Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta
Tuli toi uus tuntematon just katottua ja ihan mielenkiinnosta haluisin kuulla kaikkien henkilökohtaiset lempihahmot sekä perustelut.
Itellä Vanhala sen hihittelyn takia, ja Rokka vaan nyt on niin hyvä hahmo
Kommentit (602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosijuttu: äidinisäni (laivasto) piti Tuntematonta Sotilasta rivona ja inhottavana kirjana.
Kenraali Adolf Ehrnrooth puolestaan piti sitä 50-luvulla pilkkakirjoituksena Suomen armeijasta ja määräsi varuskuntansa lukukieltoon sen osalta. Teroitti tätä erikseen upseereilleen.
Tuota en tiennytkään. Ehrnroothkin sai tuta sodan raadollisuudesta kun johti rykmenttinsä taisteluja pahassa huumekoukussa. Valveilla oloon amfetamiinijohdannaisia ja nukkumiseen hitaita. Tietokirja : ruma sota kertoo hänen tilanneen tykistökeskityksen omiin asemiin, jossa oli paljon suomalaisia. Luulisi ettei niillä kokemuksilla oltaisi pikkumaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.
Olen tulkinnut että pian sodan jälkeen 50-luvun Suomessa ei ollut sopivaa kirjoittaa sotilaiden sikailuista. Siksi asiat on esitetty siloteltuna, mistä kuitenkin asioista tietäneet ovat osanneet vetää omat tulkintansa ilman että koko kansan mielikuvaa hyveellisistä suomalaisista sotilaista olisi pilattu.
Nykyään irtoseksisuhteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta vangin ampuminen ja ruumiin ryöstöt ovat sotarikoksia.
Rokka tietysti, siinä on mies paikallaan. Ei muissakaan mitään vikaa tietenkään ole, Vatasen Koskela oli todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.
Olen tulkinnut että pian sodan jälkeen 50-luvun Suomessa ei ollut sopivaa kirjoittaa sotilaiden sikailuista. Siksi asiat on esitetty siloteltuna, mistä kuitenkin asioista tietäneet ovat osanneet vetää omat tulkintansa ilman että koko kansan mielikuvaa hyveellisistä suomalaisista sotilaista olisi pilattu.
Nykyään irtoseksisuhteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta vangin ampuminen ja ruumiin ryöstöt ovat sotarikoksia.
Eihän siinä silitellä kuin se Hietasen ja veeruskan suhde. Rahikaisen paritus ei nyt ole erityisen siloteltua.
Vierailija kirjoitti:
Tosijuttu: äidinisäni (laivasto) piti Tuntematonta Sotilasta rivona ja inhottavana kirjana.
Mutta miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.
Olen tulkinnut että pian sodan jälkeen 50-luvun Suomessa ei ollut sopivaa kirjoittaa sotilaiden sikailuista. Siksi asiat on esitetty siloteltuna, mistä kuitenkin asioista tietäneet ovat osanneet vetää omat tulkintansa ilman että koko kansan mielikuvaa hyveellisistä suomalaisista sotilaista olisi pilattu.
Nykyään irtoseksisuhteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta vangin ampuminen ja ruumiin ryöstöt ovat sotarikoksia.
Mutta lotta Raili Kotilaisen kohdalla ilmeisesti Linna ei luota lukijoiden mielikuvitukseen, koska kirjassa hyvin selvästi tähdennetään että hän harrastaa seksiä useiden sotilaiden kanssa. Veran suhteen Linna taas oikein painottaa, että Hietanen ihailee tätä kaukaa.
Mieti nyt itsekin vähän. Vera on opettaja, todennäköisesti joitakin vuosia Hietasta vanhempi, intomielinen kommunisti. Hietanen on semmoiset 22-vuotias, erittäin vähän kouluja käynyt ja ainakin sodan alussa melko naiivi poika. Mikä hänessä kiinnostaisi Veraa siinä mielessä?
Ainoa asia, joka voisi viitata seksisuhteeseen tai paremminkin prostituutioon, on se että Hietanen tuo leipää lapsille. Mutta niinhän alkaa Vanhalakin tuoda, kun Vera haukkuu hänet sankiaksi prihaksi. Eli ovatko he molemmat mielestäsi Veran rakastajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.
Olen tulkinnut että pian sodan jälkeen 50-luvun Suomessa ei ollut sopivaa kirjoittaa sotilaiden sikailuista. Siksi asiat on esitetty siloteltuna, mistä kuitenkin asioista tietäneet ovat osanneet vetää omat tulkintansa ilman että koko kansan mielikuvaa hyveellisistä suomalaisista sotilaista olisi pilattu.
Nykyään irtoseksisuhteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta vangin ampuminen ja ruumiin ryöstöt ovat sotarikoksia.
Eihän siinä silitellä kuin se Hietasen ja veeruskan suhde. Rahikaisen paritus ei nyt ole erityisen siloteltua.
Tuntematon sotilas, kuva jaloista ja kirkasotsaisista suomalaisista sotapojista, khihiih.
Aika vähän taitaa olla perehtynyt aikalaiskritiikkiin tuo, joka epäili että kirjassa oltaisiin jotain siloteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linna itse tavallaan kirjassaan paljastaa keitä hän pitää pääosissa. Vain kourallisella henkilöistä vilahtaa etunimi. Vilho Koskela, Urho Hietanen, Yrjö Lahtinen, Jorma Kariluoto, Antero Rokka. Niin ja Aarne Honkajoki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.
Olen tulkinnut että pian sodan jälkeen 50-luvun Suomessa ei ollut sopivaa kirjoittaa sotilaiden sikailuista. Siksi asiat on esitetty siloteltuna, mistä kuitenkin asioista tietäneet ovat osanneet vetää omat tulkintansa ilman että koko kansan mielikuvaa hyveellisistä suomalaisista sotilaista olisi pilattu.
Nykyään irtoseksisuhteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta vangin ampuminen ja ruumiin ryöstöt ovat sotarikoksia.
Mutta lotta Raili Kotilaisen kohdalla ilmeisesti Linna ei luota lukijoiden mielikuvitukseen, koska kirjassa hyvin selvästi tähdennetään että hän harrastaa seksiä useiden sotilaiden kanssa. Veran suhteen Linna taas oikein painottaa, että Hietanen ihailee tätä kaukaa.
Mieti nyt itsekin vähän. Vera on opettaja, todennäköisesti joitakin vuosia Hietasta vanhempi, intomielinen kommunisti. Hietanen on semmoiset 22-vuotias, erittäin vähän kouluja käynyt ja ainakin sodan alussa melko naiivi poika. Mikä hänessä kiinnostaisi Veraa siinä mielessä?
Ainoa asia, joka voisi viitata seksisuhteeseen tai paremminkin prostituutioon, on se että Hietanen tuo leipää lapsille. Mutta niinhän alkaa Vanhalakin tuoda, kun Vera haukkuu hänet sankiaksi prihaksi. Eli ovatko he molemmat mielestäsi Veran rakastajia?
Ikäasiasta tuli mieleeni: Asevelvolliset kirjassa ovat ikäluokkaa 1920, eli petroskoihin saapuessa suurinosa on täyttänyt 21v. Koskela on syntynyt 1913. Kirjassa Koskela täyttää 31v loppukesästä 1944. Täällä pohjantähden alla romaanisss hän syntyy maaliskuussa.
Kariluoto on mennyt palvelukseen ennen muuta ikäluokkaansa, sillä hän on vänrikki 19-vuotiaana Petroskoin valloituksen aikaan. Eli hän on muuta porukkaa jopa nuorempi. Ikäluokkaa 1921 tai 22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.
Olen tulkinnut että pian sodan jälkeen 50-luvun Suomessa ei ollut sopivaa kirjoittaa sotilaiden sikailuista. Siksi asiat on esitetty siloteltuna, mistä kuitenkin asioista tietäneet ovat osanneet vetää omat tulkintansa ilman että koko kansan mielikuvaa hyveellisistä suomalaisista sotilaista olisi pilattu.
Nykyään irtoseksisuhteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta vangin ampuminen ja ruumiin ryöstöt ovat sotarikoksia.
Mutta lotta Raili Kotilaisen kohdalla ilmeisesti Linna ei luota lukijoiden mielikuvitukseen, koska kirjassa hyvin selvästi tähdennetään että hän harrastaa seksiä useiden sotilaiden kanssa. Veran suhteen Linna taas oikein painottaa, että Hietanen ihailee tätä kaukaa.
Mieti nyt itsekin vähän. Vera on opettaja, todennäköisesti joitakin vuosia Hietasta vanhempi, intomielinen kommunisti. Hietanen on semmoiset 22-vuotias, erittäin vähän kouluja käynyt ja ainakin sodan alussa melko naiivi poika. Mikä hänessä kiinnostaisi Veraa siinä mielessä?
Ainoa asia, joka voisi viitata seksisuhteeseen tai paremminkin prostituutioon, on se että Hietanen tuo leipää lapsille. Mutta niinhän alkaa Vanhalakin tuoda, kun Vera haukkuu hänet sankiaksi prihaksi. Eli ovatko he molemmat mielestäsi Veran rakastajia?
Ikäasiasta tuli mieleeni: Asevelvolliset kirjassa ovat ikäluokkaa 1920, eli petroskoihin saapuessa suurinosa on täyttänyt 21v. Koskela on syntynyt 1913. Kirjassa Koskela täyttää 31v loppukesästä 1944. Täällä pohjantähden alla romaanisss hän syntyy maaliskuussa.
Kariluoto on mennyt palvelukseen ennen muuta ikäluokkaansa, sillä hän on vänrikki 19-vuotiaana Petroskoin valloituksen aikaan. Eli hän on muuta porukkaa jopa nuorempi. Ikäluokkaa 1921 tai 22.
Jatkoa: Hauhia tulee täydennysmiehenä kesällä 1942 ja on 22 syntynyt. Asumaniemi on ikäluokkaa 25 ja he tulevatkin kuvioon kesällä 1944.
Oma isäni isä oli 1920 syntynyt ja äitini isä 1925.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokka lienee juuri sellainen tyyppi, jota on ihan kiva ihailla kauempaa, mutta jonka seuraa olisi todella vaikea kestää.
Joko hän on oikeasti niin huomattavasti muita älykkäämpi, että ottaa itsestään selvyytenä johtavan aseman muihin nähden, tai on todella hieman narsismiin taipuvainen. Tai molempia. Myös hyvin tunteeton ja kylmä toiminta äärimmäisessä uhkatilanteessa voisi viitata johonkin persoonallisuushäiriön. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä esim. Koskelan ja Rokan välinen konflikti. Miten nämä kaksi "luonnon täysosumaa" selvittäisivät välinsä :)Jos jonkun, niin Asumaniemen kanssa Rokalla olisi tullut konflikti ennen pitkää. Kahden kuningasuroksen sarvien kalistelu, joka olisi ollut väistämätöntä. Nyt asetelma jäi Rokan kokeneisuuden ja Asumaniemen alokkuuden vuoksi isä/poika-tasolle ja laukesi Rokan haavoittumiseen. Asumaniemihän oli vielä tässä vaiheessa "vieraana talossa" ja ymmärsi sen itsekin, vaikka olikin jo alusta saakka poikkeuksellisen rehvakas. Mutta jos sota olisi pitkittynyt ja Rokka ei olisi haavoittunut/Asumaniemi olisi jäänyt henkiin, olisi pojan omanarvontunto alkanut erinomaisten taistelutaitojen ja itsetunnon vuoksi varmasti ennen pitkää saavuttaa rokkamaisia mittasuhteita. Siihen kun lisätään nuori ikä ja ehkä hiljaisempi kausi taisteluissa, niin soppa olisi ollut valmis. Poika asenteineen olisi varmasti alkanut hiertää Rokkaa ja Asumaniemikin olisi varmasti ennen pitkää ollut valmis irtiottoon oppi-isästään, eli "isänmurha" olisi ollut vain ajan kysymys. Kaksi kukkoa ei mahdu samalle tunkiolle, vaikka alkuun siltä vaikuttaisikin.
Totta. Olikohan Asumaniemellä muuten ADHD tai joku vastaava? Poikahan ei tarvinnut unta juuri lainkaan, heilui koko ajan ja himoitsi vaarallista toimintaa. Linnahan kirjoittaa että kun luoti viimein pojan tavoittaa, kasvoilla on lähinnä yllättynyt ilme ja ilmeisesti poika ei edes ollut tajunnut, että vaaraa oikeasti on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokka lienee juuri sellainen tyyppi, jota on ihan kiva ihailla kauempaa, mutta jonka seuraa olisi todella vaikea kestää.
Joko hän on oikeasti niin huomattavasti muita älykkäämpi, että ottaa itsestään selvyytenä johtavan aseman muihin nähden, tai on todella hieman narsismiin taipuvainen. Tai molempia. Myös hyvin tunteeton ja kylmä toiminta äärimmäisessä uhkatilanteessa voisi viitata johonkin persoonallisuushäiriön. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä esim. Koskelan ja Rokan välinen konflikti. Miten nämä kaksi "luonnon täysosumaa" selvittäisivät välinsä :)Jos jonkun, niin Asumaniemen kanssa Rokalla olisi tullut konflikti ennen pitkää. Kahden kuningasuroksen sarvien kalistelu, joka olisi ollut väistämätöntä. Nyt asetelma jäi Rokan kokeneisuuden ja Asumaniemen alokkuuden vuoksi isä/poika-tasolle ja laukesi Rokan haavoittumiseen. Asumaniemihän oli vielä tässä vaiheessa "vieraana talossa" ja ymmärsi sen itsekin, vaikka olikin jo alusta saakka poikkeuksellisen rehvakas. Mutta jos sota olisi pitkittynyt ja Rokka ei olisi haavoittunut/Asumaniemi olisi jäänyt henkiin, olisi pojan omanarvontunto alkanut erinomaisten taistelutaitojen ja itsetunnon vuoksi varmasti ennen pitkää saavuttaa rokkamaisia mittasuhteita. Siihen kun lisätään nuori ikä ja ehkä hiljaisempi kausi taisteluissa, niin soppa olisi ollut valmis. Poika asenteineen olisi varmasti alkanut hiertää Rokkaa ja Asumaniemikin olisi varmasti ennen pitkää ollut valmis irtiottoon oppi-isästään, eli "isänmurha" olisi ollut vain ajan kysymys. Kaksi kukkoa ei mahdu samalle tunkiolle, vaikka alkuun siltä vaikuttaisikin.
Totta. Olikohan Asumaniemellä muuten ADHD tai joku vastaava? Poikahan ei tarvinnut unta juuri lainkaan, heilui koko ajan ja himoitsi vaarallista toimintaa. Linnahan kirjoittaa että kun luoti viimein pojan tavoittaa, kasvoilla on lähinnä yllättynyt ilme ja ilmeisesti poika ei edes ollut tajunnut, että vaaraa oikeasti on olemassa.
Tätä adhd-diagnoosia Asumaniemelle on tarjonnut jopa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, joten olet hyvässä seurassa tulkintasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudessa tuntemattomassa Vanhala <3 Jaksoi pysyä positiivisena ja muita tsemppaavana voimavarana joka jäi monelta varmasti arvostamatta. Kirjassa en muista Vanhalaa melkein ollenkaan, eli liekö hahmon tärkeyttä korostettu uusimmassa tai sitten itselleni on iän mukana karttunut hitunen viisauttakin :D
Kyllä kirja paikoin jopa alleviivaa Vanhalan tärkeyttä. Monet tilanteet kuitataan lopulta Vanhalan huumorin kautta ja asemasodan aikana hän haavoittuu partioreissussa ja on pitkällä toipumislomalla. Kun vanhala palasi silmät hymyntirrissä takaisin entisestään lihonneena ( vakavarainen talollinen siis kotitausta) koko korsu meni jo ulos vastaan. Sitaatti: " he olivat oppineet huomaamaan, miten tärkeä tuo hiljainen hihittelijä on" vanhala ylennettiin kaksi kertaa ja kummallakin kerralla hyvästä taistelusuorituksesta. Ensin ( vain kirjassa) torjui yksin vihollisen tunnusteluhyökkäyksen ja toisen kerran kun hän veti "iskuryhmää" jossa olivat Honkajoki ja asumaniemi. Vanhalalle annetaan myös viimeinen repliikki.
Kiitos! Täytyy heti ottaa uudelleen lukemiseksi kun edelliskerrasta on selkeästi liikaa aikaa! Jos tällä kertaa saisikin taas ihan uuden kokemuksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudessa tuntemattomassa Vanhala <3 Jaksoi pysyä positiivisena ja muita tsemppaavana voimavarana joka jäi monelta varmasti arvostamatta. Kirjassa en muista Vanhalaa melkein ollenkaan, eli liekö hahmon tärkeyttä korostettu uusimmassa tai sitten itselleni on iän mukana karttunut hitunen viisauttakin :D
Kyllä kirja paikoin jopa alleviivaa Vanhalan tärkeyttä. Monet tilanteet kuitataan lopulta Vanhalan huumorin kautta ja asemasodan aikana hän haavoittuu partioreissussa ja on pitkällä toipumislomalla. Kun vanhala palasi silmät hymyntirrissä takaisin entisestään lihonneena ( vakavarainen talollinen siis kotitausta) koko korsu meni jo ulos vastaan. Sitaatti: " he olivat oppineet huomaamaan, miten tärkeä tuo hiljainen hihittelijä on" vanhala ylennettiin kaksi kertaa ja kummallakin kerralla hyvästä taistelusuorituksesta. Ensin ( vain kirjassa) torjui yksin vihollisen tunnusteluhyökkäyksen ja toisen kerran kun hän veti "iskuryhmää" jossa olivat Honkajoki ja asumaniemi. Vanhalalle annetaan myös viimeinen repliikki.
Kiitos! Täytyy heti ottaa uudelleen lukemiseksi kun edelliskerrasta on selkeästi liikaa aikaa! Jos tällä kertaa saisikin taas ihan uuden kokemuksen!
Se kirja kestää useamman lukukerran lukemisen! Enkä tässä halua olla mikään besserwisser, mutta kun on tuttu aihe ja aina tykännyt tällaisesta turhastakin kirjallisuuden analysoinnista. Ei tästä leipä leviä, mutta mukavaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rokka lienee juuri sellainen tyyppi, jota on ihan kiva ihailla kauempaa, mutta jonka seuraa olisi todella vaikea kestää.
Joko hän on oikeasti niin huomattavasti muita älykkäämpi, että ottaa itsestään selvyytenä johtavan aseman muihin nähden, tai on todella hieman narsismiin taipuvainen. Tai molempia. Myös hyvin tunteeton ja kylmä toiminta äärimmäisessä uhkatilanteessa voisi viitata johonkin persoonallisuushäiriön. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä esim. Koskelan ja Rokan välinen konflikti. Miten nämä kaksi "luonnon täysosumaa" selvittäisivät välinsä :)Jos jonkun, niin Asumaniemen kanssa Rokalla olisi tullut konflikti ennen pitkää. Kahden kuningasuroksen sarvien kalistelu, joka olisi ollut väistämätöntä. Nyt asetelma jäi Rokan kokeneisuuden ja Asumaniemen alokkuuden vuoksi isä/poika-tasolle ja laukesi Rokan haavoittumiseen. Asumaniemihän oli vielä tässä vaiheessa "vieraana talossa" ja ymmärsi sen itsekin, vaikka olikin jo alusta saakka poikkeuksellisen rehvakas. Mutta jos sota olisi pitkittynyt ja Rokka ei olisi haavoittunut/Asumaniemi olisi jäänyt henkiin, olisi pojan omanarvontunto alkanut erinomaisten taistelutaitojen ja itsetunnon vuoksi varmasti ennen pitkää saavuttaa rokkamaisia mittasuhteita. Siihen kun lisätään nuori ikä ja ehkä hiljaisempi kausi taisteluissa, niin soppa olisi ollut valmis. Poika asenteineen olisi varmasti alkanut hiertää Rokkaa ja Asumaniemikin olisi varmasti ennen pitkää ollut valmis irtiottoon oppi-isästään, eli "isänmurha" olisi ollut vain ajan kysymys. Kaksi kukkoa ei mahdu samalle tunkiolle, vaikka alkuun siltä vaikuttaisikin.
Totta. Olikohan Asumaniemellä muuten ADHD tai joku vastaava? Poikahan ei tarvinnut unta juuri lainkaan, heilui koko ajan ja himoitsi vaarallista toimintaa. Linnahan kirjoittaa että kun luoti viimein pojan tavoittaa, kasvoilla on lähinnä yllättynyt ilme ja ilmeisesti poika ei edes ollut tajunnut, että vaaraa oikeasti on olemassa.
Rokan ja Asumaniemen välit ovat minusta kiinnostava yksityiskohta. Ensimmäinen heidän kohtaamisensa: asumaniemi lyö lapion maahan kaivettuaan poteronsa valmiiksi ja sanoo: "no ni, mis niit ryssiä on, et saa ruveta tappaa!" Ensinäkin nuorelta täydennysmieheltä ujostelematonta puhetta, toisaalta vanhat jermut olivat kuulleet tämän kaltaista rehvastelya ennekin ilman katetta. Rokka vastaa: "ai hitto, nyt työ sit kuulitta, älä kuule huuda nii kovasti, hyö kuulevat ja saattavat juosta karkuun, kun saavat tietää, et sie oot tullut tänne." Tässä vaiheessa Rokka vielä piruilee asumaniemelle. Mutta pian sävy muuttuu, kun kaikki huomaavat, että asumaniemi on tilanteissa kuin kotonaan. Hänellä on kaikki samat ominaisuudet taistelijana kuin rokalla mutta nulikkamaisessa muodossa. Samalla kun asumaniemi ampuu oikealla aseella, hän tekee ampumaääniä myös suullaan. Osumat hän kuittaa kuin olisi ampuradalla: ding ding. Asumaniemi poti kenttälakkia näennäisen huolettomasti kallellaan, mutta kuitenkin se oli asetettu siten juuri tällaisen vaikutuksen luomiseksi.
Asumaniemi nousee hetkessä joukkueen ja komppanian ihan parhaimmistoon. Rokka alkaakin neuvoa asumaniemeä jopa nöyrän kunnioittavasti äänenpainoillaan. " älä sie hiton nulikka" joen sillanpää-aseman taistelussa rokan on työnnettävä asumaniemi perääntymään. Pian rokka haavoittuu ja antaa lähtiessään kirjan kovimman kehaisun: ku asumaniemen nulikka oppii tappelemaan jären kanssa, ni siit tulee oikea pääperkele".
Asumaniemi kaatuu alkaessaan tavoitella uutta lipasta ja ollessaan hieman näkyvillä viholliselle, juuri kun he ovat Vanhalan ja Honkajoen kanssa kolmestaan aiheuttaneet vihollisen asemiin sisäänmurron ja vihollisen perääntymisen. Vanhala oli nimellisesti vastuussa, mutta asumaniemi todellisuudessa johti hyökkäystä. Joukkueenjohtaja vänrikki Jalovaara sanoo: "ja aina viedään parhaasta päästä." Asumaniemi välittömyydellään hurmasi jo kyynistyneen joukon ja tempaisi sen vielä kerran jonkinlaisen alunhurmaan. Asumaniemen kaatuminen oli tälle nopealle nousulle kova isku vasten kasvoja.
Vierailija kirjoitti:
Linna itse tavallaan kirjassaan paljastaa keitä hän pitää pääosissa. Vain kourallisella henkilöistä vilahtaa etunimi. Vilho Koskela, Urho Hietanen, Yrjö Lahtinen, Jorma Kariluoto, Antero Rokka. Niin ja Aarne Honkajoki.
Kariluotokin paljastuu Jormaksi vasta kuollessaan. Sitä ennen hänen jormuudestaan ei ollut tietoa. Louhimiehen leffassa jormuus tuodaan esiin Kariluodon mennessä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Linna itse tavallaan kirjassaan paljastaa keitä hän pitää pääosissa. Vain kourallisella henkilöistä vilahtaa etunimi. Vilho Koskela, Urho Hietanen, Yrjö Lahtinen, Jorma Kariluoto, Antero Rokka. Niin ja Aarne Honkajoki.
+ Uuno Karjula, Vera, Nina, Grisha, Aleksei, Tanja, Raili Kotilainen
Jos jollakulla on pääsy Hesarin arkistoon, niin lukekaapa sieltä edesmenneen Ilkka Mambergin juttusarja tuntemattomista sotilaista. Todella hyvä! Taitaa olla kirjanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linna itse tavallaan kirjassaan paljastaa keitä hän pitää pääosissa. Vain kourallisella henkilöistä vilahtaa etunimi. Vilho Koskela, Urho Hietanen, Yrjö Lahtinen, Jorma Kariluoto, Antero Rokka. Niin ja Aarne Honkajoki.
+ Uuno Karjula, Vera, Nina, Grisha, Aleksei, Tanja, Raili Kotilainen
Heh olet oikeassa. Arvelinkin , että jotain unohdin. Perun puheeni etunimien yhteydestä päähenkilyyteen.
Alue: Aihe vapaa
Kenraali Adolf Ehrnrooth puolestaan piti sitä 50-luvulla pilkkakirjoituksena Suomen armeijasta ja määräsi varuskuntansa lukukieltoon sen osalta. Teroitti tätä erikseen upseereilleen.