Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?

Ihan kannatettava idea, mutta hyvillä ja kunnollisella (näyttö) miehillä pitäisi olla oikeus kieltäytyä isyystestistä

Ja ne miehet jotka haluavat isyystestin, testin saamisen velvoite olisi suostua lääkärin tai muun arviointiin miehen elämänhallinnasta ja isyydestä ja jos se olisi kielteinen tai epävakaa, niin miehelle pakkosterilisaatio yhteiskunnan varoin ja se olisi lapsen etu, kun holtittomat miehet eivät lisääntyisi, kun joka tapauksessa he eivät huolehdi omalta osaltaan ehkäisystä ja useimmiten lapsen elatus jää veronmaksajien maksettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanme onkin miehillä, jotka saavat naisen raskaaksi, muttei nainen suostukaan tunnustamaan isyyttä. En tiedä onko tässä poikkeuksia mikäli mies on todistetusti ollut naisen kanssa suhteessa eli voiko mies silloin vaatia isyyden selvittämistä esim. oikeusteitse.

Mutta ainakin avioliitossa oleva nainen voi kai päättää kasvattaa toisen miehen lapsen niin, että aviomies kirjataan automaattisesti lapsen isäksi. (Aviomiehen tiedot lapsen geeniperimästä eivät ole esimerkin kannalta oleellisia.) Käsittääkseni avioliiton ja perhesuhteiden suojelemiseksi biologisella isällä ei ole millään perusteella mitään mahdollisuutta selvittää isyyttään virallisesti ja saada oikeuksia lapseen.

Tähän voisi näsäviisaasti todeta, ettei kannata naida varattua naista. Mutta eihän sitä aina tiedä, tuollainen nainenhan on oletettavasti epärehellinen. Neuvona tosin, ettei kannata vaikka nainen kertoisi olevansa aikeissa erota... no mutta joillekin näitä ilmeisesti tapahtuu.

Tietenkään kukaan aivan tuntematon kaduntallaaja ei voi ymmärrettävästi alkaa vaatia isyystestiä aivan kenenkä vain mukuloista. Mutta jos mies pystyy todistamaan seksisuhteen naiseen hedelmöittymisen aikoihin niin mielestäni tuo oikeus isyystestin vaatimiseen pitäisi olla.

Miksi? Koska mielestäni lapsen biologisilla vanhemmilla tulee olla mahdollisuus muodostaa suhde lapseensa, vaikka oikeuden määrittämä tapaamisoikeus edellyttäen, ettei ihminen ole haitaksi lapsen kehitykselle. Mitkään perhesuhteet ja liitot eivät mene tuon ajatuksen ja lähtökohdan yläpuolelle koska kyseessä on jo mitä todennäköisimmin poikkeuksellisen kiero nainen/aviopari.

Ja sama oikeus ylipäänsä miehelle, joka tietää olevansa jonkin baaripanon isä ja voi sen mahdollisuuden olemassaolon todistaa. (Älkää tulkitko niin, että nyt piilokamerat joka nurkkaan kun harrastatte naisen kanssa seksiä. Salakuvauskin on laitonta.) Onhan tällä palstallakin joskus p ersaukisia itsellisiä naisia, jotka suunnittelevat baaripanoa saadakseen lapsen. Voi olla, että baaripano haluaisi osallistua lapsensa elämään ja voisikin olla hyvä, että osallistuisi kun äiti on jo tuollainen... jos ovat siis tositarinoita.

Miten naisen tarvitsee todistaa seksisuhde mieheen ennen kuin voi haastaa hänet isyystesteihin? Ei mielestäni mitenkään. En ainakaan ole kuullut moisesta. Minusta säännöt pitäisi olla samanlaiset molempiin suuntiin.

Miksi miehen etu on aina se tärkein? Sillä ei ole mitään väliä kenen lapsi on. Onhan miehilläkin useita vaimoja. Itse voisin ihan hyvin tehdä miehestäni aisurin. Ei minua miehen isyys kiinnosta. Kiinnostaako miehiä tyttölasten elämä Kiinassa ja Intiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Biologia on niin pieni osa vanhemmuutta että siltä kantilta en oikein ymmärrä koko keskustelua. Pettäminen ja luottamuspula taas ovat isoja juttuja ja ne ymmärrän, mutta eihän se uskollisuus edes selviä millään isyystestillä niin eikö se ole aika turha senkin puolesta? Nykyään saa olla aika tyhmä jos ei osaa ehkäisyä käyttää pettäessään tai sitten tehdä aborttia. 

Aika monenlaisiin ristiriitatilanteisiin tuntuu joillakin palstan naisilla olevan ainoana ratkaisukeinona avioero. Tuntuisi avioliiton merkitys olevan vähän hukassa jos esim. näkemyserojen ratkaisuksi suositellaan eroa. Onkohan mies, joka on kanssanne kaikesta samaa mieltä, tavoittelemisen arvoinen ihmistyyppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Kerroooa nyt vielä mistä kiskot nämä hatusta revittyt todennäköisyyttä, ennenkuin sinulle edes kannattaa vastata.

Tuollahan se oli ketjun alkupäässä linkki mistä tuo 4% tuli. Toisessa linkissä taisi olla 2% joten sanotaan nyt sitten 2-4%, suuruusluokka on sama kuitenkin. Mutta jos sinulla ei kerran asiasta ole tuon vertaa tietoa niin kannattaakohan sinun edes vastata?

2-4 pros on paljon. Esim jos alakoulussa on 300 lasta niin sieltä löytyy 6-12 lasta, jotka eivät ole oikeasti 'isiensä' lapsia ja isällä ei mitään tietoa siitä. Epäreilua sekä isälle että lapselle!!!!

Minusta meidän rehellisten naisten, joilla ei ole salattavaa pitäisi tukeaksemme huijattuja lapsia ja isiä ajaa isyystestiä normikäytännöksi. Meitä se ei loukkaa, mutta voimme ajatusta tukea, jotta lasten oikeus totuuteen omasta alkuperästään toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.

Harva pystyy tai haluaa asettua alakynnessä olevan asemaan. Sellainen on ihmisluonto.

Mikä ihmeen alakynnessä oleva? Pihi ihminen, joka maksattaisi omat epäilynsä veronmaksajilla selittäen syyksi, että epäilee ja toinen muka kiristää ja ja koska hänen "moraalinsa" ei anna suorittaa itse testiä omilla rahoilla, omalla lapsellaan, ilman puolison suostumusta tai jopa suostumuksella.

Tyhmyydestä ja saamattomuudesta kuuluukin sakottaa. Jopa 18vuotta.

Nainen tietää totuuden, mies ei. Etkö sinä tosiaan ymmärrä, minkälaisen epätasapainon tämä luo?

Mikset sitten täällä valittamisen sijaan tee jotain asian selvittämiseksi, jos asia kerran vaivaa sinua?

Miksi en saisi keskustella täällä aivan kuten sinäkin? Omia lapsia ei ole eikä tule, kun en niitä voi saada, joten mitään tekemistä ei ole.

Eli aihe ei tosiasiassa kosketa sinua missään määrin? Kunhan vain huviksesi haluaisit heitellä veromaksajien rahoja taivaan tuuliin teettämällä ison kasan tarpeettomia isyystestejä lasten syntyessä.

Terveydenhuolto kyllä toimii niin, että päätetään että osa testeistä tehdään ns. turhaan. Itseltä otettiin vuoden sisään 3 hiv-testiä (2 lapsettomuushoidoissa, 3. neuvolassa hyvin pian toisen jälkeen). Mitenkään ei voinut siirtää tietoa neuvolaan, kun he nyt vain testaa kaikki. Ilmeisesti turhien hiv-testien kustannus vs. edes tiedon siirtämiseen kuluva säätö on ok, toki siitä puhumattakaan, että suurin osa testeistä on turhia, mutta negatiiviset seuraukset siitä, että hiv-positiivista raskaana olevaa ei hoideta oikein, ovat karut.

Lapsi ei ole sairaus, joka hoitamattomana tappaa. Naurettavaa rinnastaa isyystestit HIV-testeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Mies ja nainen joutuvat molemmat luottamaan siihen että toinen on uskollinen, mutta vain mies joutuu luottamaan naisen sanaan siitä että yhteinen lapsi on biologisesti myös hänen (ainakin jos haluaa suhteen säilyttää). Ymmärrätkö eron?

En oikeastaan ymmärrä. Minusta se on aika pitkälti sama asia. Jos luottamus uskollisuuteen on, silloin on väistämättä luottamus myös siihen että lapsi on oma koska mitä muuta se voisi olla? Jopa taas on epäilys lapsesta, on epäilys myös mahdollisesta pettämisestä.

Panokset ovat aivan erilaiset. Kumppanin voi vaihtaa, lasta ei - oli se sitten biologisesti oma tai postimiehen. Lisäksi pelkkä pettäminen on lopulta lähinnä vain kahdenvälinen sopimusrikkomus, isyyshuijauksessa puututaan myös useamman ihmisen itsemääräämisoikeuteen.

Niin, no toki siinä kärsii se mies joka ei saa tietää omasta lapsestaan, mutta minusta se on eri keskustelu, joskin raastava tilanne varmasti.

Sille miehelle joka lasta kasvattaa omanaan niin hänelle se on pettämisen selviäminen ja sellaisenaan hirveä tilanne, mutta ihan sama tilanne kai olisi pettämisen selviäminen silloinkin kun mitään lasta ei edes olisi? Parisuhde päättyy jne.

Testin tuloksen jälkeen on sitten mahdollista menettää tapaamisoikeus lapseen mikä on tietysti valtavan raskas tilanne myöskin. Eli eikö silloin kaiken logiikan mukaan kannattaisi ennemminkin olla tekemättä testiä jos on pienikin epäilys ettei lapsi olekaan oma?

Panokset tosiaan ovat erilaiset. Mutta onko nyt perustavanlaatuinen ero siinä miten miehet ja naiset suhtautuvat lapsiin? Jos minulla olisi lapsi mutta en olisi ihan varma onko se biologinen lapseni, ja toinen mahdollisuus siis olisi ettei minulla olisi lasta ollenkaan, niin en missään nimessä haluaisi tehdä mitään testiä jonka tuloksen perusteella voisin sitten menettää lapsen kokonaan. Eivätkö miehet ajattelekaan niin?

Parisuhteen taas päättäisin jo pelkästä epäilystä että kumppani on pettänyt.

On tietysti eri asia kysyä 25v ja 45v naiselta haluaako pitää lapsen vaikka tämä ei olisikaan omansa. Toisella mahdollisuudet oman hankkimiseen on jo käytännössä menneet. Toisella on aikaa etsiä vielä uusi mies ja tehdä lapsia sen kanssa. Ja pitää myös muistaa, että miehellä lapsen hankkiminen onnistuu helpommin myös vanhempana.

Ja on aika lailla eri asia, että se ei oma lapsi on tullut huollettavaksesi vaikka sairaalassa tapahtuneen vaihtumisen vuoksi kuin puolison tietoisen huijauksen vuoksi. Naisten kohdalla tämä ei ole niin yksinkertaista. Tuo puolison huijaus tarkoittaisi suunnilleen jo sitä, että oma lapsesi on kuollut tietämättäsi synnytyksen jälkeen ja mies on jotenkin onnistunut vaihtamaan sen tilalle rakastajattarensa samaan aikaan synnyttämän lapsen. Ei varmaan olisi yhtään shokki kun totuus aikanaan paljastuisi.

Toivottavasti mahdollinen puolisosi tietää, että koet lapsen lähinnä esineenä jonka voi ihan hyvin heittää pois ja vaihtaa uuteen samanlaiseen, eikä omana uniikkina persoonanaan. Ei kukaan edes kaukaisesti normaali nainen ajattele lastaan missään iässä jotenkin vaihdettavana, että "ei ollutkaan oma, voin hylätä ja hommaan sitten myöhemmin uuden tilalle". Mies lähtisi kuin leppäkeihäs vaikka tuossa sinun vaihtoskenariossasi, mutta kyllä se lapsi olisi oma ja sen pitämiseksi tekisi kaikkensa.

Vierailija kirjoitti:

Aika monenlaisiin ristiriitatilanteisiin tuntuu joillakin palstan naisilla olevan ainoana ratkaisukeinona avioero. Tuntuisi avioliiton merkitys olevan vähän hukassa jos esim. näkemyserojen ratkaisuksi suositellaan eroa. Onkohan mies, joka on kanssanne kaikesta samaa mieltä, tavoittelemisen arvoinen ihmistyyppi?

Minä olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että hirveän helposti tällä palstalla etenkin naiset uhoavat erolla. Mutta tämä luottamusasia on minusta niin suuri osa maailmankuvaa, että jos molemmat on siinä täysin ääripäitä niin ero on kyllä fiksuin ratkaisu. Kylmä rationaalinen realisti ja prinsessasaduissa elävä hattarahaihattelija eivät sovi yhteen. Näkemyserot pikkuasioissa on sitten eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.

Eihän suurinta osaa perinnöllisistä taudeista testata edes lapsilta, joiden taudeille voitaisiin jotain heti löydettäessä jopa tehdä. Tiedätkö kuinka monta Suomessakin vammautuu vuodessa toksoplasman takia vuodessa? Mitä jos alettaisiin sen testaamisesta kaikissa raskaana olevissa?

Pelokas isä voi tilata isyystestipakkauksen itselleen vaikka heti. Vanutuppoa poskeen vaan vauvalle. Joten jokainen mies voi ihan itse tehdä itselleen siitä normin. Kuten vaikka likaisten vaippojen viemisen roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kannatettava idea, mutta hyvillä ja kunnollisella (näyttö) miehillä pitäisi olla oikeus kieltäytyä isyystestistä

Ja ne miehet jotka haluavat isyystestin, testin saamisen velvoite olisi suostua lääkärin tai muun arviointiin miehen elämänhallinnasta ja isyydestä ja jos se olisi kielteinen tai epävakaa, niin miehelle pakkosterilisaatio yhteiskunnan varoin ja se olisi lapsen etu, kun holtittomat miehet eivät lisääntyisi, kun joka tapauksessa he eivät huolehdi omalta osaltaan ehkäisystä ja useimmiten lapsen elatus jää veronmaksajien maksettavaksi.

Oletko ylpeä tämänkertaisesta aivopierustasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Kerroooa nyt vielä mistä kiskot nämä hatusta revittyt todennäköisyyttä, ennenkuin sinulle edes kannattaa vastata.

Tuollahan se oli ketjun alkupäässä linkki mistä tuo 4% tuli. Toisessa linkissä taisi olla 2% joten sanotaan nyt sitten 2-4%, suuruusluokka on sama kuitenkin. Mutta jos sinulla ei kerran asiasta ole tuon vertaa tietoa niin kannattaakohan sinun edes vastata?

2-4 pros on paljon. Esim jos alakoulussa on 300 lasta niin sieltä löytyy 6-12 lasta, jotka eivät ole oikeasti 'isiensä' lapsia ja isällä ei mitään tietoa siitä. Epäreilua sekä isälle että lapselle!!!!

Minusta meidän rehellisten naisten, joilla ei ole salattavaa pitäisi tukeaksemme huijattuja lapsia ja isiä ajaa isyystestiä normikäytännöksi. Meitä se ei loukkaa, mutta voimme ajatusta tukea, jotta lasten oikeus totuuteen omasta alkuperästään toteutuu.

Olen eri mieltä. Lasten isyydestä ei tippaakaan epävarmuutta enkä yksilötasolla vastusta testejä, päinvastoin jopa suostuin miehen testauspyyntöön jonka hän kuitenkin myöhemmin perui. Mutta asia ei minusta kuulu yhteiskunnalle. Perheissä on erilaisia ratkaisuja, joskus papereissa lukee ihan tarkoituksella ja kaikkien osapuolten yhteisymmärryksellä "väärä" nimi. Ei näitä paljon varmasti ole, mutta näilläkin ihmisillä on oikeuksia. Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Valtavaa puolustelua täällä taas, vaikka oikeasti moni isä ei oikeasti ole biologinen isä.

Parempi niin, jos tämä avioisä on tuollainen sosiopaatti. Se periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.

Eihän suurinta osaa perinnöllisistä taudeista testata edes lapsilta, joiden taudeille voitaisiin jotain heti löydettäessä jopa tehdä. Tiedätkö kuinka monta Suomessakin vammautuu vuodessa toksoplasman takia vuodessa? Mitä jos alettaisiin sen testaamisesta kaikissa raskaana olevissa?

Pelokas isä voi tilata isyystestipakkauksen itselleen vaikka heti. Vanutuppoa poskeen vaan vauvalle. Joten jokainen mies voi ihan itse tehdä itselleen siitä normin. Kuten vaikka likaisten vaippojen viemisen roskiin.

Ihan uteliaisuudesta, tiedätkö itse kuinka monta vauvaa Suomessa vammautuu vuosittain toksoplasmoosin takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Realisti. Pettäminen on kovin yleistä eikä ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun parisuhteeni olisi niin erityinen ettei se joskus voisi tavalla tai toisella särkyä. Toki teen kaikkeni sen eteen ettei niin kävisi ja että meillä molemmilla olisi tässä hyvä olla, mutta niin ovat tehneet monet muutkin ja silti tulleet petetyiksi tai jätetyiksi. Emme me avioehdostakaan keskustelleet siksi että aiomme erota myöhemmin, mutta silti se keskustelu kannatti käydä.

Okei. No mutta sitten pitää etsiä puoliso joka ajattelee samalla tavalla ja sopia myös isyystestistä yhdessä ennen lapsen hankintaa, samalla tavalla kuin avioehdosta ennen avioliiton solmimista. Näin myös estetään se ettei päädytä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee eri tavalla isyystestin tarpeellisuudesta vakaassa suhteessa.

Kumpaakaan ei siis tarvita pakollisena, koska asiasta voidaan sopia etukäteen. Avioliiton oletussopimus on se että omaisuus on yhteinen ja erotessa se puolitetaan. Kaikki tietävät tämän. Jos asian haluaa muuttaa, tehdään avioehto ennen avioliiton solmimista. Lasta suunnitellessa oletus on että sitä suunnitellut pariskunta on lapsen vanhempia eikä sitä tarvitse erikseen testata. Jos tämän asian haluaa muuttaa, ja varmistaa asian testillä, asiasta voi sopia ennen kun lapsi saatetaan alulle.

Mihin siis tarvitaan täällä huudeltua pakkotestausta yhteiskunnan kustantamana kaikille?

Kysyt väärältä ihmiseltä. Minusta nimittäin myös avioehdon pitäisi ainakin osittaisena olla oletuksena mukana. Isyystestauksessa on kyse aviomiehen oikeuksien lisäksi myös sen toisen miehen sekä tietysti lapsen oikeuksista. Kaikkien testaaminen oletuksena (itse en kannata pakollisia testauksia vaan sitä että testi tehdään oletusarvoisesti, mutta siitä voi myös halutessaan kieltäytyä, samoin kuin avioehtoa voisi halutessaan lieventää tai poistaa kokonaan) myös takaa sekä miehelle että naiselle yhtäläisen oikeuden olla varma omasta vanhemmuudestaan ja kääntää tuon luottamuskuvion terveemmäksi.

Ajattelepa tilanne jossa testit otettaisiin mikäli niistä ei erikseen kieltäydy ja nainen vaatisi että testiä ei saa ottaa koska miehen pitää luottaa häneen. Tämä on se sama ukaasi minkä moni nainen on tässä ketjussa esittänyt mutta kuulostaa melko kohtuuttomalta kun viitekehys on muuttunut. Sama koskee avioehtoa. Kummastakin asiasta olisi helpompi keskustella intohimottomasti mikäli keskustelu aloitettaisiin neutraalimmalta maaperältä kuin nykymallissa jossa lähes väistämättä ajaudutaan tuohon luottamuspulaongelmaan heti kättelyssä. 

Nuo molemmat kysymykset ovat sellaisia että niitä on tällä hetkellä vaikea lähestyä niin että lopputulos olisi suhteen ja luottamuksen kannalta positiivinen mutta kumpikin asia on sellainen josta voi olla syytä keskustella. Ehdottomassani mallissa taas olisi mahdollista rakentaa luottamusta eikä vain nakertaa sitä.

Minä ainakin kysyisin tuollaisessa oletustilanteessa siltä mieheltä että haluaako hän että lapselle tehdään isyystesti, ihan vaikka se oletuksena tehtäisiinkin ja siitä pitäisi erikseen kysyä. Lopputulos olisi ihan se sama. Jos hän haluaisi, se tietysti tehtäisiin, mutta sen myötä tulisi myös avioero. 

eikö samalla logiikalla miehen tule aina häipyä jos nainen kysyy jotain muista naisista.... vaikka aamukahvin jättää kesken ja vain häipyy. luottamus on mennyt. Tai jos on lapsia niin ottaa heidät mukaan ja jättää naisen omien salaliittoteorioidensa kanssa yksin :D

25 vuotta olen ollut naimisissa, enkä ole koskaan kysynyt vieraista naisista. Ei ole ollut syytä. Jos joskus olisi, olisi tilanne jo oikeasti vakava. Sama koskee lapsia. Hyvässä suhteessa ei oikeasti ole tarvetta kysyä.

Suuri osa niistä huonoistakin suhteista on joskus ollut hyviä suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Aika monenlaisiin ristiriitatilanteisiin tuntuu joillakin palstan naisilla olevan ainoana ratkaisukeinona avioero. Tuntuisi avioliiton merkitys olevan vähän hukassa jos esim. näkemyserojen ratkaisuksi suositellaan eroa. Onkohan mies, joka on kanssanne kaikesta samaa mieltä, tavoittelemisen arvoinen ihmistyyppi?

Jos hyvinkin suhteen perusasioista on näkemyseroja kuten luottamus ja uskollisuus, niin parempi erota. Myös tämänkin keskustelun avanneen mieslapsen kaltaiset huonoitsetuntoiset luuserit ovat sellaisia, että lähtökohtaisesti niiden kanssa ei kannata suhteisiin lähteä. Joten ihmetyttää hirveä hätä isyydestä. Ei näillä ole siihen mitään mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen etu ensin kirjoitti:

Isyyden epäilijä kertoo, että kyse on lapsen edusta.

No, isyyden eli kumppanin uskollisuuden epäileminen taas kertoo, että parisuhde ei toimi. Onko se alunperinkään toiminut, silloin kun vauvaa alkuun laitettiin? Onko nainen hankkiutunut raskaaksi miehen toiveista välittämättä? Vai onko kyseessä vahinko? Mikä hyvänsä lapsen etu onkin, ainakaan se ei ole syntyä toimimattomaan parisuhteeseen. 

Nyt kun harkinta on jo myöhäistä ja lapsi on niin sanotusti kaunis, keskustelkaa siitä, haluatteko olla yhdessä vai ette, ja tehkää päätös. Lapsen kannalta ero on paras ratkaisu silloin kun parisuhde ei kertakaikkiaan toimi. Mieluummin nyt, eikä sitten kun lapsi ymmärtää mitä tapahtuu. Isyystesti ei pilaa jo pilalla olevaa.

Mitä sinä tarkoitat tarkkaan ottaen epäilyllä? Sitä, ettei pidä asiaa täysin mahdottomana? Minä esimerkiksi ajattelen niin, että minun todennäköisyyteni tulla petetyksi on sama kuin kenen tahansa muunkin puolisoaan rakastavan ihmisen. On pelkkää realismia tajuta, että se todennäköisyys ei ole nolla. Ei vaikka kuinka luottaisi, koska tietty osuus niistä sataprosenttisesti luottavistakin pettyy.

Jos ajatellaan, että todennäköisyys joutua isyyshuijauksen uhriksi on vaikka pari prosenttia, niin minusta on täysin ymmärrettävää että siinä on monelle miehelle pari prosenttia liikaa. Ei se minusta tarkoita varsinaista epäilyä, jos ymmärtää että se luotettavalta tuntuva puoliso on lähes varmasti rehellinen, mutta on olemassa pienen pieni riski että onkin tehnyt virhearvion. Miksi tätä riskiä ei voi tunnustaa? Ja ymmärtää, miksi mies haluaa sokean luoton sijaan tietää varmasti - ihan niinkuin nainenkin jo omasta puolestaan tietää?

Kuka menee naimisiin naisen kanssa, ja haluaa lapsen, johon luotto on samaa kuin ’kehen tahansa’? En minä ainakaan ajattele, että mieheni todennäköisyys pettää on sama kuin miehillä yleisesti, enkä olisi sellaisen kanssa lapsia tehnyt. Enkä jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jolle minä olen vain ’joku nainen’ johon sovelletaan jotain todennäköisyyslaskentaa.

Lisäksi uskollisuus on tärkeämpää kuin lapsen biologisen vanhemmuus. Hyvin moni hyväksyy adoption, tai luovutetuilla soluilla soluilla hankitun lapsen. Uskottomuutta hyvin harva. Joten oikeasti kyse on uskollisuudesta, ja siinä mies ja nainen ovat ihan samalla viivalla.

Niin no, kuten sanoin, vaikka ei puhuttaisi keskimääräisistä pareista vaan otettaisiin lukuun vain ne parit joissa mies luottaa sataprosenttisesti eikä hänelle tulisi mieleenkään vaatia isyytestiä, niin silti tietty osuus heistä tulee huijatuksi. Kukaan ei voi sataprosenttisesti tietää onko yksi näistä vai ei. Voi toki huijata itselleen muuta, mutta mitään tekemistä realiteettien kanssa sillä ei ole.

Siitä en jaksa edes kiistellä, onko miehellä oikeus välittää lastensa biologisesta alkuperästä vai ei. Minusta on kertakaikkiaan täysin absurdi ajatus, että ei olisi. Ja ihan vaan tiedoksi, niin ei kaikki edes halua luovutusspermaa tai adoptiolasta. Minun puolisoni ei olisi halunnut. Kohtalaisen turha vedota siihen, että joku muu jossain muualla adoptoi lapsia, joten et saa sinäkään välittää siitä kuinka monta käenpoikaa tässä perheessä kasvaa.

Käenpoikaa. Vain hyvin tunnekylmä ihminen kuvaa pientä lasta tuolla tavoin. Normaali ihminen näkee hänessä hoivaa kaipaavan pienen ihmisen, joka on rakastettava. Rakkaus ei tarvitse verisukulaisuutta.