Noista Norjassa kadonneista suomalaisista
Tietääkö joku heistä mitään taustoja, minkä ikäisiä, onko kokeneita tunturissa liikkujia, jne.? Jotenkin outoa toi uutisointi kun tuntuu ettei edes tiedetä onko joku kadonnut varmasti, vai ei. Mietin ettei ne vaan ole jossain erämökissä täysin tietämättöminä tästä hulabaloosta.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?
Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?
Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.
Suomessakin kokee noita viimemainittuja. Jokainen päättää omasta elämästä.
Aattelin just myös, että luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista pystyy kyllä nauttimaan ilman lumivyöryvaaraakin.
No joo, olisi pitänyt tarkentaa että kauniista, lumisista VUORImaisemista. Jotkut meistä rakastaa vuoria, kun taas toiset eivät voisi kuvitellakaan muuttavansa pois meren ääreltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?
Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?
Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.
Suomessakin kokee noita viimemainittuja. Jokainen päättää omasta elämästä.
Aattelin just myös, että luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista pystyy kyllä nauttimaan ilman lumivyöryvaaraakin.
No joo, olisi pitänyt tarkentaa että kauniista, lumisista VUORImaisemista. Jotkut meistä rakastaa vuoria, kun taas toiset eivät voisi kuvitellakaan muuttavansa pois meren ääreltä.
Nautin kovasti vuorista ja näköaloista minäkin. On upeaa vaeltaa vuorilla silloin ja siten että se on turvallista. Niin kesällä patikoiden kuin talvella lumikenkäillen. En tarvitse itse aiheutettua hengenvaaraa luonnosta nauttimiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen se suomalaisten luolasukeltajien case kun suomalaiset ystävät päättivät mennä hakemaan ruumiin kotiin,Norjalaiset eivät uskaltaneet olosuhteiden vaarallisuuden vuoksi. Sisua Norjaan pian tänkin jutun osalta niin ehkä joku tulisi sieltä elävänä ulos.
Sisulla ja sankaruudella nyt ei ollut mitään tekemistä tuossa tapauksessa. Pelkkää typerien riskien ottamista ja kieltojen uhmaamista.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?
Miksi kukaan haluaisi mennä juoksemaan hiljaiseen metsään polkuja, jos vierestä löytyy 400m urheilukenttä jossa on kymmeniä yläkoululaisia hyppäämässä pituutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?
Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?
Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.
Suomessakin kokee noita viimemainittuja. Jokainen päättää omasta elämästä.
Aattelin just myös, että luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista pystyy kyllä nauttimaan ilman lumivyöryvaaraakin.
No joo, olisi pitänyt tarkentaa että kauniista, lumisista VUORImaisemista. Jotkut meistä rakastaa vuoria, kun taas toiset eivät voisi kuvitellakaan muuttavansa pois meren ääreltä.
Nautin kovasti vuorista ja näköaloista minäkin. On upeaa vaeltaa vuorilla silloin ja siten että se on turvallista. Niin kesällä patikoiden kuin talvella lumikenkäillen. En tarvitse itse aiheutettua hengenvaaraa luonnosta nauttimiseksi.
Jos lumikenkäilet talvisin vuoristossa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä olet tehnyt sitä tietämättäsi myös lumivyöryalueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa tietämättömälle miten tuo vapaalasku menee? Ensin kiivetään ylös laskupaikalle kävellen tai hiihtäen? Eikö siihen mene aikaa vaikka kuinka?
Ja onko se yksi lasku niin pitkä ja hieno että se riittää vai kiivetäänkö sitten taas uudestaan ylös?
Sitä siis mietin että montako laskua ehtii päivässä laskea vai onko tarkoituskin että se yksi riittää?Usein ylöshiihtovauhti on 250-350 nousumetriä tunnissa. Norjassa voi hyvinkin olla vuoren päälle nousua sen 1400 metriä joten yksi pitkä nousu ja sitten nopea lasku alas ja päivä on pulkassa. Harva lajia tuntematon tajuaa, että kyse ei ole pelkästään vauhdista ja vaarallisista tilanteista vaan luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista.
Suomessakin kokee noita viimemainittuja. Jokainen päättää omasta elämästä.
Aattelin just myös, että luonnossa liikkumisesta, rauhasta, ystävistä ja kauniista maisemista pystyy kyllä nauttimaan ilman lumivyöryvaaraakin.
No joo, olisi pitänyt tarkentaa että kauniista, lumisista VUORImaisemista. Jotkut meistä rakastaa vuoria, kun taas toiset eivät voisi kuvitellakaan muuttavansa pois meren ääreltä.
Nautin kovasti vuorista ja näköaloista minäkin. On upeaa vaeltaa vuorilla silloin ja siten että se on turvallista. Niin kesällä patikoiden kuin talvella lumikenkäillen. En tarvitse itse aiheutettua hengenvaaraa luonnosta nauttimiseksi.
Jos lumikenkäilet talvisin vuoristossa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä olet tehnyt sitä tietämättäsi myös lumivyöryalueella.
En vaan ole. Ihan löytyy muitakin alueita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?
Minun elämäni parhaat laskut on olleet puuterilumella. Ympäriltä kuuluu vain lumen suhina suksen alta. Eteneminen on unenomaisen pehmeää, lähes lentämisen tuntuista.
Lasken tellua, ja se tunne, kun polvi piirtää oman jäljen pumpuliin on uskomaton.
Olen siis etsinyt pehmeää, koskematonta lunta. En etsi erityisen jyrkkiä tai vaikeita reittejä. Tosin ymmärrän niitäkin, jotka hakevat laskuiltaan erityisiä haasteita.
Lumivyöryt ja etenkin railot ovat kyllä olleet laskiessa mielessä, myönnän. Etenkin jälkikäteen olo on ollut onnellinen, kun ei ole kohdalle osunut.
Nyt, kun minulla on lapsia, pysyn laskettelurinteissä ja korkeintaan hieman rinteen sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Muiden nimet tulivat historiankirjoihin, kun tuolla vuorella ei ilmeisesti ole koskaan ennen tällaista tapahtunut.
Ja ne Nimet olivat..?
Sitähän minäkin.
17-vuotiasta varmaan vielä haastatellaan nimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden nimet tulivat historiankirjoihin, kun tuolla vuorella ei ilmeisesti ole koskaan ennen tällaista tapahtunut.
Ja ne Nimet olivat..?
Sitähän minäkin.
17-vuotiasta varmaan vielä haastatellaan nimen kanssa.
Ei kai tämä palsta nyt mikään vyöryssä kuolleiden historiankirja ole. Ne tietävät nimet, joiden se kuuluukin tietää. Tilastoja ylläpidetään siitä, missä vuorella vyöryihin on kuoltu ja kuinka moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden nimet tulivat historiankirjoihin, kun tuolla vuorella ei ilmeisesti ole koskaan ennen tällaista tapahtunut.
Ja ne Nimet olivat..?
Sitähän minäkin.
17-vuotiasta varmaan vielä haastatellaan nimen kanssa.Ei kai tämä palsta nyt mikään vyöryssä kuolleiden historiankirja ole. Ne tietävät nimet, joiden se kuuluukin tietää. Tilastoja ylläpidetään siitä, missä vuorella vyöryihin on kuoltu ja kuinka moni.
Eli nimiä ei tule historiankirjoihin. Mot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden nimet tulivat historiankirjoihin, kun tuolla vuorella ei ilmeisesti ole koskaan ennen tällaista tapahtunut.
Ja ne Nimet olivat..?
Sitähän minäkin.
17-vuotiasta varmaan vielä haastatellaan nimen kanssa.Ei kai tämä palsta nyt mikään vyöryssä kuolleiden historiankirja ole. Ne tietävät nimet, joiden se kuuluukin tietää. Tilastoja ylläpidetään siitä, missä vuorella vyöryihin on kuoltu ja kuinka moni.
Eli nimiä ei tule historiankirjoihin. Mot.
Naiivi saivartelija. Mutta jos se tuottaa sinulle hyvää oloa, niin saivartele ihan rauhassa.
Miksi muuten etsinnät keskeytettiin viikonlopuksi? Luulisi, että ne tehtäisiin säiden eikä kalenterin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten etsinnät keskeytettiin viikonlopuksi? Luulisi, että ne tehtäisiin säiden eikä kalenterin mukaan?
Lehtien mukaan ovat parhaillaan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän aamun tietojen mukaan siellä on mukana eräopaskoulutuksen käyneitä ja juuri ennen tapahtumia porukka oli osallistunut jääkiipeilykurssille. Täydet lumivyöryvarusteet on olleet mukana.
Valitettavasti alkaa näyttää siltä, että tämä onnettomuus ei ollut puhdasta huonoa tuuria. Alueella oli lumivyöryvaroitus, rinne oli jyrkkä, oli kaamoksenpimeää, sää oli huono ja pelastustoimintaan sopimaton. Ilmeisesti ei ollut myöskään mitään varmuutta, että pelastajat saisi edes lähiympäristöön siinä vartissa, mikä lumivyöryyn hautautuneelle on kriittinen aika. Kokeneiden liikkujien on täytynyt ymmärtää, että pelkät henkilökohtaiset varusteet eivät heitä noissa oloissa voi pelastaa jos kunnon vyöry lähtee liikkeelle. Toki kokeneillakin voi sattua unohduksia, mutta kun vielä juuri on tultu kurssilta jossa varmasti turvallisuuteen vaikuttavia asioita on porukalla kerrattu.
No, onnettomuus tutkitaan vielä kunnolla. Toivon vaan, että vaaraa päin meneminen on ollut edes porukan yhteinen päätös. Kokemattoman liikkujan olisi nimittäin hankala lähteä yksinään tuolta takaisin vaikka alkaisi hirvittää. Voisi helposti käydä niin että pelosta huolimatta joutuisi sitten seuraamaan kokeneempia eteenpäin.
Minulla on käsitys jos joku hautautuu lumivyöryyn eikä pääse omin voimin pois. Ainoa joka siinä ehtii apuun on lähellä oleva. Aikaa ei ole kuin tunteja tai minuutteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aamun tietojen mukaan siellä on mukana eräopaskoulutuksen käyneitä ja juuri ennen tapahtumia porukka oli osallistunut jääkiipeilykurssille. Täydet lumivyöryvarusteet on olleet mukana.
Valitettavasti alkaa näyttää siltä, että tämä onnettomuus ei ollut puhdasta huonoa tuuria. Alueella oli lumivyöryvaroitus, rinne oli jyrkkä, oli kaamoksenpimeää, sää oli huono ja pelastustoimintaan sopimaton. Ilmeisesti ei ollut myöskään mitään varmuutta, että pelastajat saisi edes lähiympäristöön siinä vartissa, mikä lumivyöryyn hautautuneelle on kriittinen aika. Kokeneiden liikkujien on täytynyt ymmärtää, että pelkät henkilökohtaiset varusteet eivät heitä noissa oloissa voi pelastaa jos kunnon vyöry lähtee liikkeelle. Toki kokeneillakin voi sattua unohduksia, mutta kun vielä juuri on tultu kurssilta jossa varmasti turvallisuuteen vaikuttavia asioita on porukalla kerrattu.
No, onnettomuus tutkitaan vielä kunnolla. Toivon vaan, että vaaraa päin meneminen on ollut edes porukan yhteinen päätös. Kokemattoman liikkujan olisi nimittäin hankala lähteä yksinään tuolta takaisin vaikka alkaisi hirvittää. Voisi helposti käydä niin että pelosta huolimatta joutuisi sitten seuraamaan kokeneempia eteenpäin.
Minulla on käsitys jos joku hautautuu lumivyöryyn eikä pääse omin voimin pois. Ainoa joka siinä ehtii apuun on lähellä oleva. Aikaa ei ole kuin tunteja tai minuutteja.
15 minuuttia alkaa olla se raja. Sen jälkeen hyvin harvat selviävät.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten etsinnät keskeytettiin viikonlopuksi? Luulisi, että ne tehtäisiin säiden eikä kalenterin mukaan?
Ei niillä vainajilla ole mihinkään kiire.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten etsinnät keskeytettiin viikonlopuksi? Luulisi, että ne tehtäisiin säiden eikä kalenterin mukaan?
Keväällä kun lumet sulaa niin tulee hyviä kelejä ja päivä pitenee.
Vaikka tämä onkin äärimmäisen surullinen tapaus ja menehtyneet ovat ottanneet riskejä huomioon, niin vähän ottaa päähän, että niin paljon suomalaisia kuolee Norjassa extreme-lajeissa. Ajettelen nyt näiden lisäksi luolassa kuolleet sukeltajat. Norjan luonto ihan oikeasti on vaarallisempi kuin Suomen luonto. Lumivuöryssä kuolleiden osalta tilanne on vähän siinä ja siinä, olivatko ottaneet liikaa riskejä, mutta vaikka Norjan virallisissa kanavissa kukaan ei sitä sano, niin ne työkaverit, joiden kanssa olen keskustellut asiasta ovat olleet sitä mieltä, että lumivyöryn alle jääneet ottivat liian ison riskin. Helppoahan se on toki jälkeenpäin sanoa. Kaikki ovat kuitenkin kovin surullisia.
Varovainen kannattaa täällä olla, ja jos tekee jotain selvästi kiellettyä, kuten esim. että hyppää base-hyppyjä sieltä missä on se selvästi kiellettyä, niin tavallisten norjalaisten suhtautuminen ei ole suopea: maksakoon itse pelastautumisensa. Korostan siis vielä, että tässä tapuksessa ei ollut niin, lumivyöryvaaraa ei oikeastaan voi arvioida varmasti, mutta varovainen täällä kannattaa olla. Norjalaiset ovat surullisia ja järkyttyneitä:
https://www.nrk.no/troms/skiturister-i-troms-mest-utsatt-for-dodsskred_…
Tromssan lentokentällä on yritetty tehostaa informaatiota lumivyöryvaarasta juuri joulun alla: https://www.nrk.no/troms/vil-ha-ned-dodstallene-_-laerer-opp-turister-o…
Jotku nauttii kuoleman vaaralla leikkimisestä. Itse en kuulu tähän ryhmään.
Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?