Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.

En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.

Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.

Vähän outo ajatus, että parisuhde on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa X hyvällä vuodella ostaa Y vaikeaa vuotta. Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä se voi perustua kiitollisuudenvelkaan. Kyllä parisuhteen pitää lisätä molempien onnellisuutta ja hyvinvointia koko ajan, jotta se on oikeudenmukainen.

Aika monelle se onnellisuus ja hyvinvointi näyttää tulevan vain seksin kautta.

Sanoisin että pelkkä seksi ei riitä, mutta jos seksi puuttuu, onnellisuus ja hyvinvointi alkavat kyllä nopeasti rapautua. Kaikki eivät tarvitse seksiä ollenkaan, ja se varmaan helpottaa elämää aika lailla. Itse en seksittömässä parisuhteessa viihtyisi.

Oletko parisuhteessa tällä hetkellä?

Kyllä. Ero sinkkuaikoihin on melkoinen juuri päivittäisen seksin ja fyysisen läheisyyden ansiosta.

Nyt tässä on yhtäkkiä mukana myös läheisyys. Onko seksi ainoa tapa sinulle olla toisen lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.

En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.

Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.

Vähän outo ajatus, että parisuhde on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa X hyvällä vuodella ostaa Y vaikeaa vuotta. Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä se voi perustua kiitollisuudenvelkaan. Kyllä parisuhteen pitää lisätä molempien onnellisuutta ja hyvinvointia koko ajan, jotta se on oikeudenmukainen.

Aika monelle se onnellisuus ja hyvinvointi näyttää tulevan vain seksin kautta.

Sanoisin että pelkkä seksi ei riitä, mutta jos seksi puuttuu, onnellisuus ja hyvinvointi alkavat kyllä nopeasti rapautua. Kaikki eivät tarvitse seksiä ollenkaan, ja se varmaan helpottaa elämää aika lailla. Itse en seksittömässä parisuhteessa viihtyisi.

Oletko parisuhteessa tällä hetkellä?

Kyllä. Ero sinkkuaikoihin on melkoinen juuri päivittäisen seksin ja fyysisen läheisyyden ansiosta.

Nyt tässä on yhtäkkiä mukana myös läheisyys. Onko seksi ainoa tapa sinulle olla toisen lähellä?

Ei suinkaan ainoa. Mutta sinkkumiehenä ei oikein ole mahdollisuuksia esimerkiksi halailuun ja kaverin kainalossa nukkumiseen. Sekä seksuaalinen että ei-seksuaalinen läheisyys ovatkin lisääntyneet huimasti suhteen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Hoh hoijaa. Se että seksi on tärkeä tai välttämätön asia parisuhteessa ei tietenkään tarkoita että se olisi ainoa tärkeä tai välttämätön asia. Perus logiikkaa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä pitää olla.

Omaa aikaa myös, ilman että toinen nipottaa siitä.

Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.

Mulla saa olla ystävinä miehiä.

Mä oon aina ihmetellyt mitä tämä kuuluisa oma aika on??

Aikaa joka ollaan vain oman itsen seurassa?

Aikaa joka ollaan kavereiden seurassa?

Mitä tahansa aikaa mitä ei juuri se puoliso ole jakamassa?(toisaalta miten se on omaa aikaa, jos se kuitenkin jaetaan jonkun kanssa?)

Mun mielestä tuo on höpösana sille, että sanoisi suoraan että pitää saada olla puolisosta erillään. Miksi ei voi sanoa näin? Vaan pitää naamioide se "omaksi ajaksi", ihan kuin kaikki aika mitä et ole myynyt(työpanos) ei olisi sinun aikaasi, vaanjonkun toisen. Puolison kanssa vietetty aika on sen puolison aikaa, vain, eikä sinun omaasi ollenkaan, ja tarvitset siitä hyvitykseksi jotain, että kulutit aikaasi puolisoon.

En siis mýmmärrä oman ajan tarvetta, mikäli se ei tarkoita tuota että ollaan oikeasti yksin sen oman itsen kanssa, eikä kukaan ihminen saa ollakilsaa lähempänä.

Jos on vahvasti ekstrovertti niin ei ymmärrä tietenkään sitä oman ajan tarvetta. Ehkä siitä tulee turvaton olo jos toinen ei ole koko ajan saatavilla, mutta samalla tapaa se on aika raskasta että pitää olla koko ajan skarppina toisen tarpeille. Oma aika on sitä aikaa kun keskityn itseeni ja ehkä kärjistetysti huollan suhdetta itseeni. Silloin olen myös parempi ihminen muille sen sijaan että pakottaisin muut ratkaisemaan sisäiset konfliktit. Usein ihmiset jotka eivät tätä taitoa osaa ovat aika nopeasti kumppanin kimpussa syyllistämässä tätä omista ongelmistaan. Parisuhteessa on myös loppujen lopuksi kaksi erillistä ihmistä ja sen tajuaminen antaa hengittämistilaa kummallekin sekä terveen lähtökohdan erolle jos se joskus tulee ajankohtaiseksi.

Niin kuin tarkkasilmäisenä huomasit, niin kirjoitin että ymmärrän oman ajan, mikäli se on OMAA aikaa.

Kotitöiden tasainen jakaminen. Toki jos toinen tykkää eri kotitöistä kuin toinen, niin kaikkea ei tarvitse tehdä puoliksi, vaan esimerkiksi toinen tiskaa ja toinen imuroi. Mutta mikään perinteisten sukupuoliroolien mukainen jako ei kyllä käy, koska siinä mies tekee kivat ja harvoin tehtävät hommat ja nainen sen päivittäisen hermoja raastavan pakkopullan. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtis suhteeseen, jossa olisi ns. "pakko" harrastaa seksiä. Eli parisuhde loppuisi kun seksi loppuisi, nou nou.

En minäkään lähtisi suhteeseen, jossa on pakko harrastaa seksiä. Lähden vain suhteeseen, jossa molemmat haluavat harrastaa seksiä keskenään ja jossa seksi on molemmille hyvin tärkeä asia ja perustarve.

Täällä on silti paljon ihmisiä (kenties myös sinä) joka jättää kumppanin kun tämä ei seksiin ole kykenevä. Seksi menee kuitenkin kumppanin edelle.

P.s jos et tiedä niin haluaminen voi olla jäljellä vaikka seksiä ei olisi.

Moni asia menee minulla parisuhteen edelle: turvallisuus, terveys, hyvinvointi, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja onnellisuus vain muutamia mainitakseni. Mitään näistä asioista en ole valmis luopumaan parisuhteen vuoksi.

Ei tosiaan kuulosta kauhean terveeltä jos parisuhde on oman elämän tärkein asia. Se kuulostaa enemmän läheisriippuvuudelta.

Saivartelua. Tietenkin joku fyysinen turvallisuus tms ajaa parisuhteen edelle kaikilla tervepäisillä.

Kyse olikin nyt siitä, että sanotaan että maailman täydellisinkään mies ei kelpaisi ja sellainenkin tulee jätetyksi jos tämä panee alle kerran viikossa. Käytännössä seksi ja kulli on ykkösasia, sen jälkeen katsotaan millainen mies on ihmisenä.

Näin se näyttäisi olevan kun lukee vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Mikä on tämä kauhea tarve niillä joille seksi on suhteen ainoa mittari mennä henkilökohtaisuuksiin toista vastaan? Huono itsetunto siitä että tietää ettei oikeasti tunne kumppaniaan kohtaan mitään muuta kuin tarpeen täyttää oma kiintiöseksi? Mikäs siinä jos se sinulle on ainoa asia miksi olla suhteessa. Jää vain kysymys miksi sitten suhteessa ikinä olisit kun voit tarpeesi täyttää muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Hoh hoijaa. Se että seksi on tärkeä tai välttämätön asia parisuhteessa ei tietenkään tarkoita että se olisi ainoa tärkeä tai välttämätön asia. Perus logiikkaa tämä.

Mutta ne muut ovat sen verran merkityksettömiä että suhde loppuu jos seksi loppuu. Ei kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Kun seksi toimii, toimii usein muukin. Ja toisinpäin.

Sanotaan, että jos seksihommat toimii, niin parisuhteessa seksi mietityttää 10 prosenttia ajasta.

Kun ei toimi, niin sitä miettii 90 prosenttia.

Toinen, ettei vaan tarvitse *antaa* ja toinen, että voi kun *saisi*.

Melko harvassa hyvässä tai keskimäärin hyvässä parisuhteessa on pelkkää seksiä ilman läheisyyttä. Kyllä se läheisyys ja seksi kulkevat aika paljon käsi kädessä.

Ja kyllä läheisyys ja seksi on melko monella parisuhteen peruspilari, toki on paljon muitakin tärkeitä asioita.

Mutta ne muut tärkeät asia eivät poissulje seksiä ja läheisyyttä. Kuten jotkut täällä tuntuvat ajattelevan.

Parisuhde on kokonaisuus, siihen kuuluu myös vetovoima toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Hoh hoijaa. Se että seksi on tärkeä tai välttämätön asia parisuhteessa ei tietenkään tarkoita että se olisi ainoa tärkeä tai välttämätön asia. Perus logiikkaa tämä.

Mutta ne muut ovat sen verran merkityksettömiä että suhde loppuu jos seksi loppuu. Ei kompromisseja.

Siis etkö sinä oikeasti ymmärrä mitä eroa on välttämättömällä kriteerillä ja ainoalla merkitsevällä kriteerillä?! Luulin että vain esität yksinkertaista, mutta ehkä et tosiaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Lemmikkieläimiin en suostu millään enää koskaan. Jos sellainen pitäisi puolison saada niin ottaisi oman kämpän sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.

toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.

Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.

No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa. 

Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.

No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun. 

Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.

Niin eli kai sä sit olet kertonut puolisollesi että lähdet heti jos ei ole tarpeeksi seksiä. Miten se olisi reilua että avioliitto vastaisi vaan sun tarpeita.

Parisuhteen täytyy vastata molempien tarpeisiin tai se ei ole oikeutettu. Niinhän kirjoitin ihan tuossa yllä. Oletko kertonut puolisollesi, että edellytät hänen jäävän suhteeseen, jossa vain sinun tarpeesi täyttyvät?

Näet ensisijaisesti parisuhteen kaupankäyntinä. Eikö olisi humaanimpaa joko valita puolisoksi ihminen joka ajattelee kuten sinä tai sitten ihan rehellisesti ostaa rahallisesti nuo palvelut joita vaadit?

Näen parisuhteen oikeudenmukaisena järjestelynä, joka on reilu molemmille. Sinulle on taas okei syyllistää toinen jäämään suhteeseen kanssasi myös sellaisessa tilanteessa, että sinä olet tyytyväinen ja saat kaiken tarvitsemasi kun taas kumppanisi kärsii ja jää vaille. Minun omatuntoni ei tuollaiseen kyllä taipuisi. Sen verran vahva arvo reiluus minulle on.

En ole kommentoinut tähän aiemmin. Isäni ja äitini ovat olleet naimisissa 30 vuotta. Äitini sairastaa Alzheimerin tautia nyt kolmatta vuotta. Isäni on äidin omaishoitaja omasta halustaan ja rakkaudesta. Isäni kärsii tilanteesta todella paljon, mutta kokee, ettei hänellä silti ole vaihtoehtoa toimia toisin. Hän haluaa pitää äidistä huolta. Äitini ei hahmota ihan koko kuviota, kun kognitiiviset kyvyt ovat jo niin alentuneet. Hän kyllä loukkaantuisi ja menisi varmaan vuodessa kolme kertaa huonompaan kuntoon, jos isäni hylkäisi hänet. Reilua? Ei todellakaan. Rakkautta? Kyllä. Parisuhde ei toki ole enää samalla tavalla hyvä kuin ennen, mutta se ei ole heille heidän tilanteessaan mitenkään merkitsevä seikka.

(Ja kyllä, me lapset autamme heitä niin paljon kuin vain voimme. Ja ei, isäni ei mielestäni tarvitsisi toimia niin kuin toimii, mutta mikä minä olen häntä estämään niin kauan kuin hän itse vain jaksaa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella sairas kumppani kieltää toiselta seksin tilanteessa, jossa ei sitä itse pysty harrastamaan? Ei tulisi mieleenkään tuollaista vaatia.

Sairasta todellakin! Kyllä sellainen pihtari on syytäkin jättää jos ei anna vaikka ei itseään haluta.

Siis kieltää seksin kolmannen osapuolen kanssa tietenkin.

Niille joille parisuhde on pelkää seksiä ja suhde loppuu seksin myötä tuskin tämä on ratkaisu. Eiväthän he ole suhteessa ilman seksiä. Sen sijaan kannattaa heille ehdottaa seksin ostamista sen sijaan että ikinä koittaisivat suhdetta solmia.

Jos sinä et tarvitse ja arvosta seksiä, tyydy kaverisuhteisiin ja spermapankkiin sen sijaan että kiusaat normaalin seksuaalisuuden ihmisiä uhrautumisellasi.

Minusta tuntuu että jotkut ovat epävarmoja omasta riittävyydestään, koska eivät koe seksiä samalla tavalla kuin useimmat tällä palstalla sekä valtamediassa. Nykyinen kulttuuri tukee seksuaalista aktiivisuutta sekä sen korostamista, joten muita asioita arvostavat joutuvat etsimään harvapiikkisellä kammalla niitä jotka tuntevat samoin. Siksi puheet siitä että seksi on parisuhteen määrittäjä saa aikaan ahdistusta ja pelkoa yksin jäämisestä. Kyse ei ole siis siitä ettei seksi kiinnosta, mutta sen korostaminen aiheuttaa vastareaktion sekä kokemuksen että mikään muu ihmisissä ei sitten merkitsekään - ainakaan yhtä paljoa.

Mahdollista tuokin, mutta ihmisethän harrastavat vuosi vuodelta vähemmän seksiä. Yhteiskuntamme ei ole mitenkään enemmän seksuaalinen kuin vaikka 90-luvulla, jolloin ihmiset panivat enemmän ja topless-ravintolat olivat ihan juttu.

Voisiko osa syynä olla paineet ja odotukset. Seksistä puhutaan enemmän ja ehkä jo vähän liikaakin ottaen huomioon että se yleensä on kahden ihmisen välinen asia. Enkä tarkoita seksivalistusta vaan ainakin mediassa käytetään seksiä aiheena ahkerasti. Tosin olen jossain keskusteluyhteyksissä ollut ymmärrävinäni että myös seksuaaliterveydestä puhuttaessa sen merkitystä korostetaan paljon. Siinä hyvä jos ehtii tutustua omaan seksuaalisuuteen kun joku toinen on jo kertomassa mitä sen kuuluu olla.

Iso tissit. Kunnon kannut pitää olla, muuten ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.

toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.

Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.

No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa. 

Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.

No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun. 

Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.

Niin eli kai sä sit olet kertonut puolisollesi että lähdet heti jos ei ole tarpeeksi seksiä. Miten se olisi reilua että avioliitto vastaisi vaan sun tarpeita.

Parisuhteen täytyy vastata molempien tarpeisiin tai se ei ole oikeutettu. Niinhän kirjoitin ihan tuossa yllä. Oletko kertonut puolisollesi, että edellytät hänen jäävän suhteeseen, jossa vain sinun tarpeesi täyttyvät?

Näet ensisijaisesti parisuhteen kaupankäyntinä. Eikö olisi humaanimpaa joko valita puolisoksi ihminen joka ajattelee kuten sinä tai sitten ihan rehellisesti ostaa rahallisesti nuo palvelut joita vaadit?

Näen parisuhteen oikeudenmukaisena järjestelynä, joka on reilu molemmille. Sinulle on taas okei syyllistää toinen jäämään suhteeseen kanssasi myös sellaisessa tilanteessa, että sinä olet tyytyväinen ja saat kaiken tarvitsemasi kun taas kumppanisi kärsii ja jää vaille. Minun omatuntoni ei tuollaiseen kyllä taipuisi. Sen verran vahva arvo reiluus minulle on.

En ole kommentoinut tähän aiemmin. Isäni ja äitini ovat olleet naimisissa 30 vuotta. Äitini sairastaa Alzheimerin tautia nyt kolmatta vuotta. Isäni on äidin omaishoitaja omasta halustaan ja rakkaudesta. Isäni kärsii tilanteesta todella paljon, mutta kokee, ettei hänellä silti ole vaihtoehtoa toimia toisin. Hän haluaa pitää äidistä huolta. Äitini ei hahmota ihan koko kuviota, kun kognitiiviset kyvyt ovat jo niin alentuneet. Hän kyllä loukkaantuisi ja menisi varmaan vuodessa kolme kertaa huonompaan kuntoon, jos isäni hylkäisi hänet. Reilua? Ei todellakaan. Rakkautta? Kyllä. Parisuhde ei toki ole enää samalla tavalla hyvä kuin ennen, mutta se ei ole heille heidän tilanteessaan mitenkään merkitsevä seikka.

(Ja kyllä, me lapset autamme heitä niin paljon kuin vain voimme. Ja ei, isäni ei mielestäni tarvitsisi toimia niin kuin toimii, mutta mikä minä olen häntä estämään niin kauan kuin hän itse vain jaksaa.)

Äiti voi hylätä lapsensa. Aikuinen ihminen ei voi hylätä aikuista kumppania. Parisuhteen voi kyllä päättää.

En deittaile enää miehiä, joilla on lapsia. Juu, tiedän että juuri sinun lapsesi ovat poikkeuksellisia eivätkä aiheuta mitään häiriötä mutta ei siltikään, kiitos vaan.