Pienen asian tekeminen toisen puolesta. Oikein vai väärin?
Mieheni, lapseni ja minä lähdimme ulos. Minulla oli kantorepussa lapsemme ja halusin tietää paljonko kello on, jotta näkisin kauanko olemme viettäneet aikaa ulkona. Kantorepun vyö osui juuri muutenkin tiukan vetoketjun kohdalle ja pyysin miestäni katsomaan kelloa. Hän vastasi jotakuinkin ”en nyt, ei mua kiinnosta paljonko kello on, mikset ite kato”. Mielestäni noin pienen asian tekeminen toisen takia on yksinkertaista eikä mitenkään vaikeaa. Mieheni on taas sitä mieltä, että hänen ei tarvitse tai kuulu ottaa puhelinta taskustansa kesken lenkin vain siksi että minä haluan tietää kellonajan. Vastatkaa arvon raati, kumpi on oikeassa? :D
Kommentit (27)
Mielestäni koko parisuhteen idea perustuu vastavuoroisuudelle ja sille, että välillä toista ilahduttaakseen tekee asioita, joilla ei ole itselle merkitystä. Etenkin tässä tapauksessa on kysymys asiasta, joka ei vaadi mieheltä laajassa mittakaavassa ajatellen yhtään mitään. Pidän miehen käytöstä moukkamaisena tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä oli vain jaksaminen, niin outoa.
Jos kellonkatsominen olisi aiheuttanut paljon vaivaa (pitäisi ottaa hanska pois, sormet jäätyy, kaivaa kello viiden vaatteen alta....) niin ei outoa.
Sanoi, ettei jaksa ottaa hanskaa pois koska häntä ei kiinnosta paljonko kello on. Eli siis toisinsanoen hänen mielestään pyyntöni katsoa kelloa oli kohtuuton koska hän ei halunnut itse tietää kellonaikaa, joten minun olisi itse pitänyt se katsoa (niinkuin katsoinkin) :D suuret on ongelmat juu, mutta saatiin tästä oikeasti aika iso mylly aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni koko parisuhteen idea perustuu vastavuoroisuudelle ja sille, että välillä toista ilahduttaakseen tekee asioita, joilla ei ole itselle merkitystä. Etenkin tässä tapauksessa on kysymys asiasta, joka ei vaadi mieheltä laajassa mittakaavassa ajatellen yhtään mitään. Pidän miehen käytöstä moukkamaisena tuossa tilanteessa.
Mies on todella usein juuri sitä mieltä että toisen takia ei tarvitse ns. Yksinkertaisia ja merkityksettömiä asioita tehdä, koska voi itsekin ilman että tarvitsee pyytää toiselta. Hänen vanhempansa ovat kyllä samanlaisia että varmaan kotoa opittua. Meillä perheessä taas autettu juuri pienissäkin asioissa, koska joskus ne saattaa olla merkityksellisiä toiselle. Mites muilla? -ap
Kukaan ei ole oikeassa tai väärässä. Hyviin tapoihin kuuluu vastata, kun kysytään ja auttaa pyydettäessä. Eli sen puolesta ei olisi ollut mieheltä iso juttu katsoa kellonaika sinulle. Ja esittitkö asian niin, että mies tiesi, että sinun kännykkä on vaikeasti saatavilla eli tiesikö hän, että puhelimen poimiminen omasta taskustasi on sinulle isompi vaiva, kuin sama asia miehelle?
Toisaalta ei se ole ihan mahdottoman hauska juttu miehellesikään ottaa kylmässä hanskaa pois kädestä ja onkia kännykkää taskusta ja katsoa kelloa, ihan vaan sen vuoksi että sinua kiinnostaa (varsinkin, kun pystyt varmasti arvioimaan kellon ajan vartin tarkkuudella, jos katsot kelloa lähtiessä ja vähän mietit missä olette liikkuneet eli paljonko siirtymä mihinkin on kestänyt). Ja voithan seuraavalla kerralla laittaa kännykän helpommin saataville tai jopa ihan rannekellon ranteeseen, jos ajan kulu on sinulle tärkeä asia.
Miksi et sanonut ettet näe itse kelloa kun se on kantorepun vyön alla? Miehille pitää sanoa suoraan, ei ne osaa lukea merkkejä.
Miehesi halusi haastaa riitaa. Mites suhteenne muuten voi?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole oikeassa tai väärässä. Hyviin tapoihin kuuluu vastata, kun kysytään ja auttaa pyydettäessä. Eli sen puolesta ei olisi ollut mieheltä iso juttu katsoa kellonaika sinulle. Ja esittitkö asian niin, että mies tiesi, että sinun kännykkä on vaikeasti saatavilla eli tiesikö hän, että puhelimen poimiminen omasta taskustasi on sinulle isompi vaiva, kuin sama asia miehelle?
Toisaalta ei se ole ihan mahdottoman hauska juttu miehellesikään ottaa kylmässä hanskaa pois kädestä ja onkia kännykkää taskusta ja katsoa kelloa, ihan vaan sen vuoksi että sinua kiinnostaa (varsinkin, kun pystyt varmasti arvioimaan kellon ajan vartin tarkkuudella, jos katsot kelloa lähtiessä ja vähän mietit missä olette liikkuneet eli paljonko siirtymä mihinkin on kestänyt). Ja voithan seuraavalla kerralla laittaa kännykän helpommin saataville tai jopa ihan rannekellon ranteeseen, jos ajan kulu on sinulle tärkeä asia.
En ollut katsonut kelloa lähtiessä, siksi halusinkin tietää että voisin arvioida aikaa, oltiin siis juuri lähdetty vasta kotoa. Sanoin miehelle että minun on todella vaikea ottaa puhelin taskustani ja hän kieltäytyi siis katsomasta sitä useaan kertaan. Ja ovesta ulos mentyä keskusteltiin ettei kyllä kovin kylmä ole, joten ei varmasti ois näpitkään jäätyneet. Nyt on kauhea riita päällä koska en ymmärrä miksei voi noin pientä asiaa toisen takia tehdä, vaan täytyy jankuttaa kielteistä vastausta :D ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sanonut ettet näe itse kelloa kun se on kantorepun vyön alla? Miehille pitää sanoa suoraan, ei ne osaa lukea merkkejä.
Sanoin, mutta ei suostunut katsomaan koska sillä ei hänelle itselleen ollut merkitystä. Pidin käytöstä itsekkäänä ja käskin pyytämään anteeksi, ei suostunut siihenkään. Loppu lenkki käveltiin erikseen ja mies lähti edeltä kotiin.
Jotkut on ihan skitsoja siitä ettei heitä vaan mitenkään käytetä hyväksi. Voi liittyä kasvatukseenkin, kun on opetettu tiukasti pärjäämään omillaan ja on ollut paheksuttua pyytää apua. Ei ole opittu pyytämään apua muttei myöskään antamaan. Tosi vaikeaa sellaisen ymmärtää jota on kasvatettu toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni koko parisuhteen idea perustuu vastavuoroisuudelle ja sille, että välillä toista ilahduttaakseen tekee asioita, joilla ei ole itselle merkitystä. Etenkin tässä tapauksessa on kysymys asiasta, joka ei vaadi mieheltä laajassa mittakaavassa ajatellen yhtään mitään. Pidän miehen käytöstä moukkamaisena tuossa tilanteessa.
Mies on todella usein juuri sitä mieltä että toisen takia ei tarvitse ns. Yksinkertaisia ja merkityksettömiä asioita tehdä, koska voi itsekin ilman että tarvitsee pyytää toiselta. Hänen vanhempansa ovat kyllä samanlaisia että varmaan kotoa opittua. Meillä perheessä taas autettu juuri pienissäkin asioissa, koska joskus ne saattaa olla merkityksellisiä toiselle. Mites muilla? -ap
Kyse voi olla ihan kulttuurierosta. Minullaon kaveri, joka voi pyytää viemään hänet lentokentälle neljältä yöllä. Koska heidän perheessään autetaan noin. Kiitos ei - autan hädässä, mutta nyt ei ole kyse hädästä vaan pihiydestä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pyydän mitään. No, kelloa voin pyytää katsomaan, mutta periaatteessa en halua kuormittaa ketään pyynnöilläni.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on ihan skitsoja siitä ettei heitä vaan mitenkään käytetä hyväksi. Voi liittyä kasvatukseenkin, kun on opetettu tiukasti pärjäämään omillaan ja on ollut paheksuttua pyytää apua. Ei ole opittu pyytämään apua muttei myöskään antamaan. Tosi vaikeaa sellaisen ymmärtää jota on kasvatettu toisin.
Tästä meillä onkin ollut riitaa, koska loukkaannun oikeasti aika syvästi siitä että mies kuvittelee että hyväksikäytän häntä juuri em asioilla :/ ja sitten itselle tuollaiset on ihan päivänselviä juttuja. Puhuminen asiasta ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ei se ole ihan mahdottoman hauska juttu miehellesikään ottaa kylmässä hanskaa pois kädestä ja onkia kännykkää taskusta ja katsoa kelloa, ihan vaan sen vuoksi että sinua kiinnostaa (varsinkin, kun pystyt varmasti arvioimaan kellon ajan vartin tarkkuudella, jos katsot kelloa lähtiessä ja vähän mietit missä olette liikkuneet eli paljonko siirtymä mihinkin on kestänyt). Ja voithan seuraavalla kerralla laittaa kännykän helpommin saataville tai jopa ihan rannekellon ranteeseen, jos ajan kulu on sinulle tärkeä asia.
Ei minun ainakaan tarvitse ottaa hanskaa pois kädestä voidakseni katsoa, paljonko kännykän kello on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sanonut ettet näe itse kelloa kun se on kantorepun vyön alla? Miehille pitää sanoa suoraan, ei ne osaa lukea merkkejä.
Sanoin, mutta ei suostunut katsomaan koska sillä ei hänelle itselleen ollut merkitystä. Pidin käytöstä itsekkäänä ja käskin pyytämään anteeksi, ei suostunut siihenkään. Loppu lenkki käveltiin erikseen ja mies lähti edeltä kotiin.
Ihanko oikeesti... käskit pyytämään anteeksi?
Käskit pyytämään anteeksi? Olisit mieluummin kysynyt miksi hän ei halua auttaa sinua.
Ei oikein yhden tilanteen perusteella voi sanoa mitään. Oma puolisoni on sellainen, joka pyytää kokoajan tekemään jotain sellaista, joka vaatii meiltä molemmilta saman vaivan. Voisin vastata hänelle noin joskus. Ehkä puolisosi ei tajunnut, että sulle se kellon katsominen on hankalampaa kuin hänelle?
Auttaako hän isoissa asioissa? Hoitaa lasta ja tekee kotitöitä? Ajatteleeko hän jotenkin niin, että pieniin asioihin avun pyytäminen on heikkoutta ja ärsyttävää vaivaamista?
Vierailija kirjoitti:
Käskit pyytämään anteeksi? Olisit mieluummin kysynyt miksi hän ei halua auttaa sinua.
No joo se oli ehkä vähän liikaa, mutta kun tällaisia tilanteita on ollut ennenkin 100 niin loukkaannuin. Varsinkin kun itse otin lapsen kantoreppuun kun mies valitti lonkkakipua aamusta, ja sitten hän ei voi minun takia katsoa kelloa niin :D...
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hän isoissa asioissa? Hoitaa lasta ja tekee kotitöitä? Ajatteleeko hän jotenkin niin, että pieniin asioihin avun pyytäminen on heikkoutta ja ärsyttävää vaivaamista?
Auttaa ja on lapsen kanssa tosi paljon. Pienissä ”voi itsekin tehdä” asioissa ei kovin mielellään. Joskus saattaa kieltäytyä kaatamasta esim mun kuppiin kahvia vaikka ottais itse juuri pannun käteen jne. On sit itselläkin mennyt mielenkiinto auttaa häntä pienissä asioissa, joka sotii kyllä omia periaatteita vastaan kun olen oppinut auttamaan merkityksettömissäkin jutuissa. Ap
Kyllä meillä autetaan pikkujutuissa, mutta ei saa pomputtaa. Esim. Jos ripustan Pyykkiä en juoksuta miestä sinne apuun tms. Kaikkea Ri tehdä käsikädessä
Jos kyseessä oli vain jaksaminen, niin outoa.
Jos kellonkatsominen olisi aiheuttanut paljon vaivaa (pitäisi ottaa hanska pois, sormet jäätyy, kaivaa kello viiden vaatteen alta....) niin ei outoa.