Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Monet suuttuu tyhjästä koska haluavat pistää välit poikki,keksimällä keksitään mistä vois suuttua.

Kyllä, näin on. Sitten jotkut suuttuu tyhjästä, kun ovat itse toimineet väärin. Eivät ota vastaan asiallistakaan palautetta omasta toiminnastaan, ja alkavat huutaa, syyttää toista, ja uhriutuvat itse. Saavat näin keskustelun siirtymään omasta väärästä toiminnastaan aivan toiseen aiheeseen. Manipulointikeino. Katso ketju narsistien keskustelutyylistä. Oli, ja on, eksän vakiokonsti.

Koulutyttöinä minä ja ystäväni pidimme toukokuussa kesämekkoja (ja alla legginssejä/sukkiksia, koska aamuisin oli viileää, mutta iltapäivällä oli niin kuuma, että riisuimme leggarit koulun vessassa ja tulimme kotiin paljain säärin) Talven jälkeen meillä oli tietysti kalpean valkoiset jalat ja kun nousimme bussiin, joku pariskunta alkoi valittaa että kauheaa miten valkoiset sääret meillä on ja meidän pitäisi olla enemmän ulkona että ruskettuisimme ja miten kehtaamme näyttäytyä noin kalpeina ihmisten ilmoilla.

olemme naapurini kanssa yhdessä poistaneet tonteiltamme ja niiden väliseltä alueelta lupiineja ja idän ruttojuurta ja nyt näyttää että olemme voiton puolella. Naapurini poisti omalta pihaltaan myös kielletyn kurttulehtiruusun ja suuttui kun en poistanut omaa ruusuani. Pihani ainoa ruusu on ihan tavallinen valkea juhannusruusu jota ei ole määrätty poistettavaksi.

Meidän suvussa on elämäntapa suuttuja, vähän alle 60-vuotias mies joka seuraa vain politiikkaa, ei mitään muuta. Hän ei tiedä mitään esim uudesta tekniikasta, esimerkkinä kun ihmetteli kun minulla ei ollut sormusta sormessa ja kerroin että Oura-sormukseni on latauksessa hän alkoi nauraa minulle että olenko hulla kun "lataan" sormusta, teki käsillään lainausmerkit ilmaan. Kun mieheni kertoi että kyseessä on älysormus, jossa on akku hän suuttui, Samaten kun TV:nsä "hajosi" ja hän oli viemässä sitä huoltoon; mieheni oli käymässä ja laittoi ongelmasta tietämättä TV:n päälle, huomasi ettei kuvaa tule ja vaihtoi óikean ohjelmalähteen (Töllössä mm. pari HDMI-paikkaa joista pitää valita) ja alkoi katsoa uutisia, tuloksena toimiva TV ja haukut. Samaten kun miltei rikkoi tiskikoneen kun laittoi sinne tavallista fairya ja kun käytin häntä kaupassa ja kerroin mitä pesuainetta kone vaatii niin ärähti ja käveli mieluummin 5 km kotiinsa kun tuli kyydilläni. Kännykän kanssa sekoilee myös mutta siitä tulisi oma romaaninsa...

Ostimme omakotitalon ja teetimme siellä normaalit tarkistukset ennen ostoa, talo on hyvin rakennettu, kauniilla paikalla eikä mitään rakenteellisia ongelmia löytynyt, joten teimme kaupat. Ennen muuttoa remppasimme ja ihmettelin ensin joka puolelta löytyneitä hajusteita, mutta sitten huomasin asunnossa pahan hajun. Pienen etsimisen jälkeen selvisi että yhden käsienpesualtaan poistoputken hajulukon alapuolelta, lattian tasosta puuttui tiiviste valkoisen peittolevyn alta. Eli käytännössä lattiassa oli suora reikä viemäriin josta tuli kaamea löyhkä, joten kävin ostamassa tiivisteen ja löyhkä hävisi. 

Olimme pihalla kahvitauolla kun naapuri tuli moikkaamaan ja kertoi itsekin miettineensä talomme ostamista koska asui vuokralla, mutta ei tehnyt sitä koska tiesi talomme hajuongelmasta. Kerroin että ongelma oli ratkennut yhdellä tiivisteellä ja naapuri tuijotti meitä hetken ja lähti kiroillen pois.  Ei sitten enää koskaan puhunut meille, ei edes moikannut vaikka käveli vastaan ja muutti pois vuoden päästä. 

Lääkäri suuttui mulle kun ei löytänyt omakannasta uusimpien labrakokeitten tuloksia. Väitti etten ole varmasti käynyt labrassa, kun tuloksia ei ole koneella.. Sama juttu lääkityksen kanssa ( mulla on kipparin vajaatoiminta), hän raivosi minulle että miksi en käytä kyseistä lääkettä, ja että miksi valehtelen hänelle.

Menin yksityiselle, tiedot löytyi heti ja lääkitys saatiin ajantasalle.

Pari vuotta sitten. Istuskelin puiston penkillä. Odottelin lasta exältä. Siinä on pitkä suora kevyenliikenteenväylä. Katselin että sieltä tulee kovaa vauhtia joku hahmo kävellen. Aha joillain on kiire. Mutta se tulikin suoraan mun luo. Joku ulkomaalainen, suomalaisen näköinen kyllä. Alkoi huutaa mulle ja heilutteli käsiään. Jatkoi muutaman minuutin ja lähti suuntaan josta oli tullut. Outoa!

Istuin puistossa hörppimässä kahvia ja  kääntämässä sätkää. Minua ehkä kymmenen vuotta vanhempi nainen tuli huutamaan että tietääkö äitisi että poltat, oikein sylki lensi naamalleni. Koetin kysyä miten nuoreksi ja  keneksi rouva nyt minua luulee, mutta huuto vain jatkui. Kun lopulta karjaisin "ROUVA HYVÄ, MÄ  TÄYTÄN ENSI VIIKOLLA 50!"  niin vaikeni ja kasvoille nousi  semmoinen outo ilme, kuin valot olisi sammuneet... semmoinen täysin tyhjä, ulalla oleva ilme. Sitten vain kääntyi ja käveli pois. Ainoa mieleen tuleva selitys on muistisairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Ajoin kaupan parkkiksella jonkun asuntoauton oik.puolelle ruutuun parkkiin. As.auton apparin paikalta nousi ulos läski noita-akka ja huusi että etkö parempaa paikkaa löytäny saatana ja luikki kauppaan. Kävelin perässä kauppaan mihin olin menossakin, etsin ämmän hyllyjen välistä ja menin luokse ja sanoin: mene laihikselle jos olet niin läski ettet mahdu ovista kulkemaan. Eukko oli ihan hiljaa !

Minulle kävi vastaava tapaus paitsi että en haukkunut toista osapuolta rumasti. Meidän työpaikan pihassa on naurettavan pienet parkkiruudut. talossa on useita firmoja. Eräänä päivänä työkaverini juoksi luokseni, ja sanoi että hyvin tulistunut mies paukuttaa firmamme ovia ja etsii minua. Autoni ei ollut täysin keskellä ruutua, jolloin jäi aika pieni väli hänen autoonsa. Hän oli rekkarin perusteella ottanut selvää, mistä olen töissä ja tullut paukuttaamaan ovea. Kuulemma piti sillä siunaaman sekunnilla tulla siirtämään auto. Menimme yhdessä parkkipaikalle. Joo auto oli aika lähellä hänen autoa, mutta olin sopinut siitä ulos ja sovin siitä myös sisään. Huikkasin vain miehelle, että onneksi olen niin hoikka, tässä ei ole mitään ongelmaa. Miehen närkästynyt papatus vain jatkui. En jäänyt kuuntelemaan hänen vuodatustaan, vaan siirsin auton. Mies ei ollut mikään valtavan leveä itsekään, hän olisi kyllä siitä sopinut, mutta hän halusi ilmeisesti läksyttää minua periaatteen vuoksi. Mitä hän ei tullut ajatelleeksi, että hänen raivarinsa kohde on samassa talossa töissä. Hän oli hieman nolona kun näimme myöhemmin käytävällä. Tervehdin vain iloisesti kovaan ääneen: terve! Me tapaamme taas!

Anoppi luulee minun varastaneen hänen parhaan ystävänsä. On tästä vihainen myös sille ystävälleen, kun kehenkään ei voi enää luottaa ja en kyllä sillekään enää soittele ja silti ovat yhteydessä viikottain enkä usko hänen puhuneen ystävälleen asiasta. Miehelleni sen sijaan aina välillä kuittailee asiasta.

Anopin ystävä lähettää anopille usein paketteja, joissa on myös meidän lapsille lahjoja, joten tämä meidän ystävyys on lähinnä sitä, että laitan Whatsapissa kiitokset ja silloin tällöin esim. juhlapyhinä ehkä jonkun kuvan lapsista. Aina välillä lapset lähettävät hänelle omasta halustaan kortin tai minä vastavuoroisesti hänelle pienen paketin. Emme soittele tai muutenkaan ole säännöllisesti yhteydessä. Joskus kertoo meille, mitä ystävä on hänelle kertonut ja sanoo sitten minulle sinähän tiedätkin jo tästä No kun nimenomaan en tiedä.

Nuoreni oli erään kaverinsa luona yökylässä. Oli sovittu, että perhe vie nuoreni asemalle, kun vierailu päättyy. Kävikin niin, että nuoren toinen kaveri pääsi hänet hakemaan eikä kyytiä asemalle tarvittu. Tästä ohjelmanmuutoksesta suututtiin niin, että pistivät kaikki välit poikki. Olimme kuulemma pilanneet heidän kesälomansa!

Vierailija kirjoitti:

Sanoin että tappaminen on väärin. Se oli näköjään liikaa.

Anna kun arvaan, olet vegaani ja vinoilit koko lounaan ajan muille, kun eivät syöneet vegaanista ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Istuin puistossa hörppimässä kahvia ja  kääntämässä sätkää. Minua ehkä kymmenen vuotta vanhempi nainen tuli huutamaan että tietääkö äitisi että poltat, oikein sylki lensi naamalleni. Koetin kysyä miten nuoreksi ja  keneksi rouva nyt minua luulee, mutta huuto vain jatkui. Kun lopulta karjaisin "ROUVA HYVÄ, MÄ  TÄYTÄN ENSI VIIKOLLA 50!"  niin vaikeni ja kasvoille nousi  semmoinen outo ilme, kuin valot olisi sammuneet... semmoinen täysin tyhjä, ulalla oleva ilme. Sitten vain kääntyi ja käveli pois. Ainoa mieleen tuleva selitys on muistisairaus. 

Jotakin tämmöistä epäilen. Itse juttelin koiranulkoilutusreisulla erään mummelin kanssa ja tämä uteli lapsista, sanoin heidän olevan jo aikuisia. Ei uskonut. Toisella kerralla hän kertoi koiraa ulkoiluttaneen aiemmin päivällä veljeni (aikuinen poikamme). Pojallemme hän oli kertonut koiraa ulkoiluttaneen myös noin 18- vuotiaan tytön. Ikäni on se kertaa kolme ja mielestäni näytän jotakuinkin ikäisiltäni.

Anoppi suuttui kun luuli löytäneensä mökin pihalta sormukseni ja tuli voitonriemuisena näyttämään sitä  kertoen että "Oletpa huolimaton, katso mitä löysin!" Sormus oli käärmeen mallinen, niin kuin oma Kalevala Korun käärmesormukseni mutta löytynyt oli paljon kiemuraisempi. Kun näytin että sormukseni on kyllä tallessa ja paikallaan sormessani hän tuhisi jotain että "ehti ostaa uuden" ja piti loppupäivän mykkäkoulua. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on lapsesta asti valitettu, että hymyilen liikaa. Eilenkin, kun odotin bussia ja selasin kännykkää, joku ventovieras ihminen tuli siihen bussipysäkille ja sanoi minulle vihaisesti: mikä nyt noin hauskaa on? Olin ihan ihmeissäni että anteeksi mitä? Hän sanoi ilkeällä äänellä: kyllä sullakin vielä hymy hyytyy! Ja meni bussiin. En ymmärrä: en kyllä omasta mielestäni hymyile erityisen paljoa (mulla on masennus ja paljon vaikeuksia elämässäni) mutta jostain syystä suuni tai naamani ärsyttää muita ihmisiä.

Mullekin on suututtu hymyilystä!

Olin kaupan kassalla joskus opiskeluaikoina töissä, tervehdin asiakasta hymyillen. Tuhahti että noinko kivaa täällä on? Olin että anteeksi? Niin kun tolleen hymyilet...

Töissä työkaveri yritti kyykyttää, vastasin hänen kovaan kritiikkiinsä kuunnellen ja yritin näyttää ystävälliseltä ja vastaanottavaiselta.

Ärähti siihen että ai että hymyilet vielä!!

Äksy pariisilainen museovartija opasti hieman, ettei eräässä museossa saanut kuvata. Hymyn kera vastasin "oh i'm sorry i didn't know that" ärähti "this is not a joke"

Ok...

Lapsena sanoin äidille että menkat alkoivat. Äiti sanoi että pidä ne rätit sitten piilossa.

Oli koko loppupäivän suutuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet suuttuu tyhjästä koska haluavat pistää välit poikki,keksimällä keksitään mistä vois suuttua.

Kyllä, näin on. Sitten jotkut suuttuu tyhjästä, kun ovat itse toimineet väärin. Eivät ota vastaan asiallistakaan palautetta omasta toiminnastaan, ja alkavat huutaa, syyttää toista, ja uhriutuvat itse. Saavat näin keskustelun siirtymään omasta väärästä toiminnastaan aivan toiseen aiheeseen. Manipulointikeino. Katso ketju narsistien keskustelutyylistä. Oli, ja on, eksän vakiokonsti.

OT, just seuraan Remontilla rahoiksi, jossa kaksi remonttiparia itse laittomuuksia tehdessään ja kiinni jäädessään suuttuvat ja uhriutuvat, kun heille suututaan siitä, että tekivät väärin :D Yksi kilpailijoista murtautui tiloihin, jossa oli kuvausaikataulu, ja sotki koko tuotantotiimin 6kk työt. Jakoi sitä vielä eteenpäin toiselle parille. Nyt nämä 2 paria sitten vääntävät itkua ja saavat hermoromahduksia, kun muut kilpailijat ovat vihaisia, ja kieltäytyvät täysin ymmärtämästä mitä väärää ja laitonta on siinä, että tietää koko kisa-aikataulun ja remonttijärjestyksen etukäteen kisan loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on lapsesta asti valitettu, että hymyilen liikaa. Eilenkin, kun odotin bussia ja selasin kännykkää, joku ventovieras ihminen tuli siihen bussipysäkille ja sanoi minulle vihaisesti: mikä nyt noin hauskaa on? Olin ihan ihmeissäni että anteeksi mitä? Hän sanoi ilkeällä äänellä: kyllä sullakin vielä hymy hyytyy! Ja meni bussiin. En ymmärrä: en kyllä omasta mielestäni hymyile erityisen paljoa (mulla on masennus ja paljon vaikeuksia elämässäni) mutta jostain syystä suuni tai naamani ärsyttää muita ihmisiä.

Uskomatonta, mistä ihmiset mielensä pahoittaa😳

Mulla taas on päinvastainen ongelma, ns. resting bitchface. Saan aivan käsittämättömiä tulkintoja itsestäni ja ajatuksistani/dispositioistani. Eräs kollega alkoi tivaamaan miksi en pidä hänestä, vaikka en ollut koko tyyppiä koskaan ajatellut viittä sekuntia enempää.

Sama vika. Saan kuulla olevani suuttunut, mistä nyt olen vihainen, miksi sä tolleen mua katot jne. Nuoruuden poikaystävä alkoi inttää, että mitä oikein ajattelin, kun kuulemma näytin kummalle. En ajatellut mitään. Ei uskonut, pakko oli kuulemma olla jokin ajatus. No, selvisi sitten, että pettää minua, varmaan kuvitteli, että olin saanut sen selville ja yritti tentata, kun näytin omasta mielestään vihaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni tämä oli Vattenfallin puhelinmyyjä, mutta en ole satavarma asiasta vieläkään.

Olin juuri roudaamassa muuttokuormaa kun tämä mies soitti. Katkaisin puhelun toteamalla etten ota vastaan puhelinmyyntiä ja luuri korvaan.

No, sitten alkoi sadella tekstiviestejä: "melko törkeää käytöstä, ihan sinun omalla asialla olisin soitellut, nyt saat olla yhteydessä asiakaspalveluun itse" jne. yms.

Vastailin huvikseni kun oltiin juuri ajamassa toiseen osoitteeseen ja en ollut kuskina, mutta en kuitenkaan saanut selvyyttä siihen miksi tämä puhelinhäirikkö otti niin itseensä sen että tuli perustoteamus, kiittimoi ja luuri korvaan.

Ehkä hän olikin kilpailevan sähköyhtiön leivissä koska tämän jälkeen en enää koskaan harkitse Vattenfallia :D

Minulla on tapana pysäyttää puhelinmyyjät ripeästi kiittämällä ja kieltäytymällä suoraan kaikista ehdotuksista. Kerran sattui sellainen myyjä, joka oli ihan hiljaa, huokaisi syvään ja vastasi niin masentuneella ja loukkaantuneella äänellä että pisti itsellä vihaksi. Oikein surkeana määkyi, että ajattelitko todellakin tehdä näin jne jne. Vaikea edes kuvailla sitä ylinäyttelyä ja äänensävyä.. Tämä oli varmasti hänen myyntikikkansa ja voin hyvin kuvitella, että kiltit ja empaattiset ihmiset eivät pysty kuuntelemaan sitä vaan ajattelevat heti pilanneensa köyhän ja masentuneen myyjän päivän ja tilaavat jotain "lohduttaakseen". Itseäni se pisti vaan v*tuttamaan entistä enemmän, koska en voi sietää tuollaisia manipuloijia. Ei tullut kauppoja.

Mulle kävi kerran näin, sanoin ettei oo köyhänä työttömänä varaa ruveta kuukausilahjoittajaksi. Alkoi sitten selittää mulle että kyllä minäkin opiskelen ja silti annan rahaa jne. taivuin sitten. Myöhemmin kävi v*tuttaa ja peruin koko homman kun olin kaksi kuukautta lahjoittanut. :D Nykyään vaan torjun kaikki kaupustelijat samantien kylmästi.

Kaverini halusi kuvata puutarhaani ja suuttui kun raparperien lehtien päällä oli puista tippunutta roskaa. Kävi pyyhkimässä lehdet puhtaiksi että sai hyviä kuvia ja murjotti kun en ollut tajunnut putsata niitä valmiiksi.