Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Pimei ihmisii täällä...

Mulle suututtu vaan, ku Olen niin kokee...

Vierailija kirjoitti:

Mahani myllersi ja päästin pahanhajuisen munapierun kassajonossa.  Sain useamman henkilön haukut. Suutuin ja sanoin huutaen piereväni koska tykkään ja sillä sipuli. Johan hiljenivät.

Mitä olisi pitänyt tehdä? En pieryt tahallani eikä kuulu tapoihini, vaan mahaväänteeni tahdottomana tuloksena.  En saanut edes suunvuoroa selitykseksi kun moni ihminen haukkui yhteen ääneen. Siinä en enää ruvennut nöyristelemään ja anteeksipyytelemään solvaajilta  moisten loukkausryöppyjen jälkeen, vaan pinnani paloi.

Kaverini käytti Helsingistä nimitystä Hesa. Hän oli kotoisin joltain muulta paikkakunnalta. Stadilainen tyyppi samassa kaveriporukassamme veti siitä herneen nenäänsä ja alkoi puhista, että "maalaiset vain sanovat Hesa, että se on Stadi"... Dilledong. 

Nää tulee lisääntymään sitä mukaa kun kaikenmaailman hullutukset otetaan normaali asioiksi.

Matkustin bussilla poikaystäväni kanssa hänen porukoidensa luo maalle. Opiskelukaupungistamme sinne pitää matkustaa junalla ja kahdella bussilla. Olimme suunnitelleet paluumatkaa, että kun matkustamme aamulla ekalla bussilla valtatien varteen matkahuolto-abc:lle, jossa meillä olisi parin tunnin odotusaika ennen seuraavaa bussia, voisimme syödä siellä abc:llä lounasbuffetin tai pizzan tms. että olisi jotain ajankulua. Poikaystäväni äiti alkoi väittää, että abc:llä muka on niin kallista ettei siellä kannata syödä ja että hän voi laittaa meille ruokaa aamulla ennen lähtöämme. Yritettiin sitten kauniisti selittää, että kiitos mutta ei tarvitse ja emme jaksa syödä lämmintä ateriaa heti aamulla ja meidän pitäisi joka tapauksessa istua lounasaikaan siellä abc:llä 2 tuntia odottamassa seuraavaa bussia. Poikaystäväni äiti suuttui tästä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kilometrin pituinen juhannustarina on kyllä niin ilmiselvää puppua kuin olla voi. Harva mieskään käyttäytyy noin, naisista puhumattakaan. Lienee miehen kirjoittama ja tarkoituksena purkaa naisvihaa tai jotain.

Hah, onko sulla oma lehmä ojassa?

Tunsin erään narskun, joka käyttäytyi juuri noin vaikka enemmän selän takana kieroillen.

Sanavalinnatkin oli samaa kamaa.

Vierailija kirjoitti:

Mahani myllersi ja päästin pahanhajuisen munapierun kassajonossa.  Sain useamman henkilön haukut. Suutuin ja sanoin huutaen piereväni koska tykkään ja sillä sipuli. Johan hiljenivät.

Siis pieret koska tykkäät siitä?

Mun synnäri jutun vuoksi. En antanut sh opiskelijan pitää kädestäni kiinni.

Kyselin yhdessä facebookin ryhmässä appeni jäämistöstä löytyneen esineen käyttö tarkoitusta. Kyseessä oli puinen kapine, joka paljastui rukin osaksi.

Joku veti herneen syvälle nenäonteloihinsa kyselystäni ja kirjoitti pitkän vuodatuksen siitä, miksi ihmiset eivät yksinkertaisesti voi kysyä sukulaiseltaan mitä mikäkin on?!?! Vuodatus katosi yhtä nopeasti kuin imestyi kun joku huomautti että suuttuja ei joko tiedä mitä ihmisen jäämistö tarkkoittaa, vai haluaako hän että menen haudalle ja huudan siinä apelleni: "Haluan tietää mikä tämä on?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.

Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.

Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!

Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?

No katsoppas, kun lain mukaan se pomo ei voi edes kysyä, että aikooko joku yksittäinen ihminen jäädä lakkoon vai ei.

Ammattiliiton jäsenyydellä ei myöskään ole asian kanssa mitään tekemistä. Periaatteessa jäsenyys velvoittaa jäädä lakkoon, mutta se ei tarkoita, etteikö työntekijä, joka ei ole liiton jäsen, voisi jäädä lakkoon.

Niin että et kerro asiaa vaikka menettäisit työpaikkasi sen vuoksi? Minulla on ollut aina tapana olla yhteistyökykyinen ja arvostan myös sen pomon työtä ja kerron suoraan ja rehellisesti olenko työhön käytettävissä. Ei ne pomot mitään ajatusten lukijoita ole, työt pitää saada pyörimään joka päivä eikä siitä mitään tule jos työntekijä heittäytyy lapselliseksi "enpä kerro,arvaa" 😄.

1. Opettele lainaamaan. Edellisen viestin perään suoraan kirjoitettu teksti hämää, eikä siitä heti hoksaa kuka kirjoitti ja mitä.

2. Jos työntekijälle antaa potkut sillä perusteella, että tämä noudattaa lakia, on kyseessä laiton irtisanominen, joka käy työnantajalle kalliiksi. Jopa niin kalliiksi, että saattaa mennä siinä sitten esimiehenkin työpaikka. Ja sille irtisanomiselle on syykin. Epäpätevyys.

Eli sinä ennemmin noudatat typerää elämää hankaloittavaa lakia kuin olet yhteistyöhaluinen tiimipelaaja? Ok, elämä on valintoja. Minä olen aina valinnut avoimuuden ja yhteistyön, toisen (myös pomon) työn arvostamisen. Työnantajat inhoaa tuollaisia pilkun viilaajia, jotka hankaloittaa heidän työtään.

Ohis, meillä ei kerrota pomolle mitään, koska mielellään hankaloitetaan hänen työtään. Samalla tavalla kuin hän parhaansa mukaan hankaloittaa meidän työtämme. Sitä saa mitä tilaa.

Ja ketjun aiheeseen liittyen, tämä pomo on suuttunut vaikka kuinka monelle työntekijälleen, kun työntekijä on kehdannut olla hänen kanssaan eri mieltä jostakin asiasta. Ihan alkaen siitä, minkä asioiden tekemisestä työntekijä nauttii vapaa-ajallaan. Ovat pomon mielestä vääriä asioita. Ja sitten sille työntekijälle voikin aukoa päätään siitä, kuinka typeristä asioista työntekijä tykkää. Esimerkiksi lukemisesta, kutomisesta, tai tv:n katselusta. Ihan on joutunut yksi työntekijä puhutteluun siitä, ettei hänellä ollut henkilökohtaisessa kännykässään tiettyä urheiluun liittyvää appia. Minulle suututtiin viimeksi siitä, että sovin kesälomani oman esimieheni kanssa, enkä hänen kanssaan.

Serkkuni, nainen joka on minua 27v vanhempi ja hermostuu / suuttuu kaikesta mitä ei tehdä niin kuin hän tekee.

Laitoin itselleni teetä n. klo 20.00. hän suuttui kun hän ei voi nukkua jos juo kofeiinia liian myöhään.

Laitoin teen hautumaan omaan kuppiini n. 5 min ajaksi, serkku suuttui kun hän ei tykkää vahvasta teestä ja estin häntä kaatamasta teetäni lavuaariin.

Annoin lapsille jäätelöt kun oli kaunis lämmin päivä ja olimme kahvilla terassilla. Serkku hermostui ja huusi niin että naapuri tuli kysymään onko kaikki hyvin. Serkku lähti renkaat sutien pihasta, koska jäätelo on herkku jota saa vain ruuan jälkeen viikonloppuna, jos saa. 

Minulla ei ole mattoa keittiössä eikä varsinkaan ruokapöydän alla. Teen joskus sellaista ruokaa jota lapset ovat pyytäneet. Laitoin toiselta henkilöltä saamani auringonkukat terassille, koska olen niille allerginen. Kasvatan väärän värisiä kukkia parvekkeelle ja terassilla. Annan lasten syödä porkkanoita, joita he itse hakevat omasta porkkanapenkistämme. Ja listä jatkuu.... loputtomiin. 

Kaikista näistä minulle on huudettu ja pidetty mykkäkoulua: Serkkuni bravuuri on lähteä renkaat sutien pois ja valitettavasti en voi välttyä hänen tapaamiseltaan kokonaan. Ja saihan hän täyden raivarin kun joku meni sanomaan, että kaikilla on helpompaa silloin kun serkkuni mököttää kotonaan eikä terrorisoi

sukua. Sinänsä harmi, sillä hän on älykäs ja olisi mukavaa juttuseuraa koska seuraa tarkkaan maailman asioita ja omaa kattavan yleissivistyksen. Tunne puoli ja impulssien hallinta on sitten eri juttu.

Ystäväni suuttui siitä, kun hankin tietokoneen kysymättä siitä häneltä neuvoa. Kun sitten ystäväni sai tietää uudesta koneesta, hän haukkui sen lyttyyn ja torui miten typerän hankinnan olin tehnyt. Hän vei asian jopa niin pitkälle, että naureskeli asiaa myös kahdelle muulle yhteiselle ystävällemme.

Ystäväni tietää siis tietokoneista keskivertoa enemmän, mutta koin tämän reaktion silti kohtuuttomaksi, sillä minulle riittää että tietokone toimii ja sillä pystyy selviytymään arjesta. Sanoinkin puolustukseni, että tämä tietokone on minun tarpeisiini sopiva, mutta hän jankutti ettei hyvää saa halvalla. :D

Miesystävä ei koskaan päässyt yli siitä, että olin käyttänyt väärää nimeä internetissä. Olimme siis tavanneet deittipalstalla ja nimimerkkini on väännös omasta nimestäni tyyliin Arja --> Marja. En muista mikä miehen nimimerkki oli.

Olimme tapailleet pari viikkoa, kun mies kysyi ensimmäisen kerran miksi olin esiintynyt netissä väärällä nimellä. Juttu paisui ajan myötä siihen, ettei mies voinut luottaa mihinkään sanomaani, koska olin valehdellut hänelle jo alussa nimestäni.

Selitin pari kertaa, että aika harva jossain deittipalstalla käyttää omaa nimeään ja oli hänelläkin ollut nimimerkki, mutta nimimerkki on kuulemma ihan eri asia kuin väärä nimi. En jaksanut vaivautua noin umpityperään väittelyyn ja erosimme tämän asian takia.

Muutama vuosi sitten menin kauniina kevät/kesäpäivänä paikalliseen puistoon istuskelemaan ja avasin ihan sponttaanisti siinä yhden oluttölkin niin yhtäkkiä mua alkaa lähestyä sellainen kolmekymppinen nainen joka alkaa huutamaan pää punaisena ja hysteerisenä, että "Oletko joku pedofiili, kun istut tässä?!!". Vasta silloin tajusin, että siinä on joku päiväkoti/nuorisotalo n. 50 metrin päässä. Olen vieläkin joskus miettinyt tapausta, onpa sillä ihmisellä sairas ajatusmaailma. Olen täysin täysin siististi pukeutunut suomalainen mies enkä kyllä näytä miltään spusseltakaan. Tota pahempaa loukkausta ei voi kyllä oikeastaan tuntemattomalle ihmiselle sanoa.

Ysiluokalla muuan kaveri suuttui, kun en suostunut menemään treffeille erään hänen toista koulua käyvän eksänsä kanssa, josta hän oli eronnut vajaa vuosi sitten. Tuo poika pyysi minua ohimennen ulos, kun näimme joskus kolmistaan koulun jälkeen. En ollut hänestä lainkaan kiinnostunut, sillä hän ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni (hän oli ns. pahis ja minä kiltti perhetyttö), mutta sanoin miettiväni asiaa. Myöhemmin päädyin vastaamaan hänelle ei. Kaveri oli ollut asiasta ihan innoissaan, ja suunnitteli jo minullekin treffejämme ja tulevaa seurustelusuhdettamme. Kun kerroin, etten ole menossa kyseisen pojan kanssa ulos, hän suuttui verisesti ja mökötti minulle monta päivää.

Mielestäni se oli aika erikoinen reaktio, sillä yleensähän kavereiden seurustelua omien eksien kanssa nimenomaan ei katsota hyvällä. Sitäpaitsi hänen oma suhteensa tuon pojan kanssa oli ollut ongelmainen, ja hän haukkui tätä minullekin kaiken aikaa heidän seurustelunsa loppuaikoina. En tiedä, miksi hän sitten oletti, että minä olisin ollut tästä kiinnostunut.

Mulle suututtiin kun juon yhtä mielelläni sekä kahvia että teetä ja kotona saatan juoda ensin kupin kahvia ja sitten kupin teetä tai toisinpäin. 

Vanhemmat suuttuivat kun huomasivat että käytän nettipankkia asioiden hoitoon. On kuulema huijausta ja suostun pankin pompoteltavaksi. Olisi ilmeisesti pitänyt mennä maksamaan laskut henkkoht.

Ajastajääneet.

Mulle suuttui kerran joku autoilija, kun kävelin lenkillä punaisia päin. Outoa siinä oli se, ettei punaisia päin kävelyni liittynyt mitenkään häneen, eikä se häirinnyt ketään muutakaan; kävelin nimittäin yhden autokaistan yli odottelemaan valojen vaihtumista eri suuntiin kulkevien kaistojen välissä olevalle "seisoskelualueelle", kun sillä ensimmäisellä kaistalla ei kulkenut yhden yhtä autoa missään lähettyvillä. Takanani niin ikään punaisissa valoissa odotteleva auto tööttäsi tällöin pari kertaa. Kun näille hetken päästä vaihtui vihreät, tuo kyseinen auto kääntyi kaistalle, jonka edessä odottelin ja tuijotti minua koko matkan erittäin vihaisesti. Kai hänen mielestään sitten punaisia päin ei kuuluisi kävelijänäkään mennä, vaikka autotie olisi täysin hiljainen.

Eräällä tutulla oli tapana pitää yhteyttä ainoastaan silloin kun tarvitsi minulta jotain. Joku keskustelutuki lenkkeillessä nyt oli ihan ok, mutta jos minä kysyin lenkille, kahville, leffaan tai lounaalle niin ikinä ei ollut aikaa.

Monesti vielä kysyessään minua jonnekin selvisi, että muut kaverit eivät pääse ja olen nyt se pakollinen viimeinen vaihtoehto. Ei edes peitellyt tätä ja tuntuihan tuo ikävältä.

Päätin että en jaksa olla enää hänen henkisen pahoinvoinnin oksennussanko ja korvike paremmalle seuralle joten eipä löytynyt enää minultakaan aikaa. Otti tästä verisesti nokkiinsa kun se paskinkaan vaihtoehto ei enää ollut käytettävissä ja alkoi puhumaan minusta pahaa ympäri kyliä.

Onneksi näillä juoruilla ei hirveästi tuhoa tehty kun suurin osa kuulijakunnasta on itsekin tietoisia tämän henkilön ailahteluista ja opportunistisesta sekä narsistisesta luonteesta.

Lukiossani luokalleni kerättiin rahaa pistämällä oppilaat ryhmittäin pieniin töihin. Kun oli oman ryhmäni vuoro, jouduin yllättäen sairaalaan. Ryhmäni suuttui tästä minulle verisesti koska "jätin heidät pulaan". Kuulin kaveriltani että eräs näistä ryhmäläisistäni oli haukkunut minua tämän asian takia vielä useita vuosia lukion loppumisen jälkeenkin. En todellakaan tahallani hommannut itseäni sairaalaan ja osallistuin kyllä muuten näihin ryhmätöihin...