Mies, miten sait naisesi suostumaan ensitreffeille ja siitä jatkoon?

Kymppi taisi mennä ensitreffeillä. Mentiin retkelle, tein retkiruokaa ja keitin kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Kymppi taisi mennä ensitreffeillä. Mentiin retkelle, tein retkiruokaa ja keitin kahvit.

Olet naimisissa jonkun röllin kanssa vai? Ok.

Näemmä hyvin vähän on teitä, jotka olisitte saaneet naisen edes ensitreffeille. 😂

Jos naista pitää suostutella ei ole hyvä merkki. Kyllä ihastunut nainen lähtee yleensä suostuttelematta.

Vierailija kirjoitti:

Näemmä hyvin vähän on teitä, jotka olisitte saaneet naisen edes ensitreffeille. 😂

Miksi keulit sillä että olette vaikeita?

Sain hänet treffeille olemalla mukava ihminen, joka ei kohtele häntä ostettavana esineenä.

Aamulla kysyin että saisinko puhelinnumeron. Hän antoi. Tavattiin sitten parin päivän päästä. Käytiin leffassa ja viinillä. Siitä se lähti.

Tokat treffit oli naisen kotona. Sen jälkeen oli aika selvää että seurustelemme.

Vierailija kirjoitti:

Näemmä hyvin vähän on teitä, jotka olisitte saaneet naisen edes ensitreffeille. 😂

Kaikki on vasta menossa treffeille, kukaan ei ole päässyt pidemmälle. 

Vierailija kirjoitti:

Aamulla kysyin että saisinko puhelinnumeron. Hän antoi. Tavattiin sitten parin päivän päästä. Käytiin leffassa ja viinillä. Siitä se lähti.

Niin että vasta leffan jälkeen lähti homma eteenpäin? Ennen oli kyllä jo pantu? Valitan mutta kuulostaa halvalta.

Ihan vain olemalla oma itseni. Meidän huumorintajut synkkasi ja molempia nauratti toisen jutut. Rahaa minulla ei häneen mennyt, ja olen aika hyvin parisuhteessa rahallisesti plussan puolella kun on ollut toinen ihminen jakamassa arjen kuluja. 

Me ei miehen kanssa edes koskaan käyty varsinaisesti treffeillä, vasta 1v vuosipäivänä oli ekat "treffit". 

Sovittiin aamulla kun vein hänet isänsä luo, että nähdään iltapäivällä läheisessä puistossa.

"Niin että vasta leffan jälkeen lähti homma eteenpäin? Ennen oli kyllä jo pantu? Valitan mutta kuulostaa halvalta."

No kuulostaa miltä kuulostaa. Ei tässä olla tyylipisteitä jakamassa. Hyvin on yhdessä viihdytty jo yli 10 vuotta joten ei se valinta ihan metsään ole mennyt.

Satuttiin samaan kylä paikkaan ja jäätiin yöksi, tuli viereeni houkuttelematta.  Siinä sitten jalkapeliä ja kohta suutelua jne...  Sillä tiellä ollaan oltu 34 vuotta.

Rahaa meni suunnilleen saman verran kuin tuolla vaimollakin. Tapailtiin kaupungilla jonkin aikaa. Sormusta ei vaimo halunnut, ei pidä sen symbolisesta arvosta, eikä halua kokea olevansa omaisuutta. Naimisiin menimme maistraatissa, mutta enemmän käytännön syistä kuin mistään muusta, ei se naimisiin meno tunteisiin vaikuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näemmä hyvin vähän on teitä, jotka olisitte saaneet naisen edes ensitreffeille. 😂

Miksi keulit sillä että olette vaikeita?

Helppouttako sitten pitäisi juhlia? 😂 

Lol. 

Tapasin mukavan tytön juhlissa. Juteltiin koko ilta ja huomattiin että viihdytään hyvin yhdessä. Illan päätteeksi suutelin tyttöä bussipysäkillä.

Soitin jo seuraavana päivän ja sovittiin treffit kaupungille. Käytiin kahvilla (olemmat maksoivat omansa) ja käveltiin kaupungilla. Sovittiin että menen käymään tytön luona viikonloppuna.

Tästä on nyt jo 28 vuotta ja edelleen yhdessä.

"Helppouttako sitten pitäisi juhlia? "'

Ei helppoudessa mitään vikaa ole. Vai miten kaikki ne ujommat miehet koskaan pääsisiävät mihinkään jos kukaan nainen ei olisi helppo?

T. ujon miehen nainen.

Vaimo tuli itse kysymään että haluaisinko lähteä kuuntelemaan erästä keikkaa. Siellä parin oluen jälkeen päätimme että treenaamme yhdessä puolimaratonjuoksulle, ja siitä yhteisestä musiikkimausta ja yhdessä urheilemisesta se sitten lähti. Myöhemmin on kertonut että ihastui iloiseen ja hauskaan luonteeseen. Itse en ikinä olisi häntä uskaltanut ulos pyytää, yhä koen että on liian hyvä minulle. En valita.