Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olimme isäni kanssa kaupoilla aikeissa ostaa huoneeseeni matto. Tarkastelimme ensin muutamassa liikkeessä niitä, ja isäni halusi katsoa vielä kolmannesta.

Se kolmas matto miellytti minua eniten ja oli halvin. Isäni jutteli myyjän kanssa hinnasta ja valehteli, että muissa liikkeissä oli kyllä halvempia mattoja. Minä olin silloin 5-6-vuotias ja äiti oli aina opettanut että valehdella ei saa. Kuiskasin isälle, että kyllähän tämä matto on halvempi kuin ne muut.

Isä raahasi minut hiuksista autoon ja alkoi karjua, että älä ikinä tule siihen sotkemaan kun hän tekee kauppoja. En saanut lopulta minkäänlaista mattoa.

Ymmärrän sikäli pointin, mutta raivota pienelle lapselle tuolla tavalla - sitä en ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui yliopistossa ensimmäisen vuoden opintoja aloittaessani. Kävellessäni ruokalaan vieressäni käveli  yksi vuosikurssiltamme, todella pitkä ja laiha ja mallinnäköinen nainen. Kehuin häntä tästä, että vau sä voisit olla kyllä loistava malli. Hän suuttui, en muista mitä töksäytti takaisin. 

Ymmärrän että keskivertoa lyhyemmät/pidemmät ihmiset ovat saaneet koko elämänsä ajan kuulla asiasta, mutta mielestäni ei ole hyvää käytöstä loukkaantua hyväntahtoisuudesta. Mistä kukaan voi tietää onko henkilöllä kompleksi asiasta x joten kehuminen on kielletty.

Mistä alapeukut? Kiinnostaa, en ymmärrä mitä väärää on kehua positiiviseksi nähtyä asiaa toisessa. Toiset eivät saa koskaan kehuja ulkonäöstään. Ehkä jotkut saavat sitten niin paljon että se oikeuttaa käyttäytyä töykeästi.

Mun naurulle on suututtu. Siis joku kertoi vitsin ja nauroin. Sivussa ollut tuttu haukkui mut pystyyn.

Eräällä opiskelututulla on tapana viedä ihan kauheasti tilaa ja hän alkaa helposti käyttäytyä jopa hieman hysteerisesti. Saatetaan esim. tehdä parityötä, niin hän puhuu puhuu puhuu koko ajan ja jotenkin kiihdyttää itseään johonkin kummalliseen mielentilaan. En aina jaksa vastailla, jos hän alkaa esim. puhua täysin asian vierestä tai ei ymmärrä lopettaa vitsiä ajoissa tms. En siis ole mitenkään tyly, mutta en vain jaksa olla yleisönä ja komppailla koko ajan toista jossain aivan randomeissa asioissa. Puhukoot minun puolestani, mutta itse saatan vajota ajatuksiini, yrittää viedä "keskustelun" takaisin aiheeseen tai jopa kaivaa puhelimen esille, mitä en yleensä ihmisten seurassa kovin helposti tee. Viime kerralla tämä pulisija suuttui kun yritin ihan neutraalisti katkaista monologin ja ohjata keskustelun ryhmätyön aiheeseen. Kutsui minua ylpistelijäksi ja tiukkapipoksi ja häipyi niskojaan nakellen.

Koulussa yksi poika suuttui kun lauloin. En muista mitä lauloin mutta se ei liittynyt kyseiseen poikaan mitenkään. Veti minua turpaan niin että sain mustan silmän.

Puhuin vahingossa kaverini päälle, pyysin anteeksi, ja kaveri itki ja kiukutteli siitä yli tunnin. Oli vähän kännissä, mutta en pidä sitä minään puolustuksena. Nykyään ei olla enää kavereita.

Ja siis ymmärän kyllä että päällepuhuminen on ärsyttävää, mutta kun kyseessä oli täysi vahinko ja pyysin heti anteeksi, niin miksi pitää tehdä isompaa draamaa asiasta?

Mulle tuli kadulla juttelemaan joku vanhempi setämies, jolta tuli ensi alkuun ihan asiallista juttua, kunnes puhe kääntyi mun ikään tmv. ja tältä tuli hieman odottamaton toteamus, että "sua voi vähän opettaa" ja korosti sanoja lantion liikkeillä. Sen jälkeen tää henkilö meinasi ottaa mua käsivarressa ja lähtä viemään (ilmeisesti kotiinsa, kun oli ilmoittanut asuvansa just siinä suunnassa mihin oli lähdössä). Kun sanoin että älä koske, kun en tykkää, niin setämies suuttui ja alkoi keuhkota että "Miks sä sanoit noin epäystävällisesti? Sul on pakko olla joku ongelma! Sul on ihan taatusti munat tuolla sun vaatteiden alla!"

Istuttiin kaverin kanssa viime kesänä rannalla juttelemassa ihan omia juttuja (ollaan kaksvitosia) ja paikalle taapersi kaksi setä-ikäistä umpikännissä ja alkoivat sönköttämään meille omiaan. Sanottiin, että oltaisiin mielummin rauhassa eikä haluta seuraa. Hopeaketut tietenkin suuttuivat. Oltiin kuulemma kiittämättömiä ja meillä oli tietenkin hiekkaa just siellä :D Onneksi kuitenkin häipyivät. Kyllä setämiehet osaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini suuttui ja aloitti puolen vuoden mykkäkoulun, kun menimme naimisiin kaikessa hiljaisuudessa, koska emme pitäneet häitä, vaikka hän itse oli suositellut paria viikkoa aikaisemmin, ettei kannata mennä naimisiin ja ettei hän ainakaan ala järjestää häitä.

Myöhemmin hän suuttui, kun oli tehnyt ruokaa, jossa broileri oli jäänyt raa’aksi emmekä uskaltaneet syöttää sitä lapsellemme.

Kerran hän suuttui, kun poikamme,olikin allerginen koiralle. Koirani oli jäänyt venhemmilleni muutettuani kotoa. Hän ilmoitti, että entinen koirani pitää lopettaa ja sanoin asian sopivan minulle ja voin varata jopa ajan. Mitään ei tapahtunut. Kun koira piti,lopulta,lopettaa noin viiden vuoden kuluttua, oli se juuri äidilleni kova,paikka.

Älä,käytä,joka,välissä,pilkkua,kiitos!

Pilkut,tulivat, vahingossa, mutta, saat, anteeksi, enkä, provosoidu.

Morsiammen, morsiammen,morsiammen, kielipoliisille fuck you

Joo sama, absolutismia ei jotenkin pidetä edes mahdollisena vaihtoehtona. Pääsääntöisesti saan ongelmitta sen Pommacin alkumaljavaiheessa, mutta sitten kuulee myös näitä:

"Ai ei kelpaa? Tää on ilmaista hei, ei tarvi maksaa!"

"Ootko sä raskaana?"

"Saako kysyä... Ootko sä joskus ollut alkoholisti?"

"Mikset ota, kaikkihan ottaa! On se kumma kun ei kelpaa!"

"Ei pieni drinkki haittaa jos sä autolla oot! Ai et oo, hehehh, no hölökyn kölökyn!"

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan kun kaveri pyysi lainaamaan nappikuulokkeitani. Sanoin että en todellakaan anna niitä kenellekään lainaksi, että nehän tungetaan syvälle korviin. Ei toisten vaikkuja kiitos. Kaveri suuttui ja alkoi haukkumaan hygieniafriikiksi.

Mä sain korvatulehduksen kun käytin korvatulppia, joita kaveri oli käyttäyt. Oli muuten helvetin pitkä ja tuskallinen tauti.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin närästää ihmiset jotka suuttuu ihan turhasta. Jos on mielenterveysongelmia niin itellekin helpompi yrittää hoitaa niitä ja opetella hallitsemaan tunteitaan. Yleinen negatiivisuus ja vihamielisyys ovat vaan yksinkertaisesti huonoja asioita. Tai en tiedä onko siinä kyse jostain vallankäytöstä joidenkin kohdalla mutta aika säälittävää jos tuo on ainut tapa vaikuttaa muihin ihmisiin.

Kiteytit hyvin asian ytimen. Kyseessä on siis keinojen puute. Eli toimivien keinojen puute vaikuttaa toisiin ja saada asioita soljumaan haluamaansa suuntaan. Suuttuminen ja huutaminen on todella huonoja keinoja.

Kaikkein hirveintä tätä on katsella perheissä, joissa vanhemmilla ei ole muita keinoja vaikuttaa lapsiinsa kuin nuo edellä mainitut. Aikuisena sitä sentään voi poistua paikalta ja pitää huolen siitä, ettei tarvitse enää ikinä olla missään tekemisissä. Lapsilla ei ole mitään suojaa.

Opettaja suuttui kun itkin kuollutta kissaani. Laittoi reissuvihkoon äidille terveiset, että harkitsi jättämistäni jälki-istuntoon "turhan itkeskelyn takia". Seuraavana päivänä äiti antoi minun jäädä kotiin , oli  perjantai ja maanantaina kiikutin opelle reissuvihkon jossa oli äidin terveiset "Annoin Sadun surra kotona, kun siellä ei kerran surra saa. "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui yliopistossa ensimmäisen vuoden opintoja aloittaessani. Kävellessäni ruokalaan vieressäni käveli  yksi vuosikurssiltamme, todella pitkä ja laiha ja mallinnäköinen nainen. Kehuin häntä tästä, että vau sä voisit olla kyllä loistava malli. Hän suuttui, en muista mitä töksäytti takaisin. 

Ymmärrän että keskivertoa lyhyemmät/pidemmät ihmiset ovat saaneet koko elämänsä ajan kuulla asiasta, mutta mielestäni ei ole hyvää käytöstä loukkaantua hyväntahtoisuudesta. Mistä kukaan voi tietää onko henkilöllä kompleksi asiasta x joten kehuminen on kielletty.

Mistä alapeukut? Kiinnostaa, en ymmärrä mitä väärää on kehua positiiviseksi nähtyä asiaa toisessa. Toiset eivät saa koskaan kehuja ulkonäöstään. Ehkä jotkut saavat sitten niin paljon että se oikeuttaa käyttäytyä töykeästi.

Ei toisen ulkonäköä kannata kommentoida, varsinkin jos et tunne ihmistä. Et voi tietää minkälaisia traumoja tai sairauksia voi toisella olla, ja mukavaksi tarkoitettu kommentti voikin osua hermoon. Vähän niin kun jos onnittelet raskaudesta ihmistä joka on vaan lihonut, tai laihtumisesta ihmistä joka onkin sairastunut syömishäiriöön. Parempi olla hiljaa, niin ei tule vahingossa loukanneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui yliopistossa ensimmäisen vuoden opintoja aloittaessani. Kävellessäni ruokalaan vieressäni käveli  yksi vuosikurssiltamme, todella pitkä ja laiha ja mallinnäköinen nainen. Kehuin häntä tästä, että vau sä voisit olla kyllä loistava malli. Hän suuttui, en muista mitä töksäytti takaisin. 

Ymmärrän että keskivertoa lyhyemmät/pidemmät ihmiset ovat saaneet koko elämänsä ajan kuulla asiasta, mutta mielestäni ei ole hyvää käytöstä loukkaantua hyväntahtoisuudesta. Mistä kukaan voi tietää onko henkilöllä kompleksi asiasta x joten kehuminen on kielletty.

Mistä alapeukut? Kiinnostaa, en ymmärrä mitä väärää on kehua positiiviseksi nähtyä asiaa toisessa. Toiset eivät saa koskaan kehuja ulkonäöstään. Ehkä jotkut saavat sitten niin paljon että se oikeuttaa käyttäytyä töykeästi.

Sinun mielestäsi mallin työ ja mallina olo ovat ilmeisestikin tavoiteltavissa olevia asioita. Mistäpä sinä tiedät, vaikka kehumasi nainen pitäisi malleja vähemmän älykkäinä?

Enkä nyt siis todellakaan väitä, että mallien työssä olisi jotain väheksyttävää.

Lapsuuden traumojako purkautui? kirjoitti:

Olin mieskuljettajana autossa niin, että vieressäni istui yksi ja takana toinen aikuinen nainen. Erehdyin ennen liikkeelle lähtöä, t.u.r.v.a.l.l.i.s.u.u.s.s.y.i.s.t.ä, kysymään rutiiniluontoisesti kanssamatkustajiltani "onko turvatyöt kiinni?".

Takapenkiltä tuli sähäkät vihaiset äkki-kilarit (muka moisesta ääripaapovasta ja äärialentuvasta kysymyksestä).

Minäkin kerran kuskasin autolastillisen teinejä bileisiin ja kysyin saman kysymyksen. Urputtivat hetken mutta sanoin että tämä auto ei liiku metriäkään ennen kuin on vyöt kiinni, toinen vaihtoehto on kävellä 10 km paikalle ja aamuyöllä takaisin. Kuului takapenkiltäkin nätit napsahdukset.

Vierailija kirjoitti:

Istuttiin kaverin kanssa viime kesänä rannalla juttelemassa ihan omia juttuja (ollaan kaksvitosia) ja paikalle taapersi kaksi setä-ikäistä umpikännissä ja alkoivat sönköttämään meille omiaan. Sanottiin, että oltaisiin mielummin rauhassa eikä haluta seuraa. Hopeaketut tietenkin suuttuivat. Oltiin kuulemma kiittämättömiä ja meillä oli tietenkin hiekkaa just siellä :D Onneksi kuitenkin häipyivät. Kyllä setämiehet osaa!

Apua, tästä tuli mieleen, kun olimme parhaan kaverini ja tämän vanhempien kanssa ruotsinlaivalla joskus 15-kesäisenä. Seuraamme lyöttäytyi pari umpikännistä kolmekymppistä miestä. Toinen heistä alkoi kovasti tehdä tuttavuutta ja kommentoi ulkonäköämme, varsinkin minun. En muista mitä vastasimme, mutta tyyppi alkoi kiihtyä jostain syystä, varmaan siitä, että emme lämmenneet hänen jutuilleen. Sitten hän alkoi lehottaa vaimostaan, joka on kuulemma niin upea ilmestys, ihan Demi Mooren näköinen. Kaverini tokaisi tähän, että jos se on niin upea niin mitä sä meistä haluat" tai vastaavaa. Tyyppi räjähti aivan käsiin, huusi "te ette tajua mitään!" ja nousi pöydästä niin rajusti että pöytä ja tuolit melkein kaatuivat. En vieläkään ymmärrä, mitä meidän olisi pitänyt tajuta...

Radiosta sattui tulemaan Irinan Hiljaisuus-biisi kun siivoilin kotonani. Silloinen miesystäväni tuli paikalle juuri kun kuului

"Liian usein kaipaan niitä hetkiä ett saisin yksin nukahtaa ja herätä Ei tarvis jännittää ja sisintänsä selvittää kun ei sitä ymmärrä itsekään"

Olin kuulemma tarkoituksella "soittanut" sen kohdan juuri kun hän tuli sisään ja viesti oli tarkoitettu hänelle. Lähti vihaisena menemään :D 

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri siivoamassa lähes ojasta koirani jätöksiä kun joku vanhempi pariskunta pysähtyi vähän matkan päähän huutelemaan hyvin rumaa kieltä ja monta kirosanaa käyttäen että siivoa ne koirasi jätökset. Sitähän minä olin juuri tekemässäkin kyyryssä kakkapussi kädessä.

Tyypillistä koiravihaajilta tuo raivoaminen. Itse aikanaan kaupungissa asuessa tuohon törmäsi vähän väliä. Usein koirat olivat jossain nuuskimassa ihan rauhassa, kun puskista hyppäsi naama punaisena raivoava ihminen. Joskus vastasin raivoajalle, joka sanoi rauhassa nuuskivan koirani paskantavan nyt väärään paikkaan, että koirat eivät tietääkseni pasko kirsusta.

Kerran olin silloisten koirieni ja lapseni kanssa lenkillä ollessani noin 25-v, kun uppo-outo n. 50 v nainen pyöräili vastaan, aivan yllättäen täti alkoi huutaa minulle, että kyllä minunkin kannattaisi hankkia itselleni elämä sen sijaan, että luuhaan piskien kanssa. Ok, selvä, olinkin juuri tavannut tulevan mieheni ja aikeissa muuttaa maalle sieltä betoniviidakosta.

Tapasin kerran mukavalta vaikuttavan miehen ja pitkien jutustelujen jälkeen päädyttiin vaihtamaan numeroita. Seuraavana aamuna hän tekstasi minulle aamulla 7 aikoihin, itse nukuin vielä silloin enkä yleensä herää puhelimen ääniin koska olen hyvin sikeäuninen, niin kävi tälläkin kertaa. Seuraava viesti tuli 10 yli 7, sen jälkeen puoli kahdeksalta, sen jälkeen kahdeksalta, jokainen viesti oli rumempaa kieltä kuin edellinen, kuinka olen narttu yms ja johdin häntä eilen harhaan ja nyt en sitten vastaa viesteihin. Herätessäni 9 aikaan ja lukaistuani viestit lähetin hänelle viestin että olin nukkunut vielä niihin aikoihin kun viestitteli, mutta jos hän suuttuu siitä kun en ole silloin vielä vastannut niin tämä taisi olla tässä. Ei vastannut siihen mitään takaisin.