Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Eksäni suuttui mulle siitä kun minä pysyin rauhallisena kun hän purki turhautumistaan pomoonsa huutamalla minulle.

Vierailija kirjoitti:

Minulle selvisi nyt, että miksi minulle oli suututtu tyhjästä. No mustamaalaajahan se oli asialla hoveineen.

Sama täällä. Tai siis odottelen vielä suuttumisen syyn selviämistä. 

Laitoin kahviini kauramaitoa. Maitoon saa sekoittaa vain kunnon maitoa, tai kermaa jos sitä on, ei saa pilata maitoa muilla litkuilla...

Toisen ihmisen lähettämistä viesteistä. Ei ollut osaa eikä arpaa minulla asian kanssa.

Työkaveri suuttui ja meni ihan tolaltaan, kun olin kirjoittanut kynällä hänelle työohjeet johonkin paperilappuun ja jossain saksalaisessa nimessä oli vahingossa saksalainen ß-ässä kahden s-kirjaimen sijasta. Olin kuulemma tehnyt sen tahallani hänen nolaamisekseen. Joutui vielä naispuoliselta työkaverilta kysymään. Saksan puhuminen puhelimessa oli joillekin tilanteessa sivullisille työkavereille tuskallista kuunneltavaa ja liian hyvän englannin vääntäminen puhelimeen toisen kuullen oli myös lähes rikosluontoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttuu jos laitan lapsille aamupalaleivät ja juomat valmiiksi pöytään, heitä ei saisi kuulemma palvella. Tänä aamuna sama riita. En voi käsittää.

Jotkut miehet on kateellisia jopa omille lapsilleen puolisonsa huomiosta. On kyllä hiton outoa.

Meillä oli noin,isä kateellinen ja mustasukkainen jos äiti huomioi meidät piti olla hiljaa ja näkymätön, isä näki erityisesti punaista jos äiti halasi meitä.

olin varautunut lähtee juhliin jossa oli tiedossa herkkuruokaa, mutta sairastuinkin ilmoitin etten pääse tulemaan, sain loppuelämäksi vihat niskaani.

Vierailija kirjoitti:

Pärjäsin peruskoulussa liian hyvin. Minulla oli kaveri, joka sai yrittämälläkin vain maksimissaan seiskoja. Hän oli vakuuttunut, että kymppini tulivat jostain suosimisesta tms. Jonkun kerran hän meuhkasikin tästä niin, että paikalla oli joku opettaja. Hän sitten luki johonkin reaalikokeeseen kerrankin todella hyvin ja sai jälleen tasoisensa numeron. Hän oli kiukkuinen pitkän aikaa.

Sama oli lukiossa yksi tyttö, jota harmitti, kun menin hänen ohitseen englannin kielen taidossa. Hän oli kuitenkin käynyt yhtenä kesän kielikurssillakin. Eromme ei ollut suuri (ehkä 9,5 ja 10), mutta hänpä tykkäsi vertailla jatkuvasti. Varmaan itsekin vertailin, mutta en kyllä ääneen sanonut mitään (muitaakseni, ehkä aika kultaa muistot). 

Eräs kaverini suuttui verisesti kun pärjäsin talouskoulussa paremmin kuin hän. Se kuulemma johtui siitä että olin mielistellyt opettajia.

Kaikesta suuttujia löytyy, olen huomannut. Se on alkanut häiritä niin paljon, että olen siivonnut rankalla kädellä ystäväpiiriäni. Katselen itse ihmisiä vaaleanpunaisten lasien läpi, enkä ole aikuisiällä koskaan todennut tarvetta arvostella tai mitätöidä läheisiäni. Olen sen sijaan joutunut itse siihen asemaan, että minua tai minun tekemisiäni syytetään kunkin henkilökohtaisesta pahasta olosta. Siihen en lähde mukaan.

Lukioaikana kun tapasin vapaa-ajalla erään pojan ja siitä sitten ensirakkaus ja lempi leihahti ja hykertelin vain itsekseni onnellisena, enkä heti lähtenyt koko maailmalle kuuluttamaan poikkiksestani, niin silloinen bestikseni suuttui kun en ollut heti hänelle kertonut. Piti kolme viikkoa mykkäkoulua. (hän kai näki meidät yhdessä jossain jäätelökioskilla tms. ja siksi alkoi kyselemään).

Toinen mykkäkoulu alkoi kun hän uteli että "oottekste jo ollu silleen?" ja sanoin että joo, niin hänelle oli kova pala minun neitsyyden menetykseni.

Sisko soitti kiukkupuhelun kun olin kertonut olevani raskaana, haukkui maan rakoon kun menen tekemään jotain tällaista ilman lupaa. Äiti kertoi myöhemmin että sisko oli katkera kun ehdin ensin ( saada lapsen), kun hän sentään oli naimisisissa ja miehellä oma firma. Ei olla 30 vuoteen oltu tekemisissä, näköjään vieläkin harmittaa.

Oltiin kaverin kanssa lähdössä viihteelle kaupunkiin. Pyydettiin toinen kaveri mukaan. Asuimme maalla ja minä olin kuskina mennen tullen.

Meillä oli kiva ilta kolmen tytön kesken. Hieman hämmästytti kun tuo toinen kaveri ilmoitti illan päätteeksi, että hän kertoo sitten, kun haluaa seuraavaksi olla tekemisissä entisten kaveriensa kanssa.

Tästä on aikaa 30+ vuotta, vieläkään en tiedä mistä tuo purkaus aiheutui. Ja hän todellakin poistui elämästäni siitä lähtien. Olisi silti kiva joskus tavata hänet ja kuulla, mitä hänen elämäänsä kuuluu nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttuu jos laitan lapsille aamupalaleivät ja juomat valmiiksi pöytään, heitä ei saisi kuulemma palvella. Tänä aamuna sama riita. En voi käsittää.

Minkä ikäiset lapset?

Naapuri suuttui koska olin muiden hallituksen jäsenten kanssa muuttanut yhtiöjärjestystä niin että vuodevaatteet voi tuulettaa parvekkeelta. Hän oli aikaisemmin tehnyt edellisen päätöksen. Narsistin kanssa ei ole helppoa.

Noin 15 vuotta sitten työkaveri suuttui, kun en palannut äitiyslomalta suoraan takaisin töihin. Ja tämä tarina on tosi. Olin esikoisen kanssa kotona ja päätin jäädä vielä vuodeksi hoitovapaalle heti vanhempainvapaan perään. Laitoin työkaverille viestiä, että mikäli uutinen ei ole esimiehen kautta vielä tavoittanut, niin jään vuodeksi vielä kotiin. Työkaveri ei vastannut viestiin mitään, joten soitin hänelle. Ajatus oli käydä työpaikalla kahvilla munkkipussin kera. Työkaveri pamautti puhelimessa että haista p*ska, sä se vaan lomailet, kun muut paiskii duunia sunkin edestä. En ollut varautunut ihan sellaiseen vastaanottoon.

Kaverini suuttui entiselle vuokranantajalleen kun ei päässyt hakemaan entisestä keittiöstään sinne unohtuneita muovisia seinäkoukkuja yli 3kk muuttonsa jälkeen.  Soitti useamman kerran vuokranantajalle ja kirjoitti varmaan 10 sähköpostia, että hänen pitää päästä hakemaan ne pois.  Kyseessä sellaiset halvat valkeat muovikoukut, jotka liimataan kaksipuolisella teipillä ja joita löytyy parilla eurolla joka kaupan tarvikehyllystä ja jotka yleensä repivät kiviseinästä palan pois kun niitä irroittaa repimällä.

Mies suuttui minulle siitä, kun tulin kahdeksan päivän mittaisen lomamatkan kolmantena päivänä kipeäksi, enkä jaksanut kulkea hänen kanssaan missään tai lähteä ulos iltaisin. Miehellä asuu sukulaisia siinä kaupungissa johon matkustimme, ja hän halusi, että tapaamme heitä useamman kerran matkan aikana. Olotilastani huolimatta mies vaati minua lähtemään mukaan näihin tapaamisiin. Hän oli kiukkuinen, kun vain nuokuin puolikuntoisena kahvipöydässä, niiskutin, aivastelin, ja vedin Panadolia. Parin päivän jälkeen olo oli entistä hirveämpi, ja menin lääkäriin missä minulla todettiin streptokokki ja sain siihen tymäkät antibiootit. Olin lopulta reissun viimeiset viisi päivää vuoteenomana. 

Pari päivää kotiin saapumisestamme miehen ystävä olisi halunnut tulla kylään, muttei lopulta uskaltanut, kun kuuli minun olleen kipeä (hän on noin yleensäkin melko pöpökammoinen). Mies oli kiukkuinen myös tästä. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä mieheni ole ainoa joka on suuttunut sairastumisesta. En voi käsittää. Aivan kuin sairastuminen olisi tahdon asia.

opet on ihania työkavereita kirjoitti:

Työpaikan nyyttäreihin ilmoitin tuovani itseni ja hyviä vitsejä. Siitä tuli verinen loukkaantuminen, koska se oli kuulemma pilkkaa.

Tämä viesti on saanut paljon yläpeukkuja, mutta ymmärrän ihan täysin miksi muut loukkaantuvat kun yksi aikoo tulla syömään toisten vaivalla ja rahalla tarjoamia ruokia, osallistumalla itse vain kertomalla vitsejä. Onhan tuollainen ihan lokkeilua. 

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui minulle siitä, kun tulin kahdeksan päivän mittaisen lomamatkan kolmantena päivänä kipeäksi, enkä jaksanut kulkea hänen kanssaan missään tai lähteä ulos iltaisin. Miehellä asuu sukulaisia siinä kaupungissa johon matkustimme, ja hän halusi, että tapaamme heitä useamman kerran matkan aikana. Olotilastani huolimatta mies vaati minua lähtemään mukaan näihin tapaamisiin. Hän oli kiukkuinen, kun vain nuokuin puolikuntoisena kahvipöydässä, niiskutin, aivastelin, ja vedin Panadolia. Parin päivän jälkeen olo oli entistä hirveämpi, ja menin lääkäriin missä minulla todettiin streptokokki ja sain siihen tymäkät antibiootit. Olin lopulta reissun viimeiset viisi päivää vuoteenomana. 

Pari päivää kotiin saapumisestamme miehen ystävä olisi halunnut tulla kylään, muttei lopulta uskaltanut, kun kuuli minun olleen kipeä (hän on noin yleensäkin melko pöpökammoinen). Mies oli kiukkuinen myös tästä. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä mieheni ole ainoa joka on suuttunut sairastumisesta. En voi käsittää. Aivan kuin sairastuminen olisi tahdon asia.

Vastahan tästä oli lehdessä juttu.

Olimme sukulaisten luona syömässä ja yhtäkkiä perheen isä alkoi huutaa ettei saa hörppiä juomista kesken syömisen, vasta kun ruoka on syöty, juodaan lasi tyhjäksi. Olin ottanut vettä ja joudun juomaan jotta saan nieltyä kunnolla, nieluni on tutkittu ja todettu normaalia ahtaammaksi. Tämä perheen isä veti kunnon kierrokset eikä rauhoittunut vaikka oma isäni selitti ettei syömiseni onnistu muuten.

Ja olin vielä nenäkäskin kun kysyin että miksi äitini maidon juominen ei haitannut, vaikka hänkin joi maitoa kesken ruokailun. Ihme sääntöjä.