Mistä työhaluttomuus johtuu?
Työhaluton ei ole välttämättä työtön, voi olla ihan töissäkin. Itse en ole koskaan tykännyt käydä töissä. Ensin innostun kun aloitan uudessa työssä, mutta kiinnostus hiipuu nopeasti ja viimeistään vuoden päästä olen ihan loppu ja valmis irtisanoutumaan. Joskus on tullut ihan kivojakin paikkoja vastaan missä viihtyy paremmin, mutta niistäkin tarvitsee pitkät lomat. Pahimmillaan vihaan jokaista päivää ja tuntuu kuin olisin vankilassa. Stressikäyrä on tapissa ja ruokahalu häviää. En vielä koskaan ole ollut töissä missä voisin sitoutua tekemään vakituista kokopäivätyötä.
Kommentit (19)
Sairastat tautia nimeltä lorvikatarri
Mulla johtuu masentuneisuudesta. Sen yksi aiheuttaja on ihmisten ilkeä kohtelu.
Minun tapauksessani johtuu kiinnostuksen puutteesta. Käyn töissä rahan vuoksi, siinä se.
Kieltämättä kadehdin ihmisiä, joilla on aitoa kiinnostusta töitänsä kohtaan.
Laiskuus ja selkärangattomuus syiden kärjessä. Kuten mainittu, 99% meistä ei rakasta sitä työtä. Se raha on vaan saatava. Siinä ei mietitä huvittaako. Jos meille kaikille löytyisi unelmatyö, maailma olisi täydellinen. Näin ei ole.
Kuulostaa siltä että nautit uuden oppimisesta.Heti kun se loppuu levottomuus kasvaa. Jalat vie uuteen paikkaan,jossa taas voi oppia uutta.
Varmaan työhaluttomuus töissä johtuu siitä, ettei jostain syystä pääse töissä toteuttamaan itseään.
Kyse voi olla työn luonteesta, asemasta tai mikromanageroinnista. Voi olla myös myrkyllinen työilmapiiri.
Ei vaan ole löytänyt oikeasti itselleen sopivaa työtä. Mulla oli 8 vuotta työ joka ei tuntunut työltä, niin paljon siitä tykkäsin. Enää ei valitettavasti ole mahdollista tehdä sitä. Muistelen myös opiskeluaikaa miten mukavaa se oli, ei yhtään haitannut istua koulunpenkillä kahdeksaa tuntia päivässä. Sen sijaan 8 tunnin työpäivä ei-sopivassa työpaikassa tuntuu kidutukselta ja joka arkiaamu toivoo ettei enää heräisi.
Työhaluttomuus johtuu siitä, että työssäkäymisen hyöty-haittasuhde ei ole useimmille meistä mitenkään balanssissa.
Käytät suurimman osan ainutkertaisen elämäsi parhaimmista vuosista työntekoon, työmatkoihin tai työhön valmistautumiseen. Lähdit tähän oravanpyörään, koska halusit tehdä kaiken okein. Sinulle oli kerrottu, että kun käyt koulusi ja teet parhaasi töissä, se kyllä palkitaan. Lopulta kuitenkin tajuat, että kulut karkaavat käsistäsi, vaikka ne olisivat kuinka karsittuja, eläkeikää nostetaan koko ajan, työntekijän oikeuksiin suunnitellaan heikennyksiä ja vaatimustaso nousee koko ajan. Ahkeruudesta ja osaamisesta palkitaan lisätöillä.
Sitten havahdut siihen, että keskituloisena elätät vähäosaisia veroillasi ja rikastustat työlläsi rikkaita samalla kun oma kate käy koko ajan pienemmäksi. Viikonloput eivät riitä enää palautumiseen ja vuodet vain vilisevät ohi. Olet elänyt jo vuosikausia "sitten kun elämää" ja se sitten kun lipuu yhä kauemmaksi.
Nuoret ovat fiksuja, kun eivät lähde tähän pyramidihuijaukseen ehdoitta, vaan nostavat oman mukavuuden tärkeämmäksi.
Löytyisikö työ halukkuutta, jos et saisi mitään tukia ..
Olet varmaan erakkoluonne ja ihmisten läsnäolo ahdistaa tiedostamattomasti.
Huono johtaminen, puutteelliset resurssit ja jatkuva muutos.
Kokoomuksesta löytyy eniten työtä vieroksuvaa porukkaa. Jotain tekemistä kokoomuksen ideologialla on työhaluttomuuden kanssa. Pääministeri Petteri Orpokaan ei ole koskaan tehnyt oikeaa rehellistä palkkatyötä vaan on ikänsä siipeillyt muiden piikkiin kuin iilimato.
Minulla on sama juttu. Unettomuus ja stressi alkaa heti töiden alettua ja on vain ajan kysymys milloin pää ei enää kestä sitä. Sen jälkeen on pakko päästä pois töistä tavalla tai toisella.
Työ on minulle aina ollut pelkkä rahanlähde. Ikinä en ole työkavereiden kanssa ollut yhteyksissä vapaa-ajalla. Siltikään en suostu mihin tahansa. Otin lopputilin tyhjän päälle raksahommista, vaikka bruttopalkka oli yli 3 tonnia, ja siihen vielä ateriakorvaus ja työmatkakorvaukset päälle. Tuntui vain siltä, ettei ole enää sen rahan arvoista se repiminen. Seuraava työ olikin siisti sisätyö, määräaikainen 1 vuosi, 1400 euron bruttopalkalla. Tästä tykkäsin paljon enemmän. Edes 6000 tonnin kk-palkka ei saisi minua takaisin raksalle pysyvästi. Ehkä pari kk voisin käydä, sitten taas työttömäksi useammaksi kuukaudeksi. Nuorena tulee tehtyä tyhmyyksiä. Ihan kuten noita raksahommia...
Vihaan työtäni, mutta eipä se oravanpyörästä pudottautuminen ole valtaosalle realistista, kun muuta rahan lähdettä ei ole.
Onhan se sairasta elää lomille ja viikonlopulle. Itse en usko, että tilanne olisi mielekkäämpi, vaikka nauttisin työstä.
Koska se on luonnotonta orjuutta. Aiheuttaa pahoinvointia. Naisten työyhteisöt ovat toksisia ja vihamielisiä erityisesti nuoria naisia kohtaan, sekayhteisöissä tulee ahdistelluksi. Palkka ei tuo lisää elämänlaatua niin paljon, että kannattaisi vastaanottaa esim. jokapäiväinen henkinen pahoinpitely
Työ ei paranna omaa elämänlaatua. Siksi niitä karttelen kuin ruttoa. Mieluummin makoilen puutarhapaviljongissa ja seuraan maailman menoa netitse.
Olet kermaperse.
99% ihmisistä käy töissä tienatakseen rahaa, ei rakkaudesta lajiin.