Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Mieshän ei voi olla varma isyydestään. Tämä ei ole mielipidekysymys, eikä liity mitenkään teidän hartauksiinne.
Mies joutuu siis punnitsemaan, kuinka varma hän arvelee olevansa isyyydestään ja kuinka suuren varmuuden hän siitä haluaa. Joissain suhteissa pettäminen on jopa ilmeistä, joissain sen suuntaisia merkkejä ei ole. Toisille miehille taas ei ole merkitystä varmuudella, toiset haluavat olla sataprosenttisen varmoja. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, miten äiti reagoi, eli onko suhteen pilaantumisen kustannus liian iso.
Siitä seuraa, että osa haluaa testin, osa ei. Luottamus on vain yksi osatekijä yhtälössä. Miehen korkea tai matala halu olla varma taas on mielestäni miehen oma asia ja se on hänelle hyväksyttävä, oli taso mikä vain.
No, jos mieheni uskoisi, että olen epärehellinen ja että olen voinut häntä pettää ja hänelle valehdella, ei meillä varmaan kummankaan mielestä olisi enää mitään syytä olla yhdessä. Miksi mieheni haluaisi olla epärehellisenä ja epäluotettavana pitämänsä ihmisen kanssa ylipäätään? Ja miksi minä toisaalta haluaisin olla minua epärehellisenä ja petollisuuteen kykenevänä pitävän miehen kanssa? Jos haluaa isyystestin, on väistämättä sitä mieltä, että on olemassa mahdollisuus, että puoliso on pettänyt, salannut tekonsa ja valehdellut. Tällaista epäilystä ei parisuhde, jossa luottamus on tärkeä arvo, ei kestä.
Vaikka tilastot ja logiikan säännöt puoltavat sitä ajatusta, ettei kehenkään voi 100-prosenttisesti luottaa, perustuu aviolitto kuitenkin sellaiseen uskon hyppyyn, jossa toiseen luotetaan. Ei hommasta muuten mitään tulisi, jos molemmat tietäisivät, että nyt tuo toinen koko ajan kelailee sitä mahdollisuutta, että puoliso saattaa huijata ja valehdella. Ei niin voi elää. Se kiristää välejä liiaksi, ja lopulta epäluottamus syö rakkauden.
Miten tuota peräänkuuluttamaasi luottamusta murentaisi se että isyys testattaisiin automaattisesti vastasyntyneiltä?
Vastasyntyneiltä voitasiin varmaan testailla yhtä sun toista, mutta olisi siinä mitään järkeä?
Isyystestejäkään ei kannata tehdä muutaman vainoharhaisen miehen takia kaikille, vaan on vain hyvä, että eivät lisäänny, niin jää sekin harhaisuus periytymättä
Ainoa järki syy ottaa DNA testi kaikilta vastasyntyneiltä olisi se, että jatkossa rikosten selvittäminen olisi helpompaa ja esim tunnistamattomien ruumiiden tunnistaminen helpottuisi. Samaten joskus tulevaisuudessa ei isättömiä lapsia enää syntyisi, koska kaikkien isät löytyisivät rekisteristä. kaikki miehet ilahtuisivat tästä tilastosta, koska sitten he saisivat aina "tutustua lapseensa" ja ottaa osaa sen elättämiseen. Sitähän kaikki miehet vilpittömästi toivoo.
Koita nyt jo ymmärtää ettei ole olemassa mitään "kaikkia miehiä" jotka vilpittömästi toivoisivat yhtä ja samaa. Tälle miehelle olisi ilman muuta oikeudenmukaisempaa että lasku löytäisi aina oikeaan osoitteeseen ja Kelan maksettavaksi jäisi muiden mukuloista mahdollisimman vähän. Eikö sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
No jopas. Minun pitääkin vaatia miestä käymään joka kuukausi sukupuolitautitesteissä, ihan varmuuden vuoksi vaan vaikka mitään todisteita ei ole enkä mitään epäile, mutta minulle on tärkeä tietää, että miehellä ei ole tauteja. Eihän mies voi tuosta pahastua, menee vaan iloisena testeihin ja me jatkamme onnellista yhdessäoloa.
Niin miksei.. mutta sukupuolitautiin ei synny kiintymystä ja elatusvelvollisuutta eikä koko elämän kestävää sidettä.
Joihinkin tauteihin syntyy valitettavasti elämän kestävä side. Siksi moni kuulemani mukaan vaatii uudelta kumppanilta kumin käyttöä, kunnes testeissä on käyty - vaikka kumppani kuinka vannoisi, että ei ole sitä HIViä. Onko se sitten järkevää vai suhteen alkuunsa kariuttavaa epäluottamusta... sen jokainen päättää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Mieshän ei voi olla varma isyydestään. Tämä ei ole mielipidekysymys, eikä liity mitenkään teidän hartauksiinne.
Mies joutuu siis punnitsemaan, kuinka varma hän arvelee olevansa isyyydestään ja kuinka suuren varmuuden hän siitä haluaa. Joissain suhteissa pettäminen on jopa ilmeistä, joissain sen suuntaisia merkkejä ei ole. Toisille miehille taas ei ole merkitystä varmuudella, toiset haluavat olla sataprosenttisen varmoja. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, miten äiti reagoi, eli onko suhteen pilaantumisen kustannus liian iso.
Siitä seuraa, että osa haluaa testin, osa ei. Luottamus on vain yksi osatekijä yhtälössä. Miehen korkea tai matala halu olla varma taas on mielestäni miehen oma asia ja se on hänelle hyväksyttävä, oli taso mikä vain.
No, jos mieheni uskoisi, että olen epärehellinen ja että olen voinut häntä pettää ja hänelle valehdella, ei meillä varmaan kummankaan mielestä olisi enää mitään syytä olla yhdessä. Miksi mieheni haluaisi olla epärehellisenä ja epäluotettavana pitämänsä ihmisen kanssa ylipäätään? Ja miksi minä toisaalta haluaisin olla minua epärehellisenä ja petollisuuteen kykenevänä pitävän miehen kanssa? Jos haluaa isyystestin, on väistämättä sitä mieltä, että on olemassa mahdollisuus, että puoliso on pettänyt, salannut tekonsa ja valehdellut. Tällaista epäilystä ei parisuhde, jossa luottamus on tärkeä arvo, ei kestä.
Vaikka tilastot ja logiikan säännöt puoltavat sitä ajatusta, ettei kehenkään voi 100-prosenttisesti luottaa, perustuu aviolitto kuitenkin sellaiseen uskon hyppyyn, jossa toiseen luotetaan. Ei hommasta muuten mitään tulisi, jos molemmat tietäisivät, että nyt tuo toinen koko ajan kelailee sitä mahdollisuutta, että puoliso saattaa huijata ja valehdella. Ei niin voi elää. Se kiristää välejä liiaksi, ja lopulta epäluottamus syö rakkauden.
Miten tuota peräänkuuluttamaasi luottamusta murentaisi se että isyys testattaisiin automaattisesti vastasyntyneiltä?
Vastasyntyneiltä voitasiin varmaan testailla yhtä sun toista, mutta olisi siinä mitään järkeä?
Isyystestejäkään ei kannata tehdä muutaman vainoharhaisen miehen takia kaikille, vaan on vain hyvä, että eivät lisäänny, niin jää sekin harhaisuus periytymättä
Ainoa järki syy ottaa DNA testi kaikilta vastasyntyneiltä olisi se, että jatkossa rikosten selvittäminen olisi helpompaa ja esim tunnistamattomien ruumiiden tunnistaminen helpottuisi. Samaten joskus tulevaisuudessa ei isättömiä lapsia enää syntyisi, koska kaikkien isät löytyisivät rekisteristä. kaikki miehet ilahtuisivat tästä tilastosta, koska sitten he saisivat aina "tutustua lapseensa" ja ottaa osaa sen elättämiseen. Sitähän kaikki miehet vilpittömästi toivoo.
Kyllä yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden edistämisessä useimmiten on paljonkin järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa järki syy ottaa DNA testi kaikilta vastasyntyneiltä olisi se, että jatkossa rikosten selvittäminen olisi helpompaa ja esim tunnistamattomien ruumiiden tunnistaminen helpottuisi.
Sinusta sillä ei siis ole mitään merkitystä, että joka vuosi Suomeen syntyy 2500 lasta, jotka eivät saa tietää, kuka heidän isänsä on?
Jos biologinen side lapseen kerran on niin merkityksetön, niin miksi adoptointi ei ole sen suositumpaa? Miksi niin monille juuri se oma lapsi on niin tärkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.
Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
No jopas. Minun pitääkin vaatia miestä käymään joka kuukausi sukupuolitautitesteissä, ihan varmuuden vuoksi vaan vaikka mitään todisteita ei ole enkä mitään epäile, mutta minulle on tärkeä tietää, että miehellä ei ole tauteja. Eihän mies voi tuosta pahastua, menee vaan iloisena testeihin ja me jatkamme onnellista yhdessäoloa.
Niin miksei.. mutta sukupuolitautiin ei synny kiintymystä ja elatusvelvollisuutta eikä koko elämän kestävää sidettä.
Joihinkin tauteihin syntyy valitettavasti elämän kestävä side. Siksi moni kuulemani mukaan vaatii uudelta kumppanilta kumin käyttöä, kunnes testeissä on käyty - vaikka kumppani kuinka vannoisi, että ei ole sitä HIViä. Onko se sitten järkevää vai suhteen alkuunsa kariuttavaa epäluottamusta... sen jokainen päättää itse.
Kuinka moni hankkii lapsen uuden kumppanin kanssa? Eroaako tilanne siitä, että pari on ollut yhdessä vuosia ja yhdessä päättävät, että lapsi saa tulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Mieshän ei voi olla varma isyydestään. Tämä ei ole mielipidekysymys, eikä liity mitenkään teidän hartauksiinne.
Mies joutuu siis punnitsemaan, kuinka varma hän arvelee olevansa isyyydestään ja kuinka suuren varmuuden hän siitä haluaa. Joissain suhteissa pettäminen on jopa ilmeistä, joissain sen suuntaisia merkkejä ei ole. Toisille miehille taas ei ole merkitystä varmuudella, toiset haluavat olla sataprosenttisen varmoja. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, miten äiti reagoi, eli onko suhteen pilaantumisen kustannus liian iso.
Siitä seuraa, että osa haluaa testin, osa ei. Luottamus on vain yksi osatekijä yhtälössä. Miehen korkea tai matala halu olla varma taas on mielestäni miehen oma asia ja se on hänelle hyväksyttävä, oli taso mikä vain.
No, jos mieheni uskoisi, että olen epärehellinen ja että olen voinut häntä pettää ja hänelle valehdella, ei meillä varmaan kummankaan mielestä olisi enää mitään syytä olla yhdessä. Miksi mieheni haluaisi olla epärehellisenä ja epäluotettavana pitämänsä ihmisen kanssa ylipäätään? Ja miksi minä toisaalta haluaisin olla minua epärehellisenä ja petollisuuteen kykenevänä pitävän miehen kanssa? Jos haluaa isyystestin, on väistämättä sitä mieltä, että on olemassa mahdollisuus, että puoliso on pettänyt, salannut tekonsa ja valehdellut. Tällaista epäilystä ei parisuhde, jossa luottamus on tärkeä arvo, ei kestä.
Vaikka tilastot ja logiikan säännöt puoltavat sitä ajatusta, ettei kehenkään voi 100-prosenttisesti luottaa, perustuu aviolitto kuitenkin sellaiseen uskon hyppyyn, jossa toiseen luotetaan. Ei hommasta muuten mitään tulisi, jos molemmat tietäisivät, että nyt tuo toinen koko ajan kelailee sitä mahdollisuutta, että puoliso saattaa huijata ja valehdella. Ei niin voi elää. Se kiristää välejä liiaksi, ja lopulta epäluottamus syö rakkauden.
Miten tuota peräänkuuluttamaasi luottamusta murentaisi se että isyys testattaisiin automaattisesti vastasyntyneiltä?
No, eipä varmaan mitenkään. Siitä vain automaattisesti testaamaan, jos yhteiskunta sen todella kokee kannattavaksi. Minun viestini vastasi ensinnä otsikon kysymykseen siitä, miksi isyyden selvittämisen vastiminen on monen naisen mielestä loukkaavaa (siksi, että siinä vihjataan naisen pettäneen ja olevan epäluotettava) ja toiseksi siihen viestiin, jossa argumentoidaan, ettei mies yleisesti voi koskaan olla 100-prosenttisesti varma isyydestään (ei periaatteessa voi, mutta avioliitto perustuu siihen oletukseen, että oma kumppani on kaikista niistä muista tapauksista juuri se, johon voi luottaa ja tämän luottamuksen vuoksi esimerkiksi minun miehelläni ei ole yhtään mitään tarvetta epäillä isyyttään tai minun uskollisuuttani - hän siis katsoo olevansa varma isyydestään). Minulla ei ole mitään jotain yleistä testauskäytäntöä vastaan, jos siitä saataisiin jotain selvää yleistä hyötyä. Sitä vastaan on, että mieheni yhtäkkiä puskista rupeaisi epäilemään minun uskollisuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
No jopas. Minun pitääkin vaatia miestä käymään joka kuukausi sukupuolitautitesteissä, ihan varmuuden vuoksi vaan vaikka mitään todisteita ei ole enkä mitään epäile, mutta minulle on tärkeä tietää, että miehellä ei ole tauteja. Eihän mies voi tuosta pahastua, menee vaan iloisena testeihin ja me jatkamme onnellista yhdessäoloa.
Niin miksei.. mutta sukupuolitautiin ei synny kiintymystä ja elatusvelvollisuutta eikä koko elämän kestävää sidettä.
Joihinkin tauteihin syntyy valitettavasti elämän kestävä side. Siksi moni kuulemani mukaan vaatii uudelta kumppanilta kumin käyttöä, kunnes testeissä on käyty - vaikka kumppani kuinka vannoisi, että ei ole sitä HIViä. Onko se sitten järkevää vai suhteen alkuunsa kariuttavaa epäluottamusta... sen jokainen päättää itse.
Niin, uudessa suhteessa. Mutta en ole ainakaan kuullut kenenkään vaatineen vakaassa liitossa jossa ei ole aihetta epäilyille niin säännöllistä testausta. Vaikka seuraukset sukupuolitaudista voivat olla paljon kamalammat kuin ei-biologinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.
Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.
En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.
Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.
En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.
Huolestuttavaa että et näe lasten tekemisessä ja farkkujen ostamisessa mitään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....
Harvemmin ottaa. Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.
Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää. Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.
Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.
En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.
Avioehto lienee myös keskustelunaihe jota ei kannata kanssasi nostaa pöydälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....
Harvemmin ottaa. Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.
Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää. Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.
Tämä saattaa tulla sinulle yllätykseni, mutta kehtaisin väittää että vähintään 90% seksistä harrastetaan ihan jostain muusta syystä kuin lasten alulle panemiseksi.
Minua hämmästyttää kyllä nämä syntyneiden lapsien isyyden testaajat "varmuuden vuoksi".
Joku ketjussa jo ehdotti, että isyys varmistettaisiin vaikka synnytyksen yhteydessä.Toki lapsi voi näyttää aivan vastasyntyneenä ihan alienilta, mutta suurin osa miehistä luottaa, että pariskunnan odottama lapsi on hänen ja kun lapsi syntyy niin asia varmistuu ihan siinä synnytyksen yhteydessä ihan ilman mitään testejä mikäli miehellä ok normaali näkökyky.
Loogista voisi olla korkeintaan isyystesti odotusaikana. Tosin jos mieskään ei koe isyytensä suhteen suurta epävarmuutta niin hänelle voi olla se ja sama jättää tämä testi väliin. Juuri siitä syystä, että naamastahan sen sitten näkee onko oma, vaikka olisi down-lapsi niin kyllä vain kasvaessaan sen näkee onko isänsä.
Siksi näitä testejä ei tehdä jokaiselle vaikka moni palstamies ilmeisesti sitä toivoisi koska se poistaisi tuon isyystestin vaatimiseen liittyvät luottamuskysymykset parisuhteesta. Usein mustasukkaisimpia ovat tosin ne, joilla on itsellään niitä "omia pikku salaisuuksia".
Eli testejä ei tehdä kaikille koska suurin osa on varma isyydestään ilmankin, aistihavaintojen perusteella. Ja joku ehkä senkin vuoksi, että puolisoon voi luottaa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaa.
80% lapsista on sivusuhteen hedelmä.... huhhuh... voihan toki olla, että naisilla on kyky muuttaa tahdonvoimalla sikiön naama silloisen elämänkumppaninsa kaltaiseksi perimästä riippumatta. Voihan se niinkin olla. Joten kaikki isyystestiim mars!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....
Harvemmin ottaa. Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.
Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää. Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.
Mutta eihän lapsi ole välttämättä oikeutettu isänsä rahoihin jos nainen ei niin halua. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa? Taas palataan siihen että vaikka tykkäätte niillä lasten oikeuksilla ratsastaa, niin tosiasiallinen järjestys on naisen oikeudet > lapsen oikeudet > miehen oikeudet. Olisitte edes rehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.
Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.
En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.
Mä olen tämän sitaattiketjun ensimmäinen ja vain ensimmäinen kirjoittaja...musta me vaan ajatellaan testiasia eri tavoin. Molemmista se on iso juttu, mutta sinun näkökulmastasi se on siksi mittari koko suhteen pohjana olevalle luottamukselle (=jos ei luota tässä isossa asiassa, ei luota missään muussakaan) ja minusta se on ehkäpä se ainoa asia, jolla kannattaa vaivata päätään, jos jotain on ylipäätään epäiltävä, sillä muut asiat ovat pienempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua.
Ei riitä pelkkä ilmoitus siitä, ettei halua isäksi, vaan silloin parisuhteessa myös huolehdittava ehkäisystä, jos kerran on se osapuoli, joka ei lapsia halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.
Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.
En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.
Mä olen tämän sitaattiketjun ensimmäinen ja vain ensimmäinen kirjoittaja...musta me vaan ajatellaan testiasia eri tavoin. Molemmista se on iso juttu, mutta sinun näkökulmastasi se on siksi mittari koko suhteen pohjana olevalle luottamukselle (=jos ei luota tässä isossa asiassa, ei luota missään muussakaan) ja minusta se on ehkäpä se ainoa asia, jolla kannattaa vaivata päätään, jos jotain on ylipäätään epäiltävä, sillä muut asiat ovat pienempiä.
Sorry, siis isyys on iso juttu, piti kirjoittamani.
Alue: Aihe vapaa
Jos et siis voi olla varma, niin eikö tämä vaikuta negatiivisesti elämääsi ja identiteettiisi? Täällähän sanotaan, että lapsen on tiedettävä ja lapsen oikeuksista on kyse. Voitko kertoa, millä tavalla oikeuksiasi on poljettu ja miten se vaikuttaa elämääsi. Jotainhan sen täytyy vaikuttaa, kun täällä koko ajan niin sanotaan.
Jos taas olet sitä mieltä, ettei se vaikuta elämääsi mitenkään, niin sittenhän olet esimerkki lapsesta, joka ei tiedä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, päinvastoin kuin täällä annetaan ymmärtää. Kovasti pauhataan lapsen oikeudesta saada tietää oikea isä, mutta ei tunnu olevan mitään väliä sillä, onko itse isänä pitämänsä miehen lapsi. Mihin ne oikeudet siinä katoavat? Kaikkien meidän, joita ei ole testattu, pitäisi siis tuntea jotain ihme epätoivoa ja epävarmuutta, kun emme voi olla täysin varmoja isistämme. Siis näinkin voimme kuitenkin elää? Ilman tietoa ja varmuutta isästä. Riittää, kun on olemassa se isä, jota isänämme pidämme. Mutta nyt syntyvät lapset ovat jotenkin erilaisia siinä asiassa. Heille tulee siis olemaan valtava kriisin paikka, kun heitä ei ole testattu! Vaikka se isä olisi niin oikeanlainen kuin suinkin ja nenäkin ihan samanlainen ja hampaatkin samalla lailla ristissä niin ei, ei vaan kun ei ole testattu! Kuka lie on isä, kenen kanssa se äiti oikein on muhinoinut, siinäpä elinikäinen trauma.
Eli mihin niitä testejä siis tarvittiinkaan?