Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta
Tuli toi uus tuntematon just katottua ja ihan mielenkiinnosta haluisin kuulla kaikkien henkilökohtaiset lempihahmot sekä perustelut.
Itellä Vanhala sen hihittelyn takia, ja Rokka vaan nyt on niin hyvä hahmo
Kommentit (602)
Laineen versiossa Koskela ja Lahtinen. Louhimiehen versiossa persoonallisuutta on karsittu paljon pois, pyritty kai "realistisuuteen", mutta Rahikaisesta on saatu aikaan ihan vastenmielinen hahmo.
Lammiota yleisesti haukutaan liikaa, Jussi Jurkka oli kyllä mainio Laineen elokuvassa. Lammio oli hyvin pätevä ja mitään pelkäämätön ammattisotilas, toki saksalaistyyliseen kuriin tykästynyt. En muuten usko, että rintamalla upseereille tuolla tavalla v-tiin kuin Rokka Lammiolle, ei sellaista olisi kauan katseltu.
Vierailija kirjoitti:
Laineen versiossa Koskela ja Lahtinen. Louhimiehen versiossa persoonallisuutta on karsittu paljon pois, pyritty kai "realistisuuteen", mutta Rahikaisesta on saatu aikaan ihan vastenmielinen hahmo.
Lammiota yleisesti haukutaan liikaa, Jussi Jurkka oli kyllä mainio Laineen elokuvassa. Lammio oli hyvin pätevä ja mitään pelkäämätön ammattisotilas, toki saksalaistyyliseen kuriin tykästynyt. En muuten usko, että rintamalla upseereille tuolla tavalla v-tiin kuin Rokka Lammiolle, ei sellaista olisi kauan katseltu.
Mielestäni vanhimmassa Tuntemattomassa (siinä paljon puhutussa rillumarei-versiossa) roolisuorituksista nousee Sinisalon Lahtinen, Mannin Honkajoki ja Jussi Jurkan Lammio. Jurkka ei pelännyt esittää vtummaisia tyyppejä, silti tai juuri siksi hän oli 50-luvulla suosituin nuorista filmitähdistä. En ole koskaan ymmärtänyt Åke Lindmanin itkua siitä, että leimautui pahojen poikien rooleihin - on se kiinni näyttelijän taidoistakin, että miten 'leimatuu'. Jurkka esitti Lammiota, TPA:ssa yhtä häijyä Siukolaa, degeneroitunut Bruno Rygseckiä, ja vanhoilla päivillä äärimmäisen suositussa mm. Parempi myöhään -sarjassa milloin vanhaa karvareuhkaista savolaisukkoa, milloin rakastettavaa, tyylikästä, charmanttia puolidementoituvaa herrasmiestä.
Kari Väänänen Lammiona oli myös erittäin hyvä. Kun Mollberg pyrki realistisempaan ilmaisuun ja pois mustavalkoisista henkilökuvista, niin Lammion inhimilliset puolet tuotiin myös esiin. Ja niitähän oli mm. se, että Lammio ei olisi upseerina sietänyt minkäänlaista siviilien ahdistelua tai muutakaan sopimatonta käytöstä. Hän olisi ollut paras turva siviileille. Samaten tuotiin esiin se, että 'hää on vielä niin nuor'. Mollbergin leffassa Lammiokin tasaantuu virkaintoisuudessaan, se tulee esiin Korpelan tapauksen yhteydessä (Lammio ei ole Karjula, joka ampuu tosta noin vain, vaikka Korpela herjaa Lammiota sen minkä kerkiää).
Samuli Vauramosta en ole oikein mitään mieltä. Ei epäonnistu, mutta ei ole erityisen hyväkään. Kuinka mones kerta muuten, että Vauramo ja AHo ovat Louhimiehen leffassa vastakkain, nyt tosin puuttui yhdyntä? Onko vasta vain toinen, kun tuntuu että useammassakin. Ja yllättäen, emme nähnee Koukin paljasta pzettä.
Suomen kärkikastiin pitäisi saada ehdottomasti enemmän naisohjaajia ja käsikirjoittajia.
Nyt on menty vuosikymmeniä sillä, että nainen on elokuvassa vain nuori ja nätti miehen seksiobjekti. Joko vapaaehtoisena tai alistettuna.
Rokka. Tekee sen mitä pitääkin, eikä suostu pokkuroimaan ketään. Ja Honkajoki, koska se nyt vaan on niin hulvaton tyyppi.
Hietanen. Jos kohtaisin luonteeltaan samanlaisen miehen, rakastuisin heti.
Mä vihaan tätä tuntemattoman glorifiointia. Joo Suomi on ollut sodassa, tiedetään. Suomi on tehnyt paljon muutakin.
Miettikäähän huvikseen jos jostain muusta aiheesta tehtäisi yhtä iso numero. Jani Sivinen voittanut olympiakultaa. Sitten joka vuosi katottaisiin elokuva aiheesta ja ohjaajat kisailusivat siitä kuka saa tehdä aiheesta uuden elokuvan.
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan tätä tuntemattoman glorifiointia. Joo Suomi on ollut sodassa, tiedetään. Suomi on tehnyt paljon muutakin.
Miettikäähän huvikseen jos jostain muusta aiheesta tehtäisi yhtä iso numero. Jani Sivinen voittanut olympiakultaa. Sitten joka vuosi katottaisiin elokuva aiheesta ja ohjaajat kisailusivat siitä kuka saa tehdä aiheesta uuden elokuvan.
Itse rakastan kirjaa ja tykkään Laineen ja Mollen elokuvista (uudesta en, Louhimiehen versio oli nolo), mutta olen ihan samaa mieltä 😃 Niin kuin Suomessa ei muuta kulttuuria olisi kuin Väinö Linna. Hohhoijaa.
Olen katsonut vain Laineen version, lukenut Tuntemattoman sotilaan ja Sotaromaanin sekä Täällä Pohjantähden alla -sarjan.
Koskela on suosikkini. "Mies tulee ja mies menee ja mies vastaa itse kulkemisestansa." Pidän tuota vähän niin kuin elämänohjeena itselleni.
Koskelan hahmoa syvensi itselleni Täällä Pohjantähden alla -sarjan lukeminen, jossa käytiin läpi etenkin hänen isänsä vaiheita. Muistan aina, miten kuvattiin, kun sisällissodan ja vankileirit läpi käynyt mies meni talliin itkemään, kun sai kuulla, että kaikki kolme poikaa kaatuivat rintamalla.
Tuo on vaikuttavin kohta mistään lukemastani kirjasta, ja olen lukenut aika paljon.
Ei kukaan. Vähän aikaa kun katsoin oli pakko vaihtaa kanavaa. Niin teennäistä ja huonosti näyteltyä skeidaa, että aivan etoo.
Linna ei tosiaankaan halunnut kirjoittaa sotaa glorifioivaa kirjaa. Eikä kirjoittanutkaan, vaan sodanvastainen melkein pasifistinen. Myöhemmät polvet sen ikonisoivat. Toki itekin sydän lyö kun nää sankarit taistelee ja kuolee.
Taisi olla Aarne Honkajoki (sotamies)
Lammio.
Kaikki Suomen väliportaan johtajat haluavat olla Lammion kaltaisia. Kaikki ei siinä onnistu.
Lopputekstit ja kaikki ne 364 päivää, kun ei ole itsenäisyyspäivä ja tuo tekele ei tule televisiosta.
Kyllä se on itseään täynnä oleva Suomaisen miehen kuva , eli ROKKA
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on itseään täynnä oleva Suomaisen miehen kuva , eli ROKKA
Olisikin enemmän Rokan kaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on itseään täynnä oleva Suomaisen miehen kuva , eli ROKKA
Olisikin enemmän Rokan kaltaisia.
Elikkä narsistin piirteitä olevia minä ,minä, minä, paras.
Eilen tuli sarjan viimeinen jakso ja aika tuskaisasti katsoin läpi mutta katsoin kuitenkin. En nyt oikein millään keksi, että mikä tässä uudessa versiossa olisi ollut hyvää.
Hahmoista jäivät mieleen Kariluoto ja Lammio, kaikki muut vaikuttivat täysin yhdentekeviltä. Paitsi yksi jättimäinen miinusääni Janne Virtasen Karjulalle. Huonoin näkemäni roolisuoritus kotimaisessa TV:ssä pitkiin aikoihin.
Lahtinen on lempihahmoni, mutta mielestäni Joonas Saartamo ei näyttele huonosti, itse asiassa vallan mainiosti. Mutta, mutta...kun koko Lahtinen on dumpattu niin taustalle, hän ei ilmeisesti ole myyvä nykyaikana. Monelle varmaan kiusallinen hahmo, kun se on kommari. Kommari, jonka joka lause on kyynistä puhetta, mutta totta. Sillä oli Lahtisen aatteesta mitä mieltä tahansa, kaikki hänen väittämänsä olivat totta.
Lahtinen on fiksu ja luonteeltaan pessimistinen. Linna laittoi vastakohdat tässäkin yhteen - ikuinen optimisti Hietanen (ei käy poraaminen, kun ei oo silmiä, mää olen harvinaise surutoine poika) ja ikuinen pessimisti Lahtinen (leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä voisi ihan hyvin olla hänen mottonsa eli 'se nauratti eniten kun naapuri painu puskaan ja minä samaa kyytiä perään... Mut mitä tuommoisella sohlolla mihinkään osuu.') ovat saman lantin (tunnollisuus (ja kumpikin kuolee tunnollisuutensa takia, kun taas esim vapaamatkustaja Rahikainen ei saa naarmuakaan), uteliaisuus (joka Hietasella ilmenee sosiaalisuutena, verkostoitumisena niin sanoakseni, Lahtisella lukeneisuudella, itsensä kehittämisellä ja pohdiskelulla)) eri puolet.