Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.

Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.

Riippuu varmaan minkä ikäisistä puhutaan, ja kuinka pitkästä liitosta on kyse.

Miehellä pitää olla ajokortti. (En halua kuskiksi.)

Seksiä pitää olla joka viikko.

N48

Molemmilla pitää olla halu ilahduttaa toista ja vastata toisen kohtuullisiin tarpeisiin.

Se että pääsen jätkien kanssa ilman akkoja aina vuosittain 1-2 kertaa Tallinnaan tai Venäjälle tai Riikaan pariksi yöksi.

Plus samalla nuoruuden ryyppyporukalla myös bilettämään eri kaupunkeihin jos vaikka ystävät on tulossa pk seudulla käymään. Kun se on helpointa. Ei muulloin tavata muiden perheitä. Firman pikkujouluissa ryyppään kanssa kunnolla ja jatkojen jatkot voi olla mistä vaan nyt herään. Puheluihin en vastaa yön aikana.

Olen ehdoton näissä asioissa.

Ei myöskään kiinnosta olla suhteessa jossa on riitaa ja minä en vouta sitä. Muutan heti pois ja otan väkisin vaikka oman tilani vaikka olisi lapsiakin perheessä.

m35

Aika mielenkiintoinen kysymys. Helppo olisi sanoa, että seksielämä tms., mutta tosipaikan tullen näistäkin asioista joustan, jos olosuhteet ovat sellaisia. Kun toista rakastaa, eteen voi tulla sellaisia tilanteita, joista olisi ajatellut ettei niitä siedä, mutta elämä ei aina mee niin kuin käsikirjoituksessa. Kunnioitus, luottamus on sellaisia mistä en voi helposti joustaa, ne ei muutu vaikka tulisi mikä sairaus tms eteen yleensä. Toinen on uskonto, jos yhtäkkiä miehestä tulisi uskovainen, suhde olisi siinä. Siinä vaiheessa ihminen on niin erilainen kuin aiemmin ja se on sellainen mielenhäiriö johon ei oikein ole hoitoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen päättäisikin haluta sittenkin lapsia, se tietäisi kyllä suhteen loppua hyvin todennäköisesti. Itse olen jo yhden pysyväksi tarkoitetun suhteen lopettanut tästä syystä ja tekisin saman uudestaan.

Mun exä sano että hän haluaa kanssani lapsen. Ellei se onnistu muuten, hän hankkii sen itsenäisesti.

Sanoin vaan ettei se lapsi tule mun nimelleni.

Vierailija kirjoitti:

jos yhtäkkiä miehestä tulisi uskovainen, suhde olisi siinä. Siinä vaiheessa ihminen on niin erilainen kuin aiemmin ja se on sellainen mielenhäiriö johon ei oikein ole hoitoakaan.

Sulla on ihme stereotypia uskovaisista miehistä. Olen uskovainen mies, saanko avartaa katsomustasi hiukan. Saanhan jakaa sinullekin "ilosanomaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos yhtäkkiä miehestä tulisi uskovainen, suhde olisi siinä. Siinä vaiheessa ihminen on niin erilainen kuin aiemmin ja se on sellainen mielenhäiriö johon ei oikein ole hoitoakaan.

Sulla on ihme stereotypia uskovaisista miehistä. Olen uskovainen mies, saanko avartaa katsomustasi hiukan. Saanhan jakaa sinullekin "ilosanomaa"?

Hahhah, ei ole stereotypiaa. :D Jaa ihan rauhassa jos se sinua ilahduttaa. Minusta uskonto on niin iso maailmankatsomuksellinen asia, että en voisi sellaisen miehen kanssa olla, joka uskoo. Ystäviä voivat toki olla, mutta kumppaniksi en huoli. Olen ollut ateisti jo aika kauan ja vaatisi jo aikamoisia temppuja että mielipiteeni horjuisi.

Uskonnollisen ihmisen järkeily- ja harkintakykyyn ei voi täysin luottaa. Js parisuhde vaatii luottamusta juuri näihin asioihin.

- En hyväksy enää elämässäni riitaisaa parisuhdetta. Kaiken maailman draamaqueen -naisista on ihan tarpeeksi kokemusta. En yksinkertaisesti jaksa töiden ja muun elämän ohessa jäkätystä, määräilyä, aggressiivisia purkauksia tai ylenpalttista negatiivisuutta. Sun muuta heikosta itsetunnosta kumpuavaa ylilapsellista paskaa.

- Suhteessa pitää olla läheisyyttä ja intohimoista seksiä.

- Yhteisistä tekemisistä huolimatta puolisolla pitää olla ns. "omaa elämää" kuten minullakin eli missään tapauksessa kaikki tutut eivät saa olla yhteisiä vaan molemmilla myös omia kavereita ja omia toisesta riippumattomia harrastuksia. Itse harrastan paljon, enkä voi (enää) sietää sitä, että toinen ei saa mitään itsenäistä tehdyksi vaan odottaa ainoastaan "yhteistä aikaa".

- En halua enää tässä keski-iässä lisää lapsia tai lasten asuvan kanssamme.

Onneksi nykyinen parisuhde täyttää kriteerini, vaimon mukaan myös hänen kriteerinsä, jotka ovat hyvin samankaltaiset.

Mun pitää saada pitää oma uskontoni ja poliittinen kantani ja puolison pitää kantojani näissä asioissa kunnioittaa.

Tämä ei ole niin itsestään selvää kuin mitä voisi luulla. Ei ole harvinaista, että toinen parisuhteessa yrittää saada toisen omalle hyväksi pitämälleen kannalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Hoh hoijaa. Se että seksi on tärkeä tai välttämätön asia parisuhteessa ei tietenkään tarkoita että se olisi ainoa tärkeä tai välttämätön asia. Perus logiikkaa tämä.

Mutta ne muut ovat sen verran merkityksettömiä että suhde loppuu jos seksi loppuu. Ei kompromisseja.

Siis etkö sinä oikeasti ymmärrä mitä eroa on välttämättömällä kriteerillä ja ainoalla merkitsevällä kriteerillä?! Luulin että vain esität yksinkertaista, mutta ehkä et tosiaan tiedä.

Kysymys kuului mistä ei tee kompromisseja ja moni on sanonut että suhde loppuu jos seksi loppuu. Taidat itse olla hyvin yksinkertainen kun ei perus luetunymmärtäminen onnistu.

Huokaus. Yritän vielä kerran.

Se, että jollekulle seksi on välttämätön asia, ei tarkoita että se olisi ainoa merkitsevä asia. Jos joku lähtisi suhteesta seksittömyyden vuoksi, ei tarkoita, että hän "välittää vain seksistä". Hänellä voi hyvin olla myös muita välttämättömiä asioita, joista vain seksi tuli nyt mainituksi.

Esimerkiksi itse tarvitsen parisuhteelta seksiä mutta myös lukuisia muita asioita kuten luottamusta, rakkautta, yhteistä laatuaikaa, keskusteluja, fyysistä läheisyyttä, samankaltaisia elämänarvoja ja niin edelleen. Minkä tahansa puuttuminen johtaisi suhteen päättämiseen.

Olikohan tässä tarpeeksi paksua rautalankaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksistä en jousta

Mielenkiinnosta kysymys teille seksimaanikoille:

Haetteko te ensisijaisesti kumppania seksiä varten ja sen on sitten ihan kiva bonus, että voi esimerkiksi keskustella ja pelata afrikan tähteä toisen kanssa. Tai suurimpana asiana, jakaa koko elämän, murheet, ahdistukset, ilot ja lapset saada myös. Vai haetteko ensisijaisesti kullia/pillua jonka kanssa myöhemmin puhua kunhan kusivehkeitä on saatu hinkattua yhteen?

Tai ainakin tuntuu, että osalle parisuhde = "seurustelu", hyötyminen, seksi, nautinto ja osa ymmärtää parisuhteen koko elämän jakamisena ja sellaisena sielunkumppanuutena jossa haetaan ihmistä kenen kanssa haluaa olla, vanheta ja lopuksi kuolla _turvallisesti_ pois.

En ole seksimaanikko, mutta koska seksi on minulle eräs parisuhteen kynnyskysymyksistä, vastaan tähän silti.

Ensisijaisesti haen parisuhteelta romanttista rakkautta, fyysistä läheisyyttä, seksiä, erotiikkaa, intohimoa, hauskaa yhdessä oloa, yhteistä huumoria, toisen fanittamista ja taiteellista kumppanuutta. Kahden itsenäisen ja omilla jaloillaan seisovan aikuisen parisuhde on minun juttuni.

En halua lapsia, avioliittoa tai kaveria arjen pyörittämiseen. En kaipaa loppuelämän kumppania tai sitä, että toinen on valmis uhraamaan itsensä minun vuokseni. Yhdessä ollaan niin kauan kuin ollaan onnellisia. Eroaminen ei pelota, kun ei ole takertuvaa sorttia, ja oloni on täysin turvallinen yksinkin.

Jos haluat kutsua tätä seurustelusuhteeksi, se sopii oikein hyvin. En ota sitä loukkauksena. Jos suhde muistuttaa useamman vuoden jälkeenkin seurustelusuhdetta, se on minusta fantastinen meriitti. Juuri tätä haluankin.

Kusivehkeiden hinkkaamisesta puhuminen saa sinut vaikuttamaan matalalibidoiselta, aseksuaalilta, seksuaalisesti traumatisoituneelta tai vain naiselta, joka ei ole koskaan saanut hyvää seksiä. Menikö oikein?

Minuakin kiinnostaisi veikkauksen tulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksistä en jousta

Mielenkiinnosta kysymys teille seksimaanikoille:

Haetteko te ensisijaisesti kumppania seksiä varten ja sen on sitten ihan kiva bonus, että voi esimerkiksi keskustella ja pelata afrikan tähteä toisen kanssa. Tai suurimpana asiana, jakaa koko elämän, murheet, ahdistukset, ilot ja lapset saada myös. Vai haetteko ensisijaisesti kullia/pillua jonka kanssa myöhemmin puhua kunhan kusivehkeitä on saatu hinkattua yhteen?

Tai ainakin tuntuu, että osalle parisuhde = "seurustelu", hyötyminen, seksi, nautinto ja osa ymmärtää parisuhteen koko elämän jakamisena ja sellaisena sielunkumppanuutena jossa haetaan ihmistä kenen kanssa haluaa olla, vanheta ja lopuksi kuolla _turvallisesti_ pois.

Seksimaanikkoja täällä ei varmaankaan ole yhtäkään, mutta vastaan ihan normaalina ja terveenä miehenä.

Haen kumppanista kokonaisuutta, siis kaikkea tuota mainitsemaasi. Ei siinä katsota että mikä asia edellä mennään, vaan pitää löytyä kaikkea riittävästi. Sen takia kai suhteessa ollaan, että siitä kumpikin saa haluamiansa asioita ja on onnellinen, eikö niin? Vai riittääkö, että sinä olet tyytyväinen?

Seksiä voisi oikeastaan verrata tässä rahaan. Raha-asiat ovat toinen suuri syy suhteiden kariutumiselle. Silloin kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse olla huolissaan eikä edes puhua, mutta jos sitä ei ole niin se alkaa vaikuttaa kaikkeen. Tai joku vertasi suhdetta lautasmalliin, sekin oli aika osuva. Pitää olla kaikkea sopivasti tai tulee puutostila.

Sinulle tuntuu olevan tuo toisen seura ja turvallisuus se päällimmäinen asia, pelkäät siis yksinäisyyttä ja yksin kuolemista, siitä tulee se paine että jos et saakaan pidettyä kumppania tyytyväisenä joka tavalla ja hän lähteekin. Sen takia sitten purat pelkosi meihin, jotka sanomme ääneen että suhteen pitää olla onnellisuutta tuottavaa tai siinä ei kannata väkisin kitua loppuelämäänsä.

Kyllä minäkin olen suhteessa sillä ajatuksella, että loppuikä tässä ollaan ja kaikista ongelmista selvitään. Mutta niin seurankipeä en ole, ettenkö pärjäisi yksinkin jos vaihtoehtona on pakkopulla onnettomassa suhteessa, jota ei saa korjattua. Siihen ei kannata kenenkään tätä ainoaa elämäänsä haaskata. Toivon yhtälailla, että kumppanini osaa lähteä ajoissa, jos en enää tee häntä onnelliseksi enkä saa tilannetta korjattua.

Vierailija kirjoitti:

tyutut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitäisi olla aseksuaali(suuteenpäin kallellaan) kristitty, joka ei halua lapsia, mutta haluaa lemmikkejä ja asua ulkomailla. Introverttiys olisi plussaa.

Jep, todellakin oon yksin.

Todellakin. Mieskin olisi sinulle vain hamsteri muiden joukossa.

Ai että kun kaksi aseksuaalia löytää toisensa ja ovat onnellisia yhdessä, he ovat silti toisilleen vain hamstereita? Vai kaksi kristittyä? Vai ulkomailla asuvaa? Introverttiä? Avaa nyt ihmeessä :D.

Sinulla on niin äärimmäiset kriteerit, että niiden täyttäminen on ihan oikeasti kiven alla. Oikeastaan haluat sellaisen miehen, jossa ei ole mitään miehisiä ominaisuuksia. Ei seksiä, ei siittämistä, ei edes ulospäin suuntautuvaa luonnetta. Siis hamsteri :p

Löydät helpommin naisen itsellesi. Olen tosissani. Ja miksi ei, kun mikään noista toiveistasi ei vaadi miehisyyttä millään tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtis suhteeseen, jossa olisi ns. "pakko" harrastaa seksiä. Eli parisuhde loppuisi kun seksi loppuisi, nou nou.

En minäkään lähtisi suhteeseen, jossa on pakko harrastaa seksiä. Lähden vain suhteeseen, jossa molemmat haluavat harrastaa seksiä keskenään ja jossa seksi on molemmille hyvin tärkeä asia ja perustarve.

Täällä on silti paljon ihmisiä (kenties myös sinä) joka jättää kumppanin kun tämä ei seksiin ole kykenevä. Seksi menee kuitenkin kumppanin edelle.

P.s jos et tiedä niin haluaminen voi olla jäljellä vaikka seksiä ei olisi.

Parisuhteen päättyminen on normaali osa parisuhteen kaarta. En tiedä miksi se on monelle niin kauhea peikko. Yhdessä ollaan niin kauan kuin se on järkevää ja molemmille antoisaa, ja sitten jatketaan eri teitä.

Jep. Outoa sellainen ajattelu, että kun kerran on aloitettu niin sitten mennään hautaan asti vaikka auton perässä vedettynä. Yksinäisyyttä pelkäävien papparaisten tuskailua.

Useimmille seksin puuttuminen on kynnyskysymys suhteessa, mutta sitä ei saisi sanoa ääneen. Vähän niin kuin puolison muuttuminen rumaksi tai lihavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä pitää olla.

Omaa aikaa myös, ilman että toinen nipottaa siitä.

Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.

Mulla saa olla ystävinä miehiä.

Mä oon aina ihmetellyt mitä tämä kuuluisa oma aika on??

Aikaa joka ollaan vain oman itsen seurassa?

Aikaa joka ollaan kavereiden seurassa?

Mitä tahansa aikaa mitä ei juuri se puoliso ole jakamassa?(toisaalta miten se on omaa aikaa, jos se kuitenkin jaetaan jonkun kanssa?)

Mun mielestä tuo on höpösana sille, että sanoisi suoraan että pitää saada olla puolisosta erillään. Miksi ei voi sanoa näin? Vaan pitää naamioide se "omaksi ajaksi", ihan kuin kaikki aika mitä et ole myynyt(työpanos) ei olisi sinun aikaasi, vaanjonkun toisen. Puolison kanssa vietetty aika on sen puolison aikaa, vain, eikä sinun omaasi ollenkaan, ja tarvitset siitä hyvitykseksi jotain, että kulutit aikaasi puolisoon.

En siis mýmmärrä oman ajan tarvetta, mikäli se ei tarkoita tuota että ollaan oikeasti yksin sen oman itsen kanssa, eikä kukaan ihminen saa ollakilsaa lähempänä.

Varmasti on olemassa kumpaakin sorttia, niitä jotka tarvitsevat lomaa siitä kumppanistaan eivätkä näe parisuhdetta mitenkään ideaalisena tilanteena, kuten myös niitä jotka vain tarvitsevat joskus omaa rauhaa latautuakseen, vaikka kumppanissa ja parisuhteessa ei sinänsä ole mitään vikaa.

Sataa kilsaa ei tarvitse olla väliä, kunhan naapuri ei tule kämppääni.

Vierailija kirjoitti:

tryrytt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tryrtytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun nähteni/kuulteni ei katsota kauhuleffoja (saati että katsoisin itse mukana) tai muita ällöttäviä leffoja/TV-sarjoja, ei kuunnella heviä, psykeä tai musiikkia jossa on rumat tai elämää halventavat lyriikat (lähinnä räppi), eikä olohuoneeseen tule televisiota kuin kuolleen ruumiini ylitse.

Juopottelua tai edes tissuttelua en ala katselemaan, enkä jatkuvaa hiisausta tai muuta päihteilyä.

Piereskely ja röyhtäily on suotavaa tehdä omissa oloissaan, eli jos vaikka makoillaan sohvalla sylikkäin, niin siinä EI pieraista tai röyhtäistä.

Sen sijaan jos molemmat puuhastelee erillään jotain omiaan ja kuulen toisen siinä pierevän, niin se on ok eli ei tarvitse mihinkään vessaan aina juosta (kuuleehan sieltäkin ne äänet).

Ja no säännöllinen seksi olisi tietysti kiva, mutta toki siinä ”suostun” kompromisseja tekemään jos toinen on vaikka sairas.

Sinulle paras kumppani taitaa olla sellainen pahvista leikattu.

Jos on vaikeuksia olla raahaamatta telkkaria olohuoneeseen, olla kuuntelematta pahaa ja levotonta energiaa levittävää energiaa kuulteni, pieremättä tahalleen toisen läsnäollessa, käyttämättä jatkuvasti päihteitä jne., niin on todellakin vaan totaalisen vääränlainen mulle.

Kertoo paljon sinusta, jos nuo kriteerit ovat sinulle utopistiset.:D

En tiedä ketään, jolla telkkari olisi jossain muualla kuin olohuoneessa. Normaalit ihmiset katselevat sitä siellä ja katsovat myös kauhuleffoja ja "ällöttäviä" ohjelmia, mitä ne sitten sinun mielestäsi ovatkin. Toki voi olla lisätelkkareita sitten muissa huoneissa, mutta minusta taas esimerkiksi makuuhuone on jotain ihan muuta kuin telkkaria varten.

Musiikki ei ole pahaa tai hyvää, se on sinun henkilökohtaista arvottamistasi yhdistettynä taikauskoiseen ja todennäköisesti uskonnolliseen ajatteluun, en haluaisi olla sinun arviointiesi armoilla joka asiassa. Päihteistä olemme samaa mieltä.

Kaipa sinäkin olet kantesi löytänyt..

Meillä ei ole telkkaria olohuoneessa vaan ainoa TV työhuoneessa. En katso kauhuelokuvia tai mäiskettä. Eikä meilläkään kuunnella tuollaista musiikkia.

T. Eri

No niin, nythän teitä on jo kaksi.