Miksi unessa ei koskaan onnistu soittamaan puhelimella?

Joskus neuvottiin käyttämään "näenkö unta?" -testinä sitä, että tarkkailee digitaalikellon kulkua tai napsauttaa katkaisijasta valot päälle, koska aivomme ovat kuulemma vielä luolamiesasteella. Eli unessa valon ei siis pitäisi syttyä katkaisijasta ja digitaalikellon pitäisi kulkea miten sattuu, koska luolamiehillä ei ollut sähkövaloa eikä digitaalikelloa. :D Joskus ajattelin tuon puhelimen käytön ongelman liittyvän samaan juttuun, mutta jo nuo esimerkit kuulostavat niin huuhaalta selityksineen, että tiedäpä häntä...

Mutta tuttu ongelma. Soittaa pitäisi tai tekstiviesti saada aikaiseksi, kiire ja hätä on, mutta ruudulle tulee ihan jotakin siansaksaa, vaikka kuinka kaikin voimin keskittyy painamaan oikeita näppäimiä.

Näin unen että työpaikan saannin edellytyksenä on mennä uimaan hyiseen myrskyävään veteen jyrkältä rannalta. Pohdin unessa, että mun on tuonne mentävä. Yhtäkkiä päätin että tuonne en muuten mene enkä mennyt. Heräsin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä ole lentänyt unessa. En myöskään ole omannut mitään supertaitoja :( Noita typeriä soittounia vaan.

Olen lentänyt unessa ja myös uinut kirkkaissa ja kauniissa maisemissa. Helppoa on ollut. Mutta vain unessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta aina pitäisi soittaa 112, kun on joku hätätilanne. Aina siihen ruutuun tulee vaikka 113 tai jotain muuta. Ja tosi monta kertaa pitä yrittää. Ikinä en ole onnistunut, ennen kuin uni loppuu.

Ne on tosi ahdistavia unia.

Mulla on just sama uni, avun hälyttäminen ei onnistu millään! Näin yhteen aikaan tätä niin usein, että opin unessa tunnistamaan että "jaahas, puhelimen käyttö ei onnistu, tän täytyy olla unta". Sitten se tilanne aina ratkesi kun unessa tiesin että on unta, eikä oikeaa hätää ole :DD

Minulla on loppunut soittamis painajainen älypuhelimen oston jälkeen. Se meni vanhaksi, koska ei edes painajaisunessa pystyisi enää nauramatta soittaa puhelinkioskista.

Olin jostain syystä poliisiasemalla. Olin aiemmin tavannut jonkun miehen, joka oli äkkiä ihan lääpällään minuun (hehe, justjoo...), halaili ja pussaili ja oli han rakastu ut vaikka vasta tapasimme. No, olin siellä kyttiksellä muina naisna ja kohta tulee poliisi huudellen: onko täällä henkilö NN. Kysytään puhelimessa. No, olinhan minä, mutta kun menimme huoneeseen, jonka puhelimesta soitettiin, yhteys oli katkennut. Poliisi jätti asian sikseen, mutta minäpä kuulin mitä siellä puhelimen toisessa päässä tapahtui(!): tapaamani mies vollotti isoon ääneen, kun oli kadottanut minut.

Ajattelin soittaa hänelle itse, olihan minulla numeronsa. Arvatkaas tuliko siitä mitään? 😂

Kun turhauduin (eikä vollotuksesta tullut loppua), keksin mennä kysymään poliisin tiskiltä, josko he soittaisivat takaisin tuohon numeroon. Miehen nimi oli muuten Kevin, muistin senkin. Toki soittavat, mutta arvatkaapa loppuiko uni siihen...

Ai, tämä "ongelma" on muillakin 😂

itse näen todella usein selkounia eli unessa jossain vaiheessa hoksaan, että nyt tämä on unta ja pystyn sen jälkeen melko hyvin kontrolloimaan tapahtumia.

MUTTA on asioita, joita ei kannata ikinä yrittää. Yksi on tää puhelimella soittaminen, mikä ei tasan onnistu. Ei myöskään puhelimen käyttö muuhun....

Yleensä puhelin onkin kyllä hukassa (toinen asia, mitä mun pitää unessa välttää kuin ruttoa: kadonneiden tavaroiden etsiminen).

Sekin on erikoista, että jos uni on ahdistava tai huono, niin unessa hoksaa, että tämä onkin unta.

Tosin elämä on paljon kauheampaa kuin yksikään uni.

Sekin on erikoista, että ajelen polkupyörällä pitkiä matkoja, enkä ollenkaan tajua siinä olevan mitään erikoista. Pyörä kulkee kuin lennossa.

Pyöräilen unessa myös paksun lumen peittämää tietä ja matka on pitkä. Mutta se ei huoleta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla lentounet loppuivat kolmekymppisenä. Kuulemma niin käy.

Mulla loppui jo lapsena. Asia harmitti kauheasti, muistan unen missä yritin lentää vimmatusti käsiä räpytellen, mutta en vain enää noussut ilmaan ja ajattelin että en enää usko siihen, niin siksi en pääse ilmaan.

Olen lukenut jostain selityksen tuohon unessa soittamisen epäonnistumiseen että ihmisen eivot eivät ole vielä sopeutuneet kännyköihin eikä soittaminen siksi onnistu unessa .  Minun aivot ei ole sopeutuneet edes sähkövaloon kun yritän ja yritän unessa sytyttää valoja muttei ikinä syty.  Samoin ovien lukitseminen ei onnistu.  

No höh. Kaikkea muuta unessa pystyy tekemään, paitsi päätymään yhdyntään. Harvoin on naisena seksiunia, mutta sen kerran... Ei ikinä loppuun asti :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla lentounet loppuivat kolmekymppisenä. Kuulemma niin käy.

Näin on muuten käynyt mullekin! Ennen näin niitä tosi paljon. En enää.

N44

Vierailija kirjoitti:

Sekin on erikoista, että jos uni on ahdistava tai huono, niin unessa hoksaa, että tämä onkin unta.

Tosin elämä on paljon kauheampaa kuin yksikään uni.

Sekin on erikoista, että ajelen polkupyörällä pitkiä matkoja, enkä ollenkaan tajua siinä olevan mitään erikoista. Pyörä kulkee kuin lennossa.

Pyöräilen unessa myös paksun lumen peittämää tietä ja matka on pitkä. Mutta se ei huoleta ollenkaan.

Voi kun hoksaisikin, mutta mulla on just päinvastoin: saatan ajatella, että tämä EI ole unta vaan tapahtuu oikeasti.

Kiitos ap, luulin tämän olevan oma henkilökohtainen ongelmani. En saa yhteyttä hätäkeskukseen enkä omaan mieheeni puhelimella vaikka olisi hengenhätä unessa. Kyseessä siis globaali vika. Ehkä muistan tämän seuraavassa painajaisessani.

Vierailija kirjoitti:

Joskus neuvottiin käyttämään "näenkö unta?" -testinä sitä, että tarkkailee digitaalikellon kulkua tai napsauttaa katkaisijasta valot päälle, koska aivomme ovat kuulemma vielä luolamiesasteella. Eli unessa valon ei siis pitäisi syttyä katkaisijasta ja digitaalikellon pitäisi kulkea miten sattuu, koska luolamiehillä ei ollut sähkövaloa eikä digitaalikelloa. :D Joskus ajattelin tuon puhelimen käytön ongelman liittyvän samaan juttuun, mutta jo nuo esimerkit kuulostavat niin huuhaalta selityksineen, että tiedäpä häntä...

Mutta tuttu ongelma. Soittaa pitäisi tai tekstiviesti saada aikaiseksi, kiire ja hätä on, mutta ruudulle tulee ihan jotakin siansaksaa, vaikka kuinka kaikin voimin keskittyy painamaan oikeita näppäimiä.

Miinulla nuo testit eivät unessa toimisi. Kellot toimii normaalisti, valo tulee katkaisimesta, puhelimella voi soittaa, tiekoneet hurisee, kirjan sivuilla on aina sama teksti jne jne jne. Joskus unissani on vieläpä futuristiset puitteet, laitteet saattavat teknologiaa jota ns. "Ei vielä ole olemassa". Joskus tämä taas on pelottavaa, kun joudun miettimään olenko elossa vai mäenkö unta kun unta ja todellisuutta ei pysty erottamaan toisistaan. Entä jos eläkin tässä uneksimassani tulevaisuudessa ja näen unta menneisyydestä eli nykyisyydestä enkä toisin päin. Ihan selkäpiitä karmii. Onneksi pää sentään on pysynyt kasassa.

No. 26

Jännä miten yleinen ongelma tää on : D Itse en muista koskaan nähneeni unta jossa soittaisin. Mun unissa kuljen usein hissillä jonka numerot tekee ihan samaa mitä teidän uni-puhelimet, numerot sekoilee, painan nappia mutta hissi elää omaa elämäänsä, en pääse hissistä ulos, tai hissi seilaa ylös ja alas ihan päämäärättömästi. Ne on aina ihan painajaista

Mulla taas on aina ongelmia juosta karkuun. Ei liiku unessa jalat ja pelon kiinnijäämisestä tunnen, vaikka olen syvällä unessa. Myös jos roikun jossain tai tipun jostain niin perhoset vatsassa ja vatsankourimisen voi tuntea kuin olisi vuoristoradassa. Nukkuminen on kyllä siistiä :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla lentounet loppuivat kolmekymppisenä. Kuulemma niin käy.

Mulla ne vasta alkoivat silloin! Näköjään meitä on moneen junaan :D

En tiedä. Useimmin vain nukun unessa ja näen unta, että nukun ja neän unta.

Mulla ei ole ajokorttia, silti usein ajan autoa unissani. Yksi yleisimmistä aiheista unissani on, että olen kokeessa/tentissä, kauheasti olisi vielä kirjoitettavaa mutta aika loppuu ihan kohta. Opinnoista on jo parikymmentä vuotta.