Anna-Maija on taas Iltasanomissa

Vierailija kirjoitti:

Isolla osalla tuonikäisistä on kaikennäköistä kremppaa, kipua ja häikkää. Ja he käy silti normitöissä!

Mietin ihan samaa. Äidilläni on 2-tyypin diabetes, astma ja liikkumista haittaava kuluma lonkassa (nyt jo leikattu). Ikää on saman verran kuin Anna-Maijalla, mutta silti hän käy töissä ja kykenee huolehtimaan itsestään. Ylipainoakaan ei ole, tosin lonkkavaiva on nuoruuden urheiluharrastuksen syytä. Tosin äidillä ei ole mitään maksamattomia velkoja, jotka olisi ulosotossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka tunnen empatiaa Anna-Maijaa kohtaan, koska pystyn samaistumaan häneen iän, koulutuksen, yksinhuoltajuuden ja pitkäaikaistyöttömyyden perusteella. Mutta en vaan kykene ymmärtämään sitä, miten on mahdollista, että köyhyysrajan alapuolella elävä voi olla ylipainoinen. Jos painoindeksi menee yli 25 niin kyllä silloin saa miettiä olisiko ruokamenot se menoerä, josta voisi helposti tinkiä. Itselläni ei ole varaa syödä itseäni ylipainoiseksi.

Mutä köyhempi olen ollut, sen lihavampi myös. Makkara, pasta, paahtoleipä, rasvainen sika-nautajauheliha ja peruna on halpoja ja lihottavia. Ja epäterveellistä, ei oikein jaksa liikkua tai harrastaa. Kun rahatilanne parempi, hoikistun, kun voin syödä runsaasti ravinteikasta ruokaa, hyviä proteiineja, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Jaksan liikkua, joka sekin tukee painonhallintaa.

Että älä viitsi. Köyhä lihoo, koska halpa ruoka on lihottavinta. Kärjistäen, mutta tämäkin puoli kannattaa ottaa huomioon.

Älä itse viitsi. Makkarapaketin, pastan ja leipäpussin hinnalla saa kyllä kanaa, riisiä, linssejä, tuoreita sesonkikasviksia ym terveellisempiä vaihtoehtoja. 

-Eri

Makkara, pasta ja vaalea leipä =2,40. Sillä rahalla kanaa, riisiä ja kauden kasviksia?

Ohjausta ja kuntoutusta a-m tarvitsisi, ei niinkään rahaa.

Jep, sillä ja karkkeihin, sipseihin ja eineksiin menevillä rahoilla saa kyllä kanaa, kauden kasviksia, riisiä, puuroa ja kalaakin. En tiedä mitä tämä henkilö syö, enkä ota siihen kantaa, vaan yleisesti väitän, että terveellinen ruoka on edullista, kun sen tekee itse.

Väitti ostavansa juureksia ja perunoita,niilläkö lihonut?

Ihme v itun ul inaa taas. Nyky-yhteiskunnassa lihavuus ei kerro hyvinvoinnista vaan pahoinvoinnista.

On moneen kertaan todettu, että vähällä rahalla ei saa yhtä laadukasta ruokaa ja että jopa asuinalue vaikuttaa kaupan valikoimiin. Kukaan ei täytä vatsaansa lantulla, ja henkisesti hyvinvoiva ihminen lienee myös neuvokkaampi keittiössä.

Kannattaa hankkia vähän lennokkaampia unelmia ja pyrkiä jatkossa kadehtimaan varakkaita, ei työttömän liisteriateriaa.

Ja taas revitään pääasiassa Jenkeistä sikäläisen yhteiskunnan ongelmia (ja sikäläisen lib/vas-aktivistien puheenaiheita) ja yritetään sitkeästi tällätä niitä sopimaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka eivät oikeasti sovi. Ei Helsingissä todellakaan ole missään näitä autosta riippuvaisia "ruoka-aavikoita" vaan julkisilla pääsee ja kuten joku jo totesikin, esim. Lidlejä tuolla hänenkin asuinalueellaan on ihan kävelymatkan päässä. Ja Suomessa terveellinen ruoka on todellakin edullista verrattuna epäterveellisen purtavaan ja täällä on jokaisella myös se kunnollinen keittiö jossa niitä voi kokkailla.

Näistä asioista on tehty runsaasti tutkimusta ihan meillä Suomessa. Tietoa löytyy, jos kiinnostaa!

Kerropa sitten, että missä Helsingissä mahtaakaan olla sellainen köyhien asuinalue minne ei julkisilla pääse ja missä ei ole kävelymatkan päässä kunnollista ruokakauppaa? Ainoat alueet pk-seudulla missä nämä saattavat olla ongelmia ovat noita varakkaamman kansanosan asujaimistoja, kuten esim. Suvisaaristo ja Karhusaari/Landbo, ja pääsee niillekin julkisilla.

Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä. Ehkä elämä joskus vielä opettaa.

Hah! Oikeasti vietin lähemmäs vuosikymmenen todella pienituloisena Helsingin seudulla terveysongelmien johdosta ja todellakin tiedän mistä puhun. Pienituloisena on täysin mahdollista syödä terveellisesti, suoraan sanottuna söin terveellisempää ravintoa silloin kuin nykyään, koska saatoin silloin laittaa pitkäkestoisia ruokia (esim. kuivatetuista pavuista ym, mihin nykyään ei aika ja energia riitä) enkä koskaan syönyt valmis- tai ravintolaruokaa. Söin myös paljon kasvispainotteisemmin kuin nykyään, toki kauden mukaisesti. Oman kuntoutumiseni kannalta kaikki tuo hidas, pieni puuhastelu esim. ruoan valmistamiseksi ainoastaan hyvästä, kuten myös rauhallinen liikunta esim. kävely sinne kilometrin päässä olevalle kaupalle.

Olen eri kuin tuo aikaisemmin kommento, mutta sulla ehkä oli noin. Et silti voi tietää, mikä toisen ihmisen kipu- ja sairaustilanne on ja mihin kaikkeen hän kykenee. Tässäkin keskustelussa tunnutaan vaan kiinnittävän huomiota siihen, että "kyllähän kaupasta saa sitä ja tätä ja tota". Voin kertoa, että itse hieman yli kolmikymppisenä, juuri krooniseen kipusairauteen sairastuneena, en pahimpana aikana tee sillä halvalla lantulla tai pavuilla yhtään mitään, koska kivut estävät jopa seisomisen suorassa eli ruoanlaitto pitkän kaavan mukaan on todella hankalaa puhumattakaan siitä, että hakisin ne lantut kaupasta. Itse en tosin valita, että saisin yhteiskunnalta jotain liian vähän, vaan olen kiitollinen siitä, että minua taloudellisesti tuetaan. Sanonpahan vaan, että ei tämä sairaan osa yhtään mukava ole ja elämä on jatkuvaa epävarmuutta, kun jatkuvaa toimeentuloa ei olree. Tekisin mitä vaan, että saisin työkykyni takaisin.

Minulla on kaksi kroonista sairautta. Meillä osaa lapsetkin käydä kaupassa, jos minä en pääse. Ja tolla naisella asuu teini kotona ja kaksi aikuista lastakin löytyy.

Kyllä minullakin käy mies kaupassa ja auttaa. Toki sitä toivoisi, että kaikki saavat läheisiltä tukea. Mutta silti mielestäni ei voi sanoa, että jos pystyy itse kokkaamaan kunnon pöperöt pitkän kaavan mukaan, toinenkin pystyy samaan. Jokaisen tilanne kun on erilainen. Etkä sinä voi tietää, millaisia aikuiset lapset esim. ovat. Ehkä heiltä on pyydettykin apua, mutta eivät auta. Helppo huudella sivusta, kun ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isolla osalla tuonikäisistä on kaikennäköistä kremppaa, kipua ja häikkää. Ja he käy silti normitöissä!

Mietin ihan samaa. Äidilläni on 2-tyypin diabetes, astma ja liikkumista haittaava kuluma lonkassa (nyt jo leikattu). Ikää on saman verran kuin Anna-Maijalla, mutta silti hän käy töissä ja kykenee huolehtimaan itsestään. Ylipainoakaan ei ole, tosin lonkkavaiva on nuoruuden urheiluharrastuksen syytä. Tosin äidillä ei ole mitään maksamattomia velkoja, jotka olisi ulosotossa.

Onneksihan se menee aina niin, että jos sun äiti käy töissä, kun sillä on diabetes, astma ja lonkkakuluma (mitkä eivät ole edes niitä työkykyä eniten rajoittavia sairauksia), niin kaikki maailman sairaat pystyy töihin. Hienoa päättelyä!

Ai jaa. Minulla on taas miljoona kertaa ollut vaikka mitä ongelmia.

Opiskeluaikana olisin kuulunut saada toimeentulotukea, mutta en saanut (työsyrjinnän takia vedettiin kaikki luvatut työvuorot veks), hammashuollosta leikattiin jne.

Kaupungin sossun aikana monesti laittomasti puuttui tukia, tuet oli tahalleen myöhässä monta viikkoa (jotta joutuisin asunnottomaksi), muuttokustannuksiin en koskaan saanut tukea. Poliittista vittuilua ja kateellista kiusaamista paljon.

Kelalla ovat yrittäneet leikata laittomasti tukea, vuotavat yksityisasioita julkisuuteen (kuten kaupunkikin) ja muille työnantajille. Sama syrjintä, sama vittuilu, sama kiusaaminen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka tunnen empatiaa Anna-Maijaa kohtaan, koska pystyn samaistumaan häneen iän, koulutuksen, yksinhuoltajuuden ja pitkäaikaistyöttömyyden perusteella. Mutta en vaan kykene ymmärtämään sitä, miten on mahdollista, että köyhyysrajan alapuolella elävä voi olla ylipainoinen. Jos painoindeksi menee yli 25 niin kyllä silloin saa miettiä olisiko ruokamenot se menoerä, josta voisi helposti tinkiä. Itselläni ei ole varaa syödä itseäni ylipainoiseksi.

Mutä köyhempi olen ollut, sen lihavampi myös. Makkara, pasta, paahtoleipä, rasvainen sika-nautajauheliha ja peruna on halpoja ja lihottavia. Ja epäterveellistä, ei oikein jaksa liikkua tai harrastaa. Kun rahatilanne parempi, hoikistun, kun voin syödä runsaasti ravinteikasta ruokaa, hyviä proteiineja, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Jaksan liikkua, joka sekin tukee painonhallintaa.

Että älä viitsi. Köyhä lihoo, koska halpa ruoka on lihottavinta. Kärjistäen, mutta tämäkin puoli kannattaa ottaa huomioon.

Älä itse viitsi. Makkarapaketin, pastan ja leipäpussin hinnalla saa kyllä kanaa, riisiä, linssejä, tuoreita sesonkikasviksia ym terveellisempiä vaihtoehtoja. 

-Eri

Makkara, pasta ja vaalea leipä =2,40. Sillä rahalla kanaa, riisiä ja kauden kasviksia?

Ohjausta ja kuntoutusta a-m tarvitsisi, ei niinkään rahaa.

Jep, sillä ja karkkeihin, sipseihin ja eineksiin menevillä rahoilla saa kyllä kanaa, kauden kasviksia, riisiä, puuroa ja kalaakin. En tiedä mitä tämä henkilö syö, enkä ota siihen kantaa, vaan yleisesti väitän, että terveellinen ruoka on edullista, kun sen tekee itse.

Väitti ostavansa juureksia ja perunoita,niilläkö lihonut?

Ihme v itun ul inaa taas. Nyky-yhteiskunnassa lihavuus ei kerro hyvinvoinnista vaan pahoinvoinnista.

On moneen kertaan todettu, että vähällä rahalla ei saa yhtä laadukasta ruokaa ja että jopa asuinalue vaikuttaa kaupan valikoimiin. Kukaan ei täytä vatsaansa lantulla, ja henkisesti hyvinvoiva ihminen lienee myös neuvokkaampi keittiössä.

Kannattaa hankkia vähän lennokkaampia unelmia ja pyrkiä jatkossa kadehtimaan varakkaita, ei työttömän liisteriateriaa.

Ja taas revitään pääasiassa Jenkeistä sikäläisen yhteiskunnan ongelmia (ja sikäläisen lib/vas-aktivistien puheenaiheita) ja yritetään sitkeästi tällätä niitä sopimaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka eivät oikeasti sovi. Ei Helsingissä todellakaan ole missään näitä autosta riippuvaisia "ruoka-aavikoita" vaan julkisilla pääsee ja kuten joku jo totesikin, esim. Lidlejä tuolla hänenkin asuinalueellaan on ihan kävelymatkan päässä. Ja Suomessa terveellinen ruoka on todellakin edullista verrattuna epäterveellisen purtavaan ja täällä on jokaisella myös se kunnollinen keittiö jossa niitä voi kokkailla.

Näistä asioista on tehty runsaasti tutkimusta ihan meillä Suomessa. Tietoa löytyy, jos kiinnostaa!

Kerropa sitten, että missä Helsingissä mahtaakaan olla sellainen köyhien asuinalue minne ei julkisilla pääse ja missä ei ole kävelymatkan päässä kunnollista ruokakauppaa? Ainoat alueet pk-seudulla missä nämä saattavat olla ongelmia ovat noita varakkaamman kansanosan asujaimistoja, kuten esim. Suvisaaristo ja Karhusaari/Landbo, ja pääsee niillekin julkisilla.

Kun et ymmärrä, niin et ymmärrä. Ehkä elämä joskus vielä opettaa.

Hah! Oikeasti vietin lähemmäs vuosikymmenen todella pienituloisena Helsingin seudulla terveysongelmien johdosta ja todellakin tiedän mistä puhun. Pienituloisena on täysin mahdollista syödä terveellisesti, suoraan sanottuna söin terveellisempää ravintoa silloin kuin nykyään, koska saatoin silloin laittaa pitkäkestoisia ruokia (esim. kuivatetuista pavuista ym, mihin nykyään ei aika ja energia riitä) enkä koskaan syönyt valmis- tai ravintolaruokaa. Söin myös paljon kasvispainotteisemmin kuin nykyään, toki kauden mukaisesti. Oman kuntoutumiseni kannalta kaikki tuo hidas, pieni puuhastelu esim. ruoan valmistamiseksi ainoastaan hyvästä, kuten myös rauhallinen liikunta esim. kävely sinne kilometrin päässä olevalle kaupalle.

Olen eri kuin tuo aikaisemmin kommento, mutta sulla ehkä oli noin. Et silti voi tietää, mikä toisen ihmisen kipu- ja sairaustilanne on ja mihin kaikkeen hän kykenee. Tässäkin keskustelussa tunnutaan vaan kiinnittävän huomiota siihen, että "kyllähän kaupasta saa sitä ja tätä ja tota". Voin kertoa, että itse hieman yli kolmikymppisenä, juuri krooniseen kipusairauteen sairastuneena, en pahimpana aikana tee sillä halvalla lantulla tai pavuilla yhtään mitään, koska kivut estävät jopa seisomisen suorassa eli ruoanlaitto pitkän kaavan mukaan on todella hankalaa puhumattakaan siitä, että hakisin ne lantut kaupasta. Itse en tosin valita, että saisin yhteiskunnalta jotain liian vähän, vaan olen kiitollinen siitä, että minua taloudellisesti tuetaan. Sanonpahan vaan, että ei tämä sairaan osa yhtään mukava ole ja elämä on jatkuvaa epävarmuutta, kun jatkuvaa toimeentuloa ei olree. Tekisin mitä vaan, että saisin työkykyni takaisin.

Minulla on kaksi kroonista sairautta. Meillä osaa lapsetkin käydä kaupassa, jos minä en pääse. Ja tolla naisella asuu teini kotona ja kaksi aikuista lastakin löytyy.

Kyllä minullakin käy mies kaupassa ja auttaa. Toki sitä toivoisi, että kaikki saavat läheisiltä tukea. Mutta silti mielestäni ei voi sanoa, että jos pystyy itse kokkaamaan kunnon pöperöt pitkän kaavan mukaan, toinenkin pystyy samaan. Jokaisen tilanne kun on erilainen. Etkä sinä voi tietää, millaisia aikuiset lapset esim. ovat. Ehkä heiltä on pyydettykin apua, mutta eivät auta. Helppo huudella sivusta, kun ei tiedä.

Kuka ne on kasvattanut?

Onpas ristiriitainen viestiketju ja aihe, tekisi mieli kommentoida vaikka mitä, mutta en tiedä mistä aloittaisin tai mitä kukin sisäistäisi viestistäni. Tämä keskustelu itsessään jo kuvaa hyvin sitä, kuinka me kaikki eletään omissa todellisuuksissamme eikä täyttä ymmärrystä varmaan voi koskaan syntyä kaikkien osapuolien välille. Kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi.

Ainoa asia, jota nyt kommentoin: jättäkää lapset rauhaan ja keskustelun (=julkisen riepottelun) ulkopuolelle. Raukkamaiset anonyymit nimimerkkien takaa tölvii 13v lasta, joka on viaton joutuessaan tähän myllytykseen. Ällöttävää, että täällä arvostellaan mm. lapsen painoa ja"saamattomuutta". Ei se ole 13v lapsen tehtävä purkaa perheen muuttolaatikota, jos äitikään ei pysty. Älytyöntä aikuisilta ihmisiltä jäädä jumittamaan mokomaan muuttolaatikkoasiaan. Ällöttää, että jotkut ihmiset eivät pysty käsittämään, että lapsi itsekin saattaa olla esim autistinen, lievästi kehitysvammainen tai muulla tavoin terveydellisesti rajoittunut. Huono-osaisuus on periytyvää eikä lapsi sitä pysty korjaamaan vaan "ryhdistäytymällä" ja tekemällä asiat vanhemman puolesta.

Ihmisillä on kova tarve hakea ja tarjota yksinkertaisia ratkaisuja. Ei elämä mene niin. Ei elämä ole mitään palapeliä, jota voi rakentaa puhtaalla logiikalla ja 100% ennustettavasti. Olisihan se kiva, että kaikkiin elämäntilanteisiin löytyisi täydellinen ratkaisu kuin suoraan oppikirjasta. Toki silloin minulla ja kollegoillani ei olisi töitä, kun kaikilla olisi elämänhallinta kunnossa ja sosiaaliset ongelmat loistaisi poissaolollaan.. Niin, minä olen ollut sosiaalityöntekijänä niin lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä kuin terveydenhuollossakin. Kaikenlaisia elämäntilanteita tullut vastaan eikä yhteenkään ole keksitty mitään pakettiratkaisua. Se, että ei pysty ymmärtämään tai ratkaisemaan jonkun toisen ihmisen ahdinkoa ja ongelmia ei vaadi sitä, että tätä ahdingossa olevaa ihmistä täytyy ruveta haukkumaan, mitätöimään tai nöyryyttämään. Tämä tuntuu olevan monelle defenssi, jolla sietää omaa ymmärtämättömyyttään ja rajallisuuttaan.

Äiti on vastuussa lapsen riepottelusta. Mitäs tuo sen julkisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali 13-vuotias kyllä laittaa itse aamupalansa ja osaa auttaa muutossa jne.

Jutussahan kerrotaan että lastensuojelukin on kuvioissa, mikä kielii ettei se vanhemmuuskaan ihan hallussa ole.

Lapsihan oli kevään kuvissa likaisen ja hoitamattoman näköinen. Tukka rasvainen jne.

Teineillä tukka ja iho tuppaa rasvoittumaan. Ainakin itsellä 13-vuotiaana. Ei vanhemmat ole vastuussa teinin suihkukäynneistä.

Vanhemmat ovat vastuussa lastensa hygieniasta juuri niin pitkään, että ovat saaneet lapsensa huolehtimaan siitä itsenäisesti. Ellei lapsi osaa sitä vielä 13-vuotiaana, häntä pitää ohjata ja opettaa niin kauan että osaa!

Vierailija kirjoitti:

Onpas ristiriitainen viestiketju ja aihe, tekisi mieli kommentoida vaikka mitä, mutta en tiedä mistä aloittaisin tai mitä kukin sisäistäisi viestistäni. Tämä keskustelu itsessään jo kuvaa hyvin sitä, kuinka me kaikki eletään omissa todellisuuksissamme eikä täyttä ymmärrystä varmaan voi koskaan syntyä kaikkien osapuolien välille. Kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi.

Ainoa asia, jota nyt kommentoin: jättäkää lapset rauhaan ja keskustelun (=julkisen riepottelun) ulkopuolelle. Raukkamaiset anonyymit nimimerkkien takaa tölvii 13v lasta, joka on viaton joutuessaan tähän myllytykseen. Ällöttävää, että täällä arvostellaan mm. lapsen painoa ja"saamattomuutta". Ei se ole 13v lapsen tehtävä purkaa perheen muuttolaatikota, jos äitikään ei pysty. Älytyöntä aikuisilta ihmisiltä jäädä jumittamaan mokomaan muuttolaatikkoasiaan. Ällöttää, että jotkut ihmiset eivät pysty käsittämään, että lapsi itsekin saattaa olla esim autistinen, lievästi kehitysvammainen tai muulla tavoin terveydellisesti rajoittunut. Huono-osaisuus on periytyvää eikä lapsi sitä pysty korjaamaan vaan "ryhdistäytymällä" ja tekemällä asiat vanhemman puolesta.

Ihmisillä on kova tarve hakea ja tarjota yksinkertaisia ratkaisuja. Ei elämä mene niin. Ei elämä ole mitään palapeliä, jota voi rakentaa puhtaalla logiikalla ja 100% ennustettavasti. Olisihan se kiva, että kaikkiin elämäntilanteisiin löytyisi täydellinen ratkaisu kuin suoraan oppikirjasta. Toki silloin minulla ja kollegoillani ei olisi töitä, kun kaikilla olisi elämänhallinta kunnossa ja sosiaaliset ongelmat loistaisi poissaolollaan.. Niin, minä olen ollut sosiaalityöntekijänä niin lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä kuin terveydenhuollossakin. Kaikenlaisia elämäntilanteita tullut vastaan eikä yhteenkään ole keksitty mitään pakettiratkaisua. Se, että ei pysty ymmärtämään tai ratkaisemaan jonkun toisen ihmisen ahdinkoa ja ongelmia ei vaadi sitä, että tätä ahdingossa olevaa ihmistä täytyy ruveta haukkumaan, mitätöimään tai nöyryyttämään. Tämä tuntuu olevan monelle defenssi, jolla sietää omaa ymmärtämättömyyttään ja rajallisuuttaan.

Juuri tällaisen väärän ymmärtämisen takia tällaiset anna-maijat riehuu täällä. Uskomaton asenne.

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte olla edes täysin terve 13-vuotias, että osaisi laittaa aamupalaa. Kyllä meillä erityiskoululainenkin osasi ja halusi jo ala-asteiässä. Onko lapsi kehitysvammainen? 10-vuotiaana olen tainnut ensimmäiset pullani leipoa ilman mitään apua, eikä se liene edes harvinaista, nuorempiakin leipureita tiedän. 

Ja soittoharrastus 200€/kk on tt-tuella erittäin kyseenalainen sijoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte olla edes täysin terve 13-vuotias, että osaisi laittaa aamupalaa. Kyllä meillä erityiskoululainenkin osasi ja halusi jo ala-asteiässä. Onko lapsi kehitysvammainen? 10-vuotiaana olen tainnut ensimmäiset pullani leipoa ilman mitään apua, eikä se liene edes harvinaista, nuorempiakin leipureita tiedän. 

Ja soittoharrastus 200€/kk on tt-tuella erittäin kyseenalainen sijoitus.

Varsinkaan kun ei se lapsi osannut soittaa. Mut hei, pitää ymmärtää, ettei sossun täti ala läksyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte olla edes täysin terve 13-vuotias, että osaisi laittaa aamupalaa. Kyllä meillä erityiskoululainenkin osasi ja halusi jo ala-asteiässä. Onko lapsi kehitysvammainen? 10-vuotiaana olen tainnut ensimmäiset pullani leipoa ilman mitään apua, eikä se liene edes harvinaista, nuorempiakin leipureita tiedän. 

No monet äidit itse haluavat hyysätä vaikka menisi naurettavuuksiin.Yksi sanoi tietokoneella istuvista teinikakaroistaan "Nyt minun pitää tehdä niille lisää voileipiä".

Vierailija kirjoitti:

Onpas ristiriitainen viestiketju ja aihe, tekisi mieli kommentoida vaikka mitä, mutta en tiedä mistä aloittaisin tai mitä kukin sisäistäisi viestistäni. Tämä keskustelu itsessään jo kuvaa hyvin sitä, kuinka me kaikki eletään omissa todellisuuksissamme eikä täyttä ymmärrystä varmaan voi koskaan syntyä kaikkien osapuolien välille. Kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi.

Ainoa asia, jota nyt kommentoin: jättäkää lapset rauhaan ja keskustelun (=julkisen riepottelun) ulkopuolelle. Raukkamaiset anonyymit nimimerkkien takaa tölvii 13v lasta, joka on viaton joutuessaan tähän myllytykseen. Ällöttävää, että täällä arvostellaan mm. lapsen painoa ja"saamattomuutta". Ei se ole 13v lapsen tehtävä purkaa perheen muuttolaatikota, jos äitikään ei pysty. Älytyöntä aikuisilta ihmisiltä jäädä jumittamaan mokomaan muuttolaatikkoasiaan. Ällöttää, että jotkut ihmiset eivät pysty käsittämään, että lapsi itsekin saattaa olla esim autistinen, lievästi kehitysvammainen tai muulla tavoin terveydellisesti rajoittunut. Huono-osaisuus on periytyvää eikä lapsi sitä pysty korjaamaan vaan "ryhdistäytymällä" ja tekemällä asiat vanhemman puolesta.

Ihmisillä on kova tarve hakea ja tarjota yksinkertaisia ratkaisuja. Ei elämä mene niin. Ei elämä ole mitään palapeliä, jota voi rakentaa puhtaalla logiikalla ja 100% ennustettavasti. Olisihan se kiva, että kaikkiin elämäntilanteisiin löytyisi täydellinen ratkaisu kuin suoraan oppikirjasta. Toki silloin minulla ja kollegoillani ei olisi töitä, kun kaikilla olisi elämänhallinta kunnossa ja sosiaaliset ongelmat loistaisi poissaolollaan.. Niin, minä olen ollut sosiaalityöntekijänä niin lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä kuin terveydenhuollossakin. Kaikenlaisia elämäntilanteita tullut vastaan eikä yhteenkään ole keksitty mitään pakettiratkaisua. Se, että ei pysty ymmärtämään tai ratkaisemaan jonkun toisen ihmisen ahdinkoa ja ongelmia ei vaadi sitä, että tätä ahdingossa olevaa ihmistä täytyy ruveta haukkumaan, mitätöimään tai nöyryyttämään. Tämä tuntuu olevan monelle defenssi, jolla sietää omaa ymmärtämättömyyttään ja rajallisuuttaan.

Höpön höpön höpön höpö. Tuollaisessa tilanteessa pitää olla jämäkkä. Tuo tuollainen vino meneminen jatkuu tasan niin kauan kuin löytyy ymmärtäjä ja rahoittaja. Aivan sairas asenne, jos todella olet työskennellyt lastensuojelussa. Tuo ”huono-osaisuus” periytyy tasan niin kauan kuin sen annetaan periytyä! Tuo lapsi tarvitsee jonkun joka pysäyttää ja puuttuu.

Miksei kukaan ole sanonut tuolle naiselle, että unohda nyt herran tähden se sello. Lapsi tarvitsee vanhemman, joka katsoo, että lapsi peseytyy, oppii taitoja ja saa ihmisen mallin. MIKSI tätä ongelmaa hoidetaan sillä, että maksetaan soitin ja soittotunnit, muttei opeteta laittamaan aamupalaa tai käymään pesulla tai ottamaan vastuuta (ne muuttolaatikot, kaupassakäynti)?

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ole sanonut tuolle naiselle, että unohda nyt herran tähden se sello. Lapsi tarvitsee vanhemman, joka katsoo, että lapsi peseytyy, oppii taitoja ja saa ihmisen mallin. MIKSI tätä ongelmaa hoidetaan sillä, että maksetaan soitin ja soittotunnit, muttei opeteta laittamaan aamupalaa tai käymään pesulla tai ottamaan vastuuta (ne muuttolaatikot, kaupassakäynti)?

"Nämä sun valinnat on valtavan kalliita" sanoi Susanna niiden keskinäisessä keskustelussa.

Mä keväällä luin Susannan ja AM:n keskustelusta jostain tyyliin Ilta-Sanomista ja nopean lukaisun pohjalta ajattelin, että voi köyhää mamma-raukkaa ja onpa ilkeä Susanna. Nyt olen katsonut ja lukenut enemmän aiheesta, samoin mm. tänne linkatun Päivän Byrokraatti-blogin kirjoituksen Anna-Maijasta ja nyt kelkkani on kääntynyt täydet 180 astetta.

Esim. tuo lapsen soittoharrastus. Itse tulen peruskeskiluokkaisesta korkeakoulutetusta perheestä ja minun vanhemmillani oli sen verran rahan arvoa, että tuskin olisi annettu harrastaa noin kallista harrastusta eli 200e/kk. Tai ehkä sitten, jos olisi ollut ihan huipputasoa, mutta muuten olisi etsitty halvempi harrastus. Koska niitäkin todella muuten on! Etenkin Helsingissä kaupunki ja muut toimijat järjestävät ihan uskomattoman laajan valikoiman ilmaisia tai puoli-ilmaisia harrastuksia lapsille ja nuorille.

Lisäksi olen järkyttynyt YLE:n asenteellisuudesta. AM tuodaan televisioon esittämään keskivertoköyhää työtöntä, mutta onkin konkurssissa ulosottoon mennyt, vasemmistotaustainen ay-aktiivi, palkkatyötä vieroksuja. Olen nähnyt kuvakaappaukset siitä kun AM Facessa kirjoittaa tekevänsä paljon vapaaehtoistyötä ja haluaa tehdä enemmänkin, mutta kun pitäisi mennä ihan etsimään palkkatyötä niin silloin onkin niin sairas ettei pysty. Hämmentää myös, miksi media niin sinisilmäisesti kirjoittaa AM:n sairauksista.

Kävin muuten AM:n innoittamana lukemassa Terveyskirjastosta fibromyalgian hoito-ohjeet ja suositukset. Oli minulle uutta tietoa mm. se, että fibroon ei auta kipu-tulehduslääkkeet, ei myöskään lihasrelaksantit. Masennuslääkkeistä on usein apua. Parasta hoitoa ja ennaltaehkäisyä Terveyskirjaston mukaan liikunta, painon pudotus ja riittävä nukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Mä keväällä luin Susannan ja AM:n keskustelusta jostain tyyliin Ilta-Sanomista ja nopean lukaisun pohjalta ajattelin, että voi köyhää mamma-raukkaa ja onpa ilkeä Susanna. Nyt olen katsonut ja lukenut enemmän aiheesta, samoin mm. tänne linkatun Päivän Byrokraatti-blogin kirjoituksen Anna-Maijasta ja nyt kelkkani on kääntynyt täydet 180 astetta.

Esim. tuo lapsen soittoharrastus. Itse tulen peruskeskiluokkaisesta korkeakoulutetusta perheestä ja minun vanhemmillani oli sen verran rahan arvoa, että tuskin olisi annettu harrastaa noin kallista harrastusta eli 200e/kk. Tai ehkä sitten, jos olisi ollut ihan huipputasoa, mutta muuten olisi etsitty halvempi harrastus. Koska niitäkin todella muuten on! Etenkin Helsingissä kaupunki ja muut toimijat järjestävät ihan uskomattoman laajan valikoiman ilmaisia tai puoli-ilmaisia harrastuksia lapsille ja nuorille.

Lisäksi olen järkyttynyt YLE:n asenteellisuudesta. AM tuodaan televisioon esittämään keskivertoköyhää työtöntä, mutta onkin konkurssissa ulosottoon mennyt, vasemmistotaustainen ay-aktiivi, palkkatyötä vieroksuja. Olen nähnyt kuvakaappaukset siitä kun AM Facessa kirjoittaa tekevänsä paljon vapaaehtoistyötä ja haluaa tehdä enemmänkin, mutta kun pitäisi mennä ihan etsimään palkkatyötä niin silloin onkin niin sairas ettei pysty. Hämmentää myös, miksi media niin sinisilmäisesti kirjoittaa AM:n sairauksista.

Kävin muuten AM:n innoittamana lukemassa Terveyskirjastosta fibromyalgian hoito-ohjeet ja suositukset. Oli minulle uutta tietoa mm. se, että fibroon ei auta kipu-tulehduslääkkeet, ei myöskään lihasrelaksantit. Masennuslääkkeistä on usein apua. Parasta hoitoa ja ennaltaehkäisyä Terveyskirjaston mukaan liikunta, painon pudotus ja riittävä nukkuminen.

Ai ay-aktiivi,sellaiset heittäytyvät vielä avuttomammaksi kuin olisi tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tästä naisesta saa sen kuvan että mikään ei kelpaa mikä ei mene hänen mielen mukaan. Ilmaiseksi jaettava ruokakin on liian mausteista...

Kyse ei ollut mistään makuasioista vaan allergioista. Ymmärrätkö, että monet allergiat ei ole pelkästään kiusallisia vaan ne on pahimmillaan jopa hengenvaarallisia?

Kala, pähkinä ja kiivi ovat hengenvaarallisia allergioita. Joku pippuri ei ole vaikka kutittaakin kurkkua. Tomaatti kutittaa kurkkua ja huulia, ulkomaiset nimittäin.

Mutta niihin ei kuole.

Marinaadit voi pestä pois jos haluaa.

Olen muuten samaa mieltä siinä, että noin lihava ihminen ei näe nälkää ja jonkunlaisesta elämänhallintaongelmasta on kyse.

Jättäkää kuitenkin Anna-Maijan lapsi haukkumisen ulkopuolelle. Lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa valinnoista eikä lapsen ulkonäön haukkuminen ole aikuisen ihmisen toimintaa.

Eikö tämä Anna ole erittäin aktiivinen vasemmistopoliitikko?

Mihinhän tämä AM olisi sitten tyytyväinen. Jos rumasti sanotaan, niin hänhän on yhteiskunnalle pelkkä taakka. Saa silti asustella ihan kivasti ja puuhastella vaikka mitä... Elintaso suunnilleen sama kuin matalapalkkatyötä tekevällä, mutta siinä missä joku siivoojaa herää aamulla kello 06 ja tekee raskasta työtä olemattomalla palkalla, niin AM kääntää kylkeään ja kirjoittelee myöhemmin päivän tarinoita nettiin. Tuskin tajuaa edes hävetä itseään.