Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kun en antanut koirani haistella kaikkien muiden alueella olevien koirien kanssa. Sain kunnon haukut asiasta kerran.. järkytyin kyllä vähän.

Toinen oli kun kommentoin lempeästi mutta huvittuneesti työkaverin naurettavan vähäpätöistä kriisiä. Suuttu ja huusi, että mun ei kuulu asiaan puuttua. Apua, onhan näitä.

Narkkari suuttui kun sanoin sitä narkkariksi

Vierailija kirjoitti:

Narkkari suuttui kun sanoin sitä narkkariksi

Ne tietää että totuus sattuu

Naapuri suuttui minulle, kun jäi itseteossa kiinni autoni kolhimisesta - vika oli minun :D

Käsienpesu, minulla on WC:ssä tavallinen saippuapumppu ja automaattinen hana, eli vettä tulee kun laitat kädet siihen alle.

Kaverillani on automaattinen saippuan annostelija ja tavallinen hana. Hän hermostui epähygienisestä saippuapumpustani on kun kaikki koskevat siihen likaisilla käsillään. Suuttui kun huomautin että hänen kodissaan kaikki avaavat vesihanan likaisilla käsillä, ottavat saippuaa ja pesevät kädet ja sitten sulkevat sen hanan joka alunperin avattiin likaisilla käsillä.

Olin menossa kaverille kylään ja hän lupasi että miehensä, joka on kokki, loihtii jotain hyvää syötävää. Muistutin kaveriani että kertoo miehelleen että minulla on maitoallergia. No, menin, vein tuliaisia ja vietimme hauskan illan. Jossain vaiheessa mies sanoi, että valitettavasti joku ruoka ei maistunut ihan sille miltä piti kun hän harvoin käyttää laktoosittomia tuotteita.

Tässä vaiheessa tajusin että kohta vatsani reagoi ja se ei tule olemaan mikään pieni huomaamaton  tapahtuma. Kysyin kaveriltani eikö hän kertonut miehelleen, että minulla on maitoallergia?!? Kaverini mielestä maitoallergia ja laktoosi-intoleranssi ovat sama asia, mutta miehen ilmeestä näki, että hän tiesi kyllä eron.  Mahani alkoi sitten turvota ja ihoni kutista, onneksi kaverini mies oli pahoillaan ja vei minut autolla kotiini, julkisilla en olisi tohtinut lähteä. Kaverini poisti minut facesta ja muista vastaavista eikä enää vastannut viesteihini. Hänen miehensä tuli jossain vastaan ja pahoitteli tapahtunutta, mutta ei osannut sanoa miksi vaimonsa suuttui minulle asiasta jossa hän mokasi.

Kun totean, että en pyytänyt neuvoja vaan apua.

Kälyn mielestä arkulle ostamani kukkakimppu oli liian kallis, joten hän ei maksanut siitä mitään. Kävivät kyllä sitten laskemassa sen, 30 e oli heille liikaa.

Toivottavasti en ole jo kirjoittanut tästä vuosien takaisesta tapahtumasta, aikaa siitä on 59 vuotta. Olin ystäväni kanssa uimassa, kun hän sai vanhanaikaisesti sanottuna suonenvedon. Menin sitten pelastamaan häntä, ja niin kuin hukkuva tekee, hän alkoi kiivetä minua pitkin pintaan. Pääsin pois, sain käsiini lähellä olleen uimarenkaani ja heitin sen hänelle. Pääsimme rantaan, kumpikin lähti kotiinsa. Ajattelin, että kaikki on hyvin.

Illalla, juuri ennen nukahtamista isä sanoi tyynen raivokkaalla äänellä: "Meinasit sitten hukuttaa X:n!" Niin kuin vanhempieni tapana oli, en saanut selittää asiaa. Ja siihen käsitykseen vanhemmat jäivät, että lapsensa on lähes tappaja. Asiaa ei koskaan selvitetty loppuun asti.

On varsin ankeaa, että jotkut vanhemmat ovat valmiit uskomaan lapsistaan aina sitä pahinta. 

se, että menin spontaanisti illansuussa lenkille 500 metrin päässä asuvan ystäväni kanssa enkä erikseen kutsunut mukaan kolmatta ystävää joka asui 15km päässä. Tämä kolmas ihminen siis suuttui ja siitähän se riemu vasta repesikin kun tajusi, etten edes ymmärtänyt loukanneeni ja huuli pyöreänä kuuntelin tilitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa tasan 20 vuotta, mutta on edelleen yksi pimeimmistä tapauksista. Menin ystävieni "Pirren" ja "Riitan' kanssa laivaristeilylle ja siellä hengailtiin sitten erään jätkäporukan kanssa ja tässä porukassa oli eräs "Teppo". No Pirre sanoi jossain sivulauseessa, että Teppo on komea. Jossain kohtaa iltaa Riitta ja Teppo löysivät yhteisen sävelen ja pussailivat pitkin iltaa. Teppo oli joku sekakäyttäjä Oulusta, joten hän ei todellakaan ollut mikään löytö.

Illasta ei ole muistikuvia sen enempää, en muista että olisi tapahtunut mitään dramaattista. Mutta aamulla herätessämme huomasimme, että Pirre ei puhu meille enää mitään. Yritimme kysyä syytä, mutta ei vastannut. Loppuristeilyn hän oli vaan hytissä, koska ei suostunut keskustelemaan eikä tulemaan sieltä ulos, kun mä ja Riitta shoppailtiin ym, tästä ei ole taaskaan mielikuvia sen tarkemmin.

Jossain kohtaa Pirre sitten sanoi, että Riitta oli loukannut häntä, koska oli pussaillut Tepon kanssa, vaikka HÄN oli sanonut Teppoa komeaksi ensin! Oltiin Riitan kanssa ihan pihalla ja yritettiin selvittää välejä, mutta Pirre katkaisi meihin molempiin välit. Ja oikeasti, kyse oli pienestä pussailusta Tepon kanssa ja kukaan ei ollut edes muistanut, että Pirre oli Teppoa komeaksi kehaissut.

Vielä monta kuukautta tämän risteilyn jälkeen olin uutta vuotta juhlimassa, kun sain tekstiviestin tuntemattomasta numerosta: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SELKÄÄN PUUKOTTAJA (Huom. Isot kirjaimet ja yhdyssanavirhe) ja se oli sitten Pirren siskolta. Että Pirren koko suku alkoi vihaamaan MUA, koska Riitta suuteli Teppoa, narkkaria Huom, jota Pirre oli sanonut komeaksi. Huoh.

Onko tää totta vai episodi no 4231 Kauniista ja Rohkeista? 😄

Ex-poikaystävä hyppäsi veneestä rantaan, missä617 lenkkarit kastuivat. Kengät hän halusi kuivattaa mökin leivinuunissa, missä ne sitten kärähti piloille. Syy oli luonnollisesti minun, koska jos minä olisin paistanut omat kenkäni, hänellä olisi ollut ehjät lenkkarit...

Vierailija kirjoitti:

Ex-poikaystävä hyppäsi veneestä rantaan, missä lenkkarit kastuivat. Kengät hän halusi kuivattaa mökin leivinuunissa, missä ne sitten kärähti piloille. Syy oli luonnollisesti minun, koska jos minä olisin paistanut omat kenkäni, hänellä olisi ollut ehjät lenkkarit...

Vierailija kirjoitti:

Ex-poikaystävä hyppäsi veneestä rantaan, missä617 lenkkarit kastuivat. Kengät hän halusi kuivattaa mökin leivinuunissa, missä ne sitten kärähti piloille. Syy oli luonnollisesti minun, koska jos minä olisin paistanut omat kenkäni, hänellä olisi ollut ehjät lenkkarit...

ylimääräinen numerosarja tekstin seassa...tabletti taisi suuttua..

Ystäväni suuttuivat koska sairastuin koronaan ja jäin kotiin sen sijaan että olisin mennyt laivamatkalle jonka olimme varanneet ja jota oltiin suunniteltu jo jonkin aikaa. 

Lapsuuden ystäväni (10-15v.) suuttui minulle, kun muutimme vanhempieni piiitkään säästänisen jälkeen Espoosta Helsinkiin (jossa molempien työt) rivitaloon aravakerrostalosta. Pyysin maijaa meille kuumana kesäpäivänä, olisi mukavampi olla pihassa ja merikin ihan lähellä uimista varten. Ei tullut vaan huusi pää punaisena stanan porvareista . (äitinsä siistijä, isänsä alkoholisti satunnaisesti töissä), ei enää koskaan ottanut yhteyttä, ei vastaa koskaan facebookissa. Ei ollut minun syyni muutto vaan vanhempieni syy . Olen pahoillani edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä ei koskaan päässyt yli siitä, että olin käyttänyt väärää nimeä internetissä. Olimme siis tavanneet deittipalstalla ja nimimerkkini on väännös omasta nimestäni tyyliin Arja --> Marja. En muista mikä miehen nimimerkki oli.

Olimme tapailleet pari viikkoa, kun mies kysyi ensimmäisen kerran miksi olin esiintynyt netissä väärällä nimellä. Juttu paisui ajan myötä siihen, ettei mies voinut luottaa mihinkään sanomaani, koska olin valehdellut hänelle jo alussa nimestäni.

Selitin pari kertaa, että aika harva jossain deittipalstalla käyttää omaa nimeään ja oli hänelläkin ollut nimimerkki, mutta nimimerkki on kuulemma ihan eri asia kuin väärä nimi. En jaksanut vaivautua noin umpityperään väittelyyn ja erosimme tämän asian takia.

Onkohan meillä ollut sama tyyppi :D itse en päässyt (joutunut) edes tapaamaan koko ihmistä, koska hän jäi jumittamaan siihen kun oli kuvitellut nimimerkkini perusteella että nimeni on sanotaan vaikka Marianne, kun oikea nimi on ihan eri. Laitoin lopulta viestin että ehkä meillä ei ole tarpeeksi yhteistä että kannattaisi edes tavata, kun en jaksanut sitä nimijankkausta enää.

Olin kesälomamatkalla Kuubassa yksin, naisena n. 30-vuotiaana. Siellä on tavallista yöpyä kotimajoituksissa ja olin erään pariskunnan luona. Yhtenä iltana isäntä halusi näyttää mulle vanhoja valokuvia ja niitä istuimme ihastellen mm. hänen vaimonsa kauneutta nuorena, jota mies kovasti ihaili tms. Tämän hetken seurauksena perheen emäntä, siis tämä vaimo, sai sellaisen hepulin minulle, että melkein heitti minut ulos talosta. Olin kuulemma yrittänyt vikitellä hänen miestään (en tod.). Haukkui minut pataluhaksi myös etukäteen seuraavan perheen naisille, johon oli seuraavassa kaupungissa siirtymässä. Onneksi nämä jälkimmäisen perheen naiset olivat tolkun ihmisiä eivätkä ymmärtäneet ko. naisen tunteenpurkausta (kuten en minäkään rehellisesti sanoen yhtään ymmärtänyt). He vain pyörittelivät silmiään, että ko. nainen on "loca". Ei mitään hauskaa silti noin lomalla ja puolikielitaitoisena.

Ala-asteellani oli ruokalassa järjestäjävuorot, eli kaksi oppilasta auttoi astianpalautuskärryn siistinä pidossa ruokailun ajan ja tästä saatiin keittäjiltä palkkioksi pillimehut.

Yhtenä päivänä vuorossa olisi ollut Maija ja Jaana, mutta Jaana oli kipeänä kotona ja opettaja kysyi, haluaisiko joku mennä tilalle, ja minä ilmottauduin. Vuoron jälkeen juotiin ne pillimehut.

Jaana palasi seuraavana päivänä kouluun ja hänen sen hetkinen bestiksensä Aino raivostui minulle siitä, että olin juonut ja hänen mielestään varastanut Jaanan pillimehun, koitti läpsiä minua naamaan ja huusi että olen kamala, itsekäs varas. Jaana yritti toppuutella vieressä että ei häntä kyllä haittaa yksi pillimehu, eihän hän edes ollut siivoamassa.

Se olikin ainoa kissatappelun poikanen mihin olen ikinä joutunut ja edelleen ihmettelen miksi tää yks tyttö sai niin kovan hepulin :D

Vierailija kirjoitti:

Viestin 3761 kirjoittaja tässä, terve! Emme mitä ilmeisimminkään puhu samasta ihmisestä. Onneksi.

Nimittäin tämä minun tuntemani ihminen, kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä "Kyllikki", ei ollut todellakaan vuosikausia vedonnut mihinkään yleiseen ahdistukseen eikä yleisestikään tuonut selkeitä toiveitaan esille ikinä. En minä todellakaan olisi niin hullu ollut, että olisin jollekulle joskus aiempina vuosina synttärikortin laittanut, jos olisi ollut mitenkään epäiltävää, että tällä pää hajoaa ties mihin syyllisyydentunteisiin.

Sen sijaan tämä Kyllikki alkoi ihan vasta viime vuosina yhtäkkiä keksiä ja esittää ihan yksittäisiin tilanteisiin liittyneitä rajauksia, mikä olisi hänelle sopiva tai epäsopiva lahja ja missä tilanteessa. Edes hänen omat sukulaisensakaan eivät ainakaan minun tietääkseni olleet ikinä kuulleetkaan siitä, ettei kukaan ikinä maailmassa saisi lahjoittaa hänelle yhtään mitään, ainoastaan arvioita, jos lahja oli huono. Tuli siis täysin puskista.

Ihan yleisenä neuvona kaikille tällaisia yhtäkkisiä raivareita saaville kyllikeille ja muille ujoille ja estyneille oman elämänsä uhreille sanoisin, että muut ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita. Varsinkaan ne muut ihmiset eivät sitä ole, jos ihminen itse esittää ensin vuosia ihan muunlaisia syitä eri asioihin kuin mitkä sitten hänen päänsä sisällä ovat niitä totuuksia. Kas kun ihmisillä on yleensä tapana luottaa siihen, mitä heidän perheenjäsenensä ja ystävänsä itse omista ajatuksistaan kertovat. Muuta ei voi vaatia.

Mä veikkaan että tuo kortista suuttunut on jotenkin pimahtanut tai sairastunut. Koita olla ottamatta itseesi vaikka ymmärrän että vaikeaa. Joku kriisi hänellä on, masennusta, kyllästyi feikkaamaan lahjojen antamista, dementia, syöpä, jotain. Sun ei kannata silti murehtia sitä, et tehnyt mitään väärää.