Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä juuri huomannut, että mieheni muuttui todella kylmäksi ja vihamieliseksi ja kehitti riidan pikkuasiasta, kun aloitin yhden ison paljon työtä, keskittymistä ja henkistä panosta vaativan projektin. Mies vihoittelee jo useampaa päivää ja ikäänkuin mykkäkouluilee. Aiemmin hän on voinut vastaavassa tilanteessa jatkaa sitä vaikka kuinka monta viikkoa, jopa kuukausia.
Päätin olla välittämättä, sillä projektini on minulle tosi tärkeä ja haluan onnistua siinä. Kyllä tuo miehen kylmyys silti haittaa fokusta selvästi, se on ihan ylimääräinen hajottava tekijä tilanteessa nyt. Ihan kuin hän suunnilleen vastustaiso onnistumistani siinä, vaikka onnsanallisesti aiemmin tpivonut menestystä. Ristiriitaista.
Luulen että mies todellisuudessa vastustaa verisesti sitä, että koko olemassaoloni ei nyt pyöri hänen ympärillään, eikä hän ole huomioni keskipiste. Ehkä sen toinen nimitys on sitten tuo tunnetyö. Mies ei hyväksy, että teen nyt vähemmän tunnetyötä hönen hyväkseen ja keskityn omaan projektiini, omaksi hyväkseni.
Tätä samaa on myös minulla, ja olen sen nyt vasta kunnolla tajunnut! Nuorempana vain lakkasin tekemästä. Huomasin että monet harrastukset jäi, ja kun yritin elvyttää niitä, niin miehen reaktio oli aina tuollainen samanlainen. Tajuan näin jälkikäteen, että tiedostamattani siirsin näitä harrastuksiani aina siihen, kun mies ei ollut paikalla, eikä minun tarvinnut "huomioida" häntä. Nykyään osaan sanoittaakin tätä asiaa, silloin aikanaan se oli vain outo tunne että jotain on väärin, mutta että minun tehtävänäni on vain mukautua. Nyt osaan siis sanoittaa miehelle tämän, ja ehkä asiaan sitteen tulisi jotain muutosta, kuka tietää.
Ap
Bingo! Täällä täsmälleen sama ongelma. Itse autoin mieheni valmistumistakin tarkistamalla ja oikolukemalla hänen tekstejään. Kun itse aloitin tekemään gradua (ei valmis vieläkään), mies katsoi ekaa seminaarityötäni naama norsunveellä ja kommentoi ainoastaan yhden puutteen, seuraavaa ei halunnut vilkaistakaan. Aina, kun olen yrittänyt lukea vaikka tenttiin, tulee keskeyttämään. Sama työasioiden kanssa, haluaisi lisää rahaa ja on patistanut verkostoitumistilaisuuksiin, mutta samalla inhoaa, kun näissä tilaisuuksissa törmään yhteisiin liiketuttaviin. Haukkuu nämä miehet mustasukkaisuuksissaan jälkeenpäin. Ja omia harrastuksia täytyy vimmaisesti puolustaa, kauhean ovela joutuu olemaan. Yhden harrastuksen onnistuin aloittamaan, koska se oli likipitäen sama kuin miehen oma. Aina kun yritti aloittaa valittamisen, ei onnistunutkaan, koska halusi vaikuttaa loogiselta. Nyt ajattelin aloittaa toisen, joka minua itseänikin kiinnostaa, mutta olen vapaa aloittamaan, koska se on miehen äidin idea, eikä se niille varpaille uskalla astua.
Yritä nyt tässä ihmistä ymmärtää. Toinen jalka haluaa potkia kohti menestyksen hedelmiä ja toinen jalka kampittaa. Puhuminen ei ole tähän mennessä auttanut juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.
Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa.
Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.
Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.
Ap
Ap on provo. tämä pizzatilaus oli viimeinen niitti, ihan hyvä sellainen. Tuohon metatyöhön kun tuntuvat kykenevän syvästi masentuneetkin. Mutta ihan hauska provo, ja osoittaa miten naiset niittautuvat joihinkin kärpäsenkokoisiin asioihin arjessa ja tekevät niistä vuoria.
Luitko tekstiäni ollenkaan? Se oli osoitus vähäpätöisestä metatyöstä. Arki sisältää runsaasti isompia metatöitä. Ja kun niitä on paljon ja yhden harteilla, se kuormittaa. Huomaan että mieheni kyllä kykenee elämään huomioimatta asioita, mutta sitten melkein kirjaimellisesti on paskat housussa, kun se vessapaperi on vessasta loppu, kun ei ole tajunnut tehdä metatyötä sen osalta, että tarkkailee milloin se on vähissä, kirjoittaa kauppalistaan ja hankkii sen kaupasta. Arki ei toimi minkään kotitontun taikavoimilla, niin että asioita vaan tapahtuu, ja ruokaa ja tarvikkeita vaan ilmestyy kotiin. Kaikki vaatii jonkin sortin metatyötä, muuten kyseessä on vihanneksen tasolla oleva ameeba, joka ei kykene itsenäiseen elämään. Ja yhteiskunnassa yhä naiset tekee suurimmat työt tällä saralla. Koska viimeksi hankit vessapaperia? Tai mietit mitä ruokaa syödään ja hankit aineet siihen? Tai hoksasit että nyt on aika imuroida? Tai että oven kahva repsottaa ja se pitää ruuvata paikalleen? Tai että puhtaat vaatteet on vähissä ja on aika pyykätä?
Ap
Ja pitää muistaa hengittää, vieläpä monta kertaa minuutissa. Elämästään saa hirvittävän raskaan noin ajattelemalla. Ja miesraukka ei varmaan hengissä pysynyt ennen sinua, on ilmeisesti akateeminen, hyvässä asemassa? Kummallinen yhtälö ja mikä valta sinulla, pysyykö mies hengissä ilman apuasi? No joo, kipeänä tai ei, lähden pikaisesti kauppaan (oo, metatyö) ja siirryn viettämään viikonloppua. Ehkä provon päiväkin on kohta täysi, oletko työtön vai maksaako palsta sinulle näistä? Hyvää viikonloppua.
Ja tottakai miehen on oltava isopalkkainen johtotehtävissä. Ei, hän on duunari ja tienataan suunnilleen sama määrä. Eikä tällä ole minulle merkitystä! Hengittämistä ei tarvitse ajatella, samoin kuin nuo muutkin asiat tulevat melko automaattisesti, jos siis suvaitsee alkaa edes ajattelemaan sitä. Tässäkin on kyse huomaavaisuudesta. Meidän molempien hyvinvoinnin kannalta on hyvä, että kotona on vessapaperia. Tarkistan kohtuu nopeasti paperin loputtua, montako rullaa on jäljellä. Kun on vähissä, lisään kauppalistaan. Näitä vastaavia toimintoja on useita, jolloin ne alkaa olla työteliäitä, jos niistä on aina vastuussa yksin. Varsinkin lapsiperheissä.
Ap
Jos yksin kantaa perheen toiminnoista vastuun, miksi ette käytä ulkopuolisia palveluja ja mies maksaa, niin kuin tehtiin ennen.
Ei siitä kauaa ole, kun myös työläisperheissä kävi siivooja, pyykit pesetettiin pesulassa - liinavaatteet, paidat, vaattet ja pesuloita oli joka kulmassa, vaikka oli pesukoneet kotona,
ostettiin lastenhoitoapua, juoksupoika toi kotiin ruokaostokset jne. jos molemmat vanhemmat olivat työelämässä.Miksi tämä ei toimisi myös nykyisin, jos kotitöitä ja lastenhoitoa ei jaeta tasapuolisesti molemman vanhemman kesken. Jos toinen ei tee, niin maksakoon sitten palveluista.
Juu, eihän siitä 1950-luvusta tosiaan kovinkaan kauaa ole, mitä nyt 60-70 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on myös muodissa ja sen huomaa. Miten on mahdollista että yh-isät ei valita elämästään?
Tunnetko oikeasti ketään yh-isää? Miehet ovat kovia ruikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...
Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...
No tuo on ihan liian kontrollinhimoista toimintaa. Itse kaipaan vain tasa-arvoa. Joistain asioista on pakko sanoa, jos ne vaan hoitaa todella huonosti. Enkä nyt puhu mistään sisustuksesta, ne päätetään meillä kahden ja tehdään niitä kompromisseja. Vaan esim. miehen pyykinhoito oli pitkän tauon jälkeen unohtunut. Mies laittoi pyykit "kuivumaan" pyykkitelineeseen suoraan koneesta nostettuna myttynä, jonka vaan levitti telineen päälle. Eihän se kuivu millään, ja jää haisemaan. Sanoin tästä monet kerrat, mies totesi että nalkutan, ja sitten ihmetteli kun pyykit on vielä parin päivän päästä kosteita ja haisee pahalle. Lopulta tajusi, että kannattaa oikeasti ripustaa ne kuivumaan.
Ja joihinkin asioihin on pakko reagoida heti. Olen seurannut sukulaisperheen arkea, jossa nainen pyytää miestä vuorostaan vaihtamaan vauvan vaipan. Mies ei ole lotkauttanut korvaansakaan, vaikka pyyntö on esitetty useita kertoja, odotettu, vauva hautonut itseään likaisessa vaipassa, ja lopulta vaimo hoiti asian hampaita kiristellen.
Joululahjoista ja korteista taas, tämä on sitä tunnetyötä. Sillä pidetään yllä sosiaalisia suhteita, ja varsinkin jos on saanut joltain apua, niin osoitetaan kiitollisuutta. Siinä mielessä jos ostaa jonkin rihkama euron bling kynän vaikka remontissa apuna olleelle sukulaiselle vaikak ruokakorin sijaan, niin minua ainakin hävettäisi. Tästä taas ulkopuolisten alitajuinen ajatus on se, että mitä tuo nainen on kuvitellut.
Ap
Herranjumala! Miksi sinä seurustelet tuollaisen mieslapsen kanssa, joka ei edes pyykkiä osaa laittaa kuivumaan vaan laittaa ne vain myttynä telineelle ja sitten ihmettelee? Pyykin ripustaminen on maailman helpoin homma hengittämisen jälkeen. Tuollaista mieslapsiluuseria en katselisi päivääkään. Katsokaa nyt vähän kenen kanssa seurustelette.
Osasi ennen tuota, ja osaa nyt jälkeen. Tuo oli jokin yritys esittää tyhmää, että hoitaisin hänen puolestaan. Ennen olisin aina haksahtanut tuohon ja huokaillut kun taas pitää tämäkin hoitaa kun putkiaivo ei osaa. Vaan tiedän paremmin. Mies ei ole naisesta erillinen laji, vaan on ihminen. Ihan voin odottaa samaa kykenevyyttä kuin naiselta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta ko pitää olla se omakotitalo ja kakarat ja koirat, kun muillakin on. Siellä sitten pyöritään stressaantuneena kun miestä ei kesäverhojen vaihto kiinnosta.
Joko luovutte tuosta keskiluokkaisesta ja keskinkertaisesta omakotitalo-muu-sonta-idyllistä ja elätte sinkkuina tai ostatte idyllin ja ylläpidätte sitä. Ei se marinalla tai keskustelemalla miksikään muutu.
Eli "kaikki" miehet haluavat asua yksiössä syöden makkaraa ja maaten kierrätetyllä vaahtomuovipatjalla näyttäen laita puolen kulkijalta? Ei kuule aika moni tuntemani mies halusi sen idyllin, mutta ei ollut valmis sitä luomaan vaan jonkun muun se piti tarjota (omat vanhemmat, puoliso).
Tämä myös tuntemillani sukulaisilla. Miehen toiveesta hankittu monta lasta, koirat ja lemmikit ja iso talo. Vaimo sitten hoitaa tuota kaikkea enimmäkseen, vaikka muka yhteisymmärryksessä hankittu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytyy nykyaikana kuuliaisiksi kasvatettuja tyttöjä? Ja missä heitä kasvatetaan?
No minä ainakin, ja hyvää vauhtia on sukulaisilla kasvamassa sellaisia. Alemmista tuloluokista ainakin löytyy. Minua ei ainakaan rohkaistu kyseenalaistamaan auktoriteetteja (mm. perheen päätä eli isää) vaan aina piti totella oli sitten miten älytöntä tahansa.
Ap
Ei minuakaan ole kukaan erityisesti opettanut kyseinalaistamaan asioita varsinkaan kotona. Kyllä se oppi on tullut ihan muualta. Eikä sitä mielestäni ole koskaan liian myöhäistä opetella. Itse vanhempana kasvatan molempia sukupuolia tasa-arvoisuuteen. Siinä sivussa kyllä aika läheltä pääsee seuraamaan myös muiden perheiden kasvatustyötä ja tuloksia. Sterotypiat ei kyllä nykypäivänä enää pidä paikaansa. Tytöt eivät ole nykyaikana enää mitään kilttejä prinsessa leikkejä leikkiviä nyrkin ja hellan väliin alistuvia tyttöjä. Tytöt on omaksuneet paljon tapoja pojilta enkä näe sitä ollenkaan huonona asiana tai naiseuden väheksymisenä. Poikia taas ei samalla tavalla kasvateta selviytyjiksi jotka kestää kaiken tunteilematta kuin mies.
Siivousta tai kotitöitä ei ehkä opeteta kummallekaan sukupolvelle samalla tavalla kuin sitä joskus vuosikymmeniä sitten opetettiin tytöille. Talouskoulusta haetaan enemmän pidteitä jatko opintoihin kuin oppia kotitaloustöihin.
Hyvä jos asenteet on muuttumassa. En ole juuri nuorten aikuisten kanssa ollut tekemisissä, niin en tiedä. Olen itsekin kohtuu nuori, joten olen verrannut asenteitani sitten siitä mitä olen kokenut ja nähnyt. Silti asiasta kannattaa mielestäni puhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä juuri huomannut, että mieheni muuttui todella kylmäksi ja vihamieliseksi ja kehitti riidan pikkuasiasta, kun aloitin yhden ison paljon työtä, keskittymistä ja henkistä panosta vaativan projektin. Mies vihoittelee jo useampaa päivää ja ikäänkuin mykkäkouluilee. Aiemmin hän on voinut vastaavassa tilanteessa jatkaa sitä vaikka kuinka monta viikkoa, jopa kuukausia.
Päätin olla välittämättä, sillä projektini on minulle tosi tärkeä ja haluan onnistua siinä. Kyllä tuo miehen kylmyys silti haittaa fokusta selvästi, se on ihan ylimääräinen hajottava tekijä tilanteessa nyt. Ihan kuin hän suunnilleen vastustaiso onnistumistani siinä, vaikka onnsanallisesti aiemmin tpivonut menestystä. Ristiriitaista.
Luulen että mies todellisuudessa vastustaa verisesti sitä, että koko olemassaoloni ei nyt pyöri hänen ympärillään, eikä hän ole huomioni keskipiste. Ehkä sen toinen nimitys on sitten tuo tunnetyö. Mies ei hyväksy, että teen nyt vähemmän tunnetyötä hönen hyväkseen ja keskityn omaan projektiini, omaksi hyväkseni.
Tätä samaa on myös minulla, ja olen sen nyt vasta kunnolla tajunnut! Nuorempana vain lakkasin tekemästä. Huomasin että monet harrastukset jäi, ja kun yritin elvyttää niitä, niin miehen reaktio oli aina tuollainen samanlainen. Tajuan näin jälkikäteen, että tiedostamattani siirsin näitä harrastuksiani aina siihen, kun mies ei ollut paikalla, eikä minun tarvinnut "huomioida" häntä. Nykyään osaan sanoittaakin tätä asiaa, silloin aikanaan se oli vain outo tunne että jotain on väärin, mutta että minun tehtävänäni on vain mukautua. Nyt osaan siis sanoittaa miehelle tämän, ja ehkä asiaan sitteen tulisi jotain muutosta, kuka tietää.
Ap
Bingo! Täällä täsmälleen sama ongelma. Itse autoin mieheni valmistumistakin tarkistamalla ja oikolukemalla hänen tekstejään. Kun itse aloitin tekemään gradua (ei valmis vieläkään), mies katsoi ekaa seminaarityötäni naama norsunveellä ja kommentoi ainoastaan yhden puutteen, seuraavaa ei halunnut vilkaistakaan. Aina, kun olen yrittänyt lukea vaikka tenttiin, tulee keskeyttämään. Sama työasioiden kanssa, haluaisi lisää rahaa ja on patistanut verkostoitumistilaisuuksiin, mutta samalla inhoaa, kun näissä tilaisuuksissa törmään yhteisiin liiketuttaviin. Haukkuu nämä miehet mustasukkaisuuksissaan jälkeenpäin. Ja omia harrastuksia täytyy vimmaisesti puolustaa, kauhean ovela joutuu olemaan. Yhden harrastuksen onnistuin aloittamaan, koska se oli likipitäen sama kuin miehen oma. Aina kun yritti aloittaa valittamisen, ei onnistunutkaan, koska halusi vaikuttaa loogiselta. Nyt ajattelin aloittaa toisen, joka minua itseänikin kiinnostaa, mutta olen vapaa aloittamaan, koska se on miehen äidin idea, eikä se niille varpaille uskalla astua.
Yritä nyt tässä ihmistä ymmärtää. Toinen jalka haluaa potkia kohti menestyksen hedelmiä ja toinen jalka kampittaa. Puhuminen ei ole tähän mennessä auttanut juurikaan.
Osittain samanlainen kokemus minullakin. Naisen osa ei ole kovin helppo. Miehistä ei ikinä tiedä mistäpäin milloinkin oikein tuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäklhän ap selittää? Minä jätin naisen ja kotitöiden määrä puolittui kun nyt saan tehdä ne järkevästi. Nämä metatyöt on yksi tapa uhriutua. Pullamössö on aivan oikea sana näille uhriutujille.
Hieno homma jos sinulla toimii, etkä ole kohdannut ongelmaa. Mutta tämä on arkea monille naisille, ja siksi siitä kannattaa puhua.
Ap
Puhutte näistä naisten standardeista lahjojen ym. suhteen. Osittain olette siinä ihan oikeassa. Tuskin kukaan mies pettyy, jos ei häntä muisteta merkkipäivinä tai jos ei hänelle lähetetä joulukorttia. Mutta entä lapset, mummot, vanhemmat tai yksinäiset sukulaiset? Ne, jotka voisivat ilahtua, että joku heitäkin edes joskus muistaa. Tänä vuonna oma mieheni ei ostanut edes siskonsa pienille lapsille joululahjoja. Minä kyselin lahjatoiveet ja hankin ja maksoin lahjat, mies ei pistänyt rikkaa ristiin muistutteluista huolimatta. Mitään kontakteja mihinkään suuntaan hän ei ylläpidä. Miehen siskon lapsilla ei oikeastaan ole enää muita sukulaisia yhtä setää ja alkoholisoitunutta pappaa lukuunottamatta. Minusta on tärkeää, että turvaverkkoja ja sukulaissuhteita pidetään yllä. Se on minusta rikkautta. Olen sanonut sata kertaa miehelle, että jos me joskus erotaan, niin hän jää todella YKSIN (lapset tietysti kävisivät tapaamassa). Kaverisuhteetkin on jo aikoja sitten kuivahtaneet hänellä kokoon.
Mitä tulee muihin asioihin, niin ei sitä vaan voi jättää hankkimatta lapsille toppahaalareita, tarhatossuja, sopivia luistimia, lista on pitkä. Ei myöskään voi tarjota vaan pelkkää leipää ja oltermannia päivästä toiseen. Lääkekaappiin täytyy hankkia lasten kuumelääkkeet vanhan loppuessa, pitää muistaa d-vitamiinit, nimikoida vaatteet, hoitaa lapsen kaverisuhteita, käydä vasut ja tarkastaa läksyt. Mitään näistä en tee miehen vuoksi, vaan sen vuoksi, että lapseni saisivat hyvän alun elämälleen. Tuntuu monilta miehiltä unohtuvan, että nämä asiat ja lähtökohdat hekin ovat saaneet lapsena!
Ja kuinka ankeata elämä olisikaan, jos kukaan ei ikinä juhlistaisi mitään merkki- tai juhlapäiviä! Voisihan sitä kökkiä kaiket päivät yksin kotona, unohtaa ne joulut ja juhannukset ja lasten synttärit. Ei ihme, että monet miehet syrjäytyy, kun kenestäkään muusta kuin itsestä ei välitetä.
Sen verran vetäisin takaisin tuota alkutekstiäni, että oman mummoni veli (yksinäinen mies, jonka ainoa lapsi kuoli nuorena) muistaa joka joulu lähettää kiitokset joulukortista. Se ihan oikeasti lämmittää vanhan ja yksinäisen miehen mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mies tuli ilmeisesti TÖISTÄ kotiin ja ap joutui lopettamaan tuntikausien makaamisensa palstalla.
Juu niin voin palata hellan ja nyrkin väliin, niinkuin naisen paikka onkin. Raavas mieheni on tuonut tulot taloon, ja on minun aikani palvella. No en nyt voi päivää putkeen maata palstalla, vaikka miten hyvää keskustelua olisikin. :D Jos olen tällä aloituksella saanut edes yhdelle ihmiselle saman valaistuksen kuin minulle itselleni tuli vastaavista keskuteluista aikanaan, niin hyvä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monella nykynaisella on peiliin katsomisen paikka ja polkeneet ihan itse naisen asemaa ja oikeuksia ja kuviteltu sen liittyvän jotenkin tasa-arvoon, vaikka se on kaukana siitä.
Otetaan vaikka perhevapaat, kun eletään tukien varassa ja nainen mieluimmin käyttää säästönsä tai jopa ottaa pankkilainaa, jotta voi maksaa puolet perheen kuluista, kun on hoitamassa perheen yhteistä lasta ja mies porskuttaa niin kuin ennenkin ja kartuttaa varallisuutta, eikä maksa äidin ansionmenetystä hoitovapaan ajalta, kun pidetään kiinni sinun ja minun rahoista.
Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan esim. 80-90-luvulla, ellei perheen rahat ja varallisuus ollut yhteistä tai mies maksanut naiselle ansiomenetystä ja eläketurvaa perheen hyväksi tehdystä työstä.
Sama pitkistä perhevapaista, nykyisin naiset jopa ylpeilevät, kuinka käyttävät päivät kotitöihin, eikä lapsen hoivaan ja hyvinvointiin, mihin se on tarkoitettu ja monessa perheessä mies on se joka hyötyy perhevapaista, lisääntyneellä vapaa-ajalla, kun nainen tekee kotityöt, jonka vielä maksavat veronmaksajat ja se on lapselta pois.
Ennen näitä asioita käsiteltiin naisten lehdissä, mutta nykyään niitäkään ei kukaan lue, jopa neuvolassa puhuttiin, mutta nyt naisten ja perheen oikeudet ja tasa-arvo on vaiettu asia ja tulokset näkyvät.
Hyvä että tuot keskustelua tästä. Itse en ole ollut mitenkään tietoinen. Outoahan tämä on, että tutkimuksetkin näyttää kuinka naisen ura kärsii, mutta malli on silti tämä. Ja lapsen hoitoon aika on käytettävä, ei mihinkään kotitöihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytyy nykyaikana kuuliaisiksi kasvatettuja tyttöjä? Ja missä heitä kasvatetaan?
No minä ainakin, ja hyvää vauhtia on sukulaisilla kasvamassa sellaisia. Alemmista tuloluokista ainakin löytyy. Minua ei ainakaan rohkaistu kyseenalaistamaan auktoriteetteja (mm. perheen päätä eli isää) vaan aina piti totella oli sitten miten älytöntä tahansa.
Ap
Ei minuakaan ole kukaan erityisesti opettanut kyseinalaistamaan asioita varsinkaan kotona. Kyllä se oppi on tullut ihan muualta. Eikä sitä mielestäni ole koskaan liian myöhäistä opetella. Itse vanhempana kasvatan molempia sukupuolia tasa-arvoisuuteen. Siinä sivussa kyllä aika läheltä pääsee seuraamaan myös muiden perheiden kasvatustyötä ja tuloksia. Sterotypiat ei kyllä nykypäivänä enää pidä paikaansa. Tytöt eivät ole nykyaikana enää mitään kilttejä prinsessa leikkejä leikkiviä nyrkin ja hellan väliin alistuvia tyttöjä. Tytöt on omaksuneet paljon tapoja pojilta enkä näe sitä ollenkaan huonona asiana tai naiseuden väheksymisenä. Poikia taas ei samalla tavalla kasvateta selviytyjiksi jotka kestää kaiken tunteilematta kuin mies.
Siivousta tai kotitöitä ei ehkä opeteta kummallekaan sukupolvelle samalla tavalla kuin sitä joskus vuosikymmeniä sitten opetettiin tytöille. Talouskoulusta haetaan enemmän pidteitä jatko opintoihin kuin oppia kotitaloustöihin.Hyvä jos asenteet on muuttumassa. En ole juuri nuorten aikuisten kanssa ollut tekemisissä, niin en tiedä. Olen itsekin kohtuu nuori, joten olen verrannut asenteitani sitten siitä mitä olen kokenut ja nähnyt. Silti asiasta kannattaa mielestäni puhua.
Ap
Puhuminen ilman tekoja on oikeastaan turhaa. Luulen että olen vanhempi kuin sinä mutta käsitykset ja asenteet eivät noin vanhoilliset kuin sinulla.
Ennen niiden lasten hankkimista kannattaa ehkä siirtyä sieltä vuosikymmenten takaa tähän päivään. Sikäli jos niitä lapsia olette suunnitelleet kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
1. Ne 70-80-luvulla syntyneiden miesten vanhemmat eivät odota pojiltaan yhtään mitään. Siis eivät yhtikäs mitään. Ei tarvitse kattaa pöytää, ei tarvitse osallistua siivoukseen, ei tarvitse laittaa ruokaa, ei tarvitse pyykätä, ei imuroida, ei pyyhkiä pölyjä, ei osallistua perheen arkeen millään tavalla. Tytöt taas on pistetty jo pienestä lähtien siivoamaan, ottamaan vastuuta nuoremmista sisaruksista, käymään kaupassa ja olemaan muutenkin säntillinen. Tulokset näkyvät nyt, kun kolmekymppiset miesvauvat eivät osaa kuin ehkä lämmittää pizzan mikrossa ja vaihtamaan kalsarit kerran viikossa. Loppuaika pelataan pleikkaria ja juodaan kaljaa, käydään ehkä harrastuksessa potkimassa palloa tai pumppaamassa kuntosalilla.
2. Naiset eivät joko uskalla tai tahdo vaatia miehiltään mitään. Jotkut päsmäröivät koko ajan päälle eivätkä edes anna miehen ottaa vastuuta arjesta koska "ei se kuitenkaan osaa", jotkut taas heittäytyvät marttyyreiksi ja hakevat itkien kaupasta sen maitopurkin kun mies meni juomaan lapsen puuroon tarkoitetut ainekset mitään kyselemättä. Valtaosa tietenkin yrittää "kouluttaa" miestään, mutta kun on kasvatettu vätykseksi niin vastuunotto ei ole missään määrin mieleistä. Sitten miesasiamiehet ihmettelevät suu soikiona että miksi erotilanteissa lapset ohjataan lähes aina äidille ja minkä tähden lapset kaipaavat aina äitiä eikä isää.
Etenkin suruttaa naiset, jotka tietävät että jos miehen jättää viikonlopuksi yksin kotiin on vastassa sikolätti jota morsian sitten huokaillen ryhtyy siivoamaan kun mies pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Älkää alistuko tällaiseen vaan ukko joko imurin varteen tai pihalle! Pelkkä nalkutus ei koskaan auta, pitää konkreettisesti käskeä tarttumaan siihen pölyrättiin tai soittamaan sille putkimiehelle jotta jotain tapahtuisi.
Konkretia oli se joka täälläkin auttoi lopulta. "Nalkutus" ei auta, siksi, koska kaikki kaunis sanominenkin on "nalkutusta". Jopa jos mies itse oli höveliyttään luvannut hoitaa jonkin asian johonkin tiettyyn ajanjaksoon mennessä, ja sen jälkeen ihmettelen että eikö hän aikonut hoitaa sen, sekin oli nalkutusta. Nykyään on onneksi toisin, ja voin luottaa että asia tapahtuu edes kohta kohtuullisen ajan sisään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Hei, kiitos kun teit ketjusi! Muistan että luin sitä, ja sain jotain ahaa-elämyksiä (en vain muista mitä). Harmi että tilanteenne on nyt tuo, mutta ymmärrän kyllä todella asenteesi. Kun ilmiö on tietoisuudessa, niin niitä kuvioita ei halua enää toistaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä juuri huomannut, että mieheni muuttui todella kylmäksi ja vihamieliseksi ja kehitti riidan pikkuasiasta, kun aloitin yhden ison paljon työtä, keskittymistä ja henkistä panosta vaativan projektin. Mies vihoittelee jo useampaa päivää ja ikäänkuin mykkäkouluilee. Aiemmin hän on voinut vastaavassa tilanteessa jatkaa sitä vaikka kuinka monta viikkoa, jopa kuukausia.
Päätin olla välittämättä, sillä projektini on minulle tosi tärkeä ja haluan onnistua siinä. Kyllä tuo miehen kylmyys silti haittaa fokusta selvästi, se on ihan ylimääräinen hajottava tekijä tilanteessa nyt. Ihan kuin hän suunnilleen vastustaiso onnistumistani siinä, vaikka onnsanallisesti aiemmin tpivonut menestystä. Ristiriitaista.
Luulen että mies todellisuudessa vastustaa verisesti sitä, että koko olemassaoloni ei nyt pyöri hänen ympärillään, eikä hän ole huomioni keskipiste. Ehkä sen toinen nimitys on sitten tuo tunnetyö. Mies ei hyväksy, että teen nyt vähemmän tunnetyötä hönen hyväkseen ja keskityn omaan projektiini, omaksi hyväkseni.
Tätä samaa on myös minulla, ja olen sen nyt vasta kunnolla tajunnut! Nuorempana vain lakkasin tekemästä. Huomasin että monet harrastukset jäi, ja kun yritin elvyttää niitä, niin miehen reaktio oli aina tuollainen samanlainen. Tajuan näin jälkikäteen, että tiedostamattani siirsin näitä harrastuksiani aina siihen, kun mies ei ollut paikalla, eikä minun tarvinnut "huomioida" häntä. Nykyään osaan sanoittaakin tätä asiaa, silloin aikanaan se oli vain outo tunne että jotain on väärin, mutta että minun tehtävänäni on vain mukautua. Nyt osaan siis sanoittaa miehelle tämän, ja ehkä asiaan sitteen tulisi jotain muutosta, kuka tietää.
Ap
Bingo! Täällä täsmälleen sama ongelma. Itse autoin mieheni valmistumistakin tarkistamalla ja oikolukemalla hänen tekstejään. Kun itse aloitin tekemään gradua (ei valmis vieläkään), mies katsoi ekaa seminaarityötäni naama norsunveellä ja kommentoi ainoastaan yhden puutteen, seuraavaa ei halunnut vilkaistakaan. Aina, kun olen yrittänyt lukea vaikka tenttiin, tulee keskeyttämään. Sama työasioiden kanssa, haluaisi lisää rahaa ja on patistanut verkostoitumistilaisuuksiin, mutta samalla inhoaa, kun näissä tilaisuuksissa törmään yhteisiin liiketuttaviin. Haukkuu nämä miehet mustasukkaisuuksissaan jälkeenpäin. Ja omia harrastuksia täytyy vimmaisesti puolustaa, kauhean ovela joutuu olemaan. Yhden harrastuksen onnistuin aloittamaan, koska se oli likipitäen sama kuin miehen oma. Aina kun yritti aloittaa valittamisen, ei onnistunutkaan, koska halusi vaikuttaa loogiselta. Nyt ajattelin aloittaa toisen, joka minua itseänikin kiinnostaa, mutta olen vapaa aloittamaan, koska se on miehen äidin idea, eikä se niille varpaille uskalla astua.
Yritä nyt tässä ihmistä ymmärtää. Toinen jalka haluaa potkia kohti menestyksen hedelmiä ja toinen jalka kampittaa. Puhuminen ei ole tähän mennessä auttanut juurikaan.
Osittain samanlainen kokemus minullakin. Naisen osa ei ole kovin helppo. Miehistä ei ikinä tiedä mistäpäin milloinkin oikein tuulee.
Kiitos kovasti tästä empatiasta! <3 Olen kovasti miettinyt, josko minusta olisi itselliseen, täyteen elämään kissan ja vibraattorin kanssa, mutta toistaiseksi minusta ei ole tuntunut siltä, että kykenisin siihen. Olen siis ajatellut jatkaa osani kärsimistä. Mutta tämä jaettu kokemus lämmittää ainakin loppupäivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.
Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa.
Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.
Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.
Ap
Ap on provo. tämä pizzatilaus oli viimeinen niitti, ihan hyvä sellainen. Tuohon metatyöhön kun tuntuvat kykenevän syvästi masentuneetkin. Mutta ihan hauska provo, ja osoittaa miten naiset niittautuvat joihinkin kärpäsenkokoisiin asioihin arjessa ja tekevät niistä vuoria.
Luitko tekstiäni ollenkaan? Se oli osoitus vähäpätöisestä metatyöstä. Arki sisältää runsaasti isompia metatöitä. Ja kun niitä on paljon ja yhden harteilla, se kuormittaa. Huomaan että mieheni kyllä kykenee elämään huomioimatta asioita, mutta sitten melkein kirjaimellisesti on paskat housussa, kun se vessapaperi on vessasta loppu, kun ei ole tajunnut tehdä metatyötä sen osalta, että tarkkailee milloin se on vähissä, kirjoittaa kauppalistaan ja hankkii sen kaupasta. Arki ei toimi minkään kotitontun taikavoimilla, niin että asioita vaan tapahtuu, ja ruokaa ja tarvikkeita vaan ilmestyy kotiin. Kaikki vaatii jonkin sortin metatyötä, muuten kyseessä on vihanneksen tasolla oleva ameeba, joka ei kykene itsenäiseen elämään. Ja yhteiskunnassa yhä naiset tekee suurimmat työt tällä saralla. Koska viimeksi hankit vessapaperia? Tai mietit mitä ruokaa syödään ja hankit aineet siihen? Tai hoksasit että nyt on aika imuroida? Tai että oven kahva repsottaa ja se pitää ruuvata paikalleen? Tai että puhtaat vaatteet on vähissä ja on aika pyykätä?
Ap
Ja pitää muistaa hengittää, vieläpä monta kertaa minuutissa. Elämästään saa hirvittävän raskaan noin ajattelemalla. Ja miesraukka ei varmaan hengissä pysynyt ennen sinua, on ilmeisesti akateeminen, hyvässä asemassa? Kummallinen yhtälö ja mikä valta sinulla, pysyykö mies hengissä ilman apuasi? No joo, kipeänä tai ei, lähden pikaisesti kauppaan (oo, metatyö) ja siirryn viettämään viikonloppua. Ehkä provon päiväkin on kohta täysi, oletko työtön vai maksaako palsta sinulle näistä? Hyvää viikonloppua.
Ja tottakai miehen on oltava isopalkkainen johtotehtävissä. Ei, hän on duunari ja tienataan suunnilleen sama määrä. Eikä tällä ole minulle merkitystä! Hengittämistä ei tarvitse ajatella, samoin kuin nuo muutkin asiat tulevat melko automaattisesti, jos siis suvaitsee alkaa edes ajattelemaan sitä. Tässäkin on kyse huomaavaisuudesta. Meidän molempien hyvinvoinnin kannalta on hyvä, että kotona on vessapaperia. Tarkistan kohtuu nopeasti paperin loputtua, montako rullaa on jäljellä. Kun on vähissä, lisään kauppalistaan. Näitä vastaavia toimintoja on useita, jolloin ne alkaa olla työteliäitä, jos niistä on aina vastuussa yksin. Varsinkin lapsiperheissä.
Ap
Jos yksin kantaa perheen toiminnoista vastuun, miksi ette käytä ulkopuolisia palveluja ja mies maksaa, niin kuin tehtiin ennen.
Ei siitä kauaa ole, kun myös työläisperheissä kävi siivooja, pyykit pesetettiin pesulassa - liinavaatteet, paidat, vaattet ja pesuloita oli joka kulmassa, vaikka oli pesukoneet kotona,
ostettiin lastenhoitoapua, juoksupoika toi kotiin ruokaostokset jne. jos molemmat vanhemmat olivat työelämässä.Miksi tämä ei toimisi myös nykyisin, jos kotitöitä ja lastenhoitoa ei jaeta tasapuolisesti molemman vanhemman kesken. Jos toinen ei tee, niin maksakoon sitten palveluista.
Tästä puhuttiin aikanaan, mies ei suostunut maksamaan. Oli liian kallista. Ja tottakai halvempaahan se oli kun tein ilmaseksi, miehen mielestä siis kaikki hyvin. Ja nykyään arkisiivoukset menee puoliksi. Harvemmin hoidettavien organisointi on minun vastuulla, mutta nekin kuitenkin suunnilleen saadaan tehtyä. Varmasti monessa perheessä koituu raha ongelmaksi. Ja rahalla ei saa kaikkea. Miestä ei saa rahalla itse ottamaan vastuuta Wilmasta tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!
En ota vastaan kummin velvoitteita, en osta sukulaisille mitään lahjoja ja synttäreille nappaan Alkosta viinipullon. Elämästä saa tosi helppoa tai tosi vaikeaa ihan omien halujensa mukaan.
t. eri (mies)
Njaa. Toivottavasti on yhtä helppoa sitten siinä vaiheessa kun olet vanha ja raihnainen ja koska kukaan ole pitänyt aiemmin huolta sosiaalisista suhteista oletkin sitten yksin. Ne harvat omat ikätoverit joihin on edes jonkinlainen yhteys säilynyt ovat samassa kunnossa, osa jo mullan alla, ja nuorempaa polvea ei kiinnosta kun eivät edes tunne. Että onnea vaan sinne yksinäiseen vanhuuteen - ei ne sosiaaliset suhteet puhkea kukkaan enää siinä vaiheessa jos aikaisemmin ei ole kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Kämppäkaverit joista toinen nalkuttaa on aika yleinen asumismuoto.
Jos yksin kantaa perheen toiminnoista vastuun, miksi ette käytä ulkopuolisia palveluja ja mies maksaa, niin kuin tehtiin ennen.
Ei siitä kauaa ole, kun myös työläisperheissä kävi siivooja, pyykit pesetettiin pesulassa - liinavaatteet, paidat, vaattet ja pesuloita oli joka kulmassa, vaikka oli pesukoneet kotona,
ostettiin lastenhoitoapua, juoksupoika toi kotiin ruokaostokset jne. jos molemmat vanhemmat olivat työelämässä.
Miksi tämä ei toimisi myös nykyisin, jos kotitöitä ja lastenhoitoa ei jaeta tasapuolisesti molemman vanhemman kesken. Jos toinen ei tee, niin maksakoon sitten palveluista.