Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Mies ja nainen joutuvat molemmat luottamaan siihen että toinen on uskollinen, mutta vain mies joutuu luottamaan naisen sanaan siitä että yhteinen lapsi on biologisesti myös hänen (ainakin jos haluaa suhteen säilyttää). Ymmärrätkö eron?
En oikeastaan ymmärrä. Minusta se on aika pitkälti sama asia. Jos luottamus uskollisuuteen on, silloin on väistämättä luottamus myös siihen että lapsi on oma koska mitä muuta se voisi olla? Jopa taas on epäilys lapsesta, on epäilys myös mahdollisesta pettämisestä.
Panokset ovat aivan erilaiset. Kumppanin voi vaihtaa, lasta ei - oli se sitten biologisesti oma tai postimiehen. Lisäksi pelkkä pettäminen on lopulta lähinnä vain kahdenvälinen sopimusrikkomus, isyyshuijauksessa puututaan myös useamman ihmisen itsemääräämisoikeuteen.
Niin, no toki siinä kärsii se mies joka ei saa tietää omasta lapsestaan, mutta minusta se on eri keskustelu, joskin raastava tilanne varmasti.
Sille miehelle joka lasta kasvattaa omanaan niin hänelle se on pettämisen selviäminen ja sellaisenaan hirveä tilanne, mutta ihan sama tilanne kai olisi pettämisen selviäminen silloinkin kun mitään lasta ei edes olisi? Parisuhde päättyy jne.
Testin tuloksen jälkeen on sitten mahdollista menettää tapaamisoikeus lapseen mikä on tietysti valtavan raskas tilanne myöskin. Eli eikö silloin kaiken logiikan mukaan kannattaisi ennemminkin olla tekemättä testiä jos on pienikin epäilys ettei lapsi olekaan oma?
Panokset tosiaan ovat erilaiset. Mutta onko nyt perustavanlaatuinen ero siinä miten miehet ja naiset suhtautuvat lapsiin? Jos minulla olisi lapsi mutta en olisi ihan varma onko se biologinen lapseni, ja toinen mahdollisuus siis olisi ettei minulla olisi lasta ollenkaan, niin en missään nimessä haluaisi tehdä mitään testiä jonka tuloksen perusteella voisin sitten menettää lapsen kokonaan. Eivätkö miehet ajattelekaan niin?
Parisuhteen taas päättäisin jo pelkästä epäilystä että kumppani on pettänyt.
Heppoisia on jengin suhteet. Paidassa on näkyvinään huulipunaa, ajatus vilahtaa mielessä... SUHDE OHI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.
Eihän suurinta osaa perinnöllisistä taudeista testata edes lapsilta, joiden taudeille voitaisiin jotain heti löydettäessä jopa tehdä. Tiedätkö kuinka monta Suomessakin vammautuu vuodessa toksoplasman takia vuodessa? Mitä jos alettaisiin sen testaamisesta kaikissa raskaana olevissa?
Pelokas isä voi tilata isyystestipakkauksen itselleen vaikka heti. Vanutuppoa poskeen vaan vauvalle. Joten jokainen mies voi ihan itse tehdä itselleen siitä normin. Kuten vaikka likaisten vaippojen viemisen roskiin.Ihan uteliaisuudesta, tiedätkö itse kuinka monta vauvaa Suomessa vammautuu vuosittain toksoplasmoosin takia?
50-60 ja siis tautiin, joka monessa maassa testataan kaikilta raskaanaolevilta ja negatiivisilta kerran kuukaudessa. Se on 600 lasta kymmenessä vuodessa ja 1200 20 vuodessa ja aivan turhaan. Mutta rahamme ei riitä edes näiden testaamiseen, mutta nyt sitten pitäisi riittää, jotta 300 lapsesta muutamalla on eri isä kuin kuvittelee.
Aika yläkanttiin on arviosi kun Duodecim väittää että vastasyntyneillä tartuntoja on vain tusinan verran vuodessa eivätkä nekään kaikki johda pysyvään vammautumiseen. Tuo harvinaisuus on myös se syy miksi seulontoja ei tehdä. Aivan eri kertaluokan ongelma kuin väärin vahvistettu isyys joka koskettaa tuhansia ihmisiä vuosittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Melko koomista tekstiä naisen suusta. Mikähän se tulonsiirtojen suunta sukupuolten välillä keskimäärin olikaan?
Kaikista testeistä ja seulannoista, niin miehet haluavat pakolliset isyystestit itselleen? Tämäkö on miesten tärkeysjärjestys?
Sikäli kun sillä varmistetaan se että, mies maksaa VAIN omat vastuunsa eli kakaransa eikä ala kustantamaan pettävien kyläpyörien qullikarusellissa pyörimisiä. Niin kyllä, silloin prioriteetti järjestys ON JUURI TUO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.
Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.
Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.
Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?
Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.
Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä.
Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.
Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero.
Jo on uhoamista. Ketään ei haittaisi vauvojen vaihtuminen, avioero tulisi mitä naurettavimmista syistä ja niin edelleen. Höpönlöpön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.
Jo periytyvien sairauksien kannalta on mielestäni kummallista edellyttää jokaisen syntyvän lapsen kohdalla isyystestiä sillä täyspäinen nainen ei jo tuon takia pitäisi toisen miehen lasta tai ainakaan jättäisi sitä kertomatta. (Oletuksella, että kovin täyspäinen pettäisi puolisoaan.)
Itse en siis ole isyystetejä vastaan, suostuisin jos mieheni olisi niitä toivonut (ei ole käynyt hänellä mielen vieressäkään kyllä) mutta jos olisi testejä halunnut niin olisi hänellä varmasti ollut sitten jokin syy. Tosin viimeistään kun on vauvat saanut syliinsä olisi hänellä ollut isyystodisteet käsissä, ei voi erehtyä, ei ole veljiä miehelläni.
Mistä sinä muka tiedät, mitä miehesi mielen vieressä käy? Tätäkö se teidän luottamus tarkoittaa, että pitää olla sokea ja kuvitella tietävänsä asioita, joita ei mitenkään voi tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siitä loukkaannu kuin ne, jotka eivät itsekään ole vaemoja isästä.
Luulen, että tilanne on juuri päinvastoin. Ne jotka ovat ihan varmoja, että isä on varmasi juuri se jonka pitääkin, eli se oma puoliso, loukkaantuvat eniten. Koska heitä epäillään täysin suotta ja syyttä.
Jos taas isästä ei olisi varmuutta, ei varmasti loukkaannu, jos joku vaatisi ysyystestiä. Voishan se kuumotella, mutta ei loukkaisi, koska epäily olisi silloin ihan paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selfdenial.
Kaikkia koskee samat loogiset, rationaalisen ja tieteelliset faktat tilastoista, eli 100% varmaksi väitettiin ei tarvitse kenenkään nojata. Vaan tilastoihin.
Tilastot koskee myös niitä jotka puolustavat henkeen ja vereen olevansa 100%sti uskollisia. Valitettavasti muun väitteen taakse ei voi piiloutua kuin sen, että tilastojen valossa isyyden varmistaminen on järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Melko koomista tekstiä naisen suusta. Mikähän se tulonsiirtojen suunta sukupuolten välillä keskimäärin olikaan?
Kaikista testeistä ja seulannoista, niin miehet haluavat pakolliset isyystestit itselleen? Tämäkö on miesten tärkeysjärjestys?
Sikäli kun sillä varmistetaan se että, mies maksaa VAIN omat vastuunsa eli kakaransa eikä ala kustantamaan pettävien kyläpyörien qullikarusellissa pyörimisiä. Niin kyllä, silloin prioriteetti järjestys ON JUURI TUO.
Jos on harrastanut seksiä kuvaamasi laisten naisten kanssa, niin saattaa hyvinkin olla mahdollista, että joutuu sellaisen naisen lasta elättämään... Kannattaa katsoa, mihin sitä heppiään dippailee.
Naiset eivät ole yhtään valmiita joustamaan, joten suosittelen miehiäkin laittamaan kovan kovaa vasten. Älkää kannattako mitään tasa-arvopyrkimyksiä. Ei voi olla niin, että naisille pitää saada hallituspaikkakiintiöt ja mitä lie, mutta miehiä uhkaillaan heti erolla, jos haluaa varmistaa isyytensä. Äitiyden kulut pitäisi tasata, mutta äitiyden etuja ei. Kannattaisi vähän ketjun naistenkin miettiä, että tuollainen kettuilu ei luo sukupuolten välille kuin eripuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Samahan se on bordellien, seksirobottien ja vastaavien kanssa.
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
1.älä tee lapsia velvollisuudentunnosta.
2.älä tee lapsia jos kumppani ilmoittaa sen olevan edellytyksenä suhteen jatkumiselle.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
4.vaikka kuinka olisit rakastunut ja periksi antaminen tuntuisi helpoimmalta vaihtoehdolta lapsenhankkimisessa, niin mieti muutama päivä mihin loppuelämän ongelmiin se voi johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
No sinä saat tietysti vaatia ihan mitä haluat, mutta minusta nuo eivät ole lainkaan sama asia. Naisena olisin ilman muuta suostunut isyystestiin, mutta en tietenkään mihinkään vuosittaisiin sp-testeihin. Minusta näitä ei voi edes verrata. Tämä ketju on muutenkin täynnä todella ontuvia vertauksia. Jos omenat sitä ja tätä niin appelsiinitkin tätä ja tuota. Ei liity tähän keskusteluun mitenkään, kaksi eri asiaa eivät ole sama asia eikä niitä tarvitse pitää samana asiana.
Miksi miehen epäilys pettämisestä on jotenkin eri asia kuin naisen epäilys pettämisestä? Osaatko selittää, miksi näitä ei voi verrata?
Huoh. Isyyshuijaus on eri asia kuin sukupuolitauti. Molemmat ovat eri asioita kuin pettäminen. On jo tullut selväksi, että joidenkin keskustelijoiden (tai yhden jankkaajan?) mukaan kyse on pelkästä uskottomuusepäilystä, eikä mies saa välittää siitä lapsen biologisesta alkuperästä lainkaan. Näinhän se ei kuitenkaan oikeassa maailmassa ole, vaan se lasten biologinen isyys on monelle miehelle kriittisen tärkeä asia elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus tietää usänsä! Ja isällä myös oltava varmuus, että lapsi on hänen!
No ensisijaisesti teidän kaikkien näitä isyystestejä vaativien pitäisi sitten selvittää sukulaisuussuhde omaan isäänne. Se on teidän oikeutenne ja kuuluu teidän tehdä! Kaikesta tästä päätellen se teitä vaivaa ja mietityttää, että kenen lapsi oikeasti olette. Myös isillänne on oikeus tietää, ovatko he teidän isiänne vai eivät. Näin saatte asiaan varmuuden ja elämänne oikealle tolalle.
Eli kaikkien isyystestejä haluavien on ensimmäiseksi selvitettävä oman äitinsä mahdollinen petollisuus. Mitä mieltä äiti on asiasta, sillä ei ole väliä, koska lapsen oikeus, koska miehensä oikeus.
Sitten vasta kun on saatu luotettava kattavuus siitä, että todella huomattava määrä itseään isinä pitävistä ei olekaan sen olettamansa lapsen isä ja lapset saaneet tiedon siitä, että he eivät ole niiden miesten lapsia, joita isinään pitävät, niin voidaan alkaa vaatia pakollisia isyystestejä kaikille lapsille ja miehille.
Toinen puoli tarinassa on se, että on saatava selvyys myös siitä, keitä nämä oikeat isät sitten ovat. Hehän saattavat olla keitä tahansa ja se, että heillä on lapsia perheensä tietämättä ja kenties itsensäkin tietämättään, on ollut pois heidän elämäntarinastaan. Myös ne, jotka maksavat salaa elatusmaksuja vaimonsa tietämättä ns. lehtolapsestaan, tulkoot julkisuuteen. Lapsella on oikeus tietää oikea isänsä!
Ja taas jälleen kerran, kun naisilta loppuu argumentit oman "asiansa" puolesta niin aletaan näsäviisastelemaan.
Itse asiassa itseltäsi loppui panokset, kun et muuta pystynyt vastaamaan.
Olenko muka väärässä? Koko ajan toitotetaan, että isällä on oikeus tietää, onko hän oikeasti isä. Eikö muka sinun isälläsi ole siihen myös oikeus? Ja kaikkien muiden palstalaisten isillä?
Ja lapsen edusta puhutaan, mutta eipä se näitä palstalaisia itseään tunnu lainkaan kiinnostavan, ovatko he isiensä biologisia lapsia. Jos se kerran isoksi tultuaan lasta näin vähän kuitenkaan kiinnostaa (eli ei lainkaan) niin mitä täällä höpötetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Melko koomista tekstiä naisen suusta. Mikähän se tulonsiirtojen suunta sukupuolten välillä keskimäärin olikaan?
Kaikista testeistä ja seulannoista, niin miehet haluavat pakolliset isyystestit itselleen? Tämäkö on miesten tärkeysjärjestys?
Sikäli kun sillä varmistetaan se että, mies maksaa VAIN omat vastuunsa eli kakaransa eikä ala kustantamaan pettävien kyläpyörien qullikarusellissa pyörimisiä. Niin kyllä, silloin prioriteetti järjestys ON JUURI TUO.
Jos on harrastanut seksiä kuvaamasi laisten naisten kanssa, niin saattaa hyvinkin olla mahdollista, että joutuu sellaisen naisen lasta elättämään... Kannattaa katsoa, mihin sitä heppiään dippailee.
Ja se on todellakin tärkeää että se oikea isä löytyy. Ikävä tiehenkin että lapsen isä on yksi niistä huoramiehistä jotka panevat ketä vaan. Eikö muuten ole jännä kun yksi nainen makaa monen kanssa niin nainen on huono eikä suinkaan me lukuisat helppoheikit? Miehethän siinä porukalla huonoksensa osoittavat.
Ja jos olisi isyystestit niin aika monen helppoheikin parisuhde loppuisi siihen. Saisi sitten itkeä kun se nainen huijasi minut isäksi ja nyt ei ole yhtään rahaa kun pitää 150 euroa per kk maksaa eläneitä. Nyyh!
Miehet on tyhmiä eikä ymmärrä että nimenomaan miehet joutuisi silloin oikeasti vastuuseen. Nainen kantaa aina vastuunsa.
Eihän se olisi "miehen lapsi", ennen kuin se on testeillä todistettu. Eli ei, en varastaisi miehen lasta vaan pelastaisin miehen lapselta jota hän ei rakasta ilman ehtoja ja varmennuksia ekä lapsen mieheltä, joka ei häntä rakasta ilman ehtoja ja varmennuksia.