Noista Norjassa kadonneista suomalaisista

17-vuotias kääntyi takaisin huonon sään takia.

Muut siis menivät laskemaan huonolla säällä ja pimeässä tunturiin, jolla oli huomattava lumivyöryvaara. En voi käsittää, mitä näiden korvien välissä on liikkunut.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on vaarallista joka tavalla elettynä, mutta elämätön elämä pelkkänä kotihiirenä/sohvaperunana on hukkaan heitetty elämä.

Mistä voit tietää, kuinka onnellista elämää sohvaperuna tai kotihiiri elää.

Vierailija kirjoitti:

17-vuotias kääntyi takaisin huonon sään takia.

Muut siis menivät laskemaan huonolla säällä ja pimeässä tunturiin, jolla oli huomattava lumivyöryvaara. En voi käsittää, mitä näiden korvien välissä on liikkunut.

Eräoppi ei ollut tainnut mennä perille.

Hep! Täällä onnellinen kotihiirisohvaperuna jolle riittää kävelylenkki lähimetsässä tasamaalla.

En koe että elämäni menisi hukkaan millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs läksit kirjoitti:

Jos olen ihan rehellinen niin ei oikeastaan sureta yhtään näiden extremekokemusten hakijoiden onnettomuudet. Jos hakeutuu omasta tahdostaan vaaratilanteisiin joidenkin upeiden selfiekuvien takia niin miksi tätä pitäisi sivullisten ruveta parkumaan.

Selfiekuvien?? Sä et tunne harrastusta lainkaan.

Kyllä noiden selfiekuvien takia on jyrkänteiltäkin tiputtu alas kuolemaan.

Onko haluttu hienoa laskukokemusta ja aikataulu ei ole antanut myöden odottaa seuraavaan päivään vaan väkisin menty vaarasta ja pimeydestä huolimatta?

Onneksi ei ole tarvinnut kauaa kärsiä, kai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs läksit kirjoitti:

Jos olen ihan rehellinen niin ei oikeastaan sureta yhtään näiden extremekokemusten hakijoiden onnettomuudet. Jos hakeutuu omasta tahdostaan vaaratilanteisiin joidenkin upeiden selfiekuvien takia niin miksi tätä pitäisi sivullisten ruveta parkumaan.

Selfiekuvien?? Sä et tunne harrastusta lainkaan.

Kyllä noiden selfiekuvien takia on jyrkänteiltäkin tiputtu alas kuolemaan.

On mutta ei tässä nyt siitä ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Onko haluttu hienoa laskukokemusta ja aikataulu ei ole antanut myöden odottaa seuraavaan päivään vaan väkisin menty vaarasta ja pimeydestä huolimatta?

Onneksi ei ole tarvinnut kauaa kärsiä, kai?

Näin luulen minäkin... Eivät ole halunneet lähteä kotiin ilman huippulaskua, kun ovat vuorilla kerran olleet. Riskillä lähteneet etenemään, luulenpa

, että ovat kyllä vaarat tiedostaneet.

Ja ihan takuuvarmasti ovat tehneet rutiinit liittyen lumivyöryvaaraan. RIP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko haluttu hienoa laskukokemusta ja aikataulu ei ole antanut myöden odottaa seuraavaan päivään vaan väkisin menty vaarasta ja pimeydestä huolimatta?

Onneksi ei ole tarvinnut kauaa kärsiä, kai?

Näin luulen minäkin... Eivät ole halunneet lähteä kotiin ilman huippulaskua, kun ovat vuorilla kerran olleet. Riskillä lähteneet etenemään, luulenpa

, että ovat kyllä vaarat tiedostaneet.

Ja ihan takuuvarmasti ovat tehneet rutiinit liittyen lumivyöryvaaraan. RIP.

Iltasanomien jutussa oli, että ovat melko todennäköisesti omalla painollaan aiheuttaneet vyöryn.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tätä uutisointia seuratessa tulee mieleen, onko riskinotto aina pelkkä yksityisasia ja onko oikeudenmukaista, että muut joutuvat maksajiksi tällaisten riskinottojen pelastusoperaatioissa. Iltalehden jutun mukaan aluella tulee pilkkopimeää jo kahdelta iltapäivällä. Minkä ihmeen takia he ovat tuonne lähteneet. Ei voi käsittää.

Niillä on kyllä ollut otsalamput ja luultavasti muitakin valonlähteitä mukana. Olihan heillä myös piipparit (paikannus) ja hätäraketit, eli ihan asiallinen varustautuminen vyöryn varalta. Nyt vaan oli huonoa tuuria.

Nyt alkaisi varmaan viimeistään olla aika, että uhrien läheiset ja tuttavat jättäisivät lukematta nämä nettikirjoittelut, ei varmasti auta toipumisessa.

Muuten keskustelun pitää minusta jatkua. Tämä oli iso onnettomuus ja kyllä kaikin puolin näyttää siltä, että se oli vältettävissä. Itsekin harrastan ekstremelajeja, enkä ollenkaan ajattele niin että jokaisen pitäisi vain istua kotisohvalla jotta olisi mahdollisimman turvallista. Mutta kun se vaan menee yleensä niin, että kun tietyn aktiviteetin parissa tapahtuu riittävästi onnettomuksia, sen harjoittamista pyritään rajoittamaan kielloilla. Tätä minä en halua. En halua, että kohta pohjoismaissakin pitää tehdä kirjallinen lupa-anomus ja näyttää tietyt kaupalliset sertifikaatit, että saa luvan käydä pikaisesti jonkun tunturin laella ottamassa selfien.

Tämä liittyy kiinteästi hyvinvointivaltioon. Maailmassa on ihan riittämiin maita, joissa pahoihin paikkoihin menneitä ei tule kukaan helikopterilla hakemaan. Niissä maissa ei synny ekstremelajeista valtiolle kustannuksiakaan. Pohjoismaissa on tilanne toisin, ja siksi kieltojen ja sääntöjen tulo on ihan mahdollista.

Kaikkien harrastajien pitäisi pystyä sisäistämään vastuu paitsi omasta hengestään ja terveydestään, myös toimintaympäristön säilyttämisestä ja sitten vielä pelastajien hengestä. Tuohon viimeiseen on turha sanoa, että "minut saa jättää pelastamatta jos käy huonosti, itse kokemus on tärkeintä". Kukaan ei ole hädän hetkellä enää samaa mieltä, vähiten mahdollinen leski tai vanhemmat.

Muistan vuosien takaa ihan liikaa niitä hetkiä ekstremelajien parissa, kun jokin olosuhteissa oli vähän pielessä. Kaikilla oli hankittuna pitkä viikonloppu yhtä tai kahta yritystä varten, kalliit uudet varusteet ostettu ja pitkä matka ajettuna kohteeseen. Kun sitten sää huononi, turvallisuusperiaatteisiin kuului että yritys on jätettävä siltä päivältä väliin, ainakin niiden jäsenten osalta joiden taidot olivat heikommalla tasolla. Porukassa jonka kanssa liikuin silloin, KOSKAAN kukaan muu ei ottanut peruuttamista puheeksi. Sain aina olla se ilonpilaaja, joka vaati keskeyttämistä. Joskus aiheesta tuli ihan kunnon kiista, ja lähtöhaluisten argumentit olivat usein "jos sinua pelottaa liikaa, niin ehkä kannattaisi harrastaa jotain muuta". Toivon todella, että tällaiset asenteet olisivat jo menneisyyttä, koska niillä se onnettomuus saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaiseksi.

Fakta on tosiaankin se, että jos on esim. Tanskassa asuva alppilajien harrastaja niin ei pääse harrastamaan yhtä paljon kuin Sveitsissä asuva. Eikä se sveitsiläinenkään joka päivä pääse sään puolesta mäkeen, mutta on ainakin useammin tilaisuuksia koettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko haluttu hienoa laskukokemusta ja aikataulu ei ole antanut myöden odottaa seuraavaan päivään vaan väkisin menty vaarasta ja pimeydestä huolimatta?

Onneksi ei ole tarvinnut kauaa kärsiä, kai?

Näin luulen minäkin... Eivät ole halunneet lähteä kotiin ilman huippulaskua, kun ovat vuorilla kerran olleet. Riskillä lähteneet etenemään, luulenpa

, että ovat kyllä vaarat tiedostaneet.

Ja ihan takuuvarmasti ovat tehneet rutiinit liittyen lumivyöryvaaraan. RIP.

Eikö eräopaskoulutuksessa kiinnitetä huomiota juuri siihen, että turvallisuus ja olosuhteet ovat aina sijalla yksi ja että omaa pelkoa kannattaa kuunnella. Jos on tunne, että ei pitäisi menä, kannattaa olla menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaisi varmaan viimeistään olla aika, että uhrien läheiset ja tuttavat jättäisivät lukematta nämä nettikirjoittelut, ei varmasti auta toipumisessa.

Muuten keskustelun pitää minusta jatkua. Tämä oli iso onnettomuus ja kyllä kaikin puolin näyttää siltä, että se oli vältettävissä. Itsekin harrastan ekstremelajeja, enkä ollenkaan ajattele niin että jokaisen pitäisi vain istua kotisohvalla jotta olisi mahdollisimman turvallista. Mutta kun se vaan menee yleensä niin, että kun tietyn aktiviteetin parissa tapahtuu riittävästi onnettomuksia, sen harjoittamista pyritään rajoittamaan kielloilla. Tätä minä en halua. En halua, että kohta pohjoismaissakin pitää tehdä kirjallinen lupa-anomus ja näyttää tietyt kaupalliset sertifikaatit, että saa luvan käydä pikaisesti jonkun tunturin laella ottamassa selfien.

Tämä liittyy kiinteästi hyvinvointivaltioon. Maailmassa on ihan riittämiin maita, joissa pahoihin paikkoihin menneitä ei tule kukaan helikopterilla hakemaan. Niissä maissa ei synny ekstremelajeista valtiolle kustannuksiakaan. Pohjoismaissa on tilanne toisin, ja siksi kieltojen ja sääntöjen tulo on ihan mahdollista.

Kaikkien harrastajien pitäisi pystyä sisäistämään vastuu paitsi omasta hengestään ja terveydestään, myös toimintaympäristön säilyttämisestä ja sitten vielä pelastajien hengestä. Tuohon viimeiseen on turha sanoa, että "minut saa jättää pelastamatta jos käy huonosti, itse kokemus on tärkeintä". Kukaan ei ole hädän hetkellä enää samaa mieltä, vähiten mahdollinen leski tai vanhemmat.

Muistan vuosien takaa ihan liikaa niitä hetkiä ekstremelajien parissa, kun jokin olosuhteissa oli vähän pielessä. Kaikilla oli hankittuna pitkä viikonloppu yhtä tai kahta yritystä varten, kalliit uudet varusteet ostettu ja pitkä matka ajettuna kohteeseen. Kun sitten sää huononi, turvallisuusperiaatteisiin kuului että yritys on jätettävä siltä päivältä väliin, ainakin niiden jäsenten osalta joiden taidot olivat heikommalla tasolla. Porukassa jonka kanssa liikuin silloin, KOSKAAN kukaan muu ei ottanut peruuttamista puheeksi. Sain aina olla se ilonpilaaja, joka vaati keskeyttämistä. Joskus aiheesta tuli ihan kunnon kiista, ja lähtöhaluisten argumentit olivat usein "jos sinua pelottaa liikaa, niin ehkä kannattaisi harrastaa jotain muuta". Toivon todella, että tällaiset asenteet olisivat jo menneisyyttä, koska niillä se onnettomuus saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaiseksi.

Fakta on tosiaankin se, että jos on esim. Tanskassa asuva alppilajien harrastaja niin ei pääse harrastamaan yhtä paljon kuin Sveitsissä asuva. Eikä se sveitsiläinenkään joka päivä pääse sään puolesta mäkeen, mutta on ainakin useammin tilaisuuksia koettaa.

Viisaita ja fiksuja sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitteko noin ilkeitä jos olisivat veljeänne tai miehiänne, hävetkää.

Minä en ole kommentoinut ilkeästi, mutta täytyy myöntää että vaikka kyseessä on valtava tragedia, hieman kyyninen olo on ollut tämän uutisen suhteen alun alkaen. Ihmiset jotka harrastaa näitä juttuja tietävät riskit eli sen että kuolo voi korjata. Useimmat varmasti luottavat ettei osu omalle kohdalle, mutta mitäpä tuohon voi sanoa. Järkyttävää, mutta uhmasivat tietoisesti luontoa. Toisaalta nämä ihmiset ovat myös niitä jotka mieluummin kuolevat vuoren rinteelle kuin kotonaan tylsistyneinä. Toivon että omat läheiseni eivät ole aivan yhtä luottavaisia kohtalon suotuisuudesta kun tekevät päätöksiään ja harrastavat. Hyvin surullista, toivon voimia omaisille.

Juuri näin. Mieheni on nuorena harrastanut vapaalaskua ja sitä ihmetellessäni sanonut juurikin että "silloin olisin kuollut onnellisena". Joten niin, meistä on moneksi. Onneksi ei harrasta enää....

Mitenköhän onnellisena kuolee tukehtumalla?

Niin tai näin, olisin puolisona aika huolestunut, jos toinen ei olisi kotona onnellinen.

Voi siinä tärinässä menettää tajuntansakin aika nopeasti. Joka tapauksessa on hyvä että kotihiiret löytävät toisensa, monet vapaalaskijat harrastavatkin lajia pariskuntana eli kummallakin on samat intohimot. Ei se tarkoita etteikö kotona olisi onnellinen jos harrastaa intohimoisesti jotain. Enemmän olisin huolestunut jos puolisoni olisi ihminen jolla ei ole minkäänlaisia intohimoja vaan kotona istuminen olisi parasta maailmassa. Mutta kuten sanoin hyvä että ihmiset hankkivat samanlaisen puolison kuin itse ovat.

Ja sinäko määrittelet sen mikä on hyväksyttävä intohimo? Mielestäni kotona viihtyminen käy hyvin intohimoksi.

Aa eli sinä määrittelet mikä on hyvä intohimo? Kelle vastasin sanoi että extreme-lajien harrastaminen tarkoittaa ettei kotona voi hyvin, hän on sitä mieltä. Minä olen sitä mieltä etten voisi kuvitella eläväni ihmisen kanssa jolle kotona oleminen on riittävää. Silti sinusta siis minun mielipiteeni on väärä mutta ei niiden jotka haukkuvat extreme-urheilua? En minä määrittele kenenkään muun elämää kuin itseni ja sitä kautta toki myös puolison etten tietynlaista puolisoa huolisi. Esimerkiksi sellaista joka syyllistäisi minua harrastuksistani niinkuin ihmiset täällä vauvapalstalla.

Mä en ole missään kohtaan ottanut kantaa siihen, mikä on hyvä intohimo ja mikä ei. Totesin vaan, että kotona viihtyminen voi olla jollekin intohimo. Sä tosin olet tuominnut muiden valintoja kirjoittamalla: "Enemmän olisin huolestunut jos puolisoni olisi ihminen jolla ei ole minkäänlaisia intohimoja vaan kotona istuminen olisi parasta maailmassa." Tolla lauseella määrittelet, että kotona viihtyminen ei voi olla intohimo. Mä en myöskään missään kohtaan ole sanonut, että mielipiteesi olisi väärä ja en ole missään kohtaan sanonut, että extreme-urheilua haukkuvilla olisi oikea mielipide. Sinä tässä olet pahasti asenteellinen todetessasi, että kotona istuvilla ei ole minkäänlaisia intohimoja.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on vaarallista joka tavalla elettynä, mutta elämätön elämä pelkkänä kotihiirenä/sohvaperunana on hukkaan heitetty elämä.

Ainoa hukkaan heitetty elämä on sellainen, joka on vietetty tuomitsemalla muita ja heidän elämäntapaansa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Vierailija kirjoitti:

Hep! Täällä onnellinen kotihiirisohvaperuna jolle riittää kävelylenkki lähimetsässä tasamaalla.

En koe että elämäni menisi hukkaan millään tavalla.

Kaksi kertaa käyn maaseudulla ja tykkään siellä rauhasta. Tykkään lähteä kotiin Hkiin. Sitten käyn kaupunkilomalla kerran pari vuodessa etelä-euroopassa viimeksi yht lähes kuukausi. Viihdyn kyllä kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eksä eli ja hengitti (myös nykyään) vapaalaskuhommaa. Piti reissata ympäri maailmaa reissujen ja lumen perässä. Alpit japani kanada uusi Seelanti, tuo Norjan alue, you name it.

Oli erittäin tietoinen ja opiskeli lumiturvallisuutta, ja noissa olosuhteissa ei olisi lähtenyt rinteeseen. Lumivyöryn laukaisemalla väärässä paikassa voi tappaa kylällisen ihmisiä, esim. Alpeilla.

Mutta varmasti olisi kuollut onnellisena jos se tapahtuisi rinteessä.

Hmm... Toistaiseksi tähän mennessä uutisissa ei ole mainittu mitään, mikä estäisi kokeneen vapaalaskijan menemästä "noissa olosuhteissa rinteeseen". Vyöryvaara oli 3/5 eli ihan perussettiä, jos ja kun pehmeää lunta haluaa laskea. Jos vain pienemmillä vaaroilla laskee, niin aika betonia saa rynkyttää. Myös keli oli hyvä ja selkeä. Toki iltapäivä tuo omat haasteensa kaamosaikaan ja pimeys tulee nopeasti, mutta kirkkailla otsalampuilla pystyy laskemaan pimeässäkin. Porukka oli seurannut karttoihin merkittyä nousuträkkiä, joten olivat juuri siellä, missä suunnitelman mukaan pitikin. Heillä oli myös asianmukaiset varusteet ja lumivyörykoulutus. Ja ilmeisen huonoa tuuria. Nimim. Vapaalaskija-mamma

Taso kolme tarkoittaa, että ihmisen aiheuttamat vyöryt ovat todennäköisiä.

Kyllä, ja se on se taso jolla tuota harrastusta suurin osa harrastaa. Itse en mene nelosen saatikka vitosen tasolla offarille ollenkaan, mutta kakkosen tasolla harvoin saa hyvää laskua. Ykkönen on jo niin surkeaa, että jätän menemättä koska en halua laskea kiville. Kolmostasolla siis tulee laskettua eniten.

Eli riskillä menee suurin osa. En yhtään ihmettele tuota edellä olevaa pitkää kirjoitusta, jossa nostettiin esille, että tällaisiin lajeihin voi tulla kieltoja ja rajoituksia, koska lajien harrastajien asenteessa ja vastuullisuudessa on korjattavaa.