Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta
Tuli toi uus tuntematon just katottua ja ihan mielenkiinnosta haluisin kuulla kaikkien henkilökohtaiset lempihahmot sekä perustelut.
Itellä Vanhala sen hihittelyn takia, ja Rokka vaan nyt on niin hyvä hahmo
Kommentit (602)
Vanhassa Lammio (yliveto Jussi Jurkka) ja Koskela. Uudessa Rokka ja Ehkä Koskela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudessa tuntemattomassa Vanhala <3 Jaksoi pysyä positiivisena ja muita tsemppaavana voimavarana joka jäi monelta varmasti arvostamatta. Kirjassa en muista Vanhalaa melkein ollenkaan, eli liekö hahmon tärkeyttä korostettu uusimmassa tai sitten itselleni on iän mukana karttunut hitunen viisauttakin :D
Kyllä kirja paikoin jopa alleviivaa Vanhalan tärkeyttä. Monet tilanteet kuitataan lopulta Vanhalan huumorin kautta ja asemasodan aikana hän haavoittuu partioreissussa ja on pitkällä toipumislomalla. Kun vanhala palasi silmät hymyntirrissä takaisin entisestään lihonneena ( vakavarainen talollinen siis kotitausta) koko korsu meni jo ulos vastaan. Sitaatti: " he olivat oppineet huomaamaan, miten tärkeä tuo hiljainen hihittelijä on" vanhala ylennettiin kaksi kertaa ja kummallakin kerralla hyvästä taistelusuorituksesta. Ensin ( vain kirjassa) torjui yksin vihollisen tunnusteluhyökkäyksen ja toisen kerran kun hän veti "iskuryhmää" jossa olivat Honkajoki ja asumaniemi. Vanhalalle annetaan myös viimeinen repliikki.
Tässä on sanottu just kaikki se, miks Vanhala on aina ollut myös mun suosikki. Ja nimenomaan kirjassa se tulee esille. Elokuvissa se on vaan hihittelijä sivuosassa.
Veikkaan (ko. teos ei käsillä juuri nyt) ensimmäisen repliikin tulevan kenttäpastorin suusta.
Meniköhän mönkään?
Määttä on suosikkini. Perusukko, tekee hommansa vaikka v-tuttaa, jelppaa kaveria ja on fiksu jäbä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen ensimmäinen repliikki on Rahikaisen. Hän mutisee alussa sulkeisissa ennen kaarnan saapumista. " kiäntyä, kiäntyä sitä osata pittää. Myö ku vinkkeliä tehhään niin sota käyp"
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen ensimmäinen repliikki on Rahikaisen. Hän mutisee alussa sulkeisissa ennen kaarnan saapumista. " kiäntyä, kiäntyä sitä osata pittää. Myö ku vinkkeliä tehhään niin sota käyp"
Tarkka sitaatti:
”Tämä se on. Kiäntyä sitä pittää soassa osata. Myö senkun vinkkeliä tehhään, niin sillä selevä. Sota käyp."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen repliikki ei ole Vanhalan eikä Honkajoen. Sen sanoo, tai nyyhkyttää, vänrikki Jalovaara.
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä majuri Sarastiestä on tehty sellainen runoja lausuva ja lottia vikittelevä pelle? Siitä puuttuu kaikenlainen arvovalta ja sotilaallinen jämäkkyys, näyttelijävalinta ei ole onnistunut, ellei olla nimenomaan haluttu näyttää hänet jotenkin löysänä tyyppinä. Verratkaa alkuperäisen Tuntemattoman Tauno Paloon, kuin kaksi ääripäätä.
Tässä uudessa Tuntemattomassa Rokkakin vaikuttaa jotenkin passiivisaggressiiviselta, ei oikeasti joviaalilta huuliveikolta, vaan melko synkältä tyypiltä, jonka hassuttelutkin vaikuttaa jotenkin päälleliimatuilta.
Minun on vaikea löytää tästä uudesta versiosta lempihahmoa, kaikki ovat jollakin tavalla pettymyksiä. Jälki on kyllä komeannäköistä, mutta sielu on vissiin unohtunut johonkin teatterikorkeakoulun luentosalin nurkkaan.
Mielestäni melkein jokainen päällystön edustaja oli uudessa elokuvassa jollain kummalla tavalla epäuskottavia. Meillä on suvussa muutamia puolustusvoimissa uransa tehneitä ja ns. tunnistan ihmistyypin. Leffassa en hetkeksikään unohtanut katsovani näyttelijöitä kun katsoin näitä Sarastie, Karjula, Kaarna, Turkka Mastomäen hahmoja ja mitä näitä nyt oli.
Vertaa esim. Mollen leffan Karjula, joka on mielestäni paitsi täysin uskottava, myös läpeensä hyytävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä majuri Sarastiestä on tehty sellainen runoja lausuva ja lottia vikittelevä pelle? Siitä puuttuu kaikenlainen arvovalta ja sotilaallinen jämäkkyys, näyttelijävalinta ei ole onnistunut, ellei olla nimenomaan haluttu näyttää hänet jotenkin löysänä tyyppinä. Verratkaa alkuperäisen Tuntemattoman Tauno Paloon, kuin kaksi ääripäätä.
Tässä uudessa Tuntemattomassa Rokkakin vaikuttaa jotenkin passiivisaggressiiviselta, ei oikeasti joviaalilta huuliveikolta, vaan melko synkältä tyypiltä, jonka hassuttelutkin vaikuttaa jotenkin päälleliimatuilta.
Minun on vaikea löytää tästä uudesta versiosta lempihahmoa, kaikki ovat jollakin tavalla pettymyksiä. Jälki on kyllä komeannäköistä, mutta sielu on vissiin unohtunut johonkin teatterikorkeakoulun luentosalin nurkkaan.
Mielestäni melkein jokainen päällystön edustaja oli uudessa elokuvassa jollain kummalla tavalla epäuskottavia. Meillä on suvussa muutamia puolustusvoimissa uransa tehneitä ja ns. tunnistan ihmistyypin. Leffassa en hetkeksikään unohtanut katsovani näyttelijöitä kun katsoin näitä Sarastie, Karjula, Kaarna, Turkka Mastomäen hahmoja ja mitä näitä nyt oli.
Vertaa esim. Mollen leffan Karjula, joka on mielestäni paitsi täysin uskottava, myös läpeensä hyytävä.
Juuri näin. Tuntuu kuin Louhimiehellä olisi ollut lista kavereista ja tutuntutuista joista piti löytää näyttelijä jokaiseen rooliin, ikäänkuin antaa palkinnoksi rooli tästä suuresta teoksesta mahdollisimman monelle tutulle, riippumatta siitä sopiiko rooliin ollenkaan, että säilyy näiden kanssa puheväleissä jatkossakin. Joku Janne Virtanen everstiluutnantti Karjulana?? Miksi ihmeessä? Tai PPP Kaarnana. Ei kaikissa rooleissa tarvitsisi olla ketään vanhaa tuttua: "Ai, toi on se Kotikadun tyyppi..", vaan pitäisi etsiä rooliin mahdollisimman sopiva ja uskottava näyttelijä, riippumatta siitä mikä on tausta, ketä tuntee ja kuinka suuren buustin saa tästä uransa jatkolle. Tämä elokuva kaatuu aika pitkälle noihin roolivalintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä majuri Sarastiestä on tehty sellainen runoja lausuva ja lottia vikittelevä pelle? Siitä puuttuu kaikenlainen arvovalta ja sotilaallinen jämäkkyys, näyttelijävalinta ei ole onnistunut, ellei olla nimenomaan haluttu näyttää hänet jotenkin löysänä tyyppinä. Verratkaa alkuperäisen Tuntemattoman Tauno Paloon, kuin kaksi ääripäätä.
Tässä uudessa Tuntemattomassa Rokkakin vaikuttaa jotenkin passiivisaggressiiviselta, ei oikeasti joviaalilta huuliveikolta, vaan melko synkältä tyypiltä, jonka hassuttelutkin vaikuttaa jotenkin päälleliimatuilta.
Minun on vaikea löytää tästä uudesta versiosta lempihahmoa, kaikki ovat jollakin tavalla pettymyksiä. Jälki on kyllä komeannäköistä, mutta sielu on vissiin unohtunut johonkin teatterikorkeakoulun luentosalin nurkkaan.
Mielestäni melkein jokainen päällystön edustaja oli uudessa elokuvassa jollain kummalla tavalla epäuskottavia. Meillä on suvussa muutamia puolustusvoimissa uransa tehneitä ja ns. tunnistan ihmistyypin. Leffassa en hetkeksikään unohtanut katsovani näyttelijöitä kun katsoin näitä Sarastie, Karjula, Kaarna, Turkka Mastomäen hahmoja ja mitä näitä nyt oli.
Vertaa esim. Mollen leffan Karjula, joka on mielestäni paitsi täysin uskottava, myös läpeensä hyytävä.
Juuri näin. Tuntuu kuin Louhimiehellä olisi ollut lista kavereista ja tutuntutuista joista piti löytää näyttelijä jokaiseen rooliin, ikäänkuin antaa palkinnoksi rooli tästä suuresta teoksesta mahdollisimman monelle tutulle, riippumatta siitä sopiiko rooliin ollenkaan, että säilyy näiden kanssa puheväleissä jatkossakin. Joku Janne Virtanen everstiluutnantti Karjulana?? Miksi ihmeessä? Tai PPP Kaarnana. Ei kaikissa rooleissa tarvitsisi olla ketään vanhaa tuttua: "Ai, toi on se Kotikadun tyyppi..", vaan pitäisi etsiä rooliin mahdollisimman sopiva ja uskottava näyttelijä, riippumatta siitä mikä on tausta, ketä tuntee ja kuinka suuren buustin saa tästä uransa jatkolle. Tämä elokuva kaatuu aika pitkälle noihin roolivalintoihin.
Puit ajatukseni sanoiksi. Moni roolitus oli kyllä ihan ihmeellinen ja kaiken maailman Robinit ja Sara Chafakit lähinnä myötähäpeää herättäviä.
Tätä se varmaan teettää, kun koko Suomen elokuvabisnes muutaman "taiteilian" poikakerho. Ja kavereille kans!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä majuri Sarastiestä on tehty sellainen runoja lausuva ja lottia vikittelevä pelle? Siitä puuttuu kaikenlainen arvovalta ja sotilaallinen jämäkkyys, näyttelijävalinta ei ole onnistunut, ellei olla nimenomaan haluttu näyttää hänet jotenkin löysänä tyyppinä. Verratkaa alkuperäisen Tuntemattoman Tauno Paloon, kuin kaksi ääripäätä.
Tässä uudessa Tuntemattomassa Rokkakin vaikuttaa jotenkin passiivisaggressiiviselta, ei oikeasti joviaalilta huuliveikolta, vaan melko synkältä tyypiltä, jonka hassuttelutkin vaikuttaa jotenkin päälleliimatuilta.
Minun on vaikea löytää tästä uudesta versiosta lempihahmoa, kaikki ovat jollakin tavalla pettymyksiä. Jälki on kyllä komeannäköistä, mutta sielu on vissiin unohtunut johonkin teatterikorkeakoulun luentosalin nurkkaan.
Mielestäni melkein jokainen päällystön edustaja oli uudessa elokuvassa jollain kummalla tavalla epäuskottavia. Meillä on suvussa muutamia puolustusvoimissa uransa tehneitä ja ns. tunnistan ihmistyypin. Leffassa en hetkeksikään unohtanut katsovani näyttelijöitä kun katsoin näitä Sarastie, Karjula, Kaarna, Turkka Mastomäen hahmoja ja mitä näitä nyt oli.
Vertaa esim. Mollen leffan Karjula, joka on mielestäni paitsi täysin uskottava, myös läpeensä hyytävä.
Mollen karjula on ilmiömäinen. Näen aina tämän hahmon kun Karjalasta on puhe. Pienet sian silmät jne..
Näyttelijä valinnoista: lahtisen kohdalla , Kirjassa hönet kuvataan isokokoiseksi. Sekä mollen että louhimiehen versioissa on lyhyt. Kariluotoa kuvataan kirjassa kuinka vaalea tukka hulmuaa. Kaikissa elokuvissa on tumma. Mäkilän ulkonäköä ei kuvata, mutta on kaikissa elokuvissa lihava. Laineen versiossa tanakka, mutta aikalaisekseen lihavahko. Määttä on pienikokoinen. No Laineen ja mollen versioissa kyllä. Louhimiehen versiossa keskimittainen. Mitäs muita?Vanhala on kaikissa ulkoisesti onnistunut. Eli vähän pyöreähkö. Lammio on Laineen ja louhimiehen versioissa lyhyt, mollen keskimittainen. Kirjassa on pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen repliikki ei ole Vanhalan eikä Honkajoen. Sen sanoo, tai nyyhkyttää, vänrikki Jalovaara.
Olet oikeassa. Mietin sitä kyllä, mutta muistelin sen olevan ajattelua eikä ääneen sanottua, mutta muistanen väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä majuri Sarastiestä on tehty sellainen runoja lausuva ja lottia vikittelevä pelle? Siitä puuttuu kaikenlainen arvovalta ja sotilaallinen jämäkkyys, näyttelijävalinta ei ole onnistunut, ellei olla nimenomaan haluttu näyttää hänet jotenkin löysänä tyyppinä. Verratkaa alkuperäisen Tuntemattoman Tauno Paloon, kuin kaksi ääripäätä.
Tässä uudessa Tuntemattomassa Rokkakin vaikuttaa jotenkin passiivisaggressiiviselta, ei oikeasti joviaalilta huuliveikolta, vaan melko synkältä tyypiltä, jonka hassuttelutkin vaikuttaa jotenkin päälleliimatuilta.
Minun on vaikea löytää tästä uudesta versiosta lempihahmoa, kaikki ovat jollakin tavalla pettymyksiä. Jälki on kyllä komeannäköistä, mutta sielu on vissiin unohtunut johonkin teatterikorkeakoulun luentosalin nurkkaan.
Mielestäni melkein jokainen päällystön edustaja oli uudessa elokuvassa jollain kummalla tavalla epäuskottavia. Meillä on suvussa muutamia puolustusvoimissa uransa tehneitä ja ns. tunnistan ihmistyypin. Leffassa en hetkeksikään unohtanut katsovani näyttelijöitä kun katsoin näitä Sarastie, Karjula, Kaarna, Turkka Mastomäen hahmoja ja mitä näitä nyt oli.
Vertaa esim. Mollen leffan Karjula, joka on mielestäni paitsi täysin uskottava, myös läpeensä hyytävä.
Mollen karjula on ilmiömäinen. Näen aina tämän hahmon kun Karjalasta on puhe. Pienet sian silmät jne..
Näyttelijä valinnoista: lahtisen kohdalla , Kirjassa hönet kuvataan isokokoiseksi. Sekä mollen että louhimiehen versioissa on lyhyt. Kariluotoa kuvataan kirjassa kuinka vaalea tukka hulmuaa. Kaikissa elokuvissa on tumma. Mäkilän ulkonäköä ei kuvata, mutta on kaikissa elokuvissa lihava. Laineen versiossa tanakka, mutta aikalaisekseen lihavahko. Määttä on pienikokoinen. No Laineen ja mollen versioissa kyllä. Louhimiehen versiossa keskimittainen. Mitäs muita?Vanhala on kaikissa ulkoisesti onnistunut. Eli vähän pyöreähkö. Lammio on Laineen ja louhimiehen versioissa lyhyt, mollen keskimittainen. Kirjassa on pitkä.
Kirjassa Koskela on vanttera, vaalea ja lovileukainen. Laineen versiossa Kosti Klemelä vaikuttaa ulkonäön puolesta juuri sellaiselta mistä Linna kirjoitti. Mollen versiossa Tuorila näyttää aikalailla "jokamieheltä", ei istu täysin kuvaukseen, mutta ei mene pahasti metsäänkään. Louhimiehen versiossa Vatanen on roolikuvauksen antiteesi, aikamoinen rimpula.
(En siis ole sitä mieltä, että näyttelijän täytyisi välttämättä olla ulkoisesti täysin hahmokuvauksen mukainen. Kyllä se näyttelijäntyö ja "fiilis" ovat ulkonäköä tärkeämpiä, joka on kyllä tietenkin iso plussa).
Kirjassa Rahikainen on nättipoika, jolla on kauniit kiharat ja kaunis lauluääni. Laineen versiossa on vanha ukkeli, joka ei ihan mene naistenmiehestä. Mollen versiossa amatöörinäyttelijä Mika Mäkelä on aika persoonallisen näköinen, vaalea ja hyvin nuoren näköinen. Ehdoton suosikkini Rahikaisista, tekee amatöörinä hienon roolin. Louhimiehen versiossa on tumma, vähän kolhon näköinen hyypiö.
Vanhalat ovat kyllä joka versiossa olleet onnistuneita.
Vierailija kirjoitti:
Määttä on suosikkini. Perusukko, tekee hommansa vaikka v-tuttaa, jelppaa kaveria ja on fiksu jäbä.
Ei ole suosikkihahmoni, mutta rakastan Määtän lakonisuutta ja eleettömyyttä ja vankkaa, tervettä itseluottamusta, sellainen Rokan täydellinen vastakohta.
'Jouvvan sitä minnäin tässä seisommaan' tai 'no, sitähän minä parraillaan tienniin' (käskyyn 'ojanpohjat, putsaa ojanpohjat')
Vierailija kirjoitti:
Määttä on suosikkini. Perusukko, tekee hommansa vaikka v-tuttaa, jelppaa kaveria ja on fiksu jäbä.
Sama täällä. Ei tee itsestään pienintäkään numeroa, mutta pohjimmiltaan on yksi kovimmista. Selviää loppuun asti ja hoitaa hommansa ilman mitään ylimääräistä showta. Taitaa olla jonkinlainen Koskelan sielunsukulainen, vaikka näille hahmoille ei taidettu juuri kirjoittaa yhteisiä juttuja.
Mollen leffassa onnistui suurin osa roolivalinnoista todella nappiin, ylänappiin. TUorila teki elämänsä roolin Koskelana, Liski teki Rokasta ihmisen, PPP oli minusta ihan hyvä Hietasena, Koivula Lahtisena. Pauli Poranen onnistui Lehtona erittäin hyvin, koko se patoutunut raivo 'minä en tuollaista kekkulia pelkäääää'. Amatööri Mika Mäkelä teki vastenmielisestä Rahikaisesta puolisympaattisen hahmon, juuri sellaisen, jolla on miehissä puolustajansa, teki se sitten mitä paskaa tahansa, 'se on pohjimmiltaan hyvä tyyppi', no ei ole (miksi muuten aina ihmetellään, että miksi on naisia jotka kirjoittaa rikollisille vankilaan, miksi ei olisi, onhan niillä näitä miesystäviäkin, jotka hyväksyy kaiken). Kari Väänänen Lammiona on myös erinomainen. Ainoastaan Honkajoki ja Kariluoto oli vähemmän onnistuneet roolisuoritukset, mutta ei niissäkään suurta vikaa ole.
Mutta ehkä se suurin ero uskottavuudessa tulee tosiaan noiden upseerisivuroolien myötä: Mollella oli Kaarnana Veikko Tiitinen (vanhan polven suosikkinäyttelijäni, aivan stanan hieno näyttelijä oli hän, muistetaan mm. SImpauttajasta), Martti Kainulainen Korsumäkenä. Matti Nurminen Sarasteena on ääntä myöten täynnä karismaa ja auktoriteettia, Olavi Levula Karjulana hullu, sairas, häiryyntynyt, ja erittäin uskottava.
Alue: Aihe vapaa
Miksi siitä majuri Sarastiestä on tehty sellainen runoja lausuva ja lottia vikittelevä pelle? Siitä puuttuu kaikenlainen arvovalta ja sotilaallinen jämäkkyys, näyttelijävalinta ei ole onnistunut, ellei olla nimenomaan haluttu näyttää hänet jotenkin löysänä tyyppinä. Verratkaa alkuperäisen Tuntemattoman Tauno Paloon, kuin kaksi ääripäätä.
Tässä uudessa Tuntemattomassa Rokkakin vaikuttaa jotenkin passiivisaggressiiviselta, ei oikeasti joviaalilta huuliveikolta, vaan melko synkältä tyypiltä, jonka hassuttelutkin vaikuttaa jotenkin päälleliimatuilta.
Minun on vaikea löytää tästä uudesta versiosta lempihahmoa, kaikki ovat jollakin tavalla pettymyksiä. Jälki on kyllä komeannäköistä, mutta sielu on vissiin unohtunut johonkin teatterikorkeakoulun luentosalin nurkkaan.