Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta

Pari kertaa olen nähnyt tuntemattoman yli 20 vuotta sitten, muistan vain sen sibeliuksen biisin siinä lopussa kun tulee rauhallista.

Vierailija kirjoitti:

Oma suosikki hahmoni on vähän laimeasti Vanhala. Kirjassa nousee vielä paremmaksi kuin missään elokuvassa. Tunnistan vanhalassa niin paljon itseäni. Vanhala on aina hyvällä tuulella ja on sellaista silmää huumorille mitä monilla ei ole. Vanhalalla kirjassa oli tapana painaa joitain sanoja mieleensä ja sitten tilanteen rauhoituttua ikään kuin maistella näitä sanoja itsekseen. Vanhalan silmä propagandalle ja niiden käyttö omaksi huvikseen on erinomaista ja hauskaa luettavaa. Vanhalaa huvitti venäläisten suomalaisista käyttämö tsuhna haukkumasana ja kun he etenivät väsyneinä ja likaisina karjalassa hän tuumiskeli, että tsuhnat marssii. Tai suomalaisen propagandan toitottama sisu-sana. Vanhala jutusteli heidän marssiessaan kuinka sisukimput painaa ja esimerkkejä on lukemattomia. Ylipäänsä propagandan ristiriita todellisuuden kanssa ja kapulakieliset sanonnnat ovat hänen leipäheittonsa. Perääntyessä Vanhala toteaa: tappioita kärsineenä, mutta yhä lyömättöminä joukkomme vetääntyvät uusille puolustuslinjoille. Lopussa myös klassikko, mitä en ymmärrä, että on otettu vain Laineen versioon: sosialististen neuvostotasavaltojenliitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.

Paras ja vähiten teennäisin vihollisen inhimillistäminen koskaan lukemassani kirjallisuudessa tapahtuu myös Vanhalan myötä. Rokka esittelee hauhialle asemia ja samaan aikaan vartiossa on Vanhala ja Ukkola. Ukkolan luona rokka ottaa puheeksi Vanhalan huutelun vihollisen puolelle ja Ukkola toteaa siihen kuinka Vanhala ja joku " toinen samanlainen honkkeli" toiselta puolen ovat kehittäneet konekivääreillä jonkinlaisen morsetuksen. Kun toinen ampuu tietyllä tavalla ta ta ta, niin toinen vastaa samalla periaatteella . Minusta tässä on jotain puhuttelevaa.

Itse olen ajatellut nimenomaan Vanhalaa Linnan omaksi alter egoksi. Vanhalahan on kuin kirjailija, jota viehättää se mitä pelkällä kielellä saadaan aikaan, hän kerää kuulemiaan sanoja ja sanontoja johonkin muistikätköönsä ja makustelee niitä yksin ollessaan. Hänen huumorinsa on sukua Honkajoen absurdismille ja mutta toisaalta Vanhala taitaa parhaiten ymmärtää Määtän lakonisuuden ja kielen nerokkuuden (oon niin pohjosesta, että sumppikin keitetään revontulilla).

Vanhalalla taitaa myös olla punaista sukua, ainakin hän laulaa kapinalauluja, osaa ne kaikki. Niissäkin häntä kuitenkin taitaa viehättää eniten propagandistiset sanat. Samaten valkoisen Suomen teennäiset ja todellisuudesta vieraantuneet propagandalauseet saa Vanhalan riemuitsemaan: 'taistelujen tuoksinassa sotapoikamme luovuttavat vähistä muonavarastoistaan leipää Stalinin ikeen alla nälkää nähneelle heimokansamme jäsenelle '(ei tarkka lainaus).

Vanhala on tietysti myös se 'näkijä', joka jää henkiin kertomaan tarinaa. Hän on muuten myös ainoa (Koskelan ohella, mutta Koskela on vähän epäileväinen ja masentuneen oloinen Tuomas koko ajan), joka ei oirehdi henkisesti. Jopa järkähtämätön Määttä katkeaa hieman jossain vaiheessa, samoin Rokka  käy hyvin lähellä joukkoampumisia omassa porukassa, mutta hihittelevä, pulska poika porskuttaa eteenpäin, hän on henkisesti hyvin vahva. Ehkä kirjailija on ajatellut, että tällaiset asioiden koomiset puolet näkevät tyypit ikään kuin itse terapoivat itseään. Samalla he käyvät joidenkin hermoille, 'tuon stan hihittäjän kanssa pitää taas lähteä'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma suosikki hahmoni on vähän laimeasti Vanhala. Kirjassa nousee vielä paremmaksi kuin missään elokuvassa. Tunnistan vanhalassa niin paljon itseäni. Vanhala on aina hyvällä tuulella ja on sellaista silmää huumorille mitä monilla ei ole. Vanhalalla kirjassa oli tapana painaa joitain sanoja mieleensä ja sitten tilanteen rauhoituttua ikään kuin maistella näitä sanoja itsekseen. Vanhalan silmä propagandalle ja niiden käyttö omaksi huvikseen on erinomaista ja hauskaa luettavaa. Vanhalaa huvitti venäläisten suomalaisista käyttämö tsuhna haukkumasana ja kun he etenivät väsyneinä ja likaisina karjalassa hän tuumiskeli, että tsuhnat marssii. Tai suomalaisen propagandan toitottama sisu-sana. Vanhala jutusteli heidän marssiessaan kuinka sisukimput painaa ja esimerkkejä on lukemattomia. Ylipäänsä propagandan ristiriita todellisuuden kanssa ja kapulakieliset sanonnnat ovat hänen leipäheittonsa. Perääntyessä Vanhala toteaa: tappioita kärsineenä, mutta yhä lyömättöminä joukkomme vetääntyvät uusille puolustuslinjoille. Lopussa myös klassikko, mitä en ymmärrä, että on otettu vain Laineen versioon: sosialististen neuvostotasavaltojenliitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.

Paras ja vähiten teennäisin vihollisen inhimillistäminen koskaan lukemassani kirjallisuudessa tapahtuu myös Vanhalan myötä. Rokka esittelee hauhialle asemia ja samaan aikaan vartiossa on Vanhala ja Ukkola. Ukkolan luona rokka ottaa puheeksi Vanhalan huutelun vihollisen puolelle ja Ukkola toteaa siihen kuinka Vanhala ja joku " toinen samanlainen honkkeli" toiselta puolen ovat kehittäneet konekivääreillä jonkinlaisen morsetuksen. Kun toinen ampuu tietyllä tavalla ta ta ta, niin toinen vastaa samalla periaatteella . Minusta tässä on jotain puhuttelevaa.

Itse olen ajatellut nimenomaan Vanhalaa Linnan omaksi alter egoksi. Vanhalahan on kuin kirjailija, jota viehättää se mitä pelkällä kielellä saadaan aikaan, hän kerää kuulemiaan sanoja ja sanontoja johonkin muistikätköönsä ja makustelee niitä yksin ollessaan. Hänen huumorinsa on sukua Honkajoen absurdismille ja mutta toisaalta Vanhala taitaa parhaiten ymmärtää Määtän lakonisuuden ja kielen nerokkuuden (oon niin pohjosesta, että sumppikin keitetään revontulilla).

Vanhalalla taitaa myös olla punaista sukua, ainakin hän laulaa kapinalauluja, osaa ne kaikki. Niissäkin häntä kuitenkin taitaa viehättää eniten propagandistiset sanat. Samaten valkoisen Suomen teennäiset ja todellisuudesta vieraantuneet propagandalauseet saa Vanhalan riemuitsemaan: 'taistelujen tuoksinassa sotapoikamme luovuttavat vähistä muonavarastoistaan leipää Stalinin ikeen alla nälkää nähneelle heimokansamme jäsenelle '(ei tarkka lainaus).

Vanhala on tietysti myös se 'näkijä', joka jää henkiin kertomaan tarinaa. Hän on muuten myös ainoa (Koskelan ohella, mutta Koskela on vähän epäileväinen ja masentuneen oloinen Tuomas koko ajan), joka ei oirehdi henkisesti. Jopa järkähtämätön Määttä katkeaa hieman jossain vaiheessa, samoin Rokka  käy hyvin lähellä joukkoampumisia omassa porukassa, mutta hihittelevä, pulska poika porskuttaa eteenpäin, hän on henkisesti hyvin vahva. Ehkä kirjailija on ajatellut, että tällaiset asioiden koomiset puolet näkevät tyypit ikään kuin itse terapoivat itseään. Samalla he käyvät joidenkin hermoille, 'tuon stan hihittäjän kanssa pitää taas lähteä'

Hyvin kirjoitettu! Komiikan ja ironian taju on merkki älykkyydestä ja älykäshän Vanhala oli. Helposti syntyy kuva yksinkertaisesta hihittelijästä, mutta Vanhala näkee "totuuden" propagandan läpi ja käsittelee asian huumorilla. Mutta sitä jäin miettimään, että missä kohdassa Määtällä napsahtaa vieteri? Tarkoitatko kohtaa, jossa hän avautuu ettei lähde pokkuroimaan ketään vai mitä? Mielestäni Määttä on Vanhalan ohella porukan sisäisesti ehjimpiä tyyppejä, jotka kestävät sodan omilla vahvuuksillaan muita paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Rokka lienee juuri sellainen tyyppi, jota on ihan kiva ihailla kauempaa, mutta jonka seuraa olisi todella vaikea kestää.

Joko hän on oikeasti niin huomattavasti muita älykkäämpi, että ottaa itsestään selvyytenä johtavan aseman muihin nähden, tai on todella hieman narsismiin taipuvainen. Tai molempia. Myös hyvin tunteeton ja kylmä toiminta äärimmäisessä uhkatilanteessa voisi viitata johonkin persoonallisuushäiriön. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä esim. Koskelan ja Rokan välinen konflikti. Miten nämä kaksi "luonnon täysosumaa" selvittäisivät välinsä :)

Jos jonkun, niin Asumaniemen kanssa Rokalla olisi tullut konflikti ennen pitkää. Kahden kuningasuroksen sarvien kalistelu, joka olisi ollut väistämätöntä. Nyt asetelma jäi Rokan kokeneisuuden ja Asumaniemen alokkuuden vuoksi isä/poika-tasolle ja laukesi Rokan haavoittumiseen. Asumaniemihän oli vielä tässä vaiheessa "vieraana talossa" ja ymmärsi sen itsekin, vaikka olikin jo alusta saakka poikkeuksellisen rehvakas. Mutta jos sota olisi pitkittynyt ja Rokka ei olisi haavoittunut/Asumaniemi olisi jäänyt henkiin, olisi pojan omanarvontunto alkanut erinomaisten taistelutaitojen ja itsetunnon vuoksi varmasti ennen pitkää saavuttaa rokkamaisia mittasuhteita. Siihen kun lisätään nuori ikä ja ehkä hiljaisempi kausi taisteluissa, niin soppa olisi ollut valmis. Poika asenteineen olisi varmasti alkanut hiertää Rokkaa ja Asumaniemikin olisi varmasti ennen pitkää ollut valmis irtiottoon oppi-isästään, eli "isänmurha" olisi ollut vain ajan kysymys. Kaksi kukkoa ei mahdu samalle tunkiolle, vaikka alkuun siltä vaikuttaisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hietanen. Joka muuten EI p*nnut Veeruskaa!

Oletko pannut (hehheh) merkille, että leffassa jutut eivät muutenkaan mene yksi yhteen Linnan romaanin kanssa? Eikä kirjassa kai kielletäkään, että näin olisi tapahtunut?

Siltikin Louhimies olisi voinut tuoda naisnäkökulmaa jollain muullakin kuin vain panojutuilla. Esim. se lotta Kotilainen näytettiin lähinnä muhinoimassa Sarastien kanssa ja angstaamassa siitä. Sen sijaan että olisi näytetty mitä lotat oikeasti olivat siellä tekemässä. Yksi muutaman sekunnin pätkä taisi sarjassa olla, jossa Kotilainen tupakoi sairasteltan edessä. Majurin viihdytys taas näytettiin uudestaan ja uudestaan. Argh.

Miten olisi vaikka "lotta Kotilainen parsii ihmisiä palasista kasaan alkeellisissa oloissa 15 tuntia putkeen". Mutta ei, lotta Kotilaisen seksielämä oli Louhimiehen mielestä olennaisempi naisnäkökulma.

Mees nyt muualle vinkuun sitä naisnäkökulmaa. Miehet on niitä jotka siellä rintamalla menettävät henkensä ja joita parsitaan kasaan.  Ilman sitä, sinä et olisi nyt täällä vinkumassa feminismiäsi.

Kapeakatseinen, ylimielinen sovinistim*lkku olet. Ei se ole veteraanien ja sankarivainajien arvostuksesta pois, jos arvostaisi sitäkin, mitä naiset siellä rintamalla ja kotirintamalla tekivät ja ohjaajakin olisi voinut tämän arvostuksen tuoda esille.

Kaitpa se on kyseisen tissiposken itsetunnosta pois, kun muistutetaan, että naiset tekevät tässä maailmassa muutakin kuin ovat silmänilona. Uskomattoman typerää tehdä vastakkainasettelu lottien ja veteraanien välillä, samassa veneessä sitä oltiin, vaikka eri tehtävissä.

Kerran ohjaaja mainosti uutta elokuvaansa naisnäkökulmalla, oli edes tehnyt sen kunnolla.

Aika paksua sitten puhunut, ei siellä mitään  naisnäkökulmaa nähty, muutama naishahmo näkyi, jotka ei tehneet tai puhuneet mitään, olivat vain miehiä varten olemassa tai katselivat tai ikävöivät niitä. jo on taas louhimiehellä keulinut ... 

Naisethan sota-aikaan Suomessa tekivät kaiken tehdastyöt ja maatyöt jne, mutta niinpä tekevät muinakijn aikoina puolet ja ylikin fyysisestä työstä, vaikka aina kuvitellaan että vain miehet tekevät fyysistä työtä.. huhhuh. 

Mutta turha tästä on jankuttaa, ettei joku vässykkäpippeli suutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Rahikaisen sutenööritouhut myös TS:ssä, vai pelkästään Sotaromaanissa?

Oli jopa siinä Laineen rillumareissä. "Niin ne on rinnat on kuin kaks pientä porsasta" vai miten se menikään, kun naisiaan kaupitteli hassunhauskasti porukan naureskellessa ajan tyylin mukaisesti.

Tässä kyllä huomaa kulttuurin (positiivisen) muutoksen. Ennen mies saattoi olla mukava mies ja samalla kaupitella jotain tyttölasta kavereilleen :(

Tai miten vaikka naisia kohdellaan Täällä Pohjantähden alla-sarjassa ja kuinka se oli ihan normaalia.

Onneksi maailma on mennyt eteenpäin.

Mitä räikeää naisten kaltoinkohtelua on pohjantähden alla-trilogiassa?

Toistan mitä kaltoinkohtelua oli kyseisessä trilogiassa? Esim Allasta jussin vaimosta ja akselin äitistä: hyväntuulinen ja aikaansaava. Osasi järjestellä työnsä järkevästi ja suhtautua elämään tyynesti. Viisas maatiasihminen, osasi asioida herrasväen kanssa luontevammin kuin Jussi. Ymmärsi nuoria ja oli läheinen lastenlastensa kanssa. Moitti hieman Akselin sodissa sitten myöhemmin kaatuneita kolmea poikaa heidän saamattomuudestaan naisten kanssa: " kyllä teitin aikamiesten tarttis alkaa muijaa itsellenne kattoon"

"Mannerheimlinja ja maginotlinja voivat sortua, mutta ei Koskelan Alma. "

Kyllä oli harvinaisen tyyni ja järkevä emäntä, vaikka talossa ei ollut edes saksia. Akselin napanuora piti leikata keritsimillä. Priitta taisi sitten pakottaa Jussin hankkimaan kahvia synnytyksen jälkeen. Jussi päätti tilan nimen ja taisipa päättää pojankin nimen, viisas Alma ei koskaan edes maininnut ääneen omia ehdotuksiaan.

Tämä menee jo aiheen vierestä ja joku innokashan voisi perustaa tälle ihan erillisen ketjun, mutta tosiaan TPA-kirjassa naisten rooli on todella passiivinen ja alistunut. Poikkeuksena on tietysti ruustinna, mutta muuten kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset ovat käytännössä pelkkiä kodinhengettäriä tai lapsentekokoneita ilman omia mielipiteitä. Tai niitä mielipiteitä ei oteta mitenkään huomioon. Toki heille annetaan kunnia hiljaisesti vahvoina ihmisinä, mutta sekin kertoo siitä että heidät on alistettu nurkkaan ja he eivät voi muuta kuin kestää miesten sekoiluja milloin missäkin. Tästähän kapeutuneesta kuvastahan Linnaa aikanaan moitittiinkin, mutta ajat olivat toiset ja naisten asema ei kovin erikoinen sata vuotta sitten ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hietanen. Joka muuten EI p*nnut Veeruskaa!

Oletko pannut (hehheh) merkille, että leffassa jutut eivät muutenkaan mene yksi yhteen Linnan romaanin kanssa? Eikä kirjassa kai kielletäkään, että näin olisi tapahtunut?

Siltikin Louhimies olisi voinut tuoda naisnäkökulmaa jollain muullakin kuin vain panojutuilla. Esim. se lotta Kotilainen näytettiin lähinnä muhinoimassa Sarastien kanssa ja angstaamassa siitä. Sen sijaan että olisi näytetty mitä lotat oikeasti olivat siellä tekemässä. Yksi muutaman sekunnin pätkä taisi sarjassa olla, jossa Kotilainen tupakoi sairasteltan edessä. Majurin viihdytys taas näytettiin uudestaan ja uudestaan. Argh.

Miten olisi vaikka "lotta Kotilainen parsii ihmisiä palasista kasaan alkeellisissa oloissa 15 tuntia putkeen". Mutta ei, lotta Kotilaisen seksielämä oli Louhimiehen mielestä olennaisempi naisnäkökulma.

Niinpä. Kyllä huomas miten epärealistinen suhde tolla ohjaajalla on naisiin.

Ois jättänyt kokonaan pois, jos on niin vaikeeta.

Ai niin, ei voi, kun pääsee runkkailemaan kuvamatskulla. Mitähän lie niiltäkin kuvauksissa vaatinut, vaikkei elokuvassa päässeet oikeasti näyttelemään.

 

Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Rahikaisen sutenööritouhut myös TS:ssä, vai pelkästään Sotaromaanissa?

Oli jopa siinä Laineen rillumareissä. "Niin ne on rinnat on kuin kaks pientä porsasta" vai miten se menikään, kun naisiaan kaupitteli hassunhauskasti porukan naureskellessa ajan tyylin mukaisesti.

Tässä kyllä huomaa kulttuurin (positiivisen) muutoksen. Ennen mies saattoi olla mukava mies ja samalla kaupitella jotain tyttölasta kavereilleen :(

Tai miten vaikka naisia kohdellaan Täällä Pohjantähden alla-sarjassa ja kuinka se oli ihan normaalia.

Onneksi maailma on mennyt eteenpäin.

Mitä räikeää naisten kaltoinkohtelua on pohjantähden alla-trilogiassa?

Toistan mitä kaltoinkohtelua oli kyseisessä trilogiassa? Esim Allasta jussin vaimosta ja akselin äitistä: hyväntuulinen ja aikaansaava. Osasi järjestellä työnsä järkevästi ja suhtautua elämään tyynesti. Viisas maatiasihminen, osasi asioida herrasväen kanssa luontevammin kuin Jussi. Ymmärsi nuoria ja oli läheinen lastenlastensa kanssa. Moitti hieman Akselin sodissa sitten myöhemmin kaatuneita kolmea poikaa heidän saamattomuudestaan naisten kanssa: " kyllä teitin aikamiesten tarttis alkaa muijaa itsellenne kattoon"

"Mannerheimlinja ja maginotlinja voivat sortua, mutta ei Koskelan Alma. "

Mutta mitenkäs tuo Aune, khiiihi khii?

Meinaatko että oli epärealistinen hahmo vai mitä tarkoitat? Vastinpareja hänelle on miehissä useita. Kankaanpään Elias, Laurilan veljekset..

Tässä uusimmassa roolisuorituksista jäi hyvinä mieleen erityisesti Koskela. Vähän epäilin miten putousnäyttelijät istuu, mutta Koskela oli hieno. Kariluoto oli myös puhutteleva roolisuoritus.

Laineen tuntemattomassa tykkäsin Lahtisesta.

Mollen tuntemattomassa Lammio, mutta oli hyvä myös tässä uudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma suosikki hahmoni on vähän laimeasti Vanhala. Kirjassa nousee vielä paremmaksi kuin missään elokuvassa. Tunnistan vanhalassa niin paljon itseäni. Vanhala on aina hyvällä tuulella ja on sellaista silmää huumorille mitä monilla ei ole. Vanhalalla kirjassa oli tapana painaa joitain sanoja mieleensä ja sitten tilanteen rauhoituttua ikään kuin maistella näitä sanoja itsekseen. Vanhalan silmä propagandalle ja niiden käyttö omaksi huvikseen on erinomaista ja hauskaa luettavaa. Vanhalaa huvitti venäläisten suomalaisista käyttämö tsuhna haukkumasana ja kun he etenivät väsyneinä ja likaisina karjalassa hän tuumiskeli, että tsuhnat marssii. Tai suomalaisen propagandan toitottama sisu-sana. Vanhala jutusteli heidän marssiessaan kuinka sisukimput painaa ja esimerkkejä on lukemattomia. Ylipäänsä propagandan ristiriita todellisuuden kanssa ja kapulakieliset sanonnnat ovat hänen leipäheittonsa. Perääntyessä Vanhala toteaa: tappioita kärsineenä, mutta yhä lyömättöminä joukkomme vetääntyvät uusille puolustuslinjoille. Lopussa myös klassikko, mitä en ymmärrä, että on otettu vain Laineen versioon: sosialististen neuvostotasavaltojenliitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.

Paras ja vähiten teennäisin vihollisen inhimillistäminen koskaan lukemassani kirjallisuudessa tapahtuu myös Vanhalan myötä. Rokka esittelee hauhialle asemia ja samaan aikaan vartiossa on Vanhala ja Ukkola. Ukkolan luona rokka ottaa puheeksi Vanhalan huutelun vihollisen puolelle ja Ukkola toteaa siihen kuinka Vanhala ja joku " toinen samanlainen honkkeli" toiselta puolen ovat kehittäneet konekivääreillä jonkinlaisen morsetuksen. Kun toinen ampuu tietyllä tavalla ta ta ta, niin toinen vastaa samalla periaatteella . Minusta tässä on jotain puhuttelevaa.

Itse olen ajatellut nimenomaan Vanhalaa Linnan omaksi alter egoksi. Vanhalahan on kuin kirjailija, jota viehättää se mitä pelkällä kielellä saadaan aikaan, hän kerää kuulemiaan sanoja ja sanontoja johonkin muistikätköönsä ja makustelee niitä yksin ollessaan. Hänen huumorinsa on sukua Honkajoen absurdismille ja mutta toisaalta Vanhala taitaa parhaiten ymmärtää Määtän lakonisuuden ja kielen nerokkuuden (oon niin pohjosesta, että sumppikin keitetään revontulilla).

Vanhalalla taitaa myös olla punaista sukua, ainakin hän laulaa kapinalauluja, osaa ne kaikki. Niissäkin häntä kuitenkin taitaa viehättää eniten propagandistiset sanat. Samaten valkoisen Suomen teennäiset ja todellisuudesta vieraantuneet propagandalauseet saa Vanhalan riemuitsemaan: 'taistelujen tuoksinassa sotapoikamme luovuttavat vähistä muonavarastoistaan leipää Stalinin ikeen alla nälkää nähneelle heimokansamme jäsenelle '(ei tarkka lainaus).

Vanhala on tietysti myös se 'näkijä', joka jää henkiin kertomaan tarinaa. Hän on muuten myös ainoa (Koskelan ohella, mutta Koskela on vähän epäileväinen ja masentuneen oloinen Tuomas koko ajan), joka ei oirehdi henkisesti. Jopa järkähtämätön Määttä katkeaa hieman jossain vaiheessa, samoin Rokka  käy hyvin lähellä joukkoampumisia omassa porukassa, mutta hihittelevä, pulska poika porskuttaa eteenpäin, hän on henkisesti hyvin vahva. Ehkä kirjailija on ajatellut, että tällaiset asioiden koomiset puolet näkevät tyypit ikään kuin itse terapoivat itseään. Samalla he käyvät joidenkin hermoille, 'tuon stan hihittäjän kanssa pitää taas lähteä'

Honkajoki muuten paljastaa mielenkiintoisesti lopussa bluffinssa. Hän antoi vanhalalle ikiliikkujansa tekeleen ja sanoi: pistä Priha ( Vanhalan lempinimi) nuotioon. Olen kadottanut johtoajatuksen. Vanhala: " olis ny vielä sun kaaripyssyskin" Honkajoki: prkeleen puskaryssä..anteeksi pensasneuvosliitto pääsi sinne asemien sivuun..siinä minä kärsin tämän sodan suurimman tappion". Eli Honkajoki huvin vuoksi veti roolia sodan aikana. Linnahan romaanissa jo asemasodan aikana vihjasi , että Honkajoki vetää roolia huvittavakseen itseään ja muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Rahikaisen sutenööritouhut myös TS:ssä, vai pelkästään Sotaromaanissa?

Oli jopa siinä Laineen rillumareissä. "Niin ne on rinnat on kuin kaks pientä porsasta" vai miten se menikään, kun naisiaan kaupitteli hassunhauskasti porukan naureskellessa ajan tyylin mukaisesti.

Tässä kyllä huomaa kulttuurin (positiivisen) muutoksen. Ennen mies saattoi olla mukava mies ja samalla kaupitella jotain tyttölasta kavereilleen :(

Tai miten vaikka naisia kohdellaan Täällä Pohjantähden alla-sarjassa ja kuinka se oli ihan normaalia.

Onneksi maailma on mennyt eteenpäin.

Mitä räikeää naisten kaltoinkohtelua on pohjantähden alla-trilogiassa?

Toistan mitä kaltoinkohtelua oli kyseisessä trilogiassa? Esim Allasta jussin vaimosta ja akselin äitistä: hyväntuulinen ja aikaansaava. Osasi järjestellä työnsä järkevästi ja suhtautua elämään tyynesti. Viisas maatiasihminen, osasi asioida herrasväen kanssa luontevammin kuin Jussi. Ymmärsi nuoria ja oli läheinen lastenlastensa kanssa. Moitti hieman Akselin sodissa sitten myöhemmin kaatuneita kolmea poikaa heidän saamattomuudestaan naisten kanssa: " kyllä teitin aikamiesten tarttis alkaa muijaa itsellenne kattoon"

"Mannerheimlinja ja maginotlinja voivat sortua, mutta ei Koskelan Alma. "

Kyllä oli harvinaisen tyyni ja järkevä emäntä, vaikka talossa ei ollut edes saksia. Akselin napanuora piti leikata keritsimillä. Priitta taisi sitten pakottaa Jussin hankkimaan kahvia synnytyksen jälkeen. Jussi päätti tilan nimen ja taisipa päättää pojankin nimen, viisas Alma ei koskaan edes maininnut ääneen omia ehdotuksiaan.

Tämä menee jo aiheen vierestä ja joku innokashan voisi perustaa tälle ihan erillisen ketjun, mutta tosiaan TPA-kirjassa naisten rooli on todella passiivinen ja alistunut. Poikkeuksena on tietysti ruustinna, mutta muuten kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset ovat käytännössä pelkkiä kodinhengettäriä tai lapsentekokoneita ilman omia mielipiteitä. Tai niitä mielipiteitä ei oteta mitenkään huomioon. Toki heille annetaan kunnia hiljaisesti vahvoina ihmisinä, mutta sekin kertoo siitä että heidät on alistettu nurkkaan ja he eivät voi muuta kuin kestää miesten sekoiluja milloin missäkin. Tästähän kapeutuneesta kuvastahan Linnaa aikanaan moitittiinkin, mutta ajat olivat toiset ja naisten asema ei kovin erikoinen sata vuotta sitten ollut.

Niin. Toisaalta Laurilan Alina oli todella kipakka tapaus ja pisti kovasti vastaan ja haistatteli Anttoolle. Tytär Elma oli myös kovaluu. Kivivuoren Annakaan ei ollut mikään kynnysmatto, vaan piti monessa asiassa ylpeytensä ja päänsä.

Se käpykeräilijä, joka yrittää rakentaa ikiliikkujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johannes Holopaisella (Kariluoto) taitaa oikeasti olla vaikea pitää pokkansa Koskelan riehuessa kännissä.

Ville Vaitelias laittaa kakkosen silmään, kun na tsilaulut alkaa vtuttaa.

Hei Karjalasta heilin minä löysin, hän kohta minut sitoi lemmen köysin...

Huutaako se siinä elokuvassa että: "minä vedän vaihteen kakkoseen" vai "minä vedän teitä kakkoseen"? 

Buahahah :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Rahikaisen sutenööritouhut myös TS:ssä, vai pelkästään Sotaromaanissa?

Oli jopa siinä Laineen rillumareissä. "Niin ne on rinnat on kuin kaks pientä porsasta" vai miten se menikään, kun naisiaan kaupitteli hassunhauskasti porukan naureskellessa ajan tyylin mukaisesti.

Tässä kyllä huomaa kulttuurin (positiivisen) muutoksen. Ennen mies saattoi olla mukava mies ja samalla kaupitella jotain tyttölasta kavereilleen :(

Tai miten vaikka naisia kohdellaan Täällä Pohjantähden alla-sarjassa ja kuinka se oli ihan normaalia.

Onneksi maailma on mennyt eteenpäin.

Mitä räikeää naisten kaltoinkohtelua on pohjantähden alla-trilogiassa?

Toistan mitä kaltoinkohtelua oli kyseisessä trilogiassa? Esim Allasta jussin vaimosta ja akselin äitistä: hyväntuulinen ja aikaansaava. Osasi järjestellä työnsä järkevästi ja suhtautua elämään tyynesti. Viisas maatiasihminen, osasi asioida herrasväen kanssa luontevammin kuin Jussi. Ymmärsi nuoria ja oli läheinen lastenlastensa kanssa. Moitti hieman Akselin sodissa sitten myöhemmin kaatuneita kolmea poikaa heidän saamattomuudestaan naisten kanssa: " kyllä teitin aikamiesten tarttis alkaa muijaa itsellenne kattoon"

"Mannerheimlinja ja maginotlinja voivat sortua, mutta ei Koskelan Alma. "

Kyllä oli harvinaisen tyyni ja järkevä emäntä, vaikka talossa ei ollut edes saksia. Akselin napanuora piti leikata keritsimillä. Priitta taisi sitten pakottaa Jussin hankkimaan kahvia synnytyksen jälkeen. Jussi päätti tilan nimen ja taisipa päättää pojankin nimen, viisas Alma ei koskaan edes maininnut ääneen omia ehdotuksiaan.

Tämä menee jo aiheen vierestä ja joku innokashan voisi perustaa tälle ihan erillisen ketjun, mutta tosiaan TPA-kirjassa naisten rooli on todella passiivinen ja alistunut. Poikkeuksena on tietysti ruustinna, mutta muuten kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset ovat käytännössä pelkkiä kodinhengettäriä tai lapsentekokoneita ilman omia mielipiteitä. Tai niitä mielipiteitä ei oteta mitenkään huomioon. Toki heille annetaan kunnia hiljaisesti vahvoina ihmisinä, mutta sekin kertoo siitä että heidät on alistettu nurkkaan ja he eivät voi muuta kuin kestää miesten sekoiluja milloin missäkin. Tästähän kapeutuneesta kuvastahan Linnaa aikanaan moitittiinkin, mutta ajat olivat toiset ja naisten asema ei kovin erikoinen sata vuotta sitten ollut.

Niin. Toisaalta Laurilan Alina oli todella kipakka tapaus ja pisti kovasti vastaan ja haistatteli Anttoolle. Tytär Elma oli myös kovaluu. Kivivuoren Annakaan ei ollut mikään kynnysmatto, vaan piti monessa asiassa ylpeytensä ja päänsä.

Laurilalla nyt kaikki haistattelivat toisilleen. Kyllä naisen asema Laurilalla ja muualla kiteytyi siihen hetkeen, kun Alina itku silmässä pohti että kenenköhän panemaksi Elma elämässään joutuu.

Ja Kivivuoren Annahan koko ajan vaan itki ja huokaili, ei edes poikiaan saanut kuriin kun nämä kiusasivat Elinaa.

Oikeasti tarinassa ei ole muita vahvoja naisia kuin ruustinna ja ehkä omalla jälkeenjääneellä tavallaan Aune.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma suosikki hahmoni on vähän laimeasti Vanhala. Kirjassa nousee vielä paremmaksi kuin missään elokuvassa. Tunnistan vanhalassa niin paljon itseäni. Vanhala on aina hyvällä tuulella ja on sellaista silmää huumorille mitä monilla ei ole. Vanhalalla kirjassa oli tapana painaa joitain sanoja mieleensä ja sitten tilanteen rauhoituttua ikään kuin maistella näitä sanoja itsekseen. Vanhalan silmä propagandalle ja niiden käyttö omaksi huvikseen on erinomaista ja hauskaa luettavaa. Vanhalaa huvitti venäläisten suomalaisista käyttämö tsuhna haukkumasana ja kun he etenivät väsyneinä ja likaisina karjalassa hän tuumiskeli, että tsuhnat marssii. Tai suomalaisen propagandan toitottama sisu-sana. Vanhala jutusteli heidän marssiessaan kuinka sisukimput painaa ja esimerkkejä on lukemattomia. Ylipäänsä propagandan ristiriita todellisuuden kanssa ja kapulakieliset sanonnnat ovat hänen leipäheittonsa. Perääntyessä Vanhala toteaa: tappioita kärsineenä, mutta yhä lyömättöminä joukkomme vetääntyvät uusille puolustuslinjoille. Lopussa myös klassikko, mitä en ymmärrä, että on otettu vain Laineen versioon: sosialististen neuvostotasavaltojenliitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.

Paras ja vähiten teennäisin vihollisen inhimillistäminen koskaan lukemassani kirjallisuudessa tapahtuu myös Vanhalan myötä. Rokka esittelee hauhialle asemia ja samaan aikaan vartiossa on Vanhala ja Ukkola. Ukkolan luona rokka ottaa puheeksi Vanhalan huutelun vihollisen puolelle ja Ukkola toteaa siihen kuinka Vanhala ja joku " toinen samanlainen honkkeli" toiselta puolen ovat kehittäneet konekivääreillä jonkinlaisen morsetuksen. Kun toinen ampuu tietyllä tavalla ta ta ta, niin toinen vastaa samalla periaatteella . Minusta tässä on jotain puhuttelevaa.

Itse olen ajatellut nimenomaan Vanhalaa Linnan omaksi alter egoksi. Vanhalahan on kuin kirjailija, jota viehättää se mitä pelkällä kielellä saadaan aikaan, hän kerää kuulemiaan sanoja ja sanontoja johonkin muistikätköönsä ja makustelee niitä yksin ollessaan. Hänen huumorinsa on sukua Honkajoen absurdismille ja mutta toisaalta Vanhala taitaa parhaiten ymmärtää Määtän lakonisuuden ja kielen nerokkuuden (oon niin pohjosesta, että sumppikin keitetään revontulilla).

Vanhalalla taitaa myös olla punaista sukua, ainakin hän laulaa kapinalauluja, osaa ne kaikki. Niissäkin häntä kuitenkin taitaa viehättää eniten propagandistiset sanat. Samaten valkoisen Suomen teennäiset ja todellisuudesta vieraantuneet propagandalauseet saa Vanhalan riemuitsemaan: 'taistelujen tuoksinassa sotapoikamme luovuttavat vähistä muonavarastoistaan leipää Stalinin ikeen alla nälkää nähneelle heimokansamme jäsenelle '(ei tarkka lainaus).

Vanhala on tietysti myös se 'näkijä', joka jää henkiin kertomaan tarinaa. Hän on muuten myös ainoa (Koskelan ohella, mutta Koskela on vähän epäileväinen ja masentuneen oloinen Tuomas koko ajan), joka ei oirehdi henkisesti. Jopa järkähtämätön Määttä katkeaa hieman jossain vaiheessa, samoin Rokka  käy hyvin lähellä joukkoampumisia omassa porukassa, mutta hihittelevä, pulska poika porskuttaa eteenpäin, hän on henkisesti hyvin vahva. Ehkä kirjailija on ajatellut, että tällaiset asioiden koomiset puolet näkevät tyypit ikään kuin itse terapoivat itseään. Samalla he käyvät joidenkin hermoille, 'tuon stan hihittäjän kanssa pitää taas lähteä'

Honkajoki muuten paljastaa mielenkiintoisesti lopussa bluffinssa. Hän antoi vanhalalle ikiliikkujansa tekeleen ja sanoi: pistä Priha ( Vanhalan lempinimi) nuotioon. Olen kadottanut johtoajatuksen. Vanhala: " olis ny vielä sun kaaripyssyskin" Honkajoki: prkeleen puskaryssä..anteeksi pensasneuvosliitto pääsi sinne asemien sivuun..siinä minä kärsin tämän sodan suurimman tappion". Eli Honkajoki huvin vuoksi veti roolia sodan aikana. Linnahan romaanissa jo asemasodan aikana vihjasi , että Honkajoki vetää roolia huvittavakseen itseään ja muita.

En kauheasti välitä ekasta Tuntemattomasta, mutta Tarmo Manni Honkajokena on siinä kyllä ylitse muiden. Omien sanojensa mukaan dumppasi näyttelemistään niin minimalistiseksi kuin pystyi. Ja yksi lempikohtaukseni ja tyyppiesimerkki Honkajoen hulluttelusta on, kun Määttä (jäyheä, lakoninen kainuulainen) ja Honkajoki istuu vartiossa ja Honkajoki kysyy että onko sotamies kuullut sitä laulua Mä yksin seison vartiossa... jne ja päivittelee lopuksi että min'en voi ymmärtää miten yhden miehen annetaan seisoa vartiossa yötä päivää, eikä vaihtoa kuulu. Manni esittää sen homonuotillaan erinomaisesti. Määttä (Pentti Siimes) antaa vieressä pitkää katsetta.

Koko kohtaus kuvastaa sitä, että muut sotilaat ei oikein osanneet suhtautua Honkajokeen, että onko se tosissaan, pelleileekö se vai onko se vain hullu. Koskela ja Vanhala tajuavat heti Honkajoen huumorin, muilla kestää pitempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Rahikaisen sutenööritouhut myös TS:ssä, vai pelkästään Sotaromaanissa?

Oli jopa siinä Laineen rillumareissä. "Niin ne on rinnat on kuin kaks pientä porsasta" vai miten se menikään, kun naisiaan kaupitteli hassunhauskasti porukan naureskellessa ajan tyylin mukaisesti.

Tässä kyllä huomaa kulttuurin (positiivisen) muutoksen. Ennen mies saattoi olla mukava mies ja samalla kaupitella jotain tyttölasta kavereilleen :(

Tai miten vaikka naisia kohdellaan Täällä Pohjantähden alla-sarjassa ja kuinka se oli ihan normaalia.

Onneksi maailma on mennyt eteenpäin.

Mitä räikeää naisten kaltoinkohtelua on pohjantähden alla-trilogiassa?

Toistan mitä kaltoinkohtelua oli kyseisessä trilogiassa? Esim Allasta jussin vaimosta ja akselin äitistä: hyväntuulinen ja aikaansaava. Osasi järjestellä työnsä järkevästi ja suhtautua elämään tyynesti. Viisas maatiasihminen, osasi asioida herrasväen kanssa luontevammin kuin Jussi. Ymmärsi nuoria ja oli läheinen lastenlastensa kanssa. Moitti hieman Akselin sodissa sitten myöhemmin kaatuneita kolmea poikaa heidän saamattomuudestaan naisten kanssa: " kyllä teitin aikamiesten tarttis alkaa muijaa itsellenne kattoon"

"Mannerheimlinja ja maginotlinja voivat sortua, mutta ei Koskelan Alma. "

Kyllä oli harvinaisen tyyni ja järkevä emäntä, vaikka talossa ei ollut edes saksia. Akselin napanuora piti leikata keritsimillä. Priitta taisi sitten pakottaa Jussin hankkimaan kahvia synnytyksen jälkeen. Jussi päätti tilan nimen ja taisipa päättää pojankin nimen, viisas Alma ei koskaan edes maininnut ääneen omia ehdotuksiaan.

Tämä menee jo aiheen vierestä ja joku innokashan voisi perustaa tälle ihan erillisen ketjun, mutta tosiaan TPA-kirjassa naisten rooli on todella passiivinen ja alistunut. Poikkeuksena on tietysti ruustinna, mutta muuten kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset ovat käytännössä pelkkiä kodinhengettäriä tai lapsentekokoneita ilman omia mielipiteitä. Tai niitä mielipiteitä ei oteta mitenkään huomioon. Toki heille annetaan kunnia hiljaisesti vahvoina ihmisinä, mutta sekin kertoo siitä että heidät on alistettu nurkkaan ja he eivät voi muuta kuin kestää miesten sekoiluja milloin missäkin. Tästähän kapeutuneesta kuvastahan Linnaa aikanaan moitittiinkin, mutta ajat olivat toiset ja naisten asema ei kovin erikoinen sata vuotta sitten ollut.

Niin. Toisaalta Laurilan Alina oli todella kipakka tapaus ja pisti kovasti vastaan ja haistatteli Anttoolle. Tytär Elma oli myös kovaluu. Kivivuoren Annakaan ei ollut mikään kynnysmatto, vaan piti monessa asiassa ylpeytensä ja päänsä.

Toki, sanoinhan jo että esimerkiksi ruustinna oli poikkeus. Mutta ajattelepa esimerkiksi Almaa, Elinaa, Halmeen Emmaa, Preetin vaimoa (en muista nimeä), Kivivuoren Annaa, opettaja Rautajärven vaimoa, paronin vaimoa jne, niin onhan se heidän asemansa aika tavalla miehen varjossa. 

Miksi pitäisi ihailla fiktiivisiä hahmoja tai (...ainakaan nyt ) samaistua niihin voidakseen lukea kirjan?

Siteeraan tähän runoilija Yrjö Jylhää, jonka mukaan :

"Et ole Caesar etkä Robinson, et kirjais sankareista yksikään".

Linnan henkilökuvauksista muuten erityisesti hänen  naishahmojensa kuvaukset  (esim. 'Täällä Pohjan- tähden alla' -teoksessaan Elinasta ) ovat monenkin ammatikseen kirjallisuuskriitikon mielestä olleet hyvinkin ohuita ja pinnallisia suorastaan.

Se Koskelan Akselikaan niissä  ei osannut purkaa molempien poikiensa sodassa menettämisen suruaan mitenkään muuten kuin menemällä jonnekin hevostalliinsa, tai puuliiteriinsä pilkkomaan halkoja ja kiroilemaan ärräpäitä ja siinä se  sitten oli se hänen 'surutyönsä' ja taas mentiin kirjassa eteenpäin.  

 Esim. Frans Emil 'Taata'Sillanpään romaanit ja kuvaukset tuosta levottomasta vaiheesta maamme historiassa  (esim. 'Silja, nuorena nukkunut')tavallisten ihmisten näkökulmasta ovat mielestäni paljon parempia ja nautittavampiakin. Tai Anna Bondestamin (s. 1907) mielenkiintoinen ja hyvin koskettava  kuvaus lapsuutensa Pietarsaaresta (...josta valitettavan harva on kai kuullutkaan)....

On myös otettava huomioon se, että >Sillanpää sentään kirjoitti omakohtaisten muistojensa pohjalta ja että hän oli silloin itsekin jo aikaihminen.(toisin kuin V.Linna joka vasta syntyiv.1918.

Oiva Paloheimon 'Levoton lapsuus' (Tampereella tuona vuonna eletyn lapsuuden kuvaus) oli sekin omakohtaisempi, kuin joku Linnan 'monumentaaliteos' tuosta samasta ajasta, joka ikäänkuin jättää kaikki muut varjoonsa.  

Myönnän toki, että tämä on vain minun oma mielipiteeni, eli siis täysin subjektiivinen näkemys noista teoksista ja kirjoista, mutta toisaalta: mitäpä muuta mikään varsinainen kirja-arvostelukaan voisi olla, kuin vain sen kirjoittajansa näkemys...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Rahikaisen sutenööritouhut myös TS:ssä, vai pelkästään Sotaromaanissa?

Oli jopa siinä Laineen rillumareissä. "Niin ne on rinnat on kuin kaks pientä porsasta" vai miten se menikään, kun naisiaan kaupitteli hassunhauskasti porukan naureskellessa ajan tyylin mukaisesti.

Tässä kyllä huomaa kulttuurin (positiivisen) muutoksen. Ennen mies saattoi olla mukava mies ja samalla kaupitella jotain tyttölasta kavereilleen :(

Tai miten vaikka naisia kohdellaan Täällä Pohjantähden alla-sarjassa ja kuinka se oli ihan normaalia.

Onneksi maailma on mennyt eteenpäin.

Mitä räikeää naisten kaltoinkohtelua on pohjantähden alla-trilogiassa?

Toistan mitä kaltoinkohtelua oli kyseisessä trilogiassa? Esim Allasta jussin vaimosta ja akselin äitistä: hyväntuulinen ja aikaansaava. Osasi järjestellä työnsä järkevästi ja suhtautua elämään tyynesti. Viisas maatiasihminen, osasi asioida herrasväen kanssa luontevammin kuin Jussi. Ymmärsi nuoria ja oli läheinen lastenlastensa kanssa. Moitti hieman Akselin sodissa sitten myöhemmin kaatuneita kolmea poikaa heidän saamattomuudestaan naisten kanssa: " kyllä teitin aikamiesten tarttis alkaa muijaa itsellenne kattoon"

"Mannerheimlinja ja maginotlinja voivat sortua, mutta ei Koskelan Alma. "

Mutta mitenkäs tuo Aune, khiiihi khii?

Näitä yksinkertaisia, hyväksikäytettäviä "Auneja" on nykyaikanakin, eihän se ole mikään menneille ajoille tyypillinen kaltoinkohtelun muoto. Ja varmasti empaattiset ja moraalintajuiset ihmiset ovat aina sitä paheksuneet, että ei se varmaan "normaalia" siinä mielessä ole koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Se Hietasen ja Veeruskan seksisuhde oli ihan ohjaajan keksimää lisää leffaan, ei mitään tekemistä romaanin kanssa. Mielestäni aika epäonnistunut lisäys vieläpä, samoin kuin Rahikaisen heiluminen turkki päällä 70-lukulaisen jenkkileffan hengessä. Joku roti.

Kyllä turkkia on käytetty iät ajat ja nimenomaan täällä pohjoisilla leveyksillä.