Lue keskustelun säännöt.
En ole mieheni suurin rakkaus
05.01.2019 |
Olemme olleet yhdessä yli 10v. Naimisissa, lapsia. Olen aina tuntenut, ettei mieheni rakasta minua niinkuin pitäisi, jotenkin vihjannut riidellessä niin, ja kyllähän sen tuntee. Nyt lopulta myönsi että näin on.
Hän rakastaa minua, mutta on rakastanut jotakin enemmän kuin minua. Minulle tämän pitäisi olla ok, koska ei hän enää tätä toista rakasta. Ei ymmärrä, miksi tämä minua satuttaa. Ei ymmärrä, miksi olisin halunnut olla hänen elämänsä suurin rakkaus. (Jos en vielä ole, en kyllä sellaiseksi enää voi muuttua.)
Joo, jättäisin se sian, ellei se olisi minun elämän suurin rakkaus.
Kommentit (282)
Voisit listata nykyisen suhteesi plussat ja miinukset, samoin myöskin mahdollisen erotilanteen.
Sinulla on vaihtoehtoja:
1. Jäädä nykyiseen tilanteeseen ja panostaa siihen ajatuksesi mukaan puolittain. Todennäköisesti suhde menee henkisesti alaspäin ja lopputulema on mahdollinen ero ja katkeruus. Näin ulkopuolisesta aika huono vaihtoehto.
2. Edelleen teet töitä suhteen eteen. Menette parisuhdeterapiaan. Keskustelette mikä on suhteenne vahvuuksia ja sen jälkeen teet oman päätöksen kannattaako suhdetta jatkaa.
3. Eroat, jatkat elämääsi. Saat ehkä haluamasi rakkauden tai jäät yksin. Tässä vaihtoehdossa voi käydä miten vaan, mutta ainakin pystyt elämään oman päätöksesi mukaan. Jos hoidat eron fiksusti, voit saada ihan hyvän suhteen ex-mieheesi ja lasten yhteishuoltajuuden toimimaan.
Mielestäni todellinen rakkaus ei vaadi rakkauden kohteestaan mitään. Sinä joko rakastat sitä ihmistä sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Ketään ei voi vaatia rakastamaan tietyllä tapaa ja paras tapa saada rakkaus kuolemaan on turhat vaatimukset. Parisuhteessa ei muutenkaan voi koskaan omistaa toista, vaan molemmat osapuolet ovat siinä ihan omasta vapaasta tahdostaan. Jos tätä riskiä ei pysty kestämään, ei kannata olla parisuhteessa ollenkaan.
Ota asuaan hieman etäisyyttä, koska vaikutat pyörivän kokoajan vain yhden ajatuksen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti ne nuoruuden rakkaudet ovat tulisia, huumaavia ja sekoittavat pään. Siihen liittyy kokemattomuus elämästä, hormonimyllerrykset ja kaikki sellainen. Hyvin usein ne ekat rakkaussuhteet sisältää tulisia tunteita, jatkuvaa kiimaa ja mustasukkaisuutta ja riitoja, ruma ero ja jälkipuinnit.
Sitten ihminen kehittyy, alkaa näkeä muutakin sävyjä kuin mustan ja valkean, alkaa odottaa tiettyjä arvoja ja ominaisuuksia kumppanilta, sellaisia mitä ei esim exältä löytynyt tai ei halua missään nimessä samoja käytösmalleja.
Aikuinen rakkaus on syvä ja jatkuva, antaa tilaa, ymmärtää elämän monivivahteisuutta, ei hätiköi, ei poukkoile, ynmärtää arjen ja hyväksyy toisen sellaisena kuin on ja suhde on voimavara, ei voimasyöppö.
Sitten nämä kaksi kun koitetaan niputtaa samaan lokeroon, näitä rakkauden lajeja vertaillaan, mikä suurempi, mikä pienempi. Se on vähän sama kuin verrattaisiin arabialaista ja suomenhevosta.
Olen pahoillani puolestasi, itse en varmaan tuohon. Mielestäni parisuhteeseen ei pitäisi edes lähteä, jos se ei tunnu aiempaa paremmalta. Ihmisten taipumus tyytyä on kummallinen, miehesikin on tehnyt näin. Hän on kuitenkin sitoutunut sinuun ja yhteisiin tavoitteisiinne, joten jos pystyt elämään faktan kanssa niin elä. Riitojen aikana asian esiinottaminen on lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit miettiä, pyritkö hoitamaan suhteenne yhteisenä tehtävänä, lastenkasvatus ja arjen jako. Miehesi ajattelee ilmeisesti näin ja kyllähän hän jonkinlaista kiintymystä sinuun kokenee, pitää sinua turvallisena kun on valinnut sinut elämänkumppanikseen ja lastensa äidiksi. Voit tietenkin lähteä tavoittelemaan sitä molemmin puolisuutta muualta, mutta varmuutta ei ole ja sillä on hintansa.
Sitä juuri mietin. Tyydynkö olemaan lopun ikääni korvike jollekin paremmalle. Miksi enää yrittäisin olla hyvä vaimo? Meillä on esimerkiksi ollut upeaa seksiä - miksi enää olisi? Tavallinen saa riittää. Jos on seiskan vaimo, saa seiskan seksiä. Ap
jos oot seiskan vaimo oot aina antanut seiskan seksiä vaikka se susta upeelta tuntuisikin. Jos et anna parastas niin se on sitten jotain nelosen seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit miettiä, pyritkö hoitamaan suhteenne yhteisenä tehtävänä, lastenkasvatus ja arjen jako. Miehesi ajattelee ilmeisesti näin ja kyllähän hän jonkinlaista kiintymystä sinuun kokenee, pitää sinua turvallisena kun on valinnut sinut elämänkumppanikseen ja lastensa äidiksi. Voit tietenkin lähteä tavoittelemaan sitä molemmin puolisuutta muualta, mutta varmuutta ei ole ja sillä on hintansa.
Sitä juuri mietin. Tyydynkö olemaan lopun ikääni korvike jollekin paremmalle. Miksi enää yrittäisin olla hyvä vaimo? Meillä on esimerkiksi ollut upeaa seksiä - miksi enää olisi? Tavallinen saa riittää. Jos on seiskan vaimo, saa seiskan seksiä. Ap
jos oot seiskan vaimo oot aina antanut seiskan seksiä vaikka se susta upeelta tuntuisikin. Jos et anna parastas niin se on sitten jotain nelosen seksiä.
Tässä suhteessa ei kannata enää antaa yhtään mitään seksiä. Ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi kohtelee sinua arjessa? Konkreettisesti? Olet nyt juuttunut yhteen lauseeseen.
Ihan ok. Tosin tunnennaina ettei hän osoita rakkauttaan Minulle, en tunne itseäni rakastetuksi. Nyt selvisi syykin. Ap
Hän siis sanoo rakastavansa Minua, minkä uskonkin. Ei rakasta vain tarpeeksi.
Jatka vaan katkeraa kostoasi. Pian loppuu hyvin kohtelu ja rakkaus sammuu
Sitten sammuu. Eihän sitä oikeasti ole ollutkaan. En aio enää antaa itsestäni enempää kuin saan. Miksi antaisin? Ap
Ei siinä mitään. Sinä valitset miten haluat elää. Ja sinä valitset kiukun ja katkeruuden
No et se sinäkään kyllä kuulostaa yhtään ymmärtävän, mitä Ap tarkoittaa. Terveisin ei-Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla tavismiehillä on samankaltainen tilanne, että baarista on nainen ottanut entisessä elämässään panemaan jännempää ja kiihottavampaa. Sellaista se on.
Vali vali, ajatelkaa Afrikan nälkää näkeviä lapsia. Teidän asianne ovat oikeasti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kivaa ole miehellekään, joka on joskus menettänyt elämänsä suurimman rakkauden, jossa on ollut intohimoa ja sitten etsiny ihan hyvän naisen, johon ihastunutkin ja joka vaikuttanut järjellä ajatellen parhaalle vaihtoehdolle mitä tulee mieleen, mutta "jotain puuttuu", eli se intohimo ja rakkause verrattuna aiempaan. Tuon myöntäminrn itselleenkin voi olla vaikeaa ja tuntua pahalle kun järjellä ajatellen uusi suhde on jopa parempi käytännössä vaan ei tunteiden puolesta. Lisäksi parikin kertaan kun on saanut kunnolla selkään esi. kun ei ole saanut vielä kovempaa nuoruuden ihastusta parikymppisenä ja sittne kun on saanut uuden intohimoisen suhteen kuitenkin jossa on tullut jätetyksi niin aivot oppivat välttämään uutta intohimoista rakastumista koskapa näin ei tule sitten enää koskaan pahasti selkään naisten kanssa kun on "oppinut" että naisiin ei voi luottaa. Parillekin kaverille itseni lisäksi on käynyt näin, että pariin kertaan pahasti pettyessä on lopulta pystynyt "päättämään" että koskaan enää ei tule henkisesti sattumaan näin pahasti eikä mene intohimoisesti enää koskaan rakastumaan. Yksi kaveri jopa oppi olemaan täysin ilman mustasukkaisuutta kun edellisessä suhteessa joutui siitä pahasti kärsimään, nykyisessä suhteessa ei ole haitannut edes ryhmäseksi 2 miestä (joista toisena tämä kaverini) ja tämä nykyinen nainen eikä ryhmäseksi niin että nainen on ollut vieraan miehen ja toisen naisen kanssa kun kaveri oli lapsen kanssa mökillä ja naikkonen seuraavana aamuna kertoi jutusta humalapäissään laittaen oikein kuvan itsestään ja tästä vieraasta miehestä! Vähäistä kiusaantunista ja pienen pientä pelästymistä huomasin kaveriss että jos naikkonen siitä lähtee, mutta ei muuta. Todella typerää mennä sanomaan kuitenkin nykyiselle että on joskus rakastanut jotain toista enemmän, ihan sairasta kiusaamista! Itselleni elämäni rakkaus ei tätä sanonut mutta huomasin sen itse puheista ja asia vaivasi niin että pää meinasi hajota, oli kamalaa olla mustasukkainen jollekin tuntemattomalle exälle ja kiukustua jatkuvasti tästä, revin valokuvatkin joita löysin tästä exästä jne ja kyllä ahdisti. Siten hyvä että tuo suhde meni poikki vaikka se vasta kipeää tekikin, koska pääsin tuosta kauheasta mielipahasta jota tieto jatkuvasti alkoi aiheuttaa kun asian tajusin noin vuoden kohdalla. Mutta ei se herkkua ollut tajuta että nykyinen vaimo ja lapseni äiti ei olekaan se elämäni rakkaus kun asiaa rehellisesti pohdin ja asian itseelni rehellisesti myönsin. Kyllä sen äitinikin joskus huomasi että suhteesta puuttuu jossain määrin intohimo. En tiedä muita kuin vanhempani joilla on todella tasapuolinen rakkaussuhde siten että molemmat ovat toisilleen elämänsä rakkaudet selvästi. Asiaan vaikuttaa suuresti se että molemmat ovat toisilleen ne ensimmäiset vakavat suhteet. Se ensimmäinen vakava suhde parikymppisenä on aina se intohimoisin yleensä, näin se vain menee.
Nainenvm83 kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ne nuoruuden rakkaudet ovat tulisia, huumaavia ja sekoittavat pään. Siihen liittyy kokemattomuus elämästä, hormonimyllerrykset ja kaikki sellainen. Hyvin usein ne ekat rakkaussuhteet sisältää tulisia tunteita, jatkuvaa kiimaa ja mustasukkaisuutta ja riitoja, ruma ero ja jälkipuinnit.
Sitten ihminen kehittyy, alkaa näkeä muutakin sävyjä kuin mustan ja valkean, alkaa odottaa tiettyjä arvoja ja ominaisuuksia kumppanilta, sellaisia mitä ei esim exältä löytynyt tai ei halua missään nimessä samoja käytösmalleja.
Aikuinen rakkaus on syvä ja jatkuva, antaa tilaa, ymmärtää elämän monivivahteisuutta, ei hätiköi, ei poukkoile, ynmärtää arjen ja hyväksyy toisen sellaisena kuin on ja suhde on voimavara, ei voimasyöppö.
Sitten nämä kaksi kun koitetaan niputtaa samaan lokeroon, näitä rakkauden lajeja vertaillaan, mikä suurempi, mikä pienempi. Se on vähän sama kuin verrattaisiin arabialaista ja suomenhevosta.
Sama se on naisen panoissa. Se baarista raahattu eka kerta on aina ikimuistoisempi kuin oman rakkaan aviomiehen kanssa panot. Tuskin vaimo edes pystyisi kuvailemaan yhtään aviomiehen kanssa ollutta kertaa, mutta eka kerta se kyllä on kirkkaana mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei mua haittaisi, jos ei kerran haikaile sen suurimman rakkauden perään mitenkään.
Minun (en ole Ap) kokemukseni mukaan ne suuret rakkaudet ja ihan kivat menevät tyypeittäin, ei niinkään henkilöittäin. Eli jos minä olisin miehelleni se Ihan Kiva ja hänellä olisi joku suurempi rakkaus, mutta tämä Nti Suurempi Rakkaus kuolisi, en edelleenkään olisi miehelle se suuri rakkaus. Tiellä ei niinkään ole mikään palkintopalliasettelu, vaan se, että toisista ei koskaan edes voi tulla sitä suurinta rakkautta, koska mies etsii siihen paikalle tiettyä naistyyppiä. Miehen typeryyttä ja lyhytnäköisyyttä on se, että hän alkaa vannoa rakkautta naiselle, joka ei ole sitä Suuri Rakkaus -tyyppiä, vaan alkujaankin vain ihan kiva.
Vierailija kirjoitti:
Mikset eroaisi nyt itse, kun kerran olet tuota mieltä, ettei mikään voi koskaan muuttaa tilannetta? Että kaikki on nyt lopullisesti pilalla. Suunnittelemasi käyttäytyminen liitossa tulee johtamaan siihen, että ennemmin tai myöhemmin miehesi jättää sinut. Vai sekö on tarkoituksenakin?
Minä aloin lopulta tehdä kuten Ap, eli antaa miehelle takaisin saman verran kuin koin saavani häneltä. Lopetin kohtelemasta häntä kuin elämäni rakkautta, koska en ollut hänelle sitä eikä hänkään kohdellut minua niin. Vajaan vuoden kuluttua tuli miehen aloitteesta ero, joka oli suuri helpotus. Miehen kommentti oli se, että hänestä alkoi tuntua, etten välitä hänestä lainkaan. Kiva! Se oli tarkoituksenikin, koska siltä minusta oli tuntunut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla. Mutta näinkin voi elää onnellisesti. Kaikki ei ole niinkuin saduissa, aika iso ja tärkeä oppi tässä elämässä. Sehän on oikeastaan vain oma ylpeys, joka sanoo, että pitäisi olla se unelmien nainen. Ei tarvitse, riittävän hyvä kun on niin riittää =)
Tsemppiä, äläkä katkeroidu tuosta!
Mä olen yhdessä ihan kivan miehen kanssa, koska en halua enää suuria tunteita, koska en kestä niitä. Tässä suhteessa rakastan, ja teen kaikkeni että meillä olisi yhdessä hyvä. Tietysti voi tulla takavasemmalta joku mahtava ihastus, että sukat pyörii jaloissa enkä saa häntä mielestäni mitenkään, mutta se on rehellisesti sanottuna sitten sen ajan murhe. Tämän ajan, kun tällaista ihastusta ei ole, teen kaikkeni meidän eteen. Edelinen huumaava ihastus ja rakkaus ajoi minut melkein raiteiltani, ja surin tätä menetettyä miestä vielä pari vuotta sen jälkeen kun olin mieheni kanssa jo yhdessä. Enää en häntä ajattele jatkuvasti, vaan hän on haikea musito menneestä. Vaikka mieheni nyt kuolisi, ja tämä exihastus tekisi itseään tykö, en koskisi häneen pitkällä tikullakaan. Niin pajon hän minua loukkasi. Ei se ole rakkautta että loukkaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Nainenvm83 kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ne nuoruuden rakkaudet ovat tulisia, huumaavia ja sekoittavat pään. Siihen liittyy kokemattomuus elämästä, hormonimyllerrykset ja kaikki sellainen. Hyvin usein ne ekat rakkaussuhteet sisältää tulisia tunteita, jatkuvaa kiimaa ja mustasukkaisuutta ja riitoja, ruma ero ja jälkipuinnit.
Sitten ihminen kehittyy, alkaa näkeä muutakin sävyjä kuin mustan ja valkean, alkaa odottaa tiettyjä arvoja ja ominaisuuksia kumppanilta, sellaisia mitä ei esim exältä löytynyt tai ei halua missään nimessä samoja käytösmalleja.
Aikuinen rakkaus on syvä ja jatkuva, antaa tilaa, ymmärtää elämän monivivahteisuutta, ei hätiköi, ei poukkoile, ynmärtää arjen ja hyväksyy toisen sellaisena kuin on ja suhde on voimavara, ei voimasyöppö.
Sitten nämä kaksi kun koitetaan niputtaa samaan lokeroon, näitä rakkauden lajeja vertaillaan, mikä suurempi, mikä pienempi. Se on vähän sama kuin verrattaisiin arabialaista ja suomenhevosta.Sama se on naisen panoissa. Se baarista raahattu eka kerta on aina ikimuistoisempi kuin oman rakkaan aviomiehen kanssa panot. Tuskin vaimo edes pystyisi kuvailemaan yhtään aviomiehen kanssa ollutta kertaa, mutta eka kerta se kyllä on kirkkaana mielessä.
Ei pidä paikkaansa, kyllä minä olen kinkyimmät juttuni tehnyt ja kokeillut pitkässä suhteessa sen "suomenhevosen" kanssa, arabialaisen kanssa ollessa olin vielä niin nuori ja verrattain kokematon että oli hyvin kilttiä meininkiä, kiihkoa kyllä mutta enhän minä siihen aikaan edes saanut/osannut orgasmia saada. Eli kyllä suomenhevonen on parempi kyntöhommissakin.
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla. Mutta näinkin voi elää onnellisesti. Kaikki ei ole niinkuin saduissa, aika iso ja tärkeä oppi tässä elämässä. Sehän on oikeastaan vain oma ylpeys, joka sanoo, että pitäisi olla se unelmien nainen. Ei tarvitse, riittävän hyvä kun on niin riittää =)
Tsemppiä, äläkä katkeroidu tuosta!
Vielä lisään, että olen minäkin tätä asiaa itkenyt muinoin, on se elämäni isoin kipu. Mikä kertoo myös siitä, että olen muutoin törkeän onnellinen.
Mutta tietenkin se jos miehesi vihjailee on ikävää, siitä hänen tulee kasvaa pois nyt heti! Ei tarvitse rakastaa tunteen tasolla kybällä, mutta tekojen tasolla kyllä pitää. Jos on kerran naimisiinkin tullut menneeksi. Niin siten miehesikin pitää unohtaa sadut ja elää täysillä tätä hyvää elämää.
”Suurin rakkaus”, höpsistä. Ties mikä muinainen hullaantuminen, joka on miehen muistoissa idealisoitunut ”rakkaudeksi”. Yhteinen elämä tämän henkilön kanssa ei olisi välttämättä sujunut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mua haittaisi, jos ei kerran haikaile sen suurimman rakkauden perään mitenkään.
Sinulle olisi ok tietää, ettet koskaan ole miehesi mielestä se paras?
Tässä on juuri se ongelma. Naisille opetetaan jo lapsena, että he ovat jotain ainutlaatuisia ja heille on olemassa joku prinssi, joka tulee kotoa hakemaan ja prinssi voi rakastaa maailmassa vain juuri tätä naista
Olen eri mieltä. En uskonut aiemmin että sellaista suurta rakkautta on olemassa, ennen kuin sen koin. Sen jälkeen on hyvin vaikea tyytyä vähempään, mutta tässä ihmiset poikkeavat paljon toisistaan. Havaintojeni mukaan suurin osa tyytyy, koska se on pienempi paha jos toisessa vaakakupissa on yksin jääminen.
eiköhän tästä maailmasta löydy jokaiselle satamiljoonaa vaihtoehtoista ihmistä, jonka kanssa voisi ihan hyvin elää. Harva edes tietää, mitä rakkaus on. Ainakaan miehet eivät tiedä. Jos miehesi on sanonut rakastavasi sinua, se johtuu vaan siitä, että miehet tietävät, että naiselle kuuluu sanoa niin. Siten saa vähennettyä nalkutusta ja saa pesää. Siihen loppuu useimpien miesten tieto rakkaudesta.
En olekaan aiemmin nalkuttanut. Nyt taidankin aloittaa. Ap
siitä vaan, jos haluat kuulla valheita
Ei vaan uuden alun, jonkun paremman ja rakastavan kanssa. JSS