Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Minulle on lapsesta asti valitettu, että hymyilen liikaa. Eilenkin, kun odotin bussia ja selasin kännykkää, joku ventovieras ihminen tuli siihen bussipysäkille ja sanoi minulle vihaisesti: mikä nyt noin hauskaa on? Olin ihan ihmeissäni että anteeksi mitä? Hän sanoi ilkeällä äänellä: kyllä sullakin vielä hymy hyytyy! Ja meni bussiin. En ymmärrä: en kyllä omasta mielestäni hymyile erityisen paljoa (mulla on masennus ja paljon vaikeuksia elämässäni) mutta jostain syystä suuni tai naamani ärsyttää muita ihmisiä.

Uskomatonta, mistä ihmiset mielensä pahoittaa😳

Minulle on todella monta kertaa suututtu todella kovasti siitä että en halua juoda alkoholijuomia vaan olen absolutisti. Vaikka olen kertonut että minulle on sille erittäin hyvät syyt niin silti sitä ei voida hyväksyä vaikka minä antaisin muiden juoda mutta en vain juo itse. En voi ymmärtää tätä juomakulttuuria täällä Suomessa että jos et juo niin olet heti poikkeava, luonnoton ja luulet olevasi parempi kuin he jotka eivät juo vaikka ainakaan minä en todellakaan luule olevani sellainen. Päinvastoin pidän itseäni huonompana kuin heitä jotka osaavat juoda alkoholia kohtuudella koska he tuntevat rajansa ja tietävät minkä verran voivat juoda. Minusta ei siihen olisi koska ainoat vaihtoehdot alkoholin suhteen minulla on olla täysin ilman alkoholia tai se että olisin koditon juoppolalli joka sammuilisi milloin mihinkin katuojaan tai puistonpenkille koska en osaisi hilllitä juomistani. Siksi olen valinnut absolutismin. En halua sitä kohtaloa mikä muutamilla isäni suvun jäsenillä on ollut että heillä on elämä mennyt piloille alkoholismin takia.

Lueskelin näitä ja ehdin jo ajatella ettei minulle ole koskaan suututtu sen pahemmin, mutta sitten muistin erään tapauksen yläasteella ollessani.

Meillä oli kotitalouden tunnilla jokin käytännön työ jossa piti tehdä ruoka muulle ryhmälle parin kanssa. Loppu ryhmästä eli 2-3 henkilöä arvioi miten kyseisen ruoan laitto onnistui. En pitänyt kotitaloudesta enkä varsinkaan ruoanlaitosta siellä sillä pelkäsin pilaavani ruoan, tekeväni jotain väärin tai vastaavaa. Teinkin kyseistä ruokaa sitten ahdistus huipussaan ja itku kurkussa. Äitini laittoi opettajalle viestiä, että voisinko mitenkään suorittaa tämänkaltaiset työt jotenkin muuten. Tästä tämä opettaja selvästi hermostui, sillä ennen ulkovälituntimme alkua hän tuli luokseni äitini viesti paperille tulostettuna, heilutteli ja tökki sitä, ja huusi miten viestin laittaminen oli törkeää/turhaa, miten kuvittelen saavani nelosta enempää jos en mitään tee jne. Sopersin siinä hiljaa "en tiedä" tai vastaavaa ja viimein päästessäni välitunnilla aloin itkeä, sillä järkytyin tilanteesta niin paljon. Olin tuolloin hiljainen, ujo ja myös koulukiusattu joten siksikin tuollainen huutaminen opettajan toimesta järkytti. Vaikka tapauksesta on pidempi aika, tuntuu se edelleen pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on lapsesta asti valitettu, että hymyilen liikaa. Eilenkin, kun odotin bussia ja selasin kännykkää, joku ventovieras ihminen tuli siihen bussipysäkille ja sanoi minulle vihaisesti: mikä nyt noin hauskaa on? Olin ihan ihmeissäni että anteeksi mitä? Hän sanoi ilkeällä äänellä: kyllä sullakin vielä hymy hyytyy! Ja meni bussiin. En ymmärrä: en kyllä omasta mielestäni hymyile erityisen paljoa (mulla on masennus ja paljon vaikeuksia elämässäni) mutta jostain syystä suuni tai naamani ärsyttää muita ihmisiä.

Uskomatonta, mistä ihmiset mielensä pahoittaa😳

Mullekin suututtiin samasta aiheesta:D ihan rauhassa selasin pysäkillä puhelinta ja nauroin kaverin lähettämälle viestille jo tuli tuntematonta raivoomaan miksi nauran ja nauranko hänelle:D mä olin et mitä ihmettä ja sit se lähti pois haukuten ja kiroten että nykynuoret on niin röyhkeitä ja koppavia!

Viestittelin entisen koulukaverin kanssa ja tämä oli suuttunut kun suunnittelimme tapaamista ja minä kieltäydyin hänen ehdotuksestaan eräästä kalliista tapahtumasta koska opiskelijabudjettini oli tiukoilla ja olin menossa ulkomaille = halusin säästää rahaa.

En itse edes tajunnut että koulukaverini oli suuttunut minulle vaan asia selvisi minulle kun paljon myöhemmin yhteinen tuttumme valitteli miten koulukaverini ja minun välini ovat menneet poikki riitautumisesta. Minulla oli kuulemma koulukaverin mukaan selvästikin ihan tarpeeksi rahaa tähän kalliiseen tapahtumaan jos kerran ulkomaillekin pystyin menemään, eli minun olisi pitänyt suostua koulukaverin ehdotukseen. 

Itse kuvittelin vain että koulukaveri oli unohtanut vastata viimeiseen viestiini hänelle tai hän ei muuten vaan ollut erityisen kiinnostunut näkemään minua. Mutta olemme nyt kuulemma olleet vuosia riidoissa tämän asian takia ja koulukaverini välttelee minua... En oikein tiedä mistä minun olisi pitänyt ennustaa tämä tieto.

Monet suuttuu tyhjästä koska haluavat pistää välit poikki,keksimällä keksitään mistä vois suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräänä juhannuksena olimme mieheni kanssa kutsuneet muutamia ystäviä veneellemme kanssamme, ja kutsuttujen joukossa oli myös yksi nuoruudestani tuttu kaverin kaveri, johon olin muutama kuukausi aiemmin törmännyt sattumalta kun hän asui lähellä, ja olimme pitäneet jonkin verran yhteyttä tämän jälkeen.

Tämä nainen oli todella hauska, älykäs ja viehättävä, mutta aika jyrkkä tietyissä asioissa, ja kaveripiirinsä oli puheidensa mukaan vaihtuneet jonkun verran tiuhaan, minkä syy kyllä myöhemmin selvisi...

No, me olimme siis mieheni kanssa lähdössä jo etukäteen kaupan kautta veneelle valmisteleen vieraita varten, ja lupasimme tälle naiselle, että hän voi tulla meidän kanssamme jo etukäteen, kun asuu kerran vieressä niin pääsee samalla kyydillä.

Kävimme mieheni kanssa kaupassa ostamassa ruuat ja juomat, ja pääsimme vihdoin veneelle. Kerroin tälle kaverille, että voisimme kohtapuoliin grillata pihvit ja syödä tukevammin, ja sitten grillata kevyemmin makkaraa ym myöhemmin, kun muut vieraat tulevat.

Tämä ei tälle kaverilleni sopinut. Hän alkoi vaatimaan, että saa syödä makkaraa heti, koska hänen tekee sitä nyt mieli. Yritin selittää, että säästetään sitä myöhemmäksi, kun se on sitten helpompi ja riittoisampaa grillattavaa, kun nyt ns paremmat pihvit oli meille tulossa jo etukäteen. Kaveri sai hirveät raivarit tästä. Ensin raivosi, sitten itki, sitten mökötti. Olin aivan järkyttynyt, että mitä oikein tapahtuu...

Oli niin absurdi tilanne, että vieras alkoi määräillä meidän veneessä meidän ruuista. Halusin saada tilanteen ohi, ja sanoin miehelleni että tuo lisää makkaraa kaupasta, kun hän oli lähdössä vielä uudestaan kauppaan hakemaan jotain mitä unohtui. Marttyyrimaisesti kaverini tiuskaisi, ettei enää tarvitse, että hänen ruokahalunsa meni jo...

Sitä kiukuttelua kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen hän itkua vääntäen koitti selittää kuinka tunsi itsensä uhatuksi ja alistetuksi, kun minä koitin "määräillä" hänen syömisistään...

Ajattelin, että ehkä hänen toisinaan jyrkkä ajatusmaailmansa ja esim stressi saivat sen aikaan, ja sovimme asian. Grillasimme pihvit ja aloimme odottamaan muita vieraita.

Vieraat saapuivat, ja ilta oli ihan hauska. Lähdimme vesille, ja pienehkössä purkkarissa oli ahdasta mutta tunnelmallista. Meillä on kaikille kavereille selvää, että kun lähdemme vesille, olemme mieheni kanssa kapteeneita, ja veneessä tehdään, mitä kapteenit käskee.

Esim jos on paljon porukkaa ja joku haluaa vaihtaa paikkaa, mennä sisälle vessaan tai keulaan ottamaan aurinkoa tms, yleensä pyydän jotain toista siirtymään hetkeksi pois tieltä, ja varmistan että veneen tasapaino pysyy, ettei kaikki ole samaan aikaan samalla laidalla jne. Turvallisuus syistä veneessä ei tietenkään voi ryntäillä miten huvittaa, varsinkaan jos alkoholillakin on osuutta asiaan.

Illan tullen kun palasimme satamaan, mieheni lähti heittämään paria vierasta autolla koteihinsa, ja minä jäin tämän kaverin kanssa laittamaan tavaroita kasaan.

Tämä kaveri halusi kuulla, miten minä ja mieheni olimme aikoinaan tavanneet, ja ennen kuin pääsin edes alkuun, sai tämä kaveri aivan järkyttävän raivokohtauksen tyhjästä. Hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla sanoilla. Hän paiskoi tavaroita veneessä, ja kaatoi täyden viinilasin suoraan mm kenkätelineen päälle. Hän haukkui aivan absurdeista asioista, ja että olen esim niin kelvoton ihminen, että minulta pitäisi ottaa koiranikin pois jne jne.

Sitten hän lähti. En kuullut hänestä viikkoihin mitään, enkä tietenkään ottanut itse mitään yhteyttä. Muutama viikko tapahtuneen jälkeen, hän käveli minua vastaan kotini lähellä, ja käännyin hänet nähtyäni toiseen suuntaan. Jatkuu:

... Hän laittoi minulle viestin, että "ei kai meidän nyt tarvitse sentään moikkaamatta ja vihoissa olla?" Vastasin hänelle, että hänen käytöksensä oli aivan uskomattoman törkeetä ja että kukaan ei ole minua aiemmin kohdellut yhtä huonosti.

Hän selitti käytöstään sillä, että minä ansaitsin sen kaiken, koska olin alistanut ja kyykyttänyt häntä silloin juhannuksena. Kysyin mistä ihmeestä hän oikein puhui, ja lopulta hän luetteli mm seuraavat asiat: kyykytin häntä kun hän ei saanut syödä sitä makkaraa halunsa mukaan. Kyykytin häntä siinä, kun veneelle mentäessä osoitin veneestä paikan, mihin hän voi laittaa tavaransa, eikä hän saanut laittaa niitä mihin halusi. (veneessä osoitan aina kavereiden tavaroille oman paikan, että ne eivät jää jalkoihin, huku tai rikkoonnu, putoa veteen tai aiheuta mitään muita vaaratilanteita). Minä myös alistin häntä pyytämällä häntä siirtymään, kun joku halusi liikkua johonkin suuntaan. Nöyryytin kuulemma häntä, kun en ollut huomannut laittaa kaikkia hänen toivebiisejään. Kohtelin häntä huonosti, kun aloin kertomaan mieheni tapaamisesta, vaikka häntä ei se voisi vähempää kiinnostaa. Jne jne.

Vastasin hänelle, että jos ei kestä olla muiden vieraana, ei pidä mennä muiden vieraaksi. Yritin selittää, että veneessä on säännöt mitkä isännät asettaa, että kaikki sujuisi mukavasti ja turvallisesti.

Hänen mielestään aikuiset ihmiset osaavat ja saavat tehdä mitä haluavat, ja minä olen kyykyttäjänarsisti, joka yrittää alistaa muita käskemällä heitä oman mieleni mukaan turhissa asioissa. Sanomattakin selvää, että emme tämän viestittelyn jälkeen ole olleet missään tekemisissä.

Tää harhainen "sä vihaat ja alustat mua"-asenne kuulostaa ihan exältäni. Sillä on kaksisuuntainen ja kaiveli mitä ihmeellisimmistä asioista merkkejä, että häntä kohdellaan väärin ja yritän vaan alistaa ja pompottaa. Siinä usein meni mykäksi, kun kuunteli sitä, mitä olen tehnyt ja mitä (hänen mielestään) hänestä ajattelen, vielä kun niin sinnikkäästi uskoo omiin harhoihinsa.

Annoin pakit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani täytti 18 vuotta. Järjestimme hänelle synttärijuhlat. Kun lahjatoiveita kysyttiin, kerroimme, että keräämme pientä kolehtia suvusta ajokortin kustannuksiin. Kysyin hyvätuloiselta veljeltäni, haluaisiko hän osallistua kustannuksiin (hän ei ole ostanut koskaan mitään lahjaa pojalleni). Hän raivostui ihan täysillä, että miten kehtaan kerjätä häneltä rahaa. No sitä ei tietenkään sitten tullutkaan.  

Miksi veljen pitäisi osallistua sisarenpoikansa synttärilahjaan, jos ei ole kummi? Itse lopetin vastaavan lahja-aiåutomaattina olon kohtuuttomista vaatimuksista johtuen. Minulle esitettiin lahjalistoja, kun olin vielä naimaton. Listat jatkuivat myös perheellistyttyäni, mutta toiselta puolen tuli vain halpahallikrääsää.

Kyllä mä olen osallistunut kaikkiin sisaruksien lasten synttärilahjoihin.

Meillä tämä on ihan vakio.

Minä ilmoitan halutaan lahjaksi tämä lego ja siskoni laittaa aina tilille tai mp.llä kympin. Hyvin helppoa.

Oltiin sovittu että ostetaan yhteinen lahja tupareihin ja minä ostan sen. Hommasin lahjan ja ilmoitin kaikille heidän osuutensa kuluihin ja mihin mennessä maksavat.

Kukaan ei kuitannut viestiä eivätkä maksaneet.

Lopulta pistin lahjan menemään vain meidän perheeltä.

Kyllähän siitä suuttuivat....... heiltä oli myös maksamatta edellisen vuoden häälahja vaikka monta kertaa oli karhuttu.

Tästä on aikaa tasan 20 vuotta, mutta on edelleen yksi pimeimmistä tapauksista. Menin ystävieni "Pirren" ja "Riitan' kanssa laivaristeilylle ja siellä hengailtiin sitten erään jätkäporukan kanssa ja tässä porukassa oli eräs "Teppo". No Pirre sanoi jossain sivulauseessa, että Teppo on komea. Jossain kohtaa iltaa Riitta ja Teppo löysivät yhteisen sävelen ja pussailivat pitkin iltaa. Teppo oli joku sekakäyttäjä Oulusta, joten hän ei todellakaan ollut mikään löytö.

Illasta ei ole muistikuvia sen enempää, en muista että olisi tapahtunut mitään dramaattista. Mutta aamulla herätessämme huomasimme, että Pirre ei puhu meille enää mitään. Yritimme kysyä syytä, mutta ei vastannut. Loppuristeilyn hän oli vaan hytissä, koska ei suostunut keskustelemaan eikä tulemaan sieltä ulos, kun mä ja Riitta shoppailtiin ym, tästä ei ole taaskaan mielikuvia sen tarkemmin.

Jossain kohtaa Pirre sitten sanoi, että Riitta oli loukannut häntä, koska oli pussaillut Tepon kanssa, vaikka HÄN oli sanonut Teppoa komeaksi ensin! Oltiin Riitan kanssa ihan pihalla ja yritettiin selvittää välejä, mutta Pirre katkaisi meihin molempiin välit. Ja oikeasti, kyse oli pienestä pussailusta Tepon kanssa ja kukaan ei ollut edes muistanut, että Pirre oli Teppoa komeaksi kehaissut.

Vielä monta kuukautta tämän risteilyn jälkeen olin uutta vuotta juhlimassa, kun sain tekstiviestin tuntemattomasta numerosta: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SELKÄÄN PUUKOTTAJA (Huom. Isot kirjaimet ja yhdyssanavirhe) ja se oli sitten Pirren siskolta. Että Pirren koko suku alkoi vihaamaan MUA, koska Riitta suuteli Teppoa, narkkaria Huom, jota Pirre oli sanonut komeaksi. Huoh.

Asun kauniin turisti kohteen lähellä ja kylään tullut vieras suuttui minulle kun satoi vettä, eikä hän saanut haluamiaan kuvia instaansa. Juu, minähän tilasin sen sateen...

Lähdin terassille juomaan kahvin ystäväni kanssa, minulla oli vauva mukana ja tein selväksi ettå voin KAHVIN juoda mutta koko iltaa en siinä istu enkä todellakaan ota alkoholia.

No ystäväni sitten alkoi vinkua, että mikä kiire minulla on kotiin ja kai joku voi hakea "tuon" (osoitti vauvaani). Sekä osti minulle pyytämättä siiderin jota en tietenkään juonut.

Lähdin kotiin ja ystäväni itki koko illan Faceen aina vain sekavampia päivityksiä siitä miten hylkäsin hänet.

Siitä, että yksi kaasoistani ei ollut se henkilö, joka laittaa allekirjoituksen todistajan kohdalle

Minulla oli aamulla kaupungille asioita ja  kaverilla oli tatuointi-aika, sovittiin että nähdään ja mennään kahville. Mutta kaveri saikin päähänsä avata terassikauden ja hehkutti miten tarjoaa minulle. Oli kesäkuun alku, jo aamupäivästä tosi lämmin ja kyselin "Miten tuo tatuointi, pitäisikö sun ostaa joku huivi siihen?" Tatuointi kun oli kaulan sivussa. Kaveri vaan nauroi pilkallisesti. No kaverilta sitten paloivat niska, yläselkä..  ja se uusi kuva. Ja syy oli kuulemma minun! Minun, koska en käynyt ostamassa hänelle sitä huivia vaan istuin ja katsoin sivusta. Minun syyni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on lapsesta asti valitettu, että hymyilen liikaa. Eilenkin, kun odotin bussia ja selasin kännykkää, joku ventovieras ihminen tuli siihen bussipysäkille ja sanoi minulle vihaisesti: mikä nyt noin hauskaa on? Olin ihan ihmeissäni että anteeksi mitä? Hän sanoi ilkeällä äänellä: kyllä sullakin vielä hymy hyytyy! Ja meni bussiin. En ymmärrä: en kyllä omasta mielestäni hymyile erityisen paljoa (mulla on masennus ja paljon vaikeuksia elämässäni) mutta jostain syystä suuni tai naamani ärsyttää muita ihmisiä.

Uskomatonta, mistä ihmiset mielensä pahoittaa😳

Mulla taas on päinvastainen ongelma, ns. resting bitchface. Saan aivan käsittämättömiä tulkintoja itsestäni ja ajatuksistani/dispositioistani. Eräs kollega alkoi tivaamaan miksi en pidä hänestä, vaikka en ollut koko tyyppiä koskaan ajatellut viittä sekuntia enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräänä juhannuksena olimme mieheni kanssa kutsuneet muutamia ystäviä veneellemme kanssamme, ja kutsuttujen joukossa oli myös yksi nuoruudestani tuttu kaverin kaveri, johon olin muutama kuukausi aiemmin törmännyt sattumalta kun hän asui lähellä, ja olimme pitäneet jonkin verran yhteyttä tämän jälkeen.

Tämä nainen oli todella hauska, älykäs ja viehättävä, mutta aika jyrkkä tietyissä asioissa, ja kaveripiirinsä oli puheidensa mukaan vaihtuneet jonkun verran tiuhaan, minkä syy kyllä myöhemmin selvisi...

No, me olimme siis mieheni kanssa lähdössä jo etukäteen kaupan kautta veneelle valmisteleen vieraita varten, ja lupasimme tälle naiselle, että hän voi tulla meidän kanssamme jo etukäteen, kun asuu kerran vieressä niin pääsee samalla kyydillä.

Kävimme mieheni kanssa kaupassa ostamassa ruuat ja juomat, ja pääsimme vihdoin veneelle. Kerroin tälle kaverille, että voisimme kohtapuoliin grillata pihvit ja syödä tukevammin, ja sitten grillata kevyemmin makkaraa ym myöhemmin, kun muut vieraat tulevat.

Tämä ei tälle kaverilleni sopinut. Hän alkoi vaatimaan, että saa syödä makkaraa heti, koska hänen tekee sitä nyt mieli. Yritin selittää, että säästetään sitä myöhemmäksi, kun se on sitten helpompi ja riittoisampaa grillattavaa, kun nyt ns paremmat pihvit oli meille tulossa jo etukäteen. Kaveri sai hirveät raivarit tästä. Ensin raivosi, sitten itki, sitten mökötti. Olin aivan järkyttynyt, että mitä oikein tapahtuu...

Oli niin absurdi tilanne, että vieras alkoi määräillä meidän veneessä meidän ruuista. Halusin saada tilanteen ohi, ja sanoin miehelleni että tuo lisää makkaraa kaupasta, kun hän oli lähdössä vielä uudestaan kauppaan hakemaan jotain mitä unohtui. Marttyyrimaisesti kaverini tiuskaisi, ettei enää tarvitse, että hänen ruokahalunsa meni jo...

Sitä kiukuttelua kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen hän itkua vääntäen koitti selittää kuinka tunsi itsensä uhatuksi ja alistetuksi, kun minä koitin "määräillä" hänen syömisistään...

Ajattelin, että ehkä hänen toisinaan jyrkkä ajatusmaailmansa ja esim stressi saivat sen aikaan, ja sovimme asian. Grillasimme pihvit ja aloimme odottamaan muita vieraita.

Vieraat saapuivat, ja ilta oli ihan hauska. Lähdimme vesille, ja pienehkössä purkkarissa oli ahdasta mutta tunnelmallista. Meillä on kaikille kavereille selvää, että kun lähdemme vesille, olemme mieheni kanssa kapteeneita, ja veneessä tehdään, mitä kapteenit käskee.

Esim jos on paljon porukkaa ja joku haluaa vaihtaa paikkaa, mennä sisälle vessaan tai keulaan ottamaan aurinkoa tms, yleensä pyydän jotain toista siirtymään hetkeksi pois tieltä, ja varmistan että veneen tasapaino pysyy, ettei kaikki ole samaan aikaan samalla laidalla jne. Turvallisuus syistä veneessä ei tietenkään voi ryntäillä miten huvittaa, varsinkaan jos alkoholillakin on osuutta asiaan.

Illan tullen kun palasimme satamaan, mieheni lähti heittämään paria vierasta autolla koteihinsa, ja minä jäin tämän kaverin kanssa laittamaan tavaroita kasaan.

Tämä kaveri halusi kuulla, miten minä ja mieheni olimme aikoinaan tavanneet, ja ennen kuin pääsin edes alkuun, sai tämä kaveri aivan järkyttävän raivokohtauksen tyhjästä. Hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla sanoilla. Hän paiskoi tavaroita veneessä, ja kaatoi täyden viinilasin suoraan mm kenkätelineen päälle. Hän haukkui aivan absurdeista asioista, ja että olen esim niin kelvoton ihminen, että minulta pitäisi ottaa koiranikin pois jne jne.

Sitten hän lähti. En kuullut hänestä viikkoihin mitään, enkä tietenkään ottanut itse mitään yhteyttä. Muutama viikko tapahtuneen jälkeen, hän käveli minua vastaan kotini lähellä, ja käännyin hänet nähtyäni toiseen suuntaan. Jatkuu:

... Hän laittoi minulle viestin, että "ei kai meidän nyt tarvitse sentään moikkaamatta ja vihoissa olla?" Vastasin hänelle, että hänen käytöksensä oli aivan uskomattoman törkeetä ja että kukaan ei ole minua aiemmin kohdellut yhtä huonosti.

Hän selitti käytöstään sillä, että minä ansaitsin sen kaiken, koska olin alistanut ja kyykyttänyt häntä silloin juhannuksena. Kysyin mistä ihmeestä hän oikein puhui, ja lopulta hän luetteli mm seuraavat asiat: kyykytin häntä kun hän ei saanut syödä sitä makkaraa halunsa mukaan. Kyykytin häntä siinä, kun veneelle mentäessä osoitin veneestä paikan, mihin hän voi laittaa tavaransa, eikä hän saanut laittaa niitä mihin halusi. (veneessä osoitan aina kavereiden tavaroille oman paikan, että ne eivät jää jalkoihin, huku tai rikkoonnu, putoa veteen tai aiheuta mitään muita vaaratilanteita). Minä myös alistin häntä pyytämällä häntä siirtymään, kun joku halusi liikkua johonkin suuntaan. Nöyryytin kuulemma häntä, kun en ollut huomannut laittaa kaikkia hänen toivebiisejään. Kohtelin häntä huonosti, kun aloin kertomaan mieheni tapaamisesta, vaikka häntä ei se voisi vähempää kiinnostaa. Jne jne.

Vastasin hänelle, että jos ei kestä olla muiden vieraana, ei pidä mennä muiden vieraaksi. Yritin selittää, että veneessä on säännöt mitkä isännät asettaa, että kaikki sujuisi mukavasti ja turvallisesti.

Hänen mielestään aikuiset ihmiset osaavat ja saavat tehdä mitä haluavat, ja minä olen kyykyttäjänarsisti, joka yrittää alistaa muita käskemällä heitä oman mieleni mukaan turhissa asioissa. Sanomattakin selvää, että emme tämän viestittelyn jälkeen ole olleet missään tekemisissä.

Tää harhainen "sä vihaat ja alustat mua"-asenne kuulostaa ihan exältäni. Sillä on kaksisuuntainen ja kaiveli mitä ihmeellisimmistä asioista merkkejä, että häntä kohdellaan väärin ja yritän vaan alistaa ja pompottaa. Siinä usein meni mykäksi, kun kuunteli sitä, mitä olen tehnyt ja mitä (hänen mielestään) hänestä ajattelen, vielä kun niin sinnikkäästi uskoo omiin harhoihinsa.

Tämä kyllä selittäisin yhden tuttuni harhaista käytöstä hyvin.

Kun meidän kananmunan leikkuri teki liian paksuja siivuja.

Olin viemässä kukkia sukulaiseni haudalle ja otin mukaan pienen istutuslapioni, sillä oli helppo tehdä pieni kuoppa kukille. Olin lähdössä kun läheisellä haudalla ollut nainen kysyi voiko hän käyttää lapiotani,  sanoin että voin lainata, minulla on hetki aikaa odottaa. Tämä nainen veti jostain syystä herneen nokkaan kun selvisi että istutuslapio oli minun, eikä hautausmaan / seurakunnan.

Olen sairaanhoitaja. Oli aika kun veljelläni oli todella paljon vastoinkäymisiä, vaimo kuoli, veli jäi viiden lapsen yksinhuoltajaksi, muutakin murhetta oli. Potilaakseni tuli aivan veljeni näköinen mies ja koska veljeni tilanne oli niin karmea, hoidin tätä veljeni kaksoisolentoa poikkeuksellisen pitkälle ja  hyvin. Hommasin mm. erikoislääkäriaikoja käteen kun normaalisti aikoja pitäisi odotella kotona kuukausia ja muuta vastaavaa. Siis tyyliin kukaan ei kuuna päivänä vastaavaa palvelua meillä saanut. Miten kävi? Kaksoisolennon vaimo soitti minulle miehen kotiuduttua haukkumispuhelun töihin, huusi, kiroili ja kiljui puhelimessa miten luokattoman huonoa hoito oli ollut ja haukkui minut  ihan maan rakoon.