Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta
Tuli toi uus tuntematon just katottua ja ihan mielenkiinnosta haluisin kuulla kaikkien henkilökohtaiset lempihahmot sekä perustelut.
Itellä Vanhala sen hihittelyn takia, ja Rokka vaan nyt on niin hyvä hahmo
Kommentit (602)
Olen aina pitänyt Koskelasta. Sekä kirjassa, että elokuvaversioissa (Louhimiehen Tuntemattoman tosin katsoin suoraan sinä pidennettynä sarjaversiona, en tiedä, miten lyhyempi elokuvaleikkaus on muuttanut hahmoa).
Jotenkin Koskela edustaa sitä jokseenkin vaatimatonta ihmistyyppiä, joka on saavuttanut asemansa ja arvostuksen tekojensa perusteella - henkilöä, jollaisia arvostan tosielämässäkin. Ja jotenkin Louhimiehen kuvaama Koskelan romahtaminen oli mielestäni lopulta ymmärrettävä ja hänen kohdallaan jopa hahmon inhimillisyyttä lisäävä asia (menettänyt rintamalla molemmat veljensä, nähnyt alaistensa kaatuvan yksi toisensa jälkeen, ottanut vastaan "mahdottomia tehtäviä" yksi toisensa jälkeen purnaamatta.. Harva ihminen selviää sellaisesta, vaikka olisi kuinka vahva sisäisesti, joten itse asiassa Louhimiehen ratkaisu antoi hahmolle tietynlaisen synninpäästön ja kuolema tuli ainoana mahdollisuutena ja vapautuksena.)
Tässä kohtaa täytynee todeta, että minulle Rokka on aina ollut enemmänkin negatiivisia tuntemuksia herättänyt hahmo. Edustaa ihmistyyppiä, jota en jaksa tosielämässä. Kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt Koskelasta. Sekä kirjassa, että elokuvaversioissa (Louhimiehen Tuntemattoman tosin katsoin suoraan sinä pidennettynä sarjaversiona, en tiedä, miten lyhyempi elokuvaleikkaus on muuttanut hahmoa).
Jotenkin Koskela edustaa sitä jokseenkin vaatimatonta ihmistyyppiä, joka on saavuttanut asemansa ja arvostuksen tekojensa perusteella - henkilöä, jollaisia arvostan tosielämässäkin. Ja jotenkin Louhimiehen kuvaama Koskelan romahtaminen oli mielestäni lopulta ymmärrettävä ja hänen kohdallaan jopa hahmon inhimillisyyttä lisäävä asia (menettänyt rintamalla molemmat veljensä, nähnyt alaistensa kaatuvan yksi toisensa jälkeen, ottanut vastaan "mahdottomia tehtäviä" yksi toisensa jälkeen purnaamatta.. Harva ihminen selviää sellaisesta, vaikka olisi kuinka vahva sisäisesti, joten itse asiassa Louhimiehen ratkaisu antoi hahmolle tietynlaisen synninpäästön ja kuolema tuli ainoana mahdollisuutena ja vapautuksena.)
Tässä kohtaa täytynee todeta, että minulle Rokka on aina ollut enemmänkin negatiivisia tuntemuksia herättänyt hahmo. Edustaa ihmistyyppiä, jota en jaksa tosielämässä. Kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.
Koskelan kuolemaahan rokkakin kuvasi itsensä tapattamiseksi. : " Koskela jos kuka ties, jot sielt ei pääse pois". Muutenkin uhri oli taistelun siinä vaiheessa jo turha, sillä linja oli murtunut ja alkoi suorastaan pakokauhun sekainen pakeneminen. Tämän paon yhteydessä eversti karjula ampui pataljoonan karkeapuheisen ykkösmiehen sotamies Viirilän. Koskelan ruumis jäi vihollisen puolelle ja se saatiin omille joukoille parin päivän päästä vastahyökkäyksessä.
Koskelalla petti henkinen kantti. Otti riskin joka tulkittiin turhaksi. Paikasta ei olisi päässyt pois ja lisäksi kasapanoksen tehon riittäminen ei ollut lainkaan varma kyseistä panssarivaunua vastaa ja edes vaunun tuhoaminen ei pysäyttänyt enää hyökkäystä .
Ennen kuolemaansa hän oli nähnyt unta siinä vaiheessa jo kaatuneesta Hietasesta ja itsekin ihmetteli mikä nyt on vialla. Aiheesta on paljon keskusteltu miksi näin kävi, mikä on tietenkin vähän huvittavaa ottaen huomioon kyseessä olevan fiktiivisen hahmon. Mutta kertoo itsessään romaanin iskeneen kyllä kansakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt Koskelasta. Sekä kirjassa, että elokuvaversioissa (Louhimiehen Tuntemattoman tosin katsoin suoraan sinä pidennettynä sarjaversiona, en tiedä, miten lyhyempi elokuvaleikkaus on muuttanut hahmoa).
Jotenkin Koskela edustaa sitä jokseenkin vaatimatonta ihmistyyppiä, joka on saavuttanut asemansa ja arvostuksen tekojensa perusteella - henkilöä, jollaisia arvostan tosielämässäkin. Ja jotenkin Louhimiehen kuvaama Koskelan romahtaminen oli mielestäni lopulta ymmärrettävä ja hänen kohdallaan jopa hahmon inhimillisyyttä lisäävä asia (menettänyt rintamalla molemmat veljensä, nähnyt alaistensa kaatuvan yksi toisensa jälkeen, ottanut vastaan "mahdottomia tehtäviä" yksi toisensa jälkeen purnaamatta.. Harva ihminen selviää sellaisesta, vaikka olisi kuinka vahva sisäisesti, joten itse asiassa Louhimiehen ratkaisu antoi hahmolle tietynlaisen synninpäästön ja kuolema tuli ainoana mahdollisuutena ja vapautuksena.)
Tässä kohtaa täytynee todeta, että minulle Rokka on aina ollut enemmänkin negatiivisia tuntemuksia herättänyt hahmo. Edustaa ihmistyyppiä, jota en jaksa tosielämässä. Kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.
Koskelan kuolemaahan rokkakin kuvasi itsensä tapattamiseksi. : " Koskela jos kuka ties, jot sielt ei pääse pois". Muutenkin uhri oli taistelun siinä vaiheessa jo turha, sillä linja oli murtunut ja alkoi suorastaan pakokauhun sekainen pakeneminen. Tämän paon yhteydessä eversti karjula ampui pataljoonan karkeapuheisen ykkösmiehen sotamies Viirilän. Koskelan ruumis jäi vihollisen puolelle ja se saatiin omille joukoille parin päivän päästä vastahyökkäyksessä.
Koskelalla petti henkinen kantti. Otti riskin joka tulkittiin turhaksi. Paikasta ei olisi päässyt pois ja lisäksi kasapanoksen tehon riittäminen ei ollut lainkaan varma kyseistä panssarivaunua vastaa ja edes vaunun tuhoaminen ei pysäyttänyt enää hyökkäystä .
Ennen kuolemaansa hän oli nähnyt unta siinä vaiheessa jo kaatuneesta Hietasesta ja itsekin ihmetteli mikä nyt on vialla. Aiheesta on paljon keskusteltu miksi näin kävi, mikä on tietenkin vähän huvittavaa ottaen huomioon kyseessä olevan fiktiivisen hahmon. Mutta kertoo itsessään romaanin iskeneen kyllä kansakuntaan.
Koskelahan sai etiäisen jo Kariluodosta: "tänään tuo mies kuolee", niin kuin sitten kävikin. Samalla hänelle tulee mieleen, että kauanko hänellä itsellään on elinaikaa ja yhdistettynä tuohon kummallisenn uneen Hietasesta, se jotenkin tuntuu valmistaneen Koskelan kohtaloonsa. Toinen joka vaistosi kuolemansa oli Lahtinen, joka kuuli kovassa pakkasessa juuri ennen taistelua miten aserasva tirisi konekiväärissä. Mieleen tuli äidin kertoma vanha taika, jonka mukaan rasvan vikistessä hellassa se tietää kuolemansanomia. Ja hetki tämän jälkeen Lahtinen kaatuu.
Koskelasta vielä vähän ja yhdistettynä TPA-kirjaan. Kaikkien Koskelan veljesten kaatumisissa on hullun piirteitä. Vilho lähtee kasapanoksella isoa tankkia vastaan ja tapattaa käytännössä itsensä. Velipoika Voitto ei väsymyksensä vuoksi jaksa enää välittää suojatua kunnolla lentokoneelta ja hänet ammutaan sen vuoksi. Eero puolestaan haavoittuu pahasti, mutta herättyään venäläisten keskellä kesken taistelun, hän ei tekeydy kuolleeksi tai yritä antautua, vaan alkaakin vielä ammuskelemaan pistoolillaan, vaikka siinä ei oikeastaan ole mitään järkeä ellei sitten halua kuolla. Kaikkien näiden veljesten kuolemissa on osoitettava isäukko-Akselia ja ehkäpä isoisä-Jussiakin, joiden äärimmäisen kova ja periksiantamaton miehen malli/kasvatus lienee vaikuttanut poikiin. Mitä jos pojille olisi opetettu Elinan pehmeämpiä oppeja? Ehkä pojat olisivat jättäneet järjettömät riskit vähemmälle ja ainakin Vilho olisi jäänyt eloon? Toisaalta silloin hänestä ei olisi koskaan tullut sitä talvisodan sankaria, jonka vuoksi hänet lähetettiin upseerikouluun kansakoulupohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt Koskelasta. Sekä kirjassa, että elokuvaversioissa (Louhimiehen Tuntemattoman tosin katsoin suoraan sinä pidennettynä sarjaversiona, en tiedä, miten lyhyempi elokuvaleikkaus on muuttanut hahmoa).
Jotenkin Koskela edustaa sitä jokseenkin vaatimatonta ihmistyyppiä, joka on saavuttanut asemansa ja arvostuksen tekojensa perusteella - henkilöä, jollaisia arvostan tosielämässäkin. Ja jotenkin Louhimiehen kuvaama Koskelan romahtaminen oli mielestäni lopulta ymmärrettävä ja hänen kohdallaan jopa hahmon inhimillisyyttä lisäävä asia (menettänyt rintamalla molemmat veljensä, nähnyt alaistensa kaatuvan yksi toisensa jälkeen, ottanut vastaan "mahdottomia tehtäviä" yksi toisensa jälkeen purnaamatta.. Harva ihminen selviää sellaisesta, vaikka olisi kuinka vahva sisäisesti, joten itse asiassa Louhimiehen ratkaisu antoi hahmolle tietynlaisen synninpäästön ja kuolema tuli ainoana mahdollisuutena ja vapautuksena.)
Tässä kohtaa täytynee todeta, että minulle Rokka on aina ollut enemmänkin negatiivisia tuntemuksia herättänyt hahmo. Edustaa ihmistyyppiä, jota en jaksa tosielämässä. Kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.
Koskelan kuolemaahan rokkakin kuvasi itsensä tapattamiseksi. : " Koskela jos kuka ties, jot sielt ei pääse pois". Muutenkin uhri oli taistelun siinä vaiheessa jo turha, sillä linja oli murtunut ja alkoi suorastaan pakokauhun sekainen pakeneminen. Tämän paon yhteydessä eversti karjula ampui pataljoonan karkeapuheisen ykkösmiehen sotamies Viirilän. Koskelan ruumis jäi vihollisen puolelle ja se saatiin omille joukoille parin päivän päästä vastahyökkäyksessä.
Koskelalla petti henkinen kantti. Otti riskin joka tulkittiin turhaksi. Paikasta ei olisi päässyt pois ja lisäksi kasapanoksen tehon riittäminen ei ollut lainkaan varma kyseistä panssarivaunua vastaa ja edes vaunun tuhoaminen ei pysäyttänyt enää hyökkäystä .
Ennen kuolemaansa hän oli nähnyt unta siinä vaiheessa jo kaatuneesta Hietasesta ja itsekin ihmetteli mikä nyt on vialla. Aiheesta on paljon keskusteltu miksi näin kävi, mikä on tietenkin vähän huvittavaa ottaen huomioon kyseessä olevan fiktiivisen hahmon. Mutta kertoo itsessään romaanin iskeneen kyllä kansakuntaan.
Koskelahan sai etiäisen jo Kariluodosta: "tänään tuo mies kuolee", niin kuin sitten kävikin. Samalla hänelle tulee mieleen, että kauanko hänellä itsellään on elinaikaa ja yhdistettynä tuohon kummallisenn uneen Hietasesta, se jotenkin tuntuu valmistaneen Koskelan kohtaloonsa. Toinen joka vaistosi kuolemansa oli Lahtinen, joka kuuli kovassa pakkasessa juuri ennen taistelua miten aserasva tirisi konekiväärissä. Mieleen tuli äidin kertoma vanha taika, jonka mukaan rasvan vikistessä hellassa se tietää kuolemansanomia. Ja hetki tämän jälkeen Lahtinen kaatuu.
Koskelasta vielä vähän ja yhdistettynä TPA-kirjaan. Kaikkien Koskelan veljesten kaatumisissa on hullun piirteitä. Vilho lähtee kasapanoksella isoa tankkia vastaan ja tapattaa käytännössä itsensä. Velipoika Voitto ei väsymyksensä vuoksi jaksa enää välittää suojatua kunnolla lentokoneelta ja hänet ammutaan sen vuoksi. Eero puolestaan haavoittuu pahasti, mutta herättyään venäläisten keskellä kesken taistelun, hän ei tekeydy kuolleeksi tai yritä antautua, vaan alkaakin vielä ammuskelemaan pistoolillaan, vaikka siinä ei oikeastaan ole mitään järkeä ellei sitten halua kuolla. Kaikkien näiden veljesten kuolemissa on osoitettava isäukko-Akselia ja ehkäpä isoisä-Jussiakin, joiden äärimmäisen kova ja periksiantamaton miehen malli/kasvatus lienee vaikuttanut poikiin. Mitä jos pojille olisi opetettu Elinan pehmeämpiä oppeja? Ehkä pojat olisivat jättäneet järjettömät riskit vähemmälle ja ainakin Vilho olisi jäänyt eloon? Toisaalta silloin hänestä ei olisi koskaan tullut sitä talvisodan sankaria, jonka vuoksi hänet lähetettiin upseerikouluun kansakoulupohjalta.
Meinasin itsekin lisätä tuon ennakkoaavistuksen kariluodon kaatumisesta. Lahtisen etiäistä en olisi muistanutkaan. Olet oikeassa, kaikkien veljien kuolemassa oli tuo yhteinen nimittäjä. Koskelan poikien kasvatus oli erittäin maskuliinista." Ei miehet sillai kesken jätä" moitti Akseli Voittoa , kun tätä ei huvittanut ihan pikkupoikana kantaa risukuormaa. Vilho sitten otti senkin kantaakseen jo ennestää raskaan kuorman päälle. Voitto otti riskejä lapsenakin. Oli kylän huimapäisin uimahyppääjä ja kuvattiin eniten isänsä kaltaiseksi. Vilho ja Eero rauhallisempia. Kumpikin kirja antaa ristiriitaisen kuvan Viljon suhteesta armeijaan. Komentaminen ja muodollisuus olivat hänelle vieraita ja vastenmielisiä, mutta jäi kuitenkin talvisodan jälkeisen reserviupseerikoulun jälkeen " kesävänskäksi".
Lomillakäynneistä sai sellaisen kuvan, että se ei ollut ehjän positiivinen kokemus ja palasi mielellään lomilta takaisin yksikköönsä. Vieraantui paljon kodistaan. Onkin spekuloitu, että kapea tulevaisuudennäkymä Koskelan pienviljelijänä ja pienissä kyläyhteisön raameissa ahdisti häntä aina kuolemanhakuisuuten saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lempihahmoni on se tuntematon tyyppi siinä ambulanssissa joka huutaa:"Minä palan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa myöntää, mutta en ole lukenut Tuntematonta. Enkä mielelläni katso suomalaisia leffojakaan, vaikka olen sen varmaan lapsena nähnyt, mutta en muista yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Noloa myöntää, mutta en ole lukenut Tuntematonta. Enkä mielelläni katso suomalaisia leffojakaan, vaikka olen sen varmaan lapsena nähnyt, mutta en muista yhtikäs mitään.
Ei se nyt noloa ole sentään. Vaikka ei sotakirjoista tai edes aihepiiristä ole kiinnostunut, niin kirjan muutkin avut tekevät siitä suositeltavan luettavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.
Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudessa sarjaversiossa ehdottomasti pysähdyttävin näyttelijäsuoritus oli Rahikaisen käsin tukahduttamalta neuvostosotilaalta kohdassa, jossa Rahikainen "siivoaa" vyörytettyä taisteluhautaa muiden perässä. Loukkaantunut sotilas näyttelee mielestäni todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.
Kyllä. Koskelalla oli äärimmäinen känni.
Perheväkivalta tai sen uhka Koskelan suvussa on muuten sellainen tabu, johon ei TPA tartu. Laurilalla tapellaan ihan avoimesti, mutta Koskelat esitetään parempina ihmisinä. Ainoa väkivaltakohtaus taitaa olla, kun Jussi ei saa Akselia lapsena piiskalla nöyrtymään.
Monta kertaa sen sijaan mainitaan, kuinka varsinkin Alma ja jossakin määrin Elinakin pitää suunsa kiinni, koska haluaa välttää riitaa. Alma ei koskaan edes esitä omaa ehdotustaan tilan nimeksi. Minun on vaikea kuvitella, että Hämeessä kaikki naiset olisivat pitäneet noin visusti suutaan kiinni ihan arkisissakin asioissa. Sen tiedän, että omassa karjalaisessa suvussani eivät ainakaan pitäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.Kyllä. Koskelalla oli äärimmäinen känni.
Perheväkivalta tai sen uhka Koskelan suvussa on muuten sellainen tabu, johon ei TPA tartu. Laurilalla tapellaan ihan avoimesti, mutta Koskelat esitetään parempina ihmisinä. Ainoa väkivaltakohtaus taitaa olla, kun Jussi ei saa Akselia lapsena piiskalla nöyrtymään.
Monta kertaa sen sijaan mainitaan, kuinka varsinkin Alma ja jossakin määrin Elinakin pitää suunsa kiinni, koska haluaa välttää riitaa. Alma ei koskaan edes esitä omaa ehdotustaan tilan nimeksi. Minun on vaikea kuvitella, että Hämeessä kaikki naiset olisivat pitäneet noin visusti suutaan kiinni ihan arkisissakin asioissa. Sen tiedän, että omassa karjalaisessa suvussani eivät ainakaan pitäneet.
Karjalaisissa suvuissa nyt ei kukaan pidä suutaan kiinni olivat olosuhteet mitkä hyvänsä.
( tästä hyvänä esimerkkinä A. Rokka) Mutta muilla hiljaisuuteen voi olla muitakin syitä kuin
(oletettu) väkivallan uhka esim. ylpeys/nöyryys tai se, ettei asioista ylipäätäänkään koskaan
puhuta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luutnantti Koskela. Unelmien mies: rauhallinen, reilu ja vastuullinen.
Ja kännissä väkivaltainen.
No heh heh. Kyllä niitä arvoviinaksia kittaavia natsisaksamyönteisiä porvarisnulikoita
sopi vähän täräyttääkin; tuli varmasti koko sorretun kansanosan puolesta monen sukupolven
ajalta. En näe vaimonhakkaajatyyppinä ollenkaan. Sellaisia paremminkin noissa kireäpipoisissa
kilpailuhenkisissä pilkunnussijoissa.Ei ole mitään eri hakkaajatyyppejä. Ne, jotka lyövät yleensä miehiä, lyövät myös naisia. Ja ne, jotka lyövät naisia, lyövät myös lapsia.
Ei se ihan noin simppelisti mene kuitenkaan.
Ja nyt ei oltu missään normioloissa kuitenkaan vaan äärimmäisissä olosuhteissa.Kyllä. Koskelalla oli äärimmäinen känni.
Perheväkivalta tai sen uhka Koskelan suvussa on muuten sellainen tabu, johon ei TPA tartu. Laurilalla tapellaan ihan avoimesti, mutta Koskelat esitetään parempina ihmisinä. Ainoa väkivaltakohtaus taitaa olla, kun Jussi ei saa Akselia lapsena piiskalla nöyrtymään.
Monta kertaa sen sijaan mainitaan, kuinka varsinkin Alma ja jossakin määrin Elinakin pitää suunsa kiinni, koska haluaa välttää riitaa. Alma ei koskaan edes esitä omaa ehdotustaan tilan nimeksi. Minun on vaikea kuvitella, että Hämeessä kaikki naiset olisivat pitäneet noin visusti suutaan kiinni ihan arkisissakin asioissa. Sen tiedän, että omassa karjalaisessa suvussani eivät ainakaan pitäneet.
Tässä ketjussa oli kai aiheena Tuntemattoman sotilaan hahmot eikä Linnan tuotanto laajemmin.
Alue: Aihe vapaa
Kirjastoista löytyy Antti Arnkilin ja Olli Sinivaaran vuonna 2006 toimittama "Kirjoituksia Väinö Linnasta", jossa heidän lisäkseen mm. Outi Nyytäja, Tommi Uschanov ja muut kirjoittajat analysoivat Linnan teoksia eri näkökulmista. Todella mielenkiintoinen kirja!
Tekstinäytteitä kirjasta... Kyösti Niemelä kirjoittaa Linnan ironiasta: "Kuuluisinta lienee kirjan henkilöhahmojen harrastama sutkailu. Se on ehkä muistettavimmillaan Vanhalan ja Honkajoen parodisissa kehittelyissä. Aivan kirjan loppusivuilla Honkajoki huutaa Vanhalalle: 'Iskuryhmä Vanhala. Loistava suoritus. Synnyinmaa ei unohda teitä.' Huomaamme repliikkiin liittyvän ironian, koska olemme tutustuneet Vanhalan ja Honkajoen hahmoihin ja ymmärrämme heidän etäisyytensä kommentin edustamasta retoriikasta."
Outi Nyytäjä kirjoittaa, miten Linnan tarina konkretisoituu tapahtumiksi, toiminnaksi ja ääniksi. Linna tee sodasta juonta. Nyytäjä kirjoittaa Linnan rytmitajusta: "Siinä missä elokuvantekijöillä on käytössä kuva, ääni ja liike (ehkä hajutkin), Linna avaa kuvatilanteen kaikille aisteille pelkän kielen avulla -- Seuraava jakso on voisi olla Tarkovskin elokuvan kohtaus tai kohtaussarja: 'Sitten he alkoivat kääriä mahorkkasätkiä kaatuneiden vihollisten taskusta löytämästään mahorkasta. He makailivat nurmikolla ja tarinoivat. Koko maailma tuntui rauhalliselta, niin kuin sotaa ei olisi olemassakaan. Villiytynyt kylämaisema oli kaunis. Viljelemättä jääneet pellot kukkivat kirjavanaan, ja vahva heinä tuoksui voimakkaasti. He hengittivät keuhkoihinsa raikasta iltailmaa. Taivaalla levisi laaja pilvirintama hämärtäen illan. Sade oli varmaan tulossa".
Kirjassa on myös Arnkilin analyysi Kariluodosta, hän kirjoittaa mm. "Ensimmäinen sotakesä näyttää muttavan Kariluodon ajattelua käytännöllisemmäksi. Häntä alkaa inhottaa kotiväen kirjeiden ulkoa omaksuttu isänmaallisuus. Ei kuitenkaan tarvita kuin saapuminen Petroskoihin niin koko sankarikuvasto palaa takaisin täysissä voimassaan. Heilahtelu intohimon ja häpeän välillä on Kariluodolle ominainen: hän häpeää kirjeitään, sankarillisia mielentilojaan ja humalaisia puheitaan marsalkan syntymäpäivänä. Pysyvää jälkeä tämä häpeä ei jätä, hetken päästä hän on taas haaveellinen itsensä. -- Sotaretkellään Kariluoto omaksuu millon mitäkin rooleja. Hän puhuu sotamiehille rivouksia, eläytyy talvisodan vänrikin myyttiin ja kirjoittaa paatoksellisia kirjeitä kotiin -- Rivisotilaiden kanssa Kariluoto tulee lopulta melko luontevasti juttuun, ja vaihtaa lomalta palatessaan miesten kanssa tuttavallisesti kuulumisia (Terveheks... Mitä Ukkolan poika?'), mutta sitten hetkeä myöhemmin arvoi uhkarohkeiden sotilaiden toimintaa sekavan filosofisesti ('Hän ajatteli, ettei sellaisella rohkeudella ollut siveellistä arvoa'. Aika ajoin hän löytää itsestään rautaisen johtajan, joka paitsi kunnostautuu sotilaana myös f*hrermaisesti järjestää koko valtakunnan asiat ('kaikki keinottelijat kotirintamalla on a*muttava.'"