Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Yksi kysymys naisille. Miksi olette tollasten miesten kanssa, kun näette omin silmin mitä tapahtuu. Turha narista, kun se omasta päästä kiinni.
Oletko heteronainen? Sovinistiset asenteet miesten keskuudessa ovat edelleen todella yleisiä. Helmiä ei riitä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.Minäkään en tiennyt muusta. Meitä pidetään ihan normaalina pariskuntana. Nuo asenteet ja teot voi näkynä pienenä hivauksena siellä arjessa, mutta kun lähtee kirjoittamaan asiat ylös näin, ja ymmärtää meta- ja tunnetyökäsitteet, niin hoksaa että tämä ei ole oikein. Se on se malli joka on periytynyt 50-luvulta, ja on yhä vahvana. Tutkimuksetkin osoittaa, että naiset tekee silti suurimman osan kotitöistä. Kyse ei ehkä ole niin miehistä, vaan yhteiskunnan asenteista, jotka pitäisi saada muutettua.
Ap
Ei vaan siitä että mies voi hyvin parisuhteessa jossa on ruokaa läheisyyttä ja sekksiä. Nainen taas kaipailee sielujensympatiaa jopa niin, että hän yrittää saada sitä aikaan vaikka miehestä ei siihen olisikaan hänen kanssaan. Niin kauan kuin se on nainen, joka haluaa tunnetyötä parisuhteeseen, niin kauan hän joutuu siitä itse kantamaan päävastuun koska mies ei tällaista tunnetyötä kaipaa. Nainen voi joko lopettaa tunnetyön ja yrittää pärjätä ilman, tai sitten tyytyä siihen että kantaa siitä isomman vastuun, koska on itse se tunnetyötä tarvitseva osapuoli.
Ei munkaan mies osaa ottaa vastuuta tunnetyöstä, ja se on vähän hankalaa kun minäkään en oikein osaa. Viikko sitten asiasta viimeksi juteltiin, ja sanoin miehelle että seuraavan kerran kun parisuhteemme tuntuu haukkaavan kakkelia, niin minä en ala sitä enää pelastamaan vaan suhde saa puolestani sitten mennä, sillä minulle on se asioiden esiinottaminen ja emotionaalinen vastuunkanto niin raskasta etten enää jaksa sitä. Noh, aika näyttää miten käy. Mies on kuulemansa mukaan taas myös huomannut että jotain tarttis tehdä, mutta on yrittänyt vain että suhde taas nousee itsekseen mistään puhumatta ja mitään tekemättä. Näitä tällaisia tilanteita tulee eteen n. kerran vuodessa, iin nähtäväksi jää olemmeko vuoden päästä eroneet siksi että minä en jaksa enää ostaa yksin paattia pinnalle :)
Naiset nyt ei osaa ottaa kumppania huomioon kun kyse mielipiteistä ja nykyään loukkaannutaan heti jos mies sanoo jotakin. Naiselta saa ja pitääkin vaatia tasa-arvoista.kotia, missä molempien tavat ja mielipiteet otetaan huomioon. Älkää hyvät miehet tehkö mukisematta kaikkea mitä justiina tahtoo, tästä seuraa tylsä elämä ja naisen kyllästyminen. Ei naiset ole valmiita saamaan kaikkea mitä tahtovat. Miehet vaihtuu, huonekkalut vaihtavat paikkaa ja ikeasta virtaa uusia, kyllä se siitä joillain rauhottuu siinä neljän-viidenkympin korvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun pikkumaisia esimerkki oli nainen joka mieluummin valitti useaan otteeseen miehelleen palovaroittimen laitosta, mutta ei laittanut sitä itse koska miehelle se on pituuden puolesta helpompaa. Sitten tuli tulipalo ja päästiin tietenkin syyttämään miestä. Ei hyvää päivää mitä porukkaa, ollaan valmiita kuolemaan todistaakseen pointtinsa.
Entä pariskunnan mies? Mitä hänestä ajattelet?
No mitä itse elin 18 vuotta kotona nalkuttavan äidin kanssa niin puoliakaan siitä nalkutuksena en rekisteröinyt vaikka vastasin kaikkeen ”joo”. Ihan koska se jatkuva samasta asiasta valittaminen puuduttaa. Tuossa teki myös mies tyhmästi, mutta en minä omaa henkeäni riskeeraisi osoittaakseni miehelle olevani oikeassa. Itse olisin joko laittanut itse palovaroittimen (olen 158 cm ja hoidan tämän muutenkin) tai sanonut miehelle että laitat sen nyt kattoon enkä olisi antanut vaihtoehtoa edes olla laittamatta. Asiat kannattaa hoitaa kerralla niin se ei mene nalkutukseksi joka ei yleensä ikinä aiheuta muuta kuin negatiivisia tunteita. Jos asia on sellainen että se täytyy tehdä sanon miehelle että tekisitkö tämän ja nyt kiitos ja odotan että hän sen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...
Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...
Juuri näin!!! Metatyö on yleensä itse kontrollinhimossa haalittu ja sitten siitä vielä valitetaan jatkuvasti. Turha siitä on miehiä syyttää, peili käteen naiset!
Kun ehdotin aiemmassa "metatyön" ketjussa, et jättäkää ne joulukortit kirjoittamatta, niin eihän sellainen sovi! Miksi ihmeessä ei sovi? Minä en kortteja ole koskaan lähettänyt/kirjoittanut. Eikä ole miehenikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun pikkumaisia esimerkki oli nainen joka mieluummin valitti useaan otteeseen miehelleen palovaroittimen laitosta, mutta ei laittanut sitä itse koska miehelle se on pituuden puolesta helpompaa. Sitten tuli tulipalo ja päästiin tietenkin syyttämään miestä. Ei hyvää päivää mitä porukkaa, ollaan valmiita kuolemaan todistaakseen pointtinsa.
Entä pariskunnan mies? Mitä hänestä ajattelet?
Tai sanonut miehelle että laitat sen nyt kattoon enkä olisi antanut vaihtoehtoa edes olla laittamatta. Asiat kannattaa hoitaa kerralla niin se ei mene nalkutukseksi joka ei yleensä ikinä aiheuta muuta kuin negatiivisia tunteita. Jos asia on sellainen että se täytyy tehdä sanon miehelle että tekisitkö tämän ja nyt kiitos ja odotan että hän sen tekee.
Eli juuri kuten kyseinen nainen toimi. Aikuista ihmistä ei lähtökohtaisesti pysty pakottamaan tekemään jotakin täysin vasten tahtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Meidän eikä miehen sukulaiset ihmettele että heitä ei muisteta kun ei olle tuollaiseen hapatukseen koskaan lähdetty. Kummilapset ovat minun, eivät minun ja miehen yhteisiä (pariskunnat kummeina on muutenkin älyvapaata) eli minä ostan lahjat omilleni ja mies muistaa omiaan. Mies soittaa juhlapäivinä onnentoivotukset isälleen ja mummolleen ja minä lähetän kortit ja soitan äidilleni ja Ainolle elossa olevalle mummilleni. Ihan itse olet saattaanut itsesi tuollaiseen suohon ja nyt odotat että mies ottaa puolet vastuusta asiasta joka ei ole mitenkään tärkeää.
Siisteyskäsitys taas vaihtelee ihmisten välillä, olen esimerkiksi huomattavasti sotkuisempi kuin hyvä ystäväni joka on mies. Minulla on itseasiassa useampikin ystävä kenen kohdalla asiat menee niin että nainen on sotkuinen ja mies valittaa siitä. Meillä ollaan miehen kanssa yhtä sotkuisia eli kummankaan elämä ei kaadu siihen että lattialla on murusia, likaiset illallisastiat siivotaan pöydästä vasta aamupalan yhteydessä ym. Jostain syystä kuitenkin se suhteen siistimpi osapuoli saa määrittää standardin ja sen mukaan toisen pitää tehdä myös puolet tästä hommasta. Kunhan ei ole oikeasti epähygieenistä niin ei ole mitään väliä vaihtaako petivaatteet vaikkapa talvella 2kk välein. Jos mieheni keksisi että auto täytyy imuroida ja pestä viikottain ja sanoisi että minun tehtäväni on hoitaa asia joka toinen kerta koska 50-50 niin sanoisin kyllä että hoitaa itse jota asia vaivaa. Jos taas on pariutunut sian kanssa joka voi maata omassa pas*assaan välittämättä asiasta niin silloin voi kiittää itseään oikein nappivalinnasta.
Kikka onkin siinä ettei saa lähteä alunperinkään kokoamaan itselleen turhaa vastuuta. Mun nykyisen miehen vanhemmat hieman ihmettelivät aluksi miksi en tule kerran kuussa käymään, kun mieskin menee, tai miksi en jää yöksi heille(asumme 100km päässä, joten en todellakaan mene nukumaan heille jos voin mennä kotiinkin), miksi en lähhettele kortteja ja tule joulutervehdykselle heille. Ovat kuitenkin kohteliaita, ja parin vuoden päästä huomasivat kyllä että välitän heistä, ja tulen kylään kun minulle sopii, vaikka en kekkuloikaan jatkuvasti ja tee kevätjuhlaliikkeitä kissanristiäisten ympärillä. Miehen exvaimo oli juuri tällainen suorittaja, jolla kahvipöydässä piti olla viittä sorttia itsetehtyä tarjottavaa ja kämppä kaappeja myöten siivottu, kun sukulaiset piipahtavat 10min vierailulle. Sitten itkettiin väsymystä ja sitä että "mies ei auta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...
Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...
Juuri näin!!! Metatyö on yleensä itse kontrollinhimossa haalittu ja sitten siitä vielä valitetaan jatkuvasti. Turha siitä on miehiä syyttää, peili käteen naiset!
Kun ehdotin aiemmassa "metatyön" ketjussa, et jättäkää ne joulukortit kirjoittamatta, niin eihän sellainen sovi! Miksi ihmeessä ei sovi? Minä en kortteja ole koskaan lähettänyt/kirjoittanut. Eikä ole miehenikään.
Meilläkään ei lähetetä joulukortteja, mutta metatyötä lapsiperheessä riittää silti liiaksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ehdottomasti standardina miehelle se että hän osaa pitää itsestään ja kodistaan huolen. Jos miehen asunto oli läävä, en jatkanut seurustelua. Sama juttu ns.. "metatyön" kanssa. Soittaako mies vanhemmilleen? Ostaako itse lahjoja/muistaa merkkipäivät? Maksaako laskut ajoissa? Miten suhtautuu lapsiin?
Sain kuulla olevani tiukkapipo ja liian valikoiva, mutta aviomieheni on ihan uskomaton. Meillä on samanlaiset elämäntyylit ja standardit.
Valitettavasti ihmistä on vaikea muuttaa. Jos mies on laiska, harvemmin he valaistuvat ja alkavat moppaamaan koska nainen pyytää.
Mulla ihan sama, plus että ennen seurustelun alkamista puhuttiin nuo asiat läpi miehen kanssa. Ei ole tarvinnut riidellä eikä ahdistua.
Mutta tämähän ei käy. T: se sama auttistai, joka sai äsken alapeukut ilman perusteluja ;)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä pitää täällä keskustella? Kaikki nuo epäkohdat ovat ratkaistavissa pariskuntien kesken, eikä kaikilla edes mainittuja ongelmia ole. Vai pitäisikö aloittajan mielestä asiaa helpottaa lainsäädännöllä?
Tiedoksi, että olen tasa-arvon kannattaja, mutta jos asiat ovat täysin kiinni pariskunnan osapuolien halusta/haluttomuudesta, ei mikään täällä sanottu juuri asiaa muuta.
Koska ap jostain syystä haluaa tämän koskevan kaikkia miehiä/naisia. Yleistää ja yleistää...
Meidän piireissä isät hoitaa esim. synttärikuskailut (myös lahjan ostamiset) suurimmaksi osaksi. Kotityöt olen kuulkut parien jakavan ihan tasan... Ja nuo joulukortit ym hömpötykset eivät siitä pakollisemmaksi muutu, vaikka niille keksitäänkin niin hieno termi kuin "sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen". Sosiaalisia suhteita voi ylläpitää muutenkin.
Luulen, et noissa ap:n kaltsisissa perheissä molemmat ovat omaksuneet hyvin perinteiset roolit ja vahvistavat niitä (sekä omaansa että toisen) juuri tuollaisella käytöksellä. Modernissa perheessä perhe päättää yhdessä mikä on tärkeää ja ne tehdään tasapuolisesti. Tai jos toisesta joku erityinen asia on tärkeää (kuten vaikka ne joulukortit) niin hän hoitaa ne uhriutumatta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun pikkumaisia esimerkki oli nainen joka mieluummin valitti useaan otteeseen miehelleen palovaroittimen laitosta, mutta ei laittanut sitä itse koska miehelle se on pituuden puolesta helpompaa. Sitten tuli tulipalo ja päästiin tietenkin syyttämään miestä. Ei hyvää päivää mitä porukkaa, ollaan valmiita kuolemaan todistaakseen pointtinsa.
Entä pariskunnan mies? Mitä hänestä ajattelet?
Tai sanonut miehelle että laitat sen nyt kattoon enkä olisi antanut vaihtoehtoa edes olla laittamatta. Asiat kannattaa hoitaa kerralla niin se ei mene nalkutukseksi joka ei yleensä ikinä aiheuta muuta kuin negatiivisia tunteita. Jos asia on sellainen että se täytyy tehdä sanon miehelle että tekisitkö tämän ja nyt kiitos ja odotan että hän sen tekee.
Eli juuri kuten kyseinen nainen toimi. Aikuista ihmistä ei lähtökohtaisesti pysty pakottamaan tekemään jotakin täysin vasten tahtoaan.
Miten niin nainen toimi noin? Hänhän nalkutti miehelle useampaan otteeseen asiasta ottamatta kuitenkaan sellaista asennetta ettei palovaroittimen asentamisesta voi luistaa. Sen seurauksena heillä oli kotona tulipalo joka onneksi kuitenkin muista syistä ei päässyt pahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...
Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...
Juuri näin!!! Metatyö on yleensä itse kontrollinhimossa haalittu ja sitten siitä vielä valitetaan jatkuvasti. Turha siitä on miehiä syyttää, peili käteen naiset!
Kun ehdotin aiemmassa "metatyön" ketjussa, et jättäkää ne joulukortit kirjoittamatta, niin eihän sellainen sovi! Miksi ihmeessä ei sovi? Minä en kortteja ole koskaan lähettänyt/kirjoittanut. Eikä ole miehenikään.
Meilläkään ei lähetetä joulukortteja, mutta metatyötä lapsiperheessä riittää silti liiaksikin.
No nuo kortit oli esimerkki siitä, että jossain perheessä nuokin kuuluvat siihen "pakolliseen, todella uuvuttavaan metatyöhön, jota jonkun (NAISEN) on pakko tehdä". Vois kiinnittää huomion siihen, että mikä kenenkin mielestä on tarpeellista. Teilläkin on todennäköisesti paljon metatyötä, jonka vain sinä itsevaltiaana päätät olevan merkityksellistä.
Jossain joululistassa oli mainittu yhtenä rentoutuksen aikatauluttaminen :'D Oikeesti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko on päivän metatyöt tehty
Tuskinpa... Tämäkin kun on naisia uuvuttavaa metatyötä, että joutuu valittaa 24/7 paskasta miehestään. Niin rankkaa, niin rankkaa!
Ymmärrän tän metatyön lapsiperheessä, joskin senkin merkityksestä on tehty minusta vähän turhan iso homma, mutta ap:n esimerkit metatyöstä ovat ihan puppua. Lapseton pariskunta ja ap ottaa kierroksia miehen sukulaisten muistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ehdottomasti standardina miehelle se että hän osaa pitää itsestään ja kodistaan huolen. Jos miehen asunto oli läävä, en jatkanut seurustelua. Sama juttu ns.. "metatyön" kanssa. Soittaako mies vanhemmilleen? Ostaako itse lahjoja/muistaa merkkipäivät? Maksaako laskut ajoissa? Miten suhtautuu lapsiin?
Sain kuulla olevani tiukkapipo ja liian valikoiva, mutta aviomieheni on ihan uskomaton. Meillä on samanlaiset elämäntyylit ja standardit.
Valitettavasti ihmistä on vaikea muuttaa. Jos mies on laiska, harvemmin he valaistuvat ja alkavat moppaamaan koska nainen pyytää.
Mulla ihan sama, plus että ennen seurustelun alkamista puhuttiin nuo asiat läpi miehen kanssa. Ei ole tarvinnut riidellä eikä ahdistua.
Mutta tämähän ei käy. T: se sama auttistai, joka sai äsken alapeukut ilman perusteluja ;)
Tää on just sitä turhanpäiväistä (ja epätoivoista) tarvetta kontrolloida ympäristöä vaikkakin hymiöllä muka-humorisoituna. Ketä jaksaa kiinnostaa jotkut alapeukut, puhumattakaan siitä että odottaa niihin perusteluita. Ei ihme ettei jaksa jos kaikkeen tuollaiseen käyttää energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ilmiöön olen päässyt tutustumaan seuratessani ensi treffit alttarilla ohjelmaa. Tiina tekee valtavasti metatyötä kun Samuel (?) ei osaa mitään, se Turun nainen (johanna?) joutuu päättämään Markuksen vaatteistakin, Antti ja Sari (?) vierailivat Antin mökillä jossa Sari pyöritti päätään mökin sisustukselle, kaikki on laitettava uusiksi...
Tätähän metatyöt ja tunnetyöt näyttävän tarkoittavan myös näissä av valitusketjuissa: naisella huomattava tarve kontrolloida arkea aina tuorekelmujen merkkiä myöten, miehet mukautuvat kun huomaavat pääsevänsä vähemmällä riidalla, ostetaan sitten sitä oikeanlaista fetaa ja käytetään oikeaa oliiviöljyä. Niin kauan kun nuo perheen tarpeet ja arjen kriteerit määrittää nainen yksin, oli kyse seinien väristä, sisustustyynyistä, lahjoista sukulaisille (varmasti mies ostaisi väärät) tai siisteyskäsityksestä tämä valitus jatkuu. Mikä vaihtoehdoksi? Aito keskustelu parisuhteen ja perheen arjesta, kompromissit? Eeeeiii...
Juuri näin!!! Metatyö on yleensä itse kontrollinhimossa haalittu ja sitten siitä vielä valitetaan jatkuvasti. Turha siitä on miehiä syyttää, peili käteen naiset!
Kun ehdotin aiemmassa "metatyön" ketjussa, et jättäkää ne joulukortit kirjoittamatta, niin eihän sellainen sovi! Miksi ihmeessä ei sovi? Minä en kortteja ole koskaan lähettänyt/kirjoittanut. Eikä ole miehenikään.
Yhtä naurettavaa on se, että miten on pakko pitää miehen sukulaisiin yhteyttä...
Ei ole. Mies pitää halutessaan just niin paljon yhteyttä kun parhaaksi katsoo. Mikään pakko ei ole pitää yhteyttä ollenkaan, kuulkaas.
Tuohonkaan en koskaan tietoisesti lähtenyt ja hyvin on mennyt. Minä en koe olevani asemassa, jossa olen sen enempää oikeutettu kuin velvoitettukaan säätelemään miehen ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan jatkuvasti tähän ketjuun. Tärkeä aihe! Anekdoottina kerrottakoon, että äsken oli miehen sukua kylässä. Mies ei pistänyt tikkua ristiin kyläilyn eteen ja halusi vielä, että vien hänet omille harrastusostoksille pari tuntia ennen h-hetkeä. No lopulta muistutin häntä tekemättömistä asioista ja vinkkasin, että jonkun pitää olla vastuussa vierailuista. Mies sanoi hölmistyneenä, että miksi jonkun pitää olla vastuussa?
Hiukan olisi itsekin ollut hölmistynyt jos puoliso olisi noin sanonut enkä ole mies.
Jos olen huomannut että mies ei ole muistanut tai ajatellut vierailua ollenkaan muistutan siitä esim. kysymällä mitä hän on suunnitellut vieralle tarjovansa tai onko meillä mitään tarjottavaa vieraille ja vieraiden tultua sanonut että pitäisikö hänen näille tarjota jotakin krittää vaikka kahvit.
Meillä kävi viime keväänä niin, että mies pyysi veljensä vaimoineen sekä vanhempansa kylään. Olimme pitkään tapelleet siivouksesta; miehen mielestä ne nyt vaan kuuluvat minulle. Olin lopettanut kaiken sitten. Ihan kaiken hyysäyksen kerrasta. Taustatietona miehelläni kaksi pikkulasta edellisestä liitosta sekä meillä kolme isoa koiraa. Itse olin raskaana. En vieläkään ymmärrä mitä mieheni tuumi kun PYYSI vielä vieraita siihen asemasotaan... mutta. Vieraiden ilmeet kun tulivat sisään! 😂. Anopilla muljahti silmät päästä ja appiukko kysyi mitä täällä on tapahtunut. Veli vaimoineen vain katseli silmät ymmyrkäisinä ja koko kööri jumitti eteisen käytävään vissiin järkytyksestä. Tervehdin herttaisen ystävällisesti ja pyysin istumaan sohvalle. En tehnyt elettäkään kieltääkseni koiria pyörimästä, enkä selitellyt mitään. Mieheni mulkoili minua aikansa kunnes vastaili jotain epämääräistä ja nousi keräämään jotain rojua sohvalta. Siinä sitten tovi odoteltiin sitä kahvia...joka vain jostain on ennen ilmestynyt. Lopulta appi kysyi eikö täällä saa kahvia minkä jälkeen mieheni, jälleen aikansa mulkoiltuaan, vääntyi teatraalisin elein keittiöön kaivelemaan. Kysyi missä pullat ovat. Vastasin etten ole leiponut. Kysyi missä sinistä maitoa (😂 aivan kuin pitäisin niitä takataskussa). No ei oltu käyty kaupassa. Lopulta sai kaffet keitettyä ja katettua, aikamme seurusteltiin kunnes lopulta lähtivät ihmeissään pois.
Aiheesta ei koskaan puhuttu appivanhempien kanssa mutta kuulemma miestäni hävetti koko show. No nii’in....
Vierailija kirjoitti:
Joko on päivän metatyöt tehty
Av-mammat on niin suuria arjen sankareita, että tähän aikaan päivästä tehdään jo metaylitöitä.
Ihmiset muuttuvat. Minullekin lupailtiin suhteen alussa asioita, joista mies myöhemmin muutti mielensä. Kyllä se on tuonut suhteeseen pysyviä jännitteitä.