Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Tämä tapahtui vuosia sitten. Olin muuttanut jo omilleni ja tulin kotona käymään. Vieraita oli tullut käymään, joita tietenkin tervehdin asiaan kuuluvalla tavalla. Arvelin, että äiti olisi siihen tyytyväinen, mutta kaikkea muuta. Sain kuulla koko seuraavan viikon jatkuvaa nälvimistä, pään aukomista ja suoranaista v..ttuilua, kun vain avasin suuni. Äiti vei minut vielä rautatieasemalla ja ennenkuin ehdin astua autosta ulos, tämä alkoi raivota kuinka ei tarvitse tulla enää koskaan, jos tulen samanlaisella "Euroopan omistajan asenteella". Olin sanaton. Ilmeisesti olin tervehtinyt näitä vieraita liian reippaasti ja se oli taas lietsonut äidin raivoon. Oikea tapa olisi ollut hiipiä hiljaa ja vaatimattomasti piiloon. Joitakin vuosia myöhemmin otin asian esille ja äiti kielsi koko tapahtuman täysin väittäen, että ei muista sellaista.

Koiralla ummetusripulipaska.

Oli talvi, käytin tiuhaan ulkona, koira koitti kakkia, mutta mitään ei tule ulos. Koira tuskissaan ja syötin lääkkeitä.

Erään kerran olin mäen päällä, koira tykkäsi kiivetäaina lumikinoksen päälle kakkimaan, ei tullu silloinkaan mitään, mutta mäen alhaalta kuuluu huuto "ONKO SULLA KAKKAPUSSEJA, NE KAKAT PITÄÄ KERÄTÄ, TUONKO SULLE????"

Huudan että nyt ei tullut kakkaa vaikka kui yritti, on ummetusta. Hänelläkin koira ja kaivo taskustaan pusseja riuhtoen.

"KERÄÄ V**TU NEPASKAT POIS JUM**AUTA!!!"

Siinä vaiheessa ei jaksanut kuunnella meuhkaavaa akkaa joka ei usko ettei ole kakkaa ja koira tuskissaan vieressä.

Otan pussin ja koukkaan siihen lunta ja lähdin pois.

Up

Opiskeluaikoina oli yksi samoilla luennoilla käyvä tyttö. Olimme tuttuja ja pyörimme samoissa porukoissa. 

Jossain vaiheessa tuo sitten alkoi seurustelemaan serkkunsa kanssa. 

No sitten jossain bileissä kun kaikki olivat humalassa vitsailtiin ihan hyvässä hengessä tuosta jutusta ja satuin sanomaan jotain sen tyylistä että ehkäisy kannattaa ainakin pitää kunnossa jos ei halua synnyttää kaksipäistä lasta jolla on kuusi ja puoli sormea.

Tuolloin kaikki, myös tuo tyttö, nauroivat asialle. Välit säilyivät ihan hyvinä kunnes vaan elämä ohjasi eri suuntiin.

No, sitten noin 4-5 vuotta tuon jälkeen aloin saamaan outoja viestejä ensin vieraasta numerosta ja sitten facebookissa. Selvisi että kyseessä oli tuo tyttö. Oli nähnyt vaivaa kaivaakseen minun numeroni ym. Haukkui minua, moraaliani ja luonnettani, sanoi että olen nyt varmaan tyytyväinen. Kertoi miten p*ska ihminen olen ja miten kukaan normaali ihminen ei toivo lapselle pahaa ja että minun täytyy olla todella sairas päästäni.

Minulla ei ollut mitään hajua mistä tuo puhuu, mutta sain sitten jotenkin tankattua kaiken kiroilun ja syyttelyn keskeltä että hän oli jonkun aikaa sitten saanut sen saman serkkunsa kanssa lapsen, jokaoli vaikeasti vammainen ja tämä oli minun syytäni sen iki vanhan vitsin takia. Ei sen takia että tyttö sukulaistaan. 

Tuota häiriköintiä jatkui vielä pitkään sen jälkeen kun sain selville mistä oli kyse ja lakkasin vastaamasta tälle.

Tuosta kuolleen kissan suremisesta suuttumisesta on minullakin kokemus. Olin työkkärin höpöpöpö kurssilla ollut jo muutaman viikon ajan kun pahasti sairas kissani jouduttiin lopettamaan, päätin kuitenkin seuraavana päivänä mennä sinne kurssille ihan normaalisti karenssin pelossa. Olin kurssinvetäjälle kissan kuolemasta kertonut mutta hän laittoi silti osallistumaan juttuihin. Jossakin vaiheessa päivää ohjelmassa oli että kurssilaiset muodostaa parit, ja tekee pienen tarinan kolmesta annetusta kuvasta ja sitten esittävät sen muille. Mulla oli tosi paha olla kissan takia ja olin hiljainen ja yritin itkua pidätellä ja ei siitä tarinan teosta mitään meinannut tulla kuten ei niitä sitä edeltävistäkään jutuista kun kurssin pitäjä sitten otti silmätikuksi raivoten minun latistavan kaikkien muidenkin tunnelman kun olen vaan hiljaa ja alakuloinen ja pilaan yhteishengen ihan kokonaan. 

Saunasta

Ka**a opettaja suuttui kun kävin terottamassa kynää

Meillä on muistisairas äiti, jonka raha-asioita veljemme hoitaa. Olimme sisareni kanssa tiliotteita lukiessamme ihmetelleet runsasta ruokakaupassa käyntiä. Sitten sisareni oli pari päivää äitini luona ja sanoi, että niinä päivinä veljellämme ei pitäisi olla mutään syytä käydä ruokakaupassa koska hän oli ostanut ruoat. No eikös tiliotteella ollut juuri noina päivinä ostoja n. 70 eurolla. Laitoin siskolleni viestin, että mitäs nyt tehdään. Ja sain käsittämätön skitson paskamyrskyn päälleni, että kuulemma rutkutan turhaan. Otti päähän. Ja tämän jälkeen en ole tiliotteita halunnut nähtäväkseni.

En syö ollenkaan mitään muuta lihaa paitsi mökkijärvestä katiskaan uineet kalat kesäloman aikana. Kukin saa mielestäni syödä mitä tahtoo ja tämän asian mainitsin kun erikseen kysyttiin. Tehotuotettua lihaa syövä työkaveri suuttui ja väitti tämän olevan eläinrääkkäystä. En tiedä tajusiko hän sitäkään seikkaa, että ne katiskat tarkistetaan päivittäin, eikä vaan heitetä sinne ja jätetä lojumaan.

Olin kuntokeskuksen lapsiparkissa töissä. Paikalle saapui n. 3,5-vuotias tyttö, joka kävi useamminkin hoidossa. Hän vaikutti erittäin kipeältä, taisi nenää niiskuttaa ja näytti hieman väsyneeltä ja punakalta (lapsiparkkiin ei saanut edes tuoda kipeitä lapsia). Kysyin lapselta ilmeisesti sitten intuitiivisesti hieman liian myötätuntoisella äänensävyllä, että mitä hänelle kuuluu. Huomasin jo tässä jättövaiheessa hänen äitinsä heittävän minulle närkästyneen katseen. Myöhemmin äiti pyysi minut hetkeksi oven ulkopuolelle juttelemaan kahden kesken ja alkoi huutaen raivoamaan minulle siitä, että olin kysynyt hänen lapsensa kuulumisia :D hänen mukaansa olin ollut liian säälivä hänen lastaan kohtaan ja annoin ymmärtää, että hän on mielestäni huono äiti, joka laiminlyö lastaan ja hän ei mielellään kuulisi moisia syytöksiä. Aikoi kuulemma myös valittaa esimiehelleni asiasta. Tilanne oli niin absurdi, että naurua pidätellen selitin sen olevan normaalia kysellä lapsilta kuulumisia ja jutella heidän kanssaan, ja että sanokoot asiasta eteenpäin, jos hänelle tulee siitä parempi mieli.

Olen päätellyt hänen tunteneen jo valmiiksi pientä syyllisyyttä siitä, että toi kipeähkön ja väsyneen lapsensa hoitoon, joten hän tulkitsi "vihjailuni" eli normaalin kanssakäymiseni lapsensa kanssa julmaksi kritiikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli kadulla juttelemaan joku vanhempi setämies, jolta tuli ensi alkuun ihan asiallista juttua, kunnes puhe kääntyi mun ikään tmv. ja tältä tuli hieman odottamaton toteamus, että "sua voi vähän opettaa" ja korosti sanoja lantion liikkeillä. Sen jälkeen tää henkilö meinasi ottaa mua käsivarressa ja lähtä viemään (ilmeisesti kotiinsa, kun oli ilmoittanut asuvansa just siinä suunnassa mihin oli lähdössä). Kun sanoin että älä koske, kun en tykkää, niin setämies suuttui ja alkoi keuhkota että "Miks sä sanoit noin epäystävällisesti? Sul on pakko olla joku ongelma! Sul on ihan taatusti munat tuolla sun vaatteiden alla!"

Kamalaa, pelottavaakin, kun ei mielenterveysongelmaista tunnista päällepäin. Ihan ystävällisesti käyttäytyvä ihminen voikin yhtäkkiä olla tosi pelottavasti käyttäytyvä. Yleensä ovat miehiä. Useimmiten yliystävällinen ja kohtelias herrasmies onkin tosiasiassa ihan sekopää. Näitä olen nähnyt monta ja usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitin trivial pursuitissa, amiksen käyneenä.  Eliitti-lukio tyttis suuttui suunnattomasti.

tosta jo kauan aikaa, ja on tullu käytyä kouluja, vähän eri järjestyksessä vain kuin suurimmalla osalla .

Hahaa. Tästä tuli mieleen, kun meidät vietiin kerran firman piikkiin keilaamaan ja syömään. Mukana oli firman talouspäällikkö, jota kukaan ei ollut aiemmin tavannut, vinguttamassa korttia. Selvisi, että hän on fanaattinen keilaaja. Hanskat ja kaikki mukana. Minä en ollut koskaan aiemmin keilannut, mutta jotenkin onnistuin saamaan koko porukasta parhaat pisteet. Talouspäällikkö ei jättänyt minua rauhaan koko iltana. Jatkuvasti kyseli että miksi pitää kokemuksestaan valehdella. Ei ollut vissiin kuullut aloittelijan onnesta. 

Sama juttu kävi veljeni tyttöystävän kanssa, kun pelattiin jotain strategiakorttipeliä. Suuttui aivan älyttömästi, kun satuin voittamaan. En jaksanut pelata enää uudelleen niin tähän kommentoi "et uskalla, kun pelkäät että nyt sitten häviät kuitenkin". Minulle voittamisella ei ole illanistujaisissa ollut mitään väliä niin en kykene ymmärtämään tätä.

Tulipa niin elävästi mieleen oma elämäni ensimmäinen keilauskokeilu. Ryhmässämme oli yksi paljon harrastanut mies joka halusi omasta ehdotuksestaan pelata meitä kaikkia muita vastaan, oli ilmeisesti varma voitostaan. Minä olin ensimmäisenä vuorossa ja siinä hillittömästi naureskellen vitsailin että teenpä tästä nyt kaadon. Kaikki repesivät nauruun kun aloittelijan moukantuurilla tulikin kaato. Tämä mies ei sitten voittanut, ei lähimainkaan, ja naama oli sen näköinen. Syy oli kuulemma minun, sen kaadon jälkeen häneltä meni itsevarmuus :D

Ei voi elämä olla noin vaikeaa, ne pippurit sieltä mihinkään maistu josvei pureskele tai sitten siirtää ne lautasen reunalle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muistisairas äiti, jonka raha-asioita veljemme hoitaa. Olimme sisareni kanssa tiliotteita lukiessamme ihmetelleet runsasta ruokakaupassa käyntiä. Sitten sisareni oli pari päivää äitini luona ja sanoi, että niinä päivinä veljellämme ei pitäisi olla mutään syytä käydä ruokakaupassa koska hän oli ostanut ruoat. No eikös tiliotteella ollut juuri noina päivinä ostoja n. 70 eurolla. Laitoin siskolleni viestin, että mitäs nyt tehdään. Ja sain käsittämätön skitson paskamyrskyn päälleni, että kuulemma rutkutan turhaan. Otti päähän. Ja tämän jälkeen en ole tiliotteita halunnut nähtäväkseni.

Neitimäistä toimintaa. Annat siis veljesi surutta käyttää muorin rahoja omiin ostoksiina!

Itse ainakin nostaisin asian esille

Vierailija kirjoitti:

Näitä opettajien kilahteluja on näköjään hämmentävän paljon, täältä yksi lisää.

Tokaluokkalaisena meidän piti kirjoittaa aine sukulaisistamme. Olin jokin aika sitten kuullut, että enoni oli saanut töitä Makuunin myyntipäällikkönä. En muistanut koulussa sitä nimikettä ja kirjoitin että enoni on makuunin johtaja. Tästä hyvästä opettaja käski minun jäädä tunnin jälkeen juttelemaan. Hän huusi päin naamaani, että aikuisten työpaikoilla ei koskaan saa leuhkia ja sain tunnin jälki-istuntoa. En vieläkään tajua mikä siinä suututti opettajaa niin kovasti.

Tästä tulikin mieleen kun ensimmäisellä tai toisella luokalla joululoman jälkeen opettaja joko pyysi kaikkia kertomaan miten joulu oli mennyt tai antoi tehtävän kirjoittaa aiheesta. En muista tarkkaan. Alakoululaiselle tietty lahjat olivat joulun ykkösjuttu, joten kaikkien kertomukset keskittyivät niihin. Minä sain kuitenkin opettajalta jälkeenpäin nuhtelun leuhkimisesta. Olin ilmeisesti saanut liian hienoja lahjoja, enkä lapsena tajunnut perheeni olleen pikkupaikkakunnan mittapuulla keskivertoista paremmin toimeentuleva.

Samaiselta opettajalta sain ruokalassa toruja kun pilkoin ruokaani kuulemma liian pieniin paloihin, mitä en käsitä vieläkään.

Minulle suuttui pariskunta molemmat vaimo ja mies.

Vaimo sai päähänsä että hän haluaa lähteä I.r.a.k.i.n k.u.r.d.i.s.t.a.n.i.a.a.n saarnaamaan Jumalan sanaa. ( Miehensä sieltä kotoisin).

Tulivat sanomaan että minä voisin lainata rahaa sitä varten.

Kysyin summaa ja se olisi ollut minun kuukausipalkan verran. Jotain pienempää summaa luulin.

Sanoin että ei käy kun on omatkin menot vuokra, ym.

Suuttuivat siitä minulle. Miehensä oli sanonut tälle vaimolleen että: Sinulla on huono kaveri kun ei lainaa rahaa ja vielä noin hyvään tarkoitukseen.

Kukaan ei sitä rahaa tälle naiselle lainannut mutta saivat sitten pankista lainaa.

(Se matka jäi siltä vaimolta tekemättä).

Minulle on suututtu, kun en lähtenyt muutaman oluen ottaneena kuskiksi heittämään kaverin kaveria kotiinsa kolmen kilometrin päähän. Kaveri oli sitten lähtenyt itse ajamaan parin promillen humalassa ja sai tuomion törkeästä rattijuopumuksesta poliisipartion kiinnitettyä huomionsa ojassa lojuvaan autoon. Tuomio oli kuulemma minun syyni, kun en ollut lähtenyt kuskiksi.

Olin 19 v., asiakas suuttui, kun tervehdin kassalla ”Terve!”

“Siis sanoitko sä mulle terve?” Luulin ensin, että suuttui liian tuttavallisesta tervehdyksestä, minkä tavallaan ymmärrän kun ihmisillä on välillä eri käsitys kohteliaisuudesta ja meidän pikkuliikkeessä pomokin tervehti asiakkaita näin. Mutta ei, kuulemma ei olisi saanut sanoa terve, koska hän on sairas. Päältä päinhän tätä ei tietenkään näkynyt.

Annoin joskus netin roskalavaryhmässä sohvaa, nimikkeellä "kahden istuttava sohva" Joku nainen lähetti vihaisia yksityisviestejä, että ai eikö sinkku saa hakea, kaikilla ei ole kuule sitä kumppania :D En ymmärrä miten tuon pystyi käsittämään noin.

Ex-poikaystävä soitti yllättäen (lankapuhelinaikana 80-luvulla) työpaikalleni ja kertoi soittavansa Rovaniemeltä. Kerroin, että siellähän minäkin olin monta vuotta. Hän kysyi miksi ja kerroin opiskelleeni oikeustiedettä. Sain yksitavuisen vastauksen ja luurin korvaani.