Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!

Vierailija kirjoitti:

Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...

Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...

Mulla ei ole tarvetta kontrolloida esim. sisustusta tai jotain ruokamerkkejä, puhumattakaan, että ostelisin kenellekään lahjoja, jos ei ole oma ystäväni kyseessä. Ne vähät miehet joita elämässäni ollut, ovat onneksi olleet omatoimisia ja itsenäisiä...kerran valitin miehen tavasta tiskata, koska omasta mielestäni juoksevan veden alla on ainut oikea tiskaustyyli. Mies teki selväksi että hän tekee omalla tavallaan, eikä asiasta enää puhuttu. En jaksaisi välittää jostain joutavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...

Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...

No tuo on ihan liian kontrollinhimoista toimintaa. Itse kaipaan vain tasa-arvoa. Joistain asioista on pakko sanoa, jos ne vaan hoitaa todella huonosti. Enkä nyt puhu mistään sisustuksesta, ne päätetään meillä kahden ja tehdään niitä kompromisseja. Vaan esim. miehen pyykinhoito oli pitkän tauon jälkeen unohtunut. Mies laittoi pyykit "kuivumaan" pyykkitelineeseen suoraan koneesta nostettuna myttynä, jonka vaan levitti telineen päälle. Eihän se kuivu millään, ja jää haisemaan. Sanoin tästä monet kerrat, mies totesi että nalkutan, ja sitten ihmetteli kun pyykit on vielä parin päivän päästä kosteita ja haisee pahalle. Lopulta tajusi, että kannattaa oikeasti ripustaa ne kuivumaan.

Ja joihinkin asioihin on pakko reagoida heti. Olen seurannut sukulaisperheen arkea, jossa nainen pyytää miestä vuorostaan vaihtamaan vauvan vaipan. Mies ei ole lotkauttanut korvaansakaan, vaikka pyyntö on esitetty useita kertoja, odotettu, vauva hautonut itseään likaisessa vaipassa, ja lopulta vaimo hoiti asian hampaita kiristellen.

Joululahjoista ja korteista taas, tämä on sitä tunnetyötä. Sillä pidetään yllä sosiaalisia suhteita, ja varsinkin jos on saanut joltain apua, niin osoitetaan kiitollisuutta. Siinä mielessä jos ostaa jonkin rihkama euron bling kynän vaikka remontissa apuna olleelle sukulaiselle vaikak ruokakorin sijaan, niin minua ainakin hävettäisi. Tästä taas ulkopuolisten alitajuinen ajatus on se, että mitä tuo nainen on kuvitellut.

Ap

Herranjumala! Miksi sinä seurustelet tuollaisen mieslapsen kanssa, joka ei edes pyykkiä osaa laittaa kuivumaan vaan laittaa ne vain myttynä telineelle ja sitten ihmettelee? Pyykin ripustaminen on maailman helpoin homma hengittämisen jälkeen. Tuollaista mieslapsiluuseria en katselisi päivääkään. Katsokaa nyt vähän kenen kanssa seurustelette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.

Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa. 

Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.

Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.

Ap

Ap on provo. tämä pizzatilaus oli viimeinen niitti, ihan hyvä sellainen. Tuohon metatyöhön kun tuntuvat kykenevän syvästi masentuneetkin. Mutta ihan hauska provo, ja osoittaa miten naiset niittautuvat joihinkin kärpäsenkokoisiin asioihin arjessa ja tekevät niistä vuoria. 

Luitko tekstiäni ollenkaan? Se oli osoitus vähäpätöisestä metatyöstä. Arki sisältää runsaasti isompia metatöitä. Ja kun niitä on paljon ja yhden harteilla, se kuormittaa. Huomaan että mieheni kyllä kykenee elämään huomioimatta asioita, mutta sitten melkein kirjaimellisesti on paskat housussa, kun se vessapaperi on vessasta loppu, kun ei ole tajunnut tehdä metatyötä sen osalta, että tarkkailee milloin se on vähissä, kirjoittaa kauppalistaan ja hankkii sen kaupasta. Arki ei toimi minkään kotitontun taikavoimilla, niin että asioita vaan tapahtuu, ja ruokaa ja tarvikkeita vaan ilmestyy kotiin. Kaikki vaatii jonkin sortin metatyötä, muuten kyseessä on vihanneksen tasolla oleva ameeba, joka ei kykene itsenäiseen elämään. Ja yhteiskunnassa yhä naiset tekee suurimmat työt tällä saralla. Koska viimeksi hankit vessapaperia? Tai mietit mitä ruokaa syödään ja hankit aineet siihen? Tai hoksasit että nyt on aika imuroida? Tai että oven kahva repsottaa ja se pitää ruuvata paikalleen? Tai että puhtaat vaatteet on vähissä ja on aika pyykätä?

Ap

Ja pitää muistaa hengittää, vieläpä monta kertaa minuutissa. Elämästään saa hirvittävän raskaan noin ajattelemalla. Ja miesraukka ei varmaan hengissä pysynyt ennen sinua, on ilmeisesti akateeminen, hyvässä asemassa? Kummallinen yhtälö ja mikä valta sinulla, pysyykö mies hengissä ilman apuasi? No joo, kipeänä tai ei, lähden pikaisesti kauppaan (oo, metatyö) ja siirryn viettämään viikonloppua. Ehkä provon päiväkin on kohta täysi, oletko työtön vai maksaako palsta sinulle näistä? Hyvää viikonloppua.

Ja tottakai miehen on oltava isopalkkainen johtotehtävissä. Ei, hän on duunari ja tienataan suunnilleen sama määrä. Eikä tällä ole minulle merkitystä! Hengittämistä ei tarvitse ajatella, samoin kuin nuo muutkin asiat tulevat melko automaattisesti, jos siis suvaitsee alkaa edes ajattelemaan sitä. Tässäkin on kyse huomaavaisuudesta. Meidän molempien hyvinvoinnin kannalta on hyvä, että kotona on vessapaperia. Tarkistan kohtuu nopeasti paperin loputtua, montako rullaa on jäljellä. Kun on vähissä, lisään kauppalistaan. Näitä vastaavia toimintoja on useita, jolloin ne alkaa olla työteliäitä, jos niistä on aina vastuussa yksin. Varsinkin lapsiperheissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe. Nämä naisen ja miehen roolit eri tilanteissa on tosi syvään juurtuneita tausta-ajatuksia. Hyvä nostaa niitä esiin.

Meillä on onneksi tosi tasa-arvoinen suhde miehen kanssa, hän osaa hoitaa asioita käskemättä ja myös ajatella itse. Kerran, kun esikoinen oli vielä vauva, veimme tämän isovanhemmilleen (miehen vanhemmat) hoitoon deitti-illan ajaksi. Miehen äiti sieltä soittikin melkein heti perään, että ”mitä se Maija on oikein ajatellut, kun vauvalla on näin vähän päällä haalarin alla??? Millainen äiti se oikein on?!!” Mies siihen sitten tyynesti vastasi, että hän kyllä oli ollut se, joka oli pukenut vauvan ja ettei Maija edes katsonut sitä, miksi olisikaan katsonut. Anoppi oli tukehtua hämmennykseesä, kun ei jotenki kyennyt ymmärtämään edes selitettynä, että mieskin voi pukea vauvan ja ihan ilman virallista valvojaa. (Eikä vauvalla edes ollut ollut liian vähän päällä, kunhan tikusta asiaa anoppi teki, että olisi päässyt sanomaan - vaan eipä päässyt.)

Lukuisia esimerkkejä olisi, ollaan leivottu ja korjattu asioita ristiin ja näin hämmennetty oletuksella aloittaneita kommentoijia, mutta tuo on ehkä kaikkein paras. Lapset on kaikkien mielikuvissa aina naisen vetovastuulla - no, meillä ei ole, ihan jo vaikka siksi, että teen enemmän töitä (ja rahaa) kuin mies.

Tässäkin tulee hyvin esiin muiden odotukset ja ajatukset! Onneksi teillä on tasa-arvoinen suhde.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No mutta ko pitää olla se omakotitalo ja kakarat ja koirat, kun muillakin on. Siellä sitten pyöritään stressaantuneena kun miestä ei kesäverhojen vaihto kiinnosta.

Joko luovutte tuosta keskiluokkaisesta ja keskinkertaisesta omakotitalo-muu-sonta-idyllistä ja elätte sinkkuina tai ostatte idyllin ja ylläpidätte sitä. Ei se marinalla tai keskustelemalla miksikään muutu.

Eli "kaikki" miehet haluavat asua yksiössä syöden makkaraa ja maaten kierrätetyllä vaahtomuovipatjalla näyttäen laita puolen kulkijalta? Ei kuule aika moni tuntemani mies halusi sen idyllin, mutta ei ollut valmis sitä luomaan vaan jonkun muun se piti tarjota (omat vanhemmat, puoliso).

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kiltti vaimo roolia alkaa murtumaan. koska tällaisia naisia haluavat miehet joutuvat poikkeuksetta menemään ulkomaille ja ''vuokraamaan'' omaan käyttöönsä kotikoneen. Syy miksi puhun vuokrasta on etteivät nämä daamit liikahda tänne ilman maksu ja heille pitää myös kotiuduttua maksaa viikkorahaa jotta pysyvät lestissään. Harvalla on tähän varaa jotenka perinteiset miehet joutuvat jäämään piakkoin yksin (voi ei) ;)

Tietämäni ulkomaalaisvaimot ovat kyllä ihan muuta kuin alistuvia kodinkoneita. Kummia ennakkoluuloja joillakin.

Vierailija kirjoitti:

Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan.

Se on aivan hyväksyttävä mielipide, että lahjoja ei osteta. Siitä voi sitten tulla erimielisyys. Ei kyse ole tasa-arvosta vaan erimielisyydestä.

Tulevaisuudessa sinä huolehdit omien vanhempiesi lahjoista. Mies puolestaan huolehtii omiensa. Tasapuolinen työnjako siis. Jos miestä ei kiinnosta, anoppi ja appi jäävät ilman lahjoja. Yksinkertaista. Jos anoppi ja appi ihmettelevät niin, että sinä kuulet, sinä vain kerrot mitä olet miehesi kanssa sopinut. Lopputulos on miehen hyväksyttävän mielipiteen mukainen ja tasa-arvo toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kiltti vaimo roolia alkaa murtumaan. koska tällaisia naisia haluavat miehet joutuvat poikkeuksetta menemään ulkomaille ja ''vuokraamaan'' omaan käyttöönsä kotikoneen. Syy miksi puhun vuokrasta on etteivät nämä daamit liikahda tänne ilman maksu ja heille pitää myös kotiuduttua maksaa viikkorahaa jotta pysyvät lestissään. Harvalla on tähän varaa jotenka perinteiset miehet joutuvat jäämään piakkoin yksin (voi ei) ;)

Tietämäni ulkomaalaisvaimot ovat kyllä ihan muuta kuin alistuvia kodinkoneita. Kummia ennakkoluuloja joillakin.

Miksi niitä sitten haetaan? Tiedän näitä miehiä ja osa on sanonut suoraan ottaneensa helpoimman kautta. Useimmiten näille on riittänyt rahan ojentaminen käteen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Varsinkin Aasiassa on edelleen vahvat sukupuolijakaumat vaimo kotona, mies töissä asetelmalla. Sielläkin näyttäisi olevan näkyvissä valoa tunnelin päässä, mutta saa sieltä yhä haettua kotiinsa ''piian''

Ei kai muuten olisi saatu tehtyä dokkaria jossa näytettiin miten Aasiassa osa naisista menee tällaisiin kotirouva kouluihin jotta pääsisivät hyviin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kiltti vaimo roolia alkaa murtumaan. koska tällaisia naisia haluavat miehet joutuvat poikkeuksetta menemään ulkomaille ja ''vuokraamaan'' omaan käyttöönsä kotikoneen. Syy miksi puhun vuokrasta on etteivät nämä daamit liikahda tänne ilman maksu ja heille pitää myös kotiuduttua maksaa viikkorahaa jotta pysyvät lestissään. Harvalla on tähän varaa jotenka perinteiset miehet joutuvat jäämään piakkoin yksin (voi ei) ;)

Tietämäni ulkomaalaisvaimot ovat kyllä ihan muuta kuin alistuvia kodinkoneita. Kummia ennakkoluuloja joillakin.

Miksi niitä sitten haetaan? Tiedän näitä miehiä ja osa on sanonut suoraan ottaneensa helpoimman kautta. Useimmiten näille on riittänyt rahan ojentaminen käteen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Varsinkin Aasiassa on edelleen vahvat sukupuolijakaumat vaimo kotona, mies töissä asetelmalla. Sielläkin näyttäisi olevan näkyvissä valoa tunnelin päässä, mutta saa sieltä yhä haettua kotiinsa ''piian''

Ei kai muuten olisi saatu tehtyä dokkaria jossa näytettiin miten Aasiassa osa naisista menee tällaisiin kotirouva kouluihin jotta pääsisivät hyviin naimisiin.

Akateeminen sovinisti-isäni olisi halunnut minun menevän kotitalouskouluun kirjoitusten jälkeen, jotta "olisin hyvä emäntä". Moneen kertaan jauhoi asiasta. Veljelleni hän ei jostain syystä kertaakaan ehdottanut vuotta kotitalouskoulussa samassa elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä löytyy nykyaikana kuuliaisiksi kasvatettuja tyttöjä? Ja missä heitä kasvatetaan?

No minä ainakin, ja hyvää vauhtia on sukulaisilla kasvamassa sellaisia. Alemmista tuloluokista ainakin löytyy. Minua ei ainakaan rohkaistu kyseenalaistamaan auktoriteetteja (mm. perheen päätä eli isää) vaan aina piti totella oli sitten miten älytöntä tahansa.

Ap

Ei minuakaan ole kukaan erityisesti opettanut kyseinalaistamaan asioita varsinkaan kotona. Kyllä se oppi on tullut ihan muualta. Eikä sitä mielestäni ole koskaan liian myöhäistä opetella. Itse vanhempana kasvatan molempia sukupuolia tasa-arvoisuuteen. Siinä sivussa kyllä aika läheltä pääsee seuraamaan myös muiden perheiden kasvatustyötä ja tuloksia. Sterotypiat ei kyllä nykypäivänä enää pidä paikaansa. Tytöt eivät ole nykyaikana enää mitään kilttejä prinsessa leikkejä leikkiviä nyrkin ja hellan väliin alistuvia tyttöjä. Tytöt on omaksuneet paljon tapoja pojilta enkä näe sitä ollenkaan huonona asiana tai naiseuden väheksymisenä. Poikia taas ei samalla tavalla kasvateta selviytyjiksi jotka kestää kaiken tunteilematta kuin mies.

Siivousta tai kotitöitä ei ehkä opeteta kummallekaan sukupolvelle samalla tavalla kuin sitä joskus vuosikymmeniä sitten opetettiin tytöille. Talouskoulusta haetaan enemmän pidteitä jatko opintoihin kuin oppia kotitaloustöihin.

Naisten koulutukseen on kannattanut panostaa ja kannattaa siihen panostaa myös tulevaisuudessa ja muuallakin kuin vain meillä.

Mitäklhän ap selittää? Minä jätin naisen ja kotitöiden määrä puolittui kun nyt saan tehdä ne järkevästi. Nämä metatyöt on yksi tapa uhriutua. Pullamössö on aivan oikea sana näille uhriutujille.

Aloittajan mies tuli ilmeisesti TÖISTÄ kotiin ja ap joutui lopettamaan tuntikausien makaamisensa palstalla. 

Kyllä monella nykynaisella on peiliin katsomisen paikka ja polkeneet ihan itse naisen asemaa ja oikeuksia ja kuviteltu sen liittyvän jotenkin tasa-arvoon, vaikka se on kaukana siitä.

Otetaan vaikka perhevapaat, kun eletään tukien varassa ja nainen mieluimmin käyttää säästönsä tai jopa ottaa pankkilainaa, jotta voi maksaa puolet perheen kuluista, kun on hoitamassa perheen yhteistä lasta ja mies porskuttaa niin kuin ennenkin ja kartuttaa varallisuutta, eikä maksa äidin ansionmenetystä hoitovapaan ajalta, kun pidetään kiinni sinun ja minun rahoista.

Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan esim. 80-90-luvulla, ellei perheen rahat ja varallisuus ollut yhteistä tai mies maksanut naiselle ansiomenetystä ja eläketurvaa perheen hyväksi tehdystä työstä.

Sama pitkistä perhevapaista, nykyisin naiset jopa ylpeilevät, kuinka käyttävät päivät kotitöihin, eikä lapsen hoivaan ja hyvinvointiin, mihin se on tarkoitettu ja monessa perheessä mies on se joka hyötyy perhevapaista, lisääntyneellä vapaa-ajalla, kun nainen tekee kotityöt, jonka vielä maksavat veronmaksajat ja se on lapselta pois.

Ennen näitä asioita käsiteltiin naisten lehdissä, mutta nykyään niitäkään ei kukaan lue, jopa neuvolassa puhuttiin, mutta nyt naisten ja perheen oikeudet ja tasa-arvo on vaiettu asia ja tulokset näkyvät.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mies tuli ilmeisesti TÖISTÄ kotiin ja ap joutui lopettamaan tuntikausien makaamisensa palstalla. 

Onneksi sentään sinä jatkat täällä! Miten me muuten oikein pärjäisimme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?

Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.

Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.

Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.

Ap

Kuulostaa siltä että sun miehesi on vaan laiska paska. Vaihtamalla paranee.

Uhriutuminen on myös muodissa ja sen huomaa. Miten on mahdollista että yh-isät ei valita elämästään?

1. Ne 70-80-luvulla syntyneiden miesten vanhemmat eivät odota pojiltaan yhtään mitään. Siis eivät yhtikäs mitään. Ei tarvitse kattaa pöytää, ei tarvitse osallistua siivoukseen, ei tarvitse laittaa ruokaa, ei tarvitse pyykätä, ei imuroida, ei pyyhkiä pölyjä, ei osallistua perheen arkeen millään tavalla. Tytöt taas on pistetty jo pienestä lähtien siivoamaan, ottamaan vastuuta nuoremmista sisaruksista, käymään kaupassa ja olemaan muutenkin säntillinen. Tulokset näkyvät nyt, kun kolmekymppiset miesvauvat eivät osaa kuin ehkä lämmittää pizzan mikrossa ja vaihtamaan kalsarit kerran viikossa. Loppuaika pelataan pleikkaria ja juodaan kaljaa, käydään ehkä harrastuksessa potkimassa palloa tai pumppaamassa kuntosalilla. 

2. Naiset eivät joko uskalla tai tahdo vaatia miehiltään mitään. Jotkut päsmäröivät koko ajan päälle eivätkä edes anna miehen ottaa vastuuta arjesta koska "ei se kuitenkaan osaa", jotkut taas heittäytyvät marttyyreiksi ja hakevat itkien kaupasta sen maitopurkin kun mies meni juomaan lapsen puuroon tarkoitetut ainekset mitään kyselemättä. Valtaosa tietenkin yrittää "kouluttaa" miestään, mutta kun on kasvatettu vätykseksi niin vastuunotto ei ole missään määrin mieleistä. Sitten miesasiamiehet ihmettelevät suu soikiona että miksi erotilanteissa lapset ohjataan lähes aina äidille ja minkä tähden lapset kaipaavat aina äitiä eikä isää. 

Etenkin suruttaa naiset, jotka tietävät että jos miehen jättää viikonlopuksi yksin kotiin on vastassa sikolätti jota morsian sitten huokaillen ryhtyy siivoamaan kun mies pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Älkää alistuko tällaiseen vaan ukko joko imurin varteen tai pihalle! Pelkkä nalkutus ei koskaan auta, pitää konkreettisesti käskeä tarttumaan siihen pölyrättiin tai soittamaan sille putkimiehelle jotta jotain tapahtuisi. 

Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuminen on myös muodissa ja sen huomaa. Miten on mahdollista että yh-isät ei valita elämästään?

Niitä on niin S I K A V Ä H Ä N että ei niiden sanomisilla ole merkitystä.