Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavaa puolustelua täällä taas, vaikka oikeasti moni isä ei oikeasti ole biologinen isä.
No ompahan TAAS yllättävää, että kun ajetaan miesten oikeuksia ja ENNENKAIKKEA oikeusturvaa, niin alkaa pirunmoinen ulina naisten taholta. Eikä ole mitenkään yllättävää miksi se ulina alkaa, koska on salattavaa eikä tutkittava asia kestä päivänvaloa. Suomalainen nainen on tehnyt itsestään niin epäluotettavan kieroilijan ja valehtelijan, että siihen _EI PYSTY_ lähtökohtaisesti luottamaan. Eikä VARSINKAAN mitä tulee kakaroihin, sen todistaa tuo ulina. Jos on puhtaat jauhot pussissa, ei ole mitään syytä kieltäytyä isyystestistä tai alkaa länkyttämään tyhjänperästä. JOS (mitä ei kyllä tapahdu suomi-naisten kohdalla KOSKAAN) nainen ajattelee MYÖS miestä, eikä aina vain MINÄ MINÄ MINÄ !, niin ehdottaa sitä testiä ITSE. Se jos mikä, on luottamuksen merkki. Mutta kun julkinen salaisuus on tuo, että suurin osa suomalais naisten kakaroista on jonkun muun kuin "oletetun" isän lapsia, niin eihän tuo ulina yllätä _millään_tavalla.
Se vain vahvistaa sen, minkä kaikki tietävät muutenkin.
Kysymys tämän ketjun alussa oli, miksi loukkaannutaan. Asia on rautalangasta täälläkin väännetty useaan kertaan ja juuri kenenkään en ole nähnyt sanovan, että kieltäytyisi testistä (eihän siitä pitäisi voidakaan kieltäytyä, jos sinut isäksi merkataan voit teettää sen testin ihan itse). Vaan että suhteen tila on sitten jo aika huono muutenkin jos tuo on ensimmäisiä ajatuksia miehellä kun saa lapsen. Ja että monesta ei sellaisessa suhteessa kannata jatkaa. Ja sekin on ihan naisen oikeus olla jatkamatta suhteessa niin kuin miehenkin on varmistaa se isyytensä jos on niin helkkarin huonolla itsetunnolla ja epäilyksillä varustettu.
Tosiasia on se, että pallo on tässä asiassa naisella. Nainen tietää totuuden, mies ei. Sellaisessa tilanteessa on tapana, että informaatioylivoimaa hallitseva osapuoli tulee vastaan asiassa. Vihamielinen tapa taas on alkaa käyttää ylivoimaa toista kohtaan, joten kyllä suhde aika huono on, jos nainen niin tekee käytännössä estämällä miestä saamasta samaa totuutta.
Jos mies viettää lapsen seurassa aikaa, niin miten äiti voi estää häntä ottamasta sylkinäytettä?
Tieto dna-testistä tulee molemmille vanhemmille.
Niin? Miten tämä estää miestä teettämästä testiä?
Ääh. Jos nainen päättää suhteen testin tekemisen vuoksi, niin se on tässä se este. Ymmärrät kyllä tämän, joten miksi viisastelet viestitolkulla?
Mutta jos lapsen isyys noin paljon vaivaa miestä, niin miksi silloin jatkaa tuollaisessa suhteessa? Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavaa puolustelua täällä taas, vaikka oikeasti moni isä ei oikeasti ole biologinen isä.
No ompahan TAAS yllättävää, että kun ajetaan miesten oikeuksia ja ENNENKAIKKEA oikeusturvaa, niin alkaa pirunmoinen ulina naisten taholta. Eikä ole mitenkään yllättävää miksi se ulina alkaa, koska on salattavaa eikä tutkittava asia kestä päivänvaloa. Suomalainen nainen on tehnyt itsestään niin epäluotettavan kieroilijan ja valehtelijan, että siihen _EI PYSTY_ lähtökohtaisesti luottamaan. Eikä VARSINKAAN mitä tulee kakaroihin, sen todistaa tuo ulina. Jos on puhtaat jauhot pussissa, ei ole mitään syytä kieltäytyä isyystestistä tai alkaa länkyttämään tyhjänperästä. JOS (mitä ei kyllä tapahdu suomi-naisten kohdalla KOSKAAN) nainen ajattelee MYÖS miestä, eikä aina vain MINÄ MINÄ MINÄ !, niin ehdottaa sitä testiä ITSE. Se jos mikä, on luottamuksen merkki. Mutta kun julkinen salaisuus on tuo, että suurin osa suomalais naisten kakaroista on jonkun muun kuin "oletetun" isän lapsia, niin eihän tuo ulina yllätä _millään_tavalla.
Se vain vahvistaa sen, minkä kaikki tietävät muutenkin.
Kysymys tämän ketjun alussa oli, miksi loukkaannutaan. Asia on rautalangasta täälläkin väännetty useaan kertaan ja juuri kenenkään en ole nähnyt sanovan, että kieltäytyisi testistä (eihän siitä pitäisi voidakaan kieltäytyä, jos sinut isäksi merkataan voit teettää sen testin ihan itse). Vaan että suhteen tila on sitten jo aika huono muutenkin jos tuo on ensimmäisiä ajatuksia miehellä kun saa lapsen. Ja että monesta ei sellaisessa suhteessa kannata jatkaa. Ja sekin on ihan naisen oikeus olla jatkamatta suhteessa niin kuin miehenkin on varmistaa se isyytensä jos on niin helkkarin huonolla itsetunnolla ja epäilyksillä varustettu.
Tosiasia on se, että pallo on tässä asiassa naisella. Nainen tietää totuuden, mies ei. Sellaisessa tilanteessa on tapana, että informaatioylivoimaa hallitseva osapuoli tulee vastaan asiassa. Vihamielinen tapa taas on alkaa käyttää ylivoimaa toista kohtaan, joten kyllä suhde aika huono on, jos nainen niin tekee käytännössä estämällä miestä saamasta samaa totuutta.
Luitko tuon edellisen viestin? Siinähän sanottiin selvästi, että hankkikoon testin.
Mutta se on joko tehtävä salaa tai sitten nainen päättää suhteen ja vie lapsen. Eli selvästi nainen ei tule asiassa vastaan reilusti.
... olisko vielä sellainen vaihtoehto, jossa keskusteltaisiin yhdessä peloista ja koitettaisiin saada rakastava luottamus tuotua suhteeseen, ja mahdollisesti saataisiin teetettyä se isyystesti tai sitten mies voisi jopa kokea olonsa niin varmaksi suhteessa, ettei sitä enää tarvitsisi? Tätä keskustelua kärjistetään kauheasti ja kyllä minäkin loukkaantuisin verisesti jos ihan puskista tulisi isä iloisesti onnistuneen raskauden jälkeen suunnitellun lapsen isyyttä epäilemään. Vaatisi keskustelua miehen epävarmuudesta jo raskausaikana. Näissä esimerkeissä tosin ei juuri tunnu rakastava parisuhde esimerkkinä olevankaan, joten minun on ollut helppo myös vastata kärkevästi. Kuka epäterveessä parisuhteessa haluaisikaan pysyä? Siis jos mies ihan aikuisten oikeasti noin paljon epäilee naisen uskollisuutta, miksi hänkään haluaisi pysyä suhteessa? Lapsen elämään osallistumiseen on isällä tietenkin oikeus enkä muuta väittänytkään.
Itse olen jo tätä keskustelua, toisen näkökulman ymmärtämistä ja yhteistyövaihtoehtoa tarjoillut, mutta ei se ole herättänyt positiivisia reaktioita. Mies pitäisi lähettää psykiatrille ja suhde päätetään epäluottamukseen. Siinä on ollut vastaus joka kerta. Ei ihme, että ihmisten välillä on ristiriitoja niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä kannata tehdä ongelmaa, kun ratkaisu on mitä helpoin. Oleellista on huomata, että tämä ei voi alkaa miehen aloitteesta, vaan aloitteen on tultava naiselta.
Raskausaikana nainen kysyy mieheltä, että kuulemma moni tekee sellaisen isyystestin, tehtäiskö mekin?
Mies sanoo, että no joo, miksei. Sitten tehdään ja asia selvä.
Mies sanoo, että no hehheh, mihin sellaista meidän tilanteessa muka tarvittaisi. Ei tehdä ja asia selvä.
En keksi ainuttakaan syytä, miksi raskaana olisin ehdottanut tuota, koska en seksiä muiden kanssa ollut harrastanut vuosiin. Ehkä avoimessa suhteessa tuo voisi tulla mieleen, mutta harvempi sellaisessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuus kirjoitti:
Kaveri elätti tietämättään kahta lasta 14v ja 15v ennenkuin hänelle selvisi ettei kumpikaan ollut omia. Naisille pitäisi saada tuollaisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta useampi vuosi, ja korvata kaikki kulut joita isä on maksanut kaikki vuodet, toisen lapsista. Ja suuret vahingon korvaukset menetetyistä vuosista. No onneksi kaveri löysi vielä uuden vaimon, jonka kassa ehti hankkia pari lasta.
Niin tarkoitat varmaan että sen biologisen isän tulisi korvata sille lapset kasvattaneelle isälle ne kulut niiden vuosien ajalta?
Mutta ihan rehellisesti, tässä oikeasti rupeaa ihmetyttämään että suhtautuvatko miehet tosissaan lapsiin noin? Että eikö siinä se biologinen isä ole enemmän se huijattu osapuoli kun häneltä on mennyt mahdollisuus tutustua omiin lapsiinsa? Ja se lapset kasvattanut mies taas on saanut vähän niinkun onnenpotkun kun on päässyt kasvattamaan lapset ominaan vaikkeivät olekaan hänen?
Jotenkin kamala ajatella että jos se mies jota itse olen isänäni pitänyt koko ikäni niin paljastuisikin ei-biologiseksi niin sittenkö hänen suhtautumisensa olisi tuo? Ymmärrän että olisi vihainen äidille pettämisestä mutta enkö siis merkitsisikään hänelle yhtään mitään koska dna onkin väärä? Itselkeni kun hän olisi edelleen se isä, ihan sama niille geeneille...
Aika moni lähtee myöhemmin etsimään biologista isäänsä ja kaipaa häntä. Riipaisevia tarinoita on kuultu siitä, kun ”oikea” isä jäi tuntematta.
Kyllä se veri monille on vettä sakeampaa, vaikka tätä miten järkeilisi.
Monille silti "oikeat" vanhemmat ovat esimerkiksi adoptiotapauksissa ne heidät kasvattaneet adoptiovanhemmat. Eihän rakkaus ole mikään rajallinen hyödyke joka loppuu kahteen vanhempaan, on meillä kapasiteettia kaivata ja kiintyä vielä muihinkin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavaa puolustelua täällä taas, vaikka oikeasti moni isä ei oikeasti ole biologinen isä.
No ompahan TAAS yllättävää, että kun ajetaan miesten oikeuksia ja ENNENKAIKKEA oikeusturvaa, niin alkaa pirunmoinen ulina naisten taholta. Eikä ole mitenkään yllättävää miksi se ulina alkaa, koska on salattavaa eikä tutkittava asia kestä päivänvaloa. Suomalainen nainen on tehnyt itsestään niin epäluotettavan kieroilijan ja valehtelijan, että siihen _EI PYSTY_ lähtökohtaisesti luottamaan. Eikä VARSINKAAN mitä tulee kakaroihin, sen todistaa tuo ulina. Jos on puhtaat jauhot pussissa, ei ole mitään syytä kieltäytyä isyystestistä tai alkaa länkyttämään tyhjänperästä. JOS (mitä ei kyllä tapahdu suomi-naisten kohdalla KOSKAAN) nainen ajattelee MYÖS miestä, eikä aina vain MINÄ MINÄ MINÄ !, niin ehdottaa sitä testiä ITSE. Se jos mikä, on luottamuksen merkki. Mutta kun julkinen salaisuus on tuo, että suurin osa suomalais naisten kakaroista on jonkun muun kuin "oletetun" isän lapsia, niin eihän tuo ulina yllätä _millään_tavalla.
Se vain vahvistaa sen, minkä kaikki tietävät muutenkin.
Kysymys tämän ketjun alussa oli, miksi loukkaannutaan. Asia on rautalangasta täälläkin väännetty useaan kertaan ja juuri kenenkään en ole nähnyt sanovan, että kieltäytyisi testistä (eihän siitä pitäisi voidakaan kieltäytyä, jos sinut isäksi merkataan voit teettää sen testin ihan itse). Vaan että suhteen tila on sitten jo aika huono muutenkin jos tuo on ensimmäisiä ajatuksia miehellä kun saa lapsen. Ja että monesta ei sellaisessa suhteessa kannata jatkaa. Ja sekin on ihan naisen oikeus olla jatkamatta suhteessa niin kuin miehenkin on varmistaa se isyytensä jos on niin helkkarin huonolla itsetunnolla ja epäilyksillä varustettu.
Tosiasia on se, että pallo on tässä asiassa naisella. Nainen tietää totuuden, mies ei. Sellaisessa tilanteessa on tapana, että informaatioylivoimaa hallitseva osapuoli tulee vastaan asiassa. Vihamielinen tapa taas on alkaa käyttää ylivoimaa toista kohtaan, joten kyllä suhde aika huono on, jos nainen niin tekee käytännössä estämällä miestä saamasta samaa totuutta.
Jos mies viettää lapsen seurassa aikaa, niin miten äiti voi estää häntä ottamasta sylkinäytettä?
Tieto dna-testistä tulee molemmille vanhemmille.
Niin? Miten tämä estää miestä teettämästä testiä?
Ääh. Jos nainen päättää suhteen testin tekemisen vuoksi, niin se on tässä se este. Ymmärrät kyllä tämän, joten miksi viisastelet viestitolkulla?
Mutta jos lapsen isyys noin paljon vaivaa miestä, niin miksi silloin jatkaa tuollaisessa suhteessa? Elämä on valintoja.
Tässä tosin ei tarvitse tehdä valintaa. Voi olla sekä onnellisena suhteessa että saada sataprosenttisen totuuden lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse suostuisin. En ota kantaa jatkaisinko suhdetta koska se varmasti riippuu tilanteesta.
Jos miehellä ei pitäisi olla mitään millään perusteltua syytä epäillä isyyttään joko raskausaikana tai lapsen synnyttyä vaikka lapsen ulkonäön perusteella, pitäisin halua tehdä isyystesti (vaikka vain varmuuden vuoksi) vähintään paranoidisena ja se kertoisi puolisoiden välisestä luottamuspulasta. - Siinä tapausessa saattaisin harkita siis eroa mikäli mies on muutenkin kohtuuttoman mustasukkainen, mutta ennen sitä haluaisin varmistaa ettei puolisoni ole sairastumassa/sairastunut vaikka skitsofreniaan. (En lähtökohtaisesti tee lapia miehelle, jonka tietäisin mustasukkaiseksi, joten tuo tilanne voisi hyvin johtua mielenterveysongelmista).
Jos lapsi olisi saanut alkunsa jossain kevyemmässä suhteessa/säädössä, ei minulla olisi mitään isyystestiä vastaan. Ihan ymmärrettävää, ettei mies sokeasti luota tuntemattoman naisen sanaan. Plussaa vain jos mies haluaa osallistua ja vaikka ei haluaisi niin kai se testi tarvitaan ennen elareihin suostumista tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavaa puolustelua täällä taas, vaikka oikeasti moni isä ei oikeasti ole biologinen isä.
No ompahan TAAS yllättävää, että kun ajetaan miesten oikeuksia ja ENNENKAIKKEA oikeusturvaa, niin alkaa pirunmoinen ulina naisten taholta. Eikä ole mitenkään yllättävää miksi se ulina alkaa, koska on salattavaa eikä tutkittava asia kestä päivänvaloa. Suomalainen nainen on tehnyt itsestään niin epäluotettavan kieroilijan ja valehtelijan, että siihen _EI PYSTY_ lähtökohtaisesti luottamaan. Eikä VARSINKAAN mitä tulee kakaroihin, sen todistaa tuo ulina. Jos on puhtaat jauhot pussissa, ei ole mitään syytä kieltäytyä isyystestistä tai alkaa länkyttämään tyhjänperästä. JOS (mitä ei kyllä tapahdu suomi-naisten kohdalla KOSKAAN) nainen ajattelee MYÖS miestä, eikä aina vain MINÄ MINÄ MINÄ !, niin ehdottaa sitä testiä ITSE. Se jos mikä, on luottamuksen merkki. Mutta kun julkinen salaisuus on tuo, että suurin osa suomalais naisten kakaroista on jonkun muun kuin "oletetun" isän lapsia, niin eihän tuo ulina yllätä _millään_tavalla.
Se vain vahvistaa sen, minkä kaikki tietävät muutenkin.
Käsittääkseni kukaan ei ole täällä ollut sitä mieltä että naisen tulisi voida kieltäytyä isyystestistä. Minä olen ainakin sitä mieltä että tottakai on isällä oikeus teettää se testi. Mutta eri asia on sitten se että mikä sen vaikutus on parisuhteeseen, ja omalla kohdallani se olisi ehdoton loppu sille suhteelle. Haluan elää parisuhteessa jossa on molemmilla luotto toiseen. Jos ei näin ole, on se parempi päättää.
Minulla ei siis ole mitään salattavaa, molemmat lapseni saa testata vaikka joka päivä, isä on se kenet on isäksi merkitty. Mutta parisuhde ei testin jälkeen jatku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pettänyt miestäni enkä antanut mitään syytä epäillä, että pettäisin. Jos mies vaatisi isyystestin, suostuisin mutta ero tulisi myös. En voisi jatkaa suhteessa jossa luottamus minuun on noin heikkoa. Siinä voisi sitten mies miettiä oliko kaikki sen arvoista kun näkee lastaan vain minimaalisen ajan verrattuna siihen jos olisimme jatkaneet perheenä. Lapsi on kuitenkin vielä vauva ja imetän niin mitään perustetta millekään viikko-viikko systeemille ei ole vielä vuosikausiin. Tämä nyt on kuitenkin pelkkää jossittelua sillä niin kuin sanoin en ole pettänyt ja suhteemme on muutenkin toimiva. En usko että mies kokee tarvetta testille.
Sinä tiedät totuuden omasta lapsestasi, mies ei. Sinä kuitenkin kiristät miestä lapsella ja käytännössä estät miestä saamasta totuutta omasta lapsestaan. Saahan sitä pelata sikaa tietysti, mutta pitää ymmärtää tekevänsä niin.
Ei kukaan ole ketjussa ollut kieltämässä testaamista. Se mitä sinä haluat, on vapaus omien tekojesi seuraamuksista, eli että rauhassa voisit syyttää vaimoasi pettämisestä mutta että hän ei taas saisi vetää omia johtopäätöksiään käytöksestäsi. Aika selkärangatonta touhua.
Sairaalloisen mustasukkainen ex alkoi jo ennen mitään lapsien realistista suunnitteluakaan juttelemaan, miten aikoo vaatia isyystestit "sitten kun saadaan lapsia".
Jännästi ei tullut ainuttakaan lasta tuon hyypiön kanssa, vaan jätin hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä kannata tehdä ongelmaa, kun ratkaisu on mitä helpoin. Oleellista on huomata, että tämä ei voi alkaa miehen aloitteesta, vaan aloitteen on tultava naiselta.
Raskausaikana nainen kysyy mieheltä, että kuulemma moni tekee sellaisen isyystestin, tehtäiskö mekin?
Mies sanoo, että no joo, miksei. Sitten tehdään ja asia selvä.
Mies sanoo, että no hehheh, mihin sellaista meidän tilanteessa muka tarvittaisi. Ei tehdä ja asia selvä.
En keksi ainuttakaan syytä, miksi raskaana olisin ehdottanut tuota, koska en seksiä muiden kanssa ollut harrastanut vuosiin. Ehkä avoimessa suhteessa tuo voisi tulla mieleen, mutta harvempi sellaisessa on.
Et tietenkään keksi, koska olet nainen etkä pysty samaistumaan siihen että et voisikaan olla varma äitiydestäsi kuten vastauksestasikin käy ilmi.
Luottamuspula. Sama kuin vaatisi puolisoa käymään vuosittain sukupuolitautitesteissä, ihan vaan ilman pettämisepäilyjä. Miehellä on oikeus tietää onko lapsen isä, mutta naisella on myös oikeus tehdä omat päätelmänsä miehen epäilyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä kannata tehdä ongelmaa, kun ratkaisu on mitä helpoin. Oleellista on huomata, että tämä ei voi alkaa miehen aloitteesta, vaan aloitteen on tultava naiselta.
Raskausaikana nainen kysyy mieheltä, että kuulemma moni tekee sellaisen isyystestin, tehtäiskö mekin?
Mies sanoo, että no joo, miksei. Sitten tehdään ja asia selvä.
Mies sanoo, että no hehheh, mihin sellaista meidän tilanteessa muka tarvittaisi. Ei tehdä ja asia selvä.
En keksi ainuttakaan syytä, miksi raskaana olisin ehdottanut tuota, koska en seksiä muiden kanssa ollut harrastanut vuosiin. Ehkä avoimessa suhteessa tuo voisi tulla mieleen, mutta harvempi sellaisessa on.
Tästä on ollut monta ketjua, mutta et keksi ainuttakaan syytä? Et esimerkiksi sitä, että tämä asia saattaa mietityttää miestäsi nyt tai myöhemmin ja sinulla on ratkaisun avaimet taskussasi?
(En toki tiedä juuri sinun suhteestasi tai miehestäsi mitään, joten en voi enkä yritä kommentoida niitä)
Moni mies pelkää teettää eronpelossa sitä isyystestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pettänyt miestäni enkä antanut mitään syytä epäillä, että pettäisin. Jos mies vaatisi isyystestin, suostuisin mutta ero tulisi myös. En voisi jatkaa suhteessa jossa luottamus minuun on noin heikkoa. Siinä voisi sitten mies miettiä oliko kaikki sen arvoista kun näkee lastaan vain minimaalisen ajan verrattuna siihen jos olisimme jatkaneet perheenä. Lapsi on kuitenkin vielä vauva ja imetän niin mitään perustetta millekään viikko-viikko systeemille ei ole vielä vuosikausiin. Tämä nyt on kuitenkin pelkkää jossittelua sillä niin kuin sanoin en ole pettänyt ja suhteemme on muutenkin toimiva. En usko että mies kokee tarvetta testille.
Sinä tiedät totuuden omasta lapsestasi, mies ei. Sinä kuitenkin kiristät miestä lapsella ja käytännössä estät miestä saamasta totuutta omasta lapsestaan. Saahan sitä pelata sikaa tietysti, mutta pitää ymmärtää tekevänsä niin.
Ei kukaan ole ketjussa ollut kieltämässä testaamista. Se mitä sinä haluat, on vapaus omien tekojesi seuraamuksista, eli että rauhassa voisit syyttää vaimoasi pettämisestä mutta että hän ei taas saisi vetää omia johtopäätöksiään käytöksestäsi. Aika selkärangatonta touhua.
Selkärangatonta ja tekopyhää on vaatia toiselta luottamusta noin isossa asiassa kun itse on tilanteessa jossa ei tarvitse pystyä samaan tai edes miettiä koko asiaa.
En viitsi enää lukea tätä ketjua, kun käy vaan vituttaa miten itsekkäitä ja kylmiä naiset ovat. Hyi saatana oikeesti miten kamalia äitejä tällä palstalla on, miehiä ei arvosteta tippaakaan. Toivottavasti minusta ei tule ikinä noin itsekästä ja epäempaattista ihmistä, joka ei kykene ajattelemaan yhtään toista osapuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siitä loukkaannu kuin ne, jotka eivät itsekään ole vaemoja isästä.
Suomessa on paljon selvittämättömiä henkirikoksia. Sinä voisit todistaa, että et ole tehnyt niistä yhtäkään. Tietenkään et loukkaannu perättömistä syytöksistä, ei ka sinulla ole mitään salattavaa?
Mielihyvin menisin DNA-testiin jos kerättäisiin rekisteriä rikoksia varten.
Naiset sen sijaan eivät halua, että isän sekä lapsen sukulaisuussuhdetta tutkittaisiin MITENKÄÄN. :-/ hmm, kumma juttu
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspula. Sama kuin vaatisi puolisoa käymään vuosittain sukupuolitautitesteissä, ihan vaan ilman pettämisepäilyjä. Miehellä on oikeus tietää onko lapsen isä, mutta naisella on myös oikeus tehdä omat päätelmänsä miehen epäilyistä.
Itse olen muuten vaatinut, että käydään uuden kumppanin kanssa testeissä ennen kumin pois jättämistä. Huolimatta siitä, että kaikki sanoo, ettei minulla ole tai voi olla mitään. Luottamuksen rakentamista se minulle on ollut, puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä kannata tehdä ongelmaa, kun ratkaisu on mitä helpoin. Oleellista on huomata, että tämä ei voi alkaa miehen aloitteesta, vaan aloitteen on tultava naiselta.
Raskausaikana nainen kysyy mieheltä, että kuulemma moni tekee sellaisen isyystestin, tehtäiskö mekin?
Mies sanoo, että no joo, miksei. Sitten tehdään ja asia selvä.
Mies sanoo, että no hehheh, mihin sellaista meidän tilanteessa muka tarvittaisi. Ei tehdä ja asia selvä.
En keksi ainuttakaan syytä, miksi raskaana olisin ehdottanut tuota, koska en seksiä muiden kanssa ollut harrastanut vuosiin. Ehkä avoimessa suhteessa tuo voisi tulla mieleen, mutta harvempi sellaisessa on.
Et tietenkään keksi, koska olet nainen etkä pysty samaistumaan siihen että et voisikaan olla varma äitiydestäsi kuten vastauksestasikin käy ilmi.
Et varmaan koskaan ole ollut normaalissa terveessä parisuhteessa? Mies olisi luultavasti ollut ehdotuksesta hämmästynyt ja kysynyt onko jotain muitakin isäehdokkaita, jos tässä asiassa kerran on lapsen äidin mielestä jotain selvitettävää. Pettäminen ei ole se normioletus parisuhteessa, vaikka sinä niin kuvittelet.
Mieheni tietää, että hän on ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan ollut sängyssä. Jos hän nyt vaatisi isyystestejä lapsistamme, menisi kyllä väliltämme jotain lopullisesti rikki.
Minä en ole mikään ’naiset’ ja hän ei ole ’miehet’. Me olemme yhdessä halunneet lapsia, ja minä olen sille hänen haaveelleen aika paljon elämästäni antanut.
Isyystesti on suora syyte uskottomuudesta. Hyvin raju sellainen.
Aika moni lähtee myöhemmin etsimään biologista isäänsä ja kaipaa häntä. Riipaisevia tarinoita on kuultu siitä, kun ”oikea” isä jäi tuntematta.
Kyllä se veri monille on vettä sakeampaa, vaikka tätä miten järkeilisi.