Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
No sinä saat tietysti vaatia ihan mitä haluat, mutta minusta nuo eivät ole lainkaan sama asia. Naisena olisin ilman muuta suostunut isyystestiin, mutta en tietenkään mihinkään vuosittaisiin sp-testeihin. Minusta näitä ei voi edes verrata. Tämä ketju on muutenkin täynnä todella ontuvia vertauksia. Jos omenat sitä ja tätä niin appelsiinitkin tätä ja tuota. Ei liity tähän keskusteluun mitenkään, kaksi eri asiaa eivät ole sama asia eikä niitä tarvitse pitää samana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Melko koomista tekstiä naisen suusta. Mikähän se tulonsiirtojen suunta sukupuolten välillä keskimäärin olikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Kerroooa nyt vielä mistä kiskot nämä hatusta revittyt todennäköisyyttä, ennenkuin sinulle edes kannattaa vastata.
Tuollahan se oli ketjun alkupäässä linkki mistä tuo 4% tuli. Toisessa linkissä taisi olla 2% joten sanotaan nyt sitten 2-4%, suuruusluokka on sama kuitenkin. Mutta jos sinulla ei kerran asiasta ole tuon vertaa tietoa niin kannattaakohan sinun edes vastata?
2-4 pros on paljon. Esim jos alakoulussa on 300 lasta niin sieltä löytyy 6-12 lasta, jotka eivät ole oikeasti 'isiensä' lapsia ja isällä ei mitään tietoa siitä. Epäreilua sekä isälle että lapselle!!!!
Minusta meidän rehellisten naisten, joilla ei ole salattavaa pitäisi tukeaksemme huijattuja lapsia ja isiä ajaa isyystestiä normikäytännöksi. Meitä se ei loukkaa, mutta voimme ajatusta tukea, jotta lasten oikeus totuuteen omasta alkuperästään toteutuu.
Koska kuitenkin 294 lasta testataan aivan turhaan ja noiden 6 lapsen kohdalla asialla ei ole vaikutusta heidän terveyteensä , niin en näe mitään syytä miksi käyttäisimme verorahojamme tuohon. 296*100€ jotta mitä? Varmuudeksi? Moraalitestit eivät vaan kuulu yhteiskunnan maksettavaksi. Mielummin vaatisin pakollisesti ja normiksi sukupuolitautitestit kaikille yli 13v. koululaisille ja opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen etu ensin kirjoitti:
Isyyden epäilijä kertoo, että kyse on lapsen edusta.
No, isyyden eli kumppanin uskollisuuden epäileminen taas kertoo, että parisuhde ei toimi. Onko se alunperinkään toiminut, silloin kun vauvaa alkuun laitettiin? Onko nainen hankkiutunut raskaaksi miehen toiveista välittämättä? Vai onko kyseessä vahinko? Mikä hyvänsä lapsen etu onkin, ainakaan se ei ole syntyä toimimattomaan parisuhteeseen.
Nyt kun harkinta on jo myöhäistä ja lapsi on niin sanotusti kaunis, keskustelkaa siitä, haluatteko olla yhdessä vai ette, ja tehkää päätös. Lapsen kannalta ero on paras ratkaisu silloin kun parisuhde ei kertakaikkiaan toimi. Mieluummin nyt, eikä sitten kun lapsi ymmärtää mitä tapahtuu. Isyystesti ei pilaa jo pilalla olevaa.
Mitä sinä tarkoitat tarkkaan ottaen epäilyllä? Sitä, ettei pidä asiaa täysin mahdottomana? Minä esimerkiksi ajattelen niin, että minun todennäköisyyteni tulla petetyksi on sama kuin kenen tahansa muunkin puolisoaan rakastavan ihmisen. On pelkkää realismia tajuta, että se todennäköisyys ei ole nolla. Ei vaikka kuinka luottaisi, koska tietty osuus niistä sataprosenttisesti luottavistakin pettyy.
Jos ajatellaan, että todennäköisyys joutua isyyshuijauksen uhriksi on vaikka pari prosenttia, niin minusta on täysin ymmärrettävää että siinä on monelle miehelle pari prosenttia liikaa. Ei se minusta tarkoita varsinaista epäilyä, jos ymmärtää että se luotettavalta tuntuva puoliso on lähes varmasti rehellinen, mutta on olemassa pienen pieni riski että onkin tehnyt virhearvion. Miksi tätä riskiä ei voi tunnustaa? Ja ymmärtää, miksi mies haluaa sokean luoton sijaan tietää varmasti - ihan niinkuin nainenkin jo omasta puolestaan tietää?
Kuka menee naimisiin naisen kanssa, ja haluaa lapsen, johon luotto on samaa kuin ’kehen tahansa’? En minä ainakaan ajattele, että mieheni todennäköisyys pettää on sama kuin miehillä yleisesti, enkä olisi sellaisen kanssa lapsia tehnyt. Enkä jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jolle minä olen vain ’joku nainen’ johon sovelletaan jotain todennäköisyyslaskentaa.
Lisäksi uskollisuus on tärkeämpää kuin lapsen biologisen vanhemmuus. Hyvin moni hyväksyy adoption, tai luovutetuilla soluilla soluilla hankitun lapsen. Uskottomuutta hyvin harva. Joten oikeasti kyse on uskollisuudesta, ja siinä mies ja nainen ovat ihan samalla viivalla.
Niin no, kuten sanoin, vaikka ei puhuttaisi keskimääräisistä pareista vaan otettaisiin lukuun vain ne parit joissa mies luottaa sataprosenttisesti eikä hänelle tulisi mieleenkään vaatia isyytestiä, niin silti tietty osuus heistä tulee huijatuksi. Kukaan ei voi sataprosenttisesti tietää onko yksi näistä vai ei. Voi toki huijata itselleen muuta, mutta mitään tekemistä realiteettien kanssa sillä ei ole.
Siitä en jaksa edes kiistellä, onko miehellä oikeus välittää lastensa biologisesta alkuperästä vai ei. Minusta on kertakaikkiaan täysin absurdi ajatus, että ei olisi. Ja ihan vaan tiedoksi, niin ei kaikki edes halua luovutusspermaa tai adoptiolasta. Minun puolisoni ei olisi halunnut. Kohtalaisen turha vedota siihen, että joku muu jossain muualla adoptoi lapsia, joten et saa sinäkään välittää siitä kuinka monta käenpoikaa tässä perheessä kasvaa.
Käenpoikaa. Vain hyvin tunnekylmä ihminen kuvaa pientä lasta tuolla tavoin. Normaali ihminen näkee hänessä hoivaa kaipaavan pienen ihmisen, joka on rakastettava. Rakkaus ei tarvitse verisukulaisuutta.
Käenpoikahan se lapsi on, oli sitten rakastettu tai ei. Eivät sulje toisiaan mitenkään pois kuten jokainen täysjärkinen ymmärtää. Muutenkin tuo olkinukke miehestä, joka hylkää kasvattamansa lapsen sillä sekunnilla kun saa tietää ettei se olekaan oma, alkaa olla puhki piesty. Keksikää jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavaa puolustelua täällä taas, vaikka oikeasti moni isä ei oikeasti ole biologinen isä.
Parempi niin, jos tämä avioisä on tuollainen sosiopaatti. Se periytyy.
Ai nyt realismi tekee jo sosiopaatiksikin? :D Jo on paksua.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Melko koomista tekstiä naisen suusta. Mikähän se tulonsiirtojen suunta sukupuolten välillä keskimäärin olikaan?
Kaikista testeistä ja seulannoista, niin miehet haluavat pakolliset isyystestit itselleen? Tämäkö on miesten tärkeysjärjestys?
Olen muutenkin miettinyt lähtemistä kun olen ainoa joka mitään suhteen eteen on ikinä tehnyt eikä enää jaksaisi, ja kun nyt vihdoin saan kauan haluamani lapsen, mikään ei pitele tässä lamautuneessa liitossa. Jos avopuolisoni siis kehtaisi epäillä uskollisuuttani ja vaatisi isyystestiä ennenkuin tunnustaa lapsen, jäisi lapsi isättömäksi ja minä lähtisin vauva kainalossa omille teilleni. Turha tulla sitten ronkumaan lapsen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Kerroooa nyt vielä mistä kiskot nämä hatusta revittyt todennäköisyyttä, ennenkuin sinulle edes kannattaa vastata.
Tuollahan se oli ketjun alkupäässä linkki mistä tuo 4% tuli. Toisessa linkissä taisi olla 2% joten sanotaan nyt sitten 2-4%, suuruusluokka on sama kuitenkin. Mutta jos sinulla ei kerran asiasta ole tuon vertaa tietoa niin kannattaakohan sinun edes vastata?
2-4 pros on paljon. Esim jos alakoulussa on 300 lasta niin sieltä löytyy 6-12 lasta, jotka eivät ole oikeasti 'isiensä' lapsia ja isällä ei mitään tietoa siitä. Epäreilua sekä isälle että lapselle!!!!
Minusta meidän rehellisten naisten, joilla ei ole salattavaa pitäisi tukeaksemme huijattuja lapsia ja isiä ajaa isyystestiä normikäytännöksi. Meitä se ei loukkaa, mutta voimme ajatusta tukea, jotta lasten oikeus totuuteen omasta alkuperästään toteutuu.
Koska kuitenkin 294 lasta testataan aivan turhaan ja noiden 6 lapsen kohdalla asialla ei ole vaikutusta heidän terveyteensä , niin en näe mitään syytä miksi käyttäisimme verorahojamme tuohon. 296*100€ jotta mitä? Varmuudeksi? Moraalitestit eivät vaan kuulu yhteiskunnan maksettavaksi. Mielummin vaatisin pakollisesti ja normiksi sukupuolitautitestit kaikille yli 13v. koululaisille ja opiskelijoille.
Ei ne testit satasia makseta jos niitä aletaan julkisella bulkkina tekemään. Kymppejä, eikä välttämättä edes monikossa. Pikkurahoja jotka todennäköisesti maksaisivat itsensä takaisin moninkertaisesti. Eikä isyys tässä kontekstissa mikään moraalikysymys ole, sen mukana tulee koko joukko erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, naurettavaa höpinää tuo moraalijankkaamisesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Melko koomista tekstiä naisen suusta. Mikähän se tulonsiirtojen suunta sukupuolten välillä keskimäärin olikaan?
Kaikista testeistä ja seulannoista, niin miehet haluavat pakolliset isyystestit itselleen? Tämäkö on miesten tärkeysjärjestys?
Oletko sinä näitä ihmisiä jonka mielestä esimerkiksi huonoa kouluruokaa ei saa kritisoida koska Afrikassa nähdään nälkää? Talvivaara on ihan ok koska Kongo on paskottu moninkertaiseseti pahemmin? Suomessa ei kannata ympäristöä suojella koska Kiina ja Jenkit pilaavat kuitenkin kaiken?
Hohhoijaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä on ongelma? Jos miehellä on epäilys isyydestään tai tarvitsee erityistä varmistelua, teettää sen testin ja se siitä. Valtaosa pariskunnista onneksi luottaa toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.
Eihän suurinta osaa perinnöllisistä taudeista testata edes lapsilta, joiden taudeille voitaisiin jotain heti löydettäessä jopa tehdä. Tiedätkö kuinka monta Suomessakin vammautuu vuodessa toksoplasman takia vuodessa? Mitä jos alettaisiin sen testaamisesta kaikissa raskaana olevissa?
Pelokas isä voi tilata isyystestipakkauksen itselleen vaikka heti. Vanutuppoa poskeen vaan vauvalle. Joten jokainen mies voi ihan itse tehdä itselleen siitä normin. Kuten vaikka likaisten vaippojen viemisen roskiin.Ihan uteliaisuudesta, tiedätkö itse kuinka monta vauvaa Suomessa vammautuu vuosittain toksoplasmoosin takia?
50-60 ja siis tautiin, joka monessa maassa testataan kaikilta raskaanaolevilta ja negatiivisilta kerran kuukaudessa. Se on 600 lasta kymmenessä vuodessa ja 1200 20 vuodessa ja aivan turhaan. Mutta rahamme ei riitä edes näiden testaamiseen, mutta nyt sitten pitäisi riittää, jotta 300 lapsesta muutamalla on eri isä kuin kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Koska isyystestin vaatiminen tarkoittaa, että mies epäilee naisen pettäneen. Ja nainen ajattelee, ettei voisi jatkaa miehen kanssa, jos luottamus on tuolla tasolla. En tiedä, mitä itse tekisin, jos mies haluaisi isyystestin.
Sivumennen sanoen isyystestistä pitäisi tehdä rutiini synnytyksen yhteydessä (paitsi tietysti silloin kun isästä ei ole hajuakaan eikä siis mahdollista elatusmaksujen maksajaa ole) Ei olisi kovin kallista ja kun kaikki kävisivät sen läpi, tästä ei olisi mitään kiusallista naisille, joilla ei ole mitään salattavaa. Samalla ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa isä kasvattaa vieraan naisen lasta.
Isä kasvattaa vieraan naisen lasta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
No sinä saat tietysti vaatia ihan mitä haluat, mutta minusta nuo eivät ole lainkaan sama asia. Naisena olisin ilman muuta suostunut isyystestiin, mutta en tietenkään mihinkään vuosittaisiin sp-testeihin. Minusta näitä ei voi edes verrata. Tämä ketju on muutenkin täynnä todella ontuvia vertauksia. Jos omenat sitä ja tätä niin appelsiinitkin tätä ja tuota. Ei liity tähän keskusteluun mitenkään, kaksi eri asiaa eivät ole sama asia eikä niitä tarvitse pitää samana asiana.
Miksi miehen epäilys pettämisestä on jotenkin eri asia kuin naisen epäilys pettämisestä? Osaatko selittää, miksi näitä ei voi verrata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Minua taas ärsyttää kuinka miehet ovat vaatimassa yhteiskuntaa maksamaan kaiken, koska heitä pelottaa. Naisille voitaisiin aina maksaa yksityisetsivä etteivät he vahingossa tee lapsia tai uhraa elämäänsä pertureille.
Melko koomista tekstiä naisen suusta. Mikähän se tulonsiirtojen suunta sukupuolten välillä keskimäärin olikaan?
Kaikista testeistä ja seulannoista, niin miehet haluavat pakolliset isyystestit itselleen? Tämäkö on miesten tärkeysjärjestys?
Oletko sinä näitä ihmisiä jonka mielestä esimerkiksi huonoa kouluruokaa ei saa kritisoida koska Afrikassa nähdään nälkää? Talvivaara on ihan ok koska Kongo on paskottu moninkertaiseseti pahemmin? Suomessa ei kannata ympäristöä suojella koska Kiina ja Jenkit pilaavat kuitenkin kaiken?
Hohhoijaa..
Oletko sinä niitä, jotka eivät osaa vastata kysymykseen?
Minusta ihmisellä saa olla mielipide kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.
Eihän suurinta osaa perinnöllisistä taudeista testata edes lapsilta, joiden taudeille voitaisiin jotain heti löydettäessä jopa tehdä. Tiedätkö kuinka monta Suomessakin vammautuu vuodessa toksoplasman takia vuodessa? Mitä jos alettaisiin sen testaamisesta kaikissa raskaana olevissa?
Pelokas isä voi tilata isyystestipakkauksen itselleen vaikka heti. Vanutuppoa poskeen vaan vauvalle. Joten jokainen mies voi ihan itse tehdä itselleen siitä normin. Kuten vaikka likaisten vaippojen viemisen roskiin.Ihan uteliaisuudesta, tiedätkö itse kuinka monta vauvaa Suomessa vammautuu vuosittain toksoplasmoosin takia?
N. 20-50, vammat voi olla kuulo tai näkövammoja. Eteläeuroopassa yleinen ja sellainen joka ei ole vielä sairastunut ja on raskaana niin testataan 6viikon välein. Hoitona antibioottihoito. Pahinta lapselle on kun sairastuu 1. kerran raskausaikana, aiheuttaa myös keskenmenoja, toksoplasmoosikantajuus ei enää vaikuta lapseen myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.
Eihän suurinta osaa perinnöllisistä taudeista testata edes lapsilta, joiden taudeille voitaisiin jotain heti löydettäessä jopa tehdä. Tiedätkö kuinka monta Suomessakin vammautuu vuodessa toksoplasman takia vuodessa? Mitä jos alettaisiin sen testaamisesta kaikissa raskaana olevissa?
Pelokas isä voi tilata isyystestipakkauksen itselleen vaikka heti. Vanutuppoa poskeen vaan vauvalle. Joten jokainen mies voi ihan itse tehdä itselleen siitä normin. Kuten vaikka likaisten vaippojen viemisen roskiin.Ihan uteliaisuudesta, tiedätkö itse kuinka monta vauvaa Suomessa vammautuu vuosittain toksoplasmoosin takia?
N. 20-50, vammat voi olla kuulo tai näkövammoja. Eteläeuroopassa yleinen ja sellainen joka ei ole vielä sairastunut ja on raskaana niin testataan 6viikon välein. Hoitona antibioottihoito. Pahinta lapselle on kun sairastuu 1. kerran raskausaikana, aiheuttaa myös keskenmenoja, toksoplasmoosikantajuus ei enää vaikuta lapseen myöhemmin.
Siis tarkoitan että toksoplasmoosin saaneen äidin tuleviin lapsiin ei vaikuta.
Miehen on parasta selvityttää isyytensä ennen kuin ehtii liiaksi kiintyä lapseen tai kuluttaa kovin paljoa aikaa ja rahaa tämän elättämiseen. Nopealla ja jyrkällä toiminnalla saattaa vielä pystyä pelastamaan maineensa.
Nykyään voidaan erottaa identtiset kaksoset toisistaan, sillä heidänkin perimäänsä syntyy kokoajan erinäisiä mutaatiota. https://www.bbc.com/news/magazine-25371014
Mutta biologian tunnilla pitäisi tuon yksi muna kaksi perimää-tyypin käydä.