Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kyydissäni ollut työkaveri suuttui kun motorilla vaihdoin vaihteen vitoselta kutoselle. Ei autossa voi olla kuin viisi vaihdetta ja pakki!

Ensin eräs ystävä jankutti aina, että minä en sano ääneen todellisia tunteitani tai ajatuksiani. Olen todella harkitseva ja en koskaan halua loukata. Itse hän sanoo kaikenlaista, jota itse ainakin katuisin jälkikäteen.

Lopulta tuli vastaan yksi tilanne jossa hän loukkasi minua, ja sillä kertaa sitten sanoin asiasta. Tästä seurasi riita, jonka jälkeen hän syytti minua vuoroin puhumattomuudesta ja vuoroin siitä että sanoin asiasta.

Tästä alkoikin sitten ystävyytemme alamäki, emme ole enää juurikaan tekemisissä. Tämä siis siksi että lopultakin avasin suuni.

Ystävälläni on joku ongelma sen suhteen, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 10 vuotta mutta meillä on omat asunnot emmekä ole naimisissa. Eikä kukaan ole uskonnollinen.

Ostin ok:n hiljattain ja hänen käytöksensä on eskaloitunut siihen että hän suu vaahdossa vauhkoaa että sinkku ostaa perhe-asunnon.  Ja hänen mielestään olen sinkku koska olemme pitäneet omat asunnot  eikä minua ole kiinnostanut mennä naimisiin.

Hypomaanikko ei sanonut mitään suoraan. Vaan sairaalloisesti kuvitteli minun salakuuntelevan kokoajan toimiston toista nurkkaa. Jotakin hän sinä päivänä höpötteli vähistä töistä. En kuunnellut.

Jälkikäteen sain tietää miten kamala ihminen olin kun en ollut tullut hänen kanssaan kuusia riisumaan.

Ei oltu pyydettykään. Tyyppi muuttui tosi agressiiviseksi kohtaani.

Päästiin sitten pomon kanssa keskustelemaan. Kun tarkoituksella karjuin painumaan. V..uun.

Ei ole ensimmäinen mielisairas työpaikalla joka omista harhoistaan suuttuu mulle ja tuskin viimeinen. Ei mulla ois ollu aikaa sinäpäivänä muutenkaan mihinkään ylimääräiseen.

Lapsena kävin kaverini kanssa 20km pyörälenkillä ja kävimme siinä samalla myös pelaamassa tennistä paikallisen hotellin kentällä.

Kun äitini kuuli tenniksen peluusta myöhemmin, niin hän sai aivan järkyttävän raivarin, että olin valehdellut hänelle, kun olin sanonut hänelle menevämme pyöräilemään!

Äidilläni on ystävä,jonka luona hän käy pari kertaa viikossa kahvittelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Eilen vein äidilleni rahkapullia reilusti ja sanoin että voisi sitten viedä ystävälleen osan. Tänään sain tämän ystävän lapselta haukkumaviestin että kyllä hän huolehtii oman äitinsä syömisistä ilman minun puuttumistanikin.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan joku hullu vanha akka suuttui kadulla siitä, että minulla oli peittävässä tunikamaisessa puserossa koristeena kaistale pitsiä. Huom. pitsi oli vieläpä kankaan päällä, joten siitä ei näkynyt mitään läpi. Jotain se huusi ohimennessään "vai kuvittelee olevansa seksikäs kun puserossa on pitsiä!" Onneksi vanhat hullut akat alkaa kuolemaan pois.

Niitähän tulee koko ajan lisää. Kun väestö elää vanhemmaksi, on muistisairautta enemmän joukossamme. Kun avohoito (hoitamattomuus) lisääntyy, ovat hullut kaduilla.

Kävin  veljelleni kaupassa kun hänellä selkä tohjona. Pyysi tuomaan  RedBull blueberryn, otin sinisen tölkin jossa luki "juneberry " koska luulin  sen olevan  oikea (väri hämäsi ja mulla on aika huono näkö).

Veli suuttui ja huusi mulle, osta opaskoira! Veljeni on 35 ei 15.

Äitipuoleni suuttui kun tuli raskaaksi, vihjaili vahingosta ja päivitteli kauhistuneena asiaa. Olin 25vuotias, asuin lapsen isä kanssa yhdessä ja vauva oli toivottu. Välit äitipuoleeni olivat tuohon asti olleet hyvät, mutta nyt ne kylmenivät sillä tuon kauhistelun päälle teki selväksi, ettei aio ostaa vauvalle mitään. 

Kun vauva syntyi käänsi kelkkansa ja oli niin innoissaan mummoudesta, näpäytin  "sinä et ole mummi, Marketta, äitini ja Teron äiti ovat ovat. "

Eräs tuttuni päätti jostain syystä, että hän haluaa lopettaa yhteydenpidon minuun ja kielsi minua ehdottomasti ottamasta minuun enää ikinä yhteyttä. Minä sitten totesin, että hyvä on en sitten enää ota yhteyttä sinuun enää jos et halua. Muutaman päivän päästä hän alkoi soittelemaan minulle, lähettelemään tekstiviestejä ja sähköposteja. En vastannut puheluihin ja viestit poistin lukematta. Hän kuitenkin vain jatkoi yhteydenpitoa kuukausikaupalla ja yhteiset tutut kertoivat hänen olevan todella vihainen kun en vastaa enkä ota yhteyttä. Lopulta hän lopetti yhteydenpidon. Vieläkin reilun 10 vuoden päästä ihmettelen, että miten siitä voi suuttua, jos itse käskee olematta ottamatta yhteyttä mutta sitten suuttuu kun en ota yhteyttä häneen tai vastaa hänelle? 

Kaverini näki facessa kuvan isosta altakastelu yrttiruukustani johon olin itse tehnyt muovista väliseinät, etteivät yrttien juuret sekaannu toisiinsa. Hän kyseli mistä olin ostanut ruukun tilanjakajat ja suuttui kun kerroin tehneeni ne itse, hänen mielestään tuollaisia ei voi tehdä, vaan ne on varmasti ostettu jostain, enkä vain halua kertoa hänelle. Nyt hän pommittaa minua viesteillä vaatien minua kertomaan ostopaikan ja kertoo tutuillemme kuinka itsekäs olen kun en paljasta ostopaikkaa, että hän saisi samanlaiset. 

Tuttavallani oli tapa tupsahtaa kylään miltei päivittäin aivan yllättäen, monesti oli itellä joku tärkeä homma tai meno.Kerran mainitsin ihan nätisti voisitko soittaa ja kysyä sopiiko minulle. Ei ole sen jälkeen käynyt eikä soittanut. No, sopii minulle.

Sairasteluun liittyen saan toisinaan huimauskohtauksia, jotka menevät itsestään ohi. Olen kertonut avoimesti tästä joogaohjaajalle ja muutamalle muulle tuntilaiselle. Huimauskohtaus iski tunnilla ja lepäilin matolla lähes koko tunnin. Tunnin jälkeen kävely oli vähän hoipertelevaista, mutta olin tilannut taksin, joten minun piti päästä vain ison rakennuksen yläkerroksista etuovelle. Yksi tuntilaisista veti kilarit, koska "en sano, miten voi auttaa". Hän huusi minulle, että olen tyly, kylmä ja epäystävällinen, yritti tarttua väkisin käsikynkkään, mutta onneksi toinen tuntilainen nappasi hänet pois ja blokkasi kiukunpuuskan. Tilanne oli se, että liikkuminen vaati aika paljon keskittymistä ja jatkuva raju huimaus on aika väsyttävää. Ei minua juuri voi auttaa tai en tiedä miten. Häntä ilmeisesti harmitti avuttomuuden tunne, kun näkee jonkun voivan huonosti. Ja jos ei voi auttaa, on hankalaa. Mutta en minä voi antaa kenenkään hakea hajusuoloja tai talutella minua vain siksi, että heillä olisi parempi mieli. Ihan on riittävästi siinä huimauksessa. 

Naapuri oli viemässsä kaatopaikalle vanhan puutarhapöydän ja sain sen siksi ilmaiseksi. Purin pöydän, hioin ja petsasin puuosat ja etsin puuttuvien ruuvien tilalle uudet ja sain itselleni nätin sopivan kokoisen pöydän muutaman viikonlopun aherruksen jälkeen. Naapurini ihasteli taitojani ja oli tyytyväinen ettei pöytä mennyt hukkaan.  Äitini suuttui kun kuuli mitä tein ja ilmoitti että minun pitää maksaa naapurilleni, annan köyhän ja ahneen vaikutelman kun sain hienon pöydän (lähes) ilmaiseksi. Oma työni ei näköjään ole minkään arvoista.

Vuokranantaja suuttui kun maksoin siivouslaskun saatuani sen. Eivät voineetkaan pidättää koko vuokravakuutta kelalta noiden muutama kympin takia.

Naapuri soitti poliisille kun olimme kaataneet isohkon koivun hänen mukaansa ilman vuokranantajan ja kaupungin lupaa pihaltamme. Me vain satumme omistamaan talon + tontin ja kaupungin edustaja oli käynyt lahon toteamassa ja antamassa kaatoluvan. No, naapuri veti sitten herneen nokkaan kun sai tosi asiat tietoonsa ja yhtenä päivänä yllätimme hänet pihaltamme moottorisahan kanssa, hän aikoi kaataa kostona ison tammen, jonka tiesimme olevan suojeltu yksilö. Jouduimme lopulta soittamaan poliisit paikalle kun humalainen ukko alkoi riehua käynnissä olevan moottorisahan kanssa. Ukko vietiin putkaan rauhoittumaan ja sai kai sakot riehumisestaan.

Nyt naapurista ei ole kuulunut mitään pariin vuoteen, mutta kuulemma kertoo kaikille että olemme puun vihaajia ja kaadoimme koivun ihan vain häntä kiusatakseen. Ja olemme myös valehtelijoita jotka eivät oikeasti omista mitään vaikka niin väitämme. Avohoito on ihanaa, onneksi muut naapurit ovat mukavia.

Vanhempani suuttuivat aikoinaan kun heillä ollessani maksoin yhden laskun läppärilläni. Olisi pitänyt pitää oikeuksistani kiinni ja vaatia palvelua. Tämä olisi tietenkin tarkoittanut jonottamista tuntikausia arkipäivänä konttorissa.

Ex-vaimo aikoinaan suuttui mulle siitä, että hänen unessaan minä olin kuulemma pettänyt häntä. Olin kyllä hämmentynyt tuosta tunteenpurkauksesta. Onneksi hän jälkeenpäin kuitenkin käsitti sen, ettei hänen unella ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Tapahtui 1980-luvulla. Äitini oli vihainen, kun en suostunut heittämään jouluista päivystyskeikkaa yhdelle firmalle, jossa olin ollut kesätöissä. Olin tavallaan nollatuntisopimuksella aikana, jolloin se ei ollut,tapana. Firma ei tarjonnut lupaamiaan tunteja ja kotona piti päivystää aikana ennen kännykkää, että onko sinä päivänä töitä vai ei. Sitten, kun kerran kävin heittämässä kolmen ja puolen tunnin keikan 15 mk:n, jo tuohon aikaan surkealla tuntipalkalla, niin työnantajalle tuli ongelma, kun hänellä ei ollut kuin 50 mk: n ja vitosen setelit, joten piti käydä huoltoasemalla vaihtamassa rahaa, että saattoi maksaa minulle tasarahan 52,50.

Kertonut omat kokemukset ketoilusta ja pätkäpaastosta. Eivät toimineet omalla kohdalla --> saat palstahullut perääsi.