Mulla on alkanut "älä osta mitään" -vuosi

Niin ja huomasin, miten usein tuli ostettua ruokakaupasta ruokia, joita jo löytyi kotoa tai jotain herkkuja.. Nyt yritän parhaani mukaan pysyä ostoslistassa ja suunnitella viikon ruokalistan etukäteen. Tämä ihan ettei mene ruokaa hukkaan.

Ap

ostin itselleni vihdoin kuukautiskupin, niin säästyy rahaa ja roskan määrä pienenee.

Mulle tuli ensimmäinen pakkohankinta jo nyt... uusi imuri 240e. Mutta en kyllä ilmankaan ala olla eli tarpeellinen oli. Harmittaa silti - vasta 8pv vuotta mennyt. No, josko nyt ei hajoaisi muuta. Kop kop.

Vierailija kirjoitti:

No jos on aiemmin ostanut hulluna tavaraa nurkat täyteen, voi ihan hyvin pitää tuollaisen vuoden. Kannattaa. Jotenkin vain viisaammalta tuntuu sellainen asenne, että ostaa sen mitä tarkoin harkittuaan tarvitsee, koska jokainen kuitenkin jotakin tarvitsee. Eli lopettaa maanisen ostamisen ja maanisen "en osta mitään"-villityksen ja alkaa elää ns. normaalisti. Miksi ihmeessä tässäkin asiassa on vain ääripäitä? 

En ole koskaan shoppaillut maanisesti, silti minulla on tavaroita joista voin luopua. Ja haluan minimalistisen kodin joten alan pikkuhiljaa vähentämään. Ei kaikki projektit tai edes muoti-ilmiöt ole maanisia villityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.

Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.

Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?

Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.

Etkö syö?

Miten niin? En useinkaan palveluna... Ravintolassa käydään joskus reissussa.

Sanoit, ettet keksi mitään palveluita, jota voisi kuluttaa.

Okei. Sanotaan että laitan vaikka 500 euroa/kk siihen että käydään perheen kanssa useammin ulkona syömässä. En oikein usko tulevani siitä onnellisemmaksi. Ja miten pian Turun kokoisen kaupungin ravintolat on käyty muutamaan kertaan läpi (ei nyt puhuta kepappiloista, vaan kotiruokaa vastaavasta terveellisesmmästä ruuasta), pitääkö jo syksyllä ajaa naapurikaupunkiin syömään, jotta elämys pysyy elämyksenä?

Tai tuo yllä mainittu hieronta....en vain usko saavani nautintoa/rahoille vastinetta mistään hoidoista.

Polttopuut voisi tilata klapeina pihaan, mutta kun tuo mun mies nauttii metsähommista ja tekee ne klapit siinä samalla.... Fiskarsin kirveskin on jo 15-vuotias, että ei sitä tavaraakaan huvikseen ostella.

Onnellisuudesta tietenkin on paha sanoa, kun se riippuu ihmisestä. Itse uskon omalla kohdallani sanontaan hyvä ruoka, parempi mieli. Jos Turusta puhutaan, niin ravintolatarjonta täällä on erittäin kovatasoista. Lisäksi ravintolat vaihtavat listaa mm. kauden mukaan, joten maisteltavaa riittää :) Suosittelen, ihan vilpittömästi. 

Entäs kulttuuripalvelut? Museokortit, kanta-asiakaskortti teatteriin, balettiin, oopperaan jne. Itse nautin valtavasti tällaisista palveluista. Ja jos en keksi mitään itselleni, tykkään hemmotella muita palveluilla. Se on aina hyvä vaihtoehto. -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä nyt sitten on välttämätöntä? Rajan voi vetää monella tavalla.

Ruoka on välttämätöntä, mutta onko mausteiden ostaminen?

Kotivakuutus ei ole välttämätön, mutta ehkä se kannattaa silti olla.

Lapsille ja sukulaisille joululahjat?

Lahjat ovat täysin tarpeettomia.

Riippuu mistä kannalta katsotaan. Kyllä minä ilahduin, kun sain joululahjaksi uudet kengät vanhojen täysinpuhkikulutettujen rinnalle. t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo pitkään ostanut kaikkea harkiten. Joskus olin pihi, joka yritti säästää kaikessa ja osti paljon kaikkea halpaa ja pian turhaksi käyvää. Niitä pyörii vieläkin nurkissa, vaikka olen kirppareille vienyt. Enimmäkseen juuri vaatteita. Nykyään keskityn siihen että ostan vähän ja laadukasta. Ei missään nimessä mitään kiinakrääsää, vaan mahdollisimman suomalaista. Pyrkimykseni ei ole säästää rahaa. Siitä ei ole loppupeleissä edes iloa, kukaan ei niitä rahoja saa mukaansa kun aika jättää.  Rahaa säästellessä tulee myös ostettua sitä halpaa, joka hajoaa kohta. En katsele enää pahemmin hintoja. Ostan sellaista mitä tarvin ja mahdollisiman suomalaista laatua, siitä tulee kaikinpuolin hyvä mielikin. En ole myöskään liian tiukka sen suhteen mitä tarvin. Jos olen useamman kuukauden vaikka ajatellut että jotkut tietyt verhot piristäisi mieltä, niin en kiellä itseäni ostamasta sen takia että meillä on jo verhot. Elämänlaatu ja hyvä mieli on myös tärkeää. Ei sekään onnelliseksi tee, että on vain kämppä, sänky, puhelin ja jääkaapissa ruokaa, vaikka sillä pärjäisikin. Sitä en kyllä enää ikinä tee että ostan kaapin täyteen turhia vaatteita ja kenkiä, joista osaa en käytä kuin kerran.

Valitettavasti on pakko todeta että Suomesta ei laatua saa, koska suomalaiset firmat oppivat bilateraalikaupan aikaan tekemään bulkkia premiumhinnalla eikä Suomessa oikeastaan valmisteta enää paljon  mitään. Eri juttu toki käsityöläisten tilauksesta valmistamat tuotteet. Vaatteita joita kehtaisi käyttää ei Suomessa enää tehdä.Ei  suomalainen "laatu" ole sen parempaa kuin muunmaailanenkaan vaikka ajatusta kovin koitetaan meille tuputtaa.

Olet ihan oikeassa, Suomesta ei laadukasta ompelutyötä saa. Mutta syistä olet erehtynyt. Vanha vaiheompelijoiden ammattikunta on eläkkeellä, eikä nuoria kiinnosta fyysisesti raskas tehdastyö. Esimerkiksi Keiteleen farkkutehdas muutti Viroon, koska ammattitaitoista työvoimaa ei ollut saatavilla.

Jokainen voi koettaa itse, millaista on esimerkiksi miesten kauluspaidan ompelu.

On meitä taitavia koulutettuja ompelijoita paljon, tosin teemme nyt jotain muuta työtä. Itse valmistuin pukuompelijaksi vajaa 10 vuotta sitten, kun niitä vielä kotikaupungissani koulutettiin, enää ei kouluteta. Olen vasta kolmekymppinen eli aika nuori. Työkseni tuskin tulen koskaan ompelemaan, ei ihmiset halua maksaa kun h&m:ltä saa kauluspaidan kympillä ja minun ompelemani ja asiakkaan mittojen mukaan tehty maksaisi satasia.

Tuo farkkutehdas olisi varmaan saanut varsin taitavat suomalaiset ompelijat jos olisivat viitsineet maksaa ihan kunnon palkkaa, virolaiset toki tyytyy vähempään.

Ja lopulta käteen jää paljonko? Niimpä.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän onnellisen vuoden. Syön kunnon pihvejä ja en kuuntele naisten ongelmia tai avunpyyntöjä. Tämä vuosi on pyhitetty minulle itselleni. Harrastan ja matkustan ja lomailen. Säästin viimevuonna tätä varten puolenvuoden lomailuun vaadittavat rahat. Onnea minulle vuonna 2019!

Miksi sinun on aiemmin niitä pitänyt kuunnella? Kuka on muutenkaan estänyt sinua olemasta onnellinen?

Toivottavasti et käy vuotesi aikana myöskään AV-palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Jotenkin kestämätön ajatus, että kaikkien pitäisi kantaa koteihinsa niin paljon Kiinassa valmistettua tavaraa, että noiden tavaroiden viivakoodien piippauttajilla riittää töitä. Ehkä täytyy vain hyväksyä, että vähittäiskauppa on auringonlaskun ala.

Jos oikeasti haluamme kantaa huolta suomalaisten työllisyydestä hukkumatta krääsään, menemme vaikka hierojalle. Anna kun arvaan: liian kallista.

Ja sitten on olemassa vielä yksi alue: erikoiskaupat. Minä ostin viimeksi sukset. Ei olisi tullut mitään ilman asiantuntevan myyjän ja voitelutyypin apua. Jouduin jonottamaan puoli tuntia ennen kuin sain palvelua.

Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi elättää itsensä someverkostojen avulla: leipoo leipää naapurustolle, tekee lumitöitä, korjaa vaatteita, kuka mitäkin. Marjojen poimiminen nousee arvoonsa. Eli globalisaatio kääntyy lokalisaatioksi ja juuri erilaisten asioiden korjaustaidot nousevat arvoonsa.

Minä näkisin, että tässä on asenneilmapiirin muutokselle tarvetta. Tavaraa ja etenkin sen määrää arvotetaan jostain syystä kovin korkealle verrattuna elämyksiin tai palveluihin.

Mainitsit tuon hierojalla käynnin. Tottahan se on, että kyllä se tällaisen tavallisen tallaajan lompakolle on aika iso kolaus maksaa 60 e tunnin hieronnasta. Mutta moniko käyttää aivan saman rahan täysin ajattelematta ns. lohtushoppailuun. Kait sitä voisi perustella sillä, että nämä farkut ja pusero ovat käytännöllisiä ja palvelevat paljon pidempään kuin tunnin kestävä hieronta. Mutta mikä on todellinen hyöty näistä uusista vaatteista, jos kotona on jo 10 farkut ja 30 puseroa? Palveluiden ostossa on sekin hieno puoli, ettei niiden käyttö lisää tavaran määrää kotona, se kun on jo monelle toisaalta ongelmakin.

Toinen asennemuutosta kaipaava asia on mielestäni tuotteiden laatu ja määrä. Jostain syystä on syntynyt se yleinen harhakäsitys, että on jotenkin parempi löytö ostaa samalla rahalla 3 kappaletta vuoden kestäviä paitoja kuin yksi paita, joka kestää 4 vuotta. Jos mietitään työpaikkojen säilymistä, niin kauppaa kiinnostanee lähinnä eurot. Kaikkien kannalta järkevämpää olisi tuottaa ja ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa. Kaupatkin saisivat katsoa tässä asiassa peiliin. Itse kävin hiljattain reklamoimassa paidasta, joka oli muutaman kuukauden käytön jäljiltä aivan roskiskuntoinen. Normaalia kulumista heidän mielestään, ei edes pahoitteluja huonosta laadusta. En olisi edes kaivannut hyvitystä, vaan vaikka sen myöntämistä, ettei ole hyväksyttävää, ettei paita kestä käyttöä tuon pidempään. Eikä ollut edes halpa, vaan 40e t-paidasta. Ostohetkellä kangas vaikutti laadukkaalta ja napakalta, vaan toisin kävi.

Minulle yritti pesukonemyyjä myydä väkisin halpiskonetta, kun kuulemma niitä saa kolme samalla rahalla kuin haluamani konemalli, jonka arvioidaan kestävän 20 vuotta päivittäisessä käytössä.

Kysyin, että kai kodinkoneliike voi sitoutua siihen, että seuraavien 20 vuoden aikana hoitavat ilmaiseksi ja välittömästi uuden koneen asennuksen ja vanhan kierrätyksen, jottei minulle tule kolmesta halpiskoneesta sen enempää vaivaa kuin yhdestä kestävästä. Ei sekään oikein heille sopinut.

Uskon, että tulevaisuudessa korjaamisesta ja kierrättämisestä tulee yhä kannattavampaa, ja nämä palvelut muodostavat myös suuren osan vähittäiskaupan työstä. Niin kuin siellä suksikaupassa, missä tsekattiin myös vanhat sukseni ja harkittiin niiden hiomista.

Muuten hyvä, mutta se sun kallis koneesi ei tule kestämään 20 vuotta. Huippua, jos edes 10.

Minulla on kestänyt 16 vuotta pesukone. Ei ole koskaan ollut vikaa. Oli melko kallis, mutta on hyvä, laadukas kone.

Itsekin päätin aloittaa tällaisen. Ostan vain kissalle yhtä merkkiä märkäruokaa ja yhtä kuivaruokaa, itselle ruoat ja hygieniatarvikkeet ja kotiin välttämättömät puhdistusaineet. Mihinkään muuhun en aio tänä vuonna käyttää rahaa. En usko, että tämä tulee stressaamaan minua, koska en ole kuitenkaan "virallisesti" köyhä vaan omaisuutta on. Olen vain kyllästynyt ainaiseen kuluttamiseen ja siihen, miten paljon rahaa menee turhuuksiin aivan huomaamatta. Pikemminkin tulee onnistumisen elämyksiä, kun ei tee heräteostoksia ja myöhemmin huomaa, miten hyvin itse asiassa pärjää ilman ja miten paljon paremmalta kotikin näyttää, kun ei ole kaikkia puoliturhia esineitä tasot täynnä. Lisäksi tuntuu hyvältä, kun ei vain mene lampaana talouskasvun mukana ja tuhoa maailmaa.

Työvaatteita minulla on muutamia laadukkaita, jotka kestävät kyllä. Ongelmia voisi tulla lähinnä puhelimen, tietokoneen tai pyykki- tai tiskikoneen hajoamisesta, jolloin voin joustaa ja ostaa korjauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo pitkään ostanut kaikkea harkiten. Joskus olin pihi, joka yritti säästää kaikessa ja osti paljon kaikkea halpaa ja pian turhaksi käyvää. Niitä pyörii vieläkin nurkissa, vaikka olen kirppareille vienyt. Enimmäkseen juuri vaatteita. Nykyään keskityn siihen että ostan vähän ja laadukasta. Ei missään nimessä mitään kiinakrääsää, vaan mahdollisimman suomalaista. Pyrkimykseni ei ole säästää rahaa. Siitä ei ole loppupeleissä edes iloa, kukaan ei niitä rahoja saa mukaansa kun aika jättää.  Rahaa säästellessä tulee myös ostettua sitä halpaa, joka hajoaa kohta. En katsele enää pahemmin hintoja. Ostan sellaista mitä tarvin ja mahdollisiman suomalaista laatua, siitä tulee kaikinpuolin hyvä mielikin. En ole myöskään liian tiukka sen suhteen mitä tarvin. Jos olen useamman kuukauden vaikka ajatellut että jotkut tietyt verhot piristäisi mieltä, niin en kiellä itseäni ostamasta sen takia että meillä on jo verhot. Elämänlaatu ja hyvä mieli on myös tärkeää. Ei sekään onnelliseksi tee, että on vain kämppä, sänky, puhelin ja jääkaapissa ruokaa, vaikka sillä pärjäisikin. Sitä en kyllä enää ikinä tee että ostan kaapin täyteen turhia vaatteita ja kenkiä, joista osaa en käytä kuin kerran.

Valitettavasti on pakko todeta että Suomesta ei laatua saa, koska suomalaiset firmat oppivat bilateraalikaupan aikaan tekemään bulkkia premiumhinnalla eikä Suomessa oikeastaan valmisteta enää paljon  mitään. Eri juttu toki käsityöläisten tilauksesta valmistamat tuotteet. Vaatteita joita kehtaisi käyttää ei Suomessa enää tehdä.Ei  suomalainen "laatu" ole sen parempaa kuin muunmaailanenkaan vaikka ajatusta kovin koitetaan meille tuputtaa.

Olet ihan oikeassa, Suomesta ei laadukasta ompelutyötä saa. Mutta syistä olet erehtynyt. Vanha vaiheompelijoiden ammattikunta on eläkkeellä, eikä nuoria kiinnosta fyysisesti raskas tehdastyö. Esimerkiksi Keiteleen farkkutehdas muutti Viroon, koska ammattitaitoista työvoimaa ei ollut saatavilla.

Jokainen voi koettaa itse, millaista on esimerkiksi miesten kauluspaidan ompelu.

On meitä taitavia koulutettuja ompelijoita paljon, tosin teemme nyt jotain muuta työtä. Itse valmistuin pukuompelijaksi vajaa 10 vuotta sitten, kun niitä vielä kotikaupungissani koulutettiin, enää ei kouluteta. Olen vasta kolmekymppinen eli aika nuori. Työkseni tuskin tulen koskaan ompelemaan, ei ihmiset halua maksaa kun h&m:ltä saa kauluspaidan kympillä ja minun ompelemani ja asiakkaan mittojen mukaan tehty maksaisi satasia.

Tuo farkkutehdas olisi varmaan saanut varsin taitavat suomalaiset ompelijat jos olisivat viitsineet maksaa ihan kunnon palkkaa, virolaiset toki tyytyy vähempään.

Ihan mielelläni käyttäisin pukuompelijaa jos jostain sellaisen löytäisin. Saisinpa kerrankin sopivanmallisia, sopivasta materiaalista tehtyjä ja minulle sopivanvärisiä vaatteita. Ajatus siirtymisestä vaatekappale kerrallaan entisten hajotessa tyylikkääseen peruspuvustoon houkuttelee todella paljon minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.

Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.

Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?

Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.

Etkö syö?

Miten niin? En useinkaan palveluna... Ravintolassa käydään joskus reissussa.

Sanoit, ettet keksi mitään palveluita, jota voisi kuluttaa.

Okei. Sanotaan että laitan vaikka 500 euroa/kk siihen että käydään perheen kanssa useammin ulkona syömässä. En oikein usko tulevani siitä onnellisemmaksi. Ja miten pian Turun kokoisen kaupungin ravintolat on käyty muutamaan kertaan läpi (ei nyt puhuta kepappiloista, vaan kotiruokaa vastaavasta terveellisesmmästä ruuasta), pitääkö jo syksyllä ajaa naapurikaupunkiin syömään, jotta elämys pysyy elämyksenä?

Tai tuo yllä mainittu hieronta....en vain usko saavani nautintoa/rahoille vastinetta mistään hoidoista.

Polttopuut voisi tilata klapeina pihaan, mutta kun tuo mun mies nauttii metsähommista ja tekee ne klapit siinä samalla.... Fiskarsin kirveskin on jo 15-vuotias, että ei sitä tavaraakaan huvikseen ostella.

Onnellisuudesta tietenkin on paha sanoa, kun se riippuu ihmisestä. Itse uskon omalla kohdallani sanontaan hyvä ruoka, parempi mieli. Jos Turusta puhutaan, niin ravintolatarjonta täällä on erittäin kovatasoista. Lisäksi ravintolat vaihtavat listaa mm. kauden mukaan, joten maisteltavaa riittää :) Suosittelen, ihan vilpittömästi. 

Entäs kulttuuripalvelut? Museokortit, kanta-asiakaskortti teatteriin, balettiin, oopperaan jne. Itse nautin valtavasti tällaisista palveluista. Ja jos en keksi mitään itselleni, tykkään hemmotella muita palveluilla. Se on aina hyvä vaihtoehto. -ohis

Museokortti on ihana lahja!

Minulla on "osta vain kotimaista" vuosi. Lahjat, matkat, vaatteet, ruoka, palvelut.. Vain kotimaista ja vain tarpeeseen. Kovin montaa asiaa ei tule mieleen mitä ei kotimaisena saisi. Tekniikkaa lukuunottamatta. Pannassa on kaikki monikansalliset firmat niin pitkälle kuin mahdollista.

Minulla on ollut oikeastaan älä osta mitään- elämä sillä olen aina ollut säästäväinen ja en oikeastaan ikinä tuhlannut mihinkään turhaan krääsään mikä ei kestä aikaa tai ole todella hyödyllinen. Ensisijainen syy on ollut se että olen halunnut säästää rahaa mahdollisimman paljon, sillä haluan jäädä omaehtoiselle eläkkeelle viimeistään noin 40 ikävuoden kolkutellessa.(Olen nyt hieman reilu kolmekymppinen)

Vaatteisiin menee rahaa ehkä keskimäärin 50e vuodessa, muuten mennään aikalailla vanhoilla varastoilla niin pitkään kuin ne kestävät. Kaikki kodintekniikka on jo reilut 10v vanhaa, uusia en osta ennenkuin entiset hajoavat. 

Tällä konstilla ja samaan aikaan osakkeisiin sijoittamalla olen saanut kasaan noin 300 000 euron sijoitusomaisuuden joka makaa tällä hetkellä pääosin osakkeissa. Taloudellinen riippumattomuus on jälleen hieman lähempänä, sillä tämänkokoinen osakesalkku tuottaa jo noin 1000e/kk osinkotuottoa. Periaatteessa eläisin jo mukavasti tuollakin, mutta ajattelin vielä jokusen vuoden roikkua työelämässä ja kasvattaa osinkosaldoa vähintään tuonne 1500-2000e/kk haarukkaan jolloin voi vapautunein mielin jäädä ikuiselle lomalle. :)

Itseasiassa matkustelu on niitä ainoita luksushommia mihin panostan ainakin sen verran että kerran vuodessa pääsee reissuun johonkin uuteen paikkaan. Matkailu avartaa ja onhan ne aina jännittäviä seikkailuja kaikkinensa. Luonnollisesti minulta löytyy ilmainen Norwegianin luottokortti jolla matkustaakin ilmaiseksi ( https://tuulipuku.fi/saastovinkit/kannattaako-bank-norwegianin-luottoko… ) sillä en halua siitäkään maksaa extraa. Lomalentoja kannattaa etsiä Lentobotista (https://lentobotti.fi ).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on aiemmin ostanut hulluna tavaraa nurkat täyteen, voi ihan hyvin pitää tuollaisen vuoden. Kannattaa. Jotenkin vain viisaammalta tuntuu sellainen asenne, että ostaa sen mitä tarkoin harkittuaan tarvitsee, koska jokainen kuitenkin jotakin tarvitsee. Eli lopettaa maanisen ostamisen ja maanisen "en osta mitään"-villityksen ja alkaa elää ns. normaalisti. Miksi ihmeessä tässäkin asiassa on vain ääripäitä? 

Ensinnäkin en todellakaan ostellut aiemminkaan "hulluna". Saatoin ostaa esim yhden kirjan kahdessa kuukaudessa, jouluksi koristenauhoja kuuseen.. Jonkun pienen (jälkeenpäin ajateltuna turhan) jutun silloin tällöin. Ikinä en ole tilannut mitään Kiinasta. Silti niidenkin muutaman jutun ostaminen ärsyttää nyt. Rahan ja luonnonvarojen tuhlausta.

Eikä ollut tarkoitus mitään villitystä kannattaa tai edesauttaa. Ihan vain omasta puolestani kirjoitin koko aloituksen.

Ap

No, en tarkoittanut hyökätä erityisesti sinua kohtaan, mutta noin yleensä olen kyllästynyt vähän tällaiseen vouhotukseen, että "kaikilla ihmisillä on niin paljon tavaraa, ettei mitään tarvitse ostaa". Jos ei esim. vuoteen tai kahteen tarvitse ostaa vaatteita tai vaikka kosmetiikkaa, niin kyllä se minusta on merkki siitä, että niitä kaapeissa aika paljon on. Vaatteet kun kuluvat rikki (nykyisin vielä valitettavan nopeasti) ja kosmetiikka kuluu eli niitä on pakko ostaa välillä. Jos on aiemmin ostanut paljon, on totta kai hyvä käyttää vanhat varastot loppuun, mutta jotenkin ajattelen, että sen jälkeen olisi hyvä tavoitella järkevää ja kohtuullista ostamista. Tämä ei ole sinulle suunnattua kritiikkiä, mutta nykyisin pukeutumisoppaat alkavat tyypillisesti neuvolla "inventoi vaatekomerosi sisältö" sillä ajatuksella, että sieltä aina löytyy yllätyksiä. Kun ei löydy. Jos minulta hajoavat farkut, enkä osta uusia, minulla ei ole farkkuja. Enkä ole ainoa. Meitä "vanhanaikaisia" kuluttajiakin on aika paljon eli emme tee heräteostoksia, mutta ostamattakaan ei voi olla pidemmän päälle, jos ei halua alasti kulkea. 

Jos hankkii paremman itsetunnon ei kosmetiikkaakaan kulu, se on muuten kallista. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ottanut taas aivan toisen lähestymistavan, annan itselleni viimeinkin luvan ostaa asioita itselleni. Uskalsin viime vuonna ensimmäisen kerran ostaa itselleni haluamaani harrastukseen varusteet ja koko elämä mullistui sen myötä kun löysin ns. oman juttuni. Aiemmin olin ajatellut, että liian kallista, en kuitenkaan harrasta jne. Nyt olen päättänyt uskaltaa olla haluamieni asioiden arvoinen.

Upeaa! Mä pyrin myös tuohon. Laitan itseni ja omat tarpeeni pitkästä aikaa etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo pitkään ostanut kaikkea harkiten. Joskus olin pihi, joka yritti säästää kaikessa ja osti paljon kaikkea halpaa ja pian turhaksi käyvää. Niitä pyörii vieläkin nurkissa, vaikka olen kirppareille vienyt. Enimmäkseen juuri vaatteita. Nykyään keskityn siihen että ostan vähän ja laadukasta. Ei missään nimessä mitään kiinakrääsää, vaan mahdollisimman suomalaista. Pyrkimykseni ei ole säästää rahaa. Siitä ei ole loppupeleissä edes iloa, kukaan ei niitä rahoja saa mukaansa kun aika jättää.  Rahaa säästellessä tulee myös ostettua sitä halpaa, joka hajoaa kohta. En katsele enää pahemmin hintoja. Ostan sellaista mitä tarvin ja mahdollisiman suomalaista laatua, siitä tulee kaikinpuolin hyvä mielikin. En ole myöskään liian tiukka sen suhteen mitä tarvin. Jos olen useamman kuukauden vaikka ajatellut että jotkut tietyt verhot piristäisi mieltä, niin en kiellä itseäni ostamasta sen takia että meillä on jo verhot. Elämänlaatu ja hyvä mieli on myös tärkeää. Ei sekään onnelliseksi tee, että on vain kämppä, sänky, puhelin ja jääkaapissa ruokaa, vaikka sillä pärjäisikin. Sitä en kyllä enää ikinä tee että ostan kaapin täyteen turhia vaatteita ja kenkiä, joista osaa en käytä kuin kerran.

Valitettavasti on pakko todeta että Suomesta ei laatua saa, koska suomalaiset firmat oppivat bilateraalikaupan aikaan tekemään bulkkia premiumhinnalla eikä Suomessa oikeastaan valmisteta enää paljon  mitään. Eri juttu toki käsityöläisten tilauksesta valmistamat tuotteet. Vaatteita joita kehtaisi käyttää ei Suomessa enää tehdä.Ei  suomalainen "laatu" ole sen parempaa kuin muunmaailanenkaan vaikka ajatusta kovin koitetaan meille tuputtaa.

Olet ihan oikeassa, Suomesta ei laadukasta ompelutyötä saa. Mutta syistä olet erehtynyt. Vanha vaiheompelijoiden ammattikunta on eläkkeellä, eikä nuoria kiinnosta fyysisesti raskas tehdastyö. Esimerkiksi Keiteleen farkkutehdas muutti Viroon, koska ammattitaitoista työvoimaa ei ollut saatavilla.

Jokainen voi koettaa itse, millaista on esimerkiksi miesten kauluspaidan ompelu.

On meitä taitavia koulutettuja ompelijoita paljon, tosin teemme nyt jotain muuta työtä. Itse valmistuin pukuompelijaksi vajaa 10 vuotta sitten, kun niitä vielä kotikaupungissani koulutettiin, enää ei kouluteta. Olen vasta kolmekymppinen eli aika nuori. Työkseni tuskin tulen koskaan ompelemaan, ei ihmiset halua maksaa kun h&m:ltä saa kauluspaidan kympillä ja minun ompelemani ja asiakkaan mittojen mukaan tehty maksaisi satasia.

Tuo farkkutehdas olisi varmaan saanut varsin taitavat suomalaiset ompelijat jos olisivat viitsineet maksaa ihan kunnon palkkaa, virolaiset toki tyytyy vähempään.

Ihan mielelläni käyttäisin pukuompelijaa jos jostain sellaisen löytäisin. Saisinpa kerrankin sopivanmallisia, sopivasta materiaalista tehtyjä ja minulle sopivanvärisiä vaatteita. Ajatus siirtymisestä vaatekappale kerrallaan entisten hajotessa tyylikkääseen peruspuvustoon houkuttelee todella paljon minua.

Samoin, kun kauan pohtii on myös varautunut maksamaan, osaan tehdä itsekin mutta en jaksa.

Mulla on ollut "älä osta mitään"- vuosi jo pari kuukautta päällä. Tosin mulla se koskee vaatteita, kodintavaroita yms tyypillisiä  shoppailtavia tavaroita. Välttämättömät aion kyllä ostaa. Mutta en tarvitse kymmentä laatua shampoota tai kymmentä hyvin saman näköistä mekkoa kuten aiemmin olen näemmä luullut. Shoppailulta ylijäävä energia on mennyt esim. olemassa olevista vaatteista huolehtimiseen.  Ja myin kippiksellä vanhoja virhehankintoja. Lisäksi teemme remontin kahteen huoneeseen kotonamme. Mulla tää on lisännyt omaa hyvinvointia huomattavasti. En usko että jää vain vuoden hankkeeksi, vaan aion tehdä tästä elämäntavan.