Lue keskustelun säännöt.
En ole mieheni suurin rakkaus
05.01.2019 |
Olemme olleet yhdessä yli 10v. Naimisissa, lapsia. Olen aina tuntenut, ettei mieheni rakasta minua niinkuin pitäisi, jotenkin vihjannut riidellessä niin, ja kyllähän sen tuntee. Nyt lopulta myönsi että näin on.
Hän rakastaa minua, mutta on rakastanut jotakin enemmän kuin minua. Minulle tämän pitäisi olla ok, koska ei hän enää tätä toista rakasta. Ei ymmärrä, miksi tämä minua satuttaa. Ei ymmärrä, miksi olisin halunnut olla hänen elämänsä suurin rakkaus. (Jos en vielä ole, en kyllä sellaiseksi enää voi muuttua.)
Joo, jättäisin se sian, ellei se olisi minun elämän suurin rakkaus.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä oikein odotit? Olet miehesi tärkein sijoitus. Yhteinen asuntolaina, lapsia kasvatettavana, koko elämä esitettävänä. Ei sekään mikään vähäarvoinen juttu ole.
Kuulostat jollain tapaa rasittavalta, tenttailet jatkuvasti rakastamisia. Keskittyisit elämiseen. Olet joskus halunnut tuota kaikkea mikä sinulla nyt on.
En ole jatkuvasti tenttaamassa. Olisin halunnut olla se, jota hän on rakastanut eniten. Etkö sinä halua samaa puolisoltasi? Olisiko sinusta kivaa olla se, keneen puolisosi on tyytynyt, eikä se, kuka hänen mielestään on paras? Ap
Ap jäitä hattuun! Mitä edes tarkoittaa ”suurin rakkaus”? Eri ihmisille eri asioita, ja voi olla, että te miehesikin kanssa käsitätte suurimman rakkauden keskenänne eri tavalla.
Suurin rakkaus ei ole synonyymi parhaalle, tasapainoisimmalle ja kestävimmälle rakkaudelle. Rakkaus muutenkin on vaikeasti määriteltävä asia, koska sitä on niin monenlaista: eroottista intohimon huumaa, vahvaa ja hellää kiintymystä, halua pitää huolta ja suojella, yhdessä viihtymistä ja tyydyttävää kumppanuutta, syvää ystävyyttä. Kaikkia rakkauden muotoja ei välttämättä yhtäaikaa tunne tietyn ihmisen kanssa, ja eri ihmisten kanssa eri muodot sitten korostuvat.
Minulla on sellainen kuva, että erityisesti saavuttamattomalla suurimmalla rakkaudella tarkoitetaan usein juuri voimakasta eroottista intohimon huumaa ja siihen liittyvää kuvitelmaa jostakin elämää syvemmästä yhteydestä, jota ei kuitenkaan ole koskaan pitkäaikaisesti arjessa testattu. Se, kehen tuntee alussa eniten intohimoa ja joka herättää eniten jotain salaperäisyyden ja kiehtomuksen tunteita, ei välttämättä ole paras elämän kumppani tai edes ehdokas tällaiseen kumppanuuteen.
Jos miehellä ei ole taustallaan pitkää (useamman vuoden) suhdetta tämän suurimman rakkautensa kanssa ja jos suhde ei ole loppunut kummastakin osapuolesta riippumattomasta ulkopuolisesta syystä, ei mies voi mitenkään tietää, onko kyseessä edes mikään todellinen rakkaus ollutkaan, vaan ihan vain jokin älytön ihastumisen alkuhuuma. Jos ei ole ollut suhdetta lainkaan tai suhde on ollut hyvin lyhyt, turha puhua suurimmasta rakkaudesta. Tai jos onkin ollut suhde mutta sen on jompi kumpi omasta halustaan päättänyt, niin ei silloinkaan tämä suuri rakkaus ole molemmin puolista ja kumppanuuteen riittävää ollut.
Joku juuri puhui, miten nuoruuden rakkaus tuntui suurimmalta mutta on kuitenkin hyvä, ettei siitä lopulta tullut mitään. Tämä on todella yleistä: nuorena suhtautuu asioihin vielä musta-valkoisemmin ja intensiivisemmin - ihastuminen ja seksuaalinen veto voi olla todella voimakasta. Varttuneempana aivot ja hormonit toimivat eri tavoin. Saattaa olla muisto siitä nuoruuden huumasta ja ajatus, että kumpa olisi aikuisenakin parisuhteessa ihan tismalleen sama tunne. Totuus on kuitenkin se, että aikuinen parisuhde tarjoaa mahdollisuudet ihan erilaisille ja jopa aiempaa vahvemmille rakkauden muodoille, jos niille vain pitää ovea avoinna.
Ja todellakin on myös pitkässä suhteessa mahdollista rakastua uudelleen ja kokea huuma uudelleen, jos vain haluaa. On mahdollista muistuttaa itselleen ja toiselle, millaisissa tunnelmissa yhteen päädyttiin.
Miehesi ei ole yhdessä sen muka suurimman rakkautensa kanssa. Sekin lisää nostalgian tunnetta: helppo pitää jalustalla jotain sellaista, jota ei koskaan saanut ja kuvitella, että olisi saanut kaiken, jos tilaisuus vain olisi käynyt toteen. No, ei käynyt. Siitä ei tullut mitään, ja sille on luultavasti hyvä syy. Sinuna antaisin piut paut tuollaiselle. Miehesi rakastaa sinua ja sinä miestäsi - ryhtykääpäs nyt sitä rakkautta lämmittelemään ja fiilistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin teille tässä kohtaa parisuhdeterapiaa - jo ennen kuin alat käytökselläsi kostamaan miehen sanat ja tekemään hallaa sekä teille kummallekin, teidän väliselle suhteelle että lastenne turvallisuudentunteelle.
On hyvin mahdollista, että tämän teidän välisen asetelman taustalla on erilaiset kiintymystyylit. En tietenkään tunne teitä enkä tiedä teistä juuri mitään, joten saatan olla aivan täysin väärässä, mutta:
Miehesi vaikuttaa välttelevästi kiintyneeltä - hän ihannoi jotakuta yli kymmenen vuoden takaista heilaa tai toivottua heilaa ja on idealisoinut tämän kuvan täysin. Vaikka olette eläneet kymmenen vuotta yhdessä, perustaneet perheen ja todennäköisesti kokeneet yhdessä yhtä sun toista, mies ei ole täysin kiintynyt sinuun. Puhumalla tästä "elämänsä rakkaudesta" hän tietoisesti tai tiedostamattaan sysää sinua kauemmas.
Sinä puolestasi vaikutat takertuvasti kiintyneeltä - pidät kynsin hampain kiinni ajatuksesta, että miehesi on elämäsi rakkaus etkä voisi ikinä luopua hänestä. Kuitenkin samalla olet valmis kieltämään häneltä rakkaudenosoitukset, yrität näin rankaista ja manipuloida miestäsi rakastamaan sinua enemmän. Huomaatko, miten ristiriitaisesti käyttäydyt, kun toisaalta sanot, ettet ikinä voisi jättää miestäsi, koska rakastat häntä niin paljon, ja toisaalta suunnittelet, miten huonosti aiot häntä jatkossa kohdella. Kenties sinulla menee hiukan sekaisin rakkaus ja menettämisen ja yksin jäämisen pelko.
Jos et ole ikinä kuullut kiintymyssuhteista ja niiden malleista, pääset alkuun esim. tästä artikkelista:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Jos mun mieheni haluaisi loukata minua noin suuresti ja jokaisen riidan yhteydessä ottaisi erokortin, eroaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäältä kannaltahan tämä tilanne olisi positiivinen.
Sä sait elämäsi rakkauden ja se toinen ei saanut..
Aika mahdotonta yleensäkään on olla kummankin toisen elämänsä rakkauksia. Se ei vain satu kohdalle kun sen toisen pitäisi olla just se yksi miljoonasta, no se voi mennä vielä mut kun sen toisenkin pitäisi olla se yksi miljoonasta. Aika epätodennäköistä. Tietysti joillekin riittää 50/50, eli on tai ei.
Itse olisin iloinen jos puoliso joskus löytäisi sen oikean ja olisi onnellinen. Oma oikea olis niin korkealla jalustalla että sellaista ei voi saada. Miehillä on katsos aikas kovat kriteerit sen oikean suhteen, jokin alitajuinen, eläimellinen juttu.. Mut ei se tarkoita etteikö voisi rakastaa hyvinkin syvästi jotain toistakin.
Miehelläni on siis ollut joku, jota hän on rakastanut minua enemmän. Ei rakasta tätä enää, mutta minun pitäisi tyytyä olemaan suhteessa; jossa en ole paras vaihtoehto. Ap
No ei varmasti ole suurimmassa osassa suhteista toinen se paras vaihtoehto. Ei kait sun tarvi tyytyä olemaan, mut kannattaahan se olla jos tykkää. Aika ylimielistä vaatia et toisen pitäisi pitää itseään elämänsä rakkautena. Ehkä kannattaisi yrittää olla sellainen jos sellaista haluaa.
No mut joo, olet siis loukkantunut kun ei kertonut ennen kuin menitte yhteen. Aivan ymmärrettävää. Toisaalta kaikki se hyvä mitä teillä on olis jäänyt kokematta. Niin ja tuskin itsekään olet kertonut kaikkea historiastasi hänelle, sellaista mikä ottais miestä aivoon jos nyt saisi tietää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä oikein odotit? Olet miehesi tärkein sijoitus. Yhteinen asuntolaina, lapsia kasvatettavana, koko elämä esitettävänä. Ei sekään mikään vähäarvoinen juttu ole.
Kuulostat jollain tapaa rasittavalta, tenttailet jatkuvasti rakastamisia. Keskittyisit elämiseen. Olet joskus halunnut tuota kaikkea mikä sinulla nyt on.
En ole jatkuvasti tenttaamassa. Olisin halunnut olla se, jota hän on rakastanut eniten. Etkö sinä halua samaa puolisoltasi? Olisiko sinusta kivaa olla se, keneen puolisosi on tyytynyt, eikä se, kuka hänen mielestään on paras? Ap
Ap jäitä hattuun! Mitä edes tarkoittaa ”suurin rakkaus”? Eri ihmisille eri asioita, ja voi olla, että te miehesikin kanssa käsitätte suurimman rakkauden keskenänne eri tavalla.
Suurin rakkaus ei ole synonyymi parhaalle, tasapainoisimmalle ja kestävimmälle rakkaudelle. Rakkaus muutenkin on vaikeasti määriteltävä asia, koska sitä on niin monenlaista: eroottista intohimon huumaa, vahvaa ja hellää kiintymystä, halua pitää huolta ja suojella, yhdessä viihtymistä ja tyydyttävää kumppanuutta, syvää ystävyyttä. Kaikkia rakkauden muotoja ei välttämättä yhtäaikaa tunne tietyn ihmisen kanssa, ja eri ihmisten kanssa eri muodot sitten korostuvat.
Minulla on sellainen kuva, että erityisesti saavuttamattomalla suurimmalla rakkaudella tarkoitetaan usein juuri voimakasta eroottista intohimon huumaa ja siihen liittyvää kuvitelmaa jostakin elämää syvemmästä yhteydestä, jota ei kuitenkaan ole koskaan pitkäaikaisesti arjessa testattu. Se, kehen tuntee alussa eniten intohimoa ja joka herättää eniten jotain salaperäisyyden ja kiehtomuksen tunteita, ei välttämättä ole paras elämän kumppani tai edes ehdokas tällaiseen kumppanuuteen.
Jos miehellä ei ole taustallaan pitkää (useamman vuoden) suhdetta tämän suurimman rakkautensa kanssa ja jos suhde ei ole loppunut kummastakin osapuolesta riippumattomasta ulkopuolisesta syystä, ei mies voi mitenkään tietää, onko kyseessä edes mikään todellinen rakkaus ollutkaan, vaan ihan vain jokin älytön ihastumisen alkuhuuma. Jos ei ole ollut suhdetta lainkaan tai suhde on ollut hyvin lyhyt, turha puhua suurimmasta rakkaudesta. Tai jos onkin ollut suhde mutta sen on jompi kumpi omasta halustaan päättänyt, niin ei silloinkaan tämä suuri rakkaus ole molemmin puolista ja kumppanuuteen riittävää ollut.
Joku juuri puhui, miten nuoruuden rakkaus tuntui suurimmalta mutta on kuitenkin hyvä, ettei siitä lopulta tullut mitään. Tämä on todella yleistä: nuorena suhtautuu asioihin vielä musta-valkoisemmin ja intensiivisemmin - ihastuminen ja seksuaalinen veto voi olla todella voimakasta. Varttuneempana aivot ja hormonit toimivat eri tavoin. Saattaa olla muisto siitä nuoruuden huumasta ja ajatus, että kumpa olisi aikuisenakin parisuhteessa ihan tismalleen sama tunne. Totuus on kuitenkin se, että aikuinen parisuhde tarjoaa mahdollisuudet ihan erilaisille ja jopa aiempaa vahvemmille rakkauden muodoille, jos niille vain pitää ovea avoinna.
Ja todellakin on myös pitkässä suhteessa mahdollista rakastua uudelleen ja kokea huuma uudelleen, jos vain haluaa. On mahdollista muistuttaa itselleen ja toiselle, millaisissa tunnelmissa yhteen päädyttiin.
Miehesi ei ole yhdessä sen muka suurimman rakkautensa kanssa. Sekin lisää nostalgian tunnetta: helppo pitää jalustalla jotain sellaista, jota ei koskaan saanut ja kuvitella, että olisi saanut kaiken, jos tilaisuus vain olisi käynyt toteen. No, ei käynyt. Siitä ei tullut mitään, ja sille on luultavasti hyvä syy. Sinuna antaisin piut paut tuollaiselle. Miehesi rakastaa sinua ja sinä miestäsi - ryhtykääpäs nyt sitä rakkautta lämmittelemään ja fiilistelemään.
Mieheni sanoi että on rakastanut jotain muuta enemmän kuin minua. Ei oikein huvita lämmitellä tällaista rakkautta, jolla ei ole mitään mahdollisuutta olla parempi. (Jos se ei reilusti yli kymmenessä vuodessa onnistunut, ei se onnistu.) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäältä kannaltahan tämä tilanne olisi positiivinen.
Sä sait elämäsi rakkauden ja se toinen ei saanut..
Aika mahdotonta yleensäkään on olla kummankin toisen elämänsä rakkauksia. Se ei vain satu kohdalle kun sen toisen pitäisi olla just se yksi miljoonasta, no se voi mennä vielä mut kun sen toisenkin pitäisi olla se yksi miljoonasta. Aika epätodennäköistä. Tietysti joillekin riittää 50/50, eli on tai ei.
Itse olisin iloinen jos puoliso joskus löytäisi sen oikean ja olisi onnellinen. Oma oikea olis niin korkealla jalustalla että sellaista ei voi saada. Miehillä on katsos aikas kovat kriteerit sen oikean suhteen, jokin alitajuinen, eläimellinen juttu.. Mut ei se tarkoita etteikö voisi rakastaa hyvinkin syvästi jotain toistakin.
Miehelläni on siis ollut joku, jota hän on rakastanut minua enemmän. Ei rakasta tätä enää, mutta minun pitäisi tyytyä olemaan suhteessa; jossa en ole paras vaihtoehto. Ap
No ei varmasti ole suurimmassa osassa suhteista toinen se paras vaihtoehto. Ei kait sun tarvi tyytyä olemaan, mut kannattaahan se olla jos tykkää. Aika ylimielistä vaatia et toisen pitäisi pitää itseään elämänsä rakkautena. Ehkä kannattaisi yrittää olla sellainen jos sellaista haluaa.
No mut joo, olet siis loukkantunut kun ei kertonut ennen kuin menitte yhteen. Aivan ymmärrettävää. Toisaalta kaikki se hyvä mitä teillä on olis jäänyt kokematta. Niin ja tuskin itsekään olet kertonut kaikkea historiastasi hänelle, sellaista mikä ottais miestä aivoon jos nyt saisi tietää..
Olen yrittänyt olla. Selvästi siitä ei ole ollut hyötyä. Miksi enää yrittäisin? Ap
Minun mieheni on oma suurin rakkauteni. Toki on ihmisiä, jotka on jääneet mieleen, ja joita sillon tällöin kaipaa edelleen, mutta tämä mies on turvallinen, hyvä isä ja mies. Ei juokse vieraissa, auttaa kotona, seksi on MAHTAVAA ja pystyy olemaan myös lähellä, koskettamaan halailemaan ym ilman mitään taka-ajatuksia.
En tiedä olenko hänen suurin rakkautensa. En ole kysynyt, enkä välitä tietää. Hän rakastaa minua, on sen kertonut, ja se riittää minulle. Menimme uutenavuotena kihloihin (odotin sitä 5v 😂), se kertoo minulle tarpeeksi, kun hän on vähän sitoutumiskammoinen, eikä tahdo "turhaan" tehdä mitään. 7v yhdessä kohtapuoliin, 2 lasta ja isojakin vaikeuksia ollaan voitettu.
Tässä on hyvä, ja tähän toivottavasti jäädään🧡
Minusta on turhaa tentata mitään tuollaisia, jos mies on valinnut elämänsä kanssasi viettää niin siinä ei paina joku "elämän suurin rakkaus" paskaakaan. Se ei silloin ole elämän suurin rakkaus, koska hän ei ole kyseisen ihmisen kanssa. Mies voi niin luulla, mutta todennäköisesti tämä henkilö on vain joku, joka on jäänyt häntä vaivaamaan, syystä tai toisesta. Tuollainen tenttaus on turhaa. Miehesi rakastaa sinua, niin eikö se pitäisi riittää. Jos hän ei rakastaisi, niin tuskin siinä palloilisi. Anna menneisyyden olla omassa arvossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin teille tässä kohtaa parisuhdeterapiaa - jo ennen kuin alat käytökselläsi kostamaan miehen sanat ja tekemään hallaa sekä teille kummallekin, teidän väliselle suhteelle että lastenne turvallisuudentunteelle.
On hyvin mahdollista, että tämän teidän välisen asetelman taustalla on erilaiset kiintymystyylit. En tietenkään tunne teitä enkä tiedä teistä juuri mitään, joten saatan olla aivan täysin väärässä, mutta:
Miehesi vaikuttaa välttelevästi kiintyneeltä - hän ihannoi jotakuta yli kymmenen vuoden takaista heilaa tai toivottua heilaa ja on idealisoinut tämän kuvan täysin. Vaikka olette eläneet kymmenen vuotta yhdessä, perustaneet perheen ja todennäköisesti kokeneet yhdessä yhtä sun toista, mies ei ole täysin kiintynyt sinuun. Puhumalla tästä "elämänsä rakkaudesta" hän tietoisesti tai tiedostamattaan sysää sinua kauemmas.
Sinä puolestasi vaikutat takertuvasti kiintyneeltä - pidät kynsin hampain kiinni ajatuksesta, että miehesi on elämäsi rakkaus etkä voisi ikinä luopua hänestä. Kuitenkin samalla olet valmis kieltämään häneltä rakkaudenosoitukset, yrität näin rankaista ja manipuloida miestäsi rakastamaan sinua enemmän. Huomaatko, miten ristiriitaisesti käyttäydyt, kun toisaalta sanot, ettet ikinä voisi jättää miestäsi, koska rakastat häntä niin paljon, ja toisaalta suunnittelet, miten huonosti aiot häntä jatkossa kohdella. Kenties sinulla menee hiukan sekaisin rakkaus ja menettämisen ja yksin jäämisen pelko.
Jos et ole ikinä kuullut kiintymyssuhteista ja niiden malleista, pääset alkuun esim. tästä artikkelista:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu… ]
Kiitos tästä. Selvästi tunnistit kiintymystyylit oikein. En vain keksi, miten tämä tieto voisi minua auttaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mua haittaisi, jos ei kerran haikaile sen suurimman rakkauden perään mitenkään.
Sinulle olisi ok tietää, ettet koskaan ole miehesi mielestä se paras?
Tässä on juuri se ongelma. Naisille opetetaan jo lapsena, että he ovat jotain ainutlaatuisia ja heille on olemassa joku prinssi, joka tulee kotoa hakemaan ja prinssi voi rakastaa maailmassa vain juuri tätä naista
Olen eri mieltä. En uskonut aiemmin että sellaista suurta rakkautta on olemassa, ennen kuin sen koin. Sen jälkeen on hyvin vaikea tyytyä vähempään, mutta tässä ihmiset poikkeavat paljon toisistaan. Havaintojeni mukaan suurin osa tyytyy, koska se on pienempi paha jos toisessa vaakakupissa on yksin jääminen.
eiköhän tästä maailmasta löydy jokaiselle satamiljoonaa vaihtoehtoista ihmistä, jonka kanssa voisi ihan hyvin elää. Harva edes tietää, mitä rakkaus on. Ainakaan miehet eivät tiedä. Jos miehesi on sanonut rakastavasi sinua, se johtuu vaan siitä, että miehet tietävät, että naiselle kuuluu sanoa niin. Siten saa vähennettyä nalkutusta ja saa pesää. Siihen loppuu useimpien miesten tieto rakkaudesta.
Kyllä, on paljon ihmisiä joiden kanssa voisi elää, varsinkin kun on joustava ja sovinnollinen ihminen. Sitä en tiedä kenen rakkaus on sitä oikeaa rakkautta, mutta tunnistan kun joku puhuu samankaltaisista tunteista jollaisia itse olen kokenut, ja heitä on miehissäkin. Ovat eri sakkia kuin ne jotka sanovat mitä kuvittelevat siinä tilanteessa kuuluvan sanottavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pienet murheet ap:llä.
Älä viitsi. Kyllä se oikeasti v#$@£ttaa ettei mies rakasta minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ap[/
Ja mitenköhän voit mitata rakkauden ja rakastamisen määrän? Sinä enemmän kuin hän! Voi jeesus, en paremmin sano. Oletko hänen rakkautensa arvoinen, kun täällä häntä siaksi haukut?
No tuo nyt oli viittaus siihen, että täällä ensimmäinen neuvo on yleensä "jätä se sika", en oikeasti jaksa nyt mitään sellaisia tai mitään sillijäätelöjuttuja. Ap
Tämä on ehkä vähän off-topic, mutta jotkut eksoottiset jäätelöt ovat todella hyviä jälkiruokia. Sillijäätelöä en ole syönyt, mutta aurajuustolla maustettua kyllä ja viherpippurijäätelöä samaten. Ne tarjoiltiin ravintolapäivällisen yhteydessä enkä voinut itse vaikuttaa ruokalistaan.
Suhtauduin kumpaankin suurella epäluulolla, mutta ne olivat yllättävän hyviä. Kotona en kuitenkaan ole uskaltanut niitä kokeilla, luulen että maun salaisuus on hyvän kokin huolella miettimässä reseptissä.
Tsemppiä ap:lle. Muista, että hyvästä ruuasta tulee taas hyvä mieli !
Tomny Taperman kirjoitti:
Naiset.
Rakkautta on rakkaus lapseen.
Miehen ja naisen välistä kiimaa, jotkut saattavat sekoittaa "rakkauteen"
Kiima katoaa ajansaatossa.
Niinhän se menee että lapset mitkä saat ovat aina lapsiasi.
Tämä aikusten välisen rakkauden kohde saattaa elämän
aikana vaihtua pariikin otteeseen.
Joskus mietin näitä jotka valittavat, haukkuvat exiänsä,
lapsiensa toista vanhempaa. Joskus ollaan oltu niin
rakastuneita että lapsiakin on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin teille tässä kohtaa parisuhdeterapiaa - jo ennen kuin alat käytökselläsi kostamaan miehen sanat ja tekemään hallaa sekä teille kummallekin, teidän väliselle suhteelle että lastenne turvallisuudentunteelle.
On hyvin mahdollista, että tämän teidän välisen asetelman taustalla on erilaiset kiintymystyylit. En tietenkään tunne teitä enkä tiedä teistä juuri mitään, joten saatan olla aivan täysin väärässä, mutta:
Miehesi vaikuttaa välttelevästi kiintyneeltä - hän ihannoi jotakuta yli kymmenen vuoden takaista heilaa tai toivottua heilaa ja on idealisoinut tämän kuvan täysin. Vaikka olette eläneet kymmenen vuotta yhdessä, perustaneet perheen ja todennäköisesti kokeneet yhdessä yhtä sun toista, mies ei ole täysin kiintynyt sinuun. Puhumalla tästä "elämänsä rakkaudesta" hän tietoisesti tai tiedostamattaan sysää sinua kauemmas.
Sinä puolestasi vaikutat takertuvasti kiintyneeltä - pidät kynsin hampain kiinni ajatuksesta, että miehesi on elämäsi rakkaus etkä voisi ikinä luopua hänestä. Kuitenkin samalla olet valmis kieltämään häneltä rakkaudenosoitukset, yrität näin rankaista ja manipuloida miestäsi rakastamaan sinua enemmän. Huomaatko, miten ristiriitaisesti käyttäydyt, kun toisaalta sanot, ettet ikinä voisi jättää miestäsi, koska rakastat häntä niin paljon, ja toisaalta suunnittelet, miten huonosti aiot häntä jatkossa kohdella. Kenties sinulla menee hiukan sekaisin rakkaus ja menettämisen ja yksin jäämisen pelko.
Jos et ole ikinä kuullut kiintymyssuhteista ja niiden malleista, pääset alkuun esim. tästä artikkelista:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu… ]
Kiitos tästä. Selvästi tunnistit kiintymystyylit oikein. En vain keksi, miten tämä tieto voisi minua auttaa? Ap
No juuri siksi suosittelen sitä parisuhdeterapiaa. Kummankin pitäisi oppia toimimaan vähän toisin kuin mitä oma kiintymystyyli sanoo. Miehesi pitäisi ehdottomasti ottaa tunteesi paremmin huomioon ja lopettaa tuosta "elämän rakkaudesta" puhuminen, ja ihan ehdottomasti lopettaa erosta puhuminen riitojen yhteydessä. Sinun pitäisi ainakin hyväksyä, että et voi omalla toiminnallasi saada miestä muuttumaan, lopettaa manipulointi, yrittäminen ja tiettyjen tunteiden ja kokemusten vaatiminen mieheltä ja huolehtia omista tarpeistasi paremmin.
Mutta, niin kuin sanon, suosittelen kovasti, että hakeudutte terapiaan puhumaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Muuten on iso riski, että yrität pelastaa tämän suhteen ihan itse hartiavoimin ilman että mies laittaa tikkua ristiin. Jos mies ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää tai tarvetta muutokseen, voi hyvin olla, että paras ratkaisu on jossakin vaiheessa ero - ymmärrän erittäin hyvin, että sinulle on sietämättömän raskasta kokea, ettet ole omassa kodissasi täysin toivottu ja rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne olisi eri jos kyseessä olisi selvästi toisella kierroksella oleva pariskunta kuten esim. uusioperhe. Itse ainakaan en olisi lähtenyt perustamaan perhettä miehen kanssa jolle olen se kakkosvaihtoehto. Harmi kyllä ap:lle ei annettu tilaisuutta tehdä tätä samaa valintaa. Hän olisi todennäköisesti löytänyt miehen joka todella on rakastunut häneen
Me emme ole uusioperhe. Tuntuu todellakin epäreilulta. Jos olisi täysi varmuus että voin oikean rakkauden vielä löytää, lähtisin heti. Ap
Sen oikean rakkauden löytymisen estää kokonaan jos jäät tuohon suhteen irvikuvaan. Jos jätät sian , on edes mahdollisuus löytyä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole (tulevan ex-)mieheni suurin rakkaus. Ihmisistä kyllä, mutta viina on kuitenkin rakkaampi 🍷💔
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”
1. Korinttilaisille 13:4-7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut jätti elämäni suurin rakkaus ja nyt olen ollut yksin. Monessa asiassa olen vaatimaton mutta rakkaudessa en suostu tyytymään. Olen ehkä pitkäänkin yksin vaikkei se sovi minulle, olen vähän reppana ja monilla säälittää. Taas näin koko pitkän yön unia joissa sain halailla ja minua pidettiin hyvänä, muuta ei ole tarjolla meille jotka emme tyydy. Molemminpuolinen järjetön rakkaus on harvinaista. Inhoan myös laihaa kahvia. Oletko sinä Ap valmis olemaan yksin?
En todellakaan haluaisi olla yksin. Kaiken muun olen hyväksynyt mutta tätä en pysty hyväksymään. Tunnen itseni petetyksi, loukatuksi, idiootiksi. Kaikki nämä vuodet ovat olleet valetta. Olen tuhlannut elämäni. Ap
Jahas, nyt on vaarassa että tulet katkeraksi, lapsiakin teillä on. Jos haluat löytää joskus suuren rakkauden, olisi ehkä viisainta erota. Jos taas pystyt tyytymään tilanteeseen, silloin varmaan kannattaa jäädä ja hyväksyä asia, ei ainakaan tarvitse olla yksin. Se voi olla vaikein vaihtoehto, noilla toiveilla tuossa tilanteessa. Silti voit jonain päivänä huomata että se oli sen arvoista.
Mielestäni minulla on todellakin oikeus olla katkera tässä tilanteessa. Ehkä jään tähän, mutta en aio tehdä yhtään mitään suhteen eteen. Nyt loppui kaikki huomioiminen ja hellyys, seksi muuttui juuri välttäväksi (se oli ennen molempien mielestä upeaa), koska miksi miehellä olisi oikeus saada Kaikki, kun minä en saa mitään. Ap
Kannattaa erota suosiolla, se nopeuttaa prosessia, etkä hukkaa yhtään enempää aikaasi. Ei kannata vetkutelka sen todellisen onnen löytämiseksi. Ajattele nyt mikä ihana vapaus odottaa kun saat vielä lapsetkin viiko-viiko-systeemin viiko-viiko-systeemin systeemiin. Itsellesi jää kivasti omaa aikaa nauttia elämästä pitkästä aikaa. Eropaperit voi tulostaa netistä ja täyttää valmiiksi niin, että voi huomenna toimittaa.
Vierailija kirjoitti:
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”
1. Korinttilaisille 13:4-7
Haista huilu. Kenenkään ei tarvitse kestää ja kärsiä paskaa suhdetta. Se ei kärdimällä parannettava. Potkaisee äijän elämästäsi helvettiin ja uusia ihania asioita alkaa tulla elämääsi.
Vielä yhdenkin kerran kun luen "elämän suurin rakkaus" tukehdutan itseni tietokonehiireen.
Vierailija kirjoitti:
Vielä yhdenkin kerran kun luen "elämän suurin rakkaus" tukehdutan itseni tietokonehiireen.
Elämän suurin rakkaus!
Luulenpa että jos huomisaamuna kaikki, jonka vierellä ei olis elämänsä rakkaus, lähtisivät kävelemään, niin kovin montaa suhdetta ei jäisi.
Luulen että suurempi ihme on jos molemmat kokee toisen olevan elämänsä rakkaus.