Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtis suhteeseen, jossa olisi ns. "pakko" harrastaa seksiä. Eli parisuhde loppuisi kun seksi loppuisi, nou nou.
En minäkään lähtisi suhteeseen, jossa on pakko harrastaa seksiä. Lähden vain suhteeseen, jossa molemmat haluavat harrastaa seksiä keskenään ja jossa seksi on molemmille hyvin tärkeä asia ja perustarve.
Täällä on silti paljon ihmisiä (kenties myös sinä) joka jättää kumppanin kun tämä ei seksiin ole kykenevä. Seksi menee kuitenkin kumppanin edelle.
P.s jos et tiedä niin haluaminen voi olla jäljellä vaikka seksiä ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtis suhteeseen, jossa olisi ns. "pakko" harrastaa seksiä. Eli parisuhde loppuisi kun seksi loppuisi, nou nou.
En minäkään lähtisi suhteeseen, jossa on pakko harrastaa seksiä. Lähden vain suhteeseen, jossa molemmat haluavat harrastaa seksiä keskenään ja jossa seksi on molemmille hyvin tärkeä asia ja perustarve.
Täällä on silti paljon ihmisiä (kenties myös sinä) joka jättää kumppanin kun tämä ei seksiin ole kykenevä. Seksi menee kuitenkin kumppanin edelle.
P.s jos et tiedä niin haluaminen voi olla jäljellä vaikka seksiä ei olisi.
Moni asia menee minulla parisuhteen edelle: turvallisuus, terveys, hyvinvointi, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja onnellisuus vain muutamia mainitakseni. Mitään näistä asioista en ole valmis luopumaan parisuhteen vuoksi.
Ottamatta sen enempää kantaa suuntaan tai toiseen niin siinä ei ole mitään väärää että kokee muut asiat ensisijaisesti tärkeämmiksi kuin seksin tai toisinpäin. Pää-asia että ei vaadi kumppaniaan muuttumaan mieleisekseen ja uskaltaa rohkeasti etsiä sopivaa kumppania eikä jäädä roikkumaan ensimmäiseen. Se minua häiritsee eniten haluttomuus keskusteluissa että kumppania syyllistetään ja painostetaan puolin tai toisin. Toisinaan jopa kyseenalaistamalla kumppanin "normaalius". Tuo jos mikä on kypsymätöntä ja lapsellista. Nähdään pelkkää vikaa siinä toisessa ja oikeutetaan oma ruma käytös ja typeryys sillä. Sen takia on tärkeää ymmärtää että parisuhteita on yhtä monenlaisia kuin ihmisiä, eikä ole mitään sääntöjä ja normeja jota kaikkien pitää orjallisesti seurata.
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta sen enempää kantaa suuntaan tai toiseen niin siinä ei ole mitään väärää että kokee muut asiat ensisijaisesti tärkeämmiksi kuin seksin tai toisinpäin. Pää-asia että ei vaadi kumppaniaan muuttumaan mieleisekseen ja uskaltaa rohkeasti etsiä sopivaa kumppania eikä jäädä roikkumaan ensimmäiseen. Se minua häiritsee eniten haluttomuus keskusteluissa että kumppania syyllistetään ja painostetaan puolin tai toisin. Toisinaan jopa kyseenalaistamalla kumppanin "normaalius". Tuo jos mikä on kypsymätöntä ja lapsellista. Nähdään pelkkää vikaa siinä toisessa ja oikeutetaan oma ruma käytös ja typeryys sillä. Sen takia on tärkeää ymmärtää että parisuhteita on yhtä monenlaisia kuin ihmisiä, eikä ole mitään sääntöjä ja normeja jota kaikkien pitää orjallisesti seurata.
Tämä johtuu pitkälti siitä, että eroamista pelätään ja se nähdään kaameana epäonnistumisena eikä normaalina osana useimpien parisuhteiden kulkua. Jos kahden ihmisen tarpeet, arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat eivät kohtaa, silloin kuuluukin erota hyvillä mielin eikä yrittää muuttaa toista. Toisen autonomian kunnioittaminen on parisuhteen kulmakiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtis suhteeseen, jossa olisi ns. "pakko" harrastaa seksiä. Eli parisuhde loppuisi kun seksi loppuisi, nou nou.
En minäkään lähtisi suhteeseen, jossa on pakko harrastaa seksiä. Lähden vain suhteeseen, jossa molemmat haluavat harrastaa seksiä keskenään ja jossa seksi on molemmille hyvin tärkeä asia ja perustarve.
Täällä on silti paljon ihmisiä (kenties myös sinä) joka jättää kumppanin kun tämä ei seksiin ole kykenevä. Seksi menee kuitenkin kumppanin edelle.
P.s jos et tiedä niin haluaminen voi olla jäljellä vaikka seksiä ei olisi.
Parisuhteen päättyminen on normaali osa parisuhteen kaarta. En tiedä miksi se on monelle niin kauhea peikko. Yhdessä ollaan niin kauan kuin se on järkevää ja molemmille antoisaa, ja sitten jatketaan eri teitä.
Itsenäisyys ja omillaan toimeen tuleminen on minulle tärkeää. En halua joutua huolehtimaan toisesta tai katsomaan perään. Hänellä täytyy olla oma elämä harrastuksineen, arkineen ja ihmissuhteisiin. En halua olla kenellekään koko maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtis suhteeseen, jossa olisi ns. "pakko" harrastaa seksiä. Eli parisuhde loppuisi kun seksi loppuisi, nou nou.
En minäkään lähtisi suhteeseen, jossa on pakko harrastaa seksiä. Lähden vain suhteeseen, jossa molemmat haluavat harrastaa seksiä keskenään ja jossa seksi on molemmille hyvin tärkeä asia ja perustarve.
Täällä on silti paljon ihmisiä (kenties myös sinä) joka jättää kumppanin kun tämä ei seksiin ole kykenevä. Seksi menee kuitenkin kumppanin edelle.
P.s jos et tiedä niin haluaminen voi olla jäljellä vaikka seksiä ei olisi.
Moni asia menee minulla parisuhteen edelle: turvallisuus, terveys, hyvinvointi, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja onnellisuus vain muutamia mainitakseni. Mitään näistä asioista en ole valmis luopumaan parisuhteen vuoksi.
Ei tosiaan kuulosta kauhean terveeltä jos parisuhde on oman elämän tärkein asia. Se kuulostaa enemmän läheisriippuvuudelta.
Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.
En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.
Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.
En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.
Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.
Vähän outo ajatus, että parisuhde on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa X hyvällä vuodella ostaa Y vaikeaa vuotta. Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä se voi perustua kiitollisuudenvelkaan. Kyllä parisuhteen pitää lisätä molempien onnellisuutta ja hyvinvointia koko ajan, jotta se on oikeudenmukainen.
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Entä sitten kun et enää pysty itse hoitamaan asioitasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jousta siinä että molemmilla pitää olla omat asunnot kohtuullisen matkan päässä toisistaan. En halua etäsuhdetta mutta en myöskään asua yhdessä kenenkään kanssa. Kumpiakin on jo kokeiltu.
Tää sopis mullekkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Entä sitten kun et enää pysty itse hoitamaan asioitasi?
Jos ei palkattu ja kunnallinen apu riitä, poistun oman käden kautta. En halua jäädä taakaksi muille. Romantiikkaa ja hoivaa en halua sotkea toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sehän on jokaisen miehen oma valinta ketä panee ja ketä ei, onko viettiensä vietävissä oleva koira vai ei.
En kykene kunnioittamaan nylkyttäviä koiria, miehestä tulee samantien säälittävä reppana silmissäni jos saan tietää, että se on pannut jotain perunaa ja harrastaa tuollaista kuppaisen nylkkykoiran elämää.En nimenomaan pidä tuollaista käytöstä miehekkäänä, kummallista kun jotkut miehet niin kuvittelevat.
Miehekäs käytöshän on sellaista jämyä ja kunnioitusta herättävää, ei mitään rupinen pippeli pystyssä ympäri pitäjiä juoksentelua ja tuhnujen panemista ”kunhan on joku”
Niin, täytyyhän niitä miehiä mollata, tavalla tai toisella. Miehen seksihalut naista kohtaankin on väärin, pihtailla pitäisi kuin nainen ;)
Naiselle kaikki on oikein, eikö niin? Vähän seksiä tai paljon seksiä, aina oikein. Miehelle se taas on väärin, jollain tavalla saadaan käänettyä sellaiseksi että väärin meni!
Vierailija kirjoitti:
Seksiä pitää olla.
Omaa aikaa myös, ilman että toinen nipottaa siitä.
Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.
Mulla saa olla ystävinä miehiä.
Mä oon aina ihmetellyt mitä tämä kuuluisa oma aika on??
Aikaa joka ollaan vain oman itsen seurassa?
Aikaa joka ollaan kavereiden seurassa?
Mitä tahansa aikaa mitä ei juuri se puoliso ole jakamassa?(toisaalta miten se on omaa aikaa, jos se kuitenkin jaetaan jonkun kanssa?)
Mun mielestä tuo on höpösana sille, että sanoisi suoraan että pitää saada olla puolisosta erillään. Miksi ei voi sanoa näin? Vaan pitää naamioide se "omaksi ajaksi", ihan kuin kaikki aika mitä et ole myynyt(työpanos) ei olisi sinun aikaasi, vaanjonkun toisen. Puolison kanssa vietetty aika on sen puolison aikaa, vain, eikä sinun omaasi ollenkaan, ja tarvitset siitä hyvitykseksi jotain, että kulutit aikaasi puolisoon.
En siis mýmmärrä oman ajan tarvetta, mikäli se ei tarkoita tuota että ollaan oikeasti yksin sen oman itsen kanssa, eikä kukaan ihminen saa ollakilsaa lähempänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.
En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.
Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.
Vähän outo ajatus, että parisuhde on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa X hyvällä vuodella ostaa Y vaikeaa vuotta. Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä se voi perustua kiitollisuudenvelkaan. Kyllä parisuhteen pitää lisätä molempien onnellisuutta ja hyvinvointia koko ajan, jotta se on oikeudenmukainen.
Aika monelle se onnellisuus ja hyvinvointi näyttää tulevan vain seksin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.
Työssäkäyvä mieheni sairastui vakavasti, sitä ennen olimme miettineet eroa. Tajusin, etten pysty jättämään häntä. Mies oli välillä sairaalassa, välillä kotona täysin autettavana, kun mikään ei enää toiminut. Viimeiset viikot sairaalassa, missä vietin kaikki illat.
Erittäin raskasta 24/7, mutta jälkeenpäin ajatellen jäi hyvä mieli, kuitenkin yritin. Mies ei loppupeleissä enää muistanut, että olimme eroamassa; aina suukoteltiin ja siliteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä pitää olla.
Omaa aikaa myös, ilman että toinen nipottaa siitä.
Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.
Mulla saa olla ystävinä miehiä.Mä oon aina ihmetellyt mitä tämä kuuluisa oma aika on??
Aikaa joka ollaan vain oman itsen seurassa?
Aikaa joka ollaan kavereiden seurassa?
Mitä tahansa aikaa mitä ei juuri se puoliso ole jakamassa?(toisaalta miten se on omaa aikaa, jos se kuitenkin jaetaan jonkun kanssa?)
Mun mielestä tuo on höpösana sille, että sanoisi suoraan että pitää saada olla puolisosta erillään. Miksi ei voi sanoa näin? Vaan pitää naamioide se "omaksi ajaksi", ihan kuin kaikki aika mitä et ole myynyt(työpanos) ei olisi sinun aikaasi, vaanjonkun toisen. Puolison kanssa vietetty aika on sen puolison aikaa, vain, eikä sinun omaasi ollenkaan, ja tarvitset siitä hyvitykseksi jotain, että kulutit aikaasi puolisoon.
En siis mýmmärrä oman ajan tarvetta, mikäli se ei tarkoita tuota että ollaan oikeasti yksin sen oman itsen kanssa, eikä kukaan ihminen saa ollakilsaa lähempänä.
Minulle oma aika tarkoittaa aikaa, jonka voin käyttää syventyneenä johonkin minua kiinnostavaan tekemiseen niin, ettei minua häiritä eikä kukaan tarvitse minulta mitään. Se lataa minua eri tavalla kuin vaikka sukulaisissa käyminen, joka vie energiaa vaikka vapaaehtoista onkin, tai teatteriharkat, joiden vaikutus energiatasoihin on neutraali.
Kyllä minä tarvitsen erillään oloa myös mutta se on eri asia ja liittyy enemmän parisuhteen laatuun kuin omaan jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.
En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.
Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.
Vähän outo ajatus, että parisuhde on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa X hyvällä vuodella ostaa Y vaikeaa vuotta. Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä se voi perustua kiitollisuudenvelkaan. Kyllä parisuhteen pitää lisätä molempien onnellisuutta ja hyvinvointia koko ajan, jotta se on oikeudenmukainen.
Aika monelle se onnellisuus ja hyvinvointi näyttää tulevan vain seksin kautta.
Sanoisin että pelkkä seksi ei riitä, mutta jos seksi puuttuu, onnellisuus ja hyvinvointi alkavat kyllä nopeasti rapautua. Kaikki eivät tarvitse seksiä ollenkaan, ja se varmaan helpottaa elämää aika lailla. Itse en seksittömässä parisuhteessa viihtyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jyrkkiä näkökantoja täällä osalla. En usko, että kukaan erityisemmin haluaisi olla esimerkiksi omaishoitaja, mutta jos joskus kävisi niin, että tuon tulevan aviomieheni kunto huononisi esim jonkun sairauden takia ja hän tarvitsisi omaishoitajaa, en todellakaan voisi kuvitella hylkääväni häntä. Sillä tavoinko kiitätte yhteisistä onnellisista vuosista? Toki jos niitä onnellisia vuosia ei ole niin sitten ymmärrän lähtemisen.
En myöskään ymmärrä tuota, että heti lähdetään jos seksiä ei ole. Asiasta pitää keskustella ja hyväksyä se, että elämässä voi tulla kausia kun toinen ei ole halukas/kykenevä seksiin. Toki silloinkin jos toinen ei halua edes puhua asiasta eikä ole valmis etsimään asiaan ratkaisua, on ymmärrettävää jossain vaiheessa lopettaa suhde.
Itselleni tärkeitä asioita ovat luottamus ja läheisyys. Henkistä ja fyysistä läheisyyttä pitää olla. Eikä sen fyysisen läheisyyden pidä/tarvitse johtaa aina seksiin. Lähden myös suhteeseen sillä oletuksella että toiseen voi luottaa ja odotan myös että toinen luottaa minuun.
Vähän outo ajatus, että parisuhde on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa X hyvällä vuodella ostaa Y vaikeaa vuotta. Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä se voi perustua kiitollisuudenvelkaan. Kyllä parisuhteen pitää lisätä molempien onnellisuutta ja hyvinvointia koko ajan, jotta se on oikeudenmukainen.
Aika monelle se onnellisuus ja hyvinvointi näyttää tulevan vain seksin kautta.
Sanoisin että pelkkä seksi ei riitä, mutta jos seksi puuttuu, onnellisuus ja hyvinvointi alkavat kyllä nopeasti rapautua. Kaikki eivät tarvitse seksiä ollenkaan, ja se varmaan helpottaa elämää aika lailla. Itse en seksittömässä parisuhteessa viihtyisi.
Oletko parisuhteessa tällä hetkellä?
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta jos en haluaisi seksiä en kyllä olisi ikinä parisuhteistakaan kiinnostunut. Arki hoituu ihan omin voimin. Siinä mielessä seksi on kyllä ensisijainen parisuhdetarve.