Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6374)
Vierailija kirjoitti:
Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.
Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.
Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!
Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.
Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.
Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!
Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?
No katsoppas, kun lain mukaan se pomo ei voi edes kysyä, että aikooko joku yksittäinen ihminen jäädä lakkoon vai ei.
Ammattiliiton jäsenyydellä ei myöskään ole asian kanssa mitään tekemistä. Periaatteessa jäsenyys velvoittaa jäädä lakkoon, mutta se ei tarkoita, etteikö työntekijä, joka ei ole liiton jäsen, voisi jäädä lakkoon.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystävä suuttui koska oli minulle velkaa 30€. Aivan omituinen juttu, ajatteli varmaan että annan velan anteeksi ja niin teinkin kun en jaksanut enää kuunnella.
Meni siis niin että kysyi, että eikös hän jo maksanut johon minä että et. Alkoi väittäminen että on hän maksanut ja suuttui kun en ollut sanaa mieltä.
Tuota suututtamistaktiikkaa käyttää monet aikuiset edelleen, ettei tarvitse velkoja maksaa, tai että saa palauttaa kauppaan ostoksen jota katuu jne. Kaupan työntekijänä näihin törmää viikoittain, asiakas tulee räyhäämään kun on ostanut väärän tuotteen tai liian kalliin kun toisesta kaupasta olis saanut saman edullisemmin. Keksitään että tuote on likainen, vaikka selkeästi ei ole (seuraava ostaja oli erittäin tyytyväinen samaan "likaiseen" tuotteeseen). Tuote on homeessa vaikka ei näy eikä maistu home. Inttävät ja räyhäävät niin kauan että myyjällä menee hermot. Sitten kun saavat rahat takaisin, lähdetään hymyillen kotiin. Sairasta toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.
Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.
Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!
Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?
No katsoppas, kun lain mukaan se pomo ei voi edes kysyä, että aikooko joku yksittäinen ihminen jäädä lakkoon vai ei.
Ammattiliiton jäsenyydellä ei myöskään ole asian kanssa mitään tekemistä. Periaatteessa jäsenyys velvoittaa jäädä lakkoon, mutta se ei tarkoita, etteikö työntekijä, joka ei ole liiton jäsen, voisi jäädä lakkoon.
Niin että et kerro asiaa vaikka menettäisit työpaikkasi sen vuoksi? Minulla on ollut aina tapana olla yhteistyökykyinen ja arvostan myös sen pomon työtä ja kerron suoraan ja rehellisesti olenko työhön käytettävissä. Ei ne pomot mitään ajatusten lukijoita ole, työt pitää saada pyörimään joka päivä eikä siitä mitään tule jos työntekijä heittäytyy lapselliseksi "enpä kerro,arvaa" 😄.
Työkaveri valitti, että hän on tosi väsynyt, nukkunut huonosti jne. Totesin, että näytätkin hiukan väsyneeltä. Suuttui tästä...
Mies sairastui vakavasti. Minä passaan ja hoidan. Sama vinoilu ja moittiminen jatkuu kuin ennenkin, mutta pahempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.
Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.
Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!
Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?
No katsoppas, kun lain mukaan se pomo ei voi edes kysyä, että aikooko joku yksittäinen ihminen jäädä lakkoon vai ei.
Ammattiliiton jäsenyydellä ei myöskään ole asian kanssa mitään tekemistä. Periaatteessa jäsenyys velvoittaa jäädä lakkoon, mutta se ei tarkoita, etteikö työntekijä, joka ei ole liiton jäsen, voisi jäädä lakkoon.
Niin että et kerro asiaa vaikka menettäisit työpaikkasi sen vuoksi? Minulla on ollut aina tapana olla yhteistyökykyinen ja arvostan myös sen pomon työtä ja kerron suoraan ja rehellisesti olenko työhön käytettävissä. Ei ne pomot mitään ajatusten lukijoita ole, työt pitää saada pyörimään joka päivä eikä siitä mitään tule jos työntekijä heittäytyy lapselliseksi "enpä kerro,arvaa" 😄.
1. Opettele lainaamaan. Edellisen viestin perään suoraan kirjoitettu teksti hämää, eikä siitä heti hoksaa kuka kirjoitti ja mitä.
2. Jos työntekijälle antaa potkut sillä perusteella, että tämä noudattaa lakia, on kyseessä laiton irtisanominen, joka käy työnantajalle kalliiksi. Jopa niin kalliiksi, että saattaa mennä siinä sitten esimiehenkin työpaikka. Ja sille irtisanomiselle on syykin. Epäpätevyys.
Ex suuttui, kun eron jälkeen ehdotin, josko yhteinen koira laitettaisiin vain minun nimiini, kun hän ei ole koirasta ollut kiinnostunut enää viimeiseen puoleen vuoteen. Sieltä tuli kaikki raivoviestit, että ”niin on mulle rakas koira ja miten ees viittit ehdottaa?!” ja miten hän ajatteli että ollaan hyvissä väleissä, mutta ”päätitkin alkaa hankalaksi, ei olis susta kyllä uskonut!”. Kyselin sitten, että mites koiran vakuutukset, että pitäiskö ne mulle siirtää kun koira näyttää asuvan mun luona. ”No ei tartte, jutellaan tästä sitten jos sattuu jotain ja niitä vakuutuksia tarvitaan!”.
En palannut sitten aiheeseen ennen kuin hänestä ei ollut kuulunut koko vuoteen mitään. Kyselin koiran vakuutustiedoista asioita. No kappas kummaa, hän oli kaikki vakuutukset lopettanut kertomatta, koska ”sun koirahan se näyttää olevan” :) mun olisi pitänyt ymmärtää lukea hänen ajatuksistaan ilmeisesti kaikki tämä informaatio, jota hän ei ollut halunnut jakaa minulle. Joten suutuinpa sitten lopulta minäkin, että miten voi ihminen olla noin tuppisuu, ettei voi edes keskustella asioista. Olisi hyvin voinut puhua mulle aiheesta, olisin mieluusti ottanut vakuutukset omiin nimiini, mutta ei.
Suututtaa ihan itseäkin, miten voi kommunikointi olla haastavaa.
Sisko suuttui koska en auttanut häntä ja hänen perhettään yhdessä muutossa, koska muuttaa jatkuvasti ja kukaan perheestä ei ehtinyt auttamaan minun ensimmäisessä muutossa.
Koko perhe kyllä auttoi siskoa, ettei siitä ollut pulaa.
Mahani myllersi ja päästin pahanhajuisen munapierun kassajonossa. Sain useamman henkilön haukut. Suutuin ja sanoin huutaen piereväni koska tykkään ja sillä sipuli. Johan hiljenivät.
Harrastin nyrkkeilyä joskus teininä. Olin vapaaehtoishommissa GB turnauksessa, mm pyyhkimässä kehää.
Ostin sieltä TUL:n - eli "työväen urheiluliitto" - viirin.
Faija sai kunnon kilarit! "Meillä ei mitään kommari viirejä pidellä esillä" kuului ukaasi. No laitoin jemmaan. En ollut ollenkaan tajunnut viirin merkitystä, enkä suvun melko porvarillista ala-virettä
Pääsin aikanaan yliopistoon, mistä kaverini suuttui. Tähän saattoi vaikuttaa se, että hän oli itse oikea hikipinko ja itse rennompi koululainen, joten hän piti itseään parempana. Sitten kun haimme samaan tiedekuntaan, minä pääsin mutta hän ei. Osoitti mieltään ja oli vihainen minulle.
Vierailija kirjoitti:
Harrastin nyrkkeilyä joskus teininä. Olin vapaaehtoishommissa GB turnauksessa, mm pyyhkimässä kehää.
Ostin sieltä TUL:n - eli "työväen urheiluliitto" - viirin.
Faija sai kunnon kilarit! "Meillä ei mitään kommari viirejä pidellä esillä" kuului ukaasi. No laitoin jemmaan. En ollut ollenkaan tajunnut viirin merkitystä, enkä suvun melko porvarillista ala-virettä
TUL oli hyvä old school working class-urheiluliitto. Kovimman bokraajat tuli aikanaan sieltä. Suotta isäsi suuttui ja toivottavasti pidit viirin tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.
Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.
Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!
Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?
No katsoppas, kun lain mukaan se pomo ei voi edes kysyä, että aikooko joku yksittäinen ihminen jäädä lakkoon vai ei.
Ammattiliiton jäsenyydellä ei myöskään ole asian kanssa mitään tekemistä. Periaatteessa jäsenyys velvoittaa jäädä lakkoon, mutta se ei tarkoita, etteikö työntekijä, joka ei ole liiton jäsen, voisi jäädä lakkoon.
Niin että et kerro asiaa vaikka menettäisit työpaikkasi sen vuoksi? Minulla on ollut aina tapana olla yhteistyökykyinen ja arvostan myös sen pomon työtä ja kerron suoraan ja rehellisesti olenko työhön käytettävissä. Ei ne pomot mitään ajatusten lukijoita ole, työt pitää saada pyörimään joka päivä eikä siitä mitään tule jos työntekijä heittäytyy lapselliseksi "enpä kerro,arvaa" 😄.
1. Opettele lainaamaan. Edellisen viestin perään suoraan kirjoitettu teksti hämää, eikä siitä heti hoksaa kuka kirjoitti ja mitä.
2. Jos työntekijälle antaa potkut sillä perusteella, että tämä noudattaa lakia, on kyseessä laiton irtisanominen, joka käy työnantajalle kalliiksi. Jopa niin kalliiksi, että saattaa mennä siinä sitten esimiehenkin työpaikka. Ja sille irtisanomiselle on syykin. Epäpätevyys.
Joo, mutta silti tuo edellinen on oikeassa työntekijän lapsellisuudesta.
Eri
Naapuri suuttui kun vaihdettiin lattia asuntoon. Lattia oli 30 vuotta vanha ja siinä oli öljytahroja. Koiran kynnetkin oli sitä naarmuttanut. Naapuri, ikää 80 vee. Huusi meille, että on se kumma kun nykyajan nuorille ei mikään kelpaa ja että mikä vika vanhassa muka oli. Mökötti sitten viikon sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.
Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.
Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!
Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?
No katsoppas, kun lain mukaan se pomo ei voi edes kysyä, että aikooko joku yksittäinen ihminen jäädä lakkoon vai ei.
Ammattiliiton jäsenyydellä ei myöskään ole asian kanssa mitään tekemistä. Periaatteessa jäsenyys velvoittaa jäädä lakkoon, mutta se ei tarkoita, etteikö työntekijä, joka ei ole liiton jäsen, voisi jäädä lakkoon.
Niin että et kerro asiaa vaikka menettäisit työpaikkasi sen vuoksi? Minulla on ollut aina tapana olla yhteistyökykyinen ja arvostan myös sen pomon työtä ja kerron suoraan ja rehellisesti olenko työhön käytettävissä. Ei ne pomot mitään ajatusten lukijoita ole, työt pitää saada pyörimään joka päivä eikä siitä mitään tule jos työntekijä heittäytyy lapselliseksi "enpä kerro,arvaa" 😄.
1. Opettele lainaamaan. Edellisen viestin perään suoraan kirjoitettu teksti hämää, eikä siitä heti hoksaa kuka kirjoitti ja mitä.
2. Jos työntekijälle antaa potkut sillä perusteella, että tämä noudattaa lakia, on kyseessä laiton irtisanominen, joka käy työnantajalle kalliiksi. Jopa niin kalliiksi, että saattaa mennä siinä sitten esimiehenkin työpaikka. Ja sille irtisanomiselle on syykin. Epäpätevyys.
Eli sinä ennemmin noudatat typerää elämää hankaloittavaa lakia kuin olet yhteistyöhaluinen tiimipelaaja? Ok, elämä on valintoja. Minä olen aina valinnut avoimuuden ja yhteistyön, toisen (myös pomon) työn arvostamisen. Työnantajat inhoaa tuollaisia pilkun viilaajia, jotka hankaloittaa heidän työtään.
Tuosta lakosta ,olen eri kirjoittaja mutta mielestäni on naurettavaa että ei saa kysellä kuuluuko lakkoon mutta saa udella toisten terveystietoja esim tää nyt uusin että onko ottanut rokotteet.
Päälle parikymppisenä kaverini soitti tammikuisena arkipäivänä että lähdenkö hänen kanssaan lenkille. Se sopi ja lähdin lenkkivarusteissa hänen luokseen.
Lenkin jälkeen hän ehdotti, että pitäisikö piristää tylsää iltaa, ja lähteä baariin, varsinkin kun itselläni ei ollut seuraavana päivänä työvuoroa, ja hän ajatteli skippaavansa koulupäivänsä. Siihen aikaan kävimme paljon ulkona, ja aloittelimme usein hänen luonaan, kun hän asui lähellä keskustaa.
Sanoin että sopii, jos voin lainata häneltä baariin sopivat vaatteet, kun en viitsi lenkkivaatteissa lähteä. Se sopi, ja lainasin häneltä jonkun mekon, korkkarit, villakangastakin ja pikkulaukun. Sovimme lisäksi, että tulen hänen luokseen yöksi, että saan omat vaatteet päälle seuraavana päivänä, ja voin jättää hänen luokseen mm avainnippuni, missä oli kotiavaimeni, työavaimeni kulkukortteineen, vanhempieni avaimet jne.
No lähdimme sitten baariin, ja tapojemme mukaan kävimme moikkailemassa omia tuttujamme, emmekä olleet koko iltaa yhdessä. Jossain vaiheessa menin yhteen pöytään jututtamaan poikaporukkaa, jotka paljastuivat poliisikouluopiskelijoiksi.
Kaverini näki etäämmältä että olin juttelemassa näiden poikien kanssa, ja syöksyi paikalle raivon vallassa. Hän alkoi huutaa kurkku suorana, kuinka Hän oli löytänyt nämä pojat ensin, ja kuinka he olivat Hänelle varattuja. Hän raivosi minkälainen lutkakaveri minä olen, kun yritän viedä Hänen potentiaalisia tulevia poikaystäviä häneltä.
Nämä pojat naureskelivat tilanteelle vähän hämmentyneinä, ja tämä kaverini raivosi aikanasa ja poistui paikalta. Hän ei vastannut puhelimeen enkä enää löytänyt häntä baarista.
Kun tuli kotiinlähdön aika, havaitsin narikassa ikävän yllätyksen. Vaikka meillä oli olleet omat narikkalaput, ei minulle ollut narikassa enää takkia jäljellä. Tämä kaverini oli saanut raivoamalla takkinsa narikasta, vakuutellen että se on todellakin hänen takkinsa, ja että narikkalappu on vain kadonnut.
Olin siis talvipakkasessa ilman takkia, ilman
kotiavaimia ja aika vähissä rahoissa niinkuin siihen aikaan olin. Taksilla kotiin meno ja huoltoyhtiön oven avaus oli siinä tilanteessa liian kallista. Vanhemmilleni en kehdannut soittaa keskellä viikkoa aamuyöstä baarireissun jälkeen.
Lähdin sitten poliisiopiskelijoiden kanssa jatkoille heidän asuntolaansa. Seuraavana päivänä yksi heistä antoi minulle hupparinsa takiksi, ja lähdin bussilla vanhemmilleni.
Yritin soittaa tälle kaverilleni kymmeniä kertoja, hän ei vastannut. Koitin laittaa hänelle viestejä, että minun täytyy ehdottomasti saada kotiavaimeni ja työavaimeni, koska seuraavana päivänä minulla on jo töitä. Hän vastaili ylimielisesti tyyliin "yhyy yhyy, kannattaako olla huo*a ja viedä kaverilta miehet" tai "soita poliisit hakemaan ne avaimesi, minä en sinulle ovea avaa".
Jouduin lopulta kertomaan vanhemmilleni tämän tilanteen, ja sain heidänkin vihansa päälleni, että kaveeraan noin hullujen ihmisten kanssa. Jatkuu...
Vierailija kirjoitti:
Päälle parikymppisenä kaverini soitti tammikuisena arkipäivänä että lähdenkö hänen kanssaan lenkille. Se sopi ja lähdin lenkkivarusteissa hänen luokseen.
Lenkin jälkeen hän ehdotti, että pitäisikö piristää tylsää iltaa, ja lähteä baariin, varsinkin kun itselläni ei ollut seuraavana päivänä työvuoroa, ja hän ajatteli skippaavansa koulupäivänsä. Siihen aikaan kävimme paljon ulkona, ja aloittelimme usein hänen luonaan, kun hän asui lähellä keskustaa.
Sanoin että sopii, jos voin lainata häneltä baariin sopivat vaatteet, kun en viitsi lenkkivaatteissa lähteä. Se sopi, ja lainasin häneltä jonkun mekon, korkkarit, villakangastakin ja pikkulaukun. Sovimme lisäksi, että tulen hänen luokseen yöksi, että saan omat vaatteet päälle seuraavana päivänä, ja voin jättää hänen luokseen mm avainnippuni, missä oli kotiavaimeni, työavaimeni kulkukortteineen, vanhempieni avaimet jne.
No lähdimme sitten baariin, ja tapojemme mukaan kävimme moikkailemassa omia tuttujamme, emmekä olleet koko iltaa yhdessä. Jossain vaiheessa menin yhteen pöytään jututtamaan poikaporukkaa, jotka paljastuivat poliisikouluopiskelijoiksi.
Kaverini näki etäämmältä että olin juttelemassa näiden poikien kanssa, ja syöksyi paikalle raivon vallassa. Hän alkoi huutaa kurkku suorana, kuinka Hän oli löytänyt nämä pojat ensin, ja kuinka he olivat Hänelle varattuja. Hän raivosi minkälainen lutkakaveri minä olen, kun yritän viedä Hänen potentiaalisia tulevia poikaystäviä häneltä.
Nämä pojat naureskelivat tilanteelle vähän hämmentyneinä, ja tämä kaverini raivosi aikanasa ja poistui paikalta. Hän ei vastannut puhelimeen enkä enää löytänyt häntä baarista.
Kun tuli kotiinlähdön aika, havaitsin narikassa ikävän yllätyksen. Vaikka meillä oli olleet omat narikkalaput, ei minulle ollut narikassa enää takkia jäljellä. Tämä kaverini oli saanut raivoamalla takkinsa narikasta, vakuutellen että se on todellakin hänen takkinsa, ja että narikkalappu on vain kadonnut.
Olin siis talvipakkasessa ilman takkia, ilman
kotiavaimia ja aika vähissä rahoissa niinkuin siihen aikaan olin. Taksilla kotiin meno ja huoltoyhtiön oven avaus oli siinä tilanteessa liian kallista. Vanhemmilleni en kehdannut soittaa keskellä viikkoa aamuyöstä baarireissun jälkeen.Lähdin sitten poliisiopiskelijoiden kanssa jatkoille heidän asuntolaansa. Seuraavana päivänä yksi heistä antoi minulle hupparinsa takiksi, ja lähdin bussilla vanhemmilleni.
Yritin soittaa tälle kaverilleni kymmeniä kertoja, hän ei vastannut. Koitin laittaa hänelle viestejä, että minun täytyy ehdottomasti saada kotiavaimeni ja työavaimeni, koska seuraavana päivänä minulla on jo töitä. Hän vastaili ylimielisesti tyyliin "yhyy yhyy, kannattaako olla huo*a ja viedä kaverilta miehet" tai "soita poliisit hakemaan ne avaimesi, minä en sinulle ovea avaa".
Jouduin lopulta kertomaan vanhemmilleni tämän tilanteen, ja sain heidänkin vihansa päälleni, että kaveeraan noin hullujen ihmisten kanssa. Jatkuu...
Sitten selvitin kaverini äidin puhelinnumeron, jolle soitin ja kerroin tilanteen, että joudun oikeasti soittamaan poliisit avuksi, jos hänen tyttärensä ei suostu avaimiani antamaan.
Alkoi olla jo ilta, ja isäni kyyditsi minut tämän kaverin talon eteen hakemaan näitä avaimia. Itse olin vielä epävarma miten tilanne tulee ratkeamaan, mutta kaverini äiti soitti, ja kertoi että oli saanut puhuttua tyttärelleen järkeä, ja että hän suostuu antamaan avaimeni takaisin. Odottaessani alaovella, kaverini paiskasi avaimeni ikkunasta alas sanomatta mitään.
Helpotus oli suuri, vaikka vaatteeni vielä jäivätkin hänen asuntoonsa. Tilanne selvitettiin kyllä parin päivän sisällä, ja asiat palasi "ennalleen", mutta ajan kuluessa laitoin häneen välit poikki,kun vastaavia tilanteita sattui tasaisin väliajoin. Silloin hänellä ei vielä ollut diagnoosia, mutta vahvasti epäilin hänen kärsivän epävakaasta persoonallisuudesta...
Miksi laueta selälle, kun sisään laukeaminen tuntuu paljon paremmalta? Se näkyvälle paikalle laukeaminen on p-video-klishee, jolla halutaan vain näyttää, että mies laukesi.