En ole mieheni suurin rakkaus

Kostonkierteellä etäännytte yhä kauemmas toisistanne. Rehellisyys, avoimuus ja rajojen vetäminen kannattaa ja auttaa sinua löytämään ja säilyttämään omanarvontuntosi.

Voit kertoa omista tunteistasi ja siitä miten syvästi miehen tahalliset heitot entisestä rakkaudestaan loukkaavat sinua. Jos pohjimmiltasi toivot, että kohtelette molemmat toisianne hyvin, kerro sekin suoraan miehellesi. Laita mies oikeasti valitsemaan. Kerro, ettet enää pysty suhteeseen ja luottamukseen, jos hän ei luovu aseestaan eli siitä, että vertaa suhdettanne vanhaan rakkauteen. Rohkeaa on myöntää ääneen, ettet halua etkä enää jaksa suhdetta, jossa molemmat satuttavat toisiaan ja kostavat asioilla, jotka eniten satuttavat toista. Ilman molemminpuolista toinen toisensa hyvinkohtelua suhde tuhoutuu. Myös kaikesta hiljaisesta kostamisesta tulee luopua.

Vierailija kirjoitti:

Kostonkierteellä etäännytte yhä kauemmas toisistanne. Rehellisyys, avoimuus ja rajojen vetäminen kannattaa ja auttaa sinua löytämään ja säilyttämään omanarvontuntosi.

Voit kertoa omista tunteistasi ja siitä miten syvästi miehen tahalliset heitot entisestä rakkaudestaan loukkaavat sinua. Jos pohjimmiltasi toivot, että kohtelette molemmat toisianne hyvin, kerro sekin suoraan miehellesi. Laita mies oikeasti valitsemaan. Kerro, ettet enää pysty suhteeseen ja luottamukseen, jos hän ei luovu aseestaan eli siitä, että vertaa suhdettanne vanhaan rakkauteen. Rohkeaa on myöntää ääneen, ettet halua etkä enää jaksa suhdetta, jossa molemmat satuttavat toisiaan ja kostavat asioilla, jotka eniten satuttavat toista. Ilman molemminpuolista toinen toisensa hyvinkohtelua suhde tuhoutuu. Myös kaikesta hiljaisesta kostamisesta tulee luopua.

Juuri näin! Ja TÄMÄ on todellista rakkautta <3

Vierailija kirjoitti:

Sanovat, että suhteissa toinen rakastaa aina enemmän kuin toinen.

Tämä on varmati totta.  Ja se kuka rakastaa vähemmän on "niskanpäällä" ja voi sanella enemmän "sääntöjä". 

Miehesi käytös on mielestäni erittäin noloa.

Hän valitsi sinut ja elätte yhdessä, joten NORMAALI mies jättäisi narisematta aiemmista rakkauksista. 

Miehesi taitaa lukea liikaa tämän palstan ns. miesten juttuja siitä, kuinka he "tyytyivät" johonkin naiseen. Suomennos= ainoaan naiseen, joka huoli heidät. Toinen suomennos: he asuvat vielä äitinsä kanssa, vaikka haaveena on hyvin nuori ja hyvin rikas huippumalli. :D

Ihmisillä ei ole todellisia vaikeuksia., kun on aikaa kehitellä tällaisia ongelmia. Elämä on epäoikeudenmukaista. Toinen syntyy Suomeen, yoinen Nigeriaan. Toinen ei saa koskaan lapsia, toisesta tulee monen lapsen vanhempi. Elämä koostuu monista osa-alueista: terveydestä, hyvinvoinnista, lapsista, suhteista ja monista, monista monimutkaisista yhdistelmistä asioista, jotka luovaavat meistä sen mitä olemme ja muovaavat edelleen.

Jos sinun suurin murheesi tällä hetkellä on, että et ole miehesi suurin rakkaus, vaikuttaa se aika pieneltä asialta. Kuinka usein oikeasti elämässään saa sen tosi rakkauden, oikean työpaikan, pyykkilautavatsan, juuri sen asunnon, lapset ilman ongelmia jne.?

Ota nyt askel taaksepäin ja katso elämääsi kokonaisuutena. Tuo taipale miehesi kanssa on varmasti pitänyt sisällään paljon hyvää, minkä vuoksi olette näinkin kauan olleet yhdessä. Jos kaiken tämän jälkeen haluat eron ja niin edespäin, niin se on ratkaisusi, jonka saat tehdä. Itse tässä eroa pohtimassa olleena mietin elämänlaatuani nyt ja eron jälkeen. Ovatko nykyiset hankaluudet ja ongelmat pieniä siihen verrattuna, että eron jälkeen edessä on vielä hankalempia ja isompia ongelmia. Mitä lapsille tapahtuu? Meilläkin perusasiat kunnossa, parisuhde vain tökkii pahasti. Kaikki muu toimii kyllä. Tämä siis vain omantilanteeni, joka ehkä auttaa sinua pohdinnassasi, ikä siitä sen enempää. Olisiko elämänlaatusi eron jälkeen sitten laadukkaampaa ja ihanampaa? Miehesi olisi pitänyt pitää lärvinsä kiinni ja oli todella typerä möläyttäessään tuollaista. Samoin jatkuva erolla uhkaaminen riidoissa on suorastaan lapsellista. Elämä ei ole reilua ja ihmiset usein vajavaisia ja ajattelemattomia. Niin kuin minäkin.

T: Yksi mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitä oikein odotit? Olet miehesi tärkein sijoitus. Yhteinen asuntolaina, lapsia kasvatettavana, koko elämä esitettävänä. Ei sekään mikään vähäarvoinen juttu ole. 

Kuulostat jollain tapaa rasittavalta, tenttailet jatkuvasti rakastamisia. Keskittyisit elämiseen. Olet joskus halunnut tuota kaikkea mikä sinulla nyt on. 

En ole jatkuvasti tenttaamassa. Olisin halunnut olla se, jota hän on rakastanut eniten. Etkö sinä halua samaa puolisoltasi? Olisiko sinusta kivaa olla se, keneen puolisosi on tyytynyt, eikä se, kuka hänen mielestään on paras? Ap

Ap jäitä hattuun! Mitä edes tarkoittaa ”suurin rakkaus”? Eri ihmisille eri asioita, ja voi olla, että te miehesikin kanssa käsitätte suurimman rakkauden keskenänne eri tavalla.

Suurin rakkaus ei ole synonyymi parhaalle, tasapainoisimmalle ja kestävimmälle rakkaudelle. Rakkaus muutenkin on vaikeasti määriteltävä asia, koska sitä on niin monenlaista: eroottista intohimon huumaa, vahvaa ja hellää kiintymystä, halua pitää huolta ja suojella, yhdessä viihtymistä ja tyydyttävää kumppanuutta, syvää ystävyyttä. Kaikkia rakkauden muotoja ei välttämättä yhtäaikaa tunne tietyn ihmisen kanssa, ja eri ihmisten kanssa eri muodot sitten korostuvat.

Minulla on sellainen kuva, että erityisesti saavuttamattomalla suurimmalla rakkaudella tarkoitetaan usein juuri voimakasta eroottista intohimon huumaa ja siihen liittyvää kuvitelmaa jostakin elämää syvemmästä yhteydestä, jota ei kuitenkaan ole koskaan pitkäaikaisesti arjessa testattu. Se, kehen tuntee alussa eniten intohimoa ja joka herättää eniten jotain salaperäisyyden ja kiehtomuksen tunteita, ei välttämättä ole paras elämän kumppani tai edes ehdokas tällaiseen kumppanuuteen.

Jos miehellä ei ole taustallaan pitkää (useamman vuoden) suhdetta tämän suurimman rakkautensa kanssa ja jos suhde ei ole loppunut kummastakin osapuolesta riippumattomasta ulkopuolisesta syystä, ei mies voi mitenkään tietää, onko kyseessä edes mikään todellinen rakkaus ollutkaan, vaan ihan vain jokin älytön ihastumisen alkuhuuma. Jos ei ole ollut suhdetta lainkaan tai suhde on ollut hyvin lyhyt, turha puhua suurimmasta rakkaudesta. Tai jos onkin ollut suhde mutta sen on jompi kumpi omasta halustaan päättänyt, niin ei silloinkaan tämä suuri rakkaus ole molemmin puolista ja kumppanuuteen riittävää ollut.

Joku juuri puhui, miten nuoruuden rakkaus tuntui suurimmalta mutta on kuitenkin hyvä, ettei siitä lopulta tullut mitään. Tämä on todella yleistä: nuorena suhtautuu asioihin vielä musta-valkoisemmin ja intensiivisemmin - ihastuminen ja seksuaalinen veto voi olla todella voimakasta. Varttuneempana aivot ja hormonit toimivat eri tavoin. Saattaa olla muisto siitä nuoruuden huumasta ja ajatus, että kumpa olisi aikuisenakin parisuhteessa ihan tismalleen sama tunne. Totuus on kuitenkin se, että aikuinen parisuhde tarjoaa mahdollisuudet ihan erilaisille ja jopa aiempaa vahvemmille rakkauden muodoille, jos niille vain pitää ovea avoinna.

Ja todellakin on myös pitkässä suhteessa mahdollista rakastua uudelleen ja kokea huuma uudelleen, jos vain haluaa. On mahdollista muistuttaa itselleen ja toiselle, millaisissa tunnelmissa yhteen päädyttiin.

Miehesi ei ole yhdessä sen muka suurimman rakkautensa kanssa. Sekin lisää nostalgian tunnetta: helppo pitää jalustalla jotain sellaista, jota ei koskaan saanut ja kuvitella, että olisi saanut kaiken, jos tilaisuus vain olisi käynyt toteen. No, ei käynyt. Siitä ei tullut mitään, ja sille on luultavasti hyvä syy. Sinuna antaisin piut paut tuollaiselle. Miehesi rakastaa sinua ja sinä miestäsi - ryhtykääpäs nyt sitä rakkautta lämmittelemään ja fiilistelemään.

Mieheni sanoi että on rakastanut jotain muuta enemmän kuin minua. Ei oikein huvita lämmitellä tällaista rakkautta, jolla ei ole mitään mahdollisuutta olla parempi. (Jos se ei reilusti yli kymmenessä vuodessa onnistunut, ei se onnistu.) Ap

Olen kyllä sitä mieltä, ettei ole asiallista sanoa kumppanille tuollaista, ellei ole aikeissa erota. Motiivi tuollaisen kertomiseen on hämärä. Miksi joku haluaisi tahallaan tuolla tavoin aiheuttaa toiselle pahan mielen ja huonommuuden tunteen? Miehesi ei tehnyt fiksusti. On inhottavaa sanoa noin, mutta on kyllä myös turhaa ja tarpeetonta toiselta kysellä näistä asioista, kun ne eivät yleensä mitenkään yksiselitteisiä ole ja paha mieli tulee sitten ihan turhasta.

Kuitenkin... Miehesi on myös sanonut sinulle, ettei rakasta tuota entistä suurinta rakkauttaan enää ja että rakastaa sinua sen sijaan. Eikö sillä ole kaikkein suurin merkitys? Sillä mitä teillä on nyt?

Nuoruuden rakkaudet ovat juuri sellaista intensiivistä himon huumaa ja hullaantumista. Ensi rakkaus, siis ensimmäinen sellainen, joka johonkin suhteeseen johtaa, on usein tunteiltaan se voimakkain kokemus, ikimuistoinen juuri nuoruuden ja ensikertaisuuden vuoksi. Ihan ymmärrettävää, että varttuneena asiat eivät enää ihan samalta tunnu kuin nuoruuden naiiveissa ja ehdottomissa fiiliksissä. Silti myöhemmässä suhteessa koettu rakkaus voi muilla tavoin olla parempaa ja kestävämpää. Ehkä miehesi tarkoitti tätä? Et voi tietää, ellette ole kyenneet asiasta enempää puhumaan.

Millä tavalla mies on sitä paitsi tuota suurinta rakkauttaan enemmän rakastanut kuin sinua? Ei ainakaan sillä tavalla, että olisi valinnut hänet elämänkumppanikseen ja halunnut perustaa hänen kanssaan perheen. Eikä sillä tavalla, että rakkaus olisi säilynyt - sehän on nyt ohi, mies ei enää tuota naista rakasta.

Minusta on ylipäätään tosi vaarallista jäädä liiaksi pohdiskelemaan sellaista kuin ”rakastanko todella”, ”onko tämä suurin rakkaus/elämäni rakkaus”, ”olenko hänelle suurin rakkaus”, ”onko tämä aitoa rakkautta”, ”olisiko toisen kanssa jokin vielä paremmin”. Silloin annetaan liikaa painoarvoa häilyväisille tunteille, jotka kuitenkin elämän aikana jatkuvasti muuttuvat, kun ihminen itsekin muuttuu.

Rakkaus on tunteena vähän samanlainen kuin onni: jatkuvan tunnetilan sijaan se on voimakkaasti koettuja hetkiä, jotka tulevat ja menevät, välillä voimistuvat, välillä

laimenevat. Sen sijaan tekoina, tahtotilana ja päätöksenä rakkaus on jotain enemmän. Rakkautta voi siis myös tietoisesti rakentaa - se on valinta ja valinnan seurauksena syntyvä elämänmittainen prosessi. Oikeastaan olen sitä mieltä, että rakkauden suuruus mitataan vasta vuosien ja vuosien yhdessäolon jälkeen, kun toisen kanssa oikeasti on eletty iso osa elämästä ja yhdessä myös tultu siihen pisteeseen, että elämän rajallisuutta osaa ajatella eri tavoin kuin ennen. Silloin näkee, millä elämässä on todella ollut se kantavin ja tärkein merkitys. Uskon, että se monille on juuri parisuhde, perhe tai muu kestävä ja läheinen ihmissuhde.

Mutta niin. Minäkin suosittelisin parisuhdeterapiaa, jos teillä on pitkä yhteinen historia ja olette olleet myös onnellisia suhteenne aikana. Jos oma olo ei kohennu, vaan aiheen työstämisenkin jälkeen tuntuu siltä, ettei yhdessä kannata jatkaa, ei tietystikään pidä jäädä suhteeseen, jossa on onneton.

Suurin osa varmasti unelmoi olevansa puolisonsa suurin rakkaus, mutta toisen ihmisen tunteita ei voi hallita. Miehesi on mitä ilmeisemmin kokenut suurta rakkautta jotain toista kohtaan aiemmin, mutta kai ymmärrät ettei se tarkoita että hän rakastaisi sinua yhtään vähempää. Voiko ihminen sitäpaitsi sanoa kuka on ollut hänen suurin rakkautensa? Varmaan voi, mutta itselleni he joita olen rakastanut tai rakastan ovat kaikki olleet yhtä suuria ja tärkeitä rakkauksia. Ei heitä voi laittaa tärkeysjärjestykseen eikä pitäisikään. Kaikki he ovat minulle (edelleen) yhtä tärkeitä, riippumatta tunteiden tämänhetkisestä määrästä tai tilasta. 

Joten hyväksy että miehesi rakastaa sinua äläkä mieti ketä hän on joskus rakastanut. 

Sellaista se elämä on. Minä olen pettynyt kaikkiin miehiin! Ja siksi rakastan enää lapsiani ja koiria. En anna kenenkään enää satuttaa. Näin on hyvä. 

Miehesi testaa sun rakkauden laatua. Tämän ketjun perusteella sen laatu ei ole kovin kummoinen "mutku mä ja mä ja mun tunteet"

Minun vaimoni on psykoottisuuteen taipuvainen. Joskus on todella raskasta olla kimpassa, kun tivaa että rakastanko ja olenko hänelle todellinen rakkaus.

Tuskastun vaan ja hän alkaa epäilemään.

Miksi helvetissä pitää olla niin epäileväinen ja psykoottinen. Mistä kumpuaa huono itsetunto ja miten sellaista voi auttaa mitenkään.

Olen se kaveri joka joutuu sanomaan useasti päivässä rakastan rakastan rakastan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehesi kohtelee sinua arjessa? Konkreettisesti? Olet nyt juuttunut yhteen lauseeseen.

Ihan ok. Tosin tunnennaina ettei hän osoita rakkauttaan Minulle, en tunne itseäni rakastetuksi. Nyt selvisi syykin. Ap

Hän siis sanoo rakastavansa Minua, minkä uskonkin. Ei rakasta vain tarpeeksi.

Jatka vaan katkeraa kostoasi. Pian loppuu hyvin kohtelu ja rakkaus sammuu

Sitten sammuu. Eihän sitä oikeasti ole ollutkaan. En aio enää antaa itsestäni enempää kuin saan. Miksi antaisin? Ap

Ei siinä mitään. Sinä valitset miten haluat elää. Ja sinä valitset kiukun ja katkeruuden

Mitä muita vaihtoehtoja minulla on? Olla ikuisesti se huonompi vaihtoehto? Ap

Olisiko parempi niin, että olisit miehen suurin rakkaus, mutta joku muu nainen saisi elää hänen kanssaan yhdessä perhe-elämää?

Vierailija kirjoitti:

Nainenvm83 kirjoitti:

Lähtökohtaisesti ne nuoruuden rakkaudet ovat tulisia, huumaavia ja sekoittavat pään. Siihen liittyy kokemattomuus elämästä, hormonimyllerrykset ja kaikki sellainen. Hyvin usein ne ekat rakkaussuhteet sisältää tulisia tunteita, jatkuvaa kiimaa ja mustasukkaisuutta ja riitoja, ruma ero ja jälkipuinnit.

Sitten ihminen kehittyy, alkaa näkeä muutakin sävyjä kuin mustan ja valkean, alkaa odottaa tiettyjä arvoja ja ominaisuuksia kumppanilta, sellaisia mitä ei esim exältä löytynyt tai ei halua missään nimessä samoja käytösmalleja.

Aikuinen rakkaus on syvä ja jatkuva, antaa tilaa, ymmärtää elämän monivivahteisuutta, ei hätiköi, ei poukkoile, ynmärtää arjen ja hyväksyy toisen sellaisena kuin on ja suhde on voimavara, ei voimasyöppö.

Sitten nämä kaksi kun koitetaan niputtaa samaan lokeroon, näitä rakkauden lajeja vertaillaan, mikä suurempi, mikä pienempi. Se on vähän sama kuin verrattaisiin arabialaista ja suomenhevosta.

Sama se on naisen panoissa. Se baarista raahattu eka kerta on aina ikimuistoisempi kuin oman rakkaan aviomiehen kanssa panot. Tuskin vaimo edes pystyisi kuvailemaan yhtään aviomiehen kanssa ollutta kertaa, mutta eka kerta se kyllä on kirkkaana mielessä.

Vähänpä tiedät naisista, jos luulet, että naisille eka kerta on yleensä hyvä saatika paras.

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni on psykoottisuuteen taipuvainen. Joskus on todella raskasta olla kimpassa, kun tivaa että rakastanko ja olenko hänelle todellinen rakkaus.

Tuskastun vaan ja hän alkaa epäilemään.

Miksi helvetissä pitää olla niin epäileväinen ja psykoottinen. Mistä kumpuaa huono itsetunto ja miten sellaista voi auttaa mitenkään.

Olen se kaveri joka joutuu sanomaan useasti päivässä rakastan rakastan rakastan.

Veikkaan ettei sulla ole edes naista.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se elämä on. Minä olen pettynyt kaikkiin miehiin! Ja siksi rakastan enää lapsiani ja koiria. En anna kenenkään enää satuttaa. Näin on hyvä. 

Sama.

Vain Tollo laukoo tuollaisia tunnustuksia ja kieltäytyy lisäkeskustelemasta, kun toinen maahan lyöty.

Tunteeton Ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Ei omakaan puolisoni ole elämäni rakkaus. Mutta olen valinnuy viettää silti elämäni hänen kanssaan. Meillä on melko samanlaiset arvot ja halut elämältä, yhdessä on melko helppoa ja turvallista. Turvallisen ja vakaan arjen arvotan tärkeämmäksi kuin suuren rakkauden.

Juuri näin.

Monet odottavat elokuvamaisia suuria tunteita, joita on vain aniharvoin. Vakaa, tasapainoinen arki ei kuullosta seksikkäältä, mutta on loppuelämän kumppanuutta ajatellessa parempi vaihtoehto.

Harva nainen taitaa olla...

Tyhmä äijä kun tuollaista tunnustaa - johan nyt normi diplomatia naisen kanssa edellyttää sitä, että naisen pitää antaa kuulla sanoja, mitä se haluaa kuulla. Ei se halua totuutta kuulla. Erolla uhkailu vasta typerää on.

Oman miehen kanssa ajauduin naimisiin, mutta nyt parinkymmenen vuoden jälkeen se on minun suuri rakkauteni, mitä se ei ollut vielä 10 vuotta sitten. Ei se mua rakasta lähellekään niin paljon kuin minä sitä, mutta mitä siitä, kun se mun kanssani haluaa kuitenkin olla. En kysele hänen rakkauksiensa määrää, koska en halua kuulla, etten ole se suurin. 

Rakkautta on sitäpaitsi niin montaa eri lajia, suurimmat rakkaudet kohdistuu siihen fantasiaan, mistä joku jo mainitsikin. Muodostetaan omassa mielessä ihannekuva, johon rakastutaan palavasti, mutta jos pääsee elämää kokeilemaan sen rakkautensa kanssa, se osoittautuukin ihan toisenlaiseksi kuin kuvitteli. 

Jos ei pääse, niin mieleen jää kangastelemaan se ihannekuva suuresta rakkaudesta, mitä ei oikeasti ole edes olemassa.

Ihan inho realistisena olen oppinut että ei ole olemassa yhtä suurta rakkautta.kukaan ei omista toista täysin.rakkautta on se kun asutaan yhdessä ja ajatellaan toisen tarpeita.jaetaan elämä toisen kanssa hoidetaan lapset ja arki.ei rakkaus ole oikeasti intohimoa toista kohtaan kokoajan.eikä se toinen ihminen ole se kaikki kaikessa.kyllä siellä ajatuksissa välillä muitakin kulkee.se on rakkautta että tästä huolimatta päättää jatkaa sen kumppanin kanssa vaikka välillä haluttavaa tarjottavaa olisi muuallakin.elokuvat ja kirjat tarjoavat naisille kuvan täydellisestä rakkaudesta jota haetaan ja petytään kun ei saatu.sama taas miehillä porno.täydellisiä naisia tarjolla aina haöukkaina.ja kun se todellinen nainen ei sitä olekkaan niin petytään.no...elämä on

Minä olen puheissa mieheni elämän suuri rakkaus. Harmi ettei välity teoissa millään lailla.

Sulla on kuitenkin tunteita ja miehesi rakastaa sinua, voisiko tilanteen vaan oppia hyväksymään? Itse en usko että suuret tunteet välttämättä kertovat hyvästä suhteesta, teidän tilanteenne voi parisuhteessa olla paras mahdollinen. :)

Mutta ymmärrän sua, tottakai olisi kivempi olla se suuri rakkaus.