Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta
Tuli toi uus tuntematon just katottua ja ihan mielenkiinnosta haluisin kuulla kaikkien henkilökohtaiset lempihahmot sekä perustelut.
Itellä Vanhala sen hihittelyn takia, ja Rokka vaan nyt on niin hyvä hahmo
Kommentit (602)
Kiinnostuneille:
Ylen Elävästä arkistosta löytyy noin 15 min ohjelma ""Oikea" Rokka ja Tuntemattomat", jossa haastatellaan mm. Mollbergia ja Lainea, sekä varmaan kaikkein kiinnostavimpana Viljam Pylkästä, Rokan esikuvaa. Reippaan oloinen papparainen. "Huumori on tärkiä ko ase".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun käsitykseni mukaan ainoastaan Rokalla ja Koskelalla ovat oikeat esikuvat. Koskelan esikuva oli nilsiäläinen maanviljelijä Einar Kokkonen, Rokan esikuvaa en nyt muista. Onhan siinä kirjassa ja elokuvassa myös osa totuutta, mutta kuten aina etenkin elokuvissa on ajateltu mikä myy ja kiinnostaa katsojia.
Minun käsitykseni mukaan Tuntematon sotilas on kaunokirjallisuutta, ja sikäli joka sana on totta kirjan maailmassa.
Siinä on niin monta:
- Rokka, ikisuosikki ja ihanan sanavalmis
- Rahikainen, venkula
- Hietanen, hyväntahtoinen ja letkeä
- Honkajoki, ei oikein tiedä, pelleileekö se vai ei
- Lammio, kyllä joku roti pitää hommassa olla ja loppujen lopuksi Lammio oli epäpsykologisuudestaan huolimatta luotettava esimies: osasi sodankäynnin ja ei ollut pelkuri. Pelkurius oli upseerin suurin synti, siitähän nuo Lammiota kirosi, ettei mies edes pelkää...
Stm Riitaoja kirjoitti:
Sitten kun on lukenut Tuntemattoman Sotilaan kaksikymmentä kertaa ja katsonut kaikki elokuvaversiot viisikymmentä kertaa ja osaa ulkomuistista siteerata kaiken niin voi lukea jonkun toisenkin kirjan - vaikka Länsirintamalta ei mitään uutta.
Heh ihan aiheellinen kuitti, enkä edes yritä puolustautua. Kun on aiheeseen hurahtanut, niin on. Varmasti aikaansa voisi käyttää paremmin, jos huonomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.Kyllä. Koskelalla oli äärimmäinen känni.
Perheväkivalta tai sen uhka Koskelan suvussa on muuten sellainen tabu, johon ei TPA tartu. Laurilalla tapellaan ihan avoimesti, mutta Koskelat esitetään parempina ihmisinä. Ainoa väkivaltakohtaus taitaa olla, kun Jussi ei saa Akselia lapsena piiskalla nöyrtymään.
Monta kertaa sen sijaan mainitaan, kuinka varsinkin Alma ja jossakin määrin Elinakin pitää suunsa kiinni, koska haluaa välttää riitaa. Alma ei koskaan edes esitä omaa ehdotustaan tilan nimeksi. Minun on vaikea kuvitella, että Hämeessä kaikki naiset olisivat pitäneet noin visusti suutaan kiinni ihan arkisissakin asioissa. Sen tiedän, että omassa karjalaisessa suvussani eivät ainakaan pitäneet.
Kun Jussi on kuollut, Akseli pyytää äitiään Almaa heidän puolelleen nukkumaan, ettei tarvitsisi vainajan kanssa maata. Siihen Alma sanoo jotenkin näin: -Ei mun tarttenu eläissään häntä pelätä, ei tartte nytkään.
Eli perheväkivaltaa tai vaimon hakkamista ei vanhoilla Koskeloilla ollut. Siihen aikaan vaan oli tavallista, että vaimot olivat hiljaa ja suostuivat miestensä tahtoon ilman sen kummenpaa riitaa. Tällainen oli oma mummonikin, synt.1890. Ei pannut koskaan näkyvästi hanttiin papalle. Asuimme Hämeessä samassa perheessä koko lapsuuteni ja näin mummoni tavan toimia. Ei hän silti ollut tossun alla, hänellä oli kipakoitakin mielipiteitä yhteiskunnasta, mutta pikkuasioissa kotona hän antoi papan päättää.
Kiitoksia tästä vastauksesta. Näin ajattelinkin, että kyseessä täytyy olla jokin kulttuurinen juttu, jota en räiskyvien (ja välillä ikävä kyllä väkivaltaankin taipuvaisten) karjalaisten isovanhempien jälkeläisenä ja nykyajan ihmisenä aivan täysin tajua.
Akselin ja Elinan kohdalla jotenkin oli helppo ymmärtää, että Akseli päätti kaikesta, heidän luonteensa ja ikäeronsa huomioon ottaen. Mutta selvästi itsevarmemman Alman kohdalla on minulle ollut aina vaikeampi ymmärtää, miksi hän antoi Jussille periksi ihan kaikessa. Linna taisi kuvata sitä "luonteen hienoudeksi", joka esti häntä haastamasta riitaa. Hyveenä se joka tapauksessa esitettiin.
Olisipa mielenkiintoista lukea taas Pohjantähteä, erityisesti Akselin ja Elinan avioliiton alkuaikoja. Muistan kohdan, kun sika kuoli ja Akseli haukkui Elinan, ja Jussi ja Alma suuresti paheksuivat tämän käytöstä vaimoaan kohtaan. Siinä varmaan Akseli rikkoi juuri näitä hienovaraisia hämäläisen avioliiton tapakoukeroita.
Ja anteeksi kaikki, että meni taas aiheen vierestä.
Elinassa on i
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vaikea ymmärtää Väinö Linnan kuvausta siitä ainoasta lotasta. Varmasti niitä railikotilaisiakin oli porukassa, mutta pääosa lotista oli sen ajan mittapuulla kunniallisia naisia. Mutta missä on nuoria naisia ja nuoria miehiä, kaikkea tapahtuu ja sotaa syytettiin ihan kotirintamankin naisten osalta moraalin alenemisesta. Kun nähtiin, edettiin kovin nopeasti, kun oli se kuolemanvaara ympärillä ja koska vaan saattoi olla viimeinen tapaaminen.
Erikoiseksi Linnan jutut tekee se, että Kerttu Linna, siis Väiskin puoliso, oli entinen rintamalotta. Lieneekö miestä kiusannut vaimonsa kuvitellut sotaseikkailut ja halunnut tällä tavoin laittaa rouvaa paikalleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.Kyllä. Koskelalla oli äärimmäinen känni.
Perheväkivalta tai sen uhka Koskelan suvussa on muuten sellainen tabu, johon ei TPA tartu. Laurilalla tapellaan ihan avoimesti, mutta Koskelat esitetään parempina ihmisinä. Ainoa väkivaltakohtaus taitaa olla, kun Jussi ei saa Akselia lapsena piiskalla nöyrtymään.
Monta kertaa sen sijaan mainitaan, kuinka varsinkin Alma ja jossakin määrin Elinakin pitää suunsa kiinni, koska haluaa välttää riitaa. Alma ei koskaan edes esitä omaa ehdotustaan tilan nimeksi. Minun on vaikea kuvitella, että Hämeessä kaikki naiset olisivat pitäneet noin visusti suutaan kiinni ihan arkisissakin asioissa. Sen tiedän, että omassa karjalaisessa suvussani eivät ainakaan pitäneet.
Kun Jussi on kuollut, Akseli pyytää äitiään Almaa heidän puolelleen nukkumaan, ettei tarvitsisi vainajan kanssa maata. Siihen Alma sanoo jotenkin näin: -Ei mun tarttenu eläissään häntä pelätä, ei tartte nytkään.
Eli perheväkivaltaa tai vaimon hakkamista ei vanhoilla Koskeloilla ollut. Siihen aikaan vaan oli tavallista, että vaimot olivat hiljaa ja suostuivat miestensä tahtoon ilman sen kummenpaa riitaa. Tällainen oli oma mummonikin, synt.1890. Ei pannut koskaan näkyvästi hanttiin papalle. Asuimme Hämeessä samassa perheessä koko lapsuuteni ja näin mummoni tavan toimia. Ei hän silti ollut tossun alla, hänellä oli kipakoitakin mielipiteitä yhteiskunnasta, mutta pikkuasioissa kotona hän antoi papan päättää.
Kiitoksia tästä vastauksesta. Näin ajattelinkin, että kyseessä täytyy olla jokin kulttuurinen juttu, jota en räiskyvien (ja välillä ikävä kyllä väkivaltaankin taipuvaisten) karjalaisten isovanhempien jälkeläisenä ja nykyajan ihmisenä aivan täysin tajua.
Akselin ja Elinan kohdalla jotenkin oli helppo ymmärtää, että Akseli päätti kaikesta, heidän luonteensa ja ikäeronsa huomioon ottaen. Mutta selvästi itsevarmemman Alman kohdalla on minulle ollut aina vaikeampi ymmärtää, miksi hän antoi Jussille periksi ihan kaikessa. Linna taisi kuvata sitä "luonteen hienoudeksi", joka esti häntä haastamasta riitaa. Hyveenä se joka tapauksessa esitettiin.
Olisipa mielenkiintoista lukea taas Pohjantähteä, erityisesti Akselin ja Elinan avioliiton alkuaikoja. Muistan kohdan, kun sika kuoli ja Akseli haukkui Elinan, ja Jussi ja Alma suuresti paheksuivat tämän käytöstä vaimoaan kohtaan. Siinä varmaan Akseli rikkoi juuri näitä hienovaraisia hämäläisen avioliiton tapakoukeroita.
Ja anteeksi kaikki, että meni taas aiheen vierestä.
Elinassa on i
En mä ihan noin sitä näe. Alma oli sopuisa ja vahva nainen, Jussi kunnioitti sitä, mutta oli äksympi luonne ja Alma tasoitteli tilanteita. Mitä taas Elinaan ja Akseliin tulee, niin avioliiton alussa Akseli kiukutteli Elinan toistaitoisuutta kotitöissä, mutta toisaalta passasi Elinaa kaikin tavoin ja piti hyvänä. Minun näkökulmasta Akseli jäi pikkuhiljaa tossun alle omalla tavallaan. Elina oli hänelle kaikki kaikessa ja se koti, Elinan tuoma kodin lämpö ja lopussa jopa hyväksyi Elinan uskonnollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hietanen ei hyväntahoisuudestaan huolimatta pitänyt leikinlaskusta omalla kustannuksellaan. Sodan alussa Hietanen siteeraa väärin vänrikki Stoolin tarinoita ja muita erityisesti vanhalaa se kovin huvittaa. Hieman myöhemmin Vanhala palaa vielä tähän väärään sitaattiin ja Hietanen suutahtaa: " siit te ny saitte mälvättävää"
Honkajoki pelleili. Veti roolia , jonka lopussa lopetti. Antoi ikiliikkujansa vanhalalle ja sanoi: : " pistä Priha ( Vanhalan lempinimi) nuotioon. Olen kadottanut johtoajatuksen".
Vierailija kirjoitti:
- Lammio, kyllä joku roti pitää hommassa olla ja loppujen lopuksi Lammio oli epäpsykologisuudestaan huolimatta luotettava esimies: osasi sodankäynnin ja ei ollut pelkuri. Pelkurius oli upseerin suurin synti, siitähän nuo Lammiota kirosi, ettei mies edes pelkää...
Lammiosta ei ollut mitään "vaivaa", jos hoiti hommansa niinkuin kuului eikä veetuillut lapsellisesti vastaan. Hän osasi myös antaa arvostusta ääneen vaikka arvomaailmat eivät olisi kohdanneet, toisin kuin narsisti-Rokka ja muut puolijoukkueen turjakkeet. Hyville hyvä, pahoille paha. Eikös sen juuri niin pidä mennäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.Kyllä. Koskelalla oli äärimmäinen känni.
Perheväkivalta tai sen uhka Koskelan suvussa on muuten sellainen tabu, johon ei TPA tartu. Laurilalla tapellaan ihan avoimesti, mutta Koskelat esitetään parempina ihmisinä. Ainoa väkivaltakohtaus taitaa olla, kun Jussi ei saa Akselia lapsena piiskalla nöyrtymään.
Monta kertaa sen sijaan mainitaan, kuinka varsinkin Alma ja jossakin määrin Elinakin pitää suunsa kiinni, koska haluaa välttää riitaa. Alma ei koskaan edes esitä omaa ehdotustaan tilan nimeksi. Minun on vaikea kuvitella, että Hämeessä kaikki naiset olisivat pitäneet noin visusti suutaan kiinni ihan arkisissakin asioissa. Sen tiedän, että omassa karjalaisessa suvussani eivät ainakaan pitäneet.
Kun Jussi on kuollut, Akseli pyytää äitiään Almaa heidän puolelleen nukkumaan, ettei tarvitsisi vainajan kanssa maata. Siihen Alma sanoo jotenkin näin: -Ei mun tarttenu eläissään häntä pelätä, ei tartte nytkään.
Eli perheväkivaltaa tai vaimon hakkamista ei vanhoilla Koskeloilla ollut. Siihen aikaan vaan oli tavallista, että vaimot olivat hiljaa ja suostuivat miestensä tahtoon ilman sen kummenpaa riitaa. Tällainen oli oma mummonikin, synt.1890. Ei pannut koskaan näkyvästi hanttiin papalle. Asuimme Hämeessä samassa perheessä koko lapsuuteni ja näin mummoni tavan toimia. Ei hän silti ollut tossun alla, hänellä oli kipakoitakin mielipiteitä yhteiskunnasta, mutta pikkuasioissa kotona hän antoi papan päättää.
Kiitoksia tästä vastauksesta. Näin ajattelinkin, että kyseessä täytyy olla jokin kulttuurinen juttu, jota en räiskyvien (ja välillä ikävä kyllä väkivaltaankin taipuvaisten) karjalaisten isovanhempien jälkeläisenä ja nykyajan ihmisenä aivan täysin tajua.
Akselin ja Elinan kohdalla jotenkin oli helppo ymmärtää, että Akseli päätti kaikesta, heidän luonteensa ja ikäeronsa huomioon ottaen. Mutta selvästi itsevarmemman Alman kohdalla on minulle ollut aina vaikeampi ymmärtää, miksi hän antoi Jussille periksi ihan kaikessa. Linna taisi kuvata sitä "luonteen hienoudeksi", joka esti häntä haastamasta riitaa. Hyveenä se joka tapauksessa esitettiin.
Olisipa mielenkiintoista lukea taas Pohjantähteä, erityisesti Akselin ja Elinan avioliiton alkuaikoja. Muistan kohdan, kun sika kuoli ja Akseli haukkui Elinan, ja Jussi ja Alma suuresti paheksuivat tämän käytöstä vaimoaan kohtaan. Siinä varmaan Akseli rikkoi juuri näitä hienovaraisia hämäläisen avioliiton tapakoukeroita.
Ja anteeksi kaikki, että meni taas aiheen vierestä.
Elinassa on i
En mä ihan noin sitä näe. Alma oli sopuisa ja vahva nainen, Jussi kunnioitti sitä, mutta oli äksympi luonne ja Alma tasoitteli tilanteita. Mitä taas Elinaan ja Akseliin tulee, niin avioliiton alussa Akseli kiukutteli Elinan toistaitoisuutta kotitöissä, mutta toisaalta passasi Elinaa kaikin tavoin ja piti hyvänä. Minun näkökulmasta Akseli jäi pikkuhiljaa tossun alle omalla tavallaan. Elina oli hänelle kaikki kaikessa ja se koti, Elinan tuoma kodin lämpö ja lopussa jopa hyväksyi Elinan uskonnollisuuden.
Almahan heti alussa jussin kielloista huolimatta hankki heidän uudistakennuksensa talkoisiin parempaa tarjottavaa kuin Jussi olisi suonut. Raskaana ollessaan painosti jussin hankkimaan piirongin. Oli kuullut kylältä.jouruja, että kysyttäessä onko koskelan almalla edes huonekaluja, oli kivivuoren otto sanonut: " että on jussi ja veistintukki"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Lammio, kyllä joku roti pitää hommassa olla ja loppujen lopuksi Lammio oli epäpsykologisuudestaan huolimatta luotettava esimies: osasi sodankäynnin ja ei ollut pelkuri. Pelkurius oli upseerin suurin synti, siitähän nuo Lammiota kirosi, ettei mies edes pelkää...
Lammiosta ei ollut mitään "vaivaa", jos hoiti hommansa niinkuin kuului eikä veetuillut lapsellisesti vastaan. Hän osasi myös antaa arvostusta ääneen vaikka arvomaailmat eivät olisi kohdanneet, toisin kuin narsisti-Rokka ja muut puolijoukkueen turjakkeet. Hyville hyvä, pahoille paha. Eikös sen juuri niin pidä mennäkin?
Kyllä rokka kehui vuolaasti lähes viimeisinä sanoinaan Määtän, Vanhalan ja asumaniemen. Lammion on elokuvat tehneet kirjaa paremmaksi. Kirja painottaa lammion huonoa psykologista silmää.miehistöön nähden ja vääränlaisten keinojen käyttämissä sopimattomissa tilanteissa. Sodan lopussa häntä kiellettiin korkeammalta taholta olla ärsyttämättä miehistöä. Hietasen kehumisesta, kirja korostaa, että kehu ei kuulostanut aidolta. Kirjailija siis halusi näyttää lammion erittäin huonossa valossa koko ajan. Elokuvien sotilallisuus ja muodollisuus näyttäytyy pätevänä ja esimerkillisenä toimintana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.Kyllä. Koskelalla oli äärimmäinen känni.
Perheväkivalta tai sen uhka Koskelan suvussa on muuten sellainen tabu, johon ei TPA tartu. Laurilalla tapellaan ihan avoimesti, mutta Koskelat esitetään parempina ihmisinä. Ainoa väkivaltakohtaus taitaa olla, kun Jussi ei saa Akselia lapsena piiskalla nöyrtymään.
Monta kertaa sen sijaan mainitaan, kuinka varsinkin Alma ja jossakin määrin Elinakin pitää suunsa kiinni, koska haluaa välttää riitaa. Alma ei koskaan edes esitä omaa ehdotustaan tilan nimeksi. Minun on vaikea kuvitella, että Hämeessä kaikki naiset olisivat pitäneet noin visusti suutaan kiinni ihan arkisissakin asioissa. Sen tiedän, että omassa karjalaisessa suvussani eivät ainakaan pitäneet.
Kun Jussi on kuollut, Akseli pyytää äitiään Almaa heidän puolelleen nukkumaan, ettei tarvitsisi vainajan kanssa maata. Siihen Alma sanoo jotenkin näin: -Ei mun tarttenu eläissään häntä pelätä, ei tartte nytkään.
Eli perheväkivaltaa tai vaimon hakkamista ei vanhoilla Koskeloilla ollut. Siihen aikaan vaan oli tavallista, että vaimot olivat hiljaa ja suostuivat miestensä tahtoon ilman sen kummenpaa riitaa. Tällainen oli oma mummonikin, synt.1890. Ei pannut koskaan näkyvästi hanttiin papalle. Asuimme Hämeessä samassa perheessä koko lapsuuteni ja näin mummoni tavan toimia. Ei hän silti ollut tossun alla, hänellä oli kipakoitakin mielipiteitä yhteiskunnasta, mutta pikkuasioissa kotona hän antoi papan päättää.
Kiitoksia tästä vastauksesta. Näin ajattelinkin, että kyseessä täytyy olla jokin kulttuurinen juttu, jota en räiskyvien (ja välillä ikävä kyllä väkivaltaankin taipuvaisten) karjalaisten isovanhempien jälkeläisenä ja nykyajan ihmisenä aivan täysin tajua.
Akselin ja Elinan kohdalla jotenkin oli helppo ymmärtää, että Akseli päätti kaikesta, heidän luonteensa ja ikäeronsa huomioon ottaen. Mutta selvästi itsevarmemman Alman kohdalla on minulle ollut aina vaikeampi ymmärtää, miksi hän antoi Jussille periksi ihan kaikessa. Linna taisi kuvata sitä "luonteen hienoudeksi", joka esti häntä haastamasta riitaa. Hyveenä se joka tapauksessa esitettiin.
Olisipa mielenkiintoista lukea taas Pohjantähteä, erityisesti Akselin ja Elinan avioliiton alkuaikoja. Muistan kohdan, kun sika kuoli ja Akseli haukkui Elinan, ja Jussi ja Alma suuresti paheksuivat tämän käytöstä vaimoaan kohtaan. Siinä varmaan Akseli rikkoi juuri näitä hienovaraisia hämäläisen avioliiton tapakoukeroita.
Ja anteeksi kaikki, että meni taas aiheen vierestä.
Elinassa on i
En mä ihan noin sitä näe. Alma oli sopuisa ja vahva nainen, Jussi kunnioitti sitä, mutta oli äksympi luonne ja Alma tasoitteli tilanteita. Mitä taas Elinaan ja Akseliin tulee, niin avioliiton alussa Akseli kiukutteli Elinan toistaitoisuutta kotitöissä, mutta toisaalta passasi Elinaa kaikin tavoin ja piti hyvänä. Minun näkökulmasta Akseli jäi pikkuhiljaa tossun alle omalla tavallaan. Elina oli hänelle kaikki kaikessa ja se koti, Elinan tuoma kodin lämpö ja lopussa jopa hyväksyi Elinan uskonnollisuuden.
Sen muistan panneeni merkille viime lukukerralla, että Akselistahan tulee kuolemantuomionsa jälkeen suoranainen pehmoisä. Vilhon hiihtokilpailuihinkin hän lähtee katsojaksi ja kyydittäjäksi, vaikkei siellä muita isiä ole. Ja tosiaan Akseli alkaa kuunnella lopulta jumalanpalveluksiakin radiosta.
Akseli muuttuu elämänsä aikana huomattavasti. Elina taas säilyy hyvin muuttumattomana. Janne taitaa sen ihan lopussa mielessään todetakin: Elina on samanlainen lapsi koko elämänsä.
Mutta Elina on samalla se, joka kestää kaikki luopumiset. En tiedä olisiko Akseli kestänyt ilman Elinaa, jos tämä olisi lähtenyt ensin.
Hietanen on symppis. Ärsyttävin hahmo on Vanhala, yksinkertainen hihittelijä, joka toistelee muiden sanomisia kuin papukaija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaahan oma ketju Täällä pohjantähden alla-analyyseille, kiitos...
Vierailija kirjoitti:
Hietanen on symppis. Ärsyttävin hahmo on Vanhala, yksinkertainen hihittelijä, joka toistelee muiden sanomisia kuin papukaija.
Vanhala voi olla ärsyttävä, mutta yksinkertainen ei kyllä ole!
Vierailija kirjoitti:
Laittakaahan oma ketju Täällä pohjantähden alla-analyyseille, kiitos...
Oikeutettu pyyntö, vaikkakin Koskelan suhteen TPA:n sivuaminen on perusteltua. Lisäksi tällaisia keskusteluja on niin vähän, että en usko kahden erillisen ketjun kantavan. Hukkuvat tärkeämpien aiheiden kuten tempparit, mitähän se sillä tarkoitti? monta seksikumppania on ollut jne alle.
Korpelalla on kova asenne.
" stana mua ei tartte neuvoa" joskus joidenkin tuttujen kesken siteeraan tätä, jos joku vähän. Neuvovaan sävyyn puhuu. Toki he tietävät , että en sano sitä tosissaan.
Rokka, Honkajoki ja Hietanen
Aina yhtä kauhea kohta, kun Hietanen kuolee.
Olen pistänyt merkille, että todella moni mainitsee Honkajoen, vaikka selvästi ei ole päähenkilö, joskaan ei puhtaasti sivuhenkilökään. Onnistuneet näyttelijävalinnatkin elokuviin lienee myös syynä. Onhan hän kyllä hyvä henkilö. Fyysisesti kirjassa kuvataan isokokoiseksi hevosennaamaiseksi mieheksi, jolla arvokkaan vakava ja muodollinen käytös. Honkajoki käyttäytyy keskustelussa siten, että kääntää koko huomionsa kanssakeskustelijaan, näin kirjassa kuvataan herroittelee alikersanttejakin, mitä ei ole tapahtunut yksikössä pitkään aikaan.
Kirjassa korostuu Honkajoen "jermuilu"enemmän. Lammion puhuttelussa kävi taajaan ja perääntymisvaiheessa liittyi "käpykaartiinkin", mutta palasi takasin yksikköönsä ja oli omien sanojensa mukaan "tiedustelemassa". Taisteluissa ei ampunut vihollista päin, vaikka suurieleisesti ammuntaansa suoritti. Koko kirjan toisiksi viimeinen puheenvuoro on Honkajoen. Kirjan kaksi viimeistä repliikkiä meneekin ns "hupiukoille": Honkajoelle ja vanhalalle.
Knobbikysymys. Kenen on ensimmäinen repliikki?
Alue: Aihe vapaa
Ihan hyvä kirja, mutta kun luin tuossa pari vuotta sitten uudelleen vuosien jälkeen, tuli fiilis että ehkä hieman yliarvostettu. En tiedä.
Jos haluatte lukea hyvän sotakirjan joka todellakin jää mieleen, niin lukekaapa Dalton Trumbon "Sotilaspoika". Liittyy niin ikään ensimmäiseen maailmansotaan.