Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka ankeata elämä olisikaan, jos kukaan ei ikinä juhlistaisi mitään merkki- tai juhlapäiviä!
Kannattaa juhlia. Eikä kannata syrjäytyä. Juhlia voi esim. ravintolassa. Lahjoja ei tarvita, jos ei jaksa lahjakulttuuria.
Mutta joku ne juhlat aina järjestää! Kutsuu koolle, vaikka nyt sinne ravintolaan, varaa pöydän, tarkastaa että aikataulu natsaa kaikille jne... Juhliin kuuluu siis paljon muutakin kuin se lahja. Ja jos ei puhuta ihan perus ravintolakännijuhlista, niin sitten vasta jollakin onkin sitä järjestämistä! Häät, viiskymppiset ym. -kymppiset, tuparit, valmistujaiset, mökkijuhannukset, kesäjuhlat.... Harvoinpa näitä ravintoloissa järjestetään. Lisäksi tietysti lasten synttärit sukulaisille ja kavereille, joka vuosi. Ja toki, eihän se pakollista ole, mutta edistää lapsen sosiaalisia suhteita ja on lapselle tärkeä juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Miksi ihmeessä sinä hurupää rinnastat siivoamisen - siis pakollisen taloustyön - johonkin vapaa-ajan viihteeseen? Tosin täällä joku neropatti piti palovaroittimen asentamistakin täysin vapaaehtoisen toimena, joten eihän sitä tiedä minkälaisessa läävässä nämä sankarit oikein eläisivät jos saisivat itse päättää.
Siksi ettei ole olemassa mitään universaalia siisteyden ja sisustuksen tason standardia. Naisen mielestä usein on - nimittäin naisen oma standardi.
Luehan psykologiaa. Tutkitusti miehissä ja naisissa on merkittävä keskimääräinen ero siinä että naiset ovat herkempiä reagoimaan ympäristön ongelmiin ja puutteisiin, mutta kokevat niiden jatkuvan hoitamisen vähemmän stressaavana. Miehillä tämä menee päin vastoin.
Tuossa on siis kyse tradeoff-tilanteesta. Kumpi stressaa enemmän, epätäydellinen ympäristö vai lisääntynyt multitaskaus kun asioihin puututaan heti?
Jos pariskunnnalla on luonne-eroja, väistämättä syntyy tilanteita joissa miehen mielestä on kivempaa antaa sen erivärisen paneelin olla niin ja näin toistaiseksi, mutta naisen mielestä olisi kivempaa kun jätettäisiin harrastukset kesken ja fiksattaisiin paneeli nyt.
Se ei yksinkertaisesti mene niin että osapuoli joka haluaa siivota useammin tai mätsätä sisustuksen tarkemmin, olisi aina oikeassa.
Eikö elämässä mene muutenkin niin, että se joka jotakin haluaa, tekee sen eteen enemmän töitä kuin se joka ei halua? Olisikin mukavaa jos jostain löytyisi nainen joka ostaisi minulle moottoripyörän jonka kyytiin pääsee aina joskus.
Vaikka epätasapainoisessa parisuhteessa on naisena kuluttavaa olla, niin asialla on kääntöpuoli: kun tulee ero tai vanhana puoliso kuolee, naisen elämänlaatu yleensä paranee ja naine porskuttaa entistä ehompana menemään. Mies taas jää totaalisen avuttomaksi. Kun ei ole osaamista kodin hoidosta, ruuan laitosta, ihmissuhteiden ylläpidosta, moni jää kotiin ruikuttamaan. Työikäinen tarttuu pulloon ja vanhempi kuolee puolen vuoden sisällä pois. Seuratkaapa vain kuolinimoituksia: leskinaiset elävät parikymmentä vuotta miehen kuoleman jälkeen, leskimiehet kuolevat vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Miksi ihmeessä sinä hurupää rinnastat siivoamisen - siis pakollisen taloustyön - johonkin vapaa-ajan viihteeseen? Tosin täällä joku neropatti piti palovaroittimen asentamistakin täysin vapaaehtoisen toimena, joten eihän sitä tiedä minkälaisessa läävässä nämä sankarit oikein eläisivät jos saisivat itse päättää.
Siksi ettei ole olemassa mitään universaalia siisteyden ja sisustuksen tason standardia. Naisen mielestä usein on - nimittäin naisen oma standardi.
Luehan psykologiaa. Tutkitusti miehissä ja naisissa on merkittävä keskimääräinen ero siinä että naiset ovat herkempiä reagoimaan ympäristön ongelmiin ja puutteisiin, mutta kokevat niiden jatkuvan hoitamisen vähemmän stressaavana. Miehillä tämä menee päin vastoin.
Tuossa on siis kyse tradeoff-tilanteesta. Kumpi stressaa enemmän, epätäydellinen ympäristö vai lisääntynyt multitaskaus kun asioihin puututaan heti?
Jos pariskunnnalla on luonne-eroja, väistämättä syntyy tilanteita joissa miehen mielestä on kivempaa antaa sen erivärisen paneelin olla niin ja näin toistaiseksi, mutta naisen mielestä olisi kivempaa kun jätettäisiin harrastukset kesken ja fiksattaisiin paneeli nyt.
Se ei yksinkertaisesti mene niin että osapuoli joka haluaa siivota useammin tai mätsätä sisustuksen tarkemmin, olisi aina oikeassa.
Ja kuka määrittelee naisen sisustusmaun paremmaksi? Tyylitajun? Mielipideasiat puoliksi eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvon mukana tulee myös miehille tasa-arvoinen tap elää, ja se tarkoittaa myös miesten arkitoiveiden ja tapojen huomioonottamista. Tosiaan ei ole pakko lähetellä kortteja, ne lähettelevät ketä kiinostaa. Ei ole pakko ostaa isoa asuntoa, tai sitä ei ole pakko remontoida jos nainen ei itse sitä halua tehdä. Kunhan kotityöt on puoliksi niin hyvä. Olen oikeastaan todella tyytyväinen tähän nykyiseen suuntaukseen, sillä olen aina kotitöistä oman osani tehnyt. Nyt voin ottaakkin huomattavasti rennommin kun nainen hoitaa oman autonsa, ja tekee itse remonttia jos jotakin haluaa. Ikeaan hän pääsee itse ja kasaa omilla rahoillaan ostamansa tavarat jos vanhat ei miellytä. Ei tämä elämä loppuviimein hassumpaa ole.
Jep!
Minullekin kelpaa hyvin.
Hommat puoliksi. Mutta tietty myös päätäntävalta puoliksi sen suhteen missä asutaan, miten asutaan, kuinka usein siivotaan, mitä syödään, miten nopsaan rikki menneitä polttimoita ja muita vaihdetaan, ostetaanko lahjoja, lähetetäänkö kortteja, järjestetäänkö juhlia ja sitä rataa. Ja demokratiahan tarkoitti sitä että aina ei oma ääni voita.
Eikö ollutkaan sitä mitä haluttiin? No harmi.
Tässähän voisi sitten lainata kansantaiteilija Antti Hulkkoa: "sun pitää varoa mitä sä haluut, koska sä saat sen" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?
Jenkkiauton tuunauspäivä liittyy miten arjen pyörittämisen pakollisiin asioihin kuten tuohon siivouspäivään? Ap ei mielestäni puhunut mistään yhteisestä kosmetologikäynnistä, jota voisi karrikoiden verrata jenkkiauton tuunaukseen. Ongelma onkin juuri siinä, että sinä ajattelet siivouspäivän olevan joku naisen suosikkihuvitus, ihan kuin nainen siitä mitenkään nauttisi. Se vaan nyt kuuluu asioihin, joita on pakko teheä, ellei halua asua p*skaläävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka epätasapainoisessa parisuhteessa on naisena kuluttavaa olla, niin asialla on kääntöpuoli: kun tulee ero tai vanhana puoliso kuolee, naisen elämänlaatu yleensä paranee ja naine porskuttaa entistä ehompana menemään. Mies taas jää totaalisen avuttomaksi. Kun ei ole osaamista kodin hoidosta, ruuan laitosta, ihmissuhteiden ylläpidosta, moni jää kotiin ruikuttamaan. Työikäinen tarttuu pulloon ja vanhempi kuolee puolen vuoden sisällä pois. Seuratkaapa vain kuolinimoituksia: leskinaiset elävät parikymmentä vuotta miehen kuoleman jälkeen, leskimiehet kuolevat vuoden sisään.
mutta jostain syystä epätasapainoisessa parisuhteessa miehen ei ole kuluttavaa olla? Minusta oli ainakin ja nainen saikin lähtöpassit. Myös vuosien nalkutus vie miehet ennenaikaisesti hautaan, siinä ei enää vuosi sinkkuna auta jos on toisen henkisen väkivallan kohteena ollut vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi on kirjoittanut siitä, että nainen määrittelee standardit ja toiminnot ja sen takia mies etääntyisi, koska (ymmärrettävästi) ei koe kotia omakseen. Mutta moni nainen kertoo, että suhteen alussa mies on hoitanut omaa ja yhteistä kotia oma-aloitteisesti ja työt ovat jakautuneet tasapuolisesti luonnollisesti. Sitten vuosien saatossa tapahtuu siirtymä ja korjausliikettä voi olla hyvin hankala tehdä, ja sekin jää naisen vastuulle...
Minä olin (olen) hyvinkin kaaottinen kun tapasin eksäni. Hän taas hyvin säntillinen ja hänellä viihtyisästi sisustettu koti ja laittoi hyvää ruokaa jne. Muistan vielä ajatelleeni ihaillen, että hän toimisi minun inspiraation lähteenäni sujuvaan arkeen. Kaksi lasta ja useampi vuosi myöhemmin se olinkin yllättäen minä, jonka vastuulla oli 85% yhteisestä arjesta aina veropapereiden täyttöön asti ja viimeiset kymmenen vuotta olin myös se jonka harteilla yksinään oli rahallisesti pärjääminen. Miten ihmeessä se menikin siihen?! Ja tämä ei ollut se syy minkä takia vihdoin erosin. Mutta nyt useampi vuosi yksin arkea pyörittävänä olo on paljon kevyempi ja talouskin on vihdoin turvallisessa balanssissa. Ja miehellä on taas ihan kiva koti ja hoitaa asiansa hyvin!
Miksi se on joillekin niin vaikeaa ottaa ja pitää se vastuu yhteisestä arjesta?
Siksi koska se on niin paljon helpompaa ilman naisen vaatimuksia ja ylimääräistä työtä. Yhisä
Tämä on aikamoinen klisee, jossa on varmaan osa totuuttakin, mutta oman suhteeni osalta voin kertoa, että minähän en juuri mitään vaatinut.
Minä olin opiskelija ja mieheni hieman vanhempi ja taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Olen kasvanut juuri siihen kiltti tyttö rooliin jo hyvin nuoresta. Ihailin miestäni, kaikki mitä hän halusi tai teki oli mielestäni hienoa. En kokenut edes naimisiin mentyämme olevani siinä osassa, että voisin vaatia mitään. Mies halusi lapset. Mies halusi ostaa kodin. Mies halusi matkustella. Mies halusi ison telkkarin. Mies halusi syödä hyvin. Ja minä kilttinä pikkuvaimona olin nöyrän kiitollinen kaikista uusista mahdollisuuksista. En edes valittanut kun useamman kerran miehen ollessa työmatkalla meillä ei lasten kanssa ollut oikein rahaa ruokaan (ihan sairasta tämä minun nuorena ja ylpeänä kokemani ”ei tarvitse auttaa” ja ”en halua olla missään tapauksessa vaivaksi” mentaliteetti, varmaan tullut luettua vähän liikaa pikkumaisia lapsena).
Miehelle oli esim tärkeää, että lapset menevät musiikkiharrastukseen, siinä vaiheessa minä tienasin vähän ja mies tuskin mitään, joten minä maksoin ja järjestin ja ohjasin... Loppuvaiheessa avioliittoamme kun yritin oikeasti saada vinoumaa korjattua, pyysin miestäni hoitamaan toisen lapsen harrastuksen. Pari vuotta (!) myöhemmin hän ääneen ihmetteli miten se lapsemme harrastus nyt oikein meni. No, se oli sitten hiipunut kun ei mies sitten ollut tehnyt sille yhtään mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvon mukana tulee myös miehille tasa-arvoinen tap elää, ja se tarkoittaa myös miesten arkitoiveiden ja tapojen huomioonottamista. Tosiaan ei ole pakko lähetellä kortteja, ne lähettelevät ketä kiinostaa. Ei ole pakko ostaa isoa asuntoa, tai sitä ei ole pakko remontoida jos nainen ei itse sitä halua tehdä. Kunhan kotityöt on puoliksi niin hyvä. Olen oikeastaan todella tyytyväinen tähän nykyiseen suuntaukseen, sillä olen aina kotitöistä oman osani tehnyt. Nyt voin ottaakkin huomattavasti rennommin kun nainen hoitaa oman autonsa, ja tekee itse remonttia jos jotakin haluaa. Ikeaan hän pääsee itse ja kasaa omilla rahoillaan ostamansa tavarat jos vanhat ei miellytä. Ei tämä elämä loppuviimein hassumpaa ole.
Jep!
Minullekin kelpaa hyvin.
Hommat puoliksi. Mutta tietty myös päätäntävalta puoliksi sen suhteen missä asutaan, miten asutaan, kuinka usein siivotaan, mitä syödään, miten nopsaan rikki menneitä polttimoita ja muita vaihdetaan, ostetaanko lahjoja, lähetetäänkö kortteja, järjestetäänkö juhlia ja sitä rataa. Ja demokratiahan tarkoitti sitä että aina ei oma ääni voita.
Eikö ollutkaan sitä mitä haluttiin? No harmi.
Tässähän voisi sitten lainata kansantaiteilija Antti Hulkkoa: "sun pitää varoa mitä sä haluut, koska sä saat sen" :D
Pitäisikö tämän nyt v*tuttaa jotenkin? Minusta ihan selviö että näistä asioista puhutaan ja päätetään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Jenkkiauton tuunauspäivä liittyy miten arjen pyörittämisen pakollisiin asioihin kuten tuohon siivouspäivään? Ap ei mielestäni puhunut mistään yhteisestä kosmetologikäynnistä, jota voisi karrikoiden verrata jenkkiauton tuunaukseen. Ongelma onkin juuri siinä, että sinä ajattelet siivouspäivän olevan joku naisen suosikkihuvitus, ihan kuin nainen siitä mitenkään nauttisi. Se vaan nyt kuuluu asioihin, joita on pakko teheä, ellei halua asua p*skaläävässä.
Mitenkäs tuo ulkovuoriremontti tai jokin muu, vaikka rännien tyhjennys. Aika harva nainen osalistuu, vaikka ei mitään vaikeaa hommaa olekkaan. Entäpäs itsenäisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka epätasapainoisessa parisuhteessa on naisena kuluttavaa olla, niin asialla on kääntöpuoli: kun tulee ero tai vanhana puoliso kuolee, naisen elämänlaatu yleensä paranee ja naine porskuttaa entistä ehompana menemään. Mies taas jää totaalisen avuttomaksi. Kun ei ole osaamista kodin hoidosta, ruuan laitosta, ihmissuhteiden ylläpidosta, moni jää kotiin ruikuttamaan. Työikäinen tarttuu pulloon ja vanhempi kuolee puolen vuoden sisällä pois. Seuratkaapa vain kuolinimoituksia: leskinaiset elävät parikymmentä vuotta miehen kuoleman jälkeen, leskimiehet kuolevat vuoden sisään.
mitäs sitä enää elämään, kun elämänsä rakkaus on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi on kirjoittanut siitä, että nainen määrittelee standardit ja toiminnot ja sen takia mies etääntyisi, koska (ymmärrettävästi) ei koe kotia omakseen. Mutta moni nainen kertoo, että suhteen alussa mies on hoitanut omaa ja yhteistä kotia oma-aloitteisesti ja työt ovat jakautuneet tasapuolisesti luonnollisesti. Sitten vuosien saatossa tapahtuu siirtymä ja korjausliikettä voi olla hyvin hankala tehdä, ja sekin jää naisen vastuulle...
Minä olin (olen) hyvinkin kaaottinen kun tapasin eksäni. Hän taas hyvin säntillinen ja hänellä viihtyisästi sisustettu koti ja laittoi hyvää ruokaa jne. Muistan vielä ajatelleeni ihaillen, että hän toimisi minun inspiraation lähteenäni sujuvaan arkeen. Kaksi lasta ja useampi vuosi myöhemmin se olinkin yllättäen minä, jonka vastuulla oli 85% yhteisestä arjesta aina veropapereiden täyttöön asti ja viimeiset kymmenen vuotta olin myös se jonka harteilla yksinään oli rahallisesti pärjääminen. Miten ihmeessä se menikin siihen?! Ja tämä ei ollut se syy minkä takia vihdoin erosin. Mutta nyt useampi vuosi yksin arkea pyörittävänä olo on paljon kevyempi ja talouskin on vihdoin turvallisessa balanssissa. Ja miehellä on taas ihan kiva koti ja hoitaa asiansa hyvin!
Miksi se on joillekin niin vaikeaa ottaa ja pitää se vastuu yhteisestä arjesta?
Siksi koska se on niin paljon helpompaa ilman naisen vaatimuksia ja ylimääräistä työtä. Yhisä
Tämä on aikamoinen klisee, jossa on varmaan osa totuuttakin, mutta oman suhteeni osalta voin kertoa, että minähän en juuri mitään vaatinut.
Minä olin opiskelija ja mieheni hieman vanhempi ja taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Olen kasvanut juuri siihen kiltti tyttö rooliin jo hyvin nuoresta. Ihailin miestäni, kaikki mitä hän halusi tai teki oli mielestäni hienoa. En kokenut edes naimisiin mentyämme olevani siinä osassa, että voisin vaatia mitään. Mies halusi lapset. Mies halusi ostaa kodin. Mies halusi matkustella. Mies halusi ison telkkarin. Mies halusi syödä hyvin. Ja minä kilttinä pikkuvaimona olin nöyrän kiitollinen kaikista uusista mahdollisuuksista. En edes valittanut kun useamman kerran miehen ollessa työmatkalla meillä ei lasten kanssa ollut oikein rahaa ruokaan (ihan sairasta tämä minun nuorena ja ylpeänä kokemani ”ei tarvitse auttaa” ja ”en halua olla missään tapauksessa vaivaksi” mentaliteetti, varmaan tullut luettua vähän liikaa pikkumaisia lapsena).Miehelle oli esim tärkeää, että lapset menevät musiikkiharrastukseen, siinä vaiheessa minä tienasin vähän ja mies tuskin mitään, joten minä maksoin ja järjestin ja ohjasin... Loppuvaiheessa avioliittoamme kun yritin oikeasti saada vinoumaa korjattua, pyysin miestäni hoitamaan toisen lapsen harrastuksen. Pari vuotta (!) myöhemmin hän ääneen ihmetteli miten se lapsemme harrastus nyt oikein meni. No, se oli sitten hiipunut kun ei mies sitten ollut tehnyt sille yhtään mitään...
Teillä noin, meillä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Jenkkiauton tuunauspäivä liittyy miten arjen pyörittämisen pakollisiin asioihin kuten tuohon siivouspäivään? Ap ei mielestäni puhunut mistään yhteisestä kosmetologikäynnistä, jota voisi karrikoiden verrata jenkkiauton tuunaukseen. Ongelma onkin juuri siinä, että sinä ajattelet siivouspäivän olevan joku naisen suosikkihuvitus, ihan kuin nainen siitä mitenkään nauttisi. Se vaan nyt kuuluu asioihin, joita on pakko teheä, ellei halua asua p*skaläävässä.
P*skaläävä on mielipidekysymys. Yhden p*skaläävä on toisen mielestä sen verran siisti että kannattaa mieluummin tehdä jotain kivaa.
Näyttää olevan vaikea asia hyväksyä tämä tasa-arvoinen päätösvalta ja molempien mielipiteiden ottaminen huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka epätasapainoisessa parisuhteessa on naisena kuluttavaa olla, niin asialla on kääntöpuoli: kun tulee ero tai vanhana puoliso kuolee, naisen elämänlaatu yleensä paranee ja naine porskuttaa entistä ehompana menemään. Mies taas jää totaalisen avuttomaksi. Kun ei ole osaamista kodin hoidosta, ruuan laitosta, ihmissuhteiden ylläpidosta, moni jää kotiin ruikuttamaan. Työikäinen tarttuu pulloon ja vanhempi kuolee puolen vuoden sisällä pois. Seuratkaapa vain kuolinimoituksia: leskinaiset elävät parikymmentä vuotta miehen kuoleman jälkeen, leskimiehet kuolevat vuoden sisään.
No jospa miehet sitten ottavat kumppanin kuoleman raskaammin.
Onhan se loogistakin, naisethan pistävät vireille 70-80% avioeroista ja ovat paljon hanakampia aloittamaan uuden elämän ilman tarpeettomaksi käynyttä Ukkoa kun mies on hoitanut aikuiseksi kasvaneiden lasten siittämisen ja osansa elatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Jenkkiauton tuunauspäivä liittyy miten arjen pyörittämisen pakollisiin asioihin kuten tuohon siivouspäivään? Ap ei mielestäni puhunut mistään yhteisestä kosmetologikäynnistä, jota voisi karrikoiden verrata jenkkiauton tuunaukseen. Ongelma onkin juuri siinä, että sinä ajattelet siivouspäivän olevan joku naisen suosikkihuvitus, ihan kuin nainen siitä mitenkään nauttisi. Se vaan nyt kuuluu asioihin, joita on pakko teheä, ellei halua asua p*skaläävässä.
P*skaläävä on mielipidekysymys. Yhden p*skaläävä on toisen mielestä sen verran siisti että kannattaa mieluummin tehdä jotain kivaa.
Näyttää olevan vaikea asia hyväksyä tämä tasa-arvoinen päätösvalta ja molempien mielipiteiden ottaminen huomioon.
Jos lattialla on sitä itteensä, niin onko p*skaläävä vai sittenkin mielipidekysymys? Mietin vaan, että olisiko tässä jotain yhteismitallista lähtökohtaa, josta käsin tarkastella hygienia-asioita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Jenkkiauton tuunauspäivä liittyy miten arjen pyörittämisen pakollisiin asioihin kuten tuohon siivouspäivään? Ap ei mielestäni puhunut mistään yhteisestä kosmetologikäynnistä, jota voisi karrikoiden verrata jenkkiauton tuunaukseen. Ongelma onkin juuri siinä, että sinä ajattelet siivouspäivän olevan joku naisen suosikkihuvitus, ihan kuin nainen siitä mitenkään nauttisi. Se vaan nyt kuuluu asioihin, joita on pakko teheä, ellei halua asua p*skaläävässä.
P*skaläävä on mielipidekysymys. Yhden p*skaläävä on toisen mielestä sen verran siisti että kannattaa mieluummin tehdä jotain kivaa.
Näyttää olevan vaikea asia hyväksyä tämä tasa-arvoinen päätösvalta ja molempien mielipiteiden ottaminen huomioon.
koti on ollut vuosisatoja naisen valtakunta. Nyt miesten pitäisi ottaa siitä vastuuta naisten työssäkäynnin takia, mutta ilman mitään päätäntävaltaa, koska tietäähän nainen miten omaa valtakuntaa hoidetaan. Toisin se on työmarkkinoilla. Miesten pitää mukautua naisten ongelmiin ja johtoasemia jaetaan kiintiöillä, koska muuten ei naiset pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Jenkkiauton tuunauspäivä liittyy miten arjen pyörittämisen pakollisiin asioihin kuten tuohon siivouspäivään? Ap ei mielestäni puhunut mistään yhteisestä kosmetologikäynnistä, jota voisi karrikoiden verrata jenkkiauton tuunaukseen. Ongelma onkin juuri siinä, että sinä ajattelet siivouspäivän olevan joku naisen suosikkihuvitus, ihan kuin nainen siitä mitenkään nauttisi. Se vaan nyt kuuluu asioihin, joita on pakko teheä, ellei halua asua p*skaläävässä.
P*skaläävä on mielipidekysymys. Yhden p*skaläävä on toisen mielestä sen verran siisti että kannattaa mieluummin tehdä jotain kivaa.
Näyttää olevan vaikea asia hyväksyä tämä tasa-arvoinen päätösvalta ja molempien mielipiteiden ottaminen huomioon.Jos lattialla on sitä itteensä, niin onko p*skaläävä vai sittenkin mielipidekysymys? Mietin vaan, että olisiko tässä jotain yhteismitallista lähtökohtaa, josta käsin tarkastella hygienia-asioita...
Miksi olet ottanut lattialle paskovan miehen jos et sitä halua? Miksi ymmärrät tahallisesti väärin? Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin metatyön (tunnetyön) tekemisen parisuhteessa, tein siitä ketjunkin vähän aikaa sitten. Toimin parisuhdekriisissä epänaismaisesti: en ryhtynyt anelemaan ja fasilitoimaan kommunikointia ja selvittelyä mieheltä niin kuin yleensä teen. Ei mieskään siihen ryhtynyt, ei se koskaan suhteemme aikana ole ollut kaikkein aktiivisin osapuoli, vaikka "mieheksi ihan hyvä kommunikoimaan" onkin. Tilanne ei ole muuttunut, mies mököttää edelleen, eli eiköhän tästä ero tule. Mutta en enää koskaan tule kykenemään ryhtymään tähän aktiiviseen selvittelyyn kenenkään kanssa, nyt kun ilmiö on kunnolla tullut tietoisuuteeni.
Kyse on siitä että naisten fokus suhteessa muuttuu. Ensin ollaa kiinostuneita miehestä harrastuksia myöden. Sitten ei enää olla ja tilalle tulee pelkkiä vaatimuksia ja mies tekee ja toteuttaa, mutta se ei riitä. Tulee lisää vaatimuksia ja suhteen alun dynamiikka muuttuu. Ei miehellä ole minkäänlaista intoa jatkaa suhdetta missä kotona on aina jokin naisen askare odottamassa miestä. Lopulta ollaan tilanteessa missä koti näyttää naisen kodilta, siisteystandardit on naisen päättäämät. Miestä alkaa ituttamaan ja hän tekee vain enää naisen vaatimat asiat jos niitäkään ja käy viikonloppuna vetämässä pään täyteen. Näin se elämä sitten lipuu eteenpäin ja nainen nalkuttaa ja mies juo.
Tämä.
Ap puhuu vastuusta mutta skippaa täysin kolikon toisen puolen eli päätösvallan.
Jos koti muuttuu naisen valtakunnaksi jossa nainen päättää sisustustasosta, siisteystasosta, miten juhlia järjestetään ja miten juhliin osallistutaan, siitä kuinka nopeasti palaneeseen vaatehuoneen lamppuun tai repsottavaan varastohuoneen puolipaneeliin pitää reagoida, ei voi olettaa miehen hyväksyvän tilannetta jossa naisella on 100% päätösvallasta mutta vain 50% vastuusta.
Ja noin myös joka kerta käy. Nainen haluaa miestä isomman panostuksen kotipesään ja on tyypillisesti luonteeltaan sellainen että asiat jotka eivät häiritse miestä, häiritsevät naista ja vaativat välitöntä reagointia jonka takia pitää multitaskata ympäriinsä 24/7.
Kaikesta sellaisesta mikä liittyy siihen mitä ne muut nyt mahtavatkaan meistä ajatella, pitää stressata koko ajan. Alkaen miehen pituudesta verrattuna naiseen korkkareissa ja päättyen siihen onko duunaripariskunnan ostama lahja nyt liian vaatimaton kun johtajapariskuntakin osti niin kalliin (oikeasti ketään ei kiinnosta, ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa).
Mikään kompromissi ei käy, koska nainen on oikeassa. Mies ei vain tajua eikä osaa keskustellakaan, mikä voi olla tottakin koska nainen halusi sen jämerän miehen eikä sitä liian ämmämäistä keskustelijaa josta ei ole maskuliinisesti tukemaan naista kun tämä haluaa olla heikko.
Summa summarum. 50% vastuusta miehelle -> 50% vallasta miehelle. Joo, vaikka mies olisi sinusta väärässä.Vastuuseen lukeutuu mielestäni myös päätäntävalta. Nämä asiat pitäisi mennä tasan. Koti ei ole pelkästään "naisen valtakunta", vaan myös miehen koti, silloin siihen liittyvät asiat menevät puoliksi. Kaikista asioista pitiäisi pystyä löytymään se kompromissi, kuinka asiat hoidetaan, ja miten sisustetaan. Meillä molemmilla on kodissa omat nurkkamme, jossa on rojumme levällään miten tykkäämme. Mies valitsi verhot, ja yhdessä on päätetty monia asioita. Nämä "naista häiritsevät asiat jotka ei häiritse miestä" voi olla myös vaarallisia. Niinkuin tuo palovaroitin keissi, jota ei hoidettu. Meillä oli monia nauloja seinässä taulujen jäljiltä. Mies lupasi hoitaa ne. Aikansa olivat seinässä, kunnes yhtenä päivänä mies löi niihin päänsä. Sitten vasta lähtivät. Lapsiperheessä asioita ei voi hoitaa nuin leväperäisesti, vaan on monia asioita, jotka vaatii heti toimenpiteitä.
On näitäkin, jotka päsmäröivät, ja vain heidän mielipiteensä on oikeassa. Mutta sanoisin, että varmasti moni nainen hihkuisi innosta, jos mies haluaisi yhdessä organisoida siivouspäivän, ja tekisi aloitteen tähän.
Ap
Ja ihan varmasti moni mies hihkuisi innosta, jos nainen haluaisi yhdessä organisoida jenkkiauton tuunauspäivän tai reissun jäkismatsiin, ja tekisi aloitteen tähän.
Huomaatko kuinka syyllistyt juuri siihen mitä kirjoitin? Se että mies saa päättää, tarkoittaa että miehen on tehtävä naisen mieleisiä päätöksiä. Ehkä jopa samoja päätöksiä joita nainen tekisi. Kukapa ei sellaisesta innostuisi?Jenkkiauton tuunauspäivä liittyy miten arjen pyörittämisen pakollisiin asioihin kuten tuohon siivouspäivään? Ap ei mielestäni puhunut mistään yhteisestä kosmetologikäynnistä, jota voisi karrikoiden verrata jenkkiauton tuunaukseen. Ongelma onkin juuri siinä, että sinä ajattelet siivouspäivän olevan joku naisen suosikkihuvitus, ihan kuin nainen siitä mitenkään nauttisi. Se vaan nyt kuuluu asioihin, joita on pakko teheä, ellei halua asua p*skaläävässä.
Mitenkäs tuo ulkovuoriremontti tai jokin muu, vaikka rännien tyhjennys. Aika harva nainen osalistuu, vaikka ei mitään vaikeaa hommaa olekkaan. Entäpäs itsenäisesti?
Mitäs vaikeaa on rännien tyhjennyksessä? Olen ostanut siihen Fiskarsin välineenkin. Ulkovuoriremonttia en ole tehnyt, mutta ollaan miehen kanssa rakennettu talo, jonka olen teknisiä piirustuksia lukuunottamatta suunnitellut lämmitysmuotoineen ja materiaaleineen. Ulkoverhouksen teki urakoitsija, mutta miehen kanssa maalattiin ulkoa ja sisältä, levytettiin, villoitettiin, asennettiin keittiö sekä sisäkatot ja lattiat, vedettiin ilmastointiputket ja punnerrettiin iv-kone paikoilleen. Sekä tehtiin kaikki muu, mitä talo sisällään pitää. Silloin ei ollut vielä lapsia, niin oli helppo molempien tehdä.
No jaa. Minusta on jäätävän ärsyttävää, kun tuodaan niitä tuomisia, jos tullaan vaikka kylään ja syömään. Tarjoan hyvän ruoan. Seuraavalla kerralla kaveripariskunta ehkä tarjoaa hyvän ruoan. Miksi kiusaisimme itseämme ravaamalla Alkossa ostelemassa jotain tuomisia puoleen ja toiseen? Valitettavasti jotkut vieraamme näitä turhakkeita kantavat, siinä sitten hymistelen kiusaantuneena ja mietin mitä ajan tuhlausta.
Ja lähes kaikki tuntemani 70-vuotiaat tahtovat eroon elämän aikana kertyneestä roinasta, ei lisää sitä.
N35