Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6374)
Kun en kaupan kassalla laittanut kapulaa ed.asiakkaan ostosten perään vaan omieni ja annoin ostosten mennä sekaisin, katselin vaan muualle !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräänä juhannuksena olimme mieheni kanssa kutsuneet muutamia ystäviä veneellemme kanssamme, ja kutsuttujen joukossa oli myös yksi nuoruudestani tuttu kaverin kaveri, johon olin muutama kuukausi aiemmin törmännyt sattumalta kun hän asui lähellä, ja olimme pitäneet jonkin verran yhteyttä tämän jälkeen.
Tämä nainen oli todella hauska, älykäs ja viehättävä, mutta aika jyrkkä tietyissä asioissa, ja kaveripiirinsä oli puheidensa mukaan vaihtuneet jonkun verran tiuhaan, minkä syy kyllä myöhemmin selvisi...
No, me olimme siis mieheni kanssa lähdössä jo etukäteen kaupan kautta veneelle valmisteleen vieraita varten, ja lupasimme tälle naiselle, että hän voi tulla meidän kanssamme jo etukäteen, kun asuu kerran vieressä niin pääsee samalla kyydillä.
Kävimme mieheni kanssa kaupassa ostamassa ruuat ja juomat, ja pääsimme vihdoin veneelle. Kerroin tälle kaverille, että voisimme kohtapuoliin grillata pihvit ja syödä tukevammin, ja sitten grillata kevyemmin makkaraa ym myöhemmin, kun muut vieraat tulevat.
Tämä ei tälle kaverilleni sopinut. Hän alkoi vaatimaan, että saa syödä makkaraa heti, koska hänen tekee sitä nyt mieli. Yritin selittää, että säästetään sitä myöhemmäksi, kun se on sitten helpompi ja riittoisampaa grillattavaa, kun nyt ns paremmat pihvit oli meille tulossa jo etukäteen. Kaveri sai hirveät raivarit tästä. Ensin raivosi, sitten itki, sitten mökötti. Olin aivan järkyttynyt, että mitä oikein tapahtuu...
Oli niin absurdi tilanne, että vieras alkoi määräillä meidän veneessä meidän ruuista. Halusin saada tilanteen ohi, ja sanoin miehelleni että tuo lisää makkaraa kaupasta, kun hän oli lähdössä vielä uudestaan kauppaan hakemaan jotain mitä unohtui. Marttyyrimaisesti kaverini tiuskaisi, ettei enää tarvitse, että hänen ruokahalunsa meni jo...
Sitä kiukuttelua kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen hän itkua vääntäen koitti selittää kuinka tunsi itsensä uhatuksi ja alistetuksi, kun minä koitin "määräillä" hänen syömisistään...
Ajattelin, että ehkä hänen toisinaan jyrkkä ajatusmaailmansa ja esim stressi saivat sen aikaan, ja sovimme asian. Grillasimme pihvit ja aloimme odottamaan muita vieraita.
Vieraat saapuivat, ja ilta oli ihan hauska. Lähdimme vesille, ja pienehkössä purkkarissa oli ahdasta mutta tunnelmallista. Meillä on kaikille kavereille selvää, että kun lähdemme vesille, olemme mieheni kanssa kapteeneita, ja veneessä tehdään, mitä kapteenit käskee.
Esim jos on paljon porukkaa ja joku haluaa vaihtaa paikkaa, mennä sisälle vessaan tai keulaan ottamaan aurinkoa tms, yleensä pyydän jotain toista siirtymään hetkeksi pois tieltä, ja varmistan että veneen tasapaino pysyy, ettei kaikki ole samaan aikaan samalla laidalla jne. Turvallisuus syistä veneessä ei tietenkään voi ryntäillä miten huvittaa, varsinkaan jos alkoholillakin on osuutta asiaan.
Illan tullen kun palasimme satamaan, mieheni lähti heittämään paria vierasta autolla koteihinsa, ja minä jäin tämän kaverin kanssa laittamaan tavaroita kasaan.
Tämä kaveri halusi kuulla, miten minä ja mieheni olimme aikoinaan tavanneet, ja ennen kuin pääsin edes alkuun, sai tämä kaveri aivan järkyttävän raivokohtauksen tyhjästä. Hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla sanoilla. Hän paiskoi tavaroita veneessä, ja kaatoi täyden viinilasin suoraan mm kenkätelineen päälle. Hän haukkui aivan absurdeista asioista, ja että olen esim niin kelvoton ihminen, että minulta pitäisi ottaa koiranikin pois jne jne.
Sitten hän lähti. En kuullut hänestä viikkoihin mitään, enkä tietenkään ottanut itse mitään yhteyttä. Muutama viikko tapahtuneen jälkeen, hän käveli minua vastaan kotini lähellä, ja käännyin hänet nähtyäni toiseen suuntaan. Jatkuu:
Vierailija kirjoitti:
Eräänä juhannuksena olimme mieheni kanssa kutsuneet muutamia ystäviä veneellemme kanssamme, ja kutsuttujen joukossa oli myös yksi nuoruudestani tuttu kaverin kaveri, johon olin muutama kuukausi aiemmin törmännyt sattumalta kun hän asui lähellä, ja olimme pitäneet jonkin verran yhteyttä tämän jälkeen.
Tämä nainen oli todella hauska, älykäs ja viehättävä, mutta aika jyrkkä tietyissä asioissa, ja kaveripiirinsä oli puheidensa mukaan vaihtuneet jonkun verran tiuhaan, minkä syy kyllä myöhemmin selvisi...
No, me olimme siis mieheni kanssa lähdössä jo etukäteen kaupan kautta veneelle valmisteleen vieraita varten, ja lupasimme tälle naiselle, että hän voi tulla meidän kanssamme jo etukäteen, kun asuu kerran vieressä niin pääsee samalla kyydillä.
Kävimme mieheni kanssa kaupassa ostamassa ruuat ja juomat, ja pääsimme vihdoin veneelle. Kerroin tälle kaverille, että voisimme kohtapuoliin grillata pihvit ja syödä tukevammin, ja sitten grillata kevyemmin makkaraa ym myöhemmin, kun muut vieraat tulevat.
Tämä ei tälle kaverilleni sopinut. Hän alkoi vaatimaan, että saa syödä makkaraa heti, koska hänen tekee sitä nyt mieli. Yritin selittää, että säästetään sitä myöhemmäksi, kun se on sitten helpompi ja riittoisampaa grillattavaa, kun nyt ns paremmat pihvit oli meille tulossa jo etukäteen. Kaveri sai hirveät raivarit tästä. Ensin raivosi, sitten itki, sitten mökötti. Olin aivan järkyttynyt, että mitä oikein tapahtuu...
Oli niin absurdi tilanne, että vieras alkoi määräillä meidän veneessä meidän ruuista. Halusin saada tilanteen ohi, ja sanoin miehelleni että tuo lisää makkaraa kaupasta, kun hän oli lähdössä vielä uudestaan kauppaan hakemaan jotain mitä unohtui. Marttyyrimaisesti kaverini tiuskaisi, ettei enää tarvitse, että hänen ruokahalunsa meni jo...
Sitä kiukuttelua kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen hän itkua vääntäen koitti selittää kuinka tunsi itsensä uhatuksi ja alistetuksi, kun minä koitin "määräillä" hänen syömisistään...
Ajattelin, että ehkä hänen toisinaan jyrkkä ajatusmaailmansa ja esim stressi saivat sen aikaan, ja sovimme asian. Grillasimme pihvit ja aloimme odottamaan muita vieraita.
Vieraat saapuivat, ja ilta oli ihan hauska. Lähdimme vesille, ja pienehkössä purkkarissa oli ahdasta mutta tunnelmallista. Meillä on kaikille kavereille selvää, että kun lähdemme vesille, olemme mieheni kanssa kapteeneita, ja veneessä tehdään, mitä kapteenit käskee.
Esim jos on paljon porukkaa ja joku haluaa vaihtaa paikkaa, mennä sisälle vessaan tai keulaan ottamaan aurinkoa tms, yleensä pyydän jotain toista siirtymään hetkeksi pois tieltä, ja varmistan että veneen tasapaino pysyy, ettei kaikki ole samaan aikaan samalla laidalla jne. Turvallisuus syistä veneessä ei tietenkään voi ryntäillä miten huvittaa, varsinkaan jos alkoholillakin on osuutta asiaan.
Illan tullen kun palasimme satamaan, mieheni lähti heittämään paria vierasta autolla koteihinsa, ja minä jäin tämän kaverin kanssa laittamaan tavaroita kasaan.
Tämä kaveri halusi kuulla, miten minä ja mieheni olimme aikoinaan tavanneet, ja ennen kuin pääsin edes alkuun, sai tämä kaveri aivan järkyttävän raivokohtauksen tyhjästä. Hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla sanoilla. Hän paiskoi tavaroita veneessä, ja kaatoi täyden viinilasin suoraan mm kenkätelineen päälle. Hän haukkui aivan absurdeista asioista, ja että olen esim niin kelvoton ihminen, että minulta pitäisi ottaa koiranikin pois jne jne.
Sitten hän lähti. En kuullut hänestä viikkoihin mitään, enkä tietenkään ottanut itse mitään yhteyttä. Muutama viikko tapahtuneen jälkeen, hän käveli minua vastaan kotini lähellä, ja käännyin hänet nähtyäni toiseen suuntaan. Jatkuu:
... Hän laittoi minulle viestin, että "ei kai meidän nyt tarvitse sentään moikkaamatta ja vihoissa olla?" Vastasin hänelle, että hänen käytöksensä oli aivan uskomattoman törkeetä ja että kukaan ei ole minua aiemmin kohdellut yhtä huonosti.
Hän selitti käytöstään sillä, että minä ansaitsin sen kaiken, koska olin alistanut ja kyykyttänyt häntä silloin juhannuksena. Kysyin mistä ihmeestä hän oikein puhui, ja lopulta hän luetteli mm seuraavat asiat: kyykytin häntä kun hän ei saanut syödä sitä makkaraa halunsa mukaan. Kyykytin häntä siinä, kun veneelle mentäessä osoitin veneestä paikan, mihin hän voi laittaa tavaransa, eikä hän saanut laittaa niitä mihin halusi. (veneessä osoitan aina kavereiden tavaroille oman paikan, että ne eivät jää jalkoihin, huku tai rikkoonnu, putoa veteen tai aiheuta mitään muita vaaratilanteita). Minä myös alistin häntä pyytämällä häntä siirtymään, kun joku halusi liikkua johonkin suuntaan. Nöyryytin kuulemma häntä, kun en ollut huomannut laittaa kaikkia hänen toivebiisejään. Kohtelin häntä huonosti, kun aloin kertomaan mieheni tapaamisesta, vaikka häntä ei se voisi vähempää kiinnostaa. Jne jne.
Vastasin hänelle, että jos ei kestä olla muiden vieraana, ei pidä mennä muiden vieraaksi. Yritin selittää, että veneessä on säännöt mitkä isännät asettaa, että kaikki sujuisi mukavasti ja turvallisesti.
Hänen mielestään aikuiset ihmiset osaavat ja saavat tehdä mitä haluavat, ja minä olen kyykyttäjänarsisti, joka yrittää alistaa muita käskemällä heitä oman mieleni mukaan turhissa asioissa. Sanomattakin selvää, että emme tämän viestittelyn jälkeen ole olleet missään tekemisissä.
Kyseenalaistin ns. hyveposeeraamisen vauvapalstalla. Kauhia oli raivoreaktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräänä juhannuksena olimme mieheni kanssa kutsuneet muutamia ystäviä veneellemme kanssamme, ja kutsuttujen joukossa oli myös yksi nuoruudestani tuttu kaverin kaveri, johon olin muutama kuukausi aiemmin törmännyt sattumalta kun hän asui lähellä, ja olimme pitäneet jonkin verran yhteyttä tämän jälkeen.
Tämä nainen oli todella hauska, älykäs ja viehättävä, mutta aika jyrkkä tietyissä asioissa, ja kaveripiirinsä oli puheidensa mukaan vaihtuneet jonkun verran tiuhaan, minkä syy kyllä myöhemmin selvisi...
No, me olimme siis mieheni kanssa lähdössä jo etukäteen kaupan kautta veneelle valmisteleen vieraita varten, ja lupasimme tälle naiselle, että hän voi tulla meidän kanssamme jo etukäteen, kun asuu kerran vieressä niin pääsee samalla kyydillä.
Kävimme mieheni kanssa kaupassa ostamassa ruuat ja juomat, ja pääsimme vihdoin veneelle. Kerroin tälle kaverille, että voisimme kohtapuoliin grillata pihvit ja syödä tukevammin, ja sitten grillata kevyemmin makkaraa ym myöhemmin, kun muut vieraat tulevat.
Tämä ei tälle kaverilleni sopinut. Hän alkoi vaatimaan, että saa syödä makkaraa heti, koska hänen tekee sitä nyt mieli. Yritin selittää, että säästetään sitä myöhemmäksi, kun se on sitten helpompi ja riittoisampaa grillattavaa, kun nyt ns paremmat pihvit oli meille tulossa jo etukäteen. Kaveri sai hirveät raivarit tästä. Ensin raivosi, sitten itki, sitten mökötti. Olin aivan järkyttynyt, että mitä oikein tapahtuu...
Oli niin absurdi tilanne, että vieras alkoi määräillä meidän veneessä meidän ruuista. Halusin saada tilanteen ohi, ja sanoin miehelleni että tuo lisää makkaraa kaupasta, kun hän oli lähdössä vielä uudestaan kauppaan hakemaan jotain mitä unohtui. Marttyyrimaisesti kaverini tiuskaisi, ettei enää tarvitse, että hänen ruokahalunsa meni jo...
Sitä kiukuttelua kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen hän itkua vääntäen koitti selittää kuinka tunsi itsensä uhatuksi ja alistetuksi, kun minä koitin "määräillä" hänen syömisistään...
Ajattelin, että ehkä hänen toisinaan jyrkkä ajatusmaailmansa ja esim stressi saivat sen aikaan, ja sovimme asian. Grillasimme pihvit ja aloimme odottamaan muita vieraita.
Vieraat saapuivat, ja ilta oli ihan hauska. Lähdimme vesille, ja pienehkössä purkkarissa oli ahdasta mutta tunnelmallista. Meillä on kaikille kavereille selvää, että kun lähdemme vesille, olemme mieheni kanssa kapteeneita, ja veneessä tehdään, mitä kapteenit käskee.
Esim jos on paljon porukkaa ja joku haluaa vaihtaa paikkaa, mennä sisälle vessaan tai keulaan ottamaan aurinkoa tms, yleensä pyydän jotain toista siirtymään hetkeksi pois tieltä, ja varmistan että veneen tasapaino pysyy, ettei kaikki ole samaan aikaan samalla laidalla jne. Turvallisuus syistä veneessä ei tietenkään voi ryntäillä miten huvittaa, varsinkaan jos alkoholillakin on osuutta asiaan.
Illan tullen kun palasimme satamaan, mieheni lähti heittämään paria vierasta autolla koteihinsa, ja minä jäin tämän kaverin kanssa laittamaan tavaroita kasaan.
Tämä kaveri halusi kuulla, miten minä ja mieheni olimme aikoinaan tavanneet, ja ennen kuin pääsin edes alkuun, sai tämä kaveri aivan järkyttävän raivokohtauksen tyhjästä. Hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla sanoilla. Hän paiskoi tavaroita veneessä, ja kaatoi täyden viinilasin suoraan mm kenkätelineen päälle. Hän haukkui aivan absurdeista asioista, ja että olen esim niin kelvoton ihminen, että minulta pitäisi ottaa koiranikin pois jne jne.
Sitten hän lähti. En kuullut hänestä viikkoihin mitään, enkä tietenkään ottanut itse mitään yhteyttä. Muutama viikko tapahtuneen jälkeen, hän käveli minua vastaan kotini lähellä, ja käännyin hänet nähtyäni toiseen suuntaan. Jatkuu:
... Hän laittoi minulle viestin, että "ei kai meidän nyt tarvitse sentään moikkaamatta ja vihoissa olla?" Vastasin hänelle, että hänen käytöksensä oli aivan uskomattoman törkeetä ja että kukaan ei ole minua aiemmin kohdellut yhtä huonosti.
Hän selitti käytöstään sillä, että minä ansaitsin sen kaiken, koska olin alistanut ja kyykyttänyt häntä silloin juhannuksena. Kysyin mistä ihmeestä hän oikein puhui, ja lopulta hän luetteli mm seuraavat asiat: kyykytin häntä kun hän ei saanut syödä sitä makkaraa halunsa mukaan. Kyykytin häntä siinä, kun veneelle mentäessä osoitin veneestä paikan, mihin hän voi laittaa tavaransa, eikä hän saanut laittaa niitä mihin halusi. (veneessä osoitan aina kavereiden tavaroille oman paikan, että ne eivät jää jalkoihin, huku tai rikkoonnu, putoa veteen tai aiheuta mitään muita vaaratilanteita). Minä myös alistin häntä pyytämällä häntä siirtymään, kun joku halusi liikkua johonkin suuntaan. Nöyryytin kuulemma häntä, kun en ollut huomannut laittaa kaikkia hänen toivebiisejään. Kohtelin häntä huonosti, kun aloin kertomaan mieheni tapaamisesta, vaikka häntä ei se voisi vähempää kiinnostaa. Jne jne.
Vastasin hänelle, että jos ei kestä olla muiden vieraana, ei pidä mennä muiden vieraaksi. Yritin selittää, että veneessä on säännöt mitkä isännät asettaa, että kaikki sujuisi mukavasti ja turvallisesti.
Hänen mielestään aikuiset ihmiset osaavat ja saavat tehdä mitä haluavat, ja minä olen kyykyttäjänarsisti, joka yrittää alistaa muita käskemällä heitä oman mieleni mukaan turhissa asioissa. Sanomattakin selvää, että emme tämän viestittelyn jälkeen ole olleet missään tekemisissä.
Wau! Tämä kuulostaa unelmien juhannukselta.. Not🙈😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan uskomattomia tarinoita täällä! Ihme ettei Suomessa tapahdu enempää henkeen ja terveyteen kohdistuvia vaaratilanteita, kun kaikenlaista porukkaa tuntuu olevan vapaalla jalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräänä juhannuksena olimme mieheni kanssa kutsuneet muutamia ystäviä veneellemme kanssamme, ja kutsuttujen joukossa oli myös yksi nuoruudestani tuttu kaverin kaveri, johon olin muutama kuukausi aiemmin törmännyt sattumalta kun hän asui lähellä, ja olimme pitäneet jonkin verran yhteyttä tämän jälkeen.
Tämä nainen oli todella hauska, älykäs ja viehättävä, mutta aika jyrkkä tietyissä asioissa, ja kaveripiirinsä oli puheidensa mukaan vaihtuneet jonkun verran tiuhaan, minkä syy kyllä myöhemmin selvisi...
No, me olimme siis mieheni kanssa lähdössä jo etukäteen kaupan kautta veneelle valmisteleen vieraita varten, ja lupasimme tälle naiselle, että hän voi tulla meidän kanssamme jo etukäteen, kun asuu kerran vieressä niin pääsee samalla kyydillä.
Kävimme mieheni kanssa kaupassa ostamassa ruuat ja juomat, ja pääsimme vihdoin veneelle. Kerroin tälle kaverille, että voisimme kohtapuoliin grillata pihvit ja syödä tukevammin, ja sitten grillata kevyemmin makkaraa ym myöhemmin, kun muut vieraat tulevat.
Tämä ei tälle kaverilleni sopinut. Hän alkoi vaatimaan, että saa syödä makkaraa heti, koska hänen tekee sitä nyt mieli. Yritin selittää, että säästetään sitä myöhemmäksi, kun se on sitten helpompi ja riittoisampaa grillattavaa, kun nyt ns paremmat pihvit oli meille tulossa jo etukäteen. Kaveri sai hirveät raivarit tästä. Ensin raivosi, sitten itki, sitten mökötti. Olin aivan järkyttynyt, että mitä oikein tapahtuu...
Oli niin absurdi tilanne, että vieras alkoi määräillä meidän veneessä meidän ruuista. Halusin saada tilanteen ohi, ja sanoin miehelleni että tuo lisää makkaraa kaupasta, kun hän oli lähdössä vielä uudestaan kauppaan hakemaan jotain mitä unohtui. Marttyyrimaisesti kaverini tiuskaisi, ettei enää tarvitse, että hänen ruokahalunsa meni jo...
Sitä kiukuttelua kesti puolisen tuntia, minkä jälkeen hän itkua vääntäen koitti selittää kuinka tunsi itsensä uhatuksi ja alistetuksi, kun minä koitin "määräillä" hänen syömisistään...
Ajattelin, että ehkä hänen toisinaan jyrkkä ajatusmaailmansa ja esim stressi saivat sen aikaan, ja sovimme asian. Grillasimme pihvit ja aloimme odottamaan muita vieraita.
Vieraat saapuivat, ja ilta oli ihan hauska. Lähdimme vesille, ja pienehkössä purkkarissa oli ahdasta mutta tunnelmallista. Meillä on kaikille kavereille selvää, että kun lähdemme vesille, olemme mieheni kanssa kapteeneita, ja veneessä tehdään, mitä kapteenit käskee.
Esim jos on paljon porukkaa ja joku haluaa vaihtaa paikkaa, mennä sisälle vessaan tai keulaan ottamaan aurinkoa tms, yleensä pyydän jotain toista siirtymään hetkeksi pois tieltä, ja varmistan että veneen tasapaino pysyy, ettei kaikki ole samaan aikaan samalla laidalla jne. Turvallisuus syistä veneessä ei tietenkään voi ryntäillä miten huvittaa, varsinkaan jos alkoholillakin on osuutta asiaan.
Illan tullen kun palasimme satamaan, mieheni lähti heittämään paria vierasta autolla koteihinsa, ja minä jäin tämän kaverin kanssa laittamaan tavaroita kasaan.
Tämä kaveri halusi kuulla, miten minä ja mieheni olimme aikoinaan tavanneet, ja ennen kuin pääsin edes alkuun, sai tämä kaveri aivan järkyttävän raivokohtauksen tyhjästä. Hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla sanoilla. Hän paiskoi tavaroita veneessä, ja kaatoi täyden viinilasin suoraan mm kenkätelineen päälle. Hän haukkui aivan absurdeista asioista, ja että olen esim niin kelvoton ihminen, että minulta pitäisi ottaa koiranikin pois jne jne.
Sitten hän lähti. En kuullut hänestä viikkoihin mitään, enkä tietenkään ottanut itse mitään yhteyttä. Muutama viikko tapahtuneen jälkeen, hän käveli minua vastaan kotini lähellä, ja käännyin hänet nähtyäni toiseen suuntaan. Jatkuu:
... Hän laittoi minulle viestin, että "ei kai meidän nyt tarvitse sentään moikkaamatta ja vihoissa olla?" Vastasin hänelle, että hänen käytöksensä oli aivan uskomattoman törkeetä ja että kukaan ei ole minua aiemmin kohdellut yhtä huonosti.
Hän selitti käytöstään sillä, että minä ansaitsin sen kaiken, koska olin alistanut ja kyykyttänyt häntä silloin juhannuksena. Kysyin mistä ihmeestä hän oikein puhui, ja lopulta hän luetteli mm seuraavat asiat: kyykytin häntä kun hän ei saanut syödä sitä makkaraa halunsa mukaan. Kyykytin häntä siinä, kun veneelle mentäessä osoitin veneestä paikan, mihin hän voi laittaa tavaransa, eikä hän saanut laittaa niitä mihin halusi. (veneessä osoitan aina kavereiden tavaroille oman paikan, että ne eivät jää jalkoihin, huku tai rikkoonnu, putoa veteen tai aiheuta mitään muita vaaratilanteita). Minä myös alistin häntä pyytämällä häntä siirtymään, kun joku halusi liikkua johonkin suuntaan. Nöyryytin kuulemma häntä, kun en ollut huomannut laittaa kaikkia hänen toivebiisejään. Kohtelin häntä huonosti, kun aloin kertomaan mieheni tapaamisesta, vaikka häntä ei se voisi vähempää kiinnostaa. Jne jne.
Vastasin hänelle, että jos ei kestä olla muiden vieraana, ei pidä mennä muiden vieraaksi. Yritin selittää, että veneessä on säännöt mitkä isännät asettaa, että kaikki sujuisi mukavasti ja turvallisesti.
Hänen mielestään aikuiset ihmiset osaavat ja saavat tehdä mitä haluavat, ja minä olen kyykyttäjänarsisti, joka yrittää alistaa muita käskemällä heitä oman mieleni mukaan turhissa asioissa. Sanomattakin selvää, että emme tämän viestittelyn jälkeen ole olleet missään tekemisissä.
Narsistit kokevat muidennkyykyttävän heitä, vaikka he itse pyrkivät kobtrolloimaanmuita. Hänen selvä kontrolli puutteensa teidän vieraana sai todennäköisesti aikaan tuon raivoamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastin nyrkkeilyä joskus teininä. Olin vapaaehtoishommissa GB turnauksessa, mm pyyhkimässä kehää.
Ostin sieltä TUL:n - eli "työväen urheiluliitto" - viirin.
Faija sai kunnon kilarit! "Meillä ei mitään kommari viirejä pidellä esillä" kuului ukaasi. No laitoin jemmaan. En ollut ollenkaan tajunnut viirin merkitystä, enkä suvun melko porvarillista ala-virettä
Hah, tästä tuli mieleen kun kasiluokkalaisena ostin festareilta shemagh-huivin (tosin niistä käytettiin silloin jotain muuta nimitystä), jotka tuolloin -07 olivat kovassa muodissa. Isäni sai kotona slaagin ja yritti pakottaa minut heittämään huivin roskikseen. Piilotin sen kaappini perälle ja unohdin oikeastaan saman tien, eikä sitä sitten tullut koskaan käytettyä. En todellakaan ollut tietoinen huivin poliittisesta taustasta, mutta isäni oli ja hän oli ehdottomasti sitä vastaan.
Ajoin exäni kanssa kaupungin ytimessä. Päästin suojatien yli lapsen kävelemään, joka kiitti nostamalla kättä. Nostin takaisin. Exä suuttui tästä eleestä, kuulemma vitutti tämmöinen turha lässyn lää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme käyneet minun autollani edellisenä päivänä toisessa kaupungissa monen sadan kilometrin päässä ja kaverini oli myös mukana. Seuraavana päivänä menin häneen kyytiin hupiajelulle ja tämä pyysi maksamaan polttoainerahaa niin sanoin tälle että itse oli edellisenä päivänä minun kyydissäni eikä maksanut mitään ja hän vastasi vihaisena että minulla on muka enemmän rahaa
Mäkin toivotin viestillä hyvää joulua. Sain takaisin ruumisarkun kuvan ja moitteen, kun en ollut hautajaisissa viime kesänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päälle parikymppisenä kaverini soitti tammikuisena arkipäivänä että lähdenkö hänen kanssaan lenkille. Se sopi ja lähdin lenkkivarusteissa hänen luokseen.
Lenkin jälkeen hän ehdotti, että pitäisikö piristää tylsää iltaa, ja lähteä baariin, varsinkin kun itselläni ei ollut seuraavana päivänä työvuoroa, ja hän ajatteli skippaavansa koulupäivänsä. Siihen aikaan kävimme paljon ulkona, ja aloittelimme usein hänen luonaan, kun hän asui lähellä keskustaa.
Sanoin että sopii, jos voin lainata häneltä baariin sopivat vaatteet, kun en viitsi lenkkivaatteissa lähteä. Se sopi, ja lainasin häneltä jonkun mekon, korkkarit, villakangastakin ja pikkulaukun. Sovimme lisäksi, että tulen hänen luokseen yöksi, että saan omat vaatteet päälle seuraavana päivänä, ja voin jättää hänen luokseen mm avainnippuni, missä oli kotiavaimeni, työavaimeni kulkukortteineen, vanhempieni avaimet jne.
No lähdimme sitten baariin, ja tapojemme mukaan kävimme moikkailemassa omia tuttujamme, emmekä olleet koko iltaa yhdessä. Jossain vaiheessa menin yhteen pöytään jututtamaan poikaporukkaa, jotka paljastuivat poliisikouluopiskelijoiksi.
Kaverini näki etäämmältä että olin juttelemassa näiden poikien kanssa, ja syöksyi paikalle raivon vallassa. Hän alkoi huutaa kurkku suorana, kuinka Hän oli löytänyt nämä pojat ensin, ja kuinka he olivat Hänelle varattuja. Hän raivosi minkälainen lutkakaveri minä olen, kun yritän viedä Hänen potentiaalisia tulevia poikaystäviä häneltä.
Nämä pojat naureskelivat tilanteelle vähän hämmentyneinä, ja tämä kaverini raivosi aikanasa ja poistui paikalta. Hän ei vastannut puhelimeen enkä enää löytänyt häntä baarista.
Kun tuli kotiinlähdön aika, havaitsin narikassa ikävän yllätyksen. Vaikka meillä oli olleet omat narikkalaput, ei minulle ollut narikassa enää takkia jäljellä. Tämä kaverini oli saanut raivoamalla takkinsa narikasta, vakuutellen että se on todellakin hänen takkinsa, ja että narikkalappu on vain kadonnut.
Olin siis talvipakkasessa ilman takkia, ilman
kotiavaimia ja aika vähissä rahoissa niinkuin siihen aikaan olin. Taksilla kotiin meno ja huoltoyhtiön oven avaus oli siinä tilanteessa liian kallista. Vanhemmilleni en kehdannut soittaa keskellä viikkoa aamuyöstä baarireissun jälkeen.Lähdin sitten poliisiopiskelijoiden kanssa jatkoille heidän asuntolaansa. Seuraavana päivänä yksi heistä antoi minulle hupparinsa takiksi, ja lähdin bussilla vanhemmilleni.
Yritin soittaa tälle kaverilleni kymmeniä kertoja, hän ei vastannut. Koitin laittaa hänelle viestejä, että minun täytyy ehdottomasti saada kotiavaimeni ja työavaimeni, koska seuraavana päivänä minulla on jo töitä. Hän vastaili ylimielisesti tyyliin "yhyy yhyy, kannattaako olla huo*a ja viedä kaverilta miehet" tai "soita poliisit hakemaan ne avaimesi, minä en sinulle ovea avaa".
Jouduin lopulta kertomaan vanhemmilleni tämän tilanteen, ja sain heidänkin vihansa päälleni, että kaveeraan noin hullujen ihmisten kanssa. Jatkuu...
Sitten selvitin kaverini äidin puhelinnumeron, jolle soitin ja kerroin tilanteen, että joudun oikeasti soittamaan poliisit avuksi, jos hänen tyttärensä ei suostu avaimiani antamaan.
Alkoi olla jo ilta, ja isäni kyyditsi minut tämän kaverin talon eteen hakemaan näitä avaimia. Itse olin vielä epävarma miten tilanne tulee ratkeamaan, mutta kaverini äiti soitti, ja kertoi että oli saanut puhuttua tyttärelleen järkeä, ja että hän suostuu antamaan avaimeni takaisin. Odottaessani alaovella, kaverini paiskasi avaimeni ikkunasta alas sanomatta mitään.
Helpotus oli suuri, vaikka vaatteeni vielä jäivätkin hänen asuntoonsa. Tilanne selvitettiin kyllä parin päivän sisällä, ja asiat palasi "ennalleen", mutta ajan kuluessa laitoin häneen välit poikki,kun vastaavia tilanteita sattui tasaisin väliajoin. Silloin hänellä ei vielä ollut diagnoosia, mutta vahvasti epäilin hänen kärsivän epävakaasta persoonallisuudesta...
Reilukerho🤣🤣
Olin jäänyt työttömäksi ja odottelin eläkkeelle pääsyä. Serkku, jonka kanssa en ollut tekemisissä v.92 jälkeen viestitteli fb:ssä kuinka en ole oikea mies kuten hän koska en ole töissä. Kunnon pultit. Nauratti koska tyypillä ulosvelkoja joita ei ikinä pysty maksamaan ja elatusmaksuja kuudesta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kilometrin pituinen juhannustarina on kyllä niin ilmiselvää puppua kuin olla voi. Harva mieskään käyttäytyy noin, naisista puhumattakaan. Lienee miehen kirjoittama ja tarkoituksena purkaa naisvihaa tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kilometrin pituinen juhannustarina on kyllä niin ilmiselvää puppua kuin olla voi. Harva mieskään käyttäytyy noin, naisista puhumattakaan. Lienee miehen kirjoittama ja tarkoituksena purkaa naisvihaa tai jotain.
Silloin kyllä toivoin että se olisi ollut vain pahaa unta. Mutta totisinta totta oli, valitettavasti.
T. Juhannuspurjehtija
Kun kerroin että alan nyt tosissani pudottamaan painoa ene dieetin avulla jota ravitsemusterapeuttini suositteli mulle. Miehen mielestä ne on huuhaata (ei kertonut syytä miksi ne hänen mielestään on huuhaata) ja eivät toimi, ja hän on nyt torstaista pitänyt mykkäkoulua. Hänen mielestään mun pitäisi vaan liikkua todella paljon ja syödä vain salaattia. Hän vain mutisi "no, en enään puutu sun syömisiin. Tee v*ttu mitä haluat. en mä voi toista auttaa jos et halua et autan sua " ja alkoi mykkäkoulu. Hauskaa on se että mies on itse myös sairaalloisen ylipainoinen. En tiedä että onko hän sitten kateellinen että päätin yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Kun kerroin että alan nyt tosissani pudottamaan painoa ene dieetin avulla jota ravitsemusterapeuttini suositteli mulle. Miehen mielestä ne on huuhaata (ei kertonut syytä miksi ne hänen mielestään on huuhaata) ja eivät toimi, ja hän on nyt torstaista pitänyt mykkäkoulua. Hänen mielestään mun pitäisi vaan liikkua todella paljon ja syödä vain salaattia. Hän vain mutisi "no, en enään puutu sun syömisiin. Tee v*ttu mitä haluat. en mä voi toista auttaa jos et halua et autan sua " ja alkoi mykkäkoulu. Hauskaa on se että mies on itse myös sairaalloisen ylipainoinen. En tiedä että onko hän sitten kateellinen että päätin yrittää.
Onnea painonpudotukseen! Toivottavasti miehesikin alkaisi laihduttamaan :)
Mun mieheni suuttuu, kun lasten iltatoimissa kestää liian kauan. Kuulemma joka ilta tahallani hidastelen, että hänelle jää mahdollisimman vähän omaa aikaa. Itse istuu perseellään sohvalla eikä auta yhtään. Mä hoidan aina kaikki iltapesut, iltasadut ym. Niin nyt kuulemma mä teen kaiken kiusallani liian hitaasti. Hän ei kuulemma saa ansaitsemaansa arvostusta, vaikka hänen ansiostaan olemme näin kivan kodin itsellemme ostaneet.
Jep, tuli kiva fiilis taas.
Poikani täytti 18 vuotta. Järjestimme hänelle synttärijuhlat. Kun lahjatoiveita kysyttiin, kerroimme, että keräämme pientä kolehtia suvusta ajokortin kustannuksiin. Kysyin hyvätuloiselta veljeltäni, haluaisiko hän osallistua kustannuksiin (hän ei ole ostanut koskaan mitään lahjaa pojalleni). Hän raivostui ihan täysillä, että miten kehtaan kerjätä häneltä rahaa. No sitä ei tietenkään sitten tullutkaan.
Olipa ääliö. Kaikesta typerästä käytöksestä ei silti kannata syyttää mielenterveys ongelmia, toiset on vaan itsekkäitä tolloja. Tunnen useammankin epävakaasta persoonasta kärsivän, eikä kukaan heistä olisi raivonnut noin naurettavasta syystä.