Noista Norjassa kadonneista suomalaisista

Kahdeksan meni ylös, neljä tuli alas. Nyt puhuu Norjan vuoriturman uhreja ensimmäisenä pelastamaan lähtenyt Aadne.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005956924.html

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Miksi 17-vuotias sitten kääntyi takaisin huonon sään takia (näin on uutisoitu), jos keli oli hyvä ja kirkas?

Itse en ole lukenut mistään, että syy takaisin kääntymiseen olisi ollut huono sää. En ole löytänyt mistään uutisesta mainintaa siitä, miksi tämä yksi kääntyi takaisin. Syy voi olla jo vaikkapa siinä, että hän oli muita hitaampi skinnaamaan ja totesi, että ei halua viettää niin kauaa vyöryherkällä nousuträkillä. Toki itse en olisi missään nimessä päästänyt ketään yksin erkanemaan porukasta, vaan joku olisi lähtenyt hänelle kaveriksi alas.

"Seurueeseen kuulunut viides henkilö, 17-vuotias ruotsalaismies, kääntyi huonon sään vuoksi takaisin tunturin puurajan kohdalla." (Keskipohjanmaa - lehti)

Ja Iltiksen haastattelema lumivyöryasiantuntija, joka löysi 17-vuotiaan tieltä, sanoi "sääolot ja lumimassa ovat olleet sellaisia, että lumivyöry on ilmeisesti käynnistynyt ryhmän painosta."

Sää mainittu molemmissa.

Bullcrap.

”Henttu muistaa, että keskiviikkona oli hieno ilma. Sää oli kirkas, ilma melko tyyni.

– Oli hieno ilma. Ennuste oli seuraaville päiville, että siellä sataa lunta.”

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005955972.html

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Suomessa näitä tapauksia on ollut vähän. Mutta Norjassa niitä on paljon, Keski-Euroopasta puhumattakaan.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Johtuista tämä vaikka siitä, että hoidetuissa rinteissa laskee pikkasen enemmän porukkaa kun pimeissä tuntureissa?

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Johtuista tämä vaikka siitä, että hoidetuissa rinteissa laskee pikkasen enemmän porukkaa kun pimeissä tuntureissa?

Ja aika harvoin hoidetussa rinteessä menee neljä ihmishenkeä kerralla.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Johtuista tämä vaikka siitä, että hoidetuissa rinteissa laskee pikkasen enemmän porukkaa kun pimeissä tuntureissa?

Ja edelleen enemmän ihmisiä kuolee liikenteessä tai suomalaisiin kansantauteihin, siltikin täällä on vapaalasku leimattu lajiksi jossa on lähes varma kuolema ja typerää riskinottoa. Kehotettu pysymään hoidetuissa rinteissä missä siis kuolee enemmän porukkaa kuin offåreilla. Mutta joo, loogista.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Millä logiikalla on riskien minimointia, että lähdetään vuorelle, jolla on kolmosluokan vyöryvaara "Huomattava, luonnolliset lumivyöryt mahdollisia, ihmisen aiheuttamat todennäköisiä" - ja vielä pimeällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Johtuista tämä vaikka siitä, että hoidetuissa rinteissa laskee pikkasen enemmän porukkaa kun pimeissä tuntureissa?

Ja edelleen enemmän ihmisiä kuolee liikenteessä tai suomalaisiin kansantauteihin, siltikin täällä on vapaalasku leimattu lajiksi jossa on lähes varma kuolema ja typerää riskinottoa. Kehotettu pysymään hoidetuissa rinteissä missä siis kuolee enemmän porukkaa kuin offåreilla. Mutta joo, loogista.

Ei ole kyllä hölmömpää kuin verrata extremelajin riskejä normielämän riskeihin. Joitain riskejä voi välttää, joitain ei.

Jos lähden istumaan pimeällä junaradalle, niin onko sinusta minulla kuitenkin suurempi riski kuolla sydänkohtaukseen?

Riskien todennäköisyyttä voi suuresti kasvattaa sillä, mitä pöljää tekee. Kaikkia riskejä ei voi eliminoida, mutta toiset voi. Helposti.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Millä logiikalla on riskien minimointia, että lähdetään vuorelle, jolla on kolmosluokan vyöryvaara "Huomattava, luonnolliset lumivyöryt mahdollisia, ihmisen aiheuttamat todennäköisiä" - ja vielä pimeällä?

Kas kun sinä et kyseistä lajista tai lumivyöryriskeistä näemmä tajua vaikka osasitkin tuon lauseen Googlettaa. Lumivyöryriskit eivät koske koko tunturia/vuorta vaan riskit ovat tietyillä kohdilla, jotka on kaltevuudessaan sopivia. Tuollakin oli menty ihan niitä oikeita nousureittejä, itse en esimerkiksi ole mistään lukenut varmaksi sattuiko vyöry laskiessa vai skinnatessa. On ainoastaan sanottu että suksien jäljet johtivat vyöryyn. Pimeällä ei ole juuri mitään tekemistä riskien kanssa, siellä käytetään sen verta tehokkaita otsalamppuja että on sama onko pilkkopimeää.

Joku tänne jo kirjoittelikin ettei 1 ja 2 riskeillä ole käytännössä kunnolla tuoretta lunta. Viereisellä rinteellä laskenut ihminen oli antanut lehdelle haastattelun että keli oli hyvå keskiviikkona.

17-vuotias oli kääntynyt takaisin huonon kelin takia, se ainoa lumivyörystä pelastunut. En pysty ymmärtämään, miten huonosti nämä laskijat tunsivat keliolosuhteita...Ilmastonmuutoksen takia lumivyöryt tulevat lisääntymään huimasti, joten ei ole ensimmäinen eikä viimeinen tapaus.

Koska kehittävät sellaisen suojakuplan tms. joka laukeaa laskijan ympärille lumivyöryn yllättäessä, sellainen "maanalainen laskuvarjo", joka muodostaa ilmataskun laskijan ympärille. Nykyisin pelastautumisaikaa on varttitunnin verran, eli aivan mahdoton tehtävä tuollaisissa olosuhteissa.

Katsokaahan telkusta sitä pelastajat-sarjaa, jossa pelastavat laskijoita alpeilta. Rotkoon putoamiset ja lumivyöryn alle hautautumiset ovat pelastajien arkipäivää. Ja kaikki vaan siksi, että hyväosaiset länsimaalaiset saisivat kokea jotain extremeä.

En käsitä. Extremeurheilu jos mikä on hyväosaisten laji. Tuntuu pahalta omaisten puolesta. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Millä logiikalla on riskien minimointia, että lähdetään vuorelle, jolla on kolmosluokan vyöryvaara "Huomattava, luonnolliset lumivyöryt mahdollisia, ihmisen aiheuttamat todennäköisiä" - ja vielä pimeällä?

Kas kun sinä et kyseistä lajista tai lumivyöryriskeistä näemmä tajua vaikka osasitkin tuon lauseen Googlettaa. Lumivyöryriskit eivät koske koko tunturia/vuorta vaan riskit ovat tietyillä kohdilla, jotka on kaltevuudessaan sopivia. Tuollakin oli menty ihan niitä oikeita nousureittejä, itse en esimerkiksi ole mistään lukenut varmaksi sattuiko vyöry laskiessa vai skinnatessa. On ainoastaan sanottu että suksien jäljet johtivat vyöryyn. Pimeällä ei ole juuri mitään tekemistä riskien kanssa, siellä käytetään sen verta tehokkaita otsalamppuja että on sama onko pilkkopimeää.

Joku tänne jo kirjoittelikin ettei 1 ja 2 riskeillä ole käytännössä kunnolla tuoretta lunta. Viereisellä rinteellä laskenut ihminen oli antanut lehdelle haastattelun että keli oli hyvå keskiviikkona.

Miksi he sitten kuolivat, kun kaikki oli kunnossa, "riskit minimoitiin", nähtiin lampuilla hyvin miltä rinne ja lumi näyttävät kaukanakin eikä tehty virhearviointeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Johtuista tämä vaikka siitä, että hoidetuissa rinteissa laskee pikkasen enemmän porukkaa kun pimeissä tuntureissa?

Ja edelleen enemmän ihmisiä kuolee liikenteessä tai suomalaisiin kansantauteihin, siltikin täällä on vapaalasku leimattu lajiksi jossa on lähes varma kuolema ja typerää riskinottoa. Kehotettu pysymään hoidetuissa rinteissä missä siis kuolee enemmän porukkaa kuin offåreilla. Mutta joo, loogista.

Ei ole kyllä hölmömpää kuin verrata extremelajin riskejä normielämän riskeihin. Joitain riskejä voi välttää, joitain ei.

Jos lähden istumaan pimeällä junaradalle, niin onko sinusta minulla kuitenkin suurempi riski kuolla sydänkohtaukseen?

Riskien todennäköisyyttä voi suuresti kasvattaa sillä, mitä pöljää tekee. Kaikkia riskejä ei voi eliminoida, mutta toiset voi. Helposti.

Jokainen meistä kuolee joskus ja todennäköisemmin niihin normaalielämän riskeihin kuin extreme-lajien riskeihin. Itsehän en käytä alkoholia, en polta, olen kasvissyöjä, liikun paljon ja pidän fysiikastani huolta joten olen minimoinut paljon jo riskejä. Voihan sitä toki istua kotona tekemättä mitään koska eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka ulkona liukastuu ja lyö päänsä ja kuolee. Minä otan nw pienet riskit mitä harrastuksiin tulee koska mieluummin kuolen tehden mitä rakastan kuin elän peläten riskejä tekemättä mitään. Mutta ilmeisestikään en saa itse päättää mitä riskejä olen valnis ottamaan vaan sinä ja muut täällä päätätte ne ihmisten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Millä logiikalla on riskien minimointia, että lähdetään vuorelle, jolla on kolmosluokan vyöryvaara "Huomattava, luonnolliset lumivyöryt mahdollisia, ihmisen aiheuttamat todennäköisiä" - ja vielä pimeällä?

Kas kun sinä et kyseistä lajista tai lumivyöryriskeistä näemmä tajua vaikka osasitkin tuon lauseen Googlettaa. Lumivyöryriskit eivät koske koko tunturia/vuorta vaan riskit ovat tietyillä kohdilla, jotka on kaltevuudessaan sopivia. Tuollakin oli menty ihan niitä oikeita nousureittejä, itse en esimerkiksi ole mistään lukenut varmaksi sattuiko vyöry laskiessa vai skinnatessa. On ainoastaan sanottu että suksien jäljet johtivat vyöryyn. Pimeällä ei ole juuri mitään tekemistä riskien kanssa, siellä käytetään sen verta tehokkaita otsalamppuja että on sama onko pilkkopimeää.

Joku tänne jo kirjoittelikin ettei 1 ja 2 riskeillä ole käytännössä kunnolla tuoretta lunta. Viereisellä rinteellä laskenut ihminen oli antanut lehdelle haastattelun että keli oli hyvå keskiviikkona.

"Tuollakin oli menty ihan niitä oikeita nousureittejä"

Ja lumivyöryt on "ohjelmoitu" niin, että ne kiertävät ne nousureitit? En luottaisi liieemin siihen, että riskit ovat vain tietyillä kohdilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Johtuista tämä vaikka siitä, että hoidetuissa rinteissa laskee pikkasen enemmän porukkaa kun pimeissä tuntureissa?

Ja edelleen enemmän ihmisiä kuolee liikenteessä tai suomalaisiin kansantauteihin, siltikin täällä on vapaalasku leimattu lajiksi jossa on lähes varma kuolema ja typerää riskinottoa. Kehotettu pysymään hoidetuissa rinteissä missä siis kuolee enemmän porukkaa kuin offåreilla. Mutta joo, loogista.

Ei ole kyllä hölmömpää kuin verrata extremelajin riskejä normielämän riskeihin. Joitain riskejä voi välttää, joitain ei.

Jos lähden istumaan pimeällä junaradalle, niin onko sinusta minulla kuitenkin suurempi riski kuolla sydänkohtaukseen?

Riskien todennäköisyyttä voi suuresti kasvattaa sillä, mitä pöljää tekee. Kaikkia riskejä ei voi eliminoida, mutta toiset voi. Helposti.

Jokainen meistä kuolee joskus ja todennäköisemmin niihin normaalielämän riskeihin kuin extreme-lajien riskeihin. Itsehän en käytä alkoholia, en polta, olen kasvissyöjä, liikun paljon ja pidän fysiikastani huolta joten olen minimoinut paljon jo riskejä. Voihan sitä toki istua kotona tekemättä mitään koska eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka ulkona liukastuu ja lyö päänsä ja kuolee. Minä otan nw pienet riskit mitä harrastuksiin tulee koska mieluummin kuolen tehden mitä rakastan kuin elän peläten riskejä tekemättä mitään. Mutta ilmeisestikään en saa itse päättää mitä riskejä olen valnis ottamaan vaan sinä ja muut täällä päätätte ne ihmisten puolesta.

Kyllä mä luulen, että jos jokainen suomalainen harrastaisi tuota extremelajia, niin kuolleita kun olisi enemmän kuin liikenteessä vuosittain.

Fiksu ruotsalainen 17vuotias kääntyi takaisin, koska huomasi että riski on liian suuri. On nyt elossa ja suunnittelee uusia seikkailuja. Nauraa ja on onnellinen.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vapaalaskusta off-reiteillä tekee niin paljon nautinnollisemman kuin turvallisemmilla laskettelukeskuksen merkityillä reiteillä? Sekö, että noista hoidetuista rinteistä aurataan/tasotetaan liika lumi pois? Vai se, että jännitys puuttuu? Vaikuttaako lumen määrä/tuoreus/pehmeys? Miltä vapaalasku parhaimmillaan tuntuu? Yritän vain ymmärtää onko se nautinto niin suuri, että haluaa silti vaarantaa oman hengen ja terveyden? Jos tulee lumivyöry tai törmää lumen alla olevaan kivenmurikkaan tai tipahtaa jonnekin vuoren railoon. Miksei lasku hiihtokeskuksen rinteessä tuo nautintoa?

Koskemattomalla puterilla laskemista ja rinteessä laskemista ei voi edes vertailla. Vähän sama kuin ihmettelisi miksi joku ui meressä kun on uimahalli, miksi maastopyöräillå kaupunkipyöräilyn sijaan, miksi sukeltaa kun voi katsoa videoita YouTubesta jne. Ei sitä pysty selittämään ihmiselle jolle koko elämä on riskien minimoimista. Tosiasiassa vapaalasku ei todellakaan ole mikään kamikaze-laji, olen harrastanut ko. Lajia 15 vuotta käyden vuosittain 3-4 reissua ulkomaille ja 5-7 kotimaan reissua ja joskus enemmänkin ja hengissä ollaan ilman läheltä piti -tilanteita. Ei minua kiehdo vapaalaskussa tai sukeltamisessa vaarallisuus, mutta ei mikään muu valitettavasti tunnu niin mahtavalta kuin mitä sukeltaminen tai vuorille kiipeäminen ja puuterilla alas laskeminen tuntuu. Tiedostan vallan mainiosti esimerkiksi sukeltaessa 35 metrissä että jos jotain tapahtuu en pääse välttämättä hengissä pinnalle, mutta siksi riskit minimoidaan. Sama homma vapaalaskiessa, riskit minimiin mutta ei siitä riskitöntä saa siltikään. Ja pimeässä lasketaan ihan Suomessakin otsalampun kanssa, ei sinänsä mitään outoa siinä että laskivat Mustikkatunturilla pimeässä.

Ja sanottava vielä sekin että Suomessa on kuollut enemmän ihmisiä ihan niissä hoidetuissa rinteissä kuin vapaalaskuonnettomuuksissa.

Siis sinä olet niitä ihmisiä, joiden koko elämä on riskien minimoimista?

Voi, voi, tuntuu pahalta tämä jo näiden perheidenkin puolesta. Olisiko ollut niin, että nuorin ja kokemattomin porukasta haistoi vaaran, rupesi pelottamaan, tunsi rajansa ja lähti pois. Onneksi hän lähti. Onko ollut niin, että ei ole ollut riittävän pitkiä turvavälejä jos lumivyöry on lauennut painosta. 

Kun täällä on moralisointi käynnissä niin muistutan nyt vain, että Suomessa hukkuu jäihin n. 20 henkeä talvessa.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu ruotsalainen 17vuotias kääntyi takaisin, koska huomasi että riski on liian suuri. On nyt elossa ja suunnittelee uusia seikkailuja. Nauraa ja on onnellinen.

Uutisten mukaan on ollut pahasti pois tolaltaan...