Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua. 

Ei riitä pelkkä ilmoitus siitä, ettei halua isäksi, vaan silloin parisuhteessa myös huolehdittava ehkäisystä, jos kerran on se osapuoli, joka ei lapsia halua.

Tällä logiikalla naiset eivät tarvitse universaalia aborttioikeutta, koska nainen voi aina halutessaan huolehtia ehkäisystä. Kantaisivat vastuunsa jos kerran paljaalla antavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua. 

Voi luoja mitä typeryyttä. Eiköhän sen miehen pidä ruveta sanoista tekoihin, eli ehkäistä, eikä vain sanoa, ettei halua lasta?  Vai meinaatko, että mies pelkällä puheella on vastuusta vapaa? mikä pi-run vapaamatkustaja sen aikuisen miehen pitäisi saada olla. Jos ei isäksi halua, niin kumipuku päälle tai piuhat poikki kun ikä antaa myöten. Muuten on turha aikuisen miehen höpistä, että minähän SANOIN. No ei siinä pelkkä sanominen riitä, täytyy tehdäkkin jotakin sen eteen , ettei lasta tule. uuno. Luuletko, että naisetkin ehkäisee sanomalla "en halua lasta, en halua lasta".....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua. 

Ei riitä pelkkä ilmoitus siitä, ettei halua isäksi, vaan silloin parisuhteessa myös huolehdittava ehkäisystä, jos kerran on se osapuoli, joka ei lapsia halua.

Tällä logiikalla naiset eivät tarvitse universaalia aborttioikeutta, koska nainen voi aina halutessaan huolehtia ehkäisystä. Kantaisivat vastuunsa jos kerran paljaalla antavat?

Naisethan sen vastuun kantavatkin. Aina . Antavat sitten paljaalla tai ei. Ehkäisy ei ole 100% ja se on myös miehen hyväksyttävä. Aina on mahdollisuus tulla vanhemmaksi kun kerran panee. Naiset siitä ehkäisystä taitavat sen päävastuun nykyäänkin kantaa, vai voitko muuta väittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.

Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.

Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.

En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.

Avioehto lienee myös keskustelunaihe jota ei kannata kanssasi nostaa pöydälle?

Kyllä meillä on avioehto, ihan minun aloitteesta tehty. Jokainen avioliitto päättyy joskus ja sitä tilannetta varten se avioehto on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....

Harvemmin ottaa.  Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.

Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää.  Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.

Mutta eihän lapsi ole välttämättä oikeutettu isänsä rahoihin jos nainen ei niin halua. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa? Taas palataan siihen että vaikka tykkäätte niillä lasten oikeuksilla ratsastaa, niin tosiasiallinen järjestys on naisen oikeudet > lapsen oikeudet > miehen oikeudet.  Olisitte edes rehellisiä.

No miten se isä saataisiin kiinni jos äiti ei sitä kerro tai tiedä eikä kukaan mies isyyttä vaadi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....

Harvemmin ottaa.  Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.

Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää.  Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.

Kerro sinä, mikä oikeus naisilla muka on rais k ata miehiä (hankkiutumalla kieroilemalla raskaaksi) eli jättää kertomatta että nyt yrittää kersaa. Miehellä on oikeus olla joutumatta tuollaisen syöpäläisen huijaamaksi ja oikeus olla pilaamatta elämäänsä. Se että naisilla on fyysiset rajoitteet kersojen hankinnan suhteen, ei anna mitään eri oikeuksia päättää asiaa miehen puolesta. Koska kersat EIVÄT ole ihmisoikeus, ja jos ei akka saa hommattua itselleen sellaista miestä, joka kys. akan kanssa kersoja haluaisi, se ei anna oikeutta kusettaa jotain pahaa aavistamatonta miestä laittamalla se maksamaan ne akan porsimiset.

No nyt lähti tyypillä hihna luistamaan. Älä sure, sinun ei tarvitse koskaan olla huolissaan mahdollisista lapsista, anteeksi porsaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Mä olen muuten kirjoittanut siihen ketjuun, ex-miehestä, lapsen isästä, joka tosiaan harrasti noita kaikkia, muttei silti kysellyt isyystestiä. Eihän sellaista jaksanutkaan.

Toista avioliittoa ihan toisenlaisen miehen kanssa on takana jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja sen ensimmäisen lapsikin on kohta aikuinen, joten voi olla, että aikakin vaikuttaa näkökulmaan, ei tässä enää helposti kiihdy.

Silti, lapsen kohdalla on kyse niin isosta asiasta, kokonaisesta ihmisestä ja elatusvastuusta, etten pidä testaamista ongelmana. Ensinnäkin, sehän vain todistaisi kertomani isyyden oikeaksi ja, kuten joku jo totesikin, rauhoittaisi epävarman/hermoheikon miehen ja veisi ongelman pois pöydältä, jolloin voidaan jälleen keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.

Minä en kyllä varmaan keksisi kovinkaan paljon mukavia asioita niin epävarman ja heikkohermoisen miehen kanssa, että häntä pitää rauhoitella ja vakuutella ja hänelle täytyy testituloksin todistella asioita, jotka normaalille ihmiselle ovat itsestään selviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua. 

Ei riitä pelkkä ilmoitus siitä, ettei halua isäksi, vaan silloin parisuhteessa myös huolehdittava ehkäisystä, jos kerran on se osapuoli, joka ei lapsia halua.

Tällä logiikalla naiset eivät tarvitse universaalia aborttioikeutta, koska nainen voi aina halutessaan huolehtia ehkäisystä. Kantaisivat vastuunsa jos kerran paljaalla antavat?

Naisethan sen vastuun kantavatkin. Aina . Antavat sitten paljaalla tai ei. Ehkäisy ei ole 100% ja se on myös miehen hyväksyttävä. Aina on mahdollisuus tulla vanhemmaksi kun kerran panee. Naiset siitä ehkäisystä taitavat sen päävastuun nykyäänkin kantaa, vai voitko muuta väittää?

mikä vastuu on naisilla joka koittaa tahalleen raskautua rikkaan muusikon tai ammatttiurheilijan kanssa? Miksiköhän managerit opettavat molemmille huuhtomaan kondomit vessasta alas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Mä olen muuten kirjoittanut siihen ketjuun, ex-miehestä, lapsen isästä, joka tosiaan harrasti noita kaikkia, muttei silti kysellyt isyystestiä. Eihän sellaista jaksanutkaan.

Toista avioliittoa ihan toisenlaisen miehen kanssa on takana jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja sen ensimmäisen lapsikin on kohta aikuinen, joten voi olla, että aikakin vaikuttaa näkökulmaan, ei tässä enää helposti kiihdy.

Silti, lapsen kohdalla on kyse niin isosta asiasta, kokonaisesta ihmisestä ja elatusvastuusta, etten pidä testaamista ongelmana. Ensinnäkin, sehän vain todistaisi kertomani isyyden oikeaksi ja, kuten joku jo totesikin, rauhoittaisi epävarman/hermoheikon miehen ja veisi ongelman pois pöydältä, jolloin voidaan jälleen keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.

Minä en kyllä varmaan keksisi kovinkaan paljon mukavia asioita niin epävarman ja heikkohermoisen miehen kanssa, että häntä pitää rauhoitella ja vakuutella ja hänelle täytyy testituloksin todistella asioita, jotka normaalille ihmiselle ovat itsestään selviä.

Milloin miehellä sitten on oikeus epäillä? Missä tapauksessa miehellä on oikeus vaatia testi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....

Harvemmin ottaa.  Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.

Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää.  Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.

Kerro sinä, mikä oikeus naisilla muka on rais k ata miehiä (hankkiutumalla kieroilemalla raskaaksi) eli jättää kertomatta että nyt yrittää kersaa. Miehellä on oikeus olla joutumatta tuollaisen syöpäläisen huijaamaksi ja oikeus olla pilaamatta elämäänsä. Se että naisilla on fyysiset rajoitteet kersojen hankinnan suhteen, ei anna mitään eri oikeuksia päättää asiaa miehen puolesta. Koska kersat EIVÄT ole ihmisoikeus, ja jos ei akka saa hommattua itselleen sellaista miestä, joka kys. akan kanssa kersoja haluaisi, se ei anna oikeutta kusettaa jotain pahaa aavistamatonta miestä laittamalla se maksamaan ne akan porsimiset.

Alan ymmärtää miksi Suomessa syntyy nykyisin niin vähän lapsia. Osa miehistä on niin sekaisin, ettei kukaan halua koskea heihin edes pitkällä tikulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua. 

Voi luoja mitä typeryyttä. Eiköhän sen miehen pidä ruveta sanoista tekoihin, eli ehkäistä, eikä vain sanoa, ettei halua lasta?  Vai meinaatko, että mies pelkällä puheella on vastuusta vapaa? mikä pi-run vapaamatkustaja sen aikuisen miehen pitäisi saada olla. Jos ei isäksi halua, niin kumipuku päälle tai piuhat poikki kun ikä antaa myöten. Muuten on turha aikuisen miehen höpistä, että minähän SANOIN. No ei siinä pelkkä sanominen riitä, täytyy tehdäkkin jotakin sen eteen , ettei lasta tule. uuno. Luuletko, että naisetkin ehkäisee sanomalla "en halua lasta, en halua lasta".....

Eli sinunkaan mielestäsi naiset eivät tarvitse universaalia aborttioikeutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.

Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.

Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.

En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.

Avioehto lienee myös keskustelunaihe jota ei kannata kanssasi nostaa pöydälle?

Kyllä meillä on avioehto, ihan minun aloitteesta tehty. Jokainen avioliitto päättyy joskus ja sitä tilannetta varten se avioehto on.

No mutta sehän oli selvä epäluottamuksen osoitus miestäsi kohtaan että otit avioehdon esille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua. 

Ei riitä pelkkä ilmoitus siitä, ettei halua isäksi, vaan silloin parisuhteessa myös huolehdittava ehkäisystä, jos kerran on se osapuoli, joka ei lapsia halua.

Tällä logiikalla naiset eivät tarvitse universaalia aborttioikeutta, koska nainen voi aina halutessaan huolehtia ehkäisystä. Kantaisivat vastuunsa jos kerran paljaalla antavat?

Naisethan sen vastuun kantavatkin. Aina . Antavat sitten paljaalla tai ei. Ehkäisy ei ole 100% ja se on myös miehen hyväksyttävä. Aina on mahdollisuus tulla vanhemmaksi kun kerran panee. Naiset siitä ehkäisystä taitavat sen päävastuun nykyäänkin kantaa, vai voitko muuta väittää?

mikä vastuu on naisilla joka koittaa tahalleen raskautua rikkaan muusikon tai ammatttiurheilijan kanssa? Miksiköhän managerit opettavat molemmille huuhtomaan kondomit vessasta alas?

Kyllähän nekin naiset sen lapsen sisällään kantavat, synnyttävät ja vuosikausia elättävät ja hoitavat.

Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, mutta ketjun aiheeseen palatakseni, kai sillä miehellä voi edellyttää sen verran älyä olevan, ettei pariudu tai ainakaan lasten hankintaan ryhdy, jos luottamus naiseen on nollilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....

Harvemmin ottaa.  Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.

Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää.  Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.

Mutta eihän lapsi ole välttämättä oikeutettu isänsä rahoihin jos nainen ei niin halua. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa? Taas palataan siihen että vaikka tykkäätte niillä lasten oikeuksilla ratsastaa, niin tosiasiallinen järjestys on naisen oikeudet > lapsen oikeudet > miehen oikeudet.  Olisitte edes rehellisiä.

No miten se isä saataisiin kiinni jos äiti ei sitä kerro tai tiedä eikä kukaan mies isyyttä vaadi?

Et vastannut kysymykseen.  Palataan tuohon sinun kysymykseesi sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Mä olen muuten kirjoittanut siihen ketjuun, ex-miehestä, lapsen isästä, joka tosiaan harrasti noita kaikkia, muttei silti kysellyt isyystestiä. Eihän sellaista jaksanutkaan.

Toista avioliittoa ihan toisenlaisen miehen kanssa on takana jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja sen ensimmäisen lapsikin on kohta aikuinen, joten voi olla, että aikakin vaikuttaa näkökulmaan, ei tässä enää helposti kiihdy.

Silti, lapsen kohdalla on kyse niin isosta asiasta, kokonaisesta ihmisestä ja elatusvastuusta, etten pidä testaamista ongelmana. Ensinnäkin, sehän vain todistaisi kertomani isyyden oikeaksi ja, kuten joku jo totesikin, rauhoittaisi epävarman/hermoheikon miehen ja veisi ongelman pois pöydältä, jolloin voidaan jälleen keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.

Minä en kyllä varmaan keksisi kovinkaan paljon mukavia asioita niin epävarman ja heikkohermoisen miehen kanssa, että häntä pitää rauhoitella ja vakuutella ja hänelle täytyy testituloksin todistella asioita, jotka normaalille ihmiselle ovat itsestään selviä.

Milloin miehellä sitten on oikeus epäillä? Missä tapauksessa miehellä on oikeus vaatia testi?

Jos hänellä on jokin perusteltu syy epäilyilleen. Vastasyntyneen ulkonäkö ei ole sellainen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Mä olen muuten kirjoittanut siihen ketjuun, ex-miehestä, lapsen isästä, joka tosiaan harrasti noita kaikkia, muttei silti kysellyt isyystestiä. Eihän sellaista jaksanutkaan.

Toista avioliittoa ihan toisenlaisen miehen kanssa on takana jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja sen ensimmäisen lapsikin on kohta aikuinen, joten voi olla, että aikakin vaikuttaa näkökulmaan, ei tässä enää helposti kiihdy.

Silti, lapsen kohdalla on kyse niin isosta asiasta, kokonaisesta ihmisestä ja elatusvastuusta, etten pidä testaamista ongelmana. Ensinnäkin, sehän vain todistaisi kertomani isyyden oikeaksi ja, kuten joku jo totesikin, rauhoittaisi epävarman/hermoheikon miehen ja veisi ongelman pois pöydältä, jolloin voidaan jälleen keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.

Minä en kyllä varmaan keksisi kovinkaan paljon mukavia asioita niin epävarman ja heikkohermoisen miehen kanssa, että häntä pitää rauhoitella ja vakuutella ja hänelle täytyy testituloksin todistella asioita, jotka normaalille ihmiselle ovat itsestään selviä.

No niin. Minä taas pitäisin puolison mielenrauhaa merkittävänä osatekijänä parisuhteessa, ja jos se olisi noin helpolla lopullisesti saavutettavissa, sehän olisi hyvä juttu, sillä tuon kokoluokan asiassa ja sen biologian takia voisin ymmärtää asian hänelle hyvin tärkeäksi ja pyynnön perustelluksi. Mustasukkaista höyryämistä en pidä minkäänlaisen suhteen lähtokohtana, enkä edes tähän asiaan kiinteästi liittyvänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.

Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa? 

Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.

Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa. 

Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.

Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....

Harvemmin ottaa.  Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.

Naiset kyllä pärjää ilman miestä ja sen rahoja, siinä olet oikeassa, mutta lapsi on oikeutettu myös isänsä rahoihin. Miehellä on velvollisuus elättää ihan itse vapaaehtoisesti alulle panemansa lapsi. Eriasia , jos nainen on rais-kan-nut miehen ja lapsi on siitä saanut alkunsa. Miehenkin kun täytyy vastata panoistaa. vaikka sinun on sitä näköjään mahdoton ymmärtää.  Miksi miehen pitäisi saada panna lapsia alulle, ilman mitään vastuuta? Kerro sinä.

Kerro sinä, mikä oikeus naisilla muka on rais k ata miehiä (hankkiutumalla kieroilemalla raskaaksi) eli jättää kertomatta että nyt yrittää kersaa. Miehellä on oikeus olla joutumatta tuollaisen syöpäläisen huijaamaksi ja oikeus olla pilaamatta elämäänsä. Se että naisilla on fyysiset rajoitteet kersojen hankinnan suhteen, ei anna mitään eri oikeuksia päättää asiaa miehen puolesta. Koska kersat EIVÄT ole ihmisoikeus, ja jos ei akka saa hommattua itselleen sellaista miestä, joka kys. akan kanssa kersoja haluaisi, se ei anna oikeutta kusettaa jotain pahaa aavistamatonta miestä laittamalla se maksamaan ne akan porsimiset.

Olet ymmärtänyt jotain pahasti väärin. Missään päin maailmaa ei pidetä raiskauksena sitä, että mies ja nainen harrastavat yhteisestä halustaan seksiä ilman kondomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.

Jos naiselle on tärkeää rehellisyys, niin hän voi vaatia miestä esittämään ostokuitin vaikka jokaisesta vaatekappaleesta, mitä mies tuo kotiin. Jos mies on ostanut uudet farkut eikä kuittia löydy, pitää miehen hakea kaupasta todistus, että hän on ne ostanut eikä varastanut. Nainen ei tietenkään epäile miestä ja uskoo mitä hän sanoo, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi pitää todistus olla.

Aina vain surkeammaksi menee nämä jo alunperinkin ontuvat analogiat. Tsemppaa vähän.

En ole tuo sama kirjoittaja. Mutta siitähän tuossa on kyse, luottamuksesta. Joko sitä on tai ei ole. Omaan puolisoon pitää voida luottaa. Luottamus häviää, kun toinen esittää perusteettomia syytöksiä ilman mitään aihetta. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettakaan.

Avioehto lienee myös keskustelunaihe jota ei kannata kanssasi nostaa pöydälle?

Kyllä meillä on avioehto, ihan minun aloitteesta tehty. Jokainen avioliitto päättyy joskus ja sitä tilannetta varten se avioehto on.

No mutta sehän oli selvä epäluottamuksen osoitus miestäsi kohtaan että otit avioehdon esille. 

Miten niin? Mistä sen tietää kumpi meistä kuolee ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.

Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?

Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)

Mä olen muuten kirjoittanut siihen ketjuun, ex-miehestä, lapsen isästä, joka tosiaan harrasti noita kaikkia, muttei silti kysellyt isyystestiä. Eihän sellaista jaksanutkaan.

Toista avioliittoa ihan toisenlaisen miehen kanssa on takana jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja sen ensimmäisen lapsikin on kohta aikuinen, joten voi olla, että aikakin vaikuttaa näkökulmaan, ei tässä enää helposti kiihdy.

Silti, lapsen kohdalla on kyse niin isosta asiasta, kokonaisesta ihmisestä ja elatusvastuusta, etten pidä testaamista ongelmana. Ensinnäkin, sehän vain todistaisi kertomani isyyden oikeaksi ja, kuten joku jo totesikin, rauhoittaisi epävarman/hermoheikon miehen ja veisi ongelman pois pöydältä, jolloin voidaan jälleen keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.

Minä en kyllä varmaan keksisi kovinkaan paljon mukavia asioita niin epävarman ja heikkohermoisen miehen kanssa, että häntä pitää rauhoitella ja vakuutella ja hänelle täytyy testituloksin todistella asioita, jotka normaalille ihmiselle ovat itsestään selviä.

Milloin miehellä sitten on oikeus epäillä? Missä tapauksessa miehellä on oikeus vaatia testi?

Jos hänellä on jokin perusteltu syy epäilyilleen. Vastasyntyneen ulkonäkö ei ole sellainen syy.

eli mielestäsi jos lapsesi olisi tosi musta ja sinä ja miehesi valkoisia niin et epäilisi yhtään?

Miksi mies on lähtökohtaisesti niin tyhmä, että ei käytä kondomia. Ei tarvitse sitten vaatia DNA testejäkään. Pienet aivot ja pienet värkit.