Naistenhuoneella: Tindermies antoi pakit kun kuuli minun olevan kouluttamaton

Deittailu loppuis siihen. Pitää olla edes ammattikoulu käytynä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa surkeaa jos tuijotetaan koulutusta ja ihmisyys on sivuseikka.

Avaisitko vähän, mitä on tuo ihmisyys, minkä ilmeisesti pitäisi olla pääseikka? Että jos se toinen osapuoli on ihminen, niin sen pitää riittää rakastumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt ammattikorkean ja valitsen aina vähintään maisterisnaisen itselleni.

Ei sekään aina kaikkea kerro. Kaverini on yhteiskuntatieteiden maisteri ja todella tyhmä. Tarvitsee koko ajan apua yksinkertaisimmissakin asioissa kuten jakolasku. En tajua miten voi olla yliopiston käynyt.

Olen itse myös yhteiskuntatieteiden maisteri. Pääsin lyhyestä matikasta nippa nappa läpi matalin arvosanoin, enkä opiskellut matikkaa päivääkään yliopistossa (koska se ei kuulunut tukinto-ohjelman opetussuunnitelmaan). Sen sijaan hahmotan muita yhteiskunnan osa-alueita ja isoja kokonaisuuksia laaja-alaisesti, sekä ymmärrän erilaisia yhteiskunnan rakenteita. Nykyään pärjään työssäni ja alallani hyvin.

Joku vois sanoa mua todella tyhmäksi, mutta matemaattinen lahjakkuus ei välttämättä korreloi älykkyyden kanssa. :)

Itsellä starttaa huutikset aina kun joku maisteri kertoo hallitsevansa "suuria kokonaisuuksia ja ymmärtävänsä syy-seuraus suhteita" jne. Todellisuudessa kyse sellaisista asioista jotka perusälykäs ymmärtää ilman mitään vuosien opiskelua, ellei tajua jo ennen korkeakouluun menoa.

Varmaan tässä vaiheessa nokkelimmat jo arvasikin, että DI (sähkö) täällä kirjoittelee. 

Kukin tavallaan. Kumppania valitessa monet pienemmätkin asiat merkitsevät kuin koulutus. Jos on ihan ok valita kumppani ulkonäön perusteella, niin miksei sitten koulutuksenkin. Pelkän peruskoulun käyneet ovat kuitenkin aika harvassa, usein joukossa on moniongelmaisia nistejä tai koulukotitapauksia, joten ei sen tason alisuoriutuminen mikään suosituskaan ole. Seurustelin itsekin joskus teininä pelkän peruskoulun käyneen kanssa, jolla ei ollut henkistä laiskuutta suurempia ongelmia, mutta ei siitä sitten (onneksi) mitään tullut. Nykypenskat oppivat sentään jo nuorena englantia, toista se oli 20 vuotta sitten. Kielitaidottomuus voi haitata menoa, jos toinen on kuin pieni lapsi tilanteessa, jossa pitäisi asioida vieraalla kielellä, ja sekin hävettää, jos kumppani ei ymmärrä ilman tekstitystä mistä on kyse tv-sarjassa, tai jos vieraskieliset vitsit menevät yli hilseen ja toinen raivostuu ja alkaa huutaa suomeksi jotain noloa ja kökköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt ammattikorkean ja valitsen aina vähintään maisterisnaisen itselleni.

Ei sekään aina kaikkea kerro. Kaverini on yhteiskuntatieteiden maisteri ja todella tyhmä. Tarvitsee koko ajan apua yksinkertaisimmissakin asioissa kuten jakolasku. En tajua miten voi olla yliopiston käynyt.

Olen itse myös yhteiskuntatieteiden maisteri. Pääsin lyhyestä matikasta nippa nappa läpi matalin arvosanoin, enkä opiskellut matikkaa päivääkään yliopistossa (koska se ei kuulunut tukinto-ohjelman opetussuunnitelmaan). Sen sijaan hahmotan muita yhteiskunnan osa-alueita ja isoja kokonaisuuksia laaja-alaisesti, sekä ymmärrän erilaisia yhteiskunnan rakenteita. Nykyään pärjään työssäni ja alallani hyvin.

Joku vois sanoa mua todella tyhmäksi, mutta matemaattinen lahjakkuus ei välttämättä korreloi älykkyyden kanssa. :)

Itsellä starttaa huutikset aina kun joku maisteri kertoo hallitsevansa "suuria kokonaisuuksia ja ymmärtävänsä syy-seuraus suhteita" jne. Todellisuudessa kyse sellaisista asioista jotka perusälykäs ymmärtää ilman mitään vuosien opiskelua, ellei tajua jo ennen korkeakouluun menoa.

Varmaan tässä vaiheessa nokkelimmat jo arvasikin, että DI (sähkö) täällä kirjoittelee. 

Oletko omasta mielestäsi sosiaalisesti lahjakas? Hyvä kommunikoimaan? Etevä ilmaisemaan asioita suullisesti ja kirjallisesti?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt ammattikorkean ja valitsen aina vähintään maisterisnaisen itselleni.

Ei sekään aina kaikkea kerro. Kaverini on yhteiskuntatieteiden maisteri ja todella tyhmä. Tarvitsee koko ajan apua yksinkertaisimmissakin asioissa kuten jakolasku. En tajua miten voi olla yliopiston käynyt.

Olen itse myös yhteiskuntatieteiden maisteri. Pääsin lyhyestä matikasta nippa nappa läpi matalin arvosanoin, enkä opiskellut matikkaa päivääkään yliopistossa (koska se ei kuulunut tukinto-ohjelman opetussuunnitelmaan). Sen sijaan hahmotan muita yhteiskunnan osa-alueita ja isoja kokonaisuuksia laaja-alaisesti, sekä ymmärrän erilaisia yhteiskunnan rakenteita. Nykyään pärjään työssäni ja alallani hyvin.

Joku vois sanoa mua todella tyhmäksi, mutta matemaattinen lahjakkuus ei välttämättä korreloi älykkyyden kanssa. :)

Itsellä starttaa huutikset aina kun joku maisteri kertoo hallitsevansa "suuria kokonaisuuksia ja ymmärtävänsä syy-seuraus suhteita" jne. Todellisuudessa kyse sellaisista asioista jotka perusälykäs ymmärtää ilman mitään vuosien opiskelua, ellei tajua jo ennen korkeakouluun menoa.

Varmaan tässä vaiheessa nokkelimmat jo arvasikin, että DI (sähkö) täällä kirjoittelee. 

Oletko omasta mielestäsi sosiaalisesti lahjakas? Hyvä kommunikoimaan? Etevä ilmaisemaan asioita suullisesti ja kirjallisesti?

eri

Olen. Mutta näiden lisäksi olen myös vittumainen, eikä oikoluku kiinnosta. 

Oma isäni on käynyt vain peruskoulun jonka jälkeen on mennyt duunarihommiin ja myöhemmin perustanut oman yrityksen. Tienaa hyvin ja on tosi "jalat maassa" tyyppi. Jos kuitenkin alamme keskustelemaan arvoista, niin hänen arvonsa perustuvat todella yksinkertaisiin näkemyksiin ja kapeaan maailmankatsomukseen. Käytännön mies kun on, niin ei sitä kiinnosta itseään sivistää tai opiskella lisää, kun ei se sitä käytännössä arjessaan tarvitse. Itse olen korkeakoulutettu ja oma maailmankatsomukseni perustuu kriittiseen ajatteluun ja avoimuuteen, minkä uskon olevan koulutukseni aikaansaamaa. En usko että ottaisin kumppanikseni isäni kaltaista ihmistä, vaikka hyvä tyyppi oiskin niin mind connection on myös tärkeä arvoissa ja mielipiteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutus kerro älykkyydestä loppujen lopuksi yhtään mitään. Jotenkin vähän lapsellista tuo maisterinpapereiden palvonta, tiedän monta kortistossa olevaa korkeakoulutettua, no eipä ollut käytännön tasolla "hienosta" tutkinnosta sitten kovastikaan hyötyä. Ihmisessä tärkeintä on sosiaalinen älykkyys ja tilannetaju, koulutus ei korreloi mitenkään niiden ominaisuuksien kanssa. Pääasia että ihminen elättää itsensä itselleen mielekkäällä tavalla.

Toi koulutus onkin vähän sellanen asia, että jos hakee toimitusjohtajan pestiä, niin peruskoulun paperilla sitä tuolia ei saa. Itse tiesin mitä elämältäni haluan, kun siirryin aikoinani yläasteelle. Tiesin, että nyt mun pitää vetää se keskiarvo, että pääsen lukioon ja lukiosta kunnon paperit että matka jatkuu lääkikseen ja siellä erikoistun nykyiseen työhön missä on hyvä palkka. Ilman tota koulutusta en olisi nykyisessä asemassa. Koulutus on aina hyvä asia ei huono asia. Hyvä koulutus avaa miljoona ovea ja on helpompi esim opiskella valmiilla pohjalla oman aiheen vierestä ja sitä kauttta löytää ehkä se uusi juttu. Ilman koulutusta ei mennä sinne 10-25t euron kuukausiliksoille ellei ole oma yritys millä menee hyvin tai sukulainen, joka palkkaa isolla palkalla duuniin.

Vaikka raa´alta kuulostaakin, niin oli mulla väliä mitä kumppani tekee kun aloin etsiä sellasta. Tiesin mitä halusin ja minkälaista elämää haluan elää ja mihin minulla on varaa. Tätä kaikkea en olisi saanut jos vaimoni istuisi kassalla. En hauku mitään kassalla istujaa. Vaimolla oli sama ajatus kaikesta, että koulutus ja kunnon duuni pitää olla ettei tarvitse elättää ja raahaa perässä ketään.

Mutta kävisikö tyhmä mutta RIKAS nainen...kun tuntuupi että raha on ainoa mitä ihmisestä haluat?

Itellä on myös ihan todella jees liksa ja koulutus. On noilla kumppanin tuloilla väliä. Aina toi sama mussutus, että raha on se mitä ihmisistä halutaan. Ei vaan tasavertaisen, joka pystyy osallistumaan kuluihin samanlailla. Mulle on yks lysti onko joku puutarhuri jos se pystyy hoitaa 50% laskuista ja sillä on fyrkkaa muuhunkin. Ei munkaa unelmat ollu kerrostalossa vaan omakotitalossa ja sellaseen tarvitaan kaksi hyvätuloista ihmistä jos haluuu asua isommassa talossa. Olen kerran ollut suhteessa se maksaja ja tiesin silloin etten pääse hänen kanssaan eteenpäin, kun se jako oli 80-20. Toisella ei ole koskaa rahaa, niin se alkaa oikeesti ottaa päähän. Nyt mulla on tasavertanen kumppani ja asiat on erittäin hyvin eikä lapsille tarvi sanoa eioo eiooo eiooo. Eikä tämä ole väärin vaan elän just sellasta elämää mistä haaveilin

Mieheni ei ole käynyt kouluja. On sosiaalisesti lahjakas, erittäin hyvin verkostoitunut. Tienaa vuodessa 150k. Sanoisin, että menestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla se on väärin jos ei halua seurustella tai tapailla jotain ihmistä jolla ei ole koulutusta? Ei kouluksen ainoa tehtävä ole opettaa lukemaan lakitekstejä tai tilinpäätöksiä tai sitten tuntemaan ihmisen anatomian. Jos ihminen on hankkinut itselleen korkean koulutuksen ja hyvän työn niin kyllä se kertoo ihmisestä jo jotain kuin jos olisi töissä jossain muuttofirmassa.

Eihän se olekaan väärin, mutta persaukiset kouluttamattomat, jotka ei pääse lompakolle niin alapeukuttaa ja niiden mielestä se on väärin. Kuka täysjärkinen jolla on unelmia ja haluaa elämästä muutakin kuin kerrostalokaksion, niin ottaa persaukisen kumppanin jonka kanssa ei ole mitään tulevaisuutta pidemmän päälle ja sitten elättää sitä ja kuuntelee vttuilua miksi kaikki pitää maksaa tasan puoliksi, kun se on sen persaukisen mielestä epäoikeudenmukasta.

Puolisoni ja lapseni isä on ammattikoulutasoisen koulutuksen käynyt ja itse olen tohtori. Puolisoni koulutustausta herättää aina kysymyksiä ja ihmetyksiä, mutta älyllisesti en koe että olisimme jotenkin erilaisia, olen valinnut hänet koska hän on ihana ihminen ja meillä on yhteistä harrastusten puolesta paljonkin. Hän on sosiaalisesti erittäin älykäs seuramies ja hyvin taitava loogisessa päättelyssä, jonka takia hän on saanut todella hyvän työn.. Vaikka hän on "vähemmän koulutettu", ei sitä huomaa mistään ja palkkakin meillä on lähes sama, molemmat tienaamme noin 50 000-60 000 e vuodessa. Koulutuksella ei ole niinkään merkitystä, mutta pakko myöntää, että työllä jonkin verran kyllä on.. jos hän tienaisi minua merkittävästi vähemmän ja olisi jossain yksinkertaisessa työssä, voisi siitä tulla isompia ongelmia elämään. 

Eikös täällä aina jauheta että miehet eivät halua kouluttautuneita naisia? Tämä on vähän ristiriidassa sen kanssa. Kai pitäisi sitten olla pikkuisen kouluja käynyt (esim. joku medianomi) muttei liikaa (maisteri). Go figure.

Vierailija kirjoitti:

Eikös täällä aina jauheta että miehet eivät halua kouluttautuneita naisia? Tämä on vähän ristiriidassa sen kanssa. Kai pitäisi sitten olla pikkuisen kouluja käynyt (esim. joku medianomi) muttei liikaa (maisteri). Go figure.

Ei kai yksikään nainen suunnittele koulutustaan sen perusteella, mitä miehet haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Eikös täällä aina jauheta että miehet eivät halua kouluttautuneita naisia? Tämä on vähän ristiriidassa sen kanssa. Kai pitäisi sitten olla pikkuisen kouluja käynyt (esim. joku medianomi) muttei liikaa (maisteri). Go figure.

Juu naiset jauhavat miten miehet eivät halua kouluttautuneita naisia ja miehet yrittävät sanoa, että ei se ihan noin mene

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt ammattikorkean ja valitsen aina vähintään maisterisnaisen itselleni.

Ei sekään aina kaikkea kerro. Kaverini on yhteiskuntatieteiden maisteri ja todella tyhmä. Tarvitsee koko ajan apua yksinkertaisimmissakin asioissa kuten jakolasku. En tajua miten voi olla yliopiston käynyt.

Olen itse myös yhteiskuntatieteiden maisteri. Pääsin lyhyestä matikasta nippa nappa läpi matalin arvosanoin, enkä opiskellut matikkaa päivääkään yliopistossa (koska se ei kuulunut tukinto-ohjelman opetussuunnitelmaan). Sen sijaan hahmotan muita yhteiskunnan osa-alueita ja isoja kokonaisuuksia laaja-alaisesti, sekä ymmärrän erilaisia yhteiskunnan rakenteita. Nykyään pärjään työssäni ja alallani hyvin.

Joku vois sanoa mua todella tyhmäksi, mutta matemaattinen lahjakkuus ei välttämättä korreloi älykkyyden kanssa. :)

Itsellä starttaa huutikset aina kun joku maisteri kertoo hallitsevansa "suuria kokonaisuuksia ja ymmärtävänsä syy-seuraus suhteita" jne. Todellisuudessa kyse sellaisista asioista jotka perusälykäs ymmärtää ilman mitään vuosien opiskelua, ellei tajua jo ennen korkeakouluun menoa.

Varmaan tässä vaiheessa nokkelimmat jo arvasikin, että DI (sähkö) täällä kirjoittelee. 

No työssäni joutuu soveltamaan erilaisia teorioita, joita pitää osata soveltaa erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa, joten uskon että tutkinnosta oli hyötyä. Tottakai kaikilla korkeakoulussa opiskelevilla on oletettavasti hyvä yleissivistys ja päättelykykyä, mutta yhteiskuntatieteissä syvennytään näihin asioihin vielä paljon enemmän. En todellakaan olisi ylioppilaana pystynyt hahmottamaan tällaisia kokonaisuuksia mitä olen opiskellut ja minkä parissa työskennellyt. 

Kouluttamattomissa ihmisissä on ihan kivoja ja hienoja ihmisiä, mutta se ei tarkoita sitä, että paisuhteeseeni sellaista haluaisin. Olen tottunut akateemiseen, vähintään väitelleeseen seuraan ja sopeutunut siihen. Kyse ei niinkään ole sivistyksestä tai oppineisuudesta vaan elämänkatsomuksesta. Tohtoritasoinen ihminen on vapaa statuskilpailuista ja tietää aika hyvin mikä on se oma pieni ekologinen lokeronsa.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni ja lapseni isä on ammattikoulutasoisen koulutuksen käynyt ja itse olen tohtori. Puolisoni koulutustausta herättää aina kysymyksiä ja ihmetyksiä, mutta älyllisesti en koe että olisimme jotenkin erilaisia, olen valinnut hänet koska hän on ihana ihminen ja meillä on yhteistä harrastusten puolesta paljonkin. Hän on sosiaalisesti erittäin älykäs seuramies ja hyvin taitava loogisessa päättelyssä, jonka takia hän on saanut todella hyvän työn.. Vaikka hän on "vähemmän koulutettu", ei sitä huomaa mistään ja palkkakin meillä on lähes sama, molemmat tienaamme noin 50 000-60 000 e vuodessa. Koulutuksella ei ole niinkään merkitystä, mutta pakko myöntää, että työllä jonkin verran kyllä on.. jos hän tienaisi minua merkittävästi vähemmän ja olisi jossain yksinkertaisessa työssä, voisi siitä tulla isompia ongelmia elämään. 

"...sosiaalisesti erittäin älykäs seuramies".

Varsinaisen uunoturhapuron oot löytänyt itelles. Mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole käynyt kouluja. On sosiaalisesti lahjakas, erittäin hyvin verkostoitunut. Tienaa vuodessa 150k. Sanoisin, että menestynyt.

Kukaan ei ole väittänytkään, ettei kouluja käymätön voisi menestyä taloudellisesti tai olla verkostoitunut jne. Kyllä sen sivistymättömyyden silti huomaa.

Minulle kelpaisi ihan hyvin ammattikoulun käynyt duunarimies, mutta jos koulut on pelkkään peruskouluun jääneet, niin herättää kyllä negatiivisia tunteita. Nykyään duunariammatteihinkin vaaditaan joku koulutus ja pelkkä peruskoulu plakkarissa on heikoilla, jos jää työttömäksi.

Kiinnostusta ei lisää sekään, jos toinen ei ole saanut mitään valmiiksi vaan kaikki jäänyt puolitiehen. Arvostan pitkäjänteisyyttä ja kykyä saattaa aloittamansa asiat loppuun, vaikka ensi-innostuksen haihduttua homma ei enää niin kivalta tuntuisikaan. En jaksaisi elää ihmisen kanssa, joka innostuu milloin mistäkin ja rupeaa innolla touhuamaan vain hylätäkseen koko projektin vähin äänin kun joku uusi innostuksen kohde tulee tilalle.

Minun elämässäni tärkeitä asioita ja arvoja ovat älykkyys, kouluttautuminen, ura, eteneminen, haastavuus, sivistys ja korkeakulttuuri. Näitä ei esimerkiksi kouluttautumattomilla ihmisillä voi oikein edes olla. En koe, että tuollaisella ihmisellä olisi minulle mitään annettavaa, kuten ei ole työttömälläkään. En ottaisi sellaista ystäväkseni, enkä tosiaan puolisokseni. Heillä on omat piirinsä ja minulla omani. Miksi näiden pitäisi väkisin sekoittua?