotka sanomme ääneen että suhteen pitää olla onnellisuutta tuottavaa tai siinä ei kannata väkisin kitua loppuelämäänsä.

Kyllä minäkin olen suhteessa sillä ajatuksella, että loppuikä tässä ollaan ja kaikista ongelmista selvitään. Mutta niin seurankipeä en ole, ettenkö pärjäisi yksinkin jos vaihtoehtona on pakkopulla onnettomassa suhteessa, jota ei saa korjattua. Siihen ei kannata kenenkään tätä ainoaa elämäänsä haaskata. Toivon yhtälailla, että kumppanini osaa lähteä ajoissa, jos en enää tee häntä onnelliseksi enkä saa tilannetta korjattua.

Ja itse lainaus tietty unohtui... Edellinen kirjoitus (290) oli tarkoitus vastineeksi tälle tekstille.

trytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.

Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.

Ja luuleeko joku olevansa täysin seksiin liitettyjen kulttuuristen näkökulmien ulottumattomissa?

Vierailija kirjoitti:

En deittaile enää miehiä, joilla on lapsia. Juu, tiedän että juuri sinun lapsesi ovat poikkeuksellisia eivätkä aiheuta mitään häiriötä mutta ei siltikään, kiitos vaan.

Kunhan vaan se mies itse ei nyt aiheuttaisi mitään häiriötä, voi voi sentään. Eihän elämässä nyt voi mitään häiriötä olla.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä pitää olla ajokortti. (En halua kuskiksi.)

Naisella pitää olla kortti ja auto, en halua kuskiksi.

Onneksi onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vastasit mielestäni hieman ohi aiheesta tai et ollut ymmärtänyt kysyjän pointtia. Hänhän nimenomaan totesi saman kuin sinäkin, että hän ei haluaisi lähteä suhteesta, jossa on onnellinen, vaikka puolisoa olisi kohdannut esimerkiksi tapaturma.

Kyse on siis lopulta siitä, mikä tekee meidät onnellisiksi. Onko se esimerkiksi seksi tai elämän jakaminen toisen kanssa. Minulle seksi ei ole niin tärkeää, ettenkö voisi olla mieheni takia olla ilman sitä, jos mies ei.jostain syystä pystyisi. Seksi ei ole koskaan oikeastaan tehnyt minua onnelliseksi. Se tuottaa nautintoa sopivana määrinä, mutta onnelliseksi tulen hyvästä keskustelusta, naurusta, kokemusten jakamisesta mieheni kanssa. Jos siis lähtisin vaikka onnettomuuden vuoksi tästä suhteesta, todennäköisesti menettäisin myös tämän ainutlaatuisen ihmissuhteen mieheeni.

Minä ajattelen elämän jakamisesta samoin kuin sinä seksistä: voi olla kivaa sopivassa määrin mutta ilmankin pärjää oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

trytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.

Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.

Ja luuleeko joku olevansa täysin seksiin liitettyjen kulttuuristen näkökulmien ulottumattomissa?

Minä olen. Ainakaan en tietoisesti ota paineita tai vaikutteita mistään. Jos minuun vaikuttaa mielestäsi tiedostamattomasti jokin muukin kuin senhetkisen kumppanini ajatukset asiasta, niin kuulisin mielelläni mitä sellaiset asiat voisivat olla.

Vierailija kirjoitti:

En ole seksimaanikko. Seksi on osa parisuhdetta. Jos haluaa vain seksiä niin sitä saa satunnaisista suhteista tai vakipanolta.

N48

Niin, nainen saa. Miehelle paras tai ainoa reitti säännölliseen seksielämään on edelleen parisuhde.

erwerw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En deittaile enää miehiä, joilla on lapsia. Juu, tiedän että juuri sinun lapsesi ovat poikkeuksellisia eivätkä aiheuta mitään häiriötä mutta ei siltikään, kiitos vaan.

Kunhan vaan se mies itse ei nyt aiheuttaisi mitään häiriötä, voi voi sentään. Eihän elämässä nyt voi mitään häiriötä olla.

Mies aiheuttaa aina elämässä häiriötä, riesaa ja vaivaa. Mikäli nämä negatiiviset jutut ovat suuremmat kuin miehestä koituvat hyödyt , kannattaa tämä häiriötekijät poistaa elämästään.

4564565 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.

Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.

Ja luuleeko joku olevansa täysin seksiin liitettyjen kulttuuristen näkökulmien ulottumattomissa?

Minä olen. Ainakaan en tietoisesti ota paineita tai vaikutteita mistään. Jos minuun vaikuttaa mielestäsi tiedostamattomasti jokin muukin kuin senhetkisen kumppanini ajatukset asiasta, niin kuulisin mielelläni mitä sellaiset asiat voisivat olla.

Väität siis, että jos olisit elänyt Rooman antiikissa, käsityksesi seksistä olisi silti samanlainen kuin nyt?

Minua ei ukot määräile.

Vierailija kirjoitti:

Vastasit mielestäni hieman ohi aiheesta tai et ollut ymmärtänyt kysyjän pointtia. Hänhän nimenomaan totesi saman kuin sinäkin, että hän ei haluaisi lähteä suhteesta, jossa on onnellinen, vaikka puolisoa olisi kohdannut esimerkiksi tapaturma.

Kyse on siis lopulta siitä, mikä tekee meidät onnellisiksi. Onko se esimerkiksi seksi tai elämän jakaminen toisen kanssa. Minulle seksi ei ole niin tärkeää, ettenkö voisi olla mieheni takia olla ilman sitä, jos mies ei.jostain syystä pystyisi. Seksi ei ole koskaan oikeastaan tehnyt minua onnelliseksi. Se tuottaa nautintoa sopivana määrinä, mutta onnelliseksi tulen hyvästä keskustelusta, naurusta, kokemusten jakamisesta mieheni kanssa. Jos siis lähtisin vaikka onnettomuuden vuoksi tästä suhteesta, todennäköisesti menettäisin myös tämän ainutlaatuisen ihmissuhteen mieheeni.

Minusta hän vain jankkasi sitä, että onko se vehkeiden hinkkaminen ainoa tärkeä asia. Moni on yrittänyt selittää, että se ei ole ainoa eikä edes tärkein, mutta silti oleellinen osa kokonaisuutta.

Tähänkin vaikuttaa niin moni asia, kuten suhteen kesto ja laatu, ikä ja ties mikä muu. Tuskin minäkään enää 70-vuotiaana, 30 vuotta yhdessä oltuamme mihinkään lähtisin, vaikka vaimo ei enää seksiä haluaisikaan. Mutta tässä elämänvaiheessa olisi vähän mietittävä että kestäisinkö sitä että vieressä on rakas ja puoleensavetävä ihminen jota haluan ihan vietävästi, mutta en saa sillä tavalla häntä lähestyä. Se on myös yksi läheisyyden muoto ja intiimiyden huipentuma, ilman sitä tuntuisi kyllä että jotain oleellista jää puuttumaan. Emäntäni on samaa mieltä, sen verran häntä tunnen. Toisaalta taas ajattelen, että vaikka meillä ei seksiä olisi niin silti haluaisin hänen kanssaan olla, itsekseni sitten hoitaisin tarpeeni pois vaikka se surullista olisikin verrattuna siihen, että voisin päästä häntä niin lähelle fyysisesti ja henkisesti kuin seksissä tapahtuu. Eivät nämä ole ihan mustavalkoisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasit mielestäni hieman ohi aiheesta tai et ollut ymmärtänyt kysyjän pointtia. Hänhän nimenomaan totesi saman kuin sinäkin, että hän ei haluaisi lähteä suhteesta, jossa on onnellinen, vaikka puolisoa olisi kohdannut esimerkiksi tapaturma.

Kyse on siis lopulta siitä, mikä tekee meidät onnellisiksi. Onko se esimerkiksi seksi tai elämän jakaminen toisen kanssa. Minulle seksi ei ole niin tärkeää, ettenkö voisi olla mieheni takia olla ilman sitä, jos mies ei.jostain syystä pystyisi. Seksi ei ole koskaan oikeastaan tehnyt minua onnelliseksi. Se tuottaa nautintoa sopivana määrinä, mutta onnelliseksi tulen hyvästä keskustelusta, naurusta, kokemusten jakamisesta mieheni kanssa. Jos siis lähtisin vaikka onnettomuuden vuoksi tästä suhteesta, todennäköisesti menettäisin myös tämän ainutlaatuisen ihmissuhteen mieheeni.

Minä ajattelen elämän jakamisesta samoin kuin sinä seksistä: voi olla kivaa sopivassa määrin mutta ilmankin pärjää oikein hyvin.

Sama täällä. Hyvä seksi on välttämätöntä, yhdessä asuminen ei. Seuraa saa ystäviltäkin, joten pelkästään sen vuoksi ei tarvitse suhteessa roikkua.

Vierailija kirjoitti:

4564565 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.

Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.

Ja luuleeko joku olevansa täysin seksiin liitettyjen kulttuuristen näkökulmien ulottumattomissa?

Minä olen. Ainakaan en tietoisesti ota paineita tai vaikutteita mistään. Jos minuun vaikuttaa mielestäsi tiedostamattomasti jokin muukin kuin senhetkisen kumppanini ajatukset asiasta, niin kuulisin mielelläni mitä sellaiset asiat voisivat olla.

Väität siis, että jos olisit elänyt Rooman antiikissa, käsityksesi seksistä olisi silti samanlainen kuin nyt?

Jaa-a, aika teoreettisen heitit nyt. Tietenkään käsitykseni ei olisi siinä mielessä samanlainen, että esimerkiksi ehkäisy olisi aivan olematonta, joten kaikella seksillä olisi paljon isommat panokset. Mutta ei minua siinäkään ajassa kiinnostaisi muiden mielipiteet esimerkiksi seksin määrästä tai että minkälainen miehen seksuaalisuuden pitäisi olla, sitä kai tässä alunperin haettiin että meitä jotenkin ohjattaisiin ulkoapäin "muodin" mukaan. Jotkut ilmeisesti kokevat, että jos Iltasanomissa kerrotaan seksiasennoista niin se tarkoittaa että heitä jotenkin pakotetaan nyt niihin, sitä en ymmärrä.

Miksi tässä ketjussa seksikielteisyys ja läheisriippuvuus / yksin olemisen pelko löytyvät samoilta kirjoittajilta?

tyry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4564565 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

trytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.

Onko joku oikeasti niin heikko ihminen, että antaa ulkomaailman sanella itselleen seksielämän? Meissä kun on olemassa biologisesti ohjelmoitu halu, emme tarvitse siihen yhtään mitään suostuttelua ulkopuolelta. Haluissa on toki eroja yksilöiden kesken ja jos olet tyyppi jota ei kovasti haluta, niin älä ota siitä mitään paineita. Hanki kaltaisesi kumppani ja ole onnellinen.

Ja luuleeko joku olevansa täysin seksiin liitettyjen kulttuuristen näkökulmien ulottumattomissa?

Minä olen. Ainakaan en tietoisesti ota paineita tai vaikutteita mistään. Jos minuun vaikuttaa mielestäsi tiedostamattomasti jokin muukin kuin senhetkisen kumppanini ajatukset asiasta, niin kuulisin mielelläni mitä sellaiset asiat voisivat olla.

Väität siis, että jos olisit elänyt Rooman antiikissa, käsityksesi seksistä olisi silti samanlainen kuin nyt?

Jaa-a, aika teoreettisen heitit nyt. Tietenkään käsitykseni ei olisi siinä mielessä samanlainen, että esimerkiksi ehkäisy olisi aivan olematonta, joten kaikella seksillä olisi paljon isommat panokset. Mutta ei minua siinäkään ajassa kiinnostaisi muiden mielipiteet esimerkiksi seksin määrästä tai että minkälainen miehen seksuaalisuuden pitäisi olla, sitä kai tässä alunperin haettiin että meitä jotenkin ohjattaisiin ulkoapäin "muodin" mukaan. Jotkut ilmeisesti kokevat, että jos Iltasanomissa kerrotaan seksiasennoista niin se tarkoittaa että heitä jotenkin pakotetaan nyt niihin, sitä en ymmärrä.

Olet varmaan myös niitä ihmisiä, jotka kovaan ääneen toteavat, että minun ostopäätöksiini eivät muuten mainokset vaikuta niin mitenkään. Toisin sanoen täydellinen kohde vaikuttamiselle.